9. joulukuuta. OI ARMAAT KAUPAN ASIAKKAAT.

Jos joku ei kestä valitusta, niin skippaa tämä teksti kokonaan, pakko päästä purkamaan ajatuksia ärsyttävistä asiakkaista.

Olen ollut vasta vähän aikaa kaupan kassalla töissä, mutta kaiken näköistä hiipparia on jo tullut nähtyä asiakkaana ja muutamia erittäin ärsyttäviä puoliakin jo löytynyt asiakkaiden tavoista. Nyt kokoankin listan niistä tavoista, joilla saat varmasti kaupan kassan tai lähes minkä tahansa asiakaspalvelijan ärsyyntymään pienen päänsä sisällä, vaikka asiakaspalvelija ei sitä yleensä asiakkaalle näytäkkään.

*Älkää jooko syökö tai juoko mitään ilman maksamista, varsinkin se on inhottavaa kun osa vanhemmista antaa lapsilleen esimerkiksi tikkarin syötäväksi ja osassa tikkareistahan on se EAN-koodi siinä tikussa. Rupea siinä sitten myyjänä juoksemaan karkkihyllylle etsimään uutta samanlaista saadaksesi tikkarin lyötyä kassaan kun lapsi on mähmännyt koko tikun ja koodin lukukelvottomaksi. Tai jos teet näin, niin varmista että sinulla on rahaa maksaa ostoksesi, jottei kukaan joudu odottelemaan sinun ostoksiesi maksajaa kun ei rahaa löydykään. (Eikä se niiden tahmaisten kääreiden käsittely muutenkaan ole järin mieltä ylentävää...)

*Valitettavasti Suomen laki käskee nykyisin kysymään henkilöpaperit jokaiselta joka ostaa ikärajavalvottavia tuotteita ja näyttää alle 30-vuotiaalta. Minua ei kiinnosta henkkareidesi olinpaikka jos ne eivät ole mukanasi ja niitä kysyn, eikä minua myöskään valitettavasti kiinnosta vaikka vannoisit olevasi yli 18-vuotias. Ne kaljat ja tupakat jäävät tässä tapauksessa kassalle, vaikka sanoisit mitä.

*Tuohon papereiden kyselyyn vielä, että sinun on turha loukkaantua henkkareiden kysymisestä vaikka olisitkin jo yli 30-vuotias. Jos näytät alle 30-vuotiaalta, kysyn henkilöpaperit ja siitä on turha alkaa raivoamaan kuinka olen törkeä ja omahyväinen kakara kun niitä henkkareita kyselen. Ota se kohteliaisuutena että näytät hieman nuoremmalta, todennäköisesti joskus myöhemmin tulet olemaan onnellinen jos henkkareita kysytään.

*Jos jonoa on tavallista enemmän, niin ei, minä en jaksa alkaa vaihtamaan kuulumisia tai keskustelemaan esimerkiksi päivän säästä niin että asiakas jää hengaamaan muiden eteen ja näin ollen estää jonon liikkumisen. Kaikki pysyvät varmasti iloisempina kun pääsevät mahdollisimman pian maksamaan ostoksensa ja ulos kaupasta. Jos jonoa ei ole jälkeesi, niin kyllä, voin jäädä hetkeksi juttelemaan jos niin tahdot, mutta koko työvuoroani en valitettavasti voi viettää asiakkaiden kanssa jutellessa vaikka kuinka joskus tahtoisin.

*Älkää jemmatko tuotteita paikkoihin joihin ne eivät kuulu, älkääkä varsinkaan kylmässä säilytettäviä tuotteita esimerkiksi karkki- tai sipsihyllyyn. Tämä kun aiheuttaa valitettavan paljon hävikkiä kaupalle kun niitä tuotteita ei jakseta laittaa vaikka sitten lähimpään kylmähyllyyn jos niitä ei halutakkaan. Lisäksi vaikka tuote ei väärään paikkaan sijoittamisesta menisikään niin ei se mukavaa ole se asiakkaiden sotkujen siivoaminen.

*Jos et tahdo kuittia, älä ota sitä. Älä tee niin että otat kuitin sitä kysyttäessä ja heität sen kassalinjastolle edes vilkaisematta sitä kuittia. Kassan päädyissä kun yleensä tuppaa olemaan roskikset niin ei luulisi vaativan paljoa heittää sitä kuittia siihen tai olla suoraan ottamatta kuittia jos ei meinaa edes nopeasti vilkaista sitä.

*Ei, alkoholia ei myydä kello 21 jälkeen, eikä myöskään ennen kello 9. Asiaa ei myöskään auta se, että ehdotat ettei asiasta kerrottaisi kellekään. Kassakone kun ei anna myydä alkoholia noiden aikojen ulkopuolella, ei ainakaan niissä kaupoissa joissa itse työskentelen.

*Arvostan enemmän kuin paljon niitä asiakkaita jotka tervehtivät tervehdittäessä ja jotka vastaavat muunmuassa kysymyksiin "Tuleeko muuta?" tai "Tahdotko kuitin?" tai "Onko bonuskorttia?" muullakin tavoin kuin tuijottamalla. En valitettavasti osaa lukea ajatuksianne. Tuo kysyttäessä vastaaminen auttaisi myös siihen, ettei maksun ajan tullessa tarvitsisi alkaa karjumaan, että tahdotkin vielä esimerkiksi askin tupakkaa tai vastaavaa. Sen askin tupakkaakin saa kysymällä, ei hiljaa mielessään miettimällä.

*Meille myyjille on myös ihan turha kiukutella siitä, jos jokin tuote on loppu tai se ei edes kuulu valikoimiimme. Emme nimittäin voi valitettavasti muuttua haluamaksenne tuotteeksi tai kaivaa sitä jostain maagisesta taikavarastosta. Voimme ainoastaan pahoitella tilannetta ja mahdollisesti kertoa milloin loppunutta tuotetta olisi tulossa lisää.

*Me kassamyyjät emme valitettavasti ole vastuussa lapsistanne jos annatte heidän kirmata kaupassa kuin villi hyeenalauma, annatte lastenne tunkea sormiaan kassahihnan väliin tai annatte lastenne seistä pakkauskorokkeella kassan päässä. Suosittelen jättämään lapset kotiin jos se on mahdollista ja jos lapsillanne on taipumus loukata itsensä kaupassa ollessaan koska ei osaa käyttäytyä. Ne sormet nimittäin jäävät valitettavan helposti kassahihnan väliin (ja näin ollen aiheuttaen suhteellisen kovaa kipua) ja osa lapsista tippuu yllättävän herkästi kiipeillessään kassan päädyssä. Vahtikaa siis itse lapsianne jos ne on pakko ottaa kauppaan pelleilemään, itse vahdin omat lapseni kaupassa ollessani enkä todellakaan syytä myyjää jos lapsi pääsee itsensä telomaan jos en joka sekuntti kerkeä lasta valvomaan.

Tässä nyt muutamia mieleen tulleet asiat ja varmasti tulen jatkossakin törmäämään yhtä rasittaviin asiakkaisiin kun kierrän useissa kaupoissa tuuraamassa. Kumminkin pääsääntöisesti nautin työstäni ja ainakaan vielä ei onneksi ole yksikään asiakas saanut pilattua päivääni kokonaan. Lisäksi sellaiset asiakkaat jotka jäävät hiljaisina hetkinä vaihtamaan muutaman sanan tai juttelevat kassatapahtuman ohella, ovat enemmän kuin mukavia mielestäni. Kuitenkin nuo örmyasiakkaat latistavat valitettavasti tunnelmaa joksikin aikaa, joten jooko, yrittäkää kohdella meitä kassamyyjiäkin kuin ihmisiä, sillä mekin olemme ihmisiä, uskokaa tai älkää...

Vittu.

Katossamme on alien -.-

Kuinka moni arvaa mikä tuo kuvassa oleva juttu on? Vinkkinä sen verran, että tuo ällötys sijaitsee vaatehuoneemme katossa. Ja tututhan tietävät jo mikä tuo on, sillä olen jo Facebookkiin kerennyt valittamaan asiasta kuvan kanssa...

Kyseessähän on siis jättikokoinen vesikupla vaatehuoneemme katossa. Asumme siis ylimmässä kerroksessa ja nyt ilmeisesti tämän kerrostalon katto on mennyt sen verran rikki, että vesi on päässyt valumaan kattorakenteisiin, laittanut kattomateriaalin koville ja loppujen lopuksi venyttänyt kattoamme sen verran että kyseinen ällötys on päässyt kasvamaan kattoon. Huomasin tuon kuplan torstaina kun vein Niilon turvaistuinta vaatehuoneen ylähyllylle ja sunnuntainahan tuota ei siis vielä ollut kun hain joululahjoja paketoitavaksi ylähyllyltä (ja kyllä, olisin huomannut jos tuollainen olisi silloin hengannut katossa). Yllättävän pian tuo on siis ilmestynyt, mutta toisaalta ei mikään ihmekään sillä onhan tuolla ulkona satanutkin lähipäivinä ihan kiitettävästi...

Jo torstaina kävi huoltomies tuota vesikuplaa tuijottamassa ja asialle tehdään siis jotain heti kun huoltoyhtiö saa isännitsijämme kiinni ja selvyyden että mitä asialle tehdään (jos nyt vaikka aloittaisivat katon korjauksesta, puhkaisisivat kuplan, korjaisivat vaatehuoneen kattomme ja kosteusmittaisivat sen, että saataisiin varmuus onko kosteus jo imeytynyt kattomateriaaliin). Luvassa voi siis olla jännittävä odotus kun toivotaan ettei kupla puhkea ja valuta kaikkea likavettä vaatehuoneesemme.

Pidempään blogiani seuranneet tietävät erittäin hyvin miksi tämä vesikupla suoraan sanottuna vituttaa niinkin paljon kuin vituttaa. Pääsimme nimittäin alle puoli vuotta sitten muuttamaan tähän asuntoon edellisestä asunnosta jonka kosteusvahingosta tappelimme vuoden. Sitä edellisessä asunnossa oli lattia vajonnut olohuoneesta (joka johtui siitä, että lattian alla oleva materiaali oli pehmennyt liikaa veden vuoksi, sillä lattian alla oli ilmeisesti jotenkin väärää materiaalia). Miksi jokaisessa asunnossamme on siis jotakin vikaa ja miksi se vika johtuu aina vedestä? Vesi tuntuu vainoavan perhettämme ja eihän tässä uskalla kohta ostaa omaakaan asuntoa sillä pelkäisin koko ajan veden tuhoavan senkin asunnon jollain tapaa ja silloin korjauslasku jäisi kokonaan meidän maksettavaksemme.

Nyt vain sitten tosiaan toivotaan ettei kupla puhkea ja kiitellään onneamme hyvästä kotivaakutuksesta, jos tuo kupla saa tarpeekseen jatkuvista vesisateista. Lisäksi toivotaan että isännöitsijämme tajuaa tulla äkkiä korjaamaan asian.

Joskus tekisi mieli jäädä vain nukkumaan.

Joskus sitä vain on huonoja päiviä, siis tosi huonoja päiviä jolloin mikään ei onnistu ja lapsetkin kiukkuavat kaikki kilpaa koko päivän. Tänään on ollut sellainen päivä, samoin eilen. Eilen pojat aloittivat kiukkuamisen heti herättyään ja Veeti hiljeni vasta kun siskoni laittoi pojan kylpyyn samalla kun kävi itse suihkussa. No, kylpeminen oli hyvä idea siihen saakka kunnes siskoni tuli suihkusta ja jätti Veetin hetkeksi yksin kylpemään (ja ennen kuin kukaan kauhistelee niin meillä pojat kylpevät hyvin usein keskenään kylpyhuoneen oven ollessa auki ja vannassa on vain niin vähän vettä ettei sinne voisi hukkua). Kurkkasin että Veeti on kiltisti ja menin auttomaan Eemiliä vessassa käymisessä. Mitä odottaakaan kylpyhuoneessa kun tulen Eemiliä auttamasta? Veeti on siinä parissa minuutissa kerennyt napata kaksi putelia sinkkivoidetta lavuaarin reunalta, puristaa ne vannaan ja hieroa sinkkivoidetta itseensä, vannan pohjaan ja jokaiseen kylpyleluun. Eikä tuossa muuten mitään, mutta kun tuo sinkkivoidehan ei tosiaan edes irtoa kunnolla hinkkaamalla. Olipahan aamupuhdetta tarpeeksi kun hinkkasin sekä lapsen, että kylpyhuoneen puhtaaksi.
Aamu jatkui, muttei suinkaan yhtään parempana. Pojat jatkoivat kiukutteluaan ja samaa vauhtia kun siivosin, pojat sotkivat noin kolme kertaa enemmän kuin olin kerennyt siivota. Lisäksi joka ikinen kerta kun sain Niilon nukahtamaan, ryntäsi jompikumpi isommista pojista herättämään pikkuveikan ja nauroivat päälle. Lopulta sain Niilon nukahtamaan ja isommat pojat rauhoittumaan hetkeksi katsomaan leffaa, ajattelin että otan kahvia ja istun hetken. Keitin kahvin, otin sen kuppiin ja menin vessaan. Eikös tässä vaiheessa aina niin ihana uhmaikäinen Eemil ryntää leffan äärestä tunkemaan Niilolle puoliväkisin tuttipulloa suuhun ja samalla herätä pienemmän. Se siitä kahvista sitten. Puolen päivän jälkeen alkoi hermot olla jo niin tiukilla että teki mieli lukittautua makuuhuoneeseen, haudata pää tyynyyn ja vain karjua. Tässä vaiheessa aloin laskea sekuntteja siihen että J pääsee töistä.
Lopulta J tuli kotiin ja mitä tekevät pojat? Ovat kuin enkelit ja eivät tee mitään pahuuksia. Onneksi kiukku ja ärsytys helpotti kun sain juoda kahvin rauhassa ja hiljaisuudessa parvekkeella istuen kun J otti komennon.

Tämä aamu ei kumminkaan luvannut yhtään sen parempaa kun heräsin vähän ennen seitsemää siihen että kissa tiputti lasin maahan. Hyvää huomenta siis naapurit, se olin minä joka imuroi hiki hatussa vähän ennen seitsemää ja vielä suhteellisen pitkän tovin jotta sain kaikki lasinsirut pois maasta. Sain imuroitua ja koska kukaan pojista ei ollut tähän herännyt, painelin takaisin nukkumaan. Kerkesin "nukkua" ruhtinaalliset viisitoista minuuttia, kunnes isommat pojat heräsivät ja alkoivat rellestää. Niilokin heräsi meteliin ja aloin imettämään kun ajattelin isompien poikien olevan kiltisti keskenään hetken kuten joka aamu kun imetän Niilon vielä hetkeksi nukkumaan. No ei, pian Eemil tulee huutamaan "Veetillä kakka, Veeti otti vaipan pois!" Jätin siis Niilon purkamaan kiukkuaan ja lähdin vaihtamaan Veetin vaippaa.
Takaisin imettämään ja sain kuin sainkin Niilon nukahtamaan vielä ja nousin itse ylös, painelin keittämään kahvia ja aloitin tiskaamisen. Veeti saikin sitten päivän ekan raivarin siitä ettei saanut tiskata veitsiä. Heti perään tuli toinen raivari kun pikkumies ei saanut ottaa kuumaa kahvipannua keittimestä. Seuraavaksi alkoikin huutaa Eemil joka ei halunnut vessaan, vaan halusi pitää yöksi laitettua vaippaa jalassaan vaikka vaippa oli jo silminnähden täynnä. Ihmeekseni sain pojat ruokittua ja tiskattua ennen kuin Niilo heräsi. Hetken aikaa kaikki kolme poikaa hengasivat tyytyväisinä ja siivoilin itse, kunnes Eemil ja Veeti tajusivat että on kivaa heitellä tavaraa lattialle samaa vauhtia kun nostelen niitä ja että imurin edessä on kiva hyppiä niin etten saa imuroitua. Sainkun sainkin kumminkin siivottua ja sitten alkoikin Eemilin normaali uhmaaminen kaikkea kohtaan, oli kova nälkä, mutta ruoka ei maittanut, oli kova jano, mutta juotavakaan ei kelvannut, vessassa ei huvittanut käydä vaan tarpeet tehtiin housuun ja mikään muukaan ei ollut hyvin. Veeti taasen keksi että äitiä on kiva hakata joka välissä ja kun se kiellettiin, alkoi huuto. Luojan kiitos edes Niilo on ollut suhteellisen kiltti tänään.
Lisäksi Veeti rikkoi yhden muovikulhonkin tänään heittämällä sen täysiä lattialle, kiva, meillä kun muutenkin on mukamas noita isoja muovikulhoja tarpeeksi. Enkä edes tahdo muistella mitä muuta "mukavaa" tänään pojat tekivät repiäkseen hermojani

Luojan kiitos kohta on viikonloppu ja J on kotona. Lisäksi onneksi pääsen lauantaina I Love Me messuille rauhassa. Pahoittelut kaikille tästä avautumisesta, välillä vain menee hermot pahemmin ja pakko avautua.

Mysteeri diagnoosi.

Lähipäivät on mennyt aika paljolti sairaalassa oleskellessa sillä viime viikon tiistaina alkoi illalla aivan jumalaton ylävatsakipu joka säteili selkään saakka ja sai kirjaimellisesti sen päivän ruuat tulemaan paluupostissa takaisin mahalaukusta, sekä itkun tulemaan. Kuvittelin kyseessä olevan vatsataudin ja annoin asian olla. Keskiviikko-iltana sama toistui, samoin torstai-iltana, perjantai-iltana ja lauantai-iltana. Lauantai-iltana kipu alkoi käydä jo niin pahasti voimille, että kun uni ei tullut kivun takia, päätin keskellä yötä lähteä Peijaksen päivystykseen.
Odotin päivystyksessä monta tuntia ja välissä koitin nukkua. Kipu korvensi keuhkojani ja tuntui kuin joku olisi puristanut keuhkojani, sekä kylkiluitani kasaan ja välillä tuntui ettei henki olisi kulkenut kunnolla. Oksennuskin meinasi tulla kivun vuoksi. Odotin hieman lisää ja jopa minun jälkeeni tulleet juopot pääsivät lääkärille ennen minua. Meinasin jo menettää toivoni, kunnes vihdoin kuului nimeni ja luulin saavani helpotuksen olooni.
Lääkäri kyseli jonkin verran kysymyksiä ja lopulta ilmoitti, että kyseessä on todennäköisesti närästys. Lopputuloksena oli siis paikan päällä saatu närästyslääke ja käsky mennä kotiin nukkumaan. Särkylääkettä en saanut koska sitä kyseistä lääkettä ei saanut ottaa imetyksen aikana. No, tilasin siis taksin ja lähdin hieman pettyneenä kotiin kun en saanut tietää mikä vaivasi, mutta luotin lääkärin arvioon että kyseessä olisi ollut vain närästys.

Sunnuntai päivä meni kohtuullisen hyvin ja vieläpä ilman kipuja. Illalla helvetti iski kumminkin uudelleen ja en tiennyt miten päin olla, nappasin kumminkin kaksi 500mg särkylääkettä ja yritin nukkua. Nukkumisestahan ei kumminkaan tullut yhtikäs mitään kun tuntui ettei saa hengitettyä ja mikään asento ei ollut hyvä. Särkylääkekkään ei auttanut. Jossain vaiheessa sain kumminkin nukahdettua, mutta aamulla sama helvetillinen kipu jatkui jälleen.
Tässä vaiheessa laitoin jo Facebookkiin huhuilun, että kuka heittäisi lääkäriin koska luulin kuolevani kipuun. Serkkuni tarjoutuikin heittämään päivystykseen töidensä jälkeen, eli neljän jälkeen. Sovittiinkin että serkkuni olisi heittänyt... Onneksi enoni naisystävä tarjoutui kumminkin heittämään päivystykseen vieläkin aikaisemmin koska kipu vain paheni koko ajan ja yhdessä vaiheessa lamaannuin kokonaan sängylle enkä päässyt liikkumaan, enkä tekemään lähes mitään muutakaan. Imetyskin onnistui itkua tuhertaen ja makuullaan, vaikka siinäkin asennossa sattui aivan mielettömästi. Soitinkin siis J:lle, että saa alkaa tulemaan töistä kotiin sanoin pomo mitä tahansa, itse en kykenisi yhtikäs mihinkään. J lähtikin tulemaan kotiin ja vähän ajan päästä enoni naisystävä olikin jo oven takana.
No, pääsin päivystykseen ja istuin odottamaan. Onneksi enoni naisystävä odotti kanssani koska hän kävi pyytämässä minulle särkylääkettä ja kun se ei auttanut vaan olo vain huononi niin että meinasi taju lähteä, sekä oksennus tulla kivun takia kävi hän pyytämässä hoitajan paikalle. Tässä vaiheessa oli siis jo otettu verikokeet ja pissanäyte minusta. Pääsin makuupaikalle lepäämään ja yhdessä vaiheessa nukahdinkin hetkeksi. Kun heräsin jälleen kipuun, tuli hoitaja paikalle ja kertoi maksa-arvojeni olevan äärimmäisen pahasti koholla (normaalisti naisilla alle 50 ja minulla oli hieman yli 600). Hoitaja ilmoitti, että kyseessä oli kuulemma sappikivet ja joutuisin jäämään yöksi sekä joutuisin leikkaukseen.
Kävinkin siis ilmoittamassa enoni naisystävälle, että joutuisin jäämään yöksi ja lähdin hoitajan perässä tarkkailuosastolle. Tarkkailussa odottelin pari tuntia, kunnes toinen lääkäri tuli kertomaan että joutuisin uudelleen kotiin sillä minusta pitäisi ottaa vielä vatsanalueen ultra ennen kuin minua voisi leikata. Soitinkin siis taksikuski kaverilleni ja pyysin kyytiä kotiin. Takaisin piti tulla tiistai aamuksi kello kahdeksaksi.

Kotona söin hieman ja menin nukkumaan, ennen sairaalaan menoa kun piti olla koko yö ja aamu syömättä ja juomatta. Aamulla sain kyydin enoltani takaisin sairaalaan. Ilmoittauduin, odottelin hetken ja pääsin uusiin verikokeisiin. Verikokeiden jälkeen menin toiselle osastolle odottelemaan vatsanseudun ultraa. Pääsin ultraan ja minut komennettiin odottamaan samaan paikkaan kuin missä olin odottanut edellisenäkin päivänä, joten menin tietysti odottamaan päivystyksen aulaan.
Odotin noin neljä tuntia kunnes puhelimeni soi ja sielä oli kirurgisen päivystyksen lääkäri, joka kyseli missä olin kun en ollut vastannut kutsuihin. Oli siis sattunut väärinkäsitys ja minut oli ohjattu väärään paikkaan odottamaan joten siirryi kirurgisen päivystyksen odotustilaan. Hetken päästä lääkäri tuli ja pyysi antamaan vielä pissanäytteenkin ja odottamaan sen jälkeen vielä.
Odotin jonkun aikaa kunnes lääkäri kutsui miten huoneeseensa. Vatsaani paineltiin ja lääkäri sanoi suoraan ettei osannut sanoa mikä minua vaivaa. Kyseessä ei kuulemma olleetkaan sappikivet, vaan sappirakossani on jotain liejua josta lääkäri ei osannut sanoa mitä se on ja miksi sitä on sappirakossani. Maksa-arvotkin olivat kohonneet edellisestä päivästä niin, että nyt ne olivat noin 700 ja tulehdusarvotkin olivat alkaneet nousemaan. Lääkäri kyseli myös, käytänkö paljon alkoholia koska maksa-arvoni oli erittäin korkea, mutta kun kerroin etten ollut juonut vuoteen alkoholia kuin kerran, ei lääkäri osannut sanoa miksi maksa-arvoni oli niin koholla.
Lääkäri laittoi kumminkin lähetteen magneettikuvaukseen ja lupasi sen olevan parin päivän sisällä jotta saisimme hieman lisätietoa mikä minua vaivaa ja miten sitä hoidetaan. Onneksi sain myös reseptin kipulääkkeisiin, ainoa vain että jos syön niitä, en voi imettää. Se siis tarkoittaa imetyksen loppua jos en pärjää ilman kipulääkkeitä...

Tänään tuli sitten odotettu puhelu ja magneettikuvaus on maanantaina kello 15 ja toivottavasti sen jälkeen olen viisaampi että mikä vaivaa ja miten tuo hoidetaan. Lisäksi todellakin toivon ettei kyseessä ole mitään vakavaa ja että vaivan voisi hoitaa mahdollisimman helposti pois...

Heipsan jälleen.

Pienen nettipimennon jälkeen on hyvä tulla kirjoittelemaan jälleen kuulumisia ja ristiäisistäkin olisin jo kirjoittanut ellei nettiliittymämme vaihto olisi mennyt niin kauheaksi säätämiseksi kun se meni.

Lauantaina tehtiin siis sopimus Soneran kanssa 100 megaisesta netistä ja käytiin Saunalahdelle ilmoittamassa, että saavat katkaista nettimme keskiviikkona 14.08.2013 ja koska se tuntui olevan liian vaikeaa, katkaisi kyseinen firma nettimme samantien vahingossa. Tämä netin vahingossa heti katkaissut asiakaspalvelija soitti kumminkin heidän asiakaspalveluun ja asian piti olla kunnossa ja netin toimia sovittuun päivään saakka. Kotona odotti kumminkin yllätys kun netti ei toiminutkaan, joten J soitti Saunalahden asiakaspalveluun ja asiaa selvitettiin. Tunnin puhelun päätteeksi asiakaspalvelu oli tullut siihen tulokseen että he tiesivät että netin piti toimia keskiviikkoon saakka, sillä he löysivät kyllä nauhoitteen netin vahingossa katkaisseen asiakaspalvelijan puhelusta, sitä he eivät kumminkaan osanneet sanoa miksei netti toiminutkaan. No, asia luvattiin korjata viimeistään maanantaiksi. Maanantai koitti ja netti ei toiminut, mutta kappas kummaa kun J:lle oli tullut sähköpostiin sopimus kokonaan uudesta Saunalahden nettiliittymästä, sekä 78 euron avausmaksulasku. No, kiukkuinen puhelu perään ja lopputuloksena ettei nettiä saada toimimaan ilman tuota avausmaksua ja senkin kanssa aikaisintaan keskiviikkona, J siis ilmoitti että antaa olla ja Saunalahti kuoletti laskun ja odottelimme keskiviikkoa kun Soneran netin piti alkaa toimimaan.
Koitti keskiviikko ja tuli viesti että laajakaistasi on kytketty ja toimintavalmis, vaan kun ei toiminut. Soitto Soneran asiakaspalveluun ja yhdessä ihmeteltiin miksei netti toimi ja asiakaspalvelija ei saanut ollenkaan yhteyttä modeemiimme. Asiakaspalvelu neuvoi hyvin ystävällisesti hyvin monta konstia joilla netti piti saada toimintaan, mutta mikään ei auttanut joten asiasta tehtiin vikailmoitus.
Tänään sitten vihdoin ja viimein soitti Relacomin työntekijä joka ilmoitti että netti toimii ja ongelmana oli ollut se, ettei Soneran nettiä oltu ikinä kytkettykään asuntoomme, vaikka minulle tullut tekstiviesti niin väittikin. No, nyt netti siis toimii mutta ei kyllä luvatulla nopeudella. Maksiminopeus on tällä hetkellä 18 megaa, vaikka 100 megaisella netillä sen pitäisi lupausten mukaan olla minimissään 50 megaa. Kiitoksia siis Sonera tästäkin, pitääpä siis soittaa jälleen asiakaspalveluun ja kysellä miksei nopeus ole luvatunlainen sillä tuolla nopeudella ei meillä tule toimimaan Sonera Viihdekkään jonka hankintaa suunnittelimme tähän saakka.

No se siitä valituksesta ja nyt siirryn oikeisiin asioihin.

Sunnuntaina oli siis Tyypin ristiäiset ja ne menivät hyvin. Onneksi kaverini oli apuna aamusta sillä itselleni meinasi iskeä paniikki. Harmiksemme kaksi kummeista ei päässyt paikalle sillä heidän lapselleen iski yöllä oksennustauti, mutta kyllä he kerkeävät kummipoikaansa näkemään vielä ihan niin paljon kuin tahtovat. Pojan nimeksi tuli siis Niilo Olavi.

Niilo kasvaa kamalaa vauhtia ja oppii uusia asioita koko ajan. Viimeisimpänä on löytynyt omat kädet ja niitä mutustellaan taukoamatta. Yritystä löytyy kovasti myös kääntymiseen, mutta sen oppimiseen menee onnekseni vielä ainakin jonkun aikaa koska en tahdo ajatella että vauvani kasvaisi liian äkkiä. Niilo kun tulee näillä näkymin olemaan viimeinen lapsi ja ollaan tällä hetkellä J:n kanssa molemat sitä mieltä että lapsiluku on täysi ellei sitten joskus hamassa tulevaisuudessa tule puheeksi lapset kunhan ainakin nämä pojat saisi kouluikään.

Kotona olokin ilman J:tä on onnistunut ihan kohtuullisen hyvin ja vielä on kaikki kolme lasta hengissäkin vaikka välillä tuntuu että hermot menee totaallisesti. Eemil nimittäin ilmeisesti protestoi vauvan saamaa huomiota pissaamalla joka käänteessä housuihinsa (ja itse saan melkeinpä harmaita hiuksia kun poika ei yli kuukauden säännöllisestä harjoittelusta huolimatta ole vieläkään edistynyt mihinkään suuntaan kuivaksi opettelussa) ja Veeti keksii kaikki ilkeimmät tempauksensa juuri silloin kun imetän. No, saapahan Niilo tottua hulinaan jo pienestä pitäen, sekä siihen että huomiota pitää jakaa kaikille lapsille eikä vain pienimmälle, varsinkaan kun Niilo saa muutenkin eniten huomiota minulta imetyksestä johtuen.

Imetys taasen on lähtenyt hieman paremmin käyttöön, kiitos rintapumpun jonka avulla olen pumppaillut maitoa hieman pakkaseen ja näin stimuloinut maidontuotantoa. Niilokin on huomattavasti paremmalla tuulella kun maitoa tulee tarpeeksi ja illatkin ovat rauhoittuneet. Taisi siis koliikkiepäily johtua vain huonosti nousseesta maidosta. Nyt olenkin jo hieman pumpannut maitoa pakkaseen satunnaisia kertoja varten kun en ole paikalla, jotta poika voisi juoda rintamaitoa tällöinkin korvikkeen sijaan. Ja ensimäinen yökyläilykin on itse asiassa jo sovittu kun Niilo menee kummitädilleen yöksi tämän kuun vika päivä ja itse lähden juhlimaan synttäreitäni. Isommat pojat menevät siis omalle kummitädilleni yökylään. Veikkaanpa kyllä etten kovinkaan myöhään jaksa olla liikenteessä vaan nukkumatti kutsuu todennäköisesti hyvinkin aikaisin, mutta ainakin saan nukkua univelkojani pois edes jonkin verran. Uskoisin jaksavani pienen hengäsdystauon jälkeen itsekin paremmin.

Nyt taidan kumminkin painella siivoamaan vielä kun Niilo nukkuu ja Eemil on tulossa Linnanmäeltä kavereideni kanssa.

Huoh.

Blogi jäänyt hieman vähemmälle väsymyksen vuoksi sillä armas minibeibimme ei oikein viihdy sitterissä, eikä lattialla, eikä aina oikein sylissäkään. Iltaisin on kaikkein hankalista kun pikkuinen ei viihdy oikein tissilläkään ja kaikki tuntuu olevan huonosti ja koko ajan raivotaan ja röyhtäisyäkään ei tule vaikka kuinka yrittäisi röyhtäyttää ja silti Tyyppi raivoaa ilmeisesti ilmaa vatsassaan ja huutaa naama punaisena. Viimeksi eilen pikkuinen huusi vajaa viisi tuntia putkeen naama punaisena ilman että mikään oli hyvin. Tissillä ei suostuttu syömään, sylissä ei ollut muutenkaan hyvä, röyhtäisemään ei suostuttu ja auta armias jos yritin laittaa Tyyppiä sitteriin edes vessassa käynnin ajaksi, siitä se huuto vasta kovenikin. Onneksi J palaa töihin vasta ensi viikon torstaina ja siihen saakka on apunani kunnes J:n on pakko alkaa menemään aikaisin nukkumaan jotta jaksaa aikaiset herätykset...

Hieman kyllä jännittää jäädä yksin kotiin kolmen pojan kanssa J:n töihin paluun vuoksi, mutta kaipa siitä selviää hengissä. Saapa vain nähdä miten käy imetyksen sillä Veeti keksii aina pahuuksia juuri silloin kun Tyyppi on tissillä, joten saapi nähdä miten käy imetyksen sen jälkeen. En meinaan todellakaan meinaa polttaa itseäni loppuun tissillä raivoavan pikkumiehen, tuhojaan tekevän varhaisuhmaisen ja kaikesta raivoavan uhmaikäisen kanssa, vaan meinaan suoraan sanottuna mennä siitä mistä aita on matalin jos se yhtään helpottaa päivän toimia.

Onneksi sentään parvekkeellamme asuneet ampiaiset saivat häädön myrkyttäjän toimesta, joten nyt Tyyppiä voi jo nukuttaa parvekkeelle joka toivottavasti helpottaa päiväunille saamista ja näin ollen aikaa jää enemmän isommille pojille... Ei tarvitse sitten J:n antaa pelkästään pojille huomiota koko ajan ja näin ollen isommat pojat eivät vissiin sitten kiukkua niin paljoa huomiotta jäämisestä.

Kiukkuamista lukuunottamatta on mennyt ihan hyvin ja odotan innolla että pieninkin kasvaisi ja alkaisi leikkimään isompien kanssa. Nyt kumminkin vauva nukahti parvekkeelle edes pieneksi hetkeksi ja taidan nauttia hiljaisuudesta ja ehkäpä keittää jopa kupin kahvia... Jatketaan juttua myöhemmin ja postaustoiveita saa toki ehdottaa :)

Espoonkruunun sikamaisuus.

Ei, nyt en puhu uudesta vuokranantajastamme jonka kanssa kaikki on toiminut ainakin tämän lyhyen aikaa, vaan puhun vanhasta vuokranantajastamme josta olen purnannut tänne blogiin monta kertaa aikaisemminkin. Ennen olen varonut laittamasta vuokranantajan nimeä tänne blogiin, mutta nyt voin sanoa Espoonkruunun tehneen sen verran törkeän tempun että en nimeä enää jätä mainitsematta. Olkoon varoituksena jokaiselle, joka Espoonkruunulta (tai siis nykyisin Espoon Asunnoilta) asuntoa hakee, jottei olisi ihan niin sinisilmäistä kansaa asuntojen suhteen kuin valitettavan moni on.

Pahoittelen jo etukäteen alkuun olevaa pitkää kertausta ihan alusta saakka, mutta selviääpä kaikille koko tarina ja jokainen voi sitten tehdä omat johtopäätöksensä.

Ne, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään, ovat tietoisia siitä että epäilimme kosteusvahinkoa jo lähes muutosta saakka (eli viime vuoden kesästä) ja kosteusmittaus saatiin loppujen lopuksi hiukan ennen uuttavuotta kun sen tilasi tuuraava isännöitsijä, oma isännöitsijämme ei ollut kertaakaan edes harkinnut tekevänsä asialle yhtikäs mitään. Ensimäisessä mittauksessa löydettiin kosteutta pintojen päältä ja sovittiin uudesta mittauksesta. Uusi mittaus tuli helmikuun alussa, jossa porattiin mittausreiät seiniin ja lattioihin ja otettiin sieltä kosteuslukemat. Kosteutta löytyi ja kosteusmittaaja unohti raporttinsa meidän olohuoneen lattialle, joten näimme itsekin ne lukemat (vaikka Espoonkruunu on kieltänyt kosteusmittaajia kertomasta mittaustuloksista yhtikäs mitään asukkaalle, koska ne eivät mukamas asukkaalle kuulu).
Tästä seurasikin sitten tappelu siitä, saammeko asuntoon remonttia. Mm. kylpyhuoneesta mitattiin kolminkertaiset kosteusarvot sallittuihin nähden ja tätä ei voinut selittää edes suihkussa käynnillä tai muulla, koska meitä oli varoitettu kosteusmittauksesta yli vuorokautta aikaisemmin, jolloin osasimme olla käymättä suihkussa ennen kuin kosteusmittaus olisi ohitse. Espoonkruunu totesi tylysti, että kylpyhuoneeseen emme saa ainakaan remonttia sillä sehän remontoitiin juuri ennen muuttoamme (mädät kattopaneelit + mädät saunan seinäpaneelit uusittiin + sauna uusittiin muutenkin, mutta kun tällä mittauskerralla kosteus löytyi lattiasta jolle ei oltu tehty ennen muuttoamme yhtään mitään). Luvattiin kumminkin, että aletaan selvittämään syytä, miksi koko alakerrasta löytyy kosteutta.

En tarkkaan muista, milloin tuli ensimmäinen tyyppi tutkimaan syytä kosteusvahingolle, mutta syyksi todettiin kumminkin rakennusvirhe talossa. Ensinnäkin salaojitukset puuttuivat kokonaan asuntojen ympäriltä, ilmanvaihtoreiät (vai mitä ne reiät talojen seinissä hienoilta nimiltä ovatkaan) olivat liian matalalla ja nurmikko jatkui seinään saakka, vaikka siinä olisi pitänyt olla jonkinlainen hiekka tai vastaava jottei kosteus pääse siirtymään suoraan seiniin. Tämän kuultuamme aloimme odottamaan, että jotakin tapahtuisi.
Maaliskuussa soittelimme Espoonkruunulle, että jokos he ovat päättäneet että mitä asunnolle tehdään. Vastaukseksi saimme, ettei heillä ollut tietoa asunnossa käyneistä kosteusmittaajista tai muistakaan asiaan liittyvistä työmiehistä. Tämän kuullessani alkoi verenpaineeni tosissaan nousta, koska onhan se nyt jo kumma jos ei vuokranantajalla ole tietoa HEIDÄN tilaamistaan remonttimiehistä. Asiaa luvattiin selvittää. Meni vissiinkin pari viikkoa ja mitään ei kuulunut, joten soitin itse perään. Minulle oli mukamas unohdettu soittaa kaikesta huolimatta, mutta nyt tilanne oli kuulemma että ensin korjattaisiin rakennusvirhe lumien sulettua ja sitten alettaisiin kuivaamaan varsinaista kosteusvahinkoa.

Lumet tosiaan sulivat jo huhtikuussa aika lailla, mutta minkäänlaista remonttia ei kuulunut. Isännöitsijä ei vastannut enää yhtiinkään soittopyyntöihin ja oli aina mystisesti palaverissa, lounaalla tai vastaavanlaisesti poissa kun yritti tavoitella. Espoonkruunun asiakaspalvelulta taasen ei saanut mitään vastausta mihinkään, sillä eiväthän he mistään mitään tiedä ja isännöitsijän kanssa piti keskustella tuosta.

Tuli huhtikuun loppu ja vieläkään ei ollut mitään tehty millekään. Emmekä saaneet edes uutta asuntotarjousta Espoonkruunulta, vaikka olimme alkaneet hakea uutta asuntoa jo heti alkuvuodesta kun selvisi kosteusvahingon tarkempi laatu. Lopulta saimme toiselta vuokranantajalta asunnon ja muutto oli toukokuun alussa, nyt olemme asuneet tässä asunnossa tyytyväisinä muunmuassa siihen, ettei tarvitse enää säätää Espoonkruunun kanssa.
Yllätyksekseni sain kumminkin tekstiviestin toissapäivänä, jossa nainen kertoi heille tarjotun juuri samaista Espoonkruunun asuntoa josta juuri muutimme pois ja nainen kysyi milloin voisimme asunnon näyttää (meillä on valitettavasti vuokrasopimus vielä kesäkuun puoleen väliin voimassa, koska irtisanomisaika menee seuraavan kuukauden puoleen väliin jos irtisanoo ennen edellisen kuukauden 15. päivää). Tästä hämmentyneenä soitin naiselle ja selitin asunnossa olevan kosteusvahingon, jolle ei useista yrityksistä huolimatta oltu vieläkään tehty yhtikäs mitään ja josta ei oltu naiselle eikä hänen perheelleen edes kerrottu mitään. Onneksi soitinkin, sillä heillä olisi laskettu aika kolmannelle lapselle parin päivän päästä ja yhdellä lapsella astma. Nainen sanoi kumminkin juttelevansa miehensä kanssa ja palaavansa asiaan seuraavana päivänä.
Eilen tulikin sitten viesti, jossa nainen sanoi että haluavat kumminkin nähdä asunnon kaikesta huolimatta sillä he olivat olleet yhteyksissä Espoonkruunuun. No, menimme vanhalle asunnolle esittelemään asuntoa ja keskustelimme hiukan lisää asunnon ongelmista. Selvisi, että tälle perheelle oli väitetty, ettei asuntoon ole tehty virallisia kosteusmittauksia ikinä ja että edelliset asukkaat saattavat puhua mitä tahansa tietämättä mistään mitään. Mahdollisuus heillä olisi kuulemma saada kylpyhuoneeseen kosteusmittaus ja remontti sinne jos tarve vaatii. Lisäksi asunnon tarjoaminen heille oli mukamas ollut vahinko (no niin se oli mukamas vahinko kun meillekin tarjottiin tuota asuntoa edeltävää asuntoa jossa lattia oli vajonnut noin 3cm aiheuttaen reiän listan ja lattian väliin). Kumma kyllä meille ei ikinä edes puhuttu kylpyhuoneremontin mahdollisuudesta, vaan sanottiin suoraan ettei sille mukamas ole tarvetta. Lisäksi on kumma jos kahdesta kosteusmittauksesta kumpikaan ei mukamas ollut virallinen, toisessa kun kumminkin porattiin reiät seiniin ja lattioihin ja niistäkin otettiin kosteusarvot.
Kun tuon perheen isä oli kysynyt, voisiko talon remontoida jo ennen heidän muuttoaan, oli vastaus ollut: "Ei, sillä pakkohan meidän on asukas siihen taloon saada ja näin ollen vuokratuloja asukkaalta". Tuskinpa siis todellakaan on ollut mikään vahinko asunnon tarjoaminen.
Kyseinen perhe tuli kumminkin siihen tulokseen, etteivät asuntoa ota vastaan. Eivät halunneet altistaa lapsiaan ja varsinkaan astmaatikkoa kosteusvahingolle ja kun osasimme kumminkin näyttää reiät joista kosteus on mitattu ja lupauduin tarvittaessa antamaan kosteusarvotkin heidän tietoonsa, vakuuttuivat he ettemme valehtele, vaikka Espoonkruunu täysin muuta olikin väittänyt. Lisäksi näytimme ulkokuoren rakennusvirheet ja ulkovaraston, josta vesi tuli sadesäällä läpi ja näin ollen estää kaiken vähänkin herkän tavaran säilytyksen varastossa.

Muuten ei ärsyttäisi lainkaan näin paljoa, mutta kun ei todellakaan ole ensimäinen samanlainen tempaus kyseiseltä firmalta. Kaveripiiristänikin löytyy muutama, jotka ovat asuneet kosteusvahinkoasunnossa Espoonkruunun vuokralaisena ja muuttaneet kosteusvahingon ja / tai homeen vuoksi ja saaneet samantyyppisiä tekstiviestikyselyitä asunnon näyttämisestä henkilöiltä jotka olisivat muuttaneet samantien vialliseen asuntoon. Ja yllätys, heillekään ei oltu infottu mitään edellisen asukkaan aikana löytyneistä mahdollisesti terveyden vaarantavista asioista.

Jos siis luet tätä juttua pohtien muuttoa Espoon Asuntojen asuntoon, olethan skeptinen ja et usko kaikkea mitä sinulle asunnosta sanotaan. Jos mahdollista, niin ennen asunnon hyväksymistä kysele naapureilta ja / tai edellisiltä asukkailta asunnon ja taloyhtiön kunnosta, tällä tavalla mekin olisimme säästyneet koko asunnon hyväksymiseltä. Olimme nimittäin kyseisessä asunnossa kuudennet asukkaat kuuden vuoden sisään...

Taas täällä.

Varoitan jo etukäteen että postauksesta saattaa tulla pitkä, sillä asiaa on kertynyt paljon nettipimennossa olon aikana.

Vihdoin saatiin netti toimimaan uudessa asunnossa monenmoisen ongelman jälkeen ja nyt olisi taas aika aktivoitua bloginkin suhteen. Syy näinkin pitkään hiljaisuuteen oli, että alunperin netin piti alkaa toimimaan heti muuttoperjantaita seuraavana maanantaina, eli nyt viime viikon maanantaina. No, eipä toiminutkaan. Ajateltiin että vappu hiukan sotkenut asentajien aikataulua joten odoteltiin tiistaihin, eipä toiminut silloinkaan.
Soitettiin Elisalle, joka käski soittaa sähkömiehen omakustanteisena paikalle, vika ei kuulemma voinut olla heidän päässään. No, soitettiin isännöitsijälle ja sähkömies tulikin tämän viikon maanantaina. Sähkömiehen mukaan vika ei kuulemma ollut taloyhtiössämme, virta kulki ylös saakka puhelinpistokeisiin ihan niinkuin kuuluikin. Elisan asentaja vain oli kuulemma kytkenyt nettimme väärään asuntoon telehuoneessa. Uusi soitto Elisalle siis. Elisa taasen lupasi, että netti toimisi seuraavana päivänä heti aamusta, siihen aikaan kun he eivät kuulemma enää mitään voineet asialle tehdä (kolmen aikaan päivällä).
Aamulla uusi yritys, ei toiminut netti edelleenkään. Itse en jaksanut alkaa soittelemaan enää Elisalle, koska koko tilanne suoraan sanottuna vitutti, joten yritin mennä päiväunille Veetin kanssa ja kun olin juuri nukahtanut, joku pimpotti. Oven takana oli tällä kertaa Elisan sähkömies. Tämä sähkömies tutkaili hetken puhelinpistokkeita ja hyvin suoraan antoi ymmärtää, että epäili koko aikaisemman sähkömiehen edes käyneen meillä. Tämä jälkimmäinen sähkäri kun ei voinut ymmärtää millä tavalla aikaisempi sähkäri oli kuulemma mitannut jännitteen koska jännite oli niin heikko. Totesin väsyneenä ja hiukan kiukkuisena sähkömiehen epäilyistä etten tosiaankaan voi tietää, aikaisempi sähkömies nimittäin totesi vain omien kokeidensa perusteella että virta tulee ylös saakka ja netin + Elisa Viihteen tulisi toimia.
Hetken vielä tutkittuaan, totesi tämä jälkimmäinen sähkömies että Elisa Viihde ei toimi, eikä tule toimimaankaan nykyisessä asunnossamme. Lisäksi hän totesi, ettemme saa tähän asuntoon 24 megaista nettiä josta maksoimme ja joka meillä oli ollut viimeiset kaksi vuotta. Maksiminettinopeudeksi tähän asuntoon saamme kuulemma 2 megaisen netin ja sen on riitettävä.
Uusi soitto siis Elisalle, jotta saisimme sopimuksen muutettua. Elisa ihmetteli tätä ettei muka kaapelien pituuden vuoksi saisi nopeampaa nettiä, mutta muutti meille kumminkin Saunalahden 4 megaisen netin, joka kuulemma toimii tässä asunnossa ja huomenna pitäisi tuon hiukan nopeamman netin toimia tämän 2 megaisen sijaan. Ärsyttää vaan suunnattomasti se, että joutuu tekemään järjettömästi säätämistä jotta saa yhden netin toimimaan ja vielä enemmän ärsyttää kun Elisa Viihteen mukana meni kaikki tallenteet ja maksukanavat. Nyt sitten täytyykin totutella katsomaan jälleen leffoja dvd:ltä ja katsomaan kaikki ohjelmat juuri silloin kun ne tulee tv:stä...

Muuten asunto on ihana. Paitsi että Veetin huoneessa on toistaiseksi remontti, sillä yhden seinän takaa puuttui tukiparrut (eli vissiin hienommalta nimeltään koolaukset) kokonaan ja seinä jousti kun siihen esimerkiksi nojasi. Lisäksi yksi seinistä oli kohtuullisen reijitetty ja arvaukset siitä mitä seinälle oli tapahtunut, vaihtelivat aina konekiväärillä ampusesta, tikkatauluna toimimiseen. Onneksi sama urakoitsija korjaa nyt reijitetynkin seinän, jottei meidän tarvitse alkaa käyttämään useampaa päivää reikien kittaamiseen, hiomiseen ja maalaamiseen.
Maalaustahan meillä on muutenkin vielä tiedossa sillä saatiin vuokranantajalta valkoista maalia ja kaksi vapaavalintaista sävytettyä maalia joilla voimme maalata. Väreiksi valitsimme kermanvalkoisen ja vihreän. Kermanvalkoisella ollaan keretty maalaamaan minun ja J:n huoneesta kaksi seinää + vaatekaappien ovet ja olohuoneesta kaksi seinää. Jos joku nyt ihmettelee, miksi vain kaksi seinää niin kyseessä on niin sanotut huomioseinät. Eli muut seinät maalataan vielä valkoisella, jotta kittaukset ja edellisen asukkaan jäljiltä olevat maalin epäpuhtaudet saadaan piiloon. Kermanvalkoista olisi tarkoitus käyttää vielä eteiseen, jonne tulee yksi tai kaksi huomioseinää riippuen siitä miten maali riittää. Vihreällä maalaamme jokaisesta kolmesta lasten huoneesta yhden huomioseinän ja ainakin Eemil on hyvin onneissaan siitä, sillä poika sai itse valita lastenhuoneisiin tulevan maalin värin.
Maalauksessa on vain se huono puoli ettei homma valitettavasti etene ihan niin äkkiä kuin toivoisi. Minun ja J:n pitää nimittäin aina odottaa että pojat nukkuvat tai ovat jossain hoidossa ennen kuin saadaan maalattua, sillä en tahdo poikia hillumaan maalin keskelle saatika hengittämään maalihöyryjä. Saapa siis nähdä milloin maalausurakka on kokonaan valmis.
Muutenhan asunto on melkein valmis, tai ainakin melkein kaikki on jo paikallaan. Muutama laatikko olisi vielä purkamatta ja huonekaluja pitäisi uusia / ostaa lisää. Olohuoneeseen suunniteltiin ainakin sohvaryhmää, isohkoa mattoa ja sohvapöytää heti kun rahatilanne on parempi. Lisäksi huomioseinille olisi tarkoitus hankkia jonkinlaisia sisustustarroja... Asuntopostaus tulee luultavasti joskus myöhemmin kun asunto on hiukan valmiimpi, tai sitten teen asuntopostauksen keskeneräisellä sisutuksella ja myöhemmin valmiilla. Pitää katsoa miten jaksan ja kerkeän.

Pojatkin ovat tykänneet ihan mielettömästi uudesta asunnosta ja Eemil on tykännyt varsinkin omasta huoneestaan. Valitettavasti Eemil on vain hiukan liiankin omistuksenhaluinen omasta huoneestaan ja siellä olevista leluista ja senpä vuoksi Veeti häädetään hyvin ripeästi isoveikan huoneesta leikkimästä. Pitää siis vielä hiukan harjoitella tuota jakamista ja sitä, että vaikka osa leluista onkin Eemilin huoneessa, ovat ne silti yhteisiä.
Leikkipaikkakin on aina ihan täynnä lapsia, vaikkakin hiukan vanhempia kuin meidän pojat, mutta onpahan ainakin se positiivista että pojilla tulee aivan varmasti olemaan leikkiseuraa isompana. Kaiken hyvän lisäksi nuo naapurin lapset ovat äärimmäisen kohteliaitakin. Pitävät ovea auki kun tulevat rapussa vastaan, jotta vaunujen kanssa pääsee ulos hyvin, tervehtivät kun näkevät rapussa ym. Pitää siis toivoa että meidänkin pojat tulisivat olemaan yhtä kohteliaita ja ainakin ottaisivat edes hiukan mallia naapurin muksuista.

Eilen oli muuten viimeinen neuvolakäynti vanhassa neuvolassakin. Kyseessähän oli loppuraskauden lääkärikäynti ja viikkoja oli eilen tosiaan 36+4 kasassa. Painonnousu oli edelleen kohtuullista, noin 200g / viikko ja painoa on tullut koko raskauden aikana noin kilo lisää. Pakko siis hehkuttaa, sillä edellisissä raskauksissa painoa on tullut todella paljon enemmän... Kaikki oli muuten hyvin, paikat oli hiukan pehmenneet ja kohdunkaula lyhentynyt, mutta en jaksa siitä paljoa stressailla. Jotenkin en vain osaa ajatella että Tyyppi syntyisi ennen laskettua aikaa kun kaksi edellistäkin raskautta ovat menneet tasan kaksi viikkoa yli.
Ainoa mikä vähän alkoi huolestuttamaan neuvolassa, oli se että Tyyppi on ilmeisesti perätilassa ja senpä vuoksi sainkin lähetteen tarjonnantarkastukseen. Nyt sitten odotellaan postitse saapuvaa aikaa ja toivotaan sen olevan mahdollisimman pian jotta Tyyppi keretään kääntämään (tai ainakin yrittämään sitä) jos vauva on väärinpäin mahassa. Muuta ei oikein neuvolalääkärissä ilmennyt, nopea käyntihän tuo taas oli ja ensi viikolla olisi sitten aika uuteen neuvolaan.

Jos nyt kumminkin lopettaisin turhan jaarittelun ja jatkaisin myöhemmin lisää.

Mitä vielä?

Niin kuin meidän perheessä ei olisi jo sairastettu tarpeeksi, niin alle viikon terveinä olon jälkeen voimme jälleen sanoa päivää vatsataudille. Ei voi edes sanoin kuvailla, kuinka ärsyttävää on sairastaa koko ajan ja ei se ole varsinkaan lapsillekaan mukavaa olla vatsa sekaisin koko ajan tai oksennella kaikki ulos mitä on juuri saanut syötyä.
Onneksi me vanhemmat ollaan selvitty suht vähällä, jos nyt ei toissaöisiä 3h yöunia oteta huomioon kun koko ajan sai olla siivoamassa oksennuksia pitkin asuntoa kun Eemil ei oikein ymmärtänyt ettei voi juosta kauas ämpäristä tai että yleensä kipeänä kuuluisi vain pötköttää paikallaan. Onneksi Eemil tajusi loppuyöstä ämpärin idean ja enemmiltä jynssäämisiltä pelastuttiin.
Tai no, eilen sitten pesukone sai pyöriä kolme kertaa, jotta kaikki oksennuspyykki saatiin pestyä unileluista ja tyynyistä lähtien. Ja lattiat pestiin useampaan otteeseen, jotta oksennuksen haju saatiin asunnosta pois. Lisäksi koko asunto tuuletettiin. J sai Eemilin nukkumaan vasta joskus puoli kuuden aikaan aamuyöllä, jolloin saatiin nukkua pari tuntia ennen kuin pojat päättivät, että nyt olisi hyvä aika herätä... Onneksi yhteistyö kumminkin toimii meidän vanhempien kesken ja sain nukkua päivällä useamman tunnin kun J oli nukkunut yöllä enemmän...
Eemilin pahoinvointikin laantui hiukan iltaa kohden ja nyt poika vaikuttaa suhteellisen pirteältä ja terveeltä, vaikka illalla Eemil olikin ihan tööt ja nukahti ns. tuntia aikaisemmasta nukkumaanmeno ajasta huolimatta erittäin helposti. Uskoisin, että jatkuva sairastelu johtuu edes jollain tasolla asuntomme kosteusvahingosta, joka heikentää vastustuskykyä ja näin ollen saamme kaikki taudit ja pöpöt mitä ikinä missään liikkuukaan. Vielä kun nuo lumet sulaisivat äkkiä, niin asunnossamme pääsisi alkamaan se kauan odotettu remontti ja kosteusvahinko saataisiin korjattua. Tai mielummin kumpa saataisiin se uusi asunto äkkiä.

Niin ja jottei kosteusvahingossa ja jatkuvassa sairastelussa olisi tarpeeksi jaksamista, niin yksi varma kevään merkki näkyy jo meillä olohuoneessa. Nimittäin jo viime kesänä tutuksi tulleet muurahaiset. Viime kesänähän muurahaiset valloittivat alakerran vessaa, josta muurahaisten maailmanvalloitus loppui kun koko vessa remontoitiin ja kosteusvahinko siellä kuivattiin, mutta ennen tuota remonttia meillä kävi viisi vai kuusi kertaa myrkyttäjä myrkyttämässä muurahaiset täysin turhaan.
Nyt kun muurahaiset eivät pääse enää sisälle lämpimään vessan kautta, niin ne keksivät uuden reitin. Uusi reitti näille ei niin kivoille kuokkavieraille on nimittäin olohuoneen seinään porattu reikä josta mitattiin kosteusarvoa jo muutama kuukausi sitten ja jota ei kuulemma ole järkeä paikata ennen kuin kosteuskuivaus on tehty. Kiitoksia siis tästäkin armas vuokranantajamme kun joudumme ilmeisesti toisen kesäkauden putkeen kärsimään muurahaisista, koska suoraan sanottuna paskalle asunnollemme ei tehdä ajoissa mitään. Oma mielipiteeni on, että koko taloyhtiömme voisi räjäyttää ilmaan ja rakentaa uuden tilalle. Ei se ainakaan tätä taloyhtiötä huonontaisi.

Pahoittelut taas tästä valituksesta, mutta hankala tosiaan keksiä mitään positiivista kirjoitettavaa kun koko ajan tuntuu joku menevän enemmän ja enemmän pieleen...

Hyvin sekalaiset kuulumiset.

Rv 26+0

Rv 26+0

Ensinnäkin, vihdoinkin sain aikaiseksi otettua uudet mahakuvat vaikka niitä on jo muutama tovi pitänyt ottaa. Tai no, otin nuo kuvat jo lauantaina ennen Oriflame kutsuille emännöimään lähtemistä, mutta sain ne tosiaankin tänne vasta nyt... Ai miten niin hidasta toimintaa? Älkää välittäkö likaisesta peilistä (kiitos poikien, se on täynnä tahmakädenjälkiä) tai sotkuisesta eteisestä taustalla, eteinen ei ole se ykkösprioriteetti siivoamisen aloittamisen suhteen, joten se harvemmin näyttää hyvin organisoidulta.
Toisekseen, tästä postauksesta tulee hyvin todennäköisesti todella sekava, koska asiaa on taas mukamas paljon muttei oikeastaan tarpeeksi jotta jokaisesta jutusta voisi tehdä oman postauksen.

Selkä tosiaan kipuilee edelleen ja se onkin yksi syy, miksei blogia tule päiviteltyä järin usein, koska en saisi istua pitkään tai edes seistä pitkään putkeen, joten siinäs sitten pohdin että mitäs sitä tekisi. Huomasi kyllä hyvin lauantaina kun olin emännöimässä Oriflame kutsuja, että selkä ei ollut alkuunsakkaan samaa mieltä melkein kolmen tunnin seisomisesta, mutta onneksi kutsut menivät kunnialla ohi ja jalatkaan eivät lähteneet alta kertaakaan vai muutamaan otteeseen siltä tuntui.
Ainakaan toistaiseksi magnesium + b-vitamiini ei ole auttanut, mutta eiköhän sekin vie oman aikansa ennen kuin nuo vitamiinilisät alkavat toimimaan ja näyttämään jotain toimimisen merkkejä... Jatkan siis sitkeästi niiden syömistä kahdesti päivässä, vaikka joka ikinen kerta meinaakin tulla oksennusrefleksi tablettien pahan maun ja jauhomaisen koostumuksen vuoksi.

Torstaina olisikin sitten ohjelmassa koko raskauden ensimäinen neuvolalääkäri ja hippasen jännittää kun pitää itse punnita itseni, mitata verenpaine ja tutkia pissanäyte. Punnitsemisessa ei nyt ole mitään outoa tai pelottavaa, mutta varsinkin tuo pissanäytteen analysoiminen itse jännittää, samoin kuin verenpaineen mittaus koska verenpainetta en ole koskaan mitannut itse. Kaipa sekin onnistuu ja onneksi apua saa pyytää neuvolantädeiltä jos tuntuu, ettei mistään tule mitään.

Raskaus muuten on edennyt varsin hyvin, jos ei tosiaan oteta huomioon selkäkipuja. Tyyppi melskaa mahassa kovasti ja nyt jo tuntuu välillä että poika tulisi vatsanahoista läpi, sen verran kova meno mahassa on välillä. Eemil ja Veeti ei pahemmin kasvavaan vatsaani reagoi millään tapaa, mutta Veeti rakastaa nojailla vatsaani ja nukkua pää vatsaani vasten. Liekö sitten raskausvatsa tarpeeksi pehmeä, vai mistä johtuu yhtäkkinen into nukkua vatsaa vasten...

Eemilille ja Veetille kuuluu muuten varsin hyvää, vaikkakin edelleen häiritsee Eemilin jaloissa ja naamassa oleva ihottuma. Muistaakseni olen joskus aikaisemminkin maininnut tuosta ihottumasta ja Eemilin 3-vuotis neuvolassa neuvolantäti totesi vain "Ihottumaltahan tuo näyttäisi" ja vaihtoi aihetta. Itse tosiaan epäilen atooppista ihottumaa kun rasvaus ei auta ja varsinkin nyt talvi tuntuu pahentaneen ihottumaa entisestään. Lisäksi lähihoitajaksi opiskeleva siskoni sanoi, että ihottuma muistuttaa varsin paljon atooppista ihottumaa heidän koulussa saamien oppiensa mukaan.
Kuulemma myös asunnon kosteusvahinko / sille pidempään altistuminen lisää atooppisen ihottuman riskiä ja myös sen vuoksi voisin uskoa Eemilillä olevan atooppinen ihottuma.
Sain onneksi omalta Oriflamen tiiminvetäjältäni hyviä vinkkejä atooppisen ihottuman hoitoon, sillä hänellä itsellään on kyseisestä vaivasta kärsivä tyttö. Nyt pitää vain kokeilla, toimisiko nuo ohjeet ja yrittää samalla selvittää, että mistäköhän sitä saisi varattua Eemilille ajan tarkempiin tutkimuksiin jotta saisin tietää pitääkö epäilyni paikkaansa?
Osaisiko joku muuten suositella hyvää (ja mielellään kohtuu edullista) saippuatonta saippuaa? Sitä meinaan suositeltiin tuohon ihottumaan kun ei atooppisen ihottuman yhteydessä saa käyttää (tai ei suositella käytettäväksi) saippuaa ollenkaan.

Asuntomme kosteusvahinkoremontista ei ole vieläkään kuulunut mitää ja alkaa pikku hiljaa hiukan toivo loppumaan, että asuntoa edes meinattaisiin remontoida. Risoo vain kun joka kerta jos asiasta soittaa ja yrittää saada jotain selville, niin aina sanotaan että "soitetaan kun saadaan kosteusmittausraportit". Ymmärrän täysin, ettei mitään päätöksiä voi tehdä ennen raporttien saamista, mutta on se nyt kumma kun kuukausi on mennyt toisesta kosteusmittauksesta, jo ensimäisen kosteusmittauksen aikana löytyi kosteusvahinko koko alakerrasta, ensimäiselläkin kerralla raportit menivät perille vuokranantajalle muutamassa päivässä ja nyt vuokranantaja ei mukamas ole kuukaudenkaan jälkeen saanut raportteja käsiinsä. Kaksi viikkoa tuon toisen kosteusmittauksen jälkeen vuokranantaja ei muka tiennyt edes, että toinen kosteusmittaus kerta on jo ollut asunnossamme.
Olenkin siis nyt melko varma, että saadaan uusi asunto ja kun muutamme, ei tälle asunnolle tehdä mitään. Ainoastaan pintapuolinen remontti (eli muutenkin suunniteltu keittiöremontti ja nuo irrotetut listat / lattiamatot kiinnitetään) ja sen jälkeen asuntoon otetaan uusi vuokralainen, joka saa uudelleen tapella samoista asioista. En nimittäin usko, että alunperinkään vuokranantajallamme ei mukamas olisi ollut tietoa asunnon kosteusvahingosta jos asukkaat ovat muuttaneet asunnosta muualle 6kk - 1v tähän muuttamisen jälkeen. Ei tämä asunto nyt herran jumala muuten ole niin huono, että turhaan lähtisi muuttamaan. Tai ainakaan niin, että olemme kahdeksannet asukkaat neljän vuoden sisällä...
Lisäksi en usko että remontin aloittamisen venyttäminen olisi vain sattumaa. Ei meinaan olisi ensimäinen asunto samalla vuokranantajalla joka vuokrataan eteenpäin, vaikka kosteusvahingosta tai muusta vastaavasta ongelmasta olisi jo 100% varmuus.

No, itse olen iloinen jos ja kun saadaan uusi asunto. Varsinkin jos se on se asunto jota haettiin. Kyseinen taloyhtiö valmistuu ensi kuun viimeinen päivä, joten siihen saakka saadaan pitää peukkuja pystyssä että saataisiin asunto.

Nyt kumminkin alkaa taas selkä kipuilemaan sen verran istumisesta, että voisin jatkaa juttua taas toisella kertaa.

Vähemmän mukavat raskausoireet.

Olen taas valitettavasti ollut hiukan laiskempi kirjoittamaan, mutta liiallisesta istumisesta (tai yhtä lailla liiallisesta seisomisesta) kipuilemaan alkava selkä ja jatkuvasti puutuvat / kramppaavat jalat eivät oikein innosta kirjoittamaan tai ylipäänsä hengaamaan koneella, tai oikeastaan, tekemään yhtikäs mitään. Nyt viikkoja on siis kasassa 24+4 (jos nyt ylipäänsä laskin oikein) ja kun alussa ei ollut raskausoireta ei yhtään, niin nyt ne oireet ovatkin sitten kasaantuneet urakalla kiusaamaan minua.

Ensinnäkin iskias. Maailman inhottavin selkävamma mitä voi löytyä ja ilmeisesti vielä perinnöllinenkin, eli periaatteessa olen lasten puolesta onnellinen etteivät ole tyttöjä, eipähän tarvitse ikinä kärsiä raskaudenaikaisista iskiaskivuista. Välillä selkä on nimittäin niin kipeä ettei meinaa sohvalta ylös päästä, saatika lattialta jos olen jonkun aikaa esimerkiksi poikien kanssa istunut lattialla leikkimässä. Välillä alaselkään iskee myös kipupiikkejä, joiden seurauksena meinaa jalat lähteä alta ja samalla taju. Onneksi luotan siihen että iskiaskivut häviävät jälleen synnytyksen jälkeen, ihan niinkuin Veetin ja Eemilinkin synnytyksien jälkeen säryt hävisivät. Ja muutenhan tämä olisi siedettävää, mutta kun tuo särkylääkevalikoima jää Panadoliin ja edes kipugeelejä ei saa käyttää. Täytyykin muistaa ensi neuvolassa, joka on muuten ensimäinen lääkärineuvola, kysäistä, että saisinko alkaa käyttämään kipugeelejä...
Niin ja onhan se nyt kiva siivotakkin 15min pätkissä kun ei selkä kestä enempää ilman ihan hävytöntä kipua.

Toisekseen jalkojen kramppaus ja puutuminen.  Jos siis istun hetkenkin liian kauan esimerkiksi bussissa tai sohvalla katsomassa telkkaria, niin voin olla varma että jalat puutuvat. Tai oikeastaan tuota tunnetta on kovin vaikea kuvailla, koska aina kyse ei ole selkeästi puutumisesta (jalkoja ei siis kihelmöi tai muutakaan) vaan varsinkin nukkuessa herään monta kertaa yössä siihen, että tuntuu kuin jaloissa ei kiertäisi veri ollenkaan. En tiedä vaikuttaako lonkkaluksaationi tuohon jollain tapaa, mutta jos kerran lonkkanivelet eivät ole kunnolla paikallaan, niin voisin kuvitella sen vaikuttavan jollain tapaa jalkojen verenkiertoon. Pitääkin muuten muistaa ottaa myös tuo puheeksi neuvolalääkärillä, jos vaikka sieltä saisi joitain hyviä vinkkejä olon helpottamiseen.

Suonenvedot. Nyt on alkanut meinanaamaan tulemaan suonenvetoja. Suonenveto siis periaatteessa alkaa jalassa, mutta loppuu hetken päästä. Vielä ei siis onneksi ole niin hirveitä suonenvetoja kuin esimerkiksi Veetiä odottaessa kun heräsin öisin kirjaimellisesti lähes itkemään kun suonenvedosta aiheutuva kipu teki niin pahaa. Tosiaan toivon ettei nuo suonenvedot mene niin pahoiksi, mutta muistaakseni magnesiumlisä auttoi siihen, joten täytyykin sitä käydä ostamassa valmiiksi kaappiin.

Närästys. Heti alkuun voisin kiittää luojaa Renniestä. Molempien edellistenkin raskauksien aikana närästys on ollut jossain vaiheessa suoraan sanottuna helvetillistä ja niin se närästys on alkanut nytkin muistuttelemaan olemassaolostaan. Onneksi J kävi yksi ilta hakemassa apteekista isoimman mahdollisen Rennie-pakkauksen jottei hänen tarvitse kuunnella valituksiani kurkun polttelusta tai muustakaan. Hassua vain, että ikinä muulloin kuin raskaana en ole kokenut närästystä ja nytkään sitä ei aiheuta mikään tietty vaan närästys puskee milloin mistäkin. Paitsi, huomasin että Sodastreamin Cola aiheuttaa aika ikävän närästyksen, joten taidanpa jatkossa hapottaa itselleni vain muita limuja kuin Colaa.

Yölliset vessareissut. Joo kaikki ei välttämättä halua tietää rakkoni toiminnasta, mutta koska kirjoitan blogia pääasiassa itselleni ja muistutukseksi ettei se raskaus ole niin ihanaa aikaa kuin synnytyksen jälkeen muistelee, niin kuuluu myös jatkuva yöllinen pissahätä näihin vähemmän mukaviin raskausoireisiin. Yölliset vessahädät muistin kyllä edellisistä raskauksista, mutta en tosiaankaan muistanut että pissalla saa alkaa juoksemaan öisin jo näillä viikoilla. Onpa kiva herätä keskellä yötä pissalle juuri kun on saanut Veetin nukutettua uudelleen (Veeti on alkanut kapinoimaan pinnasängyssä nukkumista vastaan ja heräilee siis sen vuoksi, onneksi päästään ensi kuun alussa hakemaan pojalle isojen poikien sänky). Onneksi en myöskään vielä ihan niin usein vessassa kuin loppuraskaudesta joutuu, mutta sekin on edessä.
Enkä edes tiedä vaikuttaako Tyypin mahdollinen isompi koko yölliseen vessahätään jo näillä viikoilla. Voihan se toisaalta olla jos Tyyppi kasvaa nopeampaa ja sen vuoksi painaa rakkoa enemmän...

Eiköhän tuossa nyt ollut suurin osa, yritän ensi postaukseen kirjoitella kunnon kuulumisia ja ensi viikolla pitäisi tulla ulkoinen muistikortin lukijakin, joten sitten pääsen taas lisäilemään kuvia tänne.

Tuhonaattorit ja mutinaa uhmaiästä.

Olen jo jonkun aikaa miettinyt, että missä ihmeen välissä kaksi lasta kerkeää sotkemaan ainakin neljä kertaa enemmän kuin itse kerkeän siivoamaan poikien sotkuja samassa ajassa? Ja miten ihmeessä kaksi pientä poikaa saa tuhottua niinkin paljon tavaraa vaikkapa äidin veskireissun aikana?

Muunmuassa leluja siis tuhoutuu meidän taloudessa hyvinkin nopeaan tahtiin ja harvemmin muutkaan lasten ulottuvilla tavarat pysyvät ehjinä kovinkaan pitkään. Pikkuautoista irtoaa renkaat, kirjoista revitään sivut (jopa pahvisista ns. vauvakirjoista, joiden kai pitäisi olla kestävämpiä), sukkiin ja sukkahousuihin saadaan varpaiden kohdalle reikiä aikaiseksi kun uusi mukamas hauska juttu on keksitty (tungetaan sukka / sukkahousujen varvaspää suuhun ja revitään sillä tavalla pois jalasta), yhteen välioveen on hakattu reikä hakan vasaralla, yksi taulu on revitty seinältä jonka seurauksena taulua suojaava lasi sälähti rikki, pehmoleluilta irtoaa milloin mikäkin ruuminosa, dvd-koteloista revitään kansipaperi ulos jonka jälkeen se revitään noin sataan osaan, levyt naarmutetaan jos vain mitenkään saadaan käsiin, vanhan pöytäkoneen itse koneosan sisään oli tungettu pelikortteja jollain tapaa ym. Tuhottuja tavaroita löytyisi esimerkiksi vieläkin pidempi lista, mutta eiköhän jo tuosta selviä, että minkälaiset pikkutuholaiset meillä asuvat. Ja jos joku nyt ihmettelee miten pojat pääsevät vaikkapa dvd:ihin käsiksi, niin meillä leffat ovat seinähyllyissä jotka olivat tarpeeksi korkealla siihen saakka, kunnes pojat keksivät kiivetä sohvan selkänojalle yltääkseen leffoihin...

Kaipa tämäkin tuhoamisvimma on vain vaihe, joka menee jossain vaiheessa ohi kunhan vain jaksaa kieltää tarpeeksi usein ja aina kun havaitsee pahantekoa. Näitä niinsanottuja vaiheita vain tuntuu koko ajan tulevan lisää ja lisää sitä mukaa kun edelliset vaiheet loppuvat. Onko asia tosiaan niin, että erilaisia vaiheita tulee koko elämän, vai onko tuo vaihe sanan käyttö vain jonkinlainen tekosyy perustella lasten käytöstä? Osittain Eemilin tuhoamisvimma johtuu aivan varmasti uhmaiästä, joka on juuri nyt päällä ja ilmeisesti pahenee koko ajan. Veetin tuhoamisvimma taas johtuu hyvin todennäköisesti siitä, että isoveljeä on pakko apinoida joka ikisessä asiassa, varsinkin kielletyissä koska kielletyt asiathan ne parhaita ovat...

Eemilin uhmaikä myös esiintyy monella muullakin tapaa, muunmuassa sillä, että nykyisin pikkumies toteaa joka ikiseen käskyyn "MITÄ?!", vaikka aivan varmasti kuulisikin mitä asiaa jollakin on Eemilille. Tuota rasittavuuteen hoettua sanaa myös sanotaan noin kaksikymmentä kertaa putkeen, jos erehtyy toistamaan asiansa joka kerta kun Eemil tajuaa kysyä mitä. Toinen hyvin ärsyttävä tapa Eemilillä on nykyisin hokea hyvin ärsyyntyneellä äänellä "JOOJOO!" siinä vaiheessa kun käsky tehdä jotain tai olla tekemättä jotain on mennyt perille, mutta silti sama temppuilu jatkuu. Ja nuo toteamuksethan eivät tosiaan tule mitenkään pieneen ääneen, vaan tosiaankin huutamalla.
Uhmaikäisen kanssa liikenteessä on myös erittäin ihanaa kun lapsi heittäytyy karjumaan vaikkapa keskelle kaupan käytävää, eikä suostu liikkumaan, vaan lasta joutuu ns. puoliväkisin raahaamaan jotta selviytyy kaupasta uloskin joskus. Eikä siis todellakaan ole mitenkään kiva tilanne, kun tuntuu että puolet kaupasta tuijottaa vihaisesti ja tuntuu ajattelevan, että eikös tuo saa lastaan kuriin?
Ihan yhtä rasittavaa on kun uhmaikäinen huutaa täyttä kurkkua bussissa, koska ei saa painaa nappia noin puolessa välissä matkaa, mutta joku muu matkustaja saakin painaa pysähtymisnappia.

Onneksi kumminkin tuo tuhoamisvimma, sekä uhmaikäkin tuntuvat aina hetkittäin helpottavan, jolloin elämä kahden lapsen (joista toinen uhmassa) on aivan ihanaa. Lisäksi vaikka uhmaikäinen ei aina osaakkaan olla parasta seuraa pikkuveljelleen, on ihana seurata niitä hyviä hetkiä jolloin pojat leikkivät kiltisti keskenään ja jakavat lelut kiltisti. Aina kannattaa kumminkin muistaa, että tälläinen rauha ei kestä kauaa, kunnes Eemil heittääkin jo seuraavan kerran autot päin pikkuveljeä tai seinää, koska Veeti on sattunut ottamaan käsiinsä ns. väärän auton.

Miten te muut uhmaikäisten vanhemmat jaksatte uhmaa? Tai miten uhmaikä on teillä ilmennyt ja missä vaiheessa alkanut?

Menee hermot vuokranantajaan.

Sori jo etukateen edelleen puuttuvista kirjaimista, uuden koneen pitaisi kotiutua huomenna viimeistaan, jos ei posti pista vauhtia ja saa konetta perille jo tanaan. Pahoittelen myos jatkuvaa valittamistani tasta asunnosta, mutta kun koko ajan selviaa uusia asioita vuokranantajastamme ja siita, kuinka vuokranantaja hoitaa asuntojen remonttiasiat...
Eilen siis kavi se sama kosteusmittaaja ottamassa uudet kosteuslukemat niista seinaan ja lattiaan jattamistaan antureista ja koska J sattui jo olemaan kotona, sai J samalla kyseltya kosteusmittaajalta lukemia ja muutenkin mita mielta kosteusmittaaja on remontin laajuudesta ym. J saikin kuulla kosteusmittaajalta, etta vuokranantaja on kieltanyt kertomasta lukemia asukkaalle, jottei tarkka kosteuden maara selvia asukkaalle ja ainoa jonka mittaaja saa sanoa on, etta kosteutta loytyy vahasen. No, koska J on kumminkin erittain utelias luonne, sai han lukemat kumminkin selville ja ne eivat edelleenkaan nayttaneet yhtaan sen paremmilta kuin meille unohtuneessa ensimaisen mittauksen raportissakaan.
Tosiaan, se raporttihan ei kuulemma olisi missaan nimessa saanut jaada meille juurikaan siita syysta, etta asukkaan ei haluta tietavan kosteusmittauslukemia. Ja kun se meille jai, emme kuulemma olisi missaan nimessa saanut sita lukea. Mutta kai me nyt luemme raportit jotka KOSKEVAT MEIDAN ASUNTOA! Ja puolustukseksi voin todeta, etta vaikka arvasinkin raportin vain unohtuneen meille, ei kukaan ollut aikaisemmin sanonut etta sita ei saisi lukea. Itse kumminkin olemme Jn kanssa sita mielta, etta jos raportissa on tietoa, joka niinsanotusti koskee myos meidan terveytta, niin kai me se luetaan. Vuokranantajamme kun on hyvin taitava pimittamaan tietoja ja ilmeisesti myos hyvin haluton kertomaan asioiden oikeaa laitaa, niinkuin jo selvisi siitakin ettei kosteuslukemia saa kertoa asukkaalle...
Toinen mika pisti veren kiehumaan oli se, etta kylpyhuoneessammehan todettiin kosteutta todella paljon yli sallitun arvon. Ja tuo kosteus ei todellakaan johtunut edes suihkussa kaynneista tai vastaavasta, koska suihkua oltiin kaytetty ennen kosteusmittausta sita edeltavana iltapaivana. Juurikin koska tiedettiin kosteusmittauksen olevan tulossa ja ei tahdottu vaaristaa lukemia. No kumminkin, nyt kun kysyttiin eiliselta kosteusmittaajalta, etta milloin he tulevat poraamaan kylpyhuoneen lattiaan reian ja mittaamaan sielta tarkat lukemat, kuten jo ensimainen kosteusmittaaja sanoi olevan edessa, saimme vastaukseksi ettei vuokranantajamme ole tilannut sellaista tyota ja niin ollen sita ei ole tehty. Tarkka kosteusmittaus kylpyhuoneeseen ei kuulema ole tarpeellinen, koska se remontoitiin juuri ennen meidan tahan asuntoon muuttoa ja siksi kosteusvahinko ei ole mahdollinen. Joo, remontoitiinhan tuo kylppari kylla, mutta ainoastaan kattopaneeleiden ja saunan osalta. Miten paneeleiden vaihto mukamas vaikuttaa kosteusvahingon korjaamiseen mitenkaan. Niin, ei vaikutakkaan.
Nyt pitaisikin siis ilmeisesti ottaa ohjat omiin kasiin ja alkaa soittelemaan terveysviranomaiselle, jotta sielta tulisi joku kosteusmittaamaan tuon kylpyhuoneen. Terveysviranomainen kun kuulemma tulee mittaamaan kosteudet, jos ei vuokranantaja tee sita kolmen kuukauden sisalla epailyiden osoittamisesta ja mehan olemme kosteutta epailleet jo kesasta saakka, lisaksi kylpyhuoneessa on nyt todettu pintapuolista kosteutta, jolle vuokranantajalla ei ole aikomustakaan tehda mitaan. Luulisin siis etta terveysviranomaista alkaisi kiinnostamaan tama juttu kun vuokranantaja tieten tahtoen vaarantaa vuokralaisten terveyden...
No joo, jospa tama vaahtoaminen riittaisi talla kertaa ja kiitoksia teille kaikille ihanille lukijoille, jotka jaksatte seurata blogiani valituksistani huolimatta.

Kuulumisia

Heti alkuun pahoittelen muutamien kirjainten puuttumista, silla koneemme paatti ottaa ja hajota ja paivitykset joudun kirjoittamaan xboxilla siihen saakka, etta uusi tietokone kotiutuu. Samasta syysta postausket ovat taysin kuvattomia siihen saakka, etta koneemme lahtee huoltoon viikonloppuna ja kunnes toivottavasti saadaan kaikki kuvat palautettua sielta...
Mutta siis asiaan. Eli Eemililla oli 3vuotis neuvola maanantaina ja poika oli 97cm pitka ja 15,6kg painava, hyvin on siis kokoa tullut lisaa vuodessa. Puheterapiaan saatiin lahete kun ei pikkumiesta oikein kiinnostanut puhua neuvolantadille joka oli uusi ja Eemil ei siis ollut kys. tatia ennen tavannut. Vaikka tuo lahete arsyttaakin, niin eipa siita ainakaan haittaa ole, joten mennaan sinne kunhan aika tulee postitse...
Eemilin neuvolan jalkeen oli oma neuvolani ja kaikki oli kunnossa. Hiukan sain sanomista kun paino oli vain tippunut, mutta koska syon omasta mielestani edelleen normaalisti, ei painon tippumiselle mitaan voi. Sf mitta oli huimat 26, mutta sille ei neuvolantati osannut sanoa muuta selitysta, kuin etta uudelleensynnyttajilla kohtu kasvaa yleensa nopeammin.
Ainiin ja liikkeetkin tuntuivat ensimaisen kerran viikonloppuna ja nyt niita tuntuu harvakseltaan.

Sitten voisin taas kertoa tasta suoranaisesta paska asunnosta... Eilen kavi se odotettu kosteusmittaaja uudelleen, talla kertaa poraamassa reikia lattioihin ja seiniin ja asentaen sinne jotkut kosteusmittaustikut. Sama kosteusmittaaja myos unohti raportin asunnon edellisesta tarkastuksesta meille ja sita lukiessa selvisi, ettei kosteusarvot olleetkaan ihan niin pienet kuin meille uskoteltiin. Ohessa asunnosta mitatut kosteusarvot.
Alakerran makuuhuoneen lattiasta noin 1m2 alueelta 85/98, saisi olla max. 50/55
Alakerran makuuhuoneen seinan alaosasra noin 1,5m matkalta 82/110, saisi olla max. 55/59
Keittion lattiasta yhteensa noin 1,5m2 alueelta 80/100, saisi olla max. 52/55
Keittion seinan alaosasta noin 2,5m alueelta 75/95, saisi olla max. 55/57
Olohuoneen lattiasta noin 0,5m2 alueelta 80/85, saisi olla max. 58/60
Ylakerran kylpyhuoneen lattiassa noin 1m2 kokoisella alueella 100/135, saisi olla max. 58/60

Samassa lapussa on myos suositellut korjaukset ja ne eivat todellakaan ole mitkaan pienet. J soitti sitten eilen laput luettuaan vuokranantajalle, joka yritti ensin ehdottaa sijaisasuntoa kunhan remontti alkaa. Joo ei kiitos. Lasketun ajan ollessa jo kesakuun alussa, en todellakaan ala muuttamaan edestakaisin asunnosta toiseen ja en todellakaan ala tahan asuntoon muuttamaan enaa takaisin, varsinkaan kun koko asunnon piti olla remontoitu ennen muuttoamme. Kiitos siis jalleen tastakin hyvasta asunnosta, ette arvaakkaan kuinka paljon voi ottaa paahan. Eika siis mikaan ihmekaan, etta kaikki ovat sairastelleet muutosta lahtien jos kerran kosteusarvot ylittavat paikoittaen sallitut yli tuplasti...

No, nyt odotellaan etta se sama aija tulee ottamaan nuo mittauspuikot pois seinista ja lattioista ehka huomenna tai ylihuomenna, jos siis saa tuurajaan kun on itse koulutuksessa. Siihen saakka poikia pitaa vahtia silma kovana, etteivat pikkutuholaiset revi mittauspuikkoja irti tai revi valmiiksi revittya lattiamattoa enempaa kuin mita se kosteusmittaaja repi...
Voisinpa menna nyt taas kaymaan turhaa tavaraa lapi kun ei tassa muutakaan tekemista ole, onpahan sitten valmiiksi heitetty turhat tavarat pois kunhan muutto tulee eteen joskus.

Muutto ilmeisesti lähellä.

Tosiaan kuten kerroin tuossa jo aikaisemmin, todettiin asunnossamme ennen uuttavuotta kosteusvahinko ja koska mitään ei lupauksista huolimatta kuulunut isännöitsijän taholta, päätti J soittaa tänään itse isännöitsijälle ja kysyä, että missä mennään asian hoitamisen suhteen.
No, saatiin kuulla, että juttu on mennyt isännöitsijää isommalle taholle käsittelyyn ja sen mukaan mitä isännöitsijämme on kuullut, hän epäilee, että koko alakerta menee remonttiin, samoin kuin kylpyhuone. No, ei tuossa muuten mitään, mutta kun jos koko alakerta menee kuivatukseen ja remonttiin, emme todellakaan voi tässä asunnossa asua, koska mm. uloskäynti on alakerrassa ja emme todellakaan saa kaikkia tavaroita tungettua yläkertaan remontin ajaksi. Varastokaan ei ole vaihtoehto tavaroiden säilytykseen, koska sen katto vuotaa vesisateella ja kaikki homehtuu siellä + viimeksi varastoa siivotessa sieltä löytyi hiirten jätöksiä. Se ei siis todellakaan ole vaihtoehto tavaroiden säilytykseen.. Ja tahtoisimpa tietää, miten lapsiperhe elää noin 1-8vko ilman kylpyhuonetta kun taloyhtiössämme ei ole edes yleisiä suihkutiloja. Kaverille ja hänen perheelleen oli vastaavanlaisessa tilanteessa hyvitetty vuokrassa uimahalli käynnit huimat KAKSI KERTAA VIIKOSSA ja se ei todellakaan riitä suihkukäyntien määräksi, ainakaan meille, tuskin kellekään muullekaan. Lisäksi kaiken huipuksi lähin uimahallimme on tunnin bussimatkan päässä per suunta ja ei todellakaan houkuta lähteä yhteensä kahdeksi tunniksi lasten kanssa bussiin, vain jotta pääsisi suihkuun.
Onneksi isännöitsijä soitti jo tänään myöhemmin uudelleen kertoakseen, että ensi viikolla tulee jotkut duunarit repimään lattiamattoa hiukan ja poraamaan seiniin + lattioihin reikiä mitatakseen tarkat kosteusarvot ja paikallistaaksen tarkat kohdat joissa kosteutta on. Samoin kuin kylpyhuoneesta tullaan repimään muutama laatta + poraamaan sinnekin muutama reikä, jotta sieltä saadaan tarkat kosteusarvot.
Nyt sitten odotellaan, että saadaan tietää lisää jatkosta, sillä vuokranantajan pitää kuulemma miettiä myös, että miten kosteus on päässyt joka ikiseen kantavaan seinään, ennen kuin remonttia voidaan aloittaa. Itse voisin väittää, että suoraan sanottuna paska firma ollut rakentamassa näitä taloja ja että tuo johtuu rakennusvirheestä. Nyt meinaan kun ollaan naapureiden kanssa juteltu, niin tässä yhtiössä on ainakin kaksi muutakin asuntoa ollut / on kosteuskämppiä. Pakko sanoa, että suoraan sanottuna vituttaa.
Jos nyt vaikka lopettaisin valituksen ja lopettaisin stressaamisen, onneksi se taloyhtiö josta halutaan asunto, tulee pian haettavaksi...

Kiitoksia jälleen armas vuokranantajamme.

Ärsyttää niin, etten jaksa kirjoittaa koko juttua uudelleen, joten kopioin facebookin tilapäivitykseni, joka selvittää ärsyyntymiseni syyn (vuokranantajan nimi sensuroitu):
"Kiitos *** kun vuokraatte niin loistavia taloja, tykkään varsinki siitä kun kuuntelette asukasta ja tilaatte ainakin kosteusmittauksen heti ekalla kerralla. Tai sit ei.
Kesästä lähtien pyydetty kosteusmittausta, lopulta saatiin se alakerran vessaan, löyty kosteutta, korjattiin, yritettiin saada loppuasuntoonkin kosteusmittaus ja nyt vihdoin se tuli tänään.
No lopputuloksena kosteutta joka ikisen kantavan seinän yhteydessä lattianrajassa / lattiamaton alla ja kylppäriin tulee jossain vaiheessa joku poraamaan reiän lattiaan + mittaamaan kosteuden kunnolla, koska sieläkin on epäily kosteusvahingosta.
Nyt sit odotellaan et joku soittaa joskus *** ja kertoo jatkosta, jos me vaikka saatais kokonaan uus asunto, koska jos koko alakerta menee remonttiin, niin eihän tää paskakämppä oo enää asuttava samaan aikaan. -.-"

Kuten siis olen jo muutamaan kertaan tänne blogiinkin valittanut siitä, että olen täysin varma, että asunnossa on kosteusvahinko ja ettei se jäänyt pelkästään alakerran vessaan joka siis remontoitiin joku aika sitten kosteusvahingon vuoksi. Ja siitä, että ei voi olla sattumaa, kuinka naapurit kertovat asunnosta muuttaneen kuuden perheen kuuden vuoden sisään pois, kuulemma kosteuden vuoksi ja kuinka olemme koko perhe sairastelleet jatkuvasti tähän asuntoon muuton jälkeen. Tänään sitten tuo epäilys kävi toteen ja eniten riepoo se, että olemme yrittäneet kosteusmittausta saada KOKO asuntoon ties kuinka kauan ja se saatiin alkuun tosiaan vain alakerran vessaan.
No, onneksi tiedämme jo asunnon jonka haluamme uudeksi asunnoksi ja meinaammekin kysäistä vuokranantajalta, josko saisimme kyseisestä taloyhtiöstä uuden asunnon. Ne talot valmistuisivat parin kuukauden päästä ja olisivat aivan unelmasijainnilla ja kyseisessä taloyhtiössä olisi yhden huoneen isompi asunto, joka olisi meille juuri sopiva.
Ainoa vain, että inhoan sitä kun vuokralaista ei kuunnella ja todellakaan ei kiinnostaisi muuttaa kolmatta kertaa kolmen vuoden sisään. Inhoan tavaroiden pakkaamista, muuttamista ja varsinkin laatikoiden purkamista. Ainoa positiivinen asia muutoissa on, että saa kaiken ylimääräiseen heivattua pois ja käytyä kaiken tavaran läpi. Ei vain yhtään huvittaisi, mutta eipä tässä paljon muita vaihtoehtoja taida olla kun en kosteusvahinkoasuntoon halua jäädä ja eipä tässä pystyisikään asua jos koko alakerta menee remonttiin.
Että sellaisia kuulumisia tällä kertaa..

Ruokahaluttomuudesta.

Nämä ovat omia pohdintojani ja ajatuksia, mitään moraalisaarnaa syömisen tärkeydestä raskaana en kaipaa. Se tuskin ainakaan auttaisi ruokahaluttomuuteeni.

Kiva, ilmestynyt uusi vaiva. En tiedä liittyykö mitenkään raskauteen vai ei, mutta eipä tämä vaiva kovin mukava ole. Nimittäin ruokahaluttomuus. Saatan monta kertaa päivässä avata jääkaapin ja vain tuijottaa sen sisältöä, todeten ettei tee mitään mieli, vaikka olisi pieni nälkäkin. Tänään söin ensimäistä kertaa lämpimän ruuan kolmeen päivään, koska ei ole tehnyt mieli syödä. Eilen taisin syödä kaksi leipää (joista todellisuudessa Eemil söi toisen) aamulla ja Sellossa käydessä yhden täytetyn ruisleivän. Illalla possutin sipsejä jonkun verran leffaa katsoessa (Tshernobyl Diaries, oli muuten surkein kauhuelokuva ikinä!). Tänään J motkotti syömättömyydestäni sen verran paljon, että loppujen lopuksi söin makaronia, jauhelihaa ja wokkivihanneksia, ihan kunnon annoksen. Mutta, sitten kun kerrankin syön, tuntuu että vatsalaukku räjähtää jo pienestä määrästä ja että kylläisyys tulee huomattavasti nopeammin kuin aikaisemmin, joten se voi olla yksi syy ettei ruoka maistu kun ei ole kiva olla ihan ähkyssä ja tuntea oloansa sellaiseksi, ettei pääsisi eteenpäin kuin pyörimällä.
Voihan toki olla, että vatsa on kasvanut kokoaan sen verran ripeästi, ettei vatsalaukulle jää oikein tilaa ja siksi kylläisyyden tunne tulee nopeammin. Tai sitten voi olla, että alitajuntaisesti yritän vähentää painoani väärällä tavalla, eli syömättömyydellä, vaikka tosiasiassa tekisikin mieli syödä koko ajan jotain. Painoindeksini kun ei ensimäisellä neuvolakäynnillä ollut todellakaan mitään nättejä lukuja ja noista aikaisemmistakin raskauksista jäi kohtuullisesti kiloja tippumatta... Tai, voi olla että tämä on vain joku kausi, joka loppuu kohta ja ruokahalu palaakin huomattavasti suurempana. Vaihtoehtoja syillehän löytyy vaikka kuinka paljon, joten turha se on jossitella. Onneksi tiedän, että jouluna tulee syötyä näiden vähäruokaisempien päivien edestäkin, joten mitään hätää pitkästä jatkumisesta tälle vaivalle ei ole. Sekä onneksi ensi kuun alussa on seuraava neuvola, jossa voin kysellä vinkkejä jossei ruokahaluttomuus ala loppumaan.
Kaikkein inhottavinta tässä on se, että Eemil ottaa hyvin hanakasti mallia minun syömisistäni ja koska kipeä lapsi nyt ei muutenkaan syö mitenkään päätä huimaavia määriä, niin nyt kun en itse osaa olla hyvänä mallina ruokapöydässä, jää ruoka-annokset pojalla entistä pienemmiksi. Olen toki yrittänyt itse syödä samalla edes jotain pientä, tai ainakin ottanut ruuan lautaselle ja närpinyt siitä, jotta Eemil näkee minunkin syövän ja söisi itsekin, mutta kun ei niin ei. Voihan tuo olla Eemililläkin joku uhmaikään liittyvä juttu, ettei ruoka maistu silloin kun sitä olisi tarjolla, vaan ruokaa pitäisi saada tasan silloin kun pikkumiehelle sopii. Onneksi ainakin J osaa pitää päänsä tuossa asiassa ja ruokaa on tarjolla ruoka-aikoina, ei muulloin.
No, oli vain pakko päästä purkamaan ajatuksia tästä ja jos teiltä lukijoilta vaikka löytyisi vinkkejä, millä parantaa ruokahalua sekä omalta osaltani, että Eemilin osalta? Kaikki vinkit otetaan enemmän kuin mielellään vastaan.

Pirun lumi.

Möhömaha rv 15+2

Sama möhis edestä.

Eilen siis uskaltauduin ottamaan ensimäiset mahakuvat ja herran jumala, kuinka iso tuo maha jo on. Ilmankos yhdetkään ns. normaalit housut ei mene enää jalkaan ja olo on hiukan turvonnut. Huomaa kyllä, että on hiukan kahden edellisen raskauden kiloja ennestään, joten on päässyt maha kasvamaan huomattavasti nopeammin kuin edellisissä raskauksissa. Jossain vaiheessa voisin melkein tehdä koosteen mahakuvista, jotta näette, kuinka erikokoinen se vatsa voi olla eri raskauksien aikana.
Onneksi olo on muuten mitä mahtavin ja ei tunnu ollenkaan kuin olisin raskaana, ainoa mitä olen nyt huomannut, on raskaushormonien esilletulo. Pahoitan mieleni huomattavasti helpommin ja pinnakin palaa monta kertaa nopeammin kuin normaalisti, ihmettelen tosiaan miten J jaksaa kiukutteluani ja marttyyrin leikkimistä välillä, koska itse tajuan vasta jälkikäteen aina, että nyt ei oma käytöskään ollut ehkä parhain mahdollinen...
Jännittää ensi kuun toinen ultra ihan mielettömästi, koska vaikka nyt pitäisittekin minua ihan täysin pikkumaisena ja turhamaisena ym. niin jännittää kuulla sukupuoli. Kahden pojan jälkeen kun olisi enemmän kuin kiva saada tyttö perheeseen ja nyt kun oman olon perusteella olen jo hieman alkanut elättelemään toivoa tytöstä, niin pelottaa se ultra kun saa tosiaan tietää sukupuolen. Varsinkin kun tämä raskaus tulee tosiaan näillä näkymin olemaan viimeinen, niin se tyttölapsi olisi ihan kiva... Tietenkään en tarkoita, etteikö poikalapsi olisi yhtä rakas, tietenkin on jos vatsassa poika on. Mutta uskon kumminkin, että jokainen useamman samaa sukupuolta olevan lapsen vanhempana toivoo salaa jossain pienessä mielenkolkassaan vastakkaista sukupuolta olevaa lasta ja jos tänne blogiin eksyy yksikin, jonka kohdalla näin ole, saa ilmoittautua jotta tiedän että poikkeuksiakin on.
Kauheasti ei tästä raskaudesta kumminkaan ole loppujen lopuksi kirjoitettavaa, koska seuraava neuvolakin on vasta ensi kuussa ja kun oireita ei tosiaan pahemmin ole, niin ei ole myöskään mitään mitä raskaudesta kertoa.

Pieni synttäri-sankari

Lauantaina oli tosiaankin Veetin 1-vuotis synttärit, vaikka virallinen päivä onkin vasta tänään. Juhlat menivät omasta mielestäni hyvin, vaikka montaa vierasta ei paikalla ollutkaan ja synttärit pidettiin nyyttäriteemalla, eli pyysin vieraita tuomaan mielummin jotain tarjottavaa kuin lahjoja, joita Veeti ei olisi osannut vielä arvostaa. Tarjottavaa kertyikin ihan kivasti ja sitä on edelleen ihan mielettömästi, pitäisi varmaan laittaa Veetin kummitädille viestiä, että haluaako hän herkkuja kun nähdään tänään Veetin hammaslääkäritarkastuksen jälkeen...
Kuten varmaan tuosta kuvastakin jo huomaa, niin pikkusankari oli hiukan räkäinen synttäripäivänä korvatulehduksen vuoksi, mutta eipä se jaksanut paljoa menoa haitata. Housut häiritsivät Veetiä enemmän ja poika ei halunnut kävellä senttiäkään housut jalassa, joten lopulta tehtiin kompromissi ja annoin pojan juhlia pelkkä kauluspaita ja vaippa päällä.
Onneksi ei tarvitse seuraavia juhlia järjestää ainakaan ennen helmikuuta kun on Eemilin 3-vuotissynttärit. En meinaan pidä alkuunsakkaan juhlien järjestämisestä, koska stressaan niitä aina ihan mielettömästi ja kauan ennen juhlia. Vaikka tietäisinkin, että kaikki menee hyvin, mutta se stressi vain puskee jostain melkein pakonomaisesti. Pitäisi varmaan alkaa oppia luottamaan jo itseensä kun onhan sitä jo muutamia juhlia joutunut järjestämään lasten vuoksi (2x ristiäiset ja 3x lastensynttärit), eiköhän sitä varmuutta kumminkin kartu ajan myötä...

Eemilin kuvausnäkemys synttärisankarista

Ja jottei tuo otsikko tuossa hengaisi ihan turhaan, niin tosiaankin, pirun lumi. Kiva liikkua rattaiden kanssa kun joutuu rattaita kiskomaan perässään takaperin ja silti ei meinaa päästä eteenpäin. Varsinkin täällä Espoon peräkylässä, jossa me asutaan ei todellakaan ilmeisesti aurata teitä ensimäisten teiden joukossa, vaan usein saadaan odotella muutamakin päivä lumisateiden loppumisen jälkeen, ennen kuin tiet on aurattu. Huoltoyhtiömmekään ei kyllä tunnun turhan ripeää toimintaa harrastavan ja eilenkin aurausauto kävi vasta kun maassa oli valehtelematta noin 10-15cm lunta. Yritä siinä sitten lähteä vaikka kauppaan rattaiden kanssa kun lumikinos tulee vastaan heti ulko-ovella. No, pieni toivon kipinä elää, että huoltoyhtiö kävisi auraamassa ennen kuin lähden Veetin kanssa hammaslääkäriin ja moikkaamaan pojan kummitätiä, mutta enpä jaksa odottaa liikoja. Pettyisin kumminkin.
Onneksi lumisateen pitäisi Forecan mukaan loppua tänään ja alkaa uudelleen "vasta" huomenna. Jospa sillä aikaa kerkeisi kaupunkikin auraamaan tiet, jotta rattaiden kanssa kulkevatkin pääsisivät eteenpäin edes hiukan ongelmattomammin. Ns. onneksi J on tällä hetkellä sairaslomalla, jotta J voi jäädä Eemilin kanssa kotiin hammaslääkärin ajaksi, kahden lapsen raahaaminen tuolla olisi meinaan täysin itsemurhatouhua. Varsinkin kun tuntuu, että hiki meinaa puskea mitään tekemättäkin.

Jos sitä nyt kumminkin lopettaisi taas tämän jaarittelemisen ja menisi vähän siivoamaan ennen hampilääkäriin lähtöä, jotta kerkeän siivota hyvissä ajoin, ettei sitten myöhästytä lähdöstä vain sen takia, että minun tekee mieli siivota...

Vaunujen / rattaiden kanssa liikkuminen.

Kun oli vielä kesä.

Nyt on pakko purnata aiheesta, joka on ärsyttänyt jo pidempään. Nimittäin vaunujen / rattaiden kanssa liikkuvat ihmiset, varsinkin ne jotka kulkevat julkisissa kulkuvälineissä ja jotka eivät ilmeisestikään käytösetikettiä osaa. Ja jos joku ei purnauksiani tahdo lukea, niin skippaa suosiolla tämä teksti.

a) Jos bussiin mahtuu vain kahdet rattaat, älä tunge niitä kolmansia siihen kahtien rattaiden taakse. On meinaan todella hankalaa yrittää itse satunnaisesti ilman rattaita kulkevana sukkuloida sieltä välistä ulos ja vielä hankalampaa on yrittää päästä ulos omien vaunujen kanssa jos ne kolmannet siinä takana ovat tukkeena. Tai jos on ihan pakko tunkea bussiin "ylimääräisten" vaunujen kanssa, niin älä nyt herran jumala ala pyörittelemään silmiäsi ja tuhahtelemaan kun pyydän väistämään hetkellisesti ulos, jotta pääsen itse jäämään oikealla pysäkillä. Eilen meinaan kävi juurikin niin, että kolmannet vaunut (ei kovinkaan pienet yhdistelmät) tunkivat omien vaunujeni taakse ja kun pyysin väistämään, niin yritti ensin tunkea väkisin penkkikäytävälle mennen entistä enemmän eteeni ja kun neuvoin siirtymään hetkeksi ulos, jotta pääsen itse helpoiten poistumaan bussista, alkoi se silmien pyörittely ja hyvin kovaääninen tuhahtelu...

b) Toinen mitä en voi käsittää ollenkaan on se, että ihmiset tunkevat bussiin ostoksia täynnä olevien rattaiden / vaunujen kanssa, täysin ilman lasta. Yleisesti ottaen tuota ilman lasta kulkemista yritetään myös peitellä mitä säälittävimmillä keinoilla ja liikutaan maksamatta. Onpa tosi kiva todeta, että bussiin ei mahdu, kun välillä siellä on ollut kahdet tai kolmetkin "tyhjät" rattaat täynnä ostoksia ja muuta krääsää. Menkää hitto kauppaan kävellen jos ei muuten ole varaa kulkea. Ei meinaan todellakaan ole kivaa odotella talvipakkasille seuraavaa bussia kun joku älypää on keksinyt ns. fiksun tavan säästää...

c) Nyt kun on tullut ainakin pk-seudulle näitä uusia busseja joihin mahtuu ainakin kolmet vaunut, välillä jopa neljätkin jos kaikki ovat pieniä, niin se ei tarkoita että sinne olisi tarkoitus mahtua vain kaksien vaunujen, niin että tilaa jää istumiselle. Itse nimittäin väistän automaattisesti, jos kyytiin on tulossa kolmannetkin vaunut, niin että ne mahtuisivat kyytiin, mutta muutamia kertoja olen nähnyt myös mammoja, jotka eivät tee elettäkään siirtyäkseen ja antaakseen tilaa vaan jatkavat istumista ihan kuin eivät huomaisikaan kolmansia rattaita, jotka sisään yrittävät.
Kaikkein törkein tälläinen tapaus, johon olen törmännyt oli eräs mamma, joka istui muina naisina ratasosan penkillä, eikä tehnyt elettäkään siirtyäkseen, vaikka kyytiin olisi tullut pyörätuoli ja siinä mamman valloittaman penkin kohdalla nimenomaan luki "Antakaa tarvittaessa tilaa pyörätuolille". Ja siis tuo pyörätuoli olisi mahtunut kyytiin erinomaisesti, jos tuo kyseinen mamma vain olisi perseensä nostanut penkistä. Ja ei, edes asiasta huomattaminen ei auttanut, vaan lopputuloksena bussikuski veti ovet kiinni ja jatkoi matkaa jättäen pyörätuolissa istuneen selkeästi todella vanhan miehen odottamaan seuraavaa bussia.

d) Toinen paikka, jossa käytöstavattomat rattaiden kanssa kulkijat ärsyttävät ovat ahtaat kaupat, kuten esimerkiksi oma armas lähikauppamme. Eihän siinä mitään, pakkohan ne rattaat on kauppaan mukaan ottaa, en itsekään niitä todellakaan ulos jättäisi, mutta onko ne rattaat pakko jättää keskelle käytävää kun itse muistat unohtaneesi ottaa jotain koriin toiselta puolelta kauppaa? Tiedän itse kokemuksesta, että niiden rattaiden kanssa ei todellakaan ole helppoa kulkea ahtaissa paikoissa, mutta hankalampaa se on yrittää liikkua omien rattaiden kanssa kun ei tarvitse joka käytävällä olla siirtelemässä jonkun vieraan lapsen kulkuvälinettä. Ja mihinkän siirrän ne rattaat ilman että sieltä tulee joku erittäin vihainen äiti raivoamaan kun hänen kultamussukansa vaunuihin on mennyt joku vieras koskemaan ja nyt lapsi on saanut ainakin elinikäiset traumat siitä? Ei nimittäin ole todellakaan harvinaista nuo raivoavat äidit, joiden vaunuja ei saa siirtää, mutta jotka eivät myöskään itse ole lähettyvillä niitä siirtämässä.
Itselleni ei tulisi mieleenkään jättää rattaita valvomatta mihinkään, edes kauppaan ja kadota toiselle puolelle liikettä. Pienen hetken saatamme kykkiä käytävällä muiden edessä, mutta sekin yleensä vain pakon kanssa, kun vaikka etsin jotain tiettyä hyllystä... Lisäksi siirrän kyllä meidän vaunuja mahdollisuuksien mukaan, jos joku sitä pyytää. Niitä saa myös itse siirtää, jos kokee sen nopeammaksi kuin pyytää minut siirtämään.

Eiköhän tuossa nyt ollut pahimmat ärsytyksen aiheet. Ja kyllä, liikun myös itse vaunujen kanssa aina kun johonkin liikumme, mutta itse sentään edes yritän käyttäytyä, sekä ottaa muut huomioon. Vielä kun muutkin ymmärtäisivät, että eivät ole koko maailman napa, eivätkä varsinkaan ainoita jotka vaunuilla liikkuvat...

Kiitos räntäsateen ja ahkeran huoltoyhtiön, meillä on oma uima-allas pihalla.

Ja ei, koko postaus ei käsittele valitusta, mutta pakko se on alkuun purkaa ärsyyntymistäni. Olemme siis soittaneet huoltoyhtiöön valehtelematta varmaan viisi tai kuusi kertaa nyt puolen vuoden sisällä siitä, että leikkipaikan sadevesikaivo ei vedä ollenkaan ja sen johdosta koko leikkipaikka, sekä takapihamme lainehtii vedestä joka ikinen kerta kun sataa puolta tuntia kauemmin. Joka ikinen kerta asialle on luvattu tehdä jotakin ja aina ollaan oltu yhtä toiveikkaita, että jos nyt tällä kertaa, mutta ei. Eilisen räntäsateen johdosta pihamme ja taloyhtiön leikkipaikka on siis yhtä suurta uima-allasta, paitsi nyt kun yöllä on ollut pakkasta, niin se on muuttunut luistinradaksi. Tosi siistiä kun melkein voimme ulkoilla siinä, ilman että Eemil lähtee leikkimään mestariuimaria tai luistelijaa, sillä varsinkin leikkialueen vesilätäkkö on valehtelematta sen syvyinen, että Eemil kastuisi siinä ainakin polvia myöten.
Yritettiin tosiaan eilenkin soittaa huoltoyhtiölle noin kahden aikaan iltapäivällä (sieltä pitäisi vastata neljään saakka), mutta ei. Kukaan ei vastaa edes puhelimeen, vaan puhelu katkeaa loppujen lopuksi kun sinne ollaan jonotettu tarpeeksi kauan. Ja tämä ei ole edes ensimäinen kerta. Nyt on kumminkin otettu isännöitsijään yhteys ja onneksi isännöitsijä lupasi laittaa vauhtia huoltoyhtiöön, ei meinaan olla ainoita tässä taloyhtiössä (tai muissakaan saman firman huoltamissa taloyhtiöissä), jotka ovat isännöitsijöille ja vuokranantajalle valittaneet huoltoyhtiön saamattomuudesta...
Ohessa muutama kuvakin ah niin ihanan käyttökelvollisesta takapihasta ja leikkipaikasta. Samat kuvat lähtivät siis isännöitsijällekin todisteeksi, ettemme todellakaan liioittele vesiongelman kanssa.

Eemilin kuulumisia sen verran, että herran parturiaika meni aivan loistavasti. Eemil istui koko parturiajan todella kiltisti paikoillaan ja söi tikkariansa. Osa kunniasta Eemilin loistavaan käytökseen kuuluu myös ihanan lapsiystävälliselle parturille, josta kyllä huomasi että kyseinen tyttö sopii alalle mitä parhaiten. Parturi nimittäin kertoi koko ajan mitä teki ja esitteli kaikki käyttämänsä laitteet Eemilille etukäteen, sekä jutteli hiusten leikkuun ohessa Eemilille rauhoittavasti. Jäi siis todella positiivinen mieli tuosta hiusten leikkuusta ja mielelläni vien pojat uudelleenkin saman parturin hiustenleikuuseen jos se vain on mahdollista.
Toinen positiivinen kokemus oli Eemilin tarhakuvaus. Valokuvaaja oli todella ystävällinen ja ymmärsi, että molempia poikia jännitti sisaruskuvan otto ja että Veetiä väsytti kun päiväuni aika olisi ollut juuri silloin. Eemil ei muutenkaan näyttänyt nauttivan tilanteesta järin paljoa, joten valokuvaaja yritti saada Eemiliä rentoutumaan mm. esittelemällä kameransa etukäteen ja olisi antanut jopa Eemilin yrittää "ottaa valokuvaa" kamerallansa, eli painaa laukaisunappia. Tätä Eemil ei kumminkaan uskaltanut tehdä ja saa nyt nähdä minkälaiset kuvat sieltä tulee, sillä kumpaakaan pojista ei pahemmin valokuvaustilanne hymyilyttänyt ja aika vakavan ilmeen kuvia kuvaaja sai. Kuulemma Eemil jatkoi yksittäiskuvissakin samaa vakavaa linjaa, mutta tuleepahan edes jonkinlaiset kuvat...

Eemilin uudet hiukset, sekä siisti vaatetus valokuvausta varten.

Veetin kasvamisessa ei ole oikeastaan mitään uutta tapahtunut, paitsi että pikku hiljaa ollaan alettu siirtymään korvikkeesta tavalliseen maitoon ja hyvin näyttää vaihdos tähän mennessä sujuneen. Annan siis edelleen iltamaidon korvikkeena, mutta noin parin viikon sisällä olisi tarkoitus siirtyä kokonaan samaan maitoon muun perheen kanssa jos totuttelu jatkuu yhtä sujuvana kuin nyt. Ensimäistä kertaa annoin nimittäin normaalia maitoa noin kolmisen viikkoa sitten ja silloin pienelle tuli pieniä vatsaoireita, mutta nyt tauon jälkeen kun rupesin taas pari päivää sitten antamaan tavallista maitoa, niin ei ole Veetillä näkynyt enää minkäänlaista reagointia vatsaongelmina tai muunakaan. Eiköhän mekin siis saada kohta aloitettua pelkän tavallisen maidon juonti.
Viimeistään ensi viikolla olisi myös tarkoitus varata Veetille 1-vuotis neuvola-aika ja toivotaan, että saadaan se aika suhteellisen lähelle synttäreitä. Tuo meidän neuvola kun tuppaa aina olemaan täynnä ja kaikki ajat varattuja ties kuinka pitkälle saakka, niin ei ole mitään varmuutta ajan saannista... Mutta toivoa sopii, ettei neuvola-aika venähtäisi ainakaan ihan kauheasti yli 1-vuotis synttäreiden.

Eemilin käsitys Riepun kuvaamisesta.

Eemilin käsitys Riepun kuvaamisesta. vol. 2

Joulusuunnitelmista jos kertoisin vielä jonkin verran, vaikka siihen jouluun onkin vielä aikaa. Eli Eemilille on jo kaikki lahjat hankittu lukuunottamatta kahta hiukan kalliimpaa lahjaa (jos löytyy jostain, niin joku halpa digikamera ja leikkipölynimuri). Nyt siis lahjoiksi on: yöpuku, autolelu, kolmipyöräinen potkulauta (oiskohan ollut Plaston), palapelikirja ja sanojen opettelukirja. Yhteiseksi lahjaksi pojille on hankittu yksi dvd. Veetille taas on hankittuna vasta yksi lahja (kirja) ja nyt onkin alkanut iskemään kamala miettiminen, että mitä ihmettä voi 1-vuotiaalle edes ostaa lahjaksi. Tiedän, ettei sen ikäinen vielä tarvitse melkein mitään, varsinkaan kun pojan synttäritkin ovat ihan joulun lähellä, mutta olisi se nyt kiva jotain keksiä. Leluja meillä on kumminkin ihan tarpeeksi, joten niitä en edes harkitse ostavani enempää... Taidan siis vain päätyä ostamaan muutaman vaatekappaleen ja olla sitten tyytyväinen lahjaostoksiin.
Kaikki nuo lahjathan on siis ostettu "jo nyt", koska mielestäni on huomattavasti fiksumpaa ostaa lahjoja vähän etukäteen kun ne vielä ovat tarjouksessa, eikä sitten kauhealla kiireellä etsiä jouluostos ruuhkassa lahjoja kalliimmalla.
Jokos te lukijat mietitte joulua kovasti ja joko lahjoja on hankittu?

Loppuun voisin laittaa vielä muutaman uuden kuvan Veetistä kun herra innostui leikkimään minikokoisella jalkapallolla:

Hyvää loskapäivän jatkoa kaikille ja toivottavasti intoudun taas mahdollisimman pian kirjoittelemaan meidän kuulumisiamme.