maanantai 27. tammikuuta 2014

Pirun flunssa.

Vuoden ensimäinen flunssa on sitten nyt rantautunut meille, tai oikeastaan minulle ja Niilolle. Oma flunssani on kyllä todennäköisesti ihan omaa syytäni, sillä olin perjantaina hieman vapaalla tuli hilluttua hieman liian vähissä vaatteissa tupakalla (hyihyi, olen kamala ihminen kun poltan tupakkaa...). No, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja nyt on sitten nenä tukossa ja pää jumissa, mutta eiköhän tämä olo tästä pikku hiljaa... Jottei kumminkaan koko postaus menisi täysin flunssasta valittamiseksi, niin voisin kertoa hieman omasta perjantaistani.

Päätin siis lähteä viihteelle ihan täysin extempore ja soitinkin muutaman kaverin läpi, ennen kuin löysin Niilolle hoitajan. J tulisi olemaan ihan kotona, mutta koska J on hyvin tyypillinen mies, ei hän herää vauvan itkuun ja niinpä etsinkin nuorimmalle hoitajaa, joka löytyikin onneksi ihan kaveripiiristä. Kun lastenhoitaja oli löytynyt, alkoi seuran etsiminen ja koinkin aika kolahduksen kun huomasin, ettei KUKAAN kaveripiiristäni päässyt / jaksanut / ollut tarpeeksi rahakas lähtemään viihteelle kanssani.
Tässä vaiheessa alkoikin into liikkeelle lähtöön hieman laantua, mutta sitten soitti onneksi pikkusiskoni joka pyysi käymään yhteisellä tutullamme ja olinhan laittanut myös Facebookin pahamaineiselle äitylit sivustolle kyselyä, tahtoisiko joku lähteä kanssani viihteelle. (Säälittävää, tiedän, mutta hätä ei lue lakia.) Äityleistä tosi moni olisikin lähtenyt mukaan, mutta jonain toisena viikonloppuna... Meninkin sitten käymään tutullani ja siitä siirryimme kohtuullisen pian entiselle työpaikalleni käymään. Pelailimme ex. työpaikallamme vähän aikaa bilistä, kunnes eräs äityli joka oli ottanut minuun yhteyttä jo hieman aikaisemmin illalla, pyyteli minua Pähkinärinteeseen erääseen kapakkaan. Tilasinkin siis itselleni taksin ja suuntasin Pähkikseen. Vastassa olikin ihan mielettömän kiva tyttönen, joka oli minun ikäiseni ja toivottavasti yhteyttä tulisi pidettyä jatkossakin...
Jossain vaiheessa iltaa pikkusiskoni soitteli ja kyseli, voisiko tulla meille yöksi ja maksoinkin siskoni taksin Pähkikseen, jotta tyttö pääsisi turvallisesti perille kun ei julkisiakaan olisi vissiin pahemmin kulkenut ja tämän jälkeen pikkusiskoni liittyikin meidän seuraamme.
Viihdyimme kapakassa melkein pilkkuun saakka, jolloin siskoani alkoi väsyttämään sen verran paljon, että tilasin meille taksin jolla mentäisiin kotiin. Kotona simahdin kohtuullisen nopeasti, olinhan valvonut huomattavasti pidempään kuin tavallisesti ja luojan kiitos sain nukkua seuraavana päivänä juuri  niin pitkään kuin väsytti. Tai no, heräsin joskus aamulla ensimäisen kerran ihan järkyttävän huonoon oloon ja kävin suihkussa, josko olo olisi siitä parantunut, mutta eihän se parantunut ja menin takaisin nukkumaan. Lopulta uneni kestivät melkein kahteen saakka päivällä ja teki todellakin hyvää nukkua noinkin pitkään pitkästä aikaa.

Oli kyllä mielettömän kiva reissu loppujen lopuksi, mutta uudelleen en ehkä ihan heti lähde viihteelle, tuli siitä sen verran huono olo...

torstai 23. tammikuuta 2014

Puheterapiakäynti.

Eilen oli Veetin ensimäinen puheterapiakäynti ja en todellakaan odottanut liikoja ensimäiseltä käynniltä ja osasin myös arvata, että meille suositeltaisiin sekä tukiviittomien, että kuvakorttien käyttöön ottamista. Tästä huolimatta hämmennyin hieman kun puheterapeutti ei infonnut sitä, että alkoi heti puheterapia käynnin alussa viittomaan Veetille kaikki sanat mitä sanoi ja suoraan sanottuna itselläni oli hieman tyhmä olo katsella vierestä viittomia kun en niitä tajunnut alkuun. Veeti kumminkin hohkasasi idean äkkiä ja poika oppikin heti jo käynnin alussa viittomat sanoille sateenvarjo, auto, lentokone ja talo, eli kyseessä ei todellakaan ole tyhmä lapsi ja tämä käynti valoikin uskoa minuunkin, että ehkä me opimme nuo tukiviittomat edes joskus.
Juteltiin puheterapeutin kanssa ja hän kyseli kaikenlaista Veetin varhaislapsuudesta, synnytyksestä, sekä raskaudesta ja puheterapeutti oli sitä mieltä, että pojalla on selkeästi kaikki tarvittava puhumiseen päänsä sisällä, kunhan nuo sanat saataisiin vain ulos edes jollain konstilla. Puheterapeuttikin nimittäin huomasi, että Veetillä olisi asiaa vaikka kuinka paljon ja nyt tarvitaan vain enää keino jolla saada poika puhumaan jotta turhautuminen ja agressiivisuus häviäisivät kunhan Veeti saa asiansa kerrottua.
Kun tunnin ajasta oli jäljellä enää noin kaksikymmentä minuuttia, päästi puheterapeutti Veetin leikkimään Eemilin kanssa (Niilo oli pikkuveljeni kanssa kotona) ja samalla saimme juteltua puheterapeutin kanssa rauhassa. Sain kehoituksen toistaa aivan kaikki äänteet, jotka kuulen Veetin sanovan sillä tämä kuulemma kannustaa lasta ääntelemään ja pakko myöntää, että tyhmältähän tuo tuntui kun ölisin jotain mitä en itsekään ymmärtänyt... Saimme myös kehoituksen tehdä mahdollisimman paljon kuvakortteja ja kiinnittää niitä ympäri asuntoa, eli esimerkiksi jääkaapin oveen ruokia, vaatekaapin oveen vaatteiden kuvia ym. jotta Veeti saisi niiden avulla helposti ilmaistua, mitä haluaa milloinkin. Eli nyt on sitten kuvakorttien teko edessä, josko siitä lähtisi eteenpäin tämä Veetin kanssa kommunikoiminen.
Saimme onneksi enoni naisystävältä lainaan sekä tukiviittomaopettelu dvd:n, että jättikokoisen kuvakorttikansion, jonka avulla lapsi voi puhua, kunhan ensin itse opin kansion käytön. Voi olla että kerron täällä blogissa, kuinka projektimme etenee jos ja kun vain kerkeän tänne raportoimaan, tuntuu nimittäin että mitä enemmän Niilo liikkuu, sitä vähemmän jää aikaa blogille tai ylipäänsä millekään ylimääräiselle...

Seuraava puheterapia käynti on 18.2, eli siihen saakka opiskelemme itsenäisesti tukitoimien käyttöä.

Ainiin, meidät löytää myös Instgrammista, jonka käyttöä vasta opettelen, mutta pikku hiljaa sinnekin alkaa tulla kuvia elämästämme.

Nyt kumminkin jatkan panikoimistani, sillä menen tänään ottamaan kolmannen tatuointini!

perjantai 17. tammikuuta 2014

SUOSITTELEN. Rok Clothing.

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan rehellisesti tahdon suositella pienyrittäjää jonka liikkeen koen aivan mahtavaksi sekä palvelun (varsinkin sen), sekä valikoiman vuoksi. Kyseessä on siis pieni lastenvaateliike nimeltään Rok Clothing, joka maahantuo Usasta käytettyjä lastenvaatteita ja myy niitä edulliseen hintaan täällä Suomen päässä kuluttajille. Enemmän vaatteiden alkuperästä, sekä laadunvalvonnasta löytyy kyseisen liikkeen sivuilta ja suosittelenkin tutustumaan sekä Rokin sivuihin, että heidän Facebook sivuihinsa.

Itse löysin kyseisen liikkeen ihan sattumalta ajaessamme Petikon Rok Clothingin ohi ja kävimmekin ihan hetken mielijohteesta tutustumassa liikkeen valikoimaan. Jo tuolloin mukaamme lähti iso kassillinen vaatteita Eemilille, sekä silloin vielä masussani asustelevalle Veetille. Kotona tutkimme liikkeen sivuja ja huomasimme liikkeen "pääpisteen" olevan Tuusulassa. Harmittelimmekin J:n kanssa pitkää välimatkaa ja kävimme Petikon liikkeessä aina silloin tällöin hakemassa täytettä poikien vaatekaappeihin.
Pian Rok Clothingiin tutustumisemme jälkeen Petikon liike lopetti ja siirryimmekin asioimaan Tuusulassa, jonka pisteen omisti koko ketjun aloittanut Minna perheineen. Tuusulan liikkeeseen oli aina ihana mennä kun Minna tuli juttelemaan ja tarvittaessa haki jopa takatiloista lisää vaatelaatikoita pengottavaksi jos hyllyistä ei mieleisiä löytynyt. Aina Tuusulassa käydessämme mukaan tarttui järjetön kasa lastenvaatteita, mutta minkäs sille voi kun Usasta saa niin ihania vaatteita ja hinnatkin ovat niin edullisia Rok Clothingissa, että harvoin tarvitsi kahta kertaa miettiä ostaakko jotain...

Nyt Rok Clothing on kumminkin muuttanut Tuusulasta Viikkiin ja mikäs sen parempi kuin lyhyempi matka shoppailemaan lastenvaatteita. Kaksi kertaa olen jo käynyt Viikin myymälässä, vaikka liike ei ole varsinaisesti vielä edes auki muuton jäljiltä, vaan aukeaa virallisesti näillä näkymin ensi kuussa. Mikäs onkaan parempaa asiakaspalvelua kuin se, että jos aukioloajat eivät käy asiakkaalle, niin asiakas voi soittaa ja sopia ajan jolloin Minna on paikalla aukioloaikojen ulkopuolellakin.
Viimeksi kävin Rok Clothingissa keskiviikkona ja ostossaldo oli: Eemilille: Pikkutakki, 2x t-paita; Veetille: musta kauluspaita, maastohousut, hihaton paita, t-paita; Niilolle: 2x body, unipussi. Näiden kaiken hinta ei ollut yhteensä kuin 25e ja se ei omasta mielestäni ole todellakaan paha summa hyväkuntoisista lastenvaatteista kun normaaleilla kirppiksilläkin pyydetään helposti vaatteista enemmän ja niiden ollessa huonossa kunnossa. Myös enoni naisystävä löysi tyttärelleen monta ihanaa mekkoa, sekä pojilleen ihania vaatteita, joten voisin veikata että jokaiselle löytyy varmasti jotain.
Se täytyy kumminkin mainita, että isompia kokoja Rok Clothingista ei kovinkaan paljoa löydy, vaan liike on painottanut enemmän alle 3-4 vuotiaiden vaatteisiin. Isompia kokoja löytyy kumminkin aina silloin tällöin hajakokoja ja esimerkiksi keskiviikkona liikkeessä oli isoja kokoja ihan kiitettävästi.

Lisäksi mikä on Rok Clothingissa mahtavaa, vaikkei aihe varsinaisesti kosketa minua, on se että liikkeessä myydään myös keskosvauvoille vaatteita ja ihan yhtä edulliseen hintaan kuin muitakin vaatteita siellä. Tietenkään kyseessä ollessa käytettyjen vaatteiden, ei aina voi olla sata prosenttisen varma että jotain löytyy, mutta esimerkiksi keskiviikkona liikkeessä oli keskosvaatteita suhteellisen paljon ja varmasti halvemmalla kuin Suomessa alan liikkeissä.

Suosittelenkin tutustumaan liikkeeseen jos pyöritte Viikissä päin tai miksei muutenkin. Jos etsit tietyn tyyppisiä vaatteita, niin Rok Clothingin Facebook sivuilla voi kysellä, onko liikkeessä sellaisia ettei tule turhia reissuja. Ainakin itse nimittäin odotan malttamattomana, että liike aukeaa ja pääsen uudelleen shoppailemaan sillä kertaakaan en ole kyseiseen liikkeeseen tehnyt turhaa reissua...

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Polvitaive rikki.

Hellou ja moi, kuten lauantaina kerroin, pyöräilin tosiaankin töihin sen kahdeksan kilometriä, siitäkin huolimatta että puolivälissä meinasi tulla itku kun tajusin että oli vielä puolet matkasta jäljellä, jalkani olivat maitohapoilla ja työvuoron alkuun oli enää 20 minuuttia. Kerkesin kummin töihin, olin sielä kokonaiset viisi minuuttia ennen vuoron alkua, mutta kerkesin kumminkin ja matkaan meni 50 minuuttia, eli lähes puolet siitä ajasta kuin HSL:n reittiopas neuvoi. Tuo ylimääräinen aika johtui kumminkin hyvin todennäköisesti siitä, että pyörän renkaat olivat lähes tyhjät ja näin ollen pyörä ei siis liikkunut kunnolla.
Töissä oli kumminkin kivaa, mutta pari tuntia ennen vuoron loppua aloin kauhulla katselemaan ulos kun lunta satoi ja maa peittyi lumeen. No, töiden jälkeen ei ollut tietenkään muuta vaihtoehtoa kuin pyöräillä kotiin. Lunta satoi naamalleni, jalkoja paleli ja jalat menivät heti alkumatkasta täysin maitohapoille. Hieman yli puolessa välissä ajattelin, että hyppään pyörän selästä ja talutan ylämäen. Hyppäsinkin pyörän selästä, mutta en tajunnut että lumen alla oli jäätä ja näin ollen jalkani taipui ikävästi liukastuttuani. Polvitaive kipeytyi ja onkin ollut kipeä siitä lähtien. Koska olin idiootti, enkä ilmoittanut tuosta jalan satuttamisesta samantien jonnekin, ei se myöskään mene enää työmatkavakuutuksen piikkiin. Opinpahan ainakin, että aina ilmoitan jonnekin heti jos jotain käy. Perjantaina olisi taas töitä ja täytyy toivoa, että kipuilu vähenee edes hieman ennen sitä...

Eilen sitten paleltui Eemilin posket ulkoillessa. Oltiin siis ulkona hieman yli tunti ja vaatteita oli kyllä tarpeeksi päällä, mutta siitä huolimatta kotiin tullessamme Eemilin posket olivat yhtä isoa, valkoista ja suhteellisen kovaa laikkua. Paleltumahan se sitten todennäköisesti  oli. Onneksi vain lievät, sillä paleltumat hävisivät parin tunnin sisällä kotiin tulosta ja kävinkin ostamassa vielä illalla kaikille kolmelle pojalle uudet kypärämyssyt, jotka peittävät enemmän naamasta. Nyt pitääkin toivoa, ettei pojan naama pääse paleltumaan uudelleen, sillä kyllä ne laikut olivat kohtuullisen karmivan näköiset.

Täytyy kyllä myöntää, että olemme perhe jolle sattuu lähes koko ajan jotain. Jos en itse satuta itseäni, niin pojat ovat kyllä mustelmilla riehumisensa johdosta tai jotain muuta käy. No, sellaista se ilmeisesti on kahden uhmaikäisen kanssa, joista nuoremman jouduin eilen kantamaan väkisin pulkkaan pojan kiljuessa ja potkiessa. Veeti ei nimittäin olisi halunnut istua pulkassa kotimatkalla, vaan olisi ollut huomattavasti kivempi juosta minua karkuun tai yrittää tunkea kieltä / koko naamaa jokaikiseen metallitolppaan. Kun ei toteltu, niin lapsi piti siirtää pulkkaan istumaan loppumatkan ajaksi.

Ainiin, Niilo oppi pari päivää sitten kunnolla konttaamaan ja eilen minimies nousi polvilteen "seisomaan" tuttavan vauvan sitteriä vasten. Kylläpä nuo lapset kasvaa nopeasti...

lauantai 11. tammikuuta 2014

Huomenta.

Blogi taas hieman jäänyt, mutta on tuntunut että on ollut ihan kamalasti kaikkea ja blogille ei oikein ole tuntunut riittävän aikaa. Yritän siis kovasti petrata kirjoittamisen suhteen. Tämäkin on vain nopea kuulumispostaus kun kohta pitää lähteä pyöräilemään töihin päin. Pidän itseäni todellakin hulluna kun menin ottamaan aamuvuoron joka alkaa kello seitsemän ja vieläpä niin ettei töihin mene busseja, vaan joudun pyöräilemään kahdeksan kilsaa töihin ja samanverran takaisin. Toisaalta tämän päiväinen kauppa oli viimeksikin niin mahtava työpaikkana, joten tuo matka kannattaa omasta mielestäni.

Mitään ihmeempiä ei ole meidän taloudessa tapahtunut. Niilo on oppinut kylläkin konttaamaan ja istumaan hieman tukevammin, mutta onhan isopieni mies jo kohta seitsemän kuukautta vanha. Välillä sitä ihmetteleekin, että mihin tämä aika oikein menee kun lapset vaan kasvaa ilman että sitä tajuaa. Noin kuukauden päästä on jo Eemilinkin 4-vuotis synttärit ja niitä pitää kovasti suunnitella, jotta saisi jonkun kivan teeman juhliin ja jotta osaisi päättää tarjottavat ym. Alkuunhan Eemil tahtoi Hello Kitty teeman, mutta vaihtoi mielipiteensä siihen että tahtookin mopoteeman ja nyt katsellaan, että miten saadaan mopoteema järjestettyä...

Kaikkein paras nyt tapahtunut asia on kumminkin se, että näillä näkymin lähden kahden kaverini kanssa heinäkuussa neljäksi päiväksi Berliiniin viettämään tyttöjen kaupunkilomaa ja saan vihdoin sitä kauan kaipaamaani omaa aikaa. Lippuja ei ole vielä varattu kun toisella kaverillani ei ole vielä kesäloman ajankohta varmistunut, mutta eiköhän sekin kohta varmistu. Jännittää kyllä ihan mielettömästi kun ikinä en ole käynyt lomalla kuin Ruotsissa (ihan pienenä) ja Virossa. Kolme viikkoa kestänyttä aupair reissuani Hollannissa en laske lomamatkaksi ja ainoat lentokokemuksenikin ovat juurikin tuolta Hollannin reissulta. Lisäksi toinen mukaan lähtevistä kavereistani ei ole lentänyt kuin kerran ja sekin lisää hieman jännitystä.
Hieman ollaan jo Googleteltu nähtävyyksiäkin ja ollaan ihan niin hyviä turisteja, että lähimmät Lidlit, sekä McDonalsitkin on jo Googletettu, jos vaikka tulisikin hieman koti-ikävä ja kaipaa jotain tuttua. Tämähän on siis ensimäinen kerta Eemilin syntymän jälkeen kun lähden ilman poikia tai ilman J:täkään yhtään mihinkään yli vuorokaudeksi ja hieman jännittää, että miten se J täällä pärjää lomani ajan, mutta eiköhän kaikki mene ihan hyvin... Hyvällä tuurilla äitini ottaa nimittäin Eemilin mökille minun lomani ajaksi, jotte J:llä olisi hieman helpompaa.

Nyt kun vielä saisi jostain kerättyä lisää motivaatiota ja energiaa liikkumiseen, jotta kunto kasvaisi ja paino putoaisi edes hieman ennen tuota matkaa. Kuntoni on nimittäin täysin rapakunnossa ja luulen, että kuolen tänäänkin puoleen väliin pyöräillessäni...

Onko joku lukijoista käynyt Berliinissä? Hyviä vinkkejä matkalle (muitakin vinkkejä kaupunkilomaan otetaan vastaan kuin Berliiniin liittyviä)?

Nyt on pakko pakata reppu töitä varten ja alkaa laittautumaan valmiiksi ennen lähtöä. Yritän lähipäivinä tulla kirjoittamaan taas enemmän.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Uuden vuoden alku.

Nyt on vuosikin vaihdettu ja hieman on jäänyt blogi hiljaisemmalle kun on suoraan sanottuna laiskottanut kirjoittaa yhtikäs mitään, mutta ehkäpä se kirjoitusinto pikkuhiljaa palailee. Vietimme tosiaan uudenvuoden ihan rauhallisesti ja kotona ollen. Kävimme toki pihallakin katsomassa kun enoni oli perheensä kanssa ampumassa raketteja, mutta koska Veeti pelkäsi raketteja hysteeristi, emme viihtyneet pihalla kovinkaan kauaa. Oli kyllä ihan hyväkin päätös lähteä jo vähän päälle seitsemän hipsimään kotia kohti sillä kotiin päästessämme Veeti jaksoi hädin tuskin syödä iltapalan ja lopputulos oli, että poika nukahti ruokapöydän äären istualteen. J kantoi Veetin nukkumaan ja alettiin katsomaan Netflixistä Kimmo nimistä sarjaa...
Annoin Eemilille luvan valvoa niin pitkään kun jaksaa ja hyvin poika jaksoikin kukkua hereillä katsoen meidän aikuisten kanssa telkkaria. Eemil sai sipsejä naposteltavaksi ja aikuiset ottivat lasit valkoviiniä telkkaria katsellessa. Välillä Eemil pomppi ikkunaan katsomaan raketteja ja sitten taas leikki Duploilla ja katsoi telkkaria, mutta varttia yli yhdeksän poika alkoi olla jo niin koomainen, että oli pakko komentaa Eemil nukkumaan. Eipä mennytkään montaa minuuttia kun poika jo veteli sikeitä sängyssään. Jatkettiin telkkarin tuijotusta ja Niilokin söi kiltisti ruisleipää sitterissään (joka muuten on pojan uusi lemppari naposteltava). Nukkumaan me aikuiset mentiin joskus puoli yhden aikaan kun ei oikein aikaisemmin saatu unta rakettien paukkeen vuoksi, mutta kiva uusi vuosi oli kokonaisuudessaan!

Niin ja maanantaina oli muuten Niilon 6kk neuvolakin, jossa neuvolantäti hämmästeli kun poitsu oli samana aamuna oppinut itse nousemaan istumaan ja jouluaatonaattona poika oli oppinut ryömimään. Konttausasentoakin harjoitellaan jo kovasti, joten eiköhän Niilo opi pian jo konttaamaankin. (Tämä on myös yksi syy, miksi blogi on ollut hieman hiljaisempi, sillä Niilo liikkuu koko ajan ja kaikkialle, varsinkin johtojen luokse, niin ei pahemmin jää aikaa kirjoitteluun.) Painoa pikkujätkälle oli kertynyt yhteensä 8980g ja pituutta 71cm, Niilo kasvaa siis hyvin omalla käyrällään ja kasvu on juuri niin tasaista kuin kasvu voisikin olla. Tällä käynnillä varattiin samalla myös Niilolle seuraava neuvola, joka on kahdeksan kuukauden iässä ja Eemilille varattiin 4-vuotis neuvolakäynti helmikuulle.

Mitään ihmeempiä ei perheessämme ole tapahtunut ja itse olen yrittänyt hamstrata töitä mahdollisimman paljon jotta rahaa jäisi joskus säästöönkin. Kuun lopussa olisi lisäksi Veetin puheterapia ja jännityksellä odotan, mitä puheterapeutti sanoo pojan puhumattomuudesta.

Jospa nyt kumminkin lähtisin tekemään iltatoimia poikien kanssa ja palailen kunhan on taas jotain kirjoitettavaa...