keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Niilo 5kk

Kamala kuinka äkkiä aika oikein menee eteenpäin ja Niilokin on kerennyt olla 5kk vanha jo melkein viikon. Vastahan poika syntyi ja nyt Niilo on kohta elänyt jo puolet ensimäisestä vuodestaan.

Poika kasvaa koko ajan ihan mieletöntä vauhtia ja uusia taitojakin tulee kuin sieniä sateella. Joku onkin siis ilmeisesti vaihtanut pienen syliriippuvaisen vauvana tuollaiseen isoon mötkäleeseen joka viihtyy lattialla erittäin hyvin ja osaa jo kaikenlaista. Koska nyt hehkutan, että Niilo osaa kaikenlaista niin ehkä olisi aika kertyä myös, mitä Niilo osaa.

Niilo osaa siis jo peruuttaa, pyörähtää selältä vatsalleen ja toisinpäin, osaa pidellä itse tuttipulloa siitä syödessään (vaikkakaan koko pullollisen ajan pullo ei pysy käsissä), tarttua esineisiin ja laittaa ne suuhun, laittaa jalat suuhun ja jopa ryömimistä harjoitellaan lähes koko ajan.

Tämän lisäksi Niilolla on jo melkein yksi hammas tullut, eli suussa näkyy vähän valkoista ja sormella tuntee terävän reunan. Soseita syöttäessäkin huomaa kun lusikka kolahtaa aina silloin tällöin hampaaseen ja onneksi käytämme muovilusikoita, sillä ns. normilusikat kolahtavat ilkeän kuuloisesti hampaisiin.

Neuvolahan Niilolla on vasta ensi viikon maanantaina, joten 5kk mitat saadaan vasta silloin tietoon, mutta kyllähän tuo lapsi on silmin nähden kasvanut ja Niilo näyttää ainakin omaan silmääni erittäin sopusuhtaiselta lapselta, joten luulisin käyrienkin olevan ihan ok. Vaatteissa mennää tällä hetkellä 68 / 74cm kokoisissa, mutta pikku hiljaa olen joutunut jo noita 68cm kokoisia karsimaan lipastosta pois. Hieman ehkä säälittää laittaa pieniä vaatteita pois käytöstä, mutta turhaan niitä säilyttämäänkään rupeaa sillä muuten hukkuisimme lastenvaatteisiin jonkun ajan päästä.

Ruokailuista sen verran, että tällä hetkellä Niilo syö vielä pääasiassa maitoa. Kiinteitä menee noin 2-3 kertaa päivässä, muuten mennään päivät pääsääntöisesti korvikkeella ja yöllä poika on sitten imetyksellä. Imetän edelleen satunnaisesti päivisinkin, mutta koska maito ei todellakaan riittäisi edes joka ruokailulla imettämiseen, niin en jaksa turhia stressailla siitä. Mielummin annan sitten korviketta niin että lapsi pysyy varmasti kylläisenä. Lempisose on ehdottomasti mangosose ja jonkin näköinen inhokki tuntuu olevan porkkasose kaikessa muodossa (siis porkkana myös muiden soseiden seassa).

Paljonhan tuo poika on oppinut lyhyessä ajassa ja tulee oppimaan vielä paljon lisääkin. Pitääkin siis muistaa nauttia joka hetkestä, koska pian minulla ei ole enään vauvaa. Onneksi muutama tuttu on saamassa vauvan ensi vuoden puolella, joten voin mennä niitä sitten halailemaan jos Niilo tuntuu liian isolta...

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Vittu.

Katossamme on alien -.-
Kuinka moni arvaa mikä tuo kuvassa oleva juttu on? Vinkkinä sen verran, että tuo ällötys sijaitsee vaatehuoneemme katossa. Ja tututhan tietävät jo mikä tuo on, sillä olen jo Facebookkiin kerennyt valittamaan asiasta kuvan kanssa...

Kyseessähän on siis jättikokoinen vesikupla vaatehuoneemme katossa. Asumme siis ylimmässä kerroksessa ja nyt ilmeisesti tämän kerrostalon katto on mennyt sen verran rikki, että vesi on päässyt valumaan kattorakenteisiin, laittanut kattomateriaalin koville ja loppujen lopuksi venyttänyt kattoamme sen verran että kyseinen ällötys on päässyt kasvamaan kattoon. Huomasin tuon kuplan torstaina kun vein Niilon turvaistuinta vaatehuoneen ylähyllylle ja sunnuntainahan tuota ei siis vielä ollut kun hain joululahjoja paketoitavaksi ylähyllyltä (ja kyllä, olisin huomannut jos tuollainen olisi silloin hengannut katossa). Yllättävän pian tuo on siis ilmestynyt, mutta toisaalta ei mikään ihmekään sillä onhan tuolla ulkona satanutkin lähipäivinä ihan kiitettävästi...

Jo torstaina kävi huoltomies tuota vesikuplaa tuijottamassa ja asialle tehdään siis jotain heti kun huoltoyhtiö saa isännitsijämme kiinni ja selvyyden että mitä asialle tehdään (jos nyt vaikka aloittaisivat katon korjauksesta, puhkaisisivat kuplan, korjaisivat vaatehuoneen kattomme ja kosteusmittaisivat sen, että saataisiin varmuus onko kosteus jo imeytynyt kattomateriaaliin). Luvassa voi siis olla jännittävä odotus kun toivotaan ettei kupla puhkea ja valuta kaikkea likavettä vaatehuoneesemme.

Pidempään blogiani seuranneet tietävät erittäin hyvin miksi tämä vesikupla suoraan sanottuna vituttaa niinkin paljon kuin vituttaa. Pääsimme nimittäin alle puoli vuotta sitten muuttamaan tähän asuntoon edellisestä asunnosta jonka kosteusvahingosta tappelimme vuoden. Sitä edellisessä asunnossa oli lattia vajonnut olohuoneesta (joka johtui siitä, että lattian alla oleva materiaali oli pehmennyt liikaa veden vuoksi, sillä lattian alla oli ilmeisesti jotenkin väärää materiaalia). Miksi jokaisessa asunnossamme on siis jotakin vikaa ja miksi se vika johtuu aina vedestä? Vesi tuntuu vainoavan perhettämme ja eihän tässä uskalla kohta ostaa omaakaan asuntoa sillä pelkäisin koko ajan veden tuhoavan senkin asunnon jollain tapaa ja silloin korjauslasku jäisi kokonaan meidän maksettavaksemme.

Nyt vain sitten tosiaan toivotaan ettei kupla puhkea ja kiitellään onneamme hyvästä kotivaakutuksesta, jos tuo kupla saa tarpeekseen jatkuvista vesisateista. Lisäksi toivotaan että isännöitsijämme tajuaa tulla äkkiä korjaamaan asian.

torstai 21. marraskuuta 2013

Joulu lähenee!

Yksi jouluintoilija ilmoittautuu ja fiilistelen jo nyt, että alle kaksi viikkoa niin on jo joulukuu. Joulukuusi, jouluvalot, sekä J:n joululahja on laitettu eilen tilaukseen ja joululahjojakin on tullut hamstrattua pojille kuulemma liikaa (pikkusiskoni sanoin) ja osa joululahjoista on jo pakattukin. Ensimäiset joululahjathan ostin jo pari kuukautta sitten, koska itse ajattelen että parempi ostaa aikaisin ja halvemmalla (mahdollisesti alennuksesta) kuin juuri ennen joulua kauhealla kiireellä ja ilman alennusmyyntejä. Kunhan saan noudettua Pompin paketin postista tänään, niin alkaa kaikki joululahjat olla kasassa ja vielä kun jaksaisi paketoidakin ne, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Tuo lahjojen paketointi kun ei ole erikoisalaani, niin odottelen josko joku ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi avustajaksi...

Tai no, Niilolle on vasta yksi lahja (pehmolelu), mutta enpä tiedä tarvitseeko minimies enempää lahjoja kun ei kumminkaan niiden tarkoitusta ymmärrä ja kaikkea tarpeellista leluista vaatteisiin löytyy jo enemmän kuin tarpeeksi. Enkä oikein tiedä mitä noin pienelle voisi ostaa ilman että se on täysin turhaa, koska kun kaikkea löytyy jo ennestään paljon ja esimerkiksi vaatteita emme kumminkaan kerkeä kaikkia käyttämään missään välissä, niin miksi niitä pitäisi periaatteessa ostaa lisääkään. (Paitsi koska esimerkiksi kivoja vaatteita ei voi mukamas koskaan olla liikaa...) Onneksi jouluaattoon on kumminkin vielä vähän aikaa ja samalla kun pohdin Niilon lahjoja ja sitä, tarvitseeko isommat pojat enemmän lahjoja, niin kerkeän laittaa asuntoa jouluisemmaksi. Toisaalta, pikkusiskollani meinasi mennä muhun hermot kun aloin sunnuntaina pohtimaan, että milloin joulukuusen voi laittaa paikalleen ja koristella?
Miten te lukijat milloin alatte koristella kotia jouluisemmaksi ja joko on joululahjat hankittu?

Koska ainakin osa lukijoista on tuttujani / sukulaisiani, niin ajattelin koota tänne poikien joululahjatoiveet (samalla hieman muistutuksena itselleni, josko vielä hankkisin muutaman lahjan pojille...)

Eemil:
*Turtles & Barbapapa lelut
*Leikkikakku (en edes tiedä myydäänkö tällaisia jossain, mutta tuommoista poika toivoi :D)
*Vaatteita koossa 110/116cm (ei t-paitoja, eikä ohuita pitkähihaisia)
*Sukkia koossa 28/30
*Lastenleffat (niitä on jo aika kasa, joten jos joku ostaa leffan tai leffoja, niin tarkastakaa ettei meillä ole sitä entuudestaan)
*Duplot

Veeti:
*Dinosaurus & Turtles lelut
*Vaatteita koossa 98cm (ei t-paitoja, eikä ohuita pitkähihaisia)
*Duplot

Niilo:
*Vaatteita koossa 80/86cm
*Puruleluja (sellaisia jotka voi laittaa jääkaappiin ja viilentää ikeniä)

Kamalan vaikea koota poikien joululahjatoivelistaa kun Eemil on ainoa, joka osaa kertoa mitä tahtoo ja Eemilkin tuntuu tahtovan kaiken mitä näkee esimerkiksi telkkarissa tai lehdissä, joten pakko jotenkin karsia pojan lahjatoivelistaa... Kaipa tuota listaa voi muokata myöhemminkin jos mieleeni tulee vielä jotakin ja onneksi ainakin jossain vaiheessa pitäisi tulla vuoroja, jotta nuo vaativat lapset saavat arvoisensa joulun...

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Vapaailta!

Eilen oli tällä tytöllä pitkästä aikaa vapaailta, vaikka päätös lähteä juhlimaan tulikin ihan extempore. Kaverini oli nimittäin kysynyt jo pari päivää aikaisemmin, josko saisi ottaa Niilon yökylään ja tottakai suostuin siihen, lisäksi koska sain aamulla nukkua suhteellisen pitkään (kiitos omatoimisten lasten) niin virtaakin riitti. Ilmoitinkin siis J:lle aamupäivällä, että koska Niilo menee yökylään, aion pitää vapaaillan lastenhoidosta ja lähteä jonnekin liikenteeseen, ainoastaan seura vain puuttui. Laitoinkin siis Facebookkiin ilmoituksen, että olin lähdössä vapaalle ja josko joku jaksaisi lähteä mukaan.

Ennen juhlimaan lähtöä kävin kumminkin enollani ja hänen naisystävällään, kun heidän vanhin lapsensa täytti 9-vuotta ja kävimme vähän maistelemassa synttäriherkkuja poikien kanssa. Tietty serkkuvauvaakin tuli ihasteltua, on se nimittäin sen verran ihana tapaus. Emme kerenneet kumminkaan kauhean kauaa olla vierailemassa kun pitikin jo lähteä kotiin, sillä serkkuni olivat tulossa käymään ja mukana oli muunmuassa serkkuni jonka kerroin jo aikaisemmin muuttaneen Suomeen ja jota en ollut siis nähnyt taaperoiän jälkeen. Jälleennäkeminen oli suoraan sanottuna hieman hämmentävä, sillä en jotenkin osannut jutella yhtään mistään kun ei tuo englantikaan suoraan sanottuna taivu liian hyvin. Josko kumminkin ajan myötä uskaltaisin puhua serkulleni enemmän jos ja kun tullaan tulevaisuudessa näkemään enemmän.

Kun serkut lähtivät meiltä, olinkin jo saanut seuraa itselleni juhlimaan ja Niilokin oli jo haettu yökyläilemään. J:n sisko oli nimittäin lupautunut lähtemään mukaani ja nyt oli edessä enää odottaminen, että J:n sisko tulisi meille ja saataisiin paikka päätettyä. Tällä välin sain kumminkin itse laitettua itseni kuntoon erittäin hyvin ja eihän meillä ollut mikään kiirekään mihinkään, sillä ei kukaan mene baariin noin kuudelta illalla, tai no ehkä johonkin pikkukuppilaan saattaisi mennäkin mutta emme tahtoneet sellaiseen paikkaan.

Jonkun ajan odottelun jälkeen juhlaseurani ilmestyikin jo meille ja pienen pohdinnan jälkeen päätimme, että suuntaisimme Tikkurilaan ja Pormestari nimiseen ravintolaan. Katsoimme, että bussit menisivät sopivasti niin että olisimme perillä vähän yli yhdeksän ja lähdimmekin siis lyhyen istuskelun jälkeen matkaan. Koska Pormestarissa ei kumminkaan ollut ketään vielä silloin vähän päälle yhdeksän, päätettiin mennä vähän matkan päässä sijaitsevaan pikkukuppilaan muutamille ja kuluttamaan aikaa. Yllättävän äkkiä aika vierähtikin pari tuntia eteenpäin ja lähdettiin uudelleen kohti Pormestaria.
Tällä kertaa paikalla olikin jo enemmän väkeä ja ilta pääsi varsinaisesti alkamaan. Kovin yksityiskohtaisesti en jaksa reissusta kirjoittamaan (saatika että ihan kaikkea edes muistaisin), mutta hauskaa oli! Lähdettiin J:n siskon kanssa meille joskus kolmen aikaan kun taksikuskina toimiva Niilon kummisetä tuli hakemaan meitä keikkojensa välissä. Aamulla olo ei ollut kyllä alkuunsakkaan hauska ja onneksi kaverini toi minulla Fantaa, särkylääkkeen, sekä karkkia krapulapäivää helpottamaan. Kyllähän se olo lähti siitä paranemaan ja pakko myöntää, että nyt ei ole kyllä tarvetta lähteä pitkään aikaan yhtikäs mihinkään, sen verran järkyttävä olo oli aamulla...

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Työelämää.

Tästä se työura sitten lähti käyntiin. Maanantaina oli iltaharjoittelu töissä ja pakko myöntää, että oli ihan mielettömän kivaa! Työvuorossa oli kivat tyypit ja viihdyin kyseisessä Valintatalossa enemmän kuin hyvin. Hieman oli totuttelua asiakaspalveluun, sekä kassan käyttöön, mutta hyvinhän se lähti toimimaan loppujen lopuksi ja en kuulemma ollut edes ihan toivoton tapaus. Yllättävää oli myös, että jaksoin liikkeen sulkemiseen saakka ilman pahempaa väsymystä. Sain myös jäädä kassalle yksin jo noin puolen tunnin harjoittelun jälkeen ja vaikka jouduinkin välillä kysymään neuvoja, niin pääsääntöisesti pärjäsin mielestäni enemmän kuin hyvin. Tosiaan kyllä toivon, että saisin tuohon samaan Valintataloon vielä lisääkin vuoroja.

Eilen taas sitten oli ikärajapassi koe, joka täytyi suorittaa jotta saa lain mukaan myydä ikärajavalvottuja tuotteita. Ilmeisesti koe meni myöskin sitten läpi, sillä meille sanottiin että jollei koe mene läpi, olisi viimeistään tänään pitänyt tulla sähköposti asiasta ja koska sellaista ei tullut, uskon todistuksen tulevan postitse jonkun ajan päästä.
Vielä olisi ainakin Veikkauksen verkkokurssi suorittamatta, kunhan saisin sen verran aikaa pojilta että kerkeäisin suorittamaan sen. Onneksi kurssin voi tehdä useammassa erässä, jotten joudu istumaan montaa tuntia koneella, varsinkin kun iltaisin nettimme ei ole se maailman nopein joten kurssin suorittamiseen menisi vähintään tuplat normaalista ajasta, joka muuten on noin kolme tuntia...

Tänään oli sitten aamuharjoitusvuoro ja ihan hyvin meni tässäkin vuorossa, vaikka väsymys olikin aivan järkyttävä kun en oikein saanut nukutuksi viime yönä särkevän hampaan takia. No, jos särky alkaa uudelleen niin sitten pitää lampsia hammaslääkäripäivystykseen (hampaastani irtosi siis paikka joku aika sitten ja sen jälkeen hammasta on särkenyt aina silloin tällöin ja jonkun asteisen hammaslääkäripelon vuoksi en uskalla hammaslääkäriin mennä ennen kuin on ihan pakko). Vuoron loppua kohden kumminkin piristyin ja tämäkin työpaikka oli loppujen lopuksi ihan kiva, vaikka juttu ei luistanutkaan lähellekään niin hyvin työkavereiden kanssa kuin tuolla maanantaisessa paikassa.
Väsymyksen takia oli alkuvuoron aikana myös ihan järkyttävä olo. Päätä huimasi, sekä särki, oksetti ja muutenkin oli heikko olo. Yhdessä vaiheessa jouduin puoli väkisin nieleskelemään oksennusta kun aamupala meinasi koko ajan nousta ylös. Onneksi kahvin juomisen jälkeen olo hieman helpotti ja tänään onkin suunnitelmissa aikaisin nukkumaan meno ja lepääminen.
Meinasinpa muuten nukkua tänään pommiinkin ja lopulta kun olin pukenut, laittanut kahvin valumaan, sekä katsonut bussin töihin tajusin että minulla on kuusi minuuttia aikaa keretä bussipysäkille. Onneksi kahvikaan ei kumminkaan mennyt hukkaan kun meillä yötä ollut lapsenvahti joi kahvin pois aamun edetessä. Onnekseni katsoin myöskin bussin heti herättyäni, sillä muuten en olisi kerennyt bussiin ja seuraavalla olisinkin jo myöhästynyt töistä. Nytkin jouduin juoksemaan loppumatkan ja onneksi bussi odotti pysäkillä kun huomasi minun juoksevan niin nopeasti kuin pystyin.

Aamuvuorot eivät siis selkeästi ole minulle sopivia ja onneksi tulenkin pääsääntöisesti tekemään ilta-, sekä viikonloppuvuoroja joten aamuheräämiset eivät tee niin pahaa. Nyt pitääkin vain toivoa, että vuoroja riittää ja saan tehdä töitä mahdollisimman paljon nyt ennen joulua.

Ainiin ja en tainnut mainita, uusi serkkuni syntyi perjantaina ja maanantaina kävimme poikien kanssa moikkaamassa serkkupoikaani. Oli hän kyllä suloinen ilmestys <3 Ja nyt viikonloppuna pitäisi nähdä toinen serkkuni ensimäistä kertaa noin kahteenkymmeneen vuoteen, kun serkkupoika muutti Suomeen maailman toiselta puolelta ja hieman kieltämättä jännittää.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

POMPdeLUX kutsut.

Pidinpä sitten eilen lastenvaatekutsut ensimäistä kertaa elämässäni ja täytyy sanoa, että rakastuin kyseisen merkin vaatteisiin. Kyseessähän oli POMPdeLUX merkkiset vaatteet ja kauan en ole edes kyseistä merkkiä tuntenut, mutta onneksi kaverini vinkkasi kyseisestä merkistä, sillä nyt on sydän menetetty lastenvaatteille.

Alunperin kutsuille piti tulla paljon enemmän väkeä ja kuviakin oli tarkoitus ottaa, mutta kaiken järjestämisstressin keskellä unohdin kameran olemassa olon kokonaan ja kuvat jäivät sitten ottamatta ja tosiaan vieraatkin alkoivat perumaan tulonsa edellisenä päivänä, joten paikalla oli lopulta vain kaksi vierasta, mutta ainakin itse viihdyin siitä huolimatta ja oli kiva nähdä vanhaa ylä-asteluokkalaista jota en ollut nähnyt ylä-asteen jälkeen.

Tarjottavana oli:
valkosipulipatonkia
yrittpatonkia
kahta eri keksilajia
mehua
jäätelöä, sekä kahta eri kastiketta
sitruuna-juustokakkua

Eli olin jälleen liioitellut tarjottavien kanssa ja siksipä syödään varmaan ensi viikollakin vielä noita tarjottavia, mutta onpahan tänään isänpäivälounaalla hyvä jälkiruoka...

Pojille tuli kumminkin tilattua muutama pehmeä paketti joululahjaksi, vaikka lahjoja alkaa pikku hiljaa kertymään liikaakin. Ainoa vain, etten ole vielä keksinyt Niilolle yhtään lahjaa ja pitäisi siis keksiä vielä pikkuiselle edes yksi lahja, vaikkei Niilo todellisuudessa osaa jouluna edes varmaan itse avata lahjoja.

Vaatteita tilasin siis seuraavanlaisia:
Veetille sadeasu
Eemilille sadeasu
Veetille fleececollege
Veetille jumpsuit
Molemmille kaulaliinat (Eemilille viininpunainen ja Veetille harmaa)

Kaikki siis sellaisia joita tarvitsemme mitä tarvitsemme ja jotka vielä näyttävät kivoilta. Olisi kyllä tehnyt mieli tilata vaikka minkälaista muutakin, mutta valitettavasti en ole miljonääri ja täytyi siis jättää osa tilaamatta. Pitääkin miettiä, josko pitäisin uudet kutsut kunhan uusi mallisto tulee esille helmikuun jälkeen sillä nuo pojat kasvavat kumminkin niin pian, että uusia vaatteita on hyvä syy ostaa aina välillä ja varsinkin Eemil on hyvin tarkka siitä mitä laittaa päälleen ja siksi pojan vaatekaappia saa olla uusimassa aina silloin tällöin...

tiistai 5. marraskuuta 2013

Heurekassa.

Kyseessä on kaupallinen postaus, joka tarkoittaa että olen saanut postauksessa esitellyt tuotteet ilmaiseksi kokeiluun. Vaikka kirjoitus on kaupallinen, mielipiteet ovat täysin omiani. Enemmän Heurekasta ja sen uusista näyttelyistä voi lukea täältä.

 
Meidät kutsuttiin perheenä tutustumaan Heurekan uusiin näyttelyihin, eli Heureka tulee hulluksi, sekä Määränpäänä Mars. Todella moni kaverini ja tuttuni on jo valmiiksi ilmoittanut menevänsä tuonne hulluuden historia näyttelyyn ja itsellänikin oli odotukset hyvin korkeat kyseisestä näyttelystä, sillä olin kuullut sitä hehkutettavan todella paljon. Lisäksi näyttelyä on mainestettu kohtuullisen paljon ja näyttely on vielä ensi vuoden syyskuuhun saakka katsottavissa, toivottavasti ihmiset tajuavat kumminkin käydä Heurekassa ajoissa jos tahtovat näyttelyn nähdä, jottei käy samalla tavalla kuin Body Worlds näyttelyn viimeisenä päivänä. Petyin muuten hieman jo sisääntulon kohdalla, kun Heurekassa ei ollutkaan enää jättituoleja ja jättipöytää, jotka muistin omasta lapsuudestani... Mutta toisaalta, eihän kaikkea voi jättää ennalleen kymmeniksi vuoksiksi, sillä kaikkea on pakko uusia jotta ihmisten mielenkiinto säilyy.

Eemil rakensi robotille labyrintin ja tutki robotin liikkumista labyrintin läpi.
Ensimäisenä suunnattiin Määränpäänä Mars näyttelyyn, sillä en oikein tiennyt mistä suunnasta olisi fiksuin aloittaa kun viime Heureka käynnistäni oli valehtelematta yli kymmenen vuotta aikaa. Veeti nukkui tässä vaiheessa ja emme raaskineet poikaa herättääkään, vaan uskoimme Veetin kumminkin heräävän jossain vaiheessa.
Ensimäisen etappi oli labyrintin rakentaminen robotille, jotta voisi hieman tutkia Marsissa liikkuvien robottien "fiksuutta". Eemil sai rakentaa labyrintin ja koska kyse oli pienestä lapsesta, joka sen labyrintin rakensi, jäi labyrintti tietenkin helpoksi ja robotti selvitti sen todella nopeasti. Eemil oli kumminkin hämmissään kun laatat nousivat muovikopissa ja muodostivat sen labyrintin.

Veetikin suvaitsi herätä.
Jo alussa oli muutama laite huollossa, joten niitä emme päässeet ollenkaan katsomaan, vaan lueskelimme kohteiden yhteydessä olleita tekstejä. Jo ennen kuin pääsimme seuraavalle kohteelle, heräsi Veeti uniltaan ja poika oli äärimmäisen pöllähtäneen näköinen ja selkeästi ihmetteli katseellaan, että mihinkäs sitä ollaankaan tultu. Seuraava kohde oli sellainen, jossa sai kokeilla osaisiko koota sopivan porukan avaruuslennolle. Tarkoituksena oli siis käännellä kuutioita ja valita niihin sopivimmat kuvaukset porukasta, sen jälkeen painaa nappia ja katsoa mitä kone sanoo. Kaksi kertaa valitsin muutamia vääriä kuutioita, mutta kolmannella kerralla sain kaikki oikein. Onneksi en siis ole se, joka päättää avaruuteen lähtijöistä. Kävimme myös kurkkaamassa, milloin alkaisi rottakoripallo, mutta siihen oli vielä jonkun verran aikaa ja totesimme ettemme lähde rattaiden kanssa sinne tunkemaan väkin kun tilaa oli katsomossa suhteellisen vähän. Jatkoimmekin siis matkaamme.

Avaruusruokaa
Esillä oli myös avaruuteen sopivaa ruokaa ja pakko myöntää, että itse en suostuisi kyseisen näköistä pakattua ruokaa syömään. Eemil jaksoi hetken aikaa tuijottaa ruokia, mutta kun poika tajusi ettei pääse katsomaan liilassa valossa kasvavia yrttejä / vihanneksia tarkemmin, Eemil kyllästyi kohteeseen ja halusi jatkaa matkaa. Matkan varrella oli jonkinverran lisää kohteita, mutta kaikkiin jonotti sen verran paljon ihmisiä ettemme viitsineet jäädä rattaiden kanssa tukkimaan jonoja ja eipä olisi kyllä pojatkaan varmaan jaksaneet kovinkaan kauaa jonottaa.

Eemil ja J tutkivat ilmakuplien vaikutusta veneeseen.
Mars näyttelyn kautta pääsi kumminkin osastolle, jossa oli Heurekan klassikot, sekä osasto jossa pystyi tutustumaan muunmuassa liikenteeseen maalla ja meressä. Kummallakin osastolla oli valitettavasti kauheat jonot kaikkialle ja Eemilin kärsivällisyys ei riittänyt alkuunsakkaan, mutta onneksi pääsimme kokeilemaan edes muutamia juttuja. Pääsimme kumminkin tuolla klassikot osastolla kokeilemaan muunmuassa auton nostamista Eemilin kanssa ja Eemil ihmetteli kamalasti, miten se auto nousee pelkän narun avulla. Valitettavasti en osannut itse selittää kovinkaan tarkasti jutun ideaa, mutta kaipa tuo poika jotain ymmärsi selityksestäni... Muutamassa kohtaa tuntui kumminkin siltä, että J innostui enemmän juttujen tutkimisesta kuin Eemil, mutta kaipa sekin johtui siitä että J ymmärsi mitä missäkin piti tehdä.

Eemil "tanssii hulluna"
Veeti "tanssi hulluna"
Seuraavaksi olikin aika siirtyä sinne meitä kiinnostaneimpaan näyttelyyn, eli Heureka tulee hulluksi näyttelyyn. Ensimäisenä kohteena oli tanssi hulluna kohde, jossa oli neljä sermiä, neljä mattoa ja jokaisen maton yläpuolella lampun tyyppinen juttu josta kuului musiikkia. Ensin ihmettelin että kuuleeko Eemil täysin omiaan, sillä poika meni tanssimaan enkä kuullut itse musiikkia ollenkaan. Musiikki kumminkin kuului vain kohdalla ja toisaalta ihan hyvä, sillä eipähän ainakaan häiritse muita asiakkaita se kuuluva musiikki. Kun pojat olivat saaneet tarpeeksensa tanssimisesta, lähdimme kulkemaan eteenpäin näyttelyssä.
Matkalla oli paljon kohteita, joissa olisi voinut kuulla lisää mielenterveysongelmista, mutta kaikissa oli jo kauheat jonot, joten en edes lähtenyt kokeilemaan jaksaisiko pojat jonottaa ja sen jälkeen olla hiljaa jotta kuulisin jotain pyörivästä "esitelmästä".
Pääsimme fobiahuoneen kohdalle ja siinäkin oli jonkin verran jonoa, mutta koska huoneeseen mahtui kerrallaan neljä henkeä, jäätiin jonottamaan ja käytiin siellä J:n kanssa vuorotellen. Fobiahuone oli hienoinen pettymys, sillä pelästyin enemmän valojen syttymistä kuin yhtään fobiaa, mutta toisaalta taasen huone oli hienosti toteutettu.

J:n ollessa fobiahuoneessa, Eemil odotteli viereisellä penkillä ja hauskuutti itseään puhuvalla patsaalla.
Eemil valitsemassa uutta puhekieltä puhuvalle patsaalle.
Olisin tahtonut myös psykoosihuonetta kokeilemaan, mutta koska tällä kohteella oli kaikkein pisimmät jonot, sisään mahtui vain yksi kerrallaan ja juttu sisällä kesti minuutteja, en viitsinyt jäädä jonottamaan. Ajattelimme, että josko myöhemmin jono olisi lyhyempi, mutta myöhemmin jono olikin sitten entistäkin pidempi, niinkuin oikeasti olisi voinut ajatellakin.

Eemilin kasvot huuto maalauksessa.
Veetin kasvot huuto maalauksessa.
Matkalla eteenpäin oli muunmuassa mielenterveysvisa, sekä esittely hulluuden historiasta. Itse yritin kuunnella hulluuden historian vaiheita, mutta koska Eemil tuli viereen huutamaan, ei siitä tullut oikein mitään. Sen sijaan kohde, jossa sai oman naamansa näkymään huuto-maalauksessa aiheutti ihmetystä molemmissa pojissa. Varsinkin Veeti tuntui hämmästelevän, että miksi ilme maalauksessa muuttui samaan aikaan kuin poika ilmeili ja tuntui, että tämä taisikin olla Veetistä se mielenkiintoisin kohde.
Tämän jälkeen näyttely olikin jo kierretty kokonaan ja pojat pääsivät vielä hetkeksi tanssimaan tanssi hulluna kohteeseen, koska Eemil toivoi sitä. Tanssi hulluna kohde taisikin siis olla Eemilin lempikohde koko näyttelyssä.

Eemil toivoa, että "jäisimme Tikkurilaan pyörimään" ja lupasimme, että voimme joksikin aikaa jäädä esimerkiksi katsomaan sorsia Heurekan pihalle, tai leikkimään kivien lomassa. Nämä aktiviteetit tuntuivatkin olevan pojista paljon mielenkiintoisempia kuin itse näyttely. Voisinkin siis sanoa, että ilman mukana olleita lapsia olisin varmasti saanut itse näyttelystä enemmän irti ja varmasti viihtynyt kauemminkin, mutta kun mukana oli kolme alle 4-vuotiasta, ei yhteen kohteeseen voinut jäädä liian pitkäksi aikaa hengaamaan. Sanoisin myös, että kyseiset näyttelyt sopivat omasta mielestäni noin kouluikäisille, jotka jaksavat keskittyä jo jonkunverran kohteisiin ja mahdollisesti jopa ymmärtävät sen mitä heille selittää kohteista.
Suosittelen myös tuon sunnuntai päivän perusteella, että kannattaa mennä näyttelyyn vaikkapa arkiaamuna, tai arkena aamupäivästä, niin ruuhkaa olisi vähemmän ja kaikkialle ei joutuisi jonottamaan ihan niin kauan. Tai ainakin näin veikkaisin. Mehän mentiin sunnuntaina sen vuoksi, että viikonloput ovat ainoita aikoja jolloin kerkeämme kunnolla liikkumaan koko perhe...

Loppuun vielä kuvaläjä Heurekan pihalla olosta (eli sorsien katsomisesta ja kivien tutkimisesta):
Pojat juoksevat kohti.
Juoksukilpa.
Veeti ei ollut samaa mieltä eteenpäin lähtemisestä.
Murut sorsia katsomassa <3
Niiloa kiinnosti Heureka reissu ihan näin paljon.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Niilon 4kk neuvola.

Eilen meillä oli tosiaan Niilon 4kk neuvola ja tällä kertaa kyseessä oli siis lääkärineuvola. Meidät oli pyydetty paikalle niin että oltaisiin paikalla jo vähän ennen kymmentä, vaikka aika oli lähempänä puolta yhtätoista. Tämä siksi että terveydenhoitaja kerkeäisi ottaa rauhassa pituuden ja painon ennen lääkärille menoa.

Odottelimmekin jonkun aikaa odotustilassa kunnes terveydenhoitaja (joka muuten oli jälleen tuuraaja, omaa terveydenhoitajaamme emme ole nähneet vielä kertaakaan Niilon syntymän jälkeen) tuli hakemaan meidät vastaanotolleen ja varsinkaan Veeti ei ollut järin tyytyväinen siihen, että leikit keskeytettiin. En kumminkaan uskaltanut jättää poikia keskenään odotustilaan, sillä terveydenhoitajan huone oli aivan toisessa päässä neuvolaa. Terveydenhoitaja kyseli, oliko mitään huolia ja kerroin ettei muuta, kuin Niilon järkyttävän näköinen vaippaihottuma joka ei tunnu lähtevän millään keinolla. Terveydenhoitaja käski kysyä asiasta sitten lääkäriltä joka osaisi paremmin antaa neuvot vaippaihottuman hoitoon.
Painoa oli tällä kerralla jo 8170g ja pituutta löytyi tasan 68cm. Päänympärys taasen oli 44cm. Iso poika siis meillä ja Niilo kasvaa kuulemma hyvin tasaisesti omilla käyrillään. Näiden mittausten jälkeen olikin aika mennä taas odottelemaan odotustilaan, jotta pääsisimme lääkärin vastaanotolle.

Hieman ehkä ärsytti, kun lääkäri oli melkein vartin myöhässä, sillä meidät oli kumminkin pyydetty jo kohtuullisen paljon etuajassa paikalle ja näin ollen Niilokin alkoi hermostumaan odotteluun ja varsinkin Veeti alkoi käymään ylikierroksilla leikkiessään. Onneksi odotusaulassa oli odottamassa äärimmäisen mukava nainen, joka puhui hieman huonoa suomea, mutta ymmärsi kumminkin kun sanoin Eemilille etten voi antaa vettä kun mukit olivat loppuneet telineestä. Tämä nainen lähtikin siis hakemaan mukeja jostain ja vieläpä antoi Eemilille vettä hanasta. Hän kysyi myös Veetiltä, tahtoiko Veetikin vettä ja antoi veden pojalle. Tämän kaiken lisäksi hän auttoi vielä poikia laittamaan mukitkin roskiin, koska huomasi että itse yritin hyssytellä Niiloa hiljaiseksi. Ihana kun vielä on ystävällisiä ihmisiä jotka auttavat myös kysymättä! Tästä jäi kyllä erittäin hyvä mieli.

Vihdoin pääsimme lääkärille ja myös lääkäri kyseli, oliko jonkinlaisia huolia tai jotain kysyttävää ja kysyinkin jo tässä vaiheessa Niilon vaippaihottumasta. Lääkäri sanoi katsovansa ihottumaa hetken päästä, kunhan ensin kyselisi kaiken tarpeellisen. Lääkäri kysyi muunmuassa Niilon puklailusta (joka on muuten nyt vähentynyt, kun ollaan siirrytty Semperin korvikkeeseen), sekä siitä mitä poika syö (eli soseita ja korviketta, öisin tissimaitoa, sekä satunnaisesti päivällä). Tämän jälkeen lääkäri katsoi pojan vaippaihottumaa ja sanoi sen näyttävän myös hänen mielestään kohtuu pahalta. Koska sinkkivoide ei ole tähän mennessä tehonnut, saimme reseptin Sibicort nimiseen voiteeseen viikon kuurille ja toivomme, että se rauhoittaisi vaippa-aluetta.
Lääkäri testasi myös Niilon vauvarefleksit, jotka alkavat jo pikkuhiljaa katoamaan, aivan niin kuin pitääkin ja kaikki oli kuulemma muutenkin juuri niin kuin 4kk vanhalla kuuluisikin olla.

Uutta aikaa emme saaneet varattua vielä paikan päällä, sillä neuvolan tietokoneet oli hieman jumissa, mutta myöhemmin eilen neuvolasta soitettiin ja saatiin varattua Niilon 5kk neuvola 2.12 päivälle. Samana päivänä on myös Veetin 2-vuotis neuvola, jota odotan erittäin paljon jotta pääsen puhumaan pojan puhumattomuudesta ja kyselemään mahdollista lähetettä puheterapiaan.

PS. Nyt sunnuntaina lähdemme käymään Heurekassa, joten viimeistään sen jälkeen on tiedossa kattavaa selontekoa Heurekan uusista näyttelyistä.