keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Imetyksestä.

Huoh, miksi ihmeessä imetyksen täytyy stressata niin paljon, vaikka siitä ei tarkoituksella stressiä ottaisikaan. Alunperinhän olin ihan sitä mieltä, että imetän mahdollisimman pitkään ja korviketta en anna jos ei ole ihan pakko ja haluaisin imettää täysimetyksellä (tai edes osittain) siihen puolen vuoden ikään saakka. Eemiliähän en kerennyt imettää kuin noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen maidon tuli loppui itsestään kuin seinään. No, nyt ollaan sitten tultu siihen pisteeseen, että maidon tulo on jälleen kerran loppumassa itsestään ja korviketta on jouduttu antamaan koko ajan vain enemmän, jotta Veeti pysyisi tyytyväisenä. Varmaan tultaisiin vieläkin toimeen täysimetyksellä, mutta mitäpä siitäkään tulisi, jos pikkuherra roikkuisi tissillä kirjaimellisesti 24/7 ja siltikään ei olisi kylläinen...
Haluaisin pystyä imettämään edes öisin ja asian stressaamiseen ei auta pätkääkään se, että jokaiselta tutulta ja tuntemattomalta saa kuulla mielipiteitä siitä, kuinka tärkeää äidinmaito on noin pienelle lapselle kuin Veeti on. Miksi, siis oi miksi imetys on kaikkien mielestä niin helppoa ja maito riittää ihan varmasti, kun se kerran itselläänkin on joskus onnistunut. Miksi ihmiset eivät voi vain hyväksyä sitä, että kaikilla maito ei riitä? Asia ei stressaisi yhtään niin paljoa jos ihmisten puheet imetyksestä olisivat vaikkapa neuvoja, miten maidon tulon saisi uudelleen nousuun, tai jollain olisi jotakin kannustavaa sanottavaa imetyskestä. Mutta kun kaikki tuntuvat vain kritisoivan sitä, että on ns. omaa laiskuutta (tai omaa syytä) että maito ei riitä.
No, ehkä vain tyydyn antamaan korviketta ja jätän imetyksen niille joilla maito riittää ja jotka osaavat siitä olla stressaamatta... Ehkä myös omat yöuneni paranevat kun ei tarvitse olla tunnin välein imettämässä...

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Eemil 2v

Tänään 06.40 tuli 2-vuotta täyteen siitä kun ensimäisen kerran tapasin pienen suuren pojan Eemilin. Synttärijuhlia juhlittiin kylläkin jo eilen, samaan aikaan Kääpiön ristiäisten kanssa. Ja Kääpiöstä tuli siis loppujen lopuksi Veeti Oliver, eli tuttujen kesken vain Veeti. Kuvia en valitettavasti juhlista saanut kun en kameraa muistanut ladata ja akku oli aivan tyhjä. Nyt kyllä harmittaa enemmän kuin tarpeeksi ettei kuvia tilaisuudesta saatu. Vieraita ei ollut paljoa ja juhlat oli juhlittu vajaassa kolmessa tunnissa, mutta silti tuntui aivan kauhealta tuo juhlien järjestäminen. Johtuu varmaan siitä, että kakkupohjia tehtiin edellisenä yönä klo 00.30 saakka...
Lahjoja ei tullut paljoa, mutta eipä ne niitä pyydettykään, saatika pahemmin toivottu. Pojilla kun on jo kaikkea mitä minimiehet voivat toivoa ja turhaa krääsää ei niinkään haluta kerätä.

Unohdin tosiaan kokonaan tulla silloin aikaisemmin tällä viikolla tulla kertomaan neuvolakuulumiset, mutta Veeti oli siis neuvolassa jo huimat 61cm pitkä ja 5715g painava. Kasvaa siis todella hyvin. Pituus menee tällä hetkellä +10 käyrällä ja paino menee -2 käyrällä, mutta ei tuo kuulemma ole millään tavalla vakavaa vielä noin nuorella ja painokin tasoittuu ajan myötä... Muuten kaikki oli hyvin. Totaallisena yllätyksenä tuli vain se, ettei vauvan ihoa suositella enää öljyttäväksi, toisin kuin Eemilin aikana. Automaattisesti kun olin Veetin ihoa öljynnyt kun siinä on vähän karstaa... Mielummin pitää kuulemma käyttää normaalia rasvaa, koska vauvaöljy tukkii ihohuokoset. Hassua vain miten nuo suosituksetkin muuttuvat joka vuosi.
Huomenna pitäisi olla Eemilin 2-vuotis neuvola, mutta olen itse sen verran flunssainen, että taidan perua vuoron, jotten koko neuvolaa mene tartuttamaan.

Tänään käytiin muuten Eemilin synttäreita viettämässä J:n ja Eemilin kanssa HopLopissa Vantaanportissa. Tämä oli siis ns. synttärilahja pikkumiehelle minulta ja J:ltä, jotta poika saa hiukan enemmän omaa huomiota välillä ja ettei vauva vie kaikkea huomiota Eemililtä. Oma äitini oli Veetin kanssa tämän parituntisen ja vauva olikin vain nukkunut koko ajan. Varsinaiseksi lahjaksi Eemil sai meiltä Cars autoradan, mutta saapa nähdä että leikkiikö vanhemmat sillä enemmän kuin Eemil ;)

Nyt Veeti taas haluaa ruokaa, joten jatketaan myöhemmin.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Yleistä ärsytystä talvesta

Ah kun talvi on niin ihanaa aikaa, on lunta ja kaunista ym. Tai sitten ei. Lumi on toki kaunista, mutta kun kaikkia tienpientareita koristaa koirankakat ja pissat (välillä ne eivät pysy edes siellä tienpientareella, vaan joku älypää on antanut koiransa tehdä tarpeensa keskelle kävelytietä niitä siivoamatta) ja siinäs sitten varot ettei taapero juokse suin päin koiranläjään, saatika ettei lapsi kaadu niiden päälle. Onko se tosissaan liikaa vaadittu, että edes siitä keskeltä kävelytietä ne siivottaisiin? Ei itse en omista koiraa, mutta olen omistanut ja useita koiria minulla on myös hoidossa ollut ja en ainakaan henkilökohtaisesti kokenut ylitsepääsemättömäksi siivota niitä koiran jätöksiä.

Toinen mikä suoraan sanottuna kyrsii on kävelytieden päihin jätetyt lumikasat, joita auraajat jättävät. Yritä siinä sitten saada rattaat yli, pahimmillaan olen joutunut kirjaimellisesti kiskomaan rattaita perässäni kun kävelytiet ovat olleet auraamatta ja olen myös joutunut rattaat kantamaan tien yli, kun ei niiden lumikasojen yli saa rattaita edes vedettyä. Ja ei, noita tuplarattaita ei ole järin helppo nostella. Luojalle kiitos kumminkin keksinnöstä nimeltä kantoliina, voin suoraan sanoa että ilman kantoliinaa olisi kyllä ulkoilut jääneet useaankin otteeseen. Eemil kun on helppo kuljettaa pulkassa tai laittamalla herra itse kävelemään, niin vauva kantoliinassa on oiva keksintö. Kohta tulee kumminkin uuden kantoliinan hankinta eteen kun ei tuo trikooliina enää kauaa mene Kääpiölle, joten jos jollain on kokemuksia kantoliinoista, niin niitä saa nyt kertoa.

Ja talvessa ärsyttää myös nuo julkiset kulkuvälineet (tai no, ne nyt ärsyttää välillä muutenkin, oli vuodenaika mikä tahansa). Junat myöhästelevät, bussit jättävät vuorot kulkematta (niinkuin esim. eilen jouduin seisomaan bussipysäkillä melkein 45min kun bussi ei suvainnut saapua ollenkaan, ja kumminkin olin päättäristä seuraavalla pysäkillä ollut jo 10min ennen bussin päättäriltä lähtöä). Niin ja auta armias jos bussiin noustessa ei ole bussipysäkkiä aurattu, niin yritäppä siinä saada rattaita bussiin järkyttävien lumikasojen yli kun nämä ah niin avuliaat suomalaiset harvemmin auttavat. Ei auta, vaikka keskiovilla huutelisit jotakuta apuun. Tuossa auttamisessa on tietenkin myös ihania poikkeuksia, jotka parhaimmillaan tarjoavat apuansa jopa ilman pyytämistä, mutta 95% ihmisistä joihin olen törmännyt, eivät suvaitse auttamaan rattaita bussiin.
Kaikkein suurin suuttumus tuli kun kerran lensimme bussista ulos kun ei kahdet rattaat mahtuneet vierekkäin (kyse ei ollut rattaiden leveydestä, vaan ns. askelmasta joka osasta ainakin pk-seudun busseista löytyy). Ei tuossa muu ärsyttänyt, paitsi se että oltiin jo melkein puolessa välissä matkaa siinä vaiheessa kun meidät ulos heitettiin ja tosissaan osa kuskeista ottaa jopa kolmannet tai neljännetkin vaunut kyytiin, vaikka paikka löytyy virallisesti vain kaksille vaunuille. HSL:n mielipidettä kun kyselin palautteella tuohon kuskien epäjohdonmukaisuuteen ja epäreiluun ulos heittoon (olen sitä mieltä, että meitä olisi pitänyt kieltää jo nousemasta bussiin kun kuski tajusi ettei rattaat mahdu vierekkäin, eikä antaa matkustaa osaa matkasta ja sitten heittää ulos), niin HSL:n kanta asiaan oli vain, että kuskilla on oikeus heittää rattaiden kanssa matkustava ulos jos ei rattaat vierekkäin mahdu. Ja ei, en todellakaan ole ainoa jonka mielestä tuo oli väärin, vaan 99,9% kaikista keille tapauksesta olen kertonut, on todennut kuskin toimineen heidän mielestään väärin.

Anteeksi lukijat armaat tämä valituskirjoitus, mutta oli pakko päästä purkamaan ärsytystään. Illalla yritän saada aikaiseksi kirjoituksen tämän päiväisestä neuvolasta + hiukan positiivisempaa juttua muutenkin...