keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Meidän loppuvuosi.


Meidän joulu meni ihan kivasti, vaikka jouluaatona itselleni iski aamulla ihan järjetön päänsärky, joka johtui todennäköisesti väsymyksestä joka taasen johtui siitä etten osannut kunnolla nukkua kun huolehdin kinkun paistamisesta. Pojat saivat ihan tarpeeksi lahjoja, vaikkakin vähemmän kuin viime vuonna mutta niinhän se oli tarkoituskin. Aiotaan jatkossakin ainakin yrittää pitää lahjojen määrä kurissa jotta lapset osaavat nauttia niistä saamistaan lahjoista niinkuin tänäkin vuonna. Lelujahan suurimmasta osasta paketteja ilmestyi, mutta saivat pojat myös muutaman pelin ja vaatteita, kokonaisuudessaan lahjat olivat siis onnistuneita ja toivottuja.
Joulupukkia meillä ei vieraillut sillä mielestäni joulupukit ovat aivan ylihinnoiteltuja ja omalla tavallaan pelkään myös sitä, millainen joulupukki sieltä ovesta ilmestyisi jos tilaisin jonkun täysin vieraan meille jakamaan lahjat. Tästä huolimatta pojat kerkesivät nähdä joulupukin Sellossa, jossa käytiin hieman ennen joulua moikkaamassa Veetin kummitätiä ja taisi olla tuossakin tapaamisessa joulupukkia tarpeeksi kun ei kumpikaan isommista pojista uskaltanut pahemmin puhua mitään...


Raskaus etenee hyvää vauhtia ja tuntuu, että päivät vain hujahtavat ohitse ja viikotkin tuntuvat vaihtuvan nopeammin kuin kerkeän edes tajuamaan. Ensi viikolla olisi taas raskausneuvola, viikko sen jälkeen olisi Veetin 3-vuotisneuvola, pari viikkoa sen jälkeen raskausajan neuvolalääkärikäynti, sitten vaihtuukin jo kuukausi ja on Eemilin 5-vuotisneuvola ja vähän sen jälkeen minulla on toinen ultra. Tekemistä siis riittää ja eiköhän aika mene siis jatkossakin ihan yhtä nopeasti kun nyt, sillä tekemistä ei päivistä ainakaan puutu.
Pahoinvointi alkaa vähitellen helpottamaan ja enää tulee satunnaisia yökkäyksiä silloin tällöin, mutta noin puoleen viikkoon ei ole onneksi tarvinnut oksentaa. Toivonkin, että se pahoinvointi pysyisi nyt ihan kokonaan poissa sillä oireita riittää ilman sitäkin. Oireisiin kuuluu tällä hetkellä: iskiaskivut, lonkkakivut, teini-iästä tuttu finnien naaman valloitus, hiusten rasvoittuminen noin puoli vuorokautta pesun jälkeen, satunnaiset alavatsavihlaisut, armoton väsymys 24/7, jatkuva pissahätä ympäri vuorokauden ja mitähän näitä nyt onkaan. Ei ne oireet siis siihen pahoinvoinnin loppumiseen ole loppuneet ja tuskin helpottavatkaan ihan heti.

Tänään juhlitaankin sitten vuoden loppumista ja en ole vielä ihan varma, katsellaanko raketteja turvallisesti sisältä ikkunasta vai mennäänkö ulos saakka loskaan rämpimään mutta sen näkee illalla kun J pääsee töistä. Hyvää uutta vuotta lukijoille ja viettäkääs se vuodenvaihde nätisti!

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Ihan heti jo alkuun totean, että koska arvelen ettei tämä uutinen ole kaikkien mielestä kovinkaan positiivinen, niin säästäkää ne moraalisaarnanne, uutinen on meille iloinen ja odotettu eikä oikeastaan suoraan sanottuna kiinnosta mitä muut ovat mieltä. Lisäksi, nyt on joulu, ajatelkaa iloisesti ja antakaa meidänkin nauttia joulustamme.


Nyt on meinaan niin, että jää minun osaltani joulukalat, maksalaatikot ja ruokaviinit nauttimatta huomenna, sillä ensi kesänä perheemme kasvaa yhdellä perheenjäsenellä. Alkuun ajattelin, etten paljastaisi asiaa ollenkaan, en ainakaan vielä vähään aikaan, mutta koska mahan kasvu on aika hervotonta niin eihän tätä asiaa enää pysty salailemaankaan. Maha nimittäin turpoaa kuin ilmapallo, olen oksentanut jo ennen kuin raskaustesti näytti positiivista (pahoinvointi on tähän mennessä pysynyt poissa noin 2vko testin teon jälkeen), selkä sekä lonkat huutaa hoosiannaa ja väsymys on suoraan sanottuna ihan järjetön. Oireita siis löytyy vaikka muille jakaa ja tämä raskaus on oireiltaan täysin erilainen kuin yksikään kolmesta aikaisemmasta. Tässä on siis oikeastaan syy siihenkin, etten ole blogia kamalasti päivittänyt, mutta yritys on kova että tahti paranee jatkossa nyt kun voin puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Laskettu aika on ensi kesänä, keskikesän jälkeen ja tarkempaa aikaa en ainakaan näillä näkymin ole paljastamassa jotta säästyn uteliailta kyselyiltä "joko? joko? no joko nyt?", mutta aika näyttää paljastuuko tarkempi laskettu aika jossain vaiheessa.

Hyvää joulua teille lukijoillekin, syökää hyvin ja nauttikaa perheidenne seurasta!

Loppuun vielä muutama mahakuva havainnollistamaan levotonta mahan kasvua (kuvien välillä kuukausi, vähän päälle).


Saako tässä vaiheessa jo sanoa olevansa tankkeri? :D

maanantai 15. joulukuuta 2014

Pikakuulumiset.


Joulukuu tuli niin huomaamattomasti ja nopesti, että vasta tänään tajusin bloginkin jääneen todella vähälle huomiolle. Ihan suoraan sanottuna aikani on mennyt joulusiivouksiin (pakko tehdä useammassa osassa jotta kerkeää siivota poikien räjäyttämät huoneet aina uudelleen), jouluostoksiin, lauantaina vietettiin Veetin synttäreitä ja siinä sivussa on pitänyt hoitaa vielä ne kaikki joka päiväiset kotityöt, sekä lapset ja sosiaalistakin elämää on täytynyt ylläpitää jossain välissä... Tämä kaikki häsellys ja joulustressi onkin imenyt voimani aika totaallisesti ja tekisi mieli vain nukkua koko ajan sen ajan mitä en tee jotakin ja näin ollen blogi on ollut aika matalalla prioriteettilistassa, tarkoitus on kumminkin jälleen aktivoitua kunhan saadaan tuo jouluaatto pois alta ja päästään palamaan normaalirutiineihin.


Mitäs kaikkea me sitten ollaan tehty blogihiljaisuuden aikana? Muunmuassa Veetin synttärit olivat tosissaan lauantaina ja hyvin ne menivät, vaikka itse stressasinkin etukäteen ihan mielettömästi (niinkuin ne synttärit ovat aina menneetkin hyvin, eli turhaa stressaan...). Kuvia en kumminkaan kerennyt napsimaan synttäreiltä kun häsläsin koko ajan jotain ja vieraitakin piti viihdyttää. Lahjaksi Veeti sai palapelin, Duploja, leikkiauton, Afrikan Tähti-pelin (osat katosivat jo suurimmilta osin....), jotain pikkufiguureja (oiskohan ollut roskishemmoja jos oikein muistan), nuken tavaroineen ja synttärilahjaksi saamansa rahat Veeti sijoitti rumpuihin.
Kaikkein paras lahja oli ihan selkeästi nukke jota nyt kannetaan mukaan vessaan, joka pitää peitellä ja jonka vaippaa täytyy vaihtaa. Tämän lisäksi nukkea syötetään ja nukutetaan ahkerasti, nukke pääsi jopa vaunujakin kokeilemaan Veetin avustamana. On muuten hellyyttävä näky kun poika hoitaa omaa "vauvaansa" ja toivotaan että nukkeen ei kyllästytä ihan heti, oma hermoni nimittäin lepää enemmän kun Veeti on nukkeleikkien parissa kuin rumpuja paukuttamassa.
Synttäreiden lisäksi ollaan katsottu linnanjuhlia, joita pojat eivät vielä ihan ymmärtäneet, ollaan leivottu pipareita sekä joulutorttuja, käyty heittelemässä lumipalloja, kuunneltu musiikkia ja tanssittu ja vietetty rauhallista aikaa kotona, sekä vähän vähemmän rauhallista aikaa ulkoillessa.


Pian onkin jo jouluaatto, eli joulustressi ja väsymys jatkuu vielä ainakin parisen viikkoa, mutta sitten lupaan taas skarpata blogin kanssa ja kertoa paremmin kuulumiset. Yritän myös tässä jossain välissä päästä muutenkin kirjoittamaan, mutta sitä en pysty lupaamaan ja toisaalta kivempi kirjoittaa silloin kun on edes hieman aikaa, eikä vain kiireessä raapustaa paria riviä...