tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kysy ja minä vastaan.


En tiedä onko kellään mitään kysyttävää minulta, mutta ajattelin tehdä postauksen missä minulta saa kysyä mieltä askarruttavia asioita ja vastaan niihin sitten erillisessä postauksessa. En kumminkaan vastaa asiattomiin, taikka liian henkilökohtaisiin kysymyksiin, mutta muuten saa kysyä ihan mitä mieleen vain tulee. Samalla saa myös kertoa postausaiheita jos on joku tietty aihe josta haluaisitte lukea minun kirjoittavan.

Kysymyksiä saa lähettää 02.04.2016 klo 12.00 saakka ja jos kysymyksiä on kertynyt siihen mennessä niin kokoan niistä postauksen jossa vastaan kysymyksiinne. Kysykää siis ihmeessä rohkeasti.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Meidät voi tavata Lapsimessuilla!


Olemme tänäkin vuonna menossa lapsimessuille, erona vain se, että tänä vuonna mukaan tulee koko porukka. Saa siis nähdä kuinka hermot kestää ihmisvilinässä neljän lapsen kanssa...

Messuilla näyttii sivujen mukaan olevan taas ihan mielettömästi ohjelmaa ja en osaa edes sanoa mikä messuilla kiinnostaa eniten. Mennäänkin siis ihan fiiliksen mukaan ja kierrellään paikan päällä. Paikalle saavutaan näillä näkymin ainakin lauantaina ja saa toki tulla nykäisemään hihasta jos meidät näkee ja tahtoo tulla juttelemaan.

Kuinkas moni lukija on saapumassa messuille?

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Leevin 8kk (9kk) neuvola

Tällä viikolla oli maanantaina Leevin 8kk terveydenhoitaja käynti ja tiistaina oli sitten Leevin 8kk neuvolalääkäri käynti. Miksi otsikossa sitten on suluissa 9kk? Koska Leevi täytti tiistaina jo 9 kuukautta, eli neuvola oli periaatteessa kuukauden myöhässä. Tämä taasen johtui siitä, että kerran unohdettiin käynti, toisella ja kolmannella kerralla oltiin kipeinä. Lisäksi tuossa välissä neuvola peruttiin kertaalleen neuvolankin toimesta sillä neuvolantätimme oli menossa johonkin koulutukseen. Onneksemme pääsimme kumminkin lopulta neuvolaan. Tai oikeastaan lapsenvahtimme vei pojan käynneille sillä sekä minä, että J olimme töissä neuvola-ajan aikana.


Hieman jännitin etukäteen, että miten Leevillä sujuisi neuvolassa kun käynti oli lapsenvahdin kanssa ja erityisesti jännitin hieman sitä, miten neuvola suhtautuisi siihen ettei kumpikaan vanhemmista ollut mukana. Ilmeisesti suhtautuminen oli kumminkin ollut todella hyvä ja Leevin kummitäti oli osannut vastata muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.

Ensin kerron maanantaisen terveydenhoitajan kuulumiset. Painoa Leevillä oli 9200g ja pituutta oli 70,5cm. Kuuleman mukaan poika kasvaa ihan omilla käyrillään ja pituutta on hieman vähemmän kuin keskivertoisella saman ikäisellä. Painoa sen sijaan on enemmän kuin mitä keskivertoisesti tämän pituisella lapsella on, mutta lihava Leevi ei kumminkaan ole.
Neuvolantäti kirjoitti seuraavanlaisesti neuvolakorttiin: "Rintaa + soseita syö. Nokkamuki käytössä. Vierastaa. Tavujokellusta on. Tavoittaa helmiä pinsettiotteella. Varvistaa useasti. Nyt on nuhaa. Lihasoseita x2. 10kk hapanmaitotuotteet. Peruuttaa. Pyörii navan ympäri. Istuu"


Tiistaina taasen oli sitten neuvolalääkärin aika. Neuvolalääkäri oli vanhassa neuvolassamme, sillä aikoja oli omaan neuvolaamme äärimmäisen huonosti tarjolla ja näin ollen lapsenvahdillamme oli hieman enemmän matkaa neuvolaan pääsyyn. Neuvolalääkärillä kaikki oli mennyt ihan yhtä hyvin kuin edellisenä päivänä terveydenhoitajallakin.
Lääkäri kirjoitti neuvolakorttiin seuraavanlaisesti: "Kasvu normaalia. Kehitys iänmukaista. Varvistaa seisoessa. Keuhkot, sydän, vatsa normaalit. Ei karsastusta. Asiat kunnossa."

Seuraava neuvola onkin sitten vasta vuoden iässä joten hetkeen ei tarvitse olla juoksemassa neuvolaan. Saa nähdä pääsenkö itse seuraavaan neuvolaan vai joudunko taas patistamaan Leevin kummitätinsä kanssa paikalle...

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Avainnauhoja ja muita helmikoruja käsityönä (sis. alennuksen!).


Siskoni on alkanut harrastuksenaan tekemään avainnauhoja, sekä muita helmitöitä käsityönä ja näitä koruja olisikin häneltä tilattavissa. Sainkin siskoltani yhteistyöehdotuksen, että blogini kautta hänen tekemiään koruja tilaavat saavat alennusta.
Nora tekee avainnauhoja (nikkelivapaalla magneettiturvalukolla), käsikoruja, kaulakoruja ja avaimenperiä niin, että asiakas saa itse toivoa haluamansa värit helmille (saatavilla olevista väreistä). Jokainen koru on siis uniikki ja ennen lähetystä hän vielä tarkastaa onko korussa jotain mitä haluttaisiin muutettavan.


Lisää kuvia siskoni tekemistä avainnauhoista pääsee katsomaan täältä ja tilauksetkin hoituvat Facebookin kautta kätevästi. Hinnat vaihtelevat korun pituuden, helmien ja korun tyypin mukaan. Rannekorut esimerkiksi ovat noin viisi euroa (osa hieman kalliimpia) ja avainnauhat esimerkiksi ovat 15-30 euroa (hintaan lisätään postit tai nouto Espoosta sopimuksen mukaan).

Blogini kautta koruja tilaavat saavatkin nyt tarjouksena kaksi korua ostaessaan toisen puoleen hintaan. Tuotteista edullisempi tulee alennetulla hinnalla. Mainitse koruja tilatessasi, että löysit tarjouksen blogistani. Tarjous voimassa 30.04.2016!

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Vieraileva kirjoittaja: Kotilastenhoitajan arkea

Pyysin lastenvahtinamme toimivaa Leevin kummitätiä kirjoittamaan hieman ajatuksiaan ylös lastemme hoitamisesta ja tässä on nyt kirjoitettuna hänen ajatuksiaan.


Vanhemmat vuorotyössä ja lastenhoitajana neljälle alle kouluikäiselle lapselle. Siinä ollaan väillä vähän jännän äärellä. Onhan tässä kaikennäköistä jännittävää päivien mittaan. Milloin tavaroiden heittelyä ja milloin sylin täydeltä rakkautta. Vähän riippuu lasten mielentiloista ja edellisen yön unimäärästä.


Etunahan tässä on se, että nuorimman kummitätinä saan olla mahdollisimman paljon Leevin elämässä mukana, mistä saan olla hyvin kiitollinen. Tokikaan Leevi ei useinkaan ole kanssani samaa mieltä muun muassa päiväunista, tai esimerkiksi tänään tekemästäni kasvissoseesta. Neuvolassa kun kävimme, niin ihana terveydenhoitajatäti kyllä hymyillen sanoi, että meistä selkeästi näkee, että ollaan usein tekemisissä, kun pikkunen tarrasi takiaisena kiinni vaatteisiini ettei vain tarvitse osallistua tutkimuksiin. Kuulemma välillämme on turvallinen side, mitä sitten ikinä tarkoittaakin. Kyllähän tuo pikkuinen suurimman osan päiväunista sylissäni nukkuu, joten eiköhän hänkin tykkää minusta vähintään yhtä paljon kuin minä hänestä.
Niilon kanssa ollaan päästy nyt yhteisymmärrykseen säännöistä ja luvista. Ihana pikkuihminen tahtoo hellyyttä, halauksia ja suukkoja. Auttaa vauvan hoidossa enemmän kuin tarpeeksi, lähes hermostumiseen asti. Helppo lapsi sinänsä.
Veetin kanssa meillä on vissiin ”kielimuuri” tai vaihtoehtoisesti ymmärtämisongelmia noin niin kuin puolin ja toisin. Siitähän seuraa järjetöntä itkua ja huutoa kun yhtään ei saada selville mitä milloinkin tarkoitetaan. Lopulta yleensä päädymme kuitenkin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, ainakin viimeistään ruokapöydässä kun kuulemma teen ”maailman parasta” ruokaa.
Eemil auttaa myös vauvan kanssa… Toki välillä hyvin kyseenalaisin keinoin. Kovasti myös vasikoi minulle mitä veljet tekee ja itsehän ei ”koskaan” ole ollut tyhmyyksissä mukana. Eemilin kanssa ei kuitenkaan ole ymmärtämisongelmia tai muutenkaan konflikteja, vaikka hänellä hermo välillä meneekin esimerkiksi huoneen siivousta pyydettäessä. Kun pitkien päivien  jälkeen lähden kotiin, Eemil huutelee perään soittelevansa minulle ja odottavansa minua aamulla takaisin. Ihanaa kun minua odotetaan.


Loppujen lopuksi arkipäivät kuluu sujuvan rennosti kaikkien näiden neljän kanssa. Onnekseni olen leikkimishommissa parempi poikien kanssa. itse kun olen vähän vähemmän tyttömäinen ollut aina, niin poikien jutut tuntuvat sujuvan luontevammin.
Rakastan hoitaa tämän perheen ruuanlaittoa ja siivousta, koska se arvostus ja kiitos mitä saan, on suurempaa kuin mikään rahallinen palkka tai ns. oikea työ. Samalla saan viettää aikaa minulle rakkaiden ihmisten parissa ja saan omiin päiviini muutakin kuin kotona sängyssä löhöilyä.


Vaikka välillä pinnaa kiristää ja tuntuu, että olen surkea lapsenvahti, tiedän, että lapset minusta tykkäävät. Aamuisin minua on ovella vastassa neljä hymyilevää poikaa odottaen, että joudan heidän kanssaan leikkimään.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Hoitopaikkapohdintaa

Vähitellen olen alkanut pohtimaan lasten hoitojärjestelyitä kun Eemil aloittaa esikoulun syksyllä ja tällä hetkellä lapsia hoitava Leevin kummitäti on hakenut syksyksi kouluun. Jotain päätöksiä olisi siis tehtävä ennen syksyä ja hoitopaikkojen vähäisen määrän vuoksi pitäisi päätös tehdä suhteellisen piankin jotta saisin kolmelle lapselle ajoissa hoitopaikan.


Eniten hoitopaikkapohdintaa hankaloittaa se, että minulla on ainakin kaksi kertaa viikossa pitkät työpäivät kun pääsen vasta kahdeksalta illalla ja olen kotona joskus puoli yhdeksän - yhdeksän aikoihin. Satunnaisesti pitkiä päiviä on muulloinkin jos lisäkeikkaa on tarjolla. Tämän lisäksi J tekee vuorotyötä, eli hänellä on sekä aamu- että yövuoroja ja luonnollisesti välillä minun pitkät päivät, sekä J:n yövuorot osuvat päällekäin. Lisäksi yövuorojen jälkeen J:n on myös nukuttava sillä jos hän pääsee esimerkiksi kuudelta aamulla ja menee taas kuudelta illalla töihin, ei hän voi valvoa ja mennä samoilla silmillä töihin. Tämän vuoksi vuoropäiväkodin on pakko olla yksi vaihtoehto.
Olemme toki myös puhuneet, että J hakisi päivätöihin niin silloin olisi yksi ongelma vähemmän ratkaistavana. Vuoropäiväkotiin kun ei saa Eemiliä kun pojasta tulee esikouluikäinen joten Eemilille pitäisi muutenkin keksiä joku toinen ratkaisu pienempien poikien vuorohoidon lisäksi. Päivätöiden etsimistä hankaloittaa vain tämän hetkinen työtilanne kun töitä ei muutenkaan ole ihan kamalasti tarjolla...


Lisäksi jännittää kun Niilo ei vielä puhu. Ei sanaakaan. Joskus vannoin ettei lapseni menisi hoitoon ennen kuin jokainen lapsista puhuisi, mutta Niilokin täyttää kesällä jo 3-vuotta eli jotain ratkaisuja se on pikkuhiljaa tehtävä. Ehkä se puhe alkaisi tulemaan päiväkodissa kun muutkin puhuisivat ja ehkä Leevikin kehittyisi ripeämmin tasoisessaan seurassa.

Varuilta on kumminkin ne päivähoitohakemukset laitettava, sillä jos Leevin kummitäti saa koulupaikan niin pojille on pakko olla joku suunnitelma hoidon varalta. En myöskään halua joutui tilanteeseen että minä tai J jouduttaisiin päättämään että jompikumpi lopettaisi työt joten hoitopaikan haku on niin sanotusti pakollinen juttu...
Haikealtahan tämä tuntuu, varsinkin kun ei ole mitään tietoa miten hoitojärjestelyt saa hoidettua fiksusti. Pitää varmaan soitella hoitopaikoista päättävälle ja kysellä hänen mielipidettään tilanteeseen että miten kaikki neljä lasta saisi fiksuiten hoitoon...

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Uudistunut Silja Europa

Uskokaa tai älkää, nousin maanantaina vapaaehtoisesti kello 05.30 juomaan aamukahviani ja valmistautuakseni liikkeelle lähtöön sillä bussi lähti 6.58 pysäkiltämme. Tosiaankaan en normaalisti nousisi tuohon aikaan, en varsinkaan vapaaehtoisesti mutta maanantaiaamuna minulla oli erityistä menoa. Minut oli nimittäin kutsuttu tutustumaan uudistuneeseen Silja Europaan.
Etukäteen tiesin matkasta sen verran, että meillä olisi meriaamiainen ja risteilyisäntä kierrättäisi meitä laivan uudistuneissa kohteissa.


Käynti laivaan oli pienestä alkukankeudesta johtuen autokannen kautta ja jo tämä oli kieltämättä hieman erilainen kokemus, sillä ainakaan itse en ole pahemmin autokannella viettänyt aikaa. Tulipahan samalla myös aamujumpat kun sai kavuta portaita ylös jotta pääsi matkustustiloihin. Kun pääsimme laivaan, siirryimme suoraan aamupalalle.



Ja se aamupala. Kuohuviiniä aamupalaksi ja seisova pöytä! Voiko kotiäiti paremmin aloittaa aamuansa kun aamupalalta kertyneitä astioitakaan ei tarvinnut edes itse tiskata. Valikoimaa aamupalalla oli melkein liikaakin ja sainkin syötyä vatsani täyteen. Tällaisia aamupaloja söisin enemmän kuin mielelläni useamminkin...



Uudistuneessa laivassa pistivät silmään raikaammat tekstiilit muunmuassa lattiamatoissa ja allasosaston lasten allaskin vaikutti omaan silmääni hyvin mukavalta. Uskoisin, että lapset viihtyisivät siellä todella hyvin esimerkiksi liukumäen ansiosta. Aikuiset voisivat samalla viettää laatuaikaa esimerkiksi porealtaassa tai vaikka uiden. Saunojakin kuuleman mukaan riittää useampikin, mutta niihin ei luonnollisesti päästy tutustumaan kun allasosasto, sekä saunat olivat kumminkin käytössä.


Päästiin myös tutustumaan sellaisiin osiin laivasta, joihin en itse ainakaan uskoisi ikinä tutustuvani risteilyllä. Nähtiin nimittäin muunmuassa yläkuvassa näkyvä VIP kokoustila, jossa oleva pelkkä pöytä maksoi kuulemma omakotitalon verran. Olihan pöytä näkemisen arvoinen ja kyllähän tuossa tilassa mielellään kokoustaisi jos laivakokoukselle tulisi tarvetta.




Yllä olevissa kolmessa kuvassa sen sijaan on laivan sviitti. Tilaa sviitissä oli todella paljon ja kyllähän tuollaisessa hytissä viettäisi mielellään aikaa. Olohuone sviitissä oli mukavan oloinen sohvineen, sekä nojatuoleineen ja löytyipä sviitistä myös oma sauna, sekä poreallas! Sviitin jos varaisi matkansa ajaksi, niin ainakin itse viihtyisin siellä varmasti koko matkan ajan enkä varmaan poistuisi muutakuin ruokailemaan. Sviitit kumminkin kuuleman mukaan varataan kohtuullisen pikaisesti, eli jos haluat normihyttiä hienompaa majoitusta risteilyllesi niin varaa sviitti ajoissa.


Europan leikkialue, Lottemaa vaikutti hyvin mukavalta mutta, koska leikkialueella oli todella paljon lapsia kun se esiteltiin meille, en edes yrittänyt ottaa kuvia. Kuvia olisi nimittäin ollut suhteellisen vaikea ottaa ilman, että sivulliset niihin kuviin olisi joutuneet. Mainittakoon kumminkin, että leikkialueelta löytyi esimerkiksi pallomeri, sekä kiipeilyseinä eli tekemistä löytyi sekä pienemmille, että jo hieman isommille lapsille.



Parhaimpia uudistuksia olivat taxfreen uusi ja paljon avarampi olemus. Kertaakaan ei nimittäin taxfreessä tullut ahtauden tunnetta ja kiertelylle oli hyvin tilaa ilman, että tarvitsi pelätä törmäävänsä mihinkään. Tilaa oli jopa sen verran, että vaunuillakin pitäisi päästä liikkumaan ilman ongelmia.
Toinen hyvä uudistus oli uusi Fastlane ravintola. Ravintolan ideana on tarjota pikaruokaa tyylillä ja terveellisempänä. Tämä ravintola ei ollut vielä auki kun kävimme siellä tutustumassa, mutta ruokalista vaikutti sellaiselta että mielelläni ruokailisin täällä jos mennään laivalle jossakin vaiheessa. Plussana täytyy sanoa myös se, että ravintolapäällikkö vaikutti ottavan erikoisruokavaliotkin tosissaan ja osa annoksista oli valmiiksi jo erikoisruokavaliota noudattaville sopivia. Tälläistä sen palvelun kuuluisikin olla kaikkialla.

Kokonaisuudessaan reissu oli ihan mahtava ja ihana irtiotto arjesta. Silja Europa onkin ehdottomasti listalla jos jossakin vaiheessa lähdemme koko perheen voimin Tallinnaan. Tietenkin kunhan ensin hankimme passit pojille..

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Mammalandian blogiyhteistyö: Perheemme arvot

Maaliskuun Mammalandia blogiyhteistyön aiheena on perheemme arvot.
Näiden blogiyhteistyö postausten tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta oma mielipidepostaus. Muihin Mammalandian blogeihin voit tutustua täällä.

Olen jo useamman päivän miettinyt, että tämä on kohtuullisen hankala aihe kirjoittaa sille itselleni periaatteet ja arvot ovat itsestäänselviä mutta se, miten asioita muotoilisi kirjalliseksi ei olekaan ihan niin helppoa.

Voisin aloittaa siitä, että tärkein asia arjessamme on omanlaisensa lapsentahtisuus. Emme hoputa lapsia oppimaan mitään niinkuin esimerkiksi kuivaksi opettelua ja yöheräilyidenkin suhteen ollaan hyvin leppoisin mielin. Esimerkkinä tästä se, että Niilokin saattaa edelleen satunnaisesti heräillä yöllä juomaan maitoa eikä tästä oteta stressin aihetta sillä poika on suhteellisen hyvin oppinut jo nukkumaan suurimman osan öistä heräämättä kertaakaan. Minulla ei myöskään ole mikään kiire lopettaa Leevin imetystä edes öisin sillä imetys loppuu siinä vaiheessa kun minä tai Leevi tai mieluiten molemmat ollaan asiaan valmiita. Nyt imetys on tärkeä osa läheisyyttä Leevin kanssa, varsinkin kun teen töitä.

Lisäksi pidämme tärkeänä sitä, että lapsemme oppivat jo pienestä pitäen suvaitsevaiseksi sekä sosiaalisiksi ja varsinkin isompien lasten kohdalla on ollut ihana nähdä kuinka perheen ulkopuolisista muutamasta aikuisesta on tullut pojille todella tärkeitä ihmisiä. On ihana huomata, että meidän vanhempienkin lisäksi on muutamiakin aikuisia joihin pojat voivat luottaa ja joita pojat jopa ikävöivät silloin kun edellisestä näkemisestä on pidempi tovi.
Haluan myös, että kun pojat kasvavat, he ovat suvaitsevaisia eivätkä hauku tai kiusaa muita mistään syystä. Toistaiseksi lapset ovat suvainneet jokaisen jonka ovat tavanneet ja toivon ettei asia tule muuttumaan tulevaisuudessakaan.

Kotona olemme suhteellisen tarkkoja muutamista ruokailuajoista, sekä nukkumaanmeno ajoista. Muun aikataulun kanssa kumminkin lipsumme jonkun verran, Lisäksi jos joku pojista on esimerkiksi yökylässä niin on ihan ymmärrettävää että kyläpaikassa on omat aikataulunsa, mutta kotioloissa aamupala syödään kun herätään, lounas 11-12 välillä ja iltapala 18.30 - 19 välillä. Välipala-aika vaihtelee sen mukaan miten pojilla on nälkä ja toinen lämmin ruoka syödään jos pojat ilmaisevat nälkää. Yleensä pojat eivät kumminkaan tahdo toista lämmintä ruokaa, koska iltapala on jo niin aikaisin ja nukkumaankin mennään joka ilta ihan viimeistään 19.30.

On suhteellisen hankala kirjoittaa arvoista, koska en osaa muotoilla ajatuksiani tekstiksi ja sen vuoksi tämä postaus onkin enemmän yleistä kerrontaa kuin mitään sen syvällisempää pohdintaa ajatuksesta. Enkä oikein tiedä onko tässä postauksessa mainitut asiat varsinaisesti edes arvoja vaan enemmänkin ehkä meidän tapojamme...

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Vaippojen käyttö perheessämme

Minua haastateltiin joku aika sitten jo toistamiseen vaippojen käytöstä kun olin siitä aiemmin blogiini kirjoittanut. Ensimäinen haastattelu tuli Kaksplus lehteen ja toinen julkaistiin jo jokunen aika sitten Ylen sivuilla. Ylen juttu luettavissa täältä ja Kaksplussan juttu löytyy täältä. Alkuperäinen juttu vaippojen käytöstä blogissani löytyy sen sijaan täältä.

Periaatteessa mikään ei ole muuttunut ajatusmaailmassani kuivaksi opettelua, tai vaippoja koskien, lapsia vain on tullut yksi lisää ja Niilo on kasvanut tuosta edellisestä postauksesta. Jos ajatukseni ovat jotenkin muuttuneet niin entistäkin rennompaan suuntaan.

Nykyisin sekä Eemil, että Veeti ovat täysin kuivia ja Veetikin on ollut täysin kuiva jo lähemmäs vuoden. Veeti siis oppi jutun juonen hieman aiemmin kuin Eemil, mutta uskon että tähän vaikuttaa myös isoveljen antama malli asian suhteen. Hieman ehkä hankalaa on vielä se, ettei Veeti osaa ilmoittaa kovinkaan ajoissa kun hätä iskee vaan se on sitten juuri sillä samalla sekunnilla kun poika asiasta kertoo ja sen vuoksi välillä saakin juosta pää kolmantena jalkana vessaa etsimässä. Eemil onneksi osaa kumminkin pidättää jo huomattavan pitkiä aikoja ja näin ollen onneksi Eemilin kanssa liikkuessa ei ole niin hirveä hoppu vessareissuille.

Niilo sen sijaan on jo lähes päiväkuiva. Ainakin kotioloissa. Pidemmille reissuille Niilolle laitetaan vaippa ihan vain sen takia, ettei poika esimerkiksi puhu vielä sanaakaan ja näin ollen Niilo ei osaa ilmoittaa kun ja jos hätä yllättää. Poika viettääkin siis hyvin suuren osan päivästään kotona ilman housuja ja näin ollen vessaan meno onnistuu pojalta tarvittaessa hyvinkin ripeästi. Onneksi meillä käyvät ovat jo tottuneet tähän nudisti meininkiin ja näin ollen melkein kukaan ei enää hätkähdä meille tullessaan.

Leevillä on vielä matkaa siihen, että poikaa alettaisi opettamaan kuivaksi joten Leevin kuivaksi opettelusta ei ole vielä mitään kerrottavaa.

Kumminkin suhtaudun edelleen kuivaksi opetteluun rennosti. Lapsi kyllä kertoo kun on valmis opettelemaan kuivaksi ja meidän pojilla ilmennyt puheen hidas kehitys ei ainakaan ole asiaa nopeuttanut taikka helpottanut. On nimittäin huomattavasti helpompi opettaa lasta kuivaksi kun lapsi osaa jo itse ilmaista hätänsä tai vessaan menon tarpeen. Enkä edelleenkään usko, että yksikään lapsi kulkisi vaipoissa aikuisiälle saakka, kyllä ne lapset oppivat kuiviksi kunhan aika siihen on sopiva. Mielestäni kuivaksi opettelu on myös sellainen asia, johon ei tulisi muiden puuttua sillä eiköhän jokainen vanhempi tunne lapsensa parhaiten. Meillä tämä lapsentahtisesti eteneminen tässä asiassa on todettu parhaimmaksi ja en usko, että mielipiteeni siihen tulee muuttumaan ikinä, vaan myös Leevi saa opetella kuivaksi sitä vauhtia kun poika on siihen valmis.

Neuvolan suhtautuminen tähän lapsentahtisuuteen on välillä tuntunut hieman ynseältä ja läheskään kaikki neuvolantädit eivät ole tätä suositelleet. Suositus kun tuntuu olevan neuvolassa, että viimeistään 2-vuotiaana lapselta otetaan vaippa pois, mieluiten jo aiemmin. Olen kumminkin onneksi kasvannut suhteellisen paksun nahan neuvolan sanoja vastaan jos en ole samaa mieltä ja näin ollen en ota tästäkään ylimääräistä stressiä.

Lyhyesti sanottuna jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee, älkää antako ulkopuolisten aiheuttaa turhaa stressiä jos ulkopuoliset eivät ole kanssasi samaa mieltä. Itse tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät milloin lapsi on valmis mihinkin.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Hieman ehkä väsymystä ilmassa.


Aloitin työt tuossa viime kuun puolella ja nyt on hieman blogi jäänyt taka-alalle sillä töiden jälkeen väsymys on ollut ihan mieletön. Huomaa hyvin, että töiden ohessa tulee oltua enemmän ulkona sekä liikuttua ihan jo siirtymämatkoina ja se sitten väsyttää. Tiistaisin ja torstaisin on jo ihme jos jaksan töiden jälkeen edes katsoa telkkaria kun tulen kotiin. Nämä päivät ovat nimittäin pisimmät ja muina päivinä on lyhyemmät päivät.
Toisaalta taas työt piristävät todella paljon sillä nyt minulla on arjessa muutakin sisältöä kuin pelkästään kotityöt ja lapsille on tehnyt hyvää olla välillä jonkun muun kuin minun kanssa. Leevikään ei nyt enää roiku minussa ihan niin hanakasti kun poika ei vietä aikaa kanssani 24/7.
Joka tapauksessa pidän työstäni ja tämä tuntuu työltä joka on juuri minulle sopiva. Hieman ehkä harmittaakin kun en ole löytänyt tätä alaa aiemmin...

Leevin 8-kuukautis neuvola ei sitten ollutkaan vielä sillä neuvola on kahteen kertaan soittanut ja siirtänyt aikaa ja nyt maanantaina Leevi oli niin tukossa ettei pojan kummitäti viitsinyt poikaa raahata neuvolaan. Toivotaankin siis että räkäisyys väistyy pian ja poika pääsee neuvolaan.

Mitään ihmeellistä kehitystä ei oikeastaan ole tapahtunut. Leeville on tullut kaksi hammasta (jotka muuten valvottivat kivasti koko poikalauman sairastaessa samaan aikaan...) ja poika ryömii hyvin lyhyitä matkoja kunhan huomaa jotain todella kiinnostavaa jonka vuoksi kannattaa liikkua. Istuminen onnistuu jo kohtuullisen hyvin ilman tukea, mutta Leevi ei vielä itse nouse istumaan. Kehitys tapahtuukin selkeästi hitaammin kuin isoveljillä, mutta eipä tässä mikään kiire ole.

Lapsenvahditkin ovat järjestyneet hyvin, ekat pari viikkoa meillä oli oma pikkuveljeni paimentamassa poikia (ja oli muuten positiivinen yllätys kuinka hyvin 18-vuotias miehenalku pärjäsi lasten kanssa ilman erityisempää kokemusta! Kiitos pikkuveikalle vielä tätäkin kautta!) ja nyt meillä aloitti Leevin kummitäti. Jos kummitäti ei pääse paikalle niin silloin J jää lasten kanssa kotiin siksi päiväksi, eli yllättävän helposti järjestyi kaikki lastenhoitokiemuratkin.

Nyt kumminkin voisin painella valmistautumaan päivän töihin. Tässä tälläinen pikkupäivitys arjestamme.