maanantai 30. maaliskuuta 2015

Meidät voi bongata lapsimessuilta!

(c) Messukeskus
Tänään oli kilahtanut sähköpostiin viesti, että saan Lapsimessuille bloggaajapassin ja näin ollen meihin voikin törmätä messuilla. Näillä näkymin lähden messuilemaan perjantaina, sillä J voisi jäädä Niilon kanssa kotiin, mutta voipi olla että olen uhkarohkea ja lähden lauantaina koko katraan kanssa liikenteeseen tai sitten saatan jopa olla ahkera ja käydä paikanpäällä sekä lauantaina, että sunnuntaina... Meitä saa siis ihmeessä tulla moikkaamaan jos tahtoo, kuljen messuilla blogin nimeä kantava bloggaajapassi rinnuksissa kiinni, eli meidät tunnistaa siitä.

Olen ollut Lapsimessuilla melkein joka vuosi Eemilin syntymän jälkeen ja silti en oikein osaa sanoa, että mitä odotan messuilta. Eemil ja Veeti odottavat varmasti poliisien osastolla käymistä, sillä poliisit ovat nyt kova sana poikien mielestä. Lisäksi voisin veikata, että paloautokin saa pojat innostumaan ihan kohtuullisesti ja itseäni kieltämättä kiehtoo messutarjoukset, koska vaikka vauvallekin on jo melkein kaikki hankittu niin kyllä sitä hankittavaakin vielä riittää... Kaikkiin näytteleasettajiinkaan en ole vielä ehtinyt tutustua, mutta toiveissa olisi, että paikalla olisi joku vaunuja myyvä liike niin pääsisin ehkä kyselemään mielipiteitä siitä kannattaako hankkia tuplavaunut vauvan, sekä Niilon käyttöön vaiko sittenkin yhden lapsen vaunut, joihin hankkisi seisomalaudan.

Pakko se on kyllä samalla käydä tutkimassa Outleexpon ja Petexponkin meininki, varsinkin Petexpoa pojat ovat odotelleet jo siitä lähtien kun näkivät Horsefairissa mainoksen uusista eläinmessuista... Saa siis nähdä miten onnistuu messuretkemme tällä kertaa kun mukana on vähintään kaksi, mahdollisesti kolme lasta...

Oletteko te lukijat menossa messuille ja jos olette niin mitä odotatte messuilta?

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Tauko vähän venähti..


Vähän pääsi tuo blogitauko venähtämään, vaikka koko tauko ei ollut edes millään tavalla suunniteltu. Jossain vaiheessa harkitsin tauolla jopa koko blogin sulkemista, sillä aloin epäröimään että mitä haluankaan jakaa useammalle tuntemattomalle tai jopa, että mitä haluan jakaa mahdollisesti blogia seuraaville tutuille ja sukuilaisille. Päätin kumminkin, että jatkan blogia, onhan tämä jonkunlainen henkireikä kumminkin ja tänne tulee helposti jaettua ajatuksia jotka milloinkin ovat pinnalla. Ja olenhan saanut tätä kautta vertaistukeakin lukijoilta.
Jotkut varmaan ihmettelevät, miksi blogi oli tauolla näinkin kauan. Lyhyesti ja ytimekkäästi syynä oli osittain se, että minä ja J laitoimme avioeropaperit vetämään tammikuun lopulla ja ero tulee siis voimaan elokuussa. Tästä en ollut alunperin ollenkaan varma, tahdonko koko asiasta mainita sanallakaan blogissa, mutta koska se on osa elämää, niin tulisihan se todennäköisesti jossain vaiheessa kumminkin ilmi. Syitä tähän päätökseen en ala täällä ruotimaan, sillä ne ovat vain ja ainoastaan meidän kahden välisiä juttuja, mutta eroamme ihan sovussa ja saman katon allakin asutaan niin kauan kunnes jompikumpi saa oman asunnon. Mahdollisesti asumme saman katon alla jopa siihen saakka, kunnes vauva saapuu maailmaan ja J saa pitää isyyslomansa.
Osittain syy taukoon taasen on ollut oma suoraan sanottuna järkyttävä olo. Koko ajan närästää, oksettaa, selkää särkee, on liitoskipuja, vauva monottaa kylkiluita ja haaroväliä, öisin saan juosta pissalla koko ajan ja sen vuoksi yöunetkin jäävät vajaiksi. Kaiken sen ajan, mitä olen jaksanut tehdä yhtikäs mitään, olen laittanut lapsiin ja kotitöihin. Blogi ei siis ole ollut päällimmäisenä ajatuksissa.


Tauon aikana olemme juhlineet Eemilin 5-vuotis syntymäpäiviä, ravanneet neuvolassa, ulkoilleet, siivonneet, loin oman Facebook kirppiksen Länsi-Vantaalaisille ja mitäpä tässä nyt onkaan kerennyt tapahtumaan. Vauvan kummit on päätetty nyt lopullisesti ja nimikin on jo melko varma, vaikka nimeä pitää toki katsoa uudelleen sitten kun vauva on syntynyt, että näyttääkö vauva yhtään nimeltään. Niilo kerkesi saamaan elämänsä ensimäisen mustan silmän, otettuaan yhteen kummiensa asunnon portaiden kanssa ja itse soittelin ensimäisen kerran Naistenklinikalle pari päivää sitten kun supisti niin älyttömästi, että piti kysellä neuvoa synnäriltä. Onneksi supistukset lakkasivat, mutta herkästi pitää kuulemma soitella uudelleen jotta saadaan tarkastettua ettei synnytys ole lähtenyt käyntiin.


Noin kolmen viikon päästä pääsemme muuten taas Amolle leikkimään heidän leikki-iltansa merkeissä. Päästään samalla tutustumaan lelu- ja peliuutuuksiin, mutta erona viime kertaan on, että mukana on kolme leikki-ikäistä (okei ja yksi lainalapsi tulee myös mukaan). Viime kerrallahan mukanani oli vain Eemil ja vaunuissa sikeitä vetävä Niilo. Saa siis nähdä kuinka hermoraunio olen reissun jälkeen ja kuinka helposti saan kolme lasta ulos rakennuksesta, joka on täynnä erilaisia leluja...

Nyt kumminkin painelen siivoamaan vielä hetkeksi ennen kuin ruvetaan lasten kanssa iltatoimille. Toivotaan että inspiraatio blogin kirjoitukseen säilyissi nyt paremmin...