maanantai 20. kesäkuuta 2011

Selkäsärkyjä.

Nyt sitten hiukan rikkoontuikin tuo hieno työputkeni, sillä viime yönä oli vissiin selkä jotenkin mennyt huonommaksi tai vastaavaa kun kädet puutuivat koko ajan ihan tunnottomiksi. Selkäkin kipuillut tänään ihan kohtuullisesti, joten huominen vielä sairaslomaa jottei vain selkä menisi lopullisesti rikki... Toivon tosiaan että selkäsäryt hiukan laantuvat jossakin välissä ettei ihan koko raskautta tarvitsisi kärsiä. Paitsi että onneksi tämä aika menee nopeaan... Nyt jo viikkoja 16+1 kasassa.

Eilen tuli kaverin koiratkin meille kahdeksi viikoksi hoitoon ja saapa nähdä että kuinka äkkiä menee hermot noihin energiapakkauksiin. Kyseessä on siis kaksi staffia, Meeri ja Pedro. Alku ei ainakaan alkanut lupaavasti, 5min omistajan lähdön jälkeen Pedro paskoi lattialle ja kun J avasi takapihan oven mennäkseen tupakalle, niin Pedro päätti ottaa hatkat. Onneksi koira otti sen vain leikkinä ja palasi muutaman minuutin päästä takaisin pihalle. Meinasin jo alkaa panikoimaan, että entä jos se karkasi kunnolla.

No mutta, jatkan kirjoitusta myöhemmin, nyt Eemil kiukkuu maassa ja koirat pitää käyttää.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Meillä kävellään!

Vihdoin ja viimein meillä siis kävellään ihan kunnolla. Tai no, joskus kun ujostuttaa tai oikein laiskottaa niin edetään konttaamalla, mutta kävellään kumminkin kunnolla. Johan sitä odotettiinkin...

Tänään olin jälleen töissä, enää olisi huominen + ylihuominen töitä ja sen jälkeen olisi vihdoin muutama päivä vapaata. Onneksi, sillä muuten selkäni alkaisi huutaa hoosiannaa, sen verran ottaa nuo lounasvuorot selkään. Eilenkin oli selkä niin kipeä, etten tuolistakaan päässyt ilman apua ja nyt vaikka selkä aamulla olikin parempi, niin nyt taas vihloo niin julmetusti ettei mitään rajaa... Ei varmaan olisi W:n synttäreillä pitänyt istua sitä pientä hetkeäkään lattialla, lähdin siis suoraan töistä J:n vanhemman pojan W:n 3-vuotis synttäreille. Eipä me siellä oltu kauaa, mutta hetken aikaa kumminkin.

Ainiin, hyvin on muuten tullut töissä huomattua, että kysyvälle löytyy töitä. Nyt kun olen tarpeeksi usein kysellyt lisävuoroja, niin ensi vuorolistassa onkin melkein vakituisen työntekijän tunnit, eli 87 tuntia ja lisää tulee jos joku peruu vuoronsa. Ja meidän vuorolista onkin siis vain 3 viikkoa kerrallaan... Onneksi saan vuoroja nyt ihan kohtuudella ennen äippälomalle jääntiä, sillä rahaa ei koskaan ole liikaa, varsinkaan kun kaikki laskut tuntuvat tulevan aina samaan aikaan, nytkin tuli edellisestä asunnosta puolen vuoden vesilasku, vaikka tavallisesti vesilasku tuli siellä parin kuukauden välein. Ihme juttu ettei ole sitten voinut vesilaskuja lähetellä säännöllisesti, vaan pitää yksi jättilasku lähettää. No, onneksi voin tehdä lisää töitä kunhan Eemil aloittaa päivähoidon elokuun alussa. Eri asia onkin sitten, miten päivähoidon aloitus sujuu kun me ei keretä ollenkaan tutustumaan hoitopaikkaan ennen hoidon alkua.

Jos tätä lukee joku jolla on kokemusta lapsen hoitoon laitosta ilman "harjoittelua" hoitopaikassa, niin olisi kiva kuulla kokemuksia...

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Töitä, töitä ja hiukan muuta.

Nyt on kolmesta vuorosta yhdeksästä selvitty töissä ja vielä olisi kuusi jäljellä. Lauantaihin saakka siis kaikkina päivinä on aamuvuorot tällä viikolla, ihan hyvä vain jotta saan ensi kuussa olevaan Tallinnan risteilyyn kerättyä rahaa. Kaverin kanssa siis lähdetään päiväristeilylle, jotta pääsen vauvanvaatteita ja tuparijuomat hakemaan sieltä. Viikonlopun yövuorot oli aika murhaa ainakin jaloille ja selälle, mutta onneksi sunnuntaina sain nukkua univelkoja hiukan pois. Tänään oli sitten kahvilavuorossa ihan ybertylsää kun ei asiakkaat vielä kahvilan olemassaolosta tiedä ja eivät osaa vielä sielä asioida... Huomenna sitten edessä joko lounas- tai kahvilavuoro, ravintolapäälikkö kertoo huomenna kumpi vuoro.

Tänään tunsin muuten ensimäistä kertaa vauvan liikkeet ihan 100% varmasti. Viikkoja siis kasassa 15+1, eli muutama viikko vähemmän kuin Eemiliä odottaessa ja Eemilkin on pikku hiljaa alkanut kävelemään pidempiä matkoja ja toivottavasti jättää kohta kokonaan konttauksen taakseen. Sanojakin on alkanut pikkumieheltä tulemaan aika kohtuullinen kasa. Tunnistettavia sanoja ovat tällä hetkellä ainakin: "Nano (jano), äiti, isi, ei, joo, namnam, nunnuu (nukkumaan)" Muitakin sanoja on, mutta ei niitä osaa listata kaikkia...

Alkaa pikkuhiljaa mahakin jo hiukan näkymään, pitää katsoa jos jossakin vaiheessa mahakuvaa kehtaisi julkaista. Sen verran pahasti olen turvonnut lähiaikoina, että sormustakin on välillä hankala saada pois sormesta. Mutta toisaalta, olen ylpeä jokaisesta sentistä ja kilosta, jotka vatsaan kertyvät raskauden aikana. Ne saa sitten pois raskauden jälkeen, mutta kyllä se hirvittää että vatsa kasvaa niin paljon nopeammin toisen raskauden aikana, kuin ensimäisen.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Uniongelmia ja väsymystä.

Huoh, Eemil on nyt kahden yön ajan keksinyt tavan omaisten yöheräilyidensä lisäksi, että kuinka hauskaa on herätä aamuyöllä hiukan ennen viittä ja vain huutaa / kontata pois sängystään. Ei tässä vielä mitään, helppohan tuo lapsi olisi nukkumaan saada jos maito kelpaisi, tai edes vieressä olo (molemmilla tavoilla siis saa tavallisesti helposti nukkumaan), mutta kun ei. Eemil siis huutaa noin tunnin verran putkeen ja siinä välissä kiipeää välillä pois sängystään, karjuakseen vielä hiukan lisää. Noin tunti kun on mennyt, niin herra vaivautuu nukahtamaan lähes tulkoon itsekseen uudelleen. En ihan oikeasti tajua, mikä tota lasta vaivaa kun öisin ei voida nukkua, ei sitten millään... Onneksi meidän perhetyöntekijä selvittää unikoulupaikan saanti mahdollisuuksia ja tällä viikolla pitäisi selvitä lisää. Toivotaan että saadaan se paikka ja pian, muuten voi viimeistään toisen lapsen syntyessä olla pinna hyvin tiukalla.

Nyt on onneksi muutama vuoro töihinkin, jotta saan hiukan muuta ajateltavaa kuin vain kotiolot. Huomenna siis klo 11-18 saan iloisesti tehdä töitä ja viikonloppuna sekä perjantaina, että lauantaina yövuoroon klo 23-04. Saapa nähdä miten jaksan nuo toistaiseksi viimeiset yövuorot, enempää en nimittäin aiokkaan ottaa moneen hetkeen, jotta varmasti jaksan tehdä töitä mahdollisimman pitkälle...

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kuuma.

Pakko myöntää, että meidän taloudesta ollaan tästä kuumuudesta jo saatu tarpeeksemme. Eemil ei syö kunnolla näillä helteillä ja sitten kiukutellaan kun on nälkä ja kiukultaan nyt ei ainakaan kerkeä syömään. Itse hikoilen kuin pieni porsas ja kärsin jatkuvista päänsäryistä tuon auringonporotuksen ja helteen vuoksi. Tilaan siis vesisadetta edes yhdelle päivälle lähiaikoina. Kiitos.

Huomaa kyllä todellakin selkeästi, että kuumuus ottaa voimille myös Eemilin kohdalla, päivisin Eemil joko kiukuttelee, tai makaa puolikuolleena sohvalla, onneksi edes juotava maistuu pikkumiehelle... Onneksi on edes tuo oma piha ja siinä iso markiisi, niin voi edes hiukan viettää aikaansa varjossa (siis sen ajan mitä markiisi suostuu varjostamaan pihaa).

Noo, eipä tässä muuta, oli pakko vain tulla avautumaan ärsytyksestään hellettä kohtaan. Ja kyllä, tiedän että ei saisi valittaa, kohta on taas talvi ja kylmä, mutta joku raja tuolle kuumuudellekin...

torstai 2. kesäkuuta 2011

Eemilin velipuoli kyläilemässä.

Tänään siis meillä kävi Eemilin velipuoli W (kesäkuussa 3v täyttävä) kylässä ja ei herran jumala minkälaista menoa pojilla oli ja kuinka paljon kaksikko sai tuhoa aikaan. Kaikki laatikot revittiin tyhjiksi, huonekalut vaihtoivat paikkaa, kukat revittiin kukkapenkeistä, pensaat harventuivat hiukan lehtien osalta ja mikä meteli lähtikään kahdesta pienestä pojasta... Pisti vain miettimään tuo visiitti, että mikä meno täällä on hetken päästä kun Eemilin pikkusisarus syntyy, saapa siis nähdä kuinka koetuksella omat hermoni ovat...

Käytiin tänään myös kirppiksellä pyörimässä äitini kanssa ja Eemil sai uuden hienon lippiksen, näytti poika niin isolta herralta lippis päässään. Huomasin myös hyvin, kuinka rapistunut kuntoni oli kun noin puolentoista tunnin hidas kävely sai minut hikoilemaan kuin pieni porsas ja kunto meinasi loppua kesken kaiken. No, ompahan hyvä motivaatio alkaa kuntokuurille synnytyksen jälkeen.

Muutenhan päivä on ollut ihan normaali, mitä tämän pikku kiukkupyllyn kanssa voikaan olla. Yöllä herättiin kahdesti ja aamulla itseäni ei olisi yhtään huvittanut nousta sängystä, mutta pakkohan se oli niin kuin kaikkina muinakin aamuina... Toivon, että saataisiin pian unikoulu paikka Eemilille, mikä siis nyt on ollut hakusassa, ensi viikolla pitäisi näillä näkymin selvitä enemmän.

No, eipähän tässä muuta, jatkelen taas jos tulee jotain kerrottavaa (ja mahdollisesti vaikka ei tulisikaan)...

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Aloittelua.

Jos sitä vaikka saisi tämän bloginkin joskus aloitettua ja nyt tuli sellainen pieni hetki että kerkeän kirjoitella. Alkuun voisin kertoa hiukan perheestämme, johon kuuluu minä (21), kihlattuni (24) ja helmikuussa 2010 syntynyt poika Eemil. Toisen lapsemme laskettu aika on 4.12.2011, eli tällä hetkellä mennään viikolla 13+3.
Asumme pienessä paritalo kolmiossa Espoossa ja kärsimme Eemilin varhaisuhmasta + jatkuvista yöheräilyistä, mutta siitä huolimatta elämä hymyilee ja ainakin toivomme yöheräilyjen loppuvan teini-ikään mennessä...

No nyt kun olen jotain kertonut meidän poppoosta, niin voisin vaikka kertoa neuvolakuulumiset. Neuvolassa oli siis kaikki hyvin ja painoakin olin saanut tippumaan kaksi kiloa, joka on ihan positiivista koska painoa oli viimeksi "liikaa". Yksi mitä ihmettelin suunnattomasti oli neuvolalääkärin merkintä neuvolakorttiini, että poltan 20 tupakkaa päivässä, vaikka mistään tupakoiden määrästä ei ollut puhetta... Hassua, että kyseinen lääkäri merkitsee tupakoiden määrän ilmeisesti omasta päästään.. Ja seuraava neuvolakäyntikin on vasta elokuun ensimäinen, eli joskus viikolla 22. No kaipa vain kuvittelen, mutta tuntuu että Eemiliä odottaessa juoksin neuvolassa koko ajan..

Koska tämä on ensimäinen blogikirjoitukseni ja en oikein kirjoitettavaa keksi, niin jos joku tänne sattuu eksymään niin saa ihmeessä kysyä jos kysyttävää tulee mieleen :)