torstai 15. syyskuuta 2011

Vanish tuotteet testauksessa.

Toimin siis buzzadorin Buzzador testipaneelissa ( http://www.buzzador.com/ ) ja joku aika sitten sain ison paketin eri Vanish tuotteita testattavaksi... Testattavat tuotteet olivat seuraavat:
Vanish Oxi Action jauhe
Vanish Oxi Action Crystal White jauhe
Vanish Oxi Action Extra Hygiene jauhe (ei vielä testattu)
Vanish Oxi Action geeli
Vanish Oxi Action Crystal White geeli (ei vielä testattu)
Vanish Oxi Action esikäsittelysuihke
Vanish Oxi Action matto & tekstiilisuihke

Kaikkia en siis tosiaan ole vielä kerennyt testata, mutta muutaman sanasen voisin sanoa noista joita olen jo kerennyt testaamaan... Se kun periaatteessa kuuluu buzzadorin tehtävään, että kertoo myös muille kokemuksistaan tuotteen kanssa. Mutta siis tosiaan aiheeseen:
Vanish Oxi Action Crystal White jauhe oli todellinen pettymys... Kyseisen tuotteen kun mainostetaan tekevän valkoisesta valkoisempaa ja itse ihan innoissani lähdin etsimään valkoista pyykkiä kotoa ja myös sellaista, jossa olisi pinttynyttä likaa. Pyykkinä toimi keittiöpyyhkeet ja puklurätit, joiden tosiaan toivoin muuttuvan edes hiukan valkoisemmiksi kun kyseistä tuotetta niin paljon mainoksissa hehkutettiin. Mutta ei, kun otin pyykit koneesta niin kohtasin todellisen pettymyksen. Pyykit olivat ihan yhtä ei valkoisia kuin pyykkikoneeseen mennessään ja mitään näkyvää muutosta ei niissä ollut. Pitää vissiin vielä kokeilla tuota tuotetta uudelleen niin, että liotan pyykit ensin tuossa aineessa ja laitan sitten pyykkikoneeseen uudelleen jauheen kanssa. Katsotaan sitten tuleeko vieläkään mitään muutosta.

Vanish Oxi Action jauhetta testasin yhdessä Vanish Oxi Action esikäsittelysuihkeen kanssa ja yllätyin positiivisesti. Testasin tuotteita nimittäin J:n työtakkiin, jossa oli töissä siihen tullutta konerasvaa ym. hankalasti poistettavaa likaa. Odotukseni eivät olleet turhan korkealla, mutta konerasvahan lähti kuin lähtikin takista. Ihan pienen pieni läikkä jäi takin hihaan, mutta sitäkään ei huomaa jos ei oikein siristele silmiänsä. Hyvin siis toimivat yhdessä.

Vanish Oxi Action matto & tekstiilisuihketta testasin sohvaamme. Sohvassa kun on Eemilin jäljiltä jos jonkinlaista tahraa. Kaikkea siis löytyy aina vellistä pillimehuun ja todella toivoin, että sohva olisi lähtenyt edes hiukan puhtaammaksi. Pienimmät tahrat kyllä lähtivät, mutta esimerkiksi vellitahra jäi aivan samannäköisenä sohvaan kuin oli siinä aluksi ollutkin. Lisäksi kyseisen tuotteen haju oli niin hirveä, että oksennus meinasi tulla kirjaimellisesti ja sohvalla ei voinut enää koko loppupäivänä istua kyseisen vahvan hajun vuoksi. Ilman tuota ylitsepääsemätöntä vahvaa hajua tuotetta voisi käyttääkin sohvan pienimpien tahrojen poistoon, mutta koska haju tosiaan kävi nenään ja esti sohvalla istumisen, niin taitaa kyseinen tuote jäädä jatkossa kaupan hyllylle. Etsin sitten jatkossa hiukan vähemmän haisevan tuotteen jolla puhdistan tekstiilit sohvista yms.

Tässä siis lyhyet arviot oman rehellisen mielipiteeni mukaan, nyt painelen nukkumaan. Ajattelin vaan tulla jakamaan nämä arviot teidän lukijoiden kanssa...

Unikouluun ja vanhempainiltailua.

Eilen oli siis tosiaan Eemilin vanhempainilta ryhmiksessä ja sai kyllä jäädä ensimäiseksi ja viimeiseksi sellaiseksi. Muutenkin väsytti ihan järjettömästi jo ennen sinne menoa ja jotenkin ne jutut olivat niin tylsiä (eikä muutenkaan koskeneet osa meitä, koska suurin osa jutuista oli tarkoitettu vain yli 3-vuotiaiden vanhemmille) ja en kehdannut livistääkkään kesken 1,5 tuntisen vanhempainillan... Onneksi Eemil ei sentään ollut mukana aiheuttamassa härdelliä, vaan pikkusiskoni jäi pikkutuholaisen kanssa meille siksi aikaa, tai oikeastaan menivät käymään Eemilin velipuolella sillä väliä ja oli vissiin ollut ihan kivaa siellä...
Jotain hyötyäkin oli kyllä siitä vanhempainiltailusta. Sain tietooni nimittäin että eräältä ryhmiksessä olevan pojan isosiskolta oli löytynyt eilen täitä ja nyt vain toivotaan, ettei täit rantaudu meille. En millään jaksaisi alkaa siihen täirumbaan kun tuntuu, että tekemistä on muutenkin vaikka muille jakaa. Sain myös tietää että Espoossa on nyt liikkeellä taas suu- ja sorkkatautia, sekä jotain vatsatautia (jonka hienoa nimeä en juuri nyt tähän hätään muista). Pitää vain toivoa ettei kumpikaan noistakaan rantaudu Empun ryhmikseen, tai ainakaan meidän perheeseen. Ei nimittäin kuulostanut kivalta taudilta varsinkaan tuo suu- ja sorkkatauti...

Niin ja tuo otsikon unikouluun teksti tulee siitä, että saatiin vihdoin se unikoulu paikka! Maanantaina pitäisi heti aamusta olla Helsingin ensikodilla ja siitä alkaakin sitten kaksi viikkoa kestävä rytmiblues jakso, jonka aikana pikkumies ainakin toivon mukaan alkaa nukkumaan yönsä. Vaarana kumminkin kuulemma on, että lapsi oppii nukkumaan unikoulussa, mutta ei sitten jatkakkaan kokonaisia öitä kotiin päästyään. Uskon kumminkin (tai no haluan uskoa), että Eemil oppii sen kahden viikon aikana nukkumaan ja myös jatkaa hyviä öitänsä kotona, nyt kun saadaan asiantuntijan apua 24/7 tarvittaessa. Niin ja tuon unikoulun ajan olen siis totaallisessa nettipimennossa ja seuraavat päivitykset tänne blogiin tulevatkin siis aikaisintaan ensi kuun puolella, kunhan olen taas kotiutunut.

Hiukan voisin ehkä raskauskuulumisiakin tähän väliin kertoa (ennen kuin lampsin päiväunille). Nyt siis menossa viikko 28+4 ja olo muuttuu päivä päivältä tukalammaksi. En edes muistanut että olo voi oikeasti olla näin tukala, varsinkin jos erehtyy syömään yhtä paljon kerralla kuin ennen raskautta. Maha nimittäin tuntuu repeävän ja missään asennossa ei oikein tunnu hyvältä olon ollessa liian ähky. Tai no, tuo mahan repeämisfiilis tuntuu muutenkin vähän joka välissä kun ei tuo Kääpiö oikein tunnu löytävän itselleen hyvää asentoa tuolla vatsassa. Koko pitää olla kääntyilemässä ja monottamassa niin että välillä tuntuu että sisäelimet + rintalasta menisivät rikki... Mutta onneksi tämäkin kurja olo palkitaan loppujen lopuksi ja siihen laskettuun aikaankaan ei loppujen lopuksi ole niin kamalan pitkä aika, pitää vain yrittää jaksaa siihen saakka sitkeästi.

Nyt on kyllä ihan pakko mennä päiväunille jotta kerkeän nukkumaan edes pienen hetken ennen Eemilin hoidosta hakua. Jatketaan taas viimeistään unikoulun jälkeen.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Ärsytys kiukutus.

Nyt ärsyttää ihan suunnattomasti, kun sain eilen kuulla ettei J välttämättä voikkaan pitää isyyslomaansa. Joo, tiedetään että se on lakisääteinen ja työnantaja ei voi sitä evätä, mutta näillä näkymin se evätään silti. J kun on töissä pienessä huoltoyhtiössä Itä-Helsingissä ja J:n lisäksi siellä on tasan yksi huoltomies töissä (tai no kaksi, jos jo eläkkeelle jäänyt osakas, joka tekee satunnaisesti töitä) ja johtaja ei voi kuulemma luvata mitään talvikaudesta... No, kokeillaan vielä että J väittää laittaneensa jo paperit Kelaan vetämään isyysrahasta ja että J uhkaa liitolla jos ei isyyslomaansa saa pitää ja toivotaan että sillä on jotain vaikutusta. Ehkä olen itse hiukan liian herkkä, mutta ärsyttää suunnattomasti jos herra ei saa isyyslomaansa, koska olen aivan varma, että tarvitsen apua kahden pienen lapsen kanssa ensimäisinä viikkoina...

Mutta hiukan iloisempiin aiheisiin taas, ensi viikon tiistaina on nimittäin vihdoin haastattelu unikoulupaikan saamisesta Helsingin ensikodissa ja toivon niin paljon, että saataisiin se paikka... Hakijoitahan sinne on aivan järjettömästi ja paikkoja on auki vain yksi, mutta ainahan sitä saa toivoa.
On muuten ihan järjettömän hassua mennä käymään siellä ensikodilla, kun itse olen siellä ensimäiset kuukauteni asunut äitini kanssa... Mitäänhän tietenkään en tuosta ajasta muista / en voikkaan muistaa, mutta onhan se kiva nähdä edes vähän paikkaa jossa on aikaansa vauvana viettänyt. Oma äitini muistaa hyvinkin tarkkaan kaiken tuosta ajasta, muunmuassa missä huoneemme sijaitsi, huoneen sisustuksen ym. Jotenkin outoa ajatella, että joku voi pikkuvauva ajasta muistaa noinkin paljon, sillä itselläni meni Eemilin ensimäinen vuosi täysin sumussa eläen pikkumiehen uniongelmien vuoksi ja vaikka muistankin kaiken tärkeimmän (mm. milloin Eemil on mitäkin oppinut yms.), niin en voisi kuvitellakaan muistavani yli 20-vuoden jälkeen tuollaisia yksityiskohtia...

Niin joo ja se kauan suunnittelemani mahakuva, jonka vihdoin sain aikaiseksi ottaa (viikkoja tänään, eli kuvauspäivänä 27+3):
Nyt ei tällä kertaa olekaan muuta kerrottavaa, joten ensi kertaan... Nyt tämä tyttö painelee päiväunille, jos vaikka tällä kertaa saisi nukkuakin jalkojen + käsien puutumiselta...

torstai 1. syyskuuta 2011

Syntymäpäivät.

Hiphei ja hellät tunteet ja silleen. Tänään on siis omat synttärini ja täytän 22v ja ihan samalta tuntuu kuin eilenkin, paitsi että on väsy ja hiukan paha olo tuon väsymyksen vuoksi. Eemil siis oli toissapäivänä vähän päälle 39 asteen kuumeessa ja kuume laski vasta eilen, joten ei ole pahemmin tullut nukuttua kun pikkumies on heräillyt 30min välein kurjaan oloonsa... Onneksi kuume kumminkin laski ja viime yönä Eemil heräsi vain kerran kunnolla, joten sain edes vähän nukuttua univelkojani pois.

Mutta siis varsinaiseen asiaan, eli tiistaisiin neuvolakuulumisiin. Tiistaina oli neuvolassa viikkoja kasassa 26+2 ja painoakin oli tullut neljässä viikossa lisää vain 1,2kg, eli 290g viikko eli voin olla hyvinkin iloinen tuosta painonnoususta kun nyt vasta tullut lähtöpainoon 600g lisää... Muuten oli kaikki erinomaisesti neuvolassa, turvotusta oli vähän, verenpaine oli 92/62, sf-mitta oli 26 ja vauvan syke oli 140. Hemoglobiinia ei edes otettu kun se on ollut aina niin korkea ja Eemiliäkin odottaessa hemppa laski minimillään 119. Viime neuvolassakin hemoglobiini oli 136, eli ei siis mitenkään kovin alhainen. Kysyin noista kivuliaista harkkasupistuksistakin ja pitää kuulemma yrittää levätä mahdollisimman paljon, mutta eipä siitä lepäämisestä mitään tule tuon pikkuterroristin kanssa... Ja lisäohjeeksi tuli, että jos harkkasupistuksia alkaa tulemaan enemmän ja kipeimpinä niin pitää varata uusi aika neuvolaan tarkistamaan kohdunsuun tilanne. Toivotaan nyt kumminkin, ettei ainakaan 10 viikkoon tapahtuisi minkäänlaista muutosta kohdunsuulla ja vauveli pysyisi kiltisti sisällä ainakin viikkoon 36 saakka.

No mutta asiasta toiseen, olen alkanut pikkuhiljaa miettimään sisarusrattaiden ostoa ja olen tosiaankin kahden vaiheilla, että ostetaanko sellaiset missä lapset istuvat peräkkäin / allekkain vai sellaiset jossa lapset ovat vierekkäin? Molemmissa kun tuntuu olevan omat hyvät puolensa ja molemmista malleista olen löytänyt juuri minua miellyttävät rattaat, joten se nyt ei helpota päätöstä yhtään... Olisiko jollakin teistä kokemusta sisarusrattaista ja osaisitte neuvoa?

No, eipä tässä kai muuta, voisin painella lepäämään kun Eemil on hoidossa ja masukuvaa yritän saada aikaiseksi mahdollisimman pian, kunhan jaksan ja muistan sen ottaa...