lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää uutta vuotta lukijoille!

Pian siis eletäänkin jo vuotta 2012 ja tuntuu että tämä vuosi on hujahtanut ihan järjetöntä vauhtia ohi. Ylihuomenna tulee myös täyteen 3 vuotta minun ja J:n seurustelua ja sekin tuntuu menneen vähän turhankin nopeasti... Uusi vuosi meinattiin viettää ihan rauhassa kotona, vaikkakin Eemil saa valvoa hiukan tavallista myöhempään ja jossakin vaiheessa mennään vissiin katsomaan raketteja hetkeksi ulos.

Torstaina unohdin tulla neuvolakuulumiset kertomaan ja ajattelin ne kertoa nyt samalla. Eli siis kaikki oli Kääpiöllä hyvin (ihon hilseilyä ja silmän rähmimistä lukuunottamatta) ja pituutta oli huimat 56cm ja painoa 4505g, eli hyvin kasvaa herra rintamaidolla. Hiukan kyllä ihmetyttää että kuinkahan paljon tuo pituus on heittänyt synnärillä, sillä eihän Kääpiö voi olla kasvanut kolmea senttiä hiukan päälle viikossa... Ihon hilseilyyn saatiin neuvoksi öljytä poikaa ahkerasti ja silmän rähmimisen syyksi neuvolatäti arveli liian ahdasta kyynelkanavaa, johon saatiin neuvoksi painella sitä hiukan suuremmaksi pumpulipuikolla tai sormella. Vuoden ikään mennessä jos ei ole rähmiminen loppunut, niin kyynelkanavaa suurennetaan kuulemma kirurgisella toimenpiteellä. Toivotaan kumminkin että ihan siihen ei tarvitsisi ryhtyä.

Nyt jatkamaan uuden vuoden viettoa J:n isän ja äitipuolen, sekä perheeni kanssa, eli jatkellaan myöhemmin. :)

torstai 29. joulukuuta 2011

Tervetuloa 1700-luku kertaheitolla.

Jep, eli maanantaina koettiin sekin, että kuinka ihminen on nykyaikana riippuvainen sekä sähköstä, että lämpimästä vedestä. Sen myrskyn seurauksena kun meiltä meni maanantaina sekä sähköt, että lämmin vesi (alkuun myös kylmä vesi pariksi tunniksi) 29 tunnin ajaksi. Maanantai aamuna siis sähköt katkesivat joskus klo 11.30 ja aikamme ihmeteltyä + todettuamme ettei vettä tule ollenkaan, päätimme mennä J:n äidille koska ei kahden vaippaikäisen kanssa vain yksinkertaisesti voi olla ilman vettä ja sähköä. No, aikamme ihmeteltyä siinä ja sekö HSY:n, että Fortumin sivuja tutkailtuamme uskaltauduimme lähteä kotiin katsomaan, josko sähköt olisivat palanneet, no miksipä olisivat... Pari tuntia kotona oltuamme (siis joskus klo 20) tulimme siihen tulokseen ettei kotona vaan voi olla kun ainoa vesi jota hanasta tuli oli kylmää ja sähköä ei ollut, lisäksi Eemil pelkäsi yllättävää pimeää. Aloimme siis soitella sukulaisia läpi, josko joku meidät majoittaisi ja onneksi lopulta enoni vaimoineen suostui majoittamaan ja hakemaan koko poppoon heille.

No, yön vietimme siis enoni luona ja enon vaimo heitti meidät kotiin aamulla joskus vähän ennen yhtätoista kotiin, vain todetaksemme ettei sähköt ollut vieläkään palannut. Lähdimme loppujen lopuksi Selloon pyörimään ja syömään, koska pakko Eemilinkin oli saada lämmintä ruokaa.. Kotiin päästyämme oli sähköt lopulta palanneet (kello oli tuolloin noin 17) ja tutuilta, sekä naapureilta kuulimme että sähköt olivat palanneet vasta hetki aikaisemmin. Asunto oli kylmä kuin Siperia ja haisi vanhalle ladolle kun ei ilmanvaihtokaan toiminut sähköjen puutteen vuoksi. Lisäksi suurin osa ruoista oli mennyt pilalle jääkaapissa. Ei muuta kuin jääkaapin siivoukseen ja puoli jätesäkillistä ruokaa roskiin. Onneksi sentään pakkanen oli pysynyt jäässä ja ruoat siellä olivat vielä kunnossa. Nyt on sitten enää vahingonkorvausten hakeminen Fortumilta ja kotivakuutuksesta...

Hyvin kyllä huomasi tuona aikana, että kuinka riippuvainen ihminen on tosiaan sähköstä ja vedestä ja itse en ainakaan olisi pärjännyt yötä kotona lasten kanssa ilman noita nykyajan ylellisyyksiä. Onneksi siis on ihanat sukulaiset jotka auttavat tarvittaessa.

Ainiin ja Eemil oli toissapäivänä minun tädilläni yökylässä ja kävi näiden perheen kanssa Huimalassa eilen. Pikkumies oli ilmeisesti tykännyt todella paljon Huimalasta ja ainakin kotiin saapui yltä päältä hikinen ja hyvin väsynyt lapsi.

Nyt taas keskityn imetykseen ja alan henkisesti valmistautua Kääpiön neuvolaan, joka on iltapäivällä... Neuvolakuulumiset tulen sitten kertomaan jossakin vaiheessa.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Kääpiön ensimäinen joulu (ja muuta jorinaa).

Kääpiön ensimäinen ja Eemilin toinen joulu meni aivan loistavasti kaikesta jännittämisestä huolimatta. Rauha oli maassa ja Kääpiökin antoi minunkin syödä jouluruuan rauhassa ja itseasiassa nukkuikin päivällä sen verran hyvin, että pikkumies oli pakko herättää tissille... Vaikka loppuilta menikin Kääpiöllä valveilla, niin ei se oikeastaan haitannut, kun seura oli hyvää (minun äiti, sisko ja veli oli meillä joulun vietossa).

Lahjoja tuli molemmille pojille muutama, vaikka Kääpiölle en yhtään lahjaa itse ostanutkaan, niin kummit ja sukulaiset olivat pikkumiestäkin muistaneet. Eemilin ehdottomat ykköslahjat olivat Saippuakupla Lauri (jota työnneltiin koko ilta pitkin olohuonetta), sekä vaarin tuomat Duplot (joilla jaksettiin rakennella omassa huoneessa melkein tunti yksinään).

No yöllä olikin hiukan enemmän hulinaa kun Kääpiö päätti ettei nukuta. Herra meni nukkumaan loppujen lopuksi vasta joskus puoli kahdelta yöllä ja hengasi siitä huolimatta melkein koko yön hereillä tissillä. Ja tissit huutaa jälleen hoosiannaa. Pakko käydä tiistaina ostamassa rintakumit ja toisenlaiset tuttiosat tuttipulloihin, jos vaikka niillä saisi vauvan juomaan pullosta jottei tarvitsisi ihan itku kurkussa pakottaa itseään imettämään kun sattuu ja maitoa ei tule tarpeeksi.
Olen muuten ihan vakuuttunut, että uskomus siihen että imetys laihduttaa on huuhaata, mahdollinen laihtuminen imetyksen aikana johtuu ihan varmasti vain siitä, ettei täysimettävä äiti kerkeä syömään missään vaiheessa. Itsekin joudun miettimään tarkkaan että mitä syön kun ja jos kerkeän syömään, jotta pärjään ja jaksan sillä mahdollisimman monta tuntia eteenpäin.

Kääpiön yksi kummikin tarjoutui jo ottamaan vauvan muutamaksi tunniksi hoitoon (kiitos mielettömästi tarjouksesta :) ), jotta saisin levättyä, mutta en vielä uskalla antaa vauvaa hoitoon, varsinkaan kun ei pullo kelpaa. Katsellaan josko jossakin vaiheessa maito kelpaisi muualtakin kuin tissistä, niin sitten otan avuntarjoukset tutuilta vastaan riemun kiljahduksin... Onneksi sentään oma kummitätini ottaa Eemilin ensi viikolla yhdeksi päiväksi hoitoon (mahdollisesti myös yöksi, jos päivä menee hyvin), jotta saan keskittyä täysin vauvaan ja mahdollisesti levättyä kun ei tarvitse Empun kanssa leikkiä vauvan nukkuessa...

No, onneksi tämäkin arjen rankkuus tasaantuu jossakin vaiheessa eikä kestä loputtomiin. Ja tiedän että kyllä tuo Kääpiökin jossakin vaiheessa alkaa nukkumaan enemmän, tai ainakin viettämään aikaansa jollakin muulla tapaa kuin tissillä. Ainiin (asiaa vaihtaakseni), Kääpiön napatynkäkin irtosi jo eilen, eli kuuden päivän iässä... Onneksi irtosikin, koska ainakin omasta mielestäni se oli harvinaisen ällöttävä näky.

Loppuun vielä veljeksistä kuva eiliseltä (huomaa hyvin, että Eemil on juuri syönyt suklaata ja ettei poikia kiinnosta kuvattavana olo tippaakaan):

Ensi kertaan taas.

torstai 22. joulukuuta 2011

Vastasyntyneet KUULEMMA nukkuvat paljon.

Itse kehtaan kyllä väittää vastaan. Kääpiö hengasi koko viime yön tissillä ja sain itse nukutuksi noin tunnin. Tänään taas herra on nukkuvat vain hyvin pieniä pätkiä (aamupäivän muutamia pidempiä unia lukuunottamatta) ja muuten taas hengaillut hereillä tissillä. Tissit huutaa kohta hoosiannaa ja pullo ei kelpaa Kääpiölle. Huomenna käydään vielä jouluostoksilla ja ostamassa erilaisia tuttiosia pulloihin, jos vaikka sitten maito maistuisi pullostakin... Tai no, jos Kääpiö valvoo yhtä paljon tänä yönä niin J menee yksinään ostoksille.
Muutenhan meillä on mennyt ihan hyvin, maito ilmeisesti riittää, ainakin Kääpiön maitokakka määrän perusteella (joo tiedän, kaikki eivät halua kuulla vauvan kakasta, mutta kun blogi kertoo pääasiassa lasten elämästä niin kakkakin siihen oleellisesti kuuluu :D ), sillä kuulemma riittävästä maidontulosta kertoo yhdet kakat päivässä ja Kääpiöltä saa vaihtaa kakkavaipan noin viidesti päivässä.
Ja Eemil on ottanut pikkuveljensä ihailtavan hyvin vastaan. Eemil käy vähän väliä silittelemässä veikan päätä ja heiluttaa sitteria innoissaan. Myös leluja Eemil yrittää antaa pikkuiselle, mutta valitettavasti niillä ei oikein osata leikkiä ja sekös yleensä Eemiliä harmittaakin...

Niin ja tänään oli Kääpiön neuvola, eipä sielä mitään ihmeellistä todettu. Syntymäpaino oli ylitetty ja paino oli nyt 4295g, eli ei iso nousu, mutta nousu kumminkin. Pituutta ei turhaan katsottu, vaan se vissiin katsotaan ensi käynnillä ensi viikolla.

Eipä tässä oikein muuta kerrottavaa, nyt murun kanssa leffaa katsomaan kun molemat pojat nukkuvat (ihme kyllä). Palaillaan asiaan kun jotain kerrottavaa ilmenee.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Kääpiö on syntynyt + jonkinlaista synnytyskertomusta.

Eli siis nyt vihdoin olen kahdessa osassa ja synnytyskin käynnistyi ihan luonnollisesti ilman minkäänlaisia käynnistyksiä lauantaina kun viikkoja oli kasassa 41+6. Lauantaina kärsin siis koko päivän suoraan sanottuna helvetillisistä supistuksista ja aamulla tuli muutamaan otteeseen itkukin kun sattui niin paljon. Pidin kumminkin pintani, kun olin aivan varma ettei mitään edistystä ollut tapahtunut perjantaista ja en halunnut turhaan lähteä Jorviin (olin siis perjantai iltanakin käynyt turhaan näytillä kun supisteli koko päivän kivuliaasti). No lauantai päivä meni kirotessa ja kivuista kärsien, niin etten voinut itse tehdä yhtään mitään ja edes sohvalta en päässyt ylös ilman apua. Joskus klo 20.00 kaverini ja J puhuivat minut ympäri, että soitan Jorviin koska kivut olivat ihan järjettömät. No, Jorvista luvattiin ainakin kipulääkettä jos ei muuta ja soitinkin kyydin sairaalaan. Kyytini oli meillä joskus puoli yhdeksän maissa ja Jorvissa oltiin vähän ennen klo 22.
Hetken aikaa odoteltuani pääsin käyrille, jotka näyttivät säännöllisiä supistuksia n. 3-4min välein ja supistusten voimakkuus oli jo synnytyssupistusten laatua. Tehtiin siis sisätutkimus, jossa olin 3cm auki ja kohdunkaula kokonaan kadonnut. Sain käskyn siirtyä synnytyssaliin, jonne meninkin sitten pihan kautta kun piti käydä J:lle soittamassa, että jään sisälle ja että pärjäilee Eemilin kanssa. Synnytyssaliin päästyäni kätilö lupasi käydä tarkistamassa ammeen vapauden kun pyysin niin ja onneksi se olikin vapaana. Pääsin siis kokeilemaan ammetta kivunlievitykseen ja hetken aikaa se auttoikin, ja viihdyin ammeessa melkein tunnin verran kunnes kivut alkoivat olla entistä helvetillisemmät ja en enää kestänyt. Pyysinkin siis epiduraalia ja mahdollisimman pian, siihen jäi siis suunnitelmani ilman kivunlievitystä synnyttämisestä..
No, anestesialääkärit olivat molemmat leikkauksessa juuri silloin ja sain ilokaasua aluksi. Piti kuulemma katsoa kerkeääkö anestesialääkäri ollenkaan ajoissa paikalle. No, joskus klo 24 anestesialääkäri pääsi vihdoin paikalle ja laittoi epiduraalin, jonka jälkeen tehtiinkin uudelleen sisätutkimus. Yllätys oli melkoinen kun kätilö totesi paikkojen olevan auki jo huimat 8cm, eli synnytys oli edennyt todellakin vauhdilla. En siis olisi vissiin saanut epiduraalia ollenkaan jos paikkojen olisi tiedetty olevan noin paljon auki jo tuossa vaiheessa... No, aika menikin odotellessa ja ilokaasua ottaessa (epiduraali kun ei pahemmin tuntunut vaikuttavan), kunnes kätilö totesi vihdoin klo 03.40, että saan alkaa ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 10min ja vihdoin klo 03.50 sain tuhisevan pikku nyytin syliini.
Pikku miehen mitat olivat 4290g ja 53cm, eli loppujen lopuksi kamalan pienestä tapauksesta ei ollut kyse, mutta koin silti synnytyksen huomattavasti helpommaksi kuin Eemilin synnytyksen ja synnytyksestä jäikin vain positiivinen muisto. Tikkejä ei tullut yhtään ja olo oli muutenkin heti aivan loistava, vaikkakin suihkuun mennessäni meinasi jalat lähteä alta kun nousin vähän liiankin nopeasti. Niin ja tukihenkilönäni ollut kaverini sai leikata napanuoran ja traumojakaan ei tälle kuulemma jäänyt, vaikka omia lapsia ei kys. henkilöllä olekaan.

Kuva vielä pikkumiehestä heti syntymän jälkeen:
 Ja vähän päälle tunnin ikäisenä:
 Ja tänään ennen kotiin lähtöä:

Hassua muuten miten Kääpiö on prikulleen saman näköinen kuin Eemil saman ikäisenä, vaikka omasta mielestäni kaikki vauvat eivät tosiaankaan ole saman näköisiä. Ja vaikka Kääpiö muuten onkin erilainen jo nyt luonteeltaan kuin Eemil tuon ikäisenä. Ruokaa kun minimies haluaa, niin sitä on tultava sillä sekunnilla tai alkaa ihan jäätävä huuto ja se loppuu vasta kun saa ruokaa.

Tänään siis tosiaan päästiin kotiin ja hiukan on vielä totuttelua kahden lapsen kanssa, mutta eiköhän se siitä. Ainakin nyt Eemil on ottanut pikkuveikan vastaan ihailtavan hyvin ja osoittaa suurta mielenkiintoa pikkumiestä kohtaan, toivotaan nyt että näin jatkuisi jatkossakin... Torstaina neuvolaan vauvan kanssa ja viimeistään sen jälkeen tulen varmaan kertoilemaan lisää. :)

torstai 15. joulukuuta 2011

Lapsivettä.

Joo, osaa ehkä ällöttää tämä aihe, mutta ajattelin kumminkin päivitellä, jos jotakuta kiinnostaa. Eli siis viime yönä alkoi lapsivettä tihkutella joskus 3 aikoihin ja sitä valuu edelleen. Supistuksia ei kumminkaan näy eikä tunnu, joten niitä odotellessa.. Jossakin vaiheessa soitan synnärille ja kyselen kauan uskallan olla kotona lapsivettä vuotavana, jos vaikka jo tänään pääsisi tositoimiin..

Ja voisinhan tässä samalla mainita, että raukkaparka Eemilkin on kipeä. Eilen iltapäivällä nukahti lattialle juuri ennen joulujuhlaan lähtöä ja ajattelin sen johtuvan vain ns. stressistä ja koko päivän kestäneistä juhlaharjoituksista. No päästiin joulujuhlaan ja herra oli koko kävelymatkan (noin 15min) todella flegmaattinen rattaissa + melkein nukkui. Katsottiin joulujuhlan ohjelma (joka kesti noin 15min) johon herra ei suostunut osallistumaan kun pelkäsi ukkosta + kaatamalla tulevaa raesadetta ja lähdettiin kotiin ilman tarjoiluihin osallistumista. Kotiin kun päästiin, Eemil leikki hetken yksikseen, kunnes yht äkkiä Salkkareiden aikaan nukahti jälleen lattialle. Mittasin lämmön (39,9) ja kannoin sänkyynsä nukkumaan. Nyt tuo raukka nukkuu edelleen ja saakin nukkua kunnes herää. Toivottavasti pieni paranee pian, jottei Kääpiön tapaaminen sairaalassa eväänny kuumeen takia...

Ja saapa muuten nähdä pääseekö tukihenkilökseni lupautunut äitinikään mukaan synnytyssaliin, kun hänkin on flunssassa tällä hetkellä. Hitto että pelottaa jos joudun synnyttämään ilman tukihenkilöä. J:hän siis tosiaan ei saa isyyslomaansa aloittaa töistä ennen kuin lapsi on syntynyt, joten hänkin on pois suljettu vaihtoehto tukihenkilönä...

No, mutta pidetään peukkuja pystyssä että synnytys lähtisi pikapuoliin käyntiin, tai että se käynnistettäisiin viimeistään huomenna.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Ei vieläkään.

Eli siis taas on kirjoittelu vähän jäänyt kun ei oikeastaan kerrottavaa ole ollut.. Nyt ajattelin kumminkin tulla taas väliaikatietoja kertomaan, jottei ihan hiljaisuuteen jäisi tämä blogi. Kääpiö ei siis ole vieläkään syntynyt ja viikkoja tänään kasassa 41+3. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan hiukan toivottomalta, mutta onneksi perjantaina on yliaikaiskontrolli ja viimeistään maanantaina tai tiistaina käynnistellään. Vaikka toivonkin että saisin jäädä jo perjantaina osastolle käynnistykseen, niin jotenkin en vain usko niin käyvän..

Kävin muuten jo sunnuntaina Jorvissa supistusten takia ja jäin yöksi osastolle tarkkailtavaksi. No, vaikka supistuksia oli illalla tullut 2min välein, niin aamulla supistukset loppuivat kuin seinään ja kohdunsuukin oli auennut vain 2cm, niin jouduin takaisin kotiin. Tuon jälkeen ei supistuksia ole paljoa näkynyt eikä tuntunut, muutamaa hiukan kivuliaampaa supistusta lukuunottamatta, joten pitää nyt vielä toivoa että tilanne kypsyisi entisestään mahdollisimman pian.

Tänään on muuten Eemilin joulujuhlakin, toivotaan että jaksan kykkiä ryhmiksen pihalla koko joulujuhlan ajan jäätymättä (juhla järjestetään siis ulkona) ja että Eemil ei saa mitään hervotonta kiukku-uhmakohtausta juhlan aikana.

No, eipä tässä kai muuta kerrottavaa tällä erää ole, tulen taas kirjoittelemaan viimeistään kun Kääpiö on syntynyt.

torstai 1. joulukuuta 2011

Joulukuun ensimmäinen.

Kiitoksia teille muutamille viime postaukseen vastanneille :) Itse siis tosiaan aloitan jouluvalmistelut huomenna, kunhan päästään kaupoilta ostamasta kaikki joulutarvikkeet. Joulukuusen kokoamisen jätän kumminkin ehkä vielä vähän pidemmälle... Nyt sitten varmistui meidänkin jouluaattosuunnitelmat ja meille on siis tulossa äitini, siskoni, veljeni ja ex. isäpuoleni viettämään jouluaattoa ja hippasen ehkä jännittää kun kaikki ruuat teen vieraille (okei, kinkun paistaa äitini ja tuo mukanaan), mutta oikeasti kiva viettää joulua koko perheen kesken ja hassua myöntää että itse ainakin odotan jouluaattoa, vaikka en mikään vieraita kestitsevä kotiäiti tavallisesti olekkaan...

Tänään siis tosiaan on viikko 39+4 ja alkaa pikku hiljaa tuntumaan, että ainakaan ennen laskettua aikaa tämä lapsi ei ole tulossa ulos... No, nyt kun siihen on pikku hiljaa alkanut motivoitumaan, että saattaa mennä käynnistykseen asti, niin en jaksa varsinaisesti edes elätellä toiveita synnytyksestä ennen käynnistystä. Menee muuten aika huomattavasti nopeammin kun en vainoharhaile jokaisen pienen supistuksen kanssa, että kohta tulee lähtö. Aloin muuten myös miettimään, että entäs jos en huomaakkaan synnytyksen oikeasti käynnistyneen nyt kun olen motivoitunut tuohon käynnistykseen... Hassua että vielä yhden lapsen synnyttäneenäkin voi murehtia tuollaista, mutta kaipa synnytyksen alkamisenkin tajuaa samalla tavalla kun siitä vain osasi olla sata prosenttisen varma Eemiliä odottaessa.

Niin ja masukuva maanantailta (eli viikoilta 39+1):
Hyvinhän tuo maha on laskeutunut ja sen kyllä tuntee että lapsi on niin alhaalla kuin mahdollista ja enää alemmas ei Kääpiö tosissaankaan enää pääse...

Ainiin ja rattaatkin sain huuto.netistä huudettua. Nouto tosiaan vasta ensi viikon lauantaina, kun myyjä oli laittanut sopivan noutopäivän vasta huutoni jälkeen, mutta eipä sille mitään voi. Onneksi vaikka Kääpiö päättäisikin syntyä ennen rattaiden noutoa, niin montaa päivää ei tarvitsisi kotona olla ilman tuplarattaita ja ensimäisinä päivinä tuskin mihinkään vauvan kanssa liikkuisin, niin ei mitään huolta. Kyseessä siis Britax B-Dual sisarusrattaat vaaleanvihreinä ja tyytyväinen olen päätökseeni, vaikka niin olisinkin Cosatton alligaattorirattaita himoinnut.. Onneksi kumminkin J puhui järkeä mm. renkaiden suhteen (Cosattoissa nimittäin renkaat näyttivät siltä etteivät liikkuisi senttiäkään lumessa) ja onhan se kivempi että rattaat saa yhden lapsen rattaiksi sitten kun Eemil ei enää rattaissa istu.

Mutta, tässä taas hiukan kuulumisia, nyt odottelemaan pikkusiskoa kylään ja katsellaan jos jossakin vaiheessa saisin tehtyä postauksen meidän asunnosta kun sellaiseen sain ispiraation yksi päivä :)