perjantai 28. lokakuuta 2011

Hoitopaikka volinaa.

Pakko tulla nyt purkamaan ärsytystä, kun ärsyttää tuon Eemilin hoitopaikan toiminta välillä suunnattomasti (tai sitten ylireagoin raskaushormonien vuoksi). Toissapäivänä sain siis Eemiliä hoitoon viedessäni täytettäväksi lappusen, jossa pyydettiin ilmoittamaan lapsen hoidossa olopäivät aikaväliltä 19.12 - 8.1, no merkitsin siitä sitten päivät 19-21.12 ja 4-6.1, eli niin että Eemil pitäisi noin kahden viikon talviloman tarhasta. No, olin ihan tyytyväinen ja kun päivän päätteeksi palautin lapun Eemiliä hakiessani, niin sainpahan kuulla etten voi poikaa noina päivinä viedä hoitoon. No, ei tässä ärsytyksessä muuten mitään, mutta miksi kukaan ei voinut mainita, että tuo hoitoonviemismahdollisuus tuona ajankohtana on ainoastaan niille perheille, joissa on molemat vanhemmat töissä jokaisena niistä päivistä jotka lapsi on hoidossa? Ja miksi myöskään siinä saatelapussa, jossa oli ohjeet kys. lapun täyttöön ei tuota mainittu?
No, ei tuokaan vielä ärsytä niin paljoa kuin se, että kun kysyin hoitomaksusta tuolta ajankohdalta, jolla siis periaatteessa olisi mahdollisuus viedä lapsi hoitoon, mutta jona en lasta saa viedä sinne, niin sain vastaukseksi, että hoitomaksu tulee maksaa ihan normaalisti. Eli nyt siis joudun maksamaan kolme viikkoa kuukaudesta, vaikka minkäänlaista palvelua en tuolle ajalle saa. Eikä nuo hoitomaksutkaan olisi mikään ongelma tai ärsytyksen aihe JOS olisin itse ilmoittanut, ettei Eemil mene tuona aikana hoitoon, mutta kun valinnanvaraa ei edes anneta, niin ärsyttää suunnattomasti maksaa silkasta ilmasta. Onneksi hoitomaksu ei ole mitään ihan järjettömiä summia, mutta kun sitä rahaa ei tosiaan voi koskaan olla liikaa ja ärsyttää laittaa sitä täysin turhaan...

No, eiköhän tämä valitus ollut tässä, oli pakko päästä purkamaan ärsytystään jottei hermot pala totaallisesti.  Ja siis tosiaan voi myös olla, että olen hiukan turhan herkkä raskauden takia ja asiat saattavat ärsyttää minua tällä hetkellä kuin normaalisti...

tiistai 25. lokakuuta 2011

Kotiäiteilyä ja second hand löytöjä.

Viime aikaisia kuulumisia ajattelin jälleen tulla hiukan kertomaan ja jottei menisi taas ihan turhan päiväiseksi löpinäksi, niin alkuun voisin kertoa tämänpäiväiset neuvolakuulumiset... Viikkoja on siis kasassa jo 34+2 ja neuvolassa oli kaikki hyvin. Painoa oli tullut 100g kuukaudessa, eli viikossa noin 27g, ei siis mitään ihan huimia painonnousuja ole ollut koko raskauden aikana. Verenpaineet oli muistaakseni 90/60, eli siinäkään ei mitään vikaa. Hemoglobiinia ei tällä kertaa edes mitattu, koska se on koko raskauden ajan ollut sen verran hyvä... Mitään ihmeempiä ei siis neuvolassakaan ollut ja raskaus etenee normaalisti, itse olen vain niin kyllästynyt jo koko raskauteen, että en malta odottaa saavani Kääpiön syliini ja että pääsen vihdoin tekemään tuttavuutta pikkuiseen.

Tuosta otsikon kotiäitely osiosta sen verran, että alan pikkuhiljaa tuntemaan itseni vähän turhankin höperöityneeksi kotiäidiksi. Ikinä en nimittäin ole itseäni tuntenut mitenkään ihanne kotiäidiksi ja kaikki kodinhoitoon liittyvä on ollut enemmänkin haukottelun arvoista. Vaikkakin tietenkin olen perussiivoukset ja ruuan laiton hoitanut kotona ollessani, mutta en ole siitä ikinä erityisemmin nauttinut. Nyt kumminkin on omat tapani heittäneet täysin häränpyllyä ja olen alkanut siivoilemaan enemmän kotona ja tein meille jopa kuukauden ruokalistan valmiiksi, jonka mukaan sitten valmistan ruuat perheellemme. Hassua tuossa ruokalista-asiassakin on se, että kuvittelin kyllästyväni ruokalistan noudattamiseen alta kahden päivän, mutta nyt olenkin noudattanut sitä "jo" kaksi viikkoa (vaikkakin muutamien ruokien paikkaa vaihtanut) ja ei tunnu edes pahalta. Lisäksi olen nyt neljän päivän sisällä leiponut kahteen otteeseen tuoreita sämpylöitä ja jopa pitänyt kyseisestä touhusta, vaikka tavallisesti leipominen on ollut mielestäni hyvin vastenmielistä puuhaa... Tässä kohtaa joku saattaisi vedota loppuraskauden pesänrakennusviettiin, mutta itse en usko asian johtuvan siitä. Eemiliä odottaessa tuo pesänrakennusvietti nimittäin ilmestyi noin viikkoa ennen synnytystä ja ilmeni ainoastaan järjettömänä siivousintona... Nyt toisaalta siis toivonkin, että jaksaisin jatkaa tätä idyllistä kotiäiteilyä vielä synnytyksen jälkeenkin, mutta se jää nähtäväksi...

Sitten jos hiukan kertoisi noista second hand löydöistäni. Bongattiin siis J:n kanssa lähiaikoina tästä aivan kotimme vierestä aivan ihana second hand liike, joka tuo käytettyjä lastenvaatteita Jenkeistä ja myy niitä halvalla. Ensin hiukan arvoimme, että kannattaako liikeeseen mennä edes tutustumaan kun vaatteet kerran tuodaan niin pitkältä, koska luulimme hintojen olevan jotain aivan muuta kuin budjetillemme sopivia. No, keräsimme itsemme ja menimme tutustumaan Rok Clothing nimeä kantavaan liikeeseen ja sitä ei tarvinnut katua. Kahdella käyntikerralla sain kulumaan vain 22,5e ja se ei tosiaankaan ole paljoa, kun kumminkin sain nämä kaikki sillä ostettua:
 ^ Kääpiölle lappuhaalarit.
 ^ Kääpiölle ihan minikokoinen huppari lyhyillä hihoilla.
 ^ Kääpiölle raitahousut. (rakastan kaikkea raidallista lastenvaatteissa)
 ^ Eemilille hiukan siistimmiksi housuiksi samettihousut. (enemmänkin ajattelin ostaa nämä tulevaa tarhakuvausta varten)
 ^ Kääpiölle ihan uusi body, jossa vielä USAn pään hintalaputkin jäljellä. Tuo väri vain on jotain aivan ihanaa<3
 ^ Kääpiölle minibody. (saa muuten olla sitten laiha vauva, jotta tuohon bodyyn mahtuu)
 ^ Kääpiölle maastokuvioinen pitkähihainen paita.
 ^ Ja pitäähän sitä isoveikallekin olla samantyyppinen paita, jottei kateus iske...
^ Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä Eemilille mustat reisitaskuhousut.

Itse olin siis hyvin tyytyväinen näihin löytöihin ja kaikkien vaatteiden laatu oli aivan mahtava. Noita vaatteita voisi siis melkeinpä luulla uusiksi ja siihen nähden parin euron hinta per vaate ei tosiaankaan ole liikaa pyydetty... Jos siis asutte jonkun Rok Clothingin liikkeen vieressä, niin suosittelen ehdottomasti kyseiseen liikkeeseen tutustumista. Facebookista löytyy myös jokaiselle kolmelle liikkeelle omat sivut, joista löytyy aina tieto milloin tulee uusi kuorma Jenkeistä (uusia tuotteita lisätään ainakin Vantaan myymälän hyllyihin lähes päivittäin), joten kannattaa myös Facebook sivua tarkkailla.

Jos nyt kumminkin lopettaisin taas löpinän tältä päivältä ja menisin syömään lisää muroja. Jatkellaan taas kun tulee jotain asiaa...

maanantai 17. lokakuuta 2011

Masupäivittelyä (ja ehkä vähän muutakin)

Tällä hetkellä on siis menossa viikko 33+1 ja olo on niin totaallisen kyllästynyt koko raskauteen ettei mitään rajaa. Kääpiö laskeutuu kovaa vauhtia ja sen mukaiset ovat myös liitoskivut, vatsan vihlomisen ym. muut ah niin mukavat oireet. Olen ihan sitä mieltä, että lapsi saa syntyä samantien kun viikko 36 on täynnä, tai ainakaan ei tarvitsisi syntyä viikolla 42 niin kuin isoveljensä teki... Masukuvaa tältä aamulta:
Yhtään en enää tuon kuvan näkemisen jälkeen ihmettele, miksi osa ihmisistä järkyttyy vatsani kokoa (varsinkin omalla äidilläni on tapana kommentoida vatsan kokoa joka kerta kun nähdään). Ennen tuota kuvaa olin nimittäin pitänyt vatsaani vain isona ja hiukan turvonneena, en sentään kirjaimellisesti valtavana.

Vertailun vuoksi masukuva Eemiliä odottaessa viikolta 33+0:
(joo ja matto tyylikkäästi kasassa taustalla odottamassa roskiin menoa). Onhan tämä vatsa nyt tämän raskauden ajalta ihan järkyttävästi suurempi, joten jos vatsan koko on verrannollinen lapsen kokoon, niin en todellakaan edes tahdo tietää, että mikä mutaatiovauva vatsassani asustaa. (Eemil oli syntyessään 3990g ja 52cm, joten kauhesti isompaa lasta ei tarvitsisi tulla).

Ja jos nyt edes vähäsen kertoisi muitakin kuulumisia, niin Eemil on oppinut itse pukemaan kengät, hanskat, housut melkein täydellisesti ja pipon. Varsinkin tuo kenkien jalkaan laitto on niin järjettömän hauskaa, että sitä on ihan pakko tehdä koko ajan ja kaikkien kengillä... Tässä muutama kuva esimerkkinä tämän pikkumiehen hauskasta leikistä (joka varsinkin itseäni karmii kun Eemil lähtee yli-isoilla kengillä kävelemään pitkin asuntoa ja pelkään nilkan nyrjähtävän...)
 ^ Ensin siis laitetaan vain yksi kenkä ja kokeillaan naurun kanssa, että suuttuuko äiti vai ei...

^ Kun on yhdet kengät saatu jalkaan, niin todetaan että juttu olikin niin hauska, että kokeillaan saadaanko toisetkin kengät samaan aikaan jalkaan...
^ Loppujen lopuksi pitää vielä hiukan tuijotella äitiä ja hakea hyväksyntää mahtavalle idealle, jonka äiti sitten loppujen lopuksi pilaa kieltämällä kys. leikin...

Ainiin ja tällä viikolla pitäisi vihdoin tulla huoltomiehen suorittamaan muutosta saakka odotettu kosteusmittaus koko asuntoon! Toivon tosiaan että kosteutta ei löytyisi, mutta toisaalta se olisi helpotus kun saisi syyn Eemilin jatkuvalle sairastelulle, jota on jatkunut aina siitä asti kun tähän asuntoon muutettiin. Ja kuulemma neuvolassa on melkein kaikki tässä samassa taloyhtiössä asuvat valittaneet lasten oireilevan ja kaiken huipuksi sain joku aika sitten kuulla Eemilin hoitotädiltä, että tämä talo on rakennettu suon päälle, josta olohuoneen lattian vajoumakin (oli muuten kolmas kerta silloin kun muutimme tähän) todennäköisesti johtui... No, pidetään peukkuja että joku syy oireilulle löytyy ja jos talossa mahdollisesti on kosteutta, niin että saadaan mahd. pian uusi asunto, jottei tarvitsisi lapsen enää kärsiä...

Äh, nyt loppu inspiraatio taas kirjoittamiseen ja väsykin puskee läpi, pakko se on kai jotain syödä ja painella sitten sängynpohjalle päiväunille... Jatkan taas paremmalla ajalla kun ajatus kulkee paremmin...

Arvontamainos.

Oi mutsi mutsin blogissa on mahtava arvonta, josta voi voittaa 50 euron lahjakortin Ombrellinon nettikauppaan (joka ainakin oli minulle uusi tuttavuus) ja ainakin itse ihastuin vähän turhankin moneen tuotteeseen tuolla sivulla. Kannattaakin käydä osallistumassa kyseiseen arvontaan.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Unikoulu, neuvola ja yleisiä kuulumisia.

Höms, mistäköhän sitä aloittaisi kun on mukamas paljon kerrottavaa kun huimaan kahteen viikkoon en ole mitään tänne jaaritellut... No, jos vaikka ihan ensimäisenä kertoisi hiukan unikoulusta Helsingin Ensikodissa. Eli siis unikoulussa vierähti näppärästi kaksi viikkoa aikaa ja ainakaan Eemil ei enää juo maitoa öisin, vaikkakin muutamia heräilyjä saattaa tulla edelleen yön aikana. Herra kumminkin nukahtaa hyvin äkkiä uudelleen ja yöunillekin mennään jo noin klo 20-20.30, eli huima parannus entiseen noin klo 22-23 tapahtui. Aamulla herätään viimeistään klo 7.30, eli ihan hyvät yöunet kerkeää tuossa ajassa ottamaan ja kuulemma tuo on ihan normaali määrä alle 3-vuotiaalle yöunia...
Kaikki ei kumminkaan mennyt ihan niin helposti ja mm. ensimäisenä yönä valvoin 2,5h Eemilin kanssa kun herra huusi maidon kaipuutansa. Muutamana muunakin yönä Eemil hiukan protestoi, mutta onneksi osasin pitää omat hermoni kasassa ja olla antamatta sitä maitoa (okei, siihen auttoi myös tieto, että voin koska tahansa soittaa yöhoitajan paikalle jos oikeasti menee hermot). Ja kaiken huipuksi Eemil ei syönyt melkeinpä kertaakaan lämmintä ruokaa tuon kahden viikon aikana ja muutenkin syöminen oli todella huonoa, lopputuloksena tästä parin viikon syömälakosta Eemil laihtui aika paljon. Onneksi ruokahalu palasi samantien kotiin päästyämme ja nyt nämä pari päivää mitä ollaan kotona oltu, on Eemil syönyt kuin pieni hevonen. Eiköhän se painokin siis pikku hiljaa palaile normaalilukemiin... Ja ennenkuin kukaan kerkeää tulla mitään saarnaamaan, niin paino ei tosiaan pudonnut huolestuttaviin lukemiin ja vaikka poika laihtuikin, niin normaalipainossa pysyttiin koko ajan.
Enempää en nyt oikeastaan osaa tuosta unikoulusta kertoa, jos jotakuta kiinnostaa niin kysykää ihmeessä, vastailen sitten parhaani mukaan. Minua saa myös lähestyä sähköpostitse (mhaavisto1@gmail.com), jos joku haluaa ns. yksityisemmin kysellä kokemuksia unikoulu ajastamme...

Sitten voisinkin kertoa neuvolakuulumisia... Eli meillä tosiaan oli neuvola viime viikon torstaina, jolloin viikkoja oli kasassa jo huimat 30+4 (meneepä aika nopeaa, nytkään enää muutama kuukausi aikaa laskettuun aikaan). Kaikki oli hyvin neuvolassa ja painoa oli tullut lisää 700g viikkoa kohden (eli nyt on koko raskauden aikana paino noussut 3,8kg), hemoglobiinikin oli vielä 131, eli edelleenkään ei tullut käskyä syödä rautatabletteja. Näillä näkymin en usko, että rautaa joutuisin syömään koko raskauden aikana, ainakin sen verran hyvältä näyttää tuo rauta-arvo vieläkin... Sf-mitta oli taas kasvanut kuukaudessa huimasti (oli nyt 30cm) ja hiukan jo alkaa pelottamaan, että mikä jättiläisvauva sielä mahassa kasvaa... Ei nimittäin Eemilinkään aikana sf-mitta ihan noin huimaa vauhtia kasvanut (oli korkeimmillaan 33cm).
Tällä kertaa varattiin myös kaikki loput neuvola-ajat ja onneksi niitä on vähemmän kuin ensi raskaudessa. Toisen raskauden aikana joutuu nimittäin viimeisillään käymään neuvolassa "vain" kahden viikon välein, kun taas ensimäistä odottaessa neuvolassa sai juosta viikon välein... Ainiin ja Eemil pelkäsi Kääpiön sydänääniä, joka sinällään oli minusta outoa, koska luulisi pikkuisen vielä muistavan mahassa oleskelu ajalta miltä sydänäänet kuulostavat...

Sitten niihin yleisiin kuulumisiin. Eli siis Eemil ei enää käytä tuttipulloakaan ollenkaan (päästiin siitäkin eroon lopullisesti unikoulussa, kun ei enää nukkumaan mentäessä anneta maitoa pullosta) ja kaikki juotava menee joko juomapullosta, nokkamukista, normi mukista tai lasista.
Eemil on myös periaatteessa kokonaan päiväkuiva, tuo periaatteessa sana tulee siitä, että aina ei oma ajoitukseni Eemilin potalle kiikuttamisessa onnistu ja hätä kerkeää tulla vaippaan. Onneksi tuollakaan asialla ei ole mikään aivan mieletön hoppu ja tyytyväinen olen siinä vaiheessa, kunhan Eemil olisi päiväkuiva viimeistään 2,5-vuoden iässä.
Raskauskuulumisia ei oikeastaan ole mitään uusia, joka asia vain vihloo vatsaan ja aiheuttaa harkkasupistuksia, mutta niidenkin kanssa olen jo oppinut elämään, vaikka välillä tuleekin ruma irvistys kun sattuu niin järjettömästi... Maha myöskin tuntuu olevan vain entistä enemmän koko ajan tiellä ja esim. lattialta en pääse enää yhtään niin helposti ylös jos sinne erehdyn istumaan vaikkapa leikkiäkseni Eemilin kanssa. Nyt on myös alkanut ah niin kamalan ihanat liitoskivut, jotka sattuvat ja saavat myös irvistelemään. Nyt toista lasta odottaessani, ihmettelen entistä enemmän, että miksi kaikki aina hokevat raskauden olevan elämän ihaninta aikaa? Ja että siitä pitäisi vielä nauttia? Itse nautin huomattavasti enemmän vauva-arjesta kuin tästä jatkuvasta tukalasta olosta ja joka paikan särkemisestä... Keskiraskaus oli vielä kohtuullisen ihanaa aikaa ja rakastan raskausmahaani (johon ei luojan kiitos ole vielä yhtään raskausarpea ilmestynyt), mutta joku voisi kyllä kertoa miten tästä olosta voi vielä nauttiakin?

Mahakuvan pyrin ottamaan seuraavan kerran viikolla 33, jotta saan verrattua sitä Eemilin odotuksen aikaiseen mahakuvaan samalta viikolta...

Nyt tämä meni kyllä jo ihan överiksi tämä kirjoituksen pituus, mutta toivottavasti edes joku jaksaa lukea loppuun saakka.