maanantai 27. kesäkuuta 2016

Taaperoimetys

Nyt kun Leevi täytti vuoden, tuli minusta samalla virallisesti taaperoimettäjä ja ajattelin nyt hieman kirjoittaa ajatuksiani aiheeseen liittyen.

Osahan pitää taaperoimetystä kuvottavana ja luonnottomana, mutta sitähän asia ei todellisuudessa ole, ainakaan luonnotonta. Taaperoimetyksestä liikkuu myös kummallisia luuloja, jotka eivät pidä paikkaansa. Osa nimittäin väittää, että taaperoimetys pilaa lapsen hampaat ja imetyshän ei pilaa niitä hampaita vaan sen tekee huono hammashoito. Hampaiden pilalle menon voi estää niinkin helpolla tavalla kuin pesemällä lapsen hampaat aamuin illoin.
Toinen väite mitä kuulee hyvin usein on se, että äidinmaito muuttuisi sokerilitkuksi lapsen täytettyä 1-vuotta. Tämäkään ei pidä paikkaansa ja asiasta löytyy hyvinkin monta tutkimusta joissa väite todetaan virheelliseksi. Äidinmaito nimittäin mukautuu mm. lapsen terveydentilan, sekä kasvun myötä ja äidinmaito on se paras maito lapselle vielä vuoden iän jälkeenkin. Ja onhan se nyt luonnollisempaa tarjota lapselle ihmisestä tulevaa maitoa kuin lehmänmaitoa joka on tarkoitettu täysin toiselle lajille.

En toki väitä, ettenkö itsekin juottaisi Leeville jo lehmänmaitoa äidinmaidon ohella. Saahan poika lehmänmaitoa jo tarhassakin ollessaan. Nukkumaan mennessä ja öisin poika on kumminkin vielä täysin rintamaidolla ja päivisinkin pyrin antamaan Leeville äidinmaitoa aina silloin kun poika tahtoo. Onhan imetys paljon helpompaakin esimerkiksi öisin kun ei tarvitse kivuta ylös sängystä vaan senkuin laittaa pojalle tissin suuhun ja molemat jatkavat uniaan rauhassa.


En aina ole ollut tälläinen "imetyskiihkoilija", mutta nyt kun olen itse lukenut enemmän imetyksestä niin siitä on tullut minulle tärkeä asia josta haluan myös kertoa eteenpäin. Niilo oli ensimäinen lapsistani joita imetin yli vuoden ikään saakka sillä vasta Niilon syntymän jälkeen sain enemmän informaatiota ja nimenomaan oikeanlaista sellaista.

Tajusin myös, että yksikään lapsi tuskin tulee tississä roikkumaan enää teini-iässä ja se vieroitus tapahtuu luonnollisesti sitten kun lapsi ja / tai äiti ovat siihen valmiita joten ei se imetys jatku loputtomiin. Lapsen luonnollinen vieroitusikä tissistä onkin 4-7-vuotta ja vaikka itse en tule imetystä ihan noin kauaa jatkamaan, niin olisihan se ihana jos kykenisin imetystä jatkamaan ainakin siihen saakka että Leevi on 1,5 - 2-vuotias. Tällä hetkellä iltamaito tissistä on kumminkin Leeville sen verran tärkeä vielä etten näe mitään syytä miksi tärkeästi rutiinista tulisi luopua kun imetys ei ole minulle mitenkään hankala asia.
On toki tosiasia, että ilta- ja yöimetykset hankaloittavat omien menojeni menemistä mutta vähitellen Leevi on tottunut juomaan myös nokkamukista joten omat menot eivät ole mikään mahdottomuus. Tuttipulloa tai tuttia meillähän ei ole koskaan käytetty Leevillä ja oikeastaan kukaan pojista ei ole tuttia ikinä syönyt paitsi Eemil ihan ensimäisinä viikkoina. Näin ollen koen, että tissistä vieroittaminen tulee varmasti olemaan helpompaa kun sen aika koittaa kuin se, että lasta lähtisi vieroittamaan esimerkiksi tuttipullosta.


Imetys on kumminkin sen verran henkilökohtainen aihe, että ymmärrän myös niitä jotka eivät tahdo imettää ja en heitä kritisoi siitä. Lapsi kasvaa varmasti hyvin myös ilman rintamaitoa ja vaikka tahtoisinkin kannustaa kaikkia imettämään mahdollisimman pitkään niin kaikille se ei vain tunnu luonnolliselta ja se suotakoon heille.
Sen sijaan tahtoisin, että ihmiset lopettaisivat arvostelun siitä jos joku tahtoo imettää pidempään kuin vuoden verran. En nimittäin näe yhtään syytä miksi kenenkään tulisi häiriintyä siitä jos joku imettää lastaan jos asia ei häiritse äitiä eikä lasta. Se imetyksen kesto tuskin muuttuu mihinkään vaikka joku asiasta saarnaisi ja on moniakin tutkimuksia jotka puhuvat sen puolesta, että pitkä imetys on lapselle hyväksi.

Oman imetystaipaleeni aikana olen kerennyt jo kokea vaikka ja mitä ja silti en ole onneksi lannistunut ja lopettanut imetystä. Olen kokenut rintatulehduksen, julki-imettämisen, tiheän imun kaudet, tuttipullo lakkoilut, kireän kielijänteen aiheuttaman kivun ja paljon muutakin. Näistä kaikista on kumminkin selvitty kunnialla ja ainakin itse olen ylpeä jo siitä että asettamani tavoite vuoden mittaiselle imetykselle on ylitetty.

Imetys siis jatkukoon ja raskaana olevat tuttuni saavat jatkossakin varautua siihen että neuvon imetyksessä, sekä yritän kannustaa siihen. Saa siis sanoa jos imetyksestä kertominen menee liiallisuuksiin.

Mitenkäs te lukijat, oletteko imettäneet? Onko imetys jatkunut kuinka pitkään? Vai oletko jopa ollut alusta saakka täysin imettämättä jostakin syystä? Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Onnea 1- ja 3-vuotiaille.


3-vuotta sitten tänään 19.02 minusta tuli äiti kolmannelle pojalle kun Niilo suvaitsi vihdoin syntyä. On hassu ajatella, että siitäkin on jo kolme vuotta aikaa kun aika on tuntunut vain liitävän eteenpäin. Tänä päivänä Niilo on hyvin menevä ja itsesuojeluvaistoton pieni poika joka teloo itseään lähes tauotta. Niilon synnytyskertomus on luettavissa täällä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Vuosi sitten kello 13.33 perheemme kasvoi neljännellä pojalla parin päivän käynnistyksen jälkeen. Tuntuu kuin tästäkin synnytyksestä olisi kulunut vain pieni hetki ja edelleen välillä palautuu mieleen se jännitys kun odotin, että käynnistys vaikuttaisi ja synnytys käynnistyisi kunnolla. Nyt Leevi on jo vilkas, sekä vahvan oman tahdon omaava dramaqueen joka näyttää heti jos joku ei mennyt niinkuin poika olisi tahtonut. Leevin synnytyskertomuksen voi lukea täältä.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Suomenlinnassa.


Keskiviikkona kävimme tosiaan myös toisella retkellä kun päätimme melkeinpä suunnittelematta (tai ainakaan sen suurempia suunnitelmia tekemättä) lähteä Suomenlinnaan. Hyppäsimmekin Käpylän asemalta junaan, matkustimme Helsingin keskustaan, kävimme ostamassa eväät ja lähdimme kävellen kohti Kauppatoria. Matkalla Kauppatorille pojat ihmettelivät Helsingin ihmispaljoutta, erilaisia patsaita ja näimme jopa Spidermanin jota Eemil pääsi kättelemään. Jopa Kauppatori itsessään oli lasten mielestä jännä paikka.

Suomenlinnan lauttaa emme joutuneet onneksi turhan kauaa odottelemaan, sillä ilmeisesti ainakin arkisin lauttoja menee 20 minuutin välein. HSL:n lautalla pätee samat hinnat kuin julkisessa liikenteessä pääkaupunkiseudulla, eli vaunujen kanssa pääsee ilmaiseksi ja matkakortin kausikin käy. Ainoa ero tässä on se, että Suomenlinnaan on mahdollisuus ostaa viiden euron Suomenlinna lippu etukäteen joka on voimassa 12 tuntia ja jolla pääsee edestakaisin. Turhan suuria investointejakaan ei siis tarvitse tällaista retkeä varten tehdä.


Huomasin kumminkin itse jo heti Suomenlinnaan päästessä että oli tosiaankin hyvin monta vuotta siitä kun itse olin siellä käynyt. Olin nimittäin ihan hukassa, että mihin päin kannattaisi liikkua ja mistä löytyisi esimerkiksi tykit. Enkä tosissaan muistanut, että Suomenlinna olisi niinkin iso paikka kuin mitä se onkaan. Lähdettiinkin ihan päämäärättömästi vain kulkemaan johonkin suuntaan ja ensimäinen saari, johon menimme oli aika mitään sanomaton. En muista mikä kaikista saarista se oli, mutta se jossa oli sotakoulu tai vastaava. Pojatkaan eivät sieltä löytäneet mitään muuta mielenkiintoista kuin kukat...

Käännyimmekin aika pian takaisin päin ja lähdimme seuraavalle saarelle kävelemään. Seuraava saari olikin sitten jo todella paljon mielenkiintoisempi. Löydettiin useampi luola, jotka kävimme kaikki koluamassa lasten kanssa ja pojat olivat aivan innoissaan. Eemil meinasi jopa muutamaan kertaan karata yksinään luolia tutkimaan, mutta onneksi totteli kieltoa eikä mennyt yksin seikkailemaan.
Löysimme myös eväidensyönti tilan, johon pysähdyimme parin tunnin jälkeen syömään eväitä. Pojat eivät kylläkään kamalan kauaa malttaneet olla paikallaan, mutta onneksi söivät sentään jotain. Seuraavaksi mentiinkin nimittäin tutkimaan tykkejä. Poikien mielestä tykit olivatkin varmaan koko matkan kohokohta ja niiden luota ei meinattu malttaa lähteä ollenkaan jatkamaan matkaa.

Huomasin muuten itsestäni myös uuden, hyvin hysteerisen puolen. Pelkäsin nimittäin koko ajan, että joku lapsista olisi humpsahtanut kallion reunalta mereen vaikka pojat eivät olleet lähelläkään reunaa. Kielsinkin koko ajan poikia menemästä paria metriä lähemmäs reunaa sillä tuuli oli kova, eikä olisi vaatinut isoa horjahdusta että joku pojista olisi tipahtanut... Ehkä osaan rentoutua hysteerisyyden suhteen joskus kun pojat ovat teini-iässä...


Käytiinhän me ennen kotimatkalle lähtöä vielä jäätelöilläkin yhdessä Suomenlinnan kahviloista. Järkytyin hieman kylläkin hintatasoa, joka oli suhteellisen korkea mutta toisaalta olin osannut siihen jo varautuakin. Kokonaisuudessaan reissu tuli kumminkin todella halvaksi ja nyt on ainakin yksi kohde käyty läpi kesän suunnitelmalistalta.

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Espan lavan eteen kuuntelemaan poliisisoittokunnan musisointia ja varsinkin Niilo piti tästä pysähdyksestä. Poika tanssi innoissaan musiikin tahdissa ja Niilo ei olisi halunnut ollenkaan lähteä pois siitä. Niin ja kesän ensimäiset herneetkin ostettiin Kauppatorilta kotimatkaeväiksi. Olikin jännä kuinka hyvin tuoreet herneet maistuivat pojille kun varsinkin Eemil on normaalisti todella kovasti vastaan kaikkea vihreätä...

Illalla uni tuli kaikille pojille todella paljon helpommin kuin muina iltoina, mutta toisaalta ei mikään ihmekään kun kevälyä sekä yleistä ulkoilua tuli tuona päivänä yhteensä melkein kahdeksan tuntia. Oltiinhan kotoakin lähdetty liikenteeseen jo ennen kymmentä aamulla ja kotona olimme vasta hieman ennen puolta seitsemää.

Suomenlinnaan pitää kyllä ehdottomasti mennä vielä uudelleenkin tänä kesänä sillä läheskään koko saarta emme kerenneet tutkia vielä tällä reissulla. Pitää vain valita päivä jolloin on hyvä sää ja josko seuraavalla kerralla muistaisi ottaa viltinkin mukaan niin eväspaikan valinta sujuisi ehkä hieman helpommin kun ei tarvitsisi etsiä piknikkatosta.

Onko lukijoilla ehdotuksia hyviksi ja suhteellisen edullisiksi päiväretki paikoiksi pääkaupunkiseudulla? Sellaisia, jotka eivät siis vaatisi suurta summaa rahaa jotta reissuun voisi lähteä ihan suunnittelemattakin kun siltä vain sattuu tuntumaan?

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Tuplasynttärit


Ihan ensin ylhäällä esimerkki siitä, kuinka hankala on saada edes kolmea pojistamme samaan kuvaan ja tuo on se ainoa kuvat jossa edes näkyy kaikki kolme samaan aikaan.. Siitä sitten voi veikkailla, että minkälaista laatua ne muut kuvat ovatkaan..

Mutta asiaan, juhlistimme noin viikko sitten Leevin 1-vuotis ja Niilon 3-vuotis syntymäpäiviä ja hieman minua jännitti etukäteen juhlien onnistuminen sillä vieraita tuli tietenkin kutsuttua enemmän kun kyseessä oli kahden lapsen synttärit.

VIERAAT
Sukulaisvieraat olisivat tietenkin olleet samat vaikka olisimme järjestäneet erillisetkin synttärit, mutta molemmilla pojilla on kumminkin omat kumminsa ja näin ollen vierasmäärä kasvoi. Kutsuin myös kaksi kaveriani lapsineen, mutta heistä ei valitettavasti kumpikaan päässyt paikalle tällä kertaa.
Vieraista muutamat muutkin joutuivat jättämään tulematta, mutta ei se onneksi menoa haitannut. Istumapaikkojakin riitti juuri sopivasti kun osa jätti tulematta sillä jos kaikki kutsutut olisivat tulleet, ei kaikki olisi millään mahtuneet istumaan ja asuntomme olisi ollut kuin tulikuuma sauna sen jälkeen. Pojat olivat kumminkin tyytyväisiä vierasmäärään ja esimerkiksi kummit, joista paikalle ei päässyt kuin yksi Niilon kummeista tulevat kuulemma lähiaikoina käymään.



TEEMA
Mitään varsinaista teemaa meillä ei ollut, mutta jos teeman nimeäisin niin teema olisi ollut hieman sitä sun tätä lasten makuun. Niilo nimittäin sai valita kaiken tarjoiluun ja muuhun, paitsi tarjottavaan liittyen ja poika olikin todella iloinen kun sai itse kaupassa osoitella juuri niitä astioita, jotka halusi synttäreilleen. Tuloksena olikin sitten pinkki-valko raidalliset pillit, spiderman mukit, kahvikupeissa erilainen värivalikoima, cars pöytäliina, cars lautaset, värikkäät ja pilkulliset ilmapallot, sekä vihreät servietit. Ei voi siis sanoa, etteikö tarjoilupöytä olisi ainakin näyttänyt synttärisankarilta.

Odotan vielä niitä syntymäpäiviä kun saan järjestää kunnon teemasynttärit, mutta toisaalta, mihinkäs sitä kovin tarkkaa teemaa tarvitaan kunhan synttärisankarilla, sekä vierailla on hauskaa.



MAKEAT TARJOTTAVAT
Viime vuonna jäätelöbaari idea oli sen verran onnistunut ja vieraat pitivät siitä niin paljon, että sama idea tuli tänäkin vuonna mieleen heti kun aloin suunnittelemaan syntymäpäiviä. Harvempi vieras enää nykyisin tahtoo mitään kermakakkua syödä, varsinkaan mahdollisesti kuumana kesäpäivänä ja siksi jäätelö tuntui omasta mielestäni huomattavasti luontevammalta tarjottavalta.
Tänä vuonnakin teimme siis yhteistyötä 3 kaverin jäätelötehtaan kanssa ja saimme heiltä juhliimme kolmessa eri maussa pieniä jäätelöpikareita. Makuina oli mustikka-kardemumma, vadelma-valkosuklaa ja mansikka-vanilja. Juuri sopivat siis lastenjuhlien mauiksi ja koska maut olivat sen verran erilaisia, löytyi jokaiselle vieraalle sopiva maku. 3 kaveriahan on suomalainen kolmen kaveruksen perustama jäätelötehdas Helsingissä ja tehdas on toiminut jo neljä vuotta. 3 kaverin jäätelöt on valmistettu mahdollisimman pitkälle suomalaisista raaka-aineista eikä keinotekoisia maku-, väri- tai aromiaineita käytetä niissä. Mikä olisikaan siis parempi tarjottava lastensynttäreille?
Leevikin sai elämänsä ensimäistä kertaa jäätelöä ja hyvin tunti mansikka-vanilja maistuvan pojalle.
Muutkin vieraat pitivät jäätelöistä ja varsinkin pikareiden koosta sillä yksi pikarillinen oli juuri sopivasti vierasta kohden eikä siitä tullut makean ähkyä. Plussaa oli myös se, että jäätelöt olivat vähälaktoosisia eli ne sopivat kaikilla vieraille. Jos et jostain syystä ole vielä maistanut 3 kaverin jäätelöitä niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.
Muuna makeana tarjottavana oli vain keksejä, välipalapatukoita sekä jäätelökakku eikä muuta makeaa edes kaivattu. Tällä kertaa ei siis onneksi tullut liioiteltua makean kanssa.


KAKKU
Tänä vuonna ei siis tosiaan tullut ollenkaan perinteistä kakkua ja repäisinkin tekemällä itse jäätelökakun. Ikinä ennen en ole siis tehnyt jäätelökakkua ja tavallisen kakunkin vain kerran elämässäni (sen oli kyllä näköinenkin kyseinen kakku että ihan itse olin tehnyt...). Juustokakkuja sen sijaan ollaan tehty jonkun verran ja ne onnistuvatkin ihan hyvin.
Hieman haastavuutta tämän jäätelökakun teossa lisäsi se, että ostin jäätelöksi viiden litran astian, josta sitten muotoilin yllä näkyvän auton rungon. Makuna jäätelössä oli banaani-kinuski. Ikkunoiksi, renkaiksi, lampuiksi ja lavan reunoiksi käytimme erilaisia keksejä jotka Niilo sai valita kaupassa muutamista eri vaihtoehdoista. Hiekkana sekä lavalla, että pohjassa on keksimurusia. Kyydissä olevat karkit ovat Minion karkkeja, mutta se suunnitelma ei ihan toiminut kun Minionit eivät tahtoneet oikein pysyä pystyssä... Taisi siis olla kova vauhti kun kyytiläisetkin kaatuivat..
Kokonaisuudessaan olin tuohon jäätelökakkuun hyvin tyytyväinen ja uskoisin että jatkossakin uskallan tehdä jäätelökakkuja.

SUOLAISET TARJOTTAVAT
Suolaisia tarjottavia mietin vaikka kuinka pitkään ja kyselin jopa Facebookin ryhmissä neuvoja mitä tekisin. Kaupassa iski kumminkin valinnan vaikeus ja aloin jahkailemaan, että riittääkö aika sittenkään tai jaksanko tehdä mitään erikoista. Lopulta suolaisena tarjottavana olikin coctailpiirakoita + munavoita, kahta erilaista patonkia, paprika- sekä sweet popcorneja, sekä sipsiä. Suolaista tarjottavaa jäi kyllä yli ihan mielettömästi sillä taisin hieman liioitella tarjottavan määrän kanssa... Mutta olipahan ainakin illaksi syötävää kun vieraat olivat lähteneet.
Josko vielä joku vuosi uskaltautuisin tekemään jotain hieman erilaistakin tarjottavaa suolaisessa muodossa...

Kokonaisuudessaan synttärit olivat todella onnistuneet ja itse ainakin olin tyytyväinen niihin. Onneksi kumminkin seuraavat synttärit ovat vasta joulukuussa, joten saan rauhassa toipua järjestelyistä sekä stressistä.

Toteutettu yhteistyössä 3 kaverin kanssa!

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Retki Taivaskalliolle!


Toissapäivänä meillä oli retkipäivä sillä työpäiväni oli tavallista lyhyempi ja jo edellisenä päivänä mietimme kovasti, että mihin suuntaisimme poikien kanssa. J onkin keksinyt uuden tavan löytää uusia leikkipuistoja ja leikkipuisto oli tälläkin kertaa tarkoituksena löytää uudelta alueelta, mutta sen sijaan löysimmekin jotain paljon erilaisempaa.
J siis hyvin usein avaa Google Mapsin siltä alueelta jonne olemme muutenkin suuntaamassa, tai missä juuri sillä hetkellä olemme, ottaa esille taivasnäkymän (tai sen, mistä näkee maaston kuvan ylhäältä päin kuvattuna) ja alkaa katsella mitä lähistöllä on. Todennäköisesti tätä harrastavat muutkin, mutta meidän perheessämme kyseistä keinoa on alettu käyttää vasta tänä kesänä ja sen avulla onkin löytynyt mahtavia paikkoja. Jokatapauksessa katselimme, että yhdessä kohtaa karttaa näkymä oli kummallinen ja kun Googletimme Taivaskallio nimistä paikkaa enemmän niin totesimme sen olevan sotahistoriallisesti vanha, sekä tärkeä paikka. Miksi emme siis matkustaisi sinne katsomaan tykkejä ja sitä, millainen paikka on kyseessä.


Taivaskalliolle johti todella pitkä, sekä jyrkkä mäki joka kävi enemmän kuin hyvin kuntoilusta. Varsinkin toissapäiväisessä helteessä, mutta se ei näyttänyt poikien vauhtia hidastavan alkuunsakkaan. Päin vastoin pojat olivat innoissaan jatkamassa matkaa eteenpäin jotta näkisivät mitä mäen yläpuolella on.



Eihän tuo Taivaskallio mitenkään jättimäisen suuri paikka ollut, mutta ainakin meidän pojille sieltä löytyi juuri sopivasti tutkailtavaa. Yksi paikalleen jätetty tykkikin herätti pojissa todella paljon mielenkiintoa ja sitä tutkittiin ahkerasti. Samoin kun pojat kiipeilivät noiden suojien seinustoilla, joita ainakin itse epäilen joksikin kopperoiksi tykeille. Onhan paikkaa käytetty ilmatorjuntaan vuosina 1939-1944. Taivaskalliosta löytyy muuten juttua Wikipediastakin jos joku haluaa käydä tutustumassa.

Oli ehkä hieman kummallista löytää tuollainen paikka keskeltä Helsinkiä sillä Taivaskalliolta näki myös hyvin pitkälle ja tajusimme pois lähtiessämme, että tuolta on Käpylän asemalle ihan maksimissaan 200 metriä alamäkeen päin kuljettuna. Ei siis paha matka tutkimaan hieman sotahistoriallista paikkaa.. Itse en siis osannut pahemmin kertoa mitään sotahistoriasta pojille, mutta paikka muuten miellytti poikia. Samalla sain kerrottua sen vähän mitä osasin kertoa ja onneksi Googlesta pystyi tarkastamaan ne vastaukset lasten kysymyksiin, joihin en itse osannut vastata.


Käymme Taivaskalliolla varmasti vielä uudelleenkin tänä kesänä sillä vaikka matkaan meni noin tunti, niin ei se loppujen lopuksi paha matka ollut. Varsinkaan nyt kun tietää että paikalle pääsee ihan viereen junallakin. Tuolloin toissapäivänä oma reissupäivämme jatkui tämän jälkeen vielä toiseenkin kohteeseen, mutta siitä kirjoitan erillisen postauksen.

Onko joku lukijoista käynyt Taivaskalliolla?

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Testissä Naperonaksun ruisnaksut


Saimme Mammalandian kautta testattavaksi FinnSnacksin Naperonaksu ruisnaksuja ja innoissani odotinkin pakettia kotiin saapuvaksi sillä varsinkin Leeville on hyvä kantaa pientä naposteltavaa mukana pidemmillä reissuilla.
Kun paketti saapui, olin entistä enemmän innoissani sillä saimme maistettavaksi kolme erilaista makua: Mustikka, Naturel ja Omena. Naperonaksuhan on siis täysin kotimainen, 100% rukiista valmistettu naksu ja näin ollen naksut sopivat erinomaisesti kuudesta kuukaudesta vanhemmille lapsille. Onhan olemassa myös maissinaksut vaihtoehtona pienille lapsille, mutta itse en näitä pahemmin ole tahtonut ostaa niiden sottaavuuden vuoksi ja pakko kyllä myöntää, että hieman jännitin sitä, kuinka nämä naksut tahmaisivat ja jäisivät lasten hiuksiin kiinni...

Naturel maussa on käytetty tosiaan pelkkää suomalaista täysjyväruisjauhoa ja mustikka, sekä omena mauissa maun tuo ihan vain mustikka, sekä omena. Mitään lisättyä ei siis näihin ole käytetty. Teinkin Eemilille pienen sokkotestin naksujen mausta ja poika tunnisti todella hyvin mustikan, sekä omenan maun, mutta Naturelin kohdalla poika jäi hieman epäröimään että mikäs se maku nyt onkaan. En kyllä toisaalta yhtään ihmettele, ettei poika tunnistanu pelkään rukiin makua, mutta hyvin pelkistetty makukin upposi.


Näiden naksujen ehdottomaksi plussaksi on sanottava myös se, ettei nämä ruisnaksut tahmaa! Olin jo ihan varautunut siihen, että saan lähes tulkoon saksia naksuja irti Leevin hiuksista, mutta ei, naksut pysyivät nätisti kasassa ja eivät liiskaantuneet pitkin asuntoa sekä Leevin vaatteita. Naksut myös tuntuivat maistuvan pojille melkeinpä liian hyvin sillä pojat olisivat hyvin mielellään napostelleet kaikki naksut yhdeltä istumalta ja näin ollen jouduinkin laittamaan loput naksut piiloon odottelemaan muita päiviä...

Oikeastaan ainoa niin sanottu harmituksen aihe näissä naksuissa on se, että pussit ovat mukaan napattavaksi hieman isoja. Toki kotona voi pakata naksuja pienempään rasiaan tai pussiin mukaan otettavaksi, mutta jos näitä ostaa suoraan kaupasta niin ainakin minun tapauksessani onnistun tekemään pussiin liian ison reiän ja näin ollen puolet naksuista löytyy jostain laukun pohjalta... Tässä vaiheessa voinkin siis ehkä todeta omaksi onnekseni sen, että meiltä löytyy neljä poikaa joista jokainen söi ruisnaksuja mielellään ja en siis usko että naksut turhan kauaa tulevat ikinä laukussa olemaan.

Lyhyesti sanottuna suosittelen Naperonaksuja ehdottomasti pikkulapsiperheisiin! Meilläkin nämä tulevat pysymään jatkossakin helppoina, sekä tervellisinä naposteltavina muunmuassa bussimatkoilla, sekä retkillä.

Mammalandian Facebook-sivut
Naperonaksun Facebook-sivut

Kyseessä on kaupallinen postaus, joka tarkoittaa että olen saanut postauksessa esitellyt tuotteet ilmaiseksi kokeiluun. Vaikka kirjoitus on kaupallinen, mielipiteet ovat täysin omiani.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Nuorimmaisten hammaslääkärit.


Tänään oli heti aamusta Niilon ja Leevin hammaslääkärit ja saimmekin olla onnellisia kun molempien ajat saatiin heti peräkkäin. Lisäksi J on vielä kesälomallakin, joten kummankaan meistä ei tarvinnut ottaa ylimääräistä vapaata hammaslääkäriin menemisen vuoksi.
Hieman meinasi vain vetää kuulemma aikataulu tiukaksi sillä J ei meinannut alkuun löytää oikeaan paikkaan, mutta onneksi hän kerkesi kumminkin ensimäiselle ajalle juuri sopivasti ja tässä vaiheessa olikin onni, että ajat olivat peräkkäin sillä pieni myöhästyminen ekalta ajalta ei olisi näin ollen vaikuttanut keneenkään muuhun.

Ensin oli Leevin aika ja hammaslääkäri totesi pojan hampaiden olevan todella hyvässä kunnossa. Leevillä on alhaalla jo kaksi hammasta, ylhäällä kaksi hammasta ja ylös on tulossa kovaa vauhtia kaksi hammasta lisää. Ei siis mikään ihmekään, että Leevi on ollut hieman tavallista kiukkuisempi lähipäivinä.. Onneksi hampaidentekokin on jälleen vain yksi vaihe lapsen kasvussa ja pahimmat kiukut saa rauhoittumaan Panadolin avulla, eli eiköhän tämä hampaiden tulo kestetä ihan hyvin.
Enemmän ongelmia on aiheuttanut Leevin jatkuva pureminen sillä poika on vähän väliä puremassa varpaita, tai mikä vielä pahempaa, puree imetettäessä. Toivoa sopii, että pureminen imetyksen aikana hieman vähenisi sillä ei tunnu järin mukavalta kun poika iskee hampaat lukkoon...
Hammaslääkäristä tuli myös kehoitus lopettaa maidon juottaminen janojuomana, eli maitoa ainoastaan ruokailuiden yhteydessä ja kehoitus aloittaa xylitoltuotteet. Yöimetyksestä ei olla kumminkaan ihan vielä luopumassa ja poika saa maitoa muulloinkin imetyksen muodossa kuin ruokajuomana. Ei ne hampaat siitä pilalle mene, vaikka maitoa saisi muulloinkin. Kunhan hampaiden pesu siis kuuluu normaali rutiineihin, eli pelkkä maito ei niitä hampaita tuhoa kun imetys ei kumminkaan jatku loputtomiin varsinkaan öisin...


Niiloa taasen oli hieman kuulemma jännittänyt hammaslääkärin huoneessa, varsinkin kun pojan piti mennä makuulleen hammaslääkärin tuoliin. Onneksi poika antoi hammaslääkärin kumminkin tutkia hampaansa rauhassa ja hampaat olivatkin hyvässä kunnossa yhtä ihan minimaalista reiän alkua lukuunottamatta. Saatiinkin hammaslääkäristä kehoitus ettei Niilo itse pesisi enää hampaitaan vaan joko minä tai J pesisi ne joka kerralla. Saa vain nähdä mitä siitä tulee sillä tähän saakka Niilo on saanut ihan hirveän hepulin jos hampaita yrittää pestä kukaan muu kuin herra itse. Ja jottei kukaan nyt saisi väärää kuvaa, niin kyllä, ollaan pesty Niilon hampaat sen jälkeen kun poika on ne itse pessyt mutta kovin perusteellista toimenpidettä ei ole me vanhemmat pystytty tekemään kun Niilo huutaa ja rimpuilee. Nyt siis yritetäänkin entistä enemmän totuttaa poikaa siihen, että hampaat pesee aikuinen.
Mitään toimenpiteitä ei tuo pieni reiänalku aiheuta sillä sen voi kuulemma saada pois ihan vaan tarkalla hampaidenpesulla. Niin pieni reiänalku on siis kyseessä ja nyt toivotaankin ettei se pääse suurenemaan.

Hammaslääkäri reissun kruunasi Niilon mielestä selkeästi se, kun poika sai valita itselleen ja Leeville uudet hammasharjat sekä tarrat. Leeville Niilo valitsi vaaleanpunaisen hammasharjan ja itselleen sinisen. Seuraavat hammaslääkärit pojilla onkin sitten parin vuoden päästä.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Synttärisuunnitelmia.


Kuvat aiemmilta syntymäpäiväjuhlilta.

Enää vajaa pari viikkoa siihen kun meillä on tuplasynttärit. Juhlimme nimittäin Niilon 3-vuotis syntymäpäiviä, sekä Leevin 1-vuotis syntymäpäiviä. On ensimäinen kerta kun järjestämme syntymäpäivät samaa aikaan ja siksi hieman jännittääkin jo etukäteen se, että miten saamme kaikki vieraat mahtumaan meille ja se, miten osaan arvioida tarjottavien määrän oikein. Tai, olemmehan me järjestäneet aiemmin Eemilin syntymäpäivät ja Veetin ristiäiset yhdistetysti mutta tällöin meillä ei ollut esimerkiksi tilaongelmaa kun juhlat järjestettiin luontevasti seurakunnan tiloissa.

Ensimäinen ongelma iski jo varsinaista juhlapäivän päivämäärää iskiessä sillä kun molemat pojat ovat syntyneet juhannuksena, piti miettiä että milloin juhlat oikein järjestetään niin että mahdollisimman moni pääsee mukaan. Juhlat piti myös järjestää niin, että J on kesälomalla samaan aikaan jotta järjestelyt sujuisivat mahdollisimman vaivattomasti ilman työvuorojen kanssa sähläämistä. Lopulta päätimme, että juhlat ovat vajaa kaksi viikkoa ennen varsinaista syntymäpäivää ja ainakin tällä hetkellä valinta tuntuu fiksulta.


Onnekseni juhlat eivät kumminkaan ole vielä kaverisynttärit ja näin ollen pääsemme helpommalla kun kestittävänä on ainoastaan lähisuku, sekä kummit. Tai ne, jotka pääsevät paikalle ilmestymään. Kaksi kaveriani kutsuin kylläkin lapsineen, jotta pojilla olisi edes hieman leikkiseuraa, mutta se jää nähtäväksi pääseekö kumpikaan heistä paikalle.

Tarjoulut tuottavat myös hieman harmaita hiuksia, sillä olen todella huono keksimään suolaisia tarjottavia. Ne ovat lähes aina samoja coctailpiirakoita, munavoita ja patonkia. Välillä olisi kumminkin kiva saada hieman vaihtelua ruokiin ja pitääkin siis varmaan kysellä vinkkejä joltakulta tutulta että mitä tekisi. Jos vaikka samalla saisi leivonta-apua joltakulta.. Vinkvink siis paikalle tulevat vieraat..
Todennäköisesti käännyn taas tuttujen ja turvallisten suolaisten tarjottavien puoleen, mutta jos vaikka joku vuosi pääsisin yllättämään vieraat erilaisilla tarjoiluilla..


Makean tarjottavan puoli ei sen sijaan tuota ongelmia tänäkään vuonna. Enkä muuten keksi vuotta milloin se edes olisi aiheuttanut ongelmia, koska jotenkin makeaa tarjottavaa on ollut huomattavasti helpompi keksiä kuin suolaista. Viime vuonna Niilon 2-vuotis juhlillemme saimme yhteistyön 3 kaverin jäätelötehtaan kanssa ja onnekseni yhteistyö onnistuu tänäkin vuonna. Viime vuoden tavoin tänäkin vuonna olisi tarkoitus tehdä jäätelöbaari ja skipata täytekakun hankinta kokonaan. Jos helteet nimittäin ovat yhtään samanlaiset kuin viime vuonna, en edes usko että kovinkaan monelle maistuisi raskas täytekakku.
Tarjottavaa löytyy myös Saksan tilauksestani jonka tein ja näin ollen osa tarjottavista onkin hankittu jo suhteellisen hyvissä ajoin.

Nyt olisikin vielä suunnitelmissa hankkia tarvittavat välineet jäätelöbaariin ja tarvittavat lisukkeet jäätelöille kaveriksi, kunhan vain ensin päättäisin mitä tarjoamme jäätelön lisukkeena. Onneksi tässä on vielä tämä vajaa kaksi viikkoa aikaa hankkia ja suunnitella kaikki tarpeellinen, joten enköhän selviä näistäkin juhlista kunnialla.