maanantai 22. helmikuuta 2016

Mammalandian blogiyhteistyö: Lasten ystävät

Helmikuun Mammalandia blogiyhteistyön aiheena on lasten ystävät.
Näiden blogiyhteistyö postausten tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta oma mielipidepostaus. Muihin Mammalandian blogeihin voit tutustua täällä.

Luonnollisesti en tähän postaukseen laita kuvia, sillä lasteni kavereiden kuvat eivät kuulu blogiini tai oikeastaan en viitsi jokaista häiriköidä kysyäkseni lupaa kuvan julkaisuun.

En tiedä, onko lapsillani varsinaisia ystäviä vielä ollenkaan, mutta kavereita heillä on. Kavereita löytyy jo lähipiiristä muutamia ja taloyhtiössämmekin on muutamia lapsia joiden kanssa poikamme tulevat ihan kohtuullisen hyvin toimeen. Ainoa vain, että nämä lapset ovat isompia ja leikitkin ovat sen mukaisia joten nämä kaverit eivät ole aina sitä parasta seuraa. Isommat lapset kun keksivät kaikenlaista tyhmää ja houkuttelevat pienemmätkin mukaansa, mutta ehkä meidänkin pojat jossain vaiheessa ymmärtävät ettei kaikkiin tyhmyyksiin kannata mennä mukaan.

Leevillä on sen sijaan itseään pari kuukautta vanhempi kaveri ihan lähipiirissä ja odotankin innolla, että kuinka poikien kaveruus kehittyy kun pojat kasvavat. Voi olla, että näistä kahdesta tulee hyviäkin kavereita kun ikää kertyy sillä ovathan pojat olleet sitten yhteyksissä ihan pienestä.

Eemil taasen viihtyy enemmän aikuisten seurassa kuin muiden lasten. Eemil onkin pari kertaa sanonut, ettei tahdo enempää kavereita ja kun pojalta kysyy, että ketkä ovat hänen kavereitaan niin Eemil nimeää tuttuja aikuisia. Omalla tavallaan tästä ei tietenkään ole mitään haittaa, mutta toivon pojan sosialistuvan hieman viimeistään esikoulussa sillä pidemmän päälle aikuiset kaverit eivät kumminkaan riitä vaikka aikuisetkin leikkisivät Eemilin kanssa.

Tässä iässä, missä meidän poikamme vielä ovat on hyvin luonnollista, että kaverit vaihtuvat vielä varmaan moneenkin kertaan. Itsellänikään ei nimittäin montaa kaveria ole säilynyt nuoruudesta ja lapsuudesta ei yhtäkään. Toivon kumminkin, että pojille muodostuisi hyvä ystäväpiiri mahdollisimman nuorena ja tietenkin toivon, että nämä ystävät säilyisi. Valitettavasti ikinä ei kumminkaan tiedä mihin elämä vie ihmisiä ja näin ollen lapsuudessa saadut kaverit voivat muuttaa vaikka pitkälle ja yhteydenpito vähitellen vähentyä sen vuoksi. Tai voi olla, että kaveri vaihtaa kaveripiiriään eikä jostain syystä enää huoli ensimäisiä kavereita kaveripiiriinsä.

Lyhyesti sanottuna en tiedä milloin poikamme löytävät varsinaisia ystäviä. Tällä hetkellä uskoisin kaikkien kavereiden olevan juurikin kavereita, eikä niinkään ystäviä. Jännityksellä kumminkin odotan millaisia ystäviä elämä kuljettaa poikien ystäväpiiriin.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Muutoksen tuulia kotiäitiydessä.


On ollut hieman hiljaista taas, mutta se johtuu siitä että olen käynyt työhaastatteluissa, järjestänyt lastenhoitoa ja suunnitellut hieman tulevaisuutta. Kirjoitinkin jo viime vuoden puolella, että haen töitä ja meinaan palata työelämään kunhan työpaikka löytyy ja nyt se työpaikka on vihdoin löytynyt!

Alkuun sain paikan puhelinmyyntifirmasta, jossa olisin aloittanut nyt tulevana maanantaina ja olisinkin aloittanut ellen olisi löytänyt toista työpaikkaa. Kerroin nimittäin kaverilleni saaneeni paikan puhelinmyyntifirmasta ja hieman juteltiin mahdollisesta huonosta tai jopa olemattomasta palkasta jonka seurauksena kaverini sitten kertoi, että heillä on lähes jatkuva rekrytointi päällä.
Laitoinkin siis hakemuksen kyseiseen firmaan ja jo seuraavana päivänä sain pyynnön tulla haastatteluun. (Nyt pakko täsmentää, että kaverini ei siis suositellut minua, ainoastaan kertoi hieman minusta, eli varsinaisesti paikka ei ole kaverisuhteilla saatu.)
Haastattelussa kävin viime viikon perjantaina ja nyt tulevana perjantaina olisi ensimäinen keikka. Minusta tuli siis henkilökohtainen avustaja keikkalaiseksi.

Yritetään J:n kanssa sumplia työvuorot mahdollisimman hyvin limittäin, jotta voidaan molemat tehdä töitä ja silloin kun työvuoromme menevät päällekäin, tulee Leevin kummitäti paimentamaan lapsia. Kiitos siis siitä jo etukäteen ja toivottavasti kummitäti ei menetä hermojaan laumamme kanssa...

Hieman kieltämättä jännittää töiden alku, mutta uskon että kaikki menee hyvin. Tämän enempää en kumminkaan töistä tule blogissani kertomaan vaitiolovelvollisuuden vuoksi, mutta hieman työt saattavat ainakin alkuun vaikuttaa blogin aktiivisuuteen. Pyrin kumminkin päivittämään blogia mahdollisimman usein.

Niin ja ensi viikolla olisi jo Leevin 8kk neuvola, tai oikeastaan vain terveydenhoitaja. Neuvolalääkärille aika on vasta 14.3.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Eemilin 6-vuotis synttärit


Eilen juhlittiin Eemilin 6-vuotis syntymäpäiviä ja on ihan kauheaa ajatella kuinka iso mun pienestä esikoisvauvastani on tullut. Oikea synttäripäivähän oli jo perjantaina, mutta melkein koko perjantai meni kaupasta toiseen juoksemiseen ja siihen, että stressasin synttäreitä minkä kerkesin.
Onneksi juhlat menivät kumminkin lopulta hyvin, tarjottavaa riitti ja vieraat pitivät tarjottavista. Hieman jäi tarjottavaa ylikin, mutta eiköhän ne loputkin katoa parempiin suihin parin päivän sisällä.

Aamusta kaikki pojat kävivät hieman ylikierroksilla, niinkuin aina kun on jotain tavallisesta poikkeavaa päiväjärjestyksessä ja juhlien aikana Leevi päätti alkaa vierastamaan ja kiljui melkein jokaisen vieraan nähdessään, mutta onneksi vieraat ainakin tuntuivat ymmärtävän vierastusta. Normaalitilanteessa vierastusta ei ole havaittavissa, mutta veikkaan että nyt oli liikaa vieraita samaan aikaan paikalla Leevin makuun.


Kakun meille teki jälleen kerran Eemilin kummitäti ja kakku oli juuri Eemilin toiveiden mukainen. Kiitos siis jälleen kerran mahtavasta kakusta. Nyt en vain raaski heittää noita ukkoja pois, koska ovat niin hienoja eli ne saavat toistaiseksi viihtyä jääkaapissa kunhan keksin että mitä tehdä niille vai säilönkö. Mahtavatkohan edes säilyä kovinkaan kauaa..?
Teemaksihan Eemil toivoi pinkkiä, sekä supersankareita ja ette arvaakaan kuinka hankalaa oli löytää teemaan sopivia astioita. Eihän ne läheskään kaikki olleet pinkkejä, saatika supersankariteemalla, mutta kelpasivat hyvin Eemilille.


Kakun lisäksi tarjottavana oli valkosipuli-, yrtti- ja juustopatonkeja, tonnikalapastasalaattia, kinkkupastasalaattia, keksejä, sipsiä, dippiä erilaisia limuja, sekä kahvia. Hyvin pelkistetyt tarjottavat siis, mutta ainakin näyttivät maistuvan. Kerrankin osasin pitää makean tarjottavan määrän kurissa ja sen kyllä huomasi siitä, ettei tarjottavaa kerrankin jäänyt koko kylän tarpeisiin sopivaa määrää. Taidan siis jatkossakin laittaa enemmän suolaista tarjolle kuin makeaa.
Alunperinhän suunnittelin vaikka ja mitä tarjolle, mutta hieman alkoi stressi puskea päälle ja aika meinasi loppua joten tyydyin sitten helpoimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon.


Lahjaksi Eemil sai onneksi vain fiksuja lahjoja. Yhden pikkulegopaketin, tehtäväkirjan, puukynät, värityskuvia, karkkipussin ja lumilaudan. Tuo lumilauta ehkä hieman karmii, koska en itsekään osaa lumilautailla ja homma tuntuu vaaralliselta, mutta ehkä Eemil oppii lumilautailun salat. Saa nähdä kuinka monta sydänkohtausta meinaan saada harjoittelun aikana... Eemil jo tänään kysäisikin voitaisiinko käydä kokeilemassa, mutta jouduin toteamaan että odotellaan parempiä säitä ja sitä, että kerkeän hankkimaan kypärän tai saadaan sellainen jostain lainaan. Tarvitseekohan lumilautailussa muita suojia? Ja onko skeittilauta sitten kesäksi hyvä hankinta, auttaako se harjoittelemaan lumilautailua? Laitojahan ne molemat ovat...

Onneksi seuraavat juhlat ovat vasta kesällä. Siihen saakka saan rauhassa viettää juhlatonta ja juhlastressitöntä aikaa.

torstai 4. helmikuuta 2016

Haluatko vierailevaksi kirjoittajaksi?

Ensimäisen vierailevan kirjoittajan kirjoittama postaus sai sen verran hyvää kommenttia, että ajattelin jos ottaisi tavaksi julkaista aina silloin tällöin vierailevien kirjoittajien kirjoituksia.

Onko sinulla siis tarina äitiydestä, omasta elämästäsi tai muusta jonka haluaisit jakaa muillekin? Postauksen voi kirjoittaa anonyyminä, tai omalla nimellään ja tässä onkin mahtava tilaisuus päästä kirjoittamaan ajatuksiaan ylös, sekä julkiseksi jos et vaikka omaa blogia tahdo aloittaa. Jos sinua siis kiinnostaa vierailevana kirjoittajana käväiseminen blogissani, niin laita rohkeasti sähköpostia osoitteeseen: mhaavisto1@gmail.com ja kerro mistä tahtoisit kirjoittaa. Katsotaan sitten sopisiko aiheesi blogiini.

Vierailevien kirjoittajien postauksia julkaisen enintään yhden kahdessa viikossa, mutta todennäköisesti harvemmin ellei halukkaita kirjoittajia löydy useampaa. Ota siis rohkeasti yhteyttä!