Pakko tulla tänään blogiin hehkuttamaan jo nyt, vaikka vielä ei ole mikään varmaa ja vasta huomenna selviää kaikki. Olen siis jo pidemmän aikaa halunnut lemmikkiä, joko kissaa tai koiraa, sillä olen tottunut asumaan lemmikin kanssa, olihan lapsuuden kodissanikin aina vähintään yksi koira kerrallaan...
Olen siis nyt jo jonkin aikaa selaillut eri nettisivustoja sopivan kissan löytämisen toivossa ja eilen löysin ilmoituksen, jossa olleet kaksi vajaa 1-vuotiasta leikkaamatonta kollikissaa kuulostivat juuri meille sopivilta. No, avasin koneen ja näpyttelin sähköpostin kissoja myyvälle henkilölle ja jo tänään oli tullut vastaus. Kuulemma yhteydeydenottomme erottui positiivisesti muiden yhteydenottojen seasta ja pääsemme jo huomenna katsomaan kissoja. Jännittää ihan mielettömästi ja toivon, että kissojen nykyiset omistavat pitävät meitä vielä huomennakin sopivalta kodilta ja saisimme pojat meille asumaan.
Molemmat meidän pojathan siis ovat jo nähneet elämänsä aikana jos jonkinlaista lemmikkiä ja osaavat käyttäytyä niiden seurassa, sekä antaa lemmikeillekin oman tilansa. Tai no, Veetistä tuntuu vähän hölmöltä puhua niin, että osaisi olla eläinten seurassa, mutta kyllähän Veetinkin käytös muuttuu vielä ja tottuupahan Veetikin sitten hyvissä ajoissa lemmikkeihin.
Eemil on myöskin hyvin ihastunut kaikkiin kissoihin ja kun tässä yksi päivä pihallamme oleskeli joku hylätty kissa (hyvin seurallinen ja valloittava tapaus), niin Eemil on siitä asti huudellu koko ajan "tiau" ja leikkinyt pehmolelujensa olevan kissoja... Ihan sama siis mitä eläintä kyseinen pehmolelu oikeasti esittää milloinkin, mutta lapsen mielikuvituksella se muuttuu helposti kissaksi...
Nyt siis täytyy pitää peukut pystyssä, että huomenna menee kissoja katsoessa kaikki hyvin ja perheemme kasvaisi kahdella karvaisella kaverilla.
tiistai 31. heinäkuuta 2012
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Asuntopostaus, osa 1, alakerta.
Nyt vihdoin sain aikaiseksi kuvattua ainakin alakerran asuntopostaukseen, joten teen esittelyn kahdessa osassa. Asumme siis kohtuullisen kokoisessa paritalo-neliössä Espoon Kalajärvellä ja talo on muuten ihan kiva, jos ei nyt ilmennyttä muurahaisongelmaa lasketa. Ensin muurahaiset asuivat alakerran vessassa, ne myrkytettiin sieltä, muurahaiset siirtyivät eteisen naulakkoon, kun murkut myrkytettiin sieltäkin, alkoivat ne tulla vessanpöntön takaa putken sisältä ja kun ne myrkytettiin eilen sieltäkin, siirtyivät ne yläkertaan tulemaan patterin putkesta. Nyt siis odotellaan ensi viikolla saapuvaa myrkyttäjää ja toivotaan, että päästäisiin noista jo vihdoin eroon ja että nuo eilen ostetut muurahaisloukut helpottaisivat ongelmaa edes vähän... Mutta nyt kumminkin itse asunnon esittelyyn.
Kun meille tullaan sisälle, astutaan ensin pieneen tuulikaappiin, jossa me ei säilytetä kenkiä (vaikka ne kannattaisikin siellä säilyttää), koska muuten ei mahdu rattaita työntämään sisälle ja ulos ilman kenkien jatkuvaa siirtelyä. Ja ulkovarastoon ei voi mitään laittaa, koska siellä homehtuu kaikki veden tullessa kattotiilien ja kattopahvin läpi. Isännöitsijänkin mielestä terve järki kuulemma sanoo, ettei ulkovarastoon laiteta mitään mikä voisi homehtua, joten säilytämme rattaita siis eteisessä ja välillä päivisin takapihalla.
Tuulikaapista pääsee eteiseen, jossa on pieni naulakko ja alakerran wc. Ulkoa tullessa oikealla on myös portaat yläkertaan, sekä vasemmalta löytyy poikien leikkihuone. Naulakko, sekä portaiden alunen ovat kohtuullisen täynnä tavaraa koko ajan, koska pieniä vauvanvaatteita, talvivaatteita yms. ei oikein uskalla varastoon laittaa homehtumaan ja kaappitila ei riitä mitenkään niille.
Tosiaan, jos kääntyy vasemmalle tuulikaapista tultuaan, pääsee leluilla vallattuun leikkihuoneeseen. Välillä ihmettelen tosissaan, mistä niitä leluja oikein kertyy kun en itse ole ostanut kummallekaan pojalle kuin muutaman lelun. Sitten taas muistan, että kuinka paljon kaikki tutut + sukulaiset niitä leluja meille roudaa ja kuinka en raaskinut millään luopua omista vanhoista leluistani, joita äitini oli heittämässä roskiin. Niinpä minun vanhat lelut (+ osa pikkusisarusteni vanhoista leluista) tuli meille. Välillä tuntuu myös, että kirjoja on aivan liikaa, mutta onpahan pojilla ainakin luettavaa tarpeeksi kunhan hiukan lisää kasvavat.
Ja leikkihuoneen kuvat on tosiaan otettu Eemilin ollessa kummisetänsä kanssa Korkeasaaressa, tavallisesti siellä on kaikki lelut levällään iltaan saakka, kunnes siivon ne poikien nukkumaan mentyä.
Jos taas tuulikaapista tultuaan jatkaa vähän matkaa eteenpäin, niin päätyy meidän keittiöömme ja siitä pääsee suoraan pieneen tilaan, joka ei varsinaisesti ole mitään huonetta, mutta jossa on ruokapöytämme.
Tuulikaapista jos jatkaa suoraan, eikä käänny keittiöön, päätyy olohuoneeseemme. Toisaalta olohuoneeseen pääsee myös tuosta ns. ruokailutilan oikealta puolelta, eli keittiömme on ns. läpijuostava. Joskus muinoin on tuossa ruokailutilan ja olohuoneen välissä ollut liukuovi, mutta se on otettu pois taloyhtiön toimesta jonkun remontin yhteydessä. Periaatteessa toivoisin liukuoven olevan edelleen paikoillaan, jotta saisi hiukan rajattua ruokarauhaa, mutta eipä se nyt mitään vakava puute ole...
Siinäpä oli nyt sitten asuntomme alakerta. Yläkerrasta teen postauksen heti kun jaksan kuvata yläkerran ja kun pojat suostuvat käyttäytymään sen aikaa... Mummini mielestä meillä on alakerrassa liian pelkistetty sisustus ja tavaraa pitäisi olla enemmän, mutta itse tykkään. Eipä ole ainakaan liian vaikea siivota (paitsi tuo leikkihuone, joka nyt on muutenkin ihan oma lukunsa). Mitä mieltä lukijat ovat kuvien perusteella, onko sisustuksemme alakerrassa tosiaan jotenkin tavallista pelkistetympi?
Kun meille tullaan sisälle, astutaan ensin pieneen tuulikaappiin, jossa me ei säilytetä kenkiä (vaikka ne kannattaisikin siellä säilyttää), koska muuten ei mahdu rattaita työntämään sisälle ja ulos ilman kenkien jatkuvaa siirtelyä. Ja ulkovarastoon ei voi mitään laittaa, koska siellä homehtuu kaikki veden tullessa kattotiilien ja kattopahvin läpi. Isännöitsijänkin mielestä terve järki kuulemma sanoo, ettei ulkovarastoon laiteta mitään mikä voisi homehtua, joten säilytämme rattaita siis eteisessä ja välillä päivisin takapihalla.
Tuulikaappi. |
Eteinen olohuoneesta katsottuna. |
Portaat + täyteen ahdattu naulakko (lapsiportti on tulossa portaisiin heti kun saadaan haettua jatkopalat, jotta leveys riittää). |
Olohuone eteisestä katsottuna (ja pikkuveljeni sohvalla rötväämässä) |
Alakerran wc (joka tuntuu välillä ahdistavan pieneltä) |
Ja leikkihuoneen kuvat on tosiaan otettu Eemilin ollessa kummisetänsä kanssa Korkeasaaressa, tavallisesti siellä on kaikki lelut levällään iltaan saakka, kunnes siivon ne poikien nukkumaan mentyä.
Leikkihuoneen yleisilmettä. |
Askartelu- / piirrustuspöytä ja puolet lelu- / kirjahyllystä. |
Toinen puoli lelu- / kirjahyllystä (ja nyt kaikki varmaan tajuavat miksi ihmettelen sitä tavaran määrää). Ja tuossa leikkihuoneen oven takana on Eemilin vaatekaapit. |
Tilaihme keittiömme. |
Ja ruokailutilamme, kuvasta kylläkin puuttuu syöttötuoli. |
Olohuonetta portaiden vierestä katsottuna (ja edelleen pikkuveljeni sohvalla rötväämässä) |
Olohuonetta ruokapöydän luota katsottuna (ja Veeti römimässä karkuun) |
Leffatelineemme. |
Vielä olohuonetta eteisestä katsottuna (tuo ovi tuolla vie takapihallemme). |
Piltti Banaani-vadelma puuro.
Saimme siis testattavaksi Piltin banaani-vadelma puuroa (alkaen 5kk vanhoille), sekä palkkioksi Piltin banaani-mangopuurojauhe paketin (alkaen 8kk alkaen, eli muutaman hetken joudumme odottelemaan, että Veeti voi sitä maistella...) Puuroahan meillä syödään joka päivä aamuin, illoin, eli uusia puuromerkkejä on ihan kiva testata, tällä hetkellä Veeti kun syö pääsääntöisesti ainoastaan kaurapuuroa, koska mitä nyt olemme muutaman kerran testanneet mitä tahansa muuta puuroa, kerkeää puuro muuttumaan vetiseksi mössöksi ennen kuin lapsi on koko lautasellista syönyt... Samaa odotin myös tämän puuron tekevän.
Piltti puurohan on ihan megahelppo tehdä tarjottavaksi, sen kuin lämmittää yhden desin vettä ja sekoittaa tuon annospussin sekaan (tai koska normaalisti kyseinen puuro myydään tuollaisissa isoissa pakkauksissa, niin mittaa ruokalusikalla puuron neuvoman määrän jauhetta veden sekaan). Puuro myös jäähtyy sopivasti vähäsen ennen tarjoilua kun ei tuota jauhetta lämmitetä ollenkaan, joka on hyvä asia ainakin meillä, sillä tuo pikkumies ei pahemmin jaksa odotella puuron jäähtymistä, vaan ruokaa on saatava sillä sekunnilla kun ruoka-aika on ja koska varsinkin aamuisin kun joudun molemmat lapset ruokahuoltamaan yksinään, niin ei jää mitenkään liian paljon aikaa ennakoida aamupala-aikaa (yksi syy on myös se, että nukun aamuisin juuri ja tasan niin kauan kuin pojatkin ja yleensä Veeti herää siihen, että ruokaa on saatava samantien).
Myös omasta mielestäni tuo puuro oli hyvää, mitä nyt sitä pikkaisen maistoin samalla kun puhaltelin puuroa vielä vähän viileämmäksi, samoin Eemil (joka ei normaalisti puuroon koske pitkällä tikullakaan) suostui puuroa maistelemaan, voisin siis sanoa että hyvä puuro myös vähän isommillekin lapsille. Veetin ruokailuun tuo puuro olisi muuten ihan mahtava, makua löytyy, lisättyjä vitamiineja + muita hyviä aineita löytyy ym., mutta asioissa tuntuu aina olevan yksi mutta. Tässä puurossa tuo huono homma on se, että niinkuin veikkasinkin, puuro kerkesi muuttumaan vetiseksi mössöksi ennen kuin olin puoliakaan annoksesta kerennyt syöttämään. Tavallisestihan teen Veetille sekä aamulla, että illalla puuroa tupla-annoksen paketin ohjeissa olevasta annoksesta (eli tässä tapauksessa 2dl vettä + 2 pussia puurojauhetta), koska normaaliannos ei tuolle meidän jättilapselle riitä... Kun puuro on muuttunut vetiseksi mössöksi, ei se enää pysy kunnolla lusikassa ja sen jälkeen puuroa on enemmän lapsen sylissä ja naamalla, kuin lapsen suussa.
Tähänkin vetistymiseen tein nyt pienen kompromissin, jonka avulla sain puuron uppoamaan ihan hyvin. Nimittäin tein yksittäisen annoksen kerrallaan, vaikkakin Veeti joutuu annosten välissä hiukan kiukkuamaan kun valmistan toista annosta, niin mielummin teen sen sillä tavalla, kuin antaisin puuron vetistyä, jolloin puolet jäisi pakosti syöttämättä.
Kokonaisuudessaan puuro oli ihan hyvä puuro, mutta taidamme silti pysyä jatkossa tutussa, sekä turvallisessa kaurapuurossa, joka ei vetisty vaikka tupla-annoksen kerralla tekisinkin. Eemilille saatan joskus tuota puuroa ostaa vaihtelun vuoksi, koska isompi poika kerkeää syömään annoksensa ennen vetistymistä (ja koska tuo on toistaiseksi ollut ainoa puuro, jota Eemil suostuu syömään.)
Tässä vielä kuvana ainesosat, ravintosisältö, sekä valmistusohjeet (ja kuvanhan saa isommaksi klikkaamalla sitä):
Buzzador on firma, jonka keskeisenä toimintaideana on saattaa yritykset ja kuluttajat lähemmäksi toisiaan, jotta kuluttajien tarpeet pystytään huomioimaan entistäkin paremmin ja yritykset pääsevät kehittämään tuotteitaan vieläkin halutummiksi. Buzzadorilla keskeisessä asemassa olemme me jäsenet, eli buzzadorit. Buzzadorit osallistuvat haluamiinsa kampanjoihin, joissa he sitoutuvat kokeilemaan kampanjan tuotetta itse ja sen jälkeen buzzaamaan sitä ystävilleen. Mikä olisikaan aidompi tapa saada ystävät kokeilemaan uutta tuotetta, kuin vilpitön suostuttelu? Mikäli kiinnostuit, voit liittyä buzzadoriksi tästä. Liittyminen ei maksa mitään, eikä vielä itsessään sido sinua mihinkään, koska buzzadorina pääset itse vaikuttamaan, mihin kampanjaan haluat osallistua. Usein kysyttyjä kysymyksiä Buzzauksesta löydät täältä. Ja jos joku kiinnostui Buzzauksesta, niin voi laittaa vaikka kommenttiboksiin sähköpostisoitteensa, niin voin laittaa kutsun sähköpostiisi :)
Piltti puurohan on ihan megahelppo tehdä tarjottavaksi, sen kuin lämmittää yhden desin vettä ja sekoittaa tuon annospussin sekaan (tai koska normaalisti kyseinen puuro myydään tuollaisissa isoissa pakkauksissa, niin mittaa ruokalusikalla puuron neuvoman määrän jauhetta veden sekaan). Puuro myös jäähtyy sopivasti vähäsen ennen tarjoilua kun ei tuota jauhetta lämmitetä ollenkaan, joka on hyvä asia ainakin meillä, sillä tuo pikkumies ei pahemmin jaksa odotella puuron jäähtymistä, vaan ruokaa on saatava sillä sekunnilla kun ruoka-aika on ja koska varsinkin aamuisin kun joudun molemmat lapset ruokahuoltamaan yksinään, niin ei jää mitenkään liian paljon aikaa ennakoida aamupala-aikaa (yksi syy on myös se, että nukun aamuisin juuri ja tasan niin kauan kuin pojatkin ja yleensä Veeti herää siihen, että ruokaa on saatava samantien).
Myös omasta mielestäni tuo puuro oli hyvää, mitä nyt sitä pikkaisen maistoin samalla kun puhaltelin puuroa vielä vähän viileämmäksi, samoin Eemil (joka ei normaalisti puuroon koske pitkällä tikullakaan) suostui puuroa maistelemaan, voisin siis sanoa että hyvä puuro myös vähän isommillekin lapsille. Veetin ruokailuun tuo puuro olisi muuten ihan mahtava, makua löytyy, lisättyjä vitamiineja + muita hyviä aineita löytyy ym., mutta asioissa tuntuu aina olevan yksi mutta. Tässä puurossa tuo huono homma on se, että niinkuin veikkasinkin, puuro kerkesi muuttumaan vetiseksi mössöksi ennen kuin olin puoliakaan annoksesta kerennyt syöttämään. Tavallisestihan teen Veetille sekä aamulla, että illalla puuroa tupla-annoksen paketin ohjeissa olevasta annoksesta (eli tässä tapauksessa 2dl vettä + 2 pussia puurojauhetta), koska normaaliannos ei tuolle meidän jättilapselle riitä... Kun puuro on muuttunut vetiseksi mössöksi, ei se enää pysy kunnolla lusikassa ja sen jälkeen puuroa on enemmän lapsen sylissä ja naamalla, kuin lapsen suussa.
Tähänkin vetistymiseen tein nyt pienen kompromissin, jonka avulla sain puuron uppoamaan ihan hyvin. Nimittäin tein yksittäisen annoksen kerrallaan, vaikkakin Veeti joutuu annosten välissä hiukan kiukkuamaan kun valmistan toista annosta, niin mielummin teen sen sillä tavalla, kuin antaisin puuron vetistyä, jolloin puolet jäisi pakosti syöttämättä.
Kokonaisuudessaan puuro oli ihan hyvä puuro, mutta taidamme silti pysyä jatkossa tutussa, sekä turvallisessa kaurapuurossa, joka ei vetisty vaikka tupla-annoksen kerralla tekisinkin. Eemilille saatan joskus tuota puuroa ostaa vaihtelun vuoksi, koska isompi poika kerkeää syömään annoksensa ennen vetistymistä (ja koska tuo on toistaiseksi ollut ainoa puuro, jota Eemil suostuu syömään.)
Tässä vielä kuvana ainesosat, ravintosisältö, sekä valmistusohjeet (ja kuvanhan saa isommaksi klikkaamalla sitä):
Buzzador on firma, jonka keskeisenä toimintaideana on saattaa yritykset ja kuluttajat lähemmäksi toisiaan, jotta kuluttajien tarpeet pystytään huomioimaan entistäkin paremmin ja yritykset pääsevät kehittämään tuotteitaan vieläkin halutummiksi. Buzzadorilla keskeisessä asemassa olemme me jäsenet, eli buzzadorit. Buzzadorit osallistuvat haluamiinsa kampanjoihin, joissa he sitoutuvat kokeilemaan kampanjan tuotetta itse ja sen jälkeen buzzaamaan sitä ystävilleen. Mikä olisikaan aidompi tapa saada ystävät kokeilemaan uutta tuotetta, kuin vilpitön suostuttelu? Mikäli kiinnostuit, voit liittyä buzzadoriksi tästä. Liittyminen ei maksa mitään, eikä vielä itsessään sido sinua mihinkään, koska buzzadorina pääset itse vaikuttamaan, mihin kampanjaan haluat osallistua. Usein kysyttyjä kysymyksiä Buzzauksesta löydät täältä. Ja jos joku kiinnostui Buzzauksesta, niin voi laittaa vaikka kommenttiboksiin sähköpostisoitteensa, niin voin laittaa kutsun sähköpostiisi :)
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Kesä kuulumisia + pihakuvia.
Joskus pihasuunnitelmia kertoessani lupasin muistaakseni kertoa pihasta kuvineen ja vaikka piha on edelleen todella keskeneräinen, niin voisin sen nykyistä tilaa hiukan esitellä ennen kuin varsinaisia kuulumisia kerron (kuvat ovat hyvin sekalaisessa järjestyksessä)...
Nyt kumminkin jos aloittaisi ihan kuulumisten kertomisen. Perjantaina oli siis tuparimme ja vieraita oli ihan kiitettävä määrä käymässä. Eemil meni yökylään omalle kummitädilleni ja Veeti oli kotona lapsenvahdin seurassa. Luotin nimittäin siihen, että jokainen vieras osaa käyttäytyä lapsen ollessa talossa ja siihen, ettei Veeti häiriinny ulkona olevista vieraista, kun Veeti + lapsenvahti viettivät aikaa yläkerrassa. Ja oikein osasin luottaakkin, kaikki vieraat nimittäin käyttäytyivät erittäin mallikkaasti ja vaikka Veetillä olikin pientä kapinointia tuttipulloa kohtaan, niin lapsenvahti sai pikkumiehen loppujen lopuksi kumminkin nukkumaankin.
Seuraavana päivänä oli kumminkin aika kohtuullinen siivo ja onneksi Eemil jäikin kummitädilleni toiseksi yöksi, niin saatiin siivottua rauhassa tupareista kerääntyneet astiat + sotkut pihalta. Jossain vaiheessa päivää pikkusiskoni lähti Veetin ja lapsenvahdin (on siis myös pikkusiskoni kaveri) kanssa käymään äidilläni ja siitä siskoni kaverilla, mutta koska alkoi sataa, katsottiin parhaaksi, että tytöt jäisivät Veetin kanssa sinne siskoni kaverille yöksi. Samalla tultiin siihen tulokseen, että saanpahan itse lopetettua imetyksen kun ei ole pikkumiestä vaatimassa tissiä.
Sunnuntaina tuli Eemil kotiin ja paljon oli pikkumiehellä taas asiaa kyläviikonlopusta, Eemilille kumminkin iski melkein samantien kotiin päästyään huoli, että missä pikkuveikka oli ja niinpä Eemil juoksi pitkin asuntoa huudellen vauvaa. Kun Veetiä ei löytynyt, oli Eemil hiukan ehkä pettyneen oloinen, mutta onneksi pettymys laantui kohtuu pian.
Jossain vaiheessa Veeti tuli tyttösten kanssa takaisin kotiin, tai no oikeastaan vain käymään, koska tultiin siihen tulokseen, että Veeti tottuu paremmin pulloon ja saan paremmin imetyksen lopetettua, jos pikkumies jää vielä toiseksi yöksi siskoni kaverille. Niinpä tytöt ottivat Veetille lisää ruokaa ja vaihtovaatteita mukaan ja lähtivät jatkamaan matkaa. Ja nyt niille, jotka pitävät minua ihan järkyttävän kamalana äitinä, kun päästän 6kk vanhan kahdeksi yöksi yökylään, niin en todellakaan usko sen olevan Veetille millään tavalla traumatisoivaa ja koen, että itse jaksan poikia paljon paremmin kun saan joskus nukkua yön tai kaksi täysin ilman herätyksiä. Suoraan sanottuna nimittäin omat hermoni eivät todellakaan kestäisi, jos en ikinä saisi nukkua. Ja siksi toisekseen, sain imetyksen lopetettua ja viime yö meni todella hyvin kun Veeti joi pullosta. Veeti heräsi syömään ainoastaan kaksi kertaa (n. klo 2.30 ja n. klo 6.30) ja oma olo oli huomattavasti freessimpi kun ei ollut niin montaa herätystä yössä kuin tavallisesti.
Nyt viikonloppuna Eemilin olisi tarkoitus lähteä kummisetänsä kanssa uudelleen Korkeasaareen tai SeaLifeen jos on huono sää. Ihan mielettömän kiva, että Eemil pääsee ensimäistä kertaa kumminsa kanssa johonkin, varsinkin nyt kun heidän mukaansa on lähdössä Eemilin kummisedän pikkusiskot (2,5v ja 3,5v).
Muita kuulumisia ei oikein ole nyt kerrottavana, loppuun laitan kuvia perjantailta kun Eemil oli äitini, pikkusiskoni, ja siskoni kaverin kanssa Korkeasaaressa:
Oho. Tulipa kovin kuvapainotteinen postaus, mutta eipä se mitään kun harvoin innostun näin paljoa kuvia lisäilemään... Nyt kumminkin painelen alakertaan katsomaan tv:tä, jatkan myöhemmin :)
Sain krassit jopa kukkimaan :) |
Oman maan persilja maistuu parhaalta. |
Joku jos kertoisi mikä kukka tämä on? Kuulemma ehkä auringonkukkaa tai kehäkukkaa, kukkien antaja ei enää muistanut lajiketta... |
Saimme tuparilahjaksi äidiltäni uima-altaan pojille. |
Pihakivetys, johon kivet löytyivät lähimetsästä ja jotka J + pikkuveljeni asensivat. |
Kukkapenkkiä. |
Astinkivet vievät portille, josta pääsee suoraan leikkipaikalle. Tuo portti lähtee vaihtoon heti kun löydetään jostain edullisesti uusi. |
Tupareiden ajaksi nurkkaan tungetut tavarat. Tuo keltainen hökötys tuolla nurkassa on J:n isältä tuparilahjaksi saatu lelujensäilytys sohva (ja teltta on ehdoton Eemilin lempipaikka). |
Nyt kumminkin jos aloittaisi ihan kuulumisten kertomisen. Perjantaina oli siis tuparimme ja vieraita oli ihan kiitettävä määrä käymässä. Eemil meni yökylään omalle kummitädilleni ja Veeti oli kotona lapsenvahdin seurassa. Luotin nimittäin siihen, että jokainen vieras osaa käyttäytyä lapsen ollessa talossa ja siihen, ettei Veeti häiriinny ulkona olevista vieraista, kun Veeti + lapsenvahti viettivät aikaa yläkerrassa. Ja oikein osasin luottaakkin, kaikki vieraat nimittäin käyttäytyivät erittäin mallikkaasti ja vaikka Veetillä olikin pientä kapinointia tuttipulloa kohtaan, niin lapsenvahti sai pikkumiehen loppujen lopuksi kumminkin nukkumaankin.
Seuraavana päivänä oli kumminkin aika kohtuullinen siivo ja onneksi Eemil jäikin kummitädilleni toiseksi yöksi, niin saatiin siivottua rauhassa tupareista kerääntyneet astiat + sotkut pihalta. Jossain vaiheessa päivää pikkusiskoni lähti Veetin ja lapsenvahdin (on siis myös pikkusiskoni kaveri) kanssa käymään äidilläni ja siitä siskoni kaverilla, mutta koska alkoi sataa, katsottiin parhaaksi, että tytöt jäisivät Veetin kanssa sinne siskoni kaverille yöksi. Samalla tultiin siihen tulokseen, että saanpahan itse lopetettua imetyksen kun ei ole pikkumiestä vaatimassa tissiä.
Sunnuntaina tuli Eemil kotiin ja paljon oli pikkumiehellä taas asiaa kyläviikonlopusta, Eemilille kumminkin iski melkein samantien kotiin päästyään huoli, että missä pikkuveikka oli ja niinpä Eemil juoksi pitkin asuntoa huudellen vauvaa. Kun Veetiä ei löytynyt, oli Eemil hiukan ehkä pettyneen oloinen, mutta onneksi pettymys laantui kohtuu pian.
Jossain vaiheessa Veeti tuli tyttösten kanssa takaisin kotiin, tai no oikeastaan vain käymään, koska tultiin siihen tulokseen, että Veeti tottuu paremmin pulloon ja saan paremmin imetyksen lopetettua, jos pikkumies jää vielä toiseksi yöksi siskoni kaverille. Niinpä tytöt ottivat Veetille lisää ruokaa ja vaihtovaatteita mukaan ja lähtivät jatkamaan matkaa. Ja nyt niille, jotka pitävät minua ihan järkyttävän kamalana äitinä, kun päästän 6kk vanhan kahdeksi yöksi yökylään, niin en todellakaan usko sen olevan Veetille millään tavalla traumatisoivaa ja koen, että itse jaksan poikia paljon paremmin kun saan joskus nukkua yön tai kaksi täysin ilman herätyksiä. Suoraan sanottuna nimittäin omat hermoni eivät todellakaan kestäisi, jos en ikinä saisi nukkua. Ja siksi toisekseen, sain imetyksen lopetettua ja viime yö meni todella hyvin kun Veeti joi pullosta. Veeti heräsi syömään ainoastaan kaksi kertaa (n. klo 2.30 ja n. klo 6.30) ja oma olo oli huomattavasti freessimpi kun ei ollut niin montaa herätystä yössä kuin tavallisesti.
Eemil nautti tuparilahja uima-altaasta (ja siskoni totesi, että tuo vesipisara näyttää kuulemma ihan korvakorulta :D) |
Veeti on alkanut syömään useammin syöttötuolissakin. |
Ja Veeti haluaisi kovasti myös syödä itse. |
Mutta loppujen lopuksi koko kulho uhkasi kaatua syliin. |
Puuron syönti ei ole kovin siistiä puuhaa. (kuvassa maistellaan Buzzadorilta tullutta Piltti-puuroa, josta lisää omassa postauksessaan kunhan kerkeän sellaisen tehdä) |
Nyt viikonloppuna Eemilin olisi tarkoitus lähteä kummisetänsä kanssa uudelleen Korkeasaareen tai SeaLifeen jos on huono sää. Ihan mielettömän kiva, että Eemil pääsee ensimäistä kertaa kumminsa kanssa johonkin, varsinkin nyt kun heidän mukaansa on lähdössä Eemilin kummisedän pikkusiskot (2,5v ja 3,5v).
Muita kuulumisia ei oikein ole nyt kerrottavana, loppuun laitan kuvia perjantailta kun Eemil oli äitini, pikkusiskoni, ja siskoni kaverin kanssa Korkeasaaressa:
Eemil näki jotain jännittävää. |
Keinumaankin pikkuherra pääsi. |
Poika lahjottiin jäätelöllä. |
Rannalla juoksu oli kivaa. |
Täti pussailee Eemiliä. |
Täti ja pikkumies. |
Lautalla vissiin tuuli, kun Eemilin hiuksetkin meni sekaisin. |
Pikkusiskoni, Eemil, Veeti ja siskoni kaveri menossa Korkeasaareen. |
Veetikin jaksoi olla näin pirteä reissulla. |
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Kuulumisia.
Joo on taas ollut niin "kiire" ja muutenkin on väsymys painanut päälle ettei ole kerennyt, saatika jaksanut blogia päivittää... Nyt voisinkin siis kertoa taas kuulumisia vähän pidemmältä ajalta.
Eli juhannus vietettiin rauhallisissa merkeissä J:n isän luona Nummi-Pusulassa grillaten ja hyvästä säästä nauttien. Eemil nautti saadessaan telmiä koko päivän pihalla ja saadessaan ammuskella vesipyssyllä vaaria, myös jälkiruoka herkut tuntuivat olevan koko päivän kohokohta. Veetikin viihtyi yllättävän hyvin, vaikka kummallakaan autoreissulla ei suostunut nukkumaan, sen sijaan Eemil nukkui matkan vaarilasta kotiin ja sen jälkeen olikin sitten "hauskaa" nukuttaa yliväsynyt + kiukkuinen lapsi omaan sänkyynsä, kun piti iltapalakin syödä ennen nukkumaan menoa... Mukaan viemisiksi saatiin idätettyjä perunoita + 2 paprikantaimea, jotka häpeäkseni odottavat edelleen kukkapenkkiin pääsyä. Ehkä vaikka huomenna sekin onnistuisi...
Muutamia kuvia juhannuksesta:
Tiistaina olin kaverini kanssa Virossa käymässä ja oli kyllä ihan kiva reissu, vaikka en raaskinutkaan itselleni mitään ostaa alennusmyynneistä huolimatta... Ja yksi kiukkuinen taksikuski pilasi loppureissun siitä aiheutuneella suoranaisella vitutuksella. Ja koska jotakin saattaa kiinnostaa, miten taksikuski onnistuu aiheuttamaan kiukutuksen, niin yritän selittää jutun niin, että edes joku ymmärtäisi.
Kaikki alkoi, kun olimme lähdössä Superalkosta (josta ostin juomat perjantaina oleviin tupareihin) ja käveltiin sen terminaalien vieressä olevan lätäkön toisessa päässä olevalle terminaalille aikeenamme ottaa taksi (koska vettä satoi kaatamalla), jotta päästäisiin Eckerön terminaalille. No, katseltiin taksien ikkunoissa taksoja ja löydettiinkin suht edullinen taksi ja oltiinkin hyppäämässä sen kyytiin (kutsutaan tätä kuskia nyt vaikka kuski A:ksi). No, juuri kun kuski A oli tulossa nostamaan lavojamme auton kyytiin, jostain juoksi toinen kuski luoksemme (jota kutsun nyt vaikka kuski B:ksi). Tämä kuski B alkoi huutamaan kovaan ja kiukkuiseen ääneen, ettemme voisi mennä kuski A:n kyytiin, koska tämä oli venäläinen. No, olisimme kumminkin kaverini kanssa halunneet juuri sen kuskin kyytiin, koska taksat olivat yli puolta halvemmat kuin B:n taksat. Tämähän ei kumminkaan ollut B:lle ollenkaan ok ja molemmat kuskit alkoivat huutamaan toisillensa venäjäksi. Jossakin vaiheessa kun huuto hiukan väheni, niin kuski B tarjosi hinnaksi Eckerön terminaaliin 10 euroa, totesimme sen olevan liian kallis, joten hinta laski 7 euroon. No, koska A olisi velottanut matkasta noin 5 euroa, niin sanoimme matkan edelleen olevan kalliimpi, jolloin kuski B:n hinta laski äkisti 5 euroon. Tässä vaiheessa kuski A sanoi varoittavansa meitä siitä, ettei kuski B veisi meitä todellakaan terminaaliin jonne halusimme, vaan jonnekin ihan muualle. Tästäkös kuski B suuttui ja alkoi huutaa minulle ja kaverilleni naama punaisena, että meidän olisi pakko mennä hänen kyytiinsä. Kun totesin, että minulla ja kaverillani on oikeus valita taksi, johon menemme, kuski suuttui entisestään. Tulimme tässä vaiheessa kaverini kanssa siihen tulokseen, ettemme todellakaan uskaltaisi mennä kummankaan kuskin kyytiin, vaan kävelisimme kaatosateesta huolimatta terminaalille...
No, kuski A lähti mukisematta jatkamaan matkaansa ja luulimme hetken kuski B:nkin tekevän näin, joten lähdimme jatkamaan matkaa kävellen. Kerkesimme kävellä noin 100 metriä, kun kuski B ilmestyi yllättäen taksinsa kanssa meidän viereemme ja yritti käskeä meitä taksinsa kyytiin, niin hän heittäisi meidät terminaalille. Koska kyseisen kuskin toiminta oli muutenkin alkanut tuntua oudolta, emme todellakaan nousseet taksin kyytiin. Tästähän tämä kuski B riemastui ihan toden teolla ja alkoi raivoamaan, että meidän pitäisi maksaa hänelle 12 euroa, koska hän oli tullut siihen ottamaan meitä kyytiin. Kaverini suuttui tuosta kommentista ja totesi, ettemme todellakaan maksa senttiäkään kuskille, jota emme olleet paikalle tilanneet ja joka ei ollut meitä edes mihinkään vienyt. Kuski yritti edelleen huutamalla saada meitä maksamaan, koska olimme hänen mielestään jollain tavalla tilanneet taksin siihen ja aloitustaksa oli kuulemma 10 euroa. Lisäksi veloitus siitä noin sadasta metristä oli kuulemma 2 euroa. Tässä vaiheessa saimme tarpeeksemme, totesimme ettemme todellakaan maksa ja lähdimme jatkamaan matkaamme.
Edelleen ketuttaa tuon kiukkuisen kuskin toiminta ja olen todellakin iloinen, ettemme alunperinkään mennyt hänen kyytiinsä. Sen verran epäilyttävältä tuo toiminta vaikutti.. Mutta onneksi loppu hyvin ja kaikki hyvin ja päästiin turvallisesti takaisin Suomeen.
Eemilille ostin muuten tuliaisiksi Cars croksit (6 euroa) ja Cars sateenvarjon (4 euroa). Veetille en viitsinyt ostaa mitään, koska ei Veeti kumminkaan tajuaisi tuliaisista mitään... Tuliaiset olivat selkeästi mieleiset, sillä nyt Eemil ei enää muita kenkiä haluakaan käyttää ja sateenvarjoakin poika haluaisi käyttää jopa sisällä...
Niin ja viime postauksessanihan puhuin pihakirppiksen suunnitelusta, joo pidin sen eilen. Mainostin pihakirppistä hyvin monen taloyhtiön postilaatikoihin tiputtelmillani mainoslappusilla ja mainoksia levitin muutenkin mahdollisimman laajalle, toiveena saada edes muutama asiakas ja muutama tavara myytyä. Täällä Kalajärvellä kun on ollut muutenkin todella paljon pihakirppiksiä, niin oletin, että edes joku olisi tullut. No ei. Pihakirppiksen kestoksi olin merkinnyt klo 13-17 ja tasan yksi ihminen kävi. Sekin oli naapurimme, joka tuli tervehtimään uusia naapureitaan, eikä ostanut mitään. Sai kyllä jäädä viimeiseksi kerraksi kun yritän olla luova ja ensi kerralla menen suosiolla oikealle kirppikselle myymään. Jos vaikka vielä tänä kesänä saisin aikaiseksi mennä Vermon kirppikselle myymään...
Ja kuulumisia vielä sen verran, että perjantaina meillä tosiaan on tuparit + J:n synttärit yhdistettynä. Saapa nähdä kuinka moni tulee paikalle, koska suurin osa ei ole osannut vastata mitään kutsuun ja ainoastaan muutama ihminen on vahvistanut tulevansa paikalle... Mutta ei se mitään, eiköhän meillä ole ihan kivaa pienemmälläkin porukalla ja mahtuupahan kaikki istumaan. Tulen sitten perjantain jälkeen viimeistään kirjoittamaan, että miten tuparit menivät. Kirjoitan ennen sitä, jos jotain kerrottavaa tulee... Nyt kumminkin painelen nukkumaan, jos vaikka ihan oikeasti saisin sen unikoulun aloitettua Veetin kanssa. Nyt on nimittäin meinannut tulla ongelmaksi tuttipullo, Veeti kun ei sitä meinaa oikein huolia kun on niin kiintynyt tissiruokintaan ja pelottaa jättää pikkuinen perjantaina hoitoon jos en ennen sitä saa poikaa pullosta juomaan... Vinkkejä tuttipulloon totuttamiseen otetaan ilomielin vastaan.
Eli juhannus vietettiin rauhallisissa merkeissä J:n isän luona Nummi-Pusulassa grillaten ja hyvästä säästä nauttien. Eemil nautti saadessaan telmiä koko päivän pihalla ja saadessaan ammuskella vesipyssyllä vaaria, myös jälkiruoka herkut tuntuivat olevan koko päivän kohokohta. Veetikin viihtyi yllättävän hyvin, vaikka kummallakaan autoreissulla ei suostunut nukkumaan, sen sijaan Eemil nukkui matkan vaarilasta kotiin ja sen jälkeen olikin sitten "hauskaa" nukuttaa yliväsynyt + kiukkuinen lapsi omaan sänkyynsä, kun piti iltapalakin syödä ennen nukkumaan menoa... Mukaan viemisiksi saatiin idätettyjä perunoita + 2 paprikantaimea, jotka häpeäkseni odottavat edelleen kukkapenkkiin pääsyä. Ehkä vaikka huomenna sekin onnistuisi...
Muutamia kuvia juhannuksesta:
Vesipyssyn täyttämistä. |
Vaarin tähtääminen vesipyssyllä oli hauskaa. |
Juhannuskoivujen kastelua... |
Eemil luuli pääsevänsä kukkien taakse piiloon... |
Jäätelö maistui... |
Ja sen jälkeen myös naamasta huomasi, että jäätelöä oli syöty. |
Veeti on jo iso poika :) |
Maisemien kuikuilua. |
Täysi vatsa hymyilytti. |
Kaikki alkoi, kun olimme lähdössä Superalkosta (josta ostin juomat perjantaina oleviin tupareihin) ja käveltiin sen terminaalien vieressä olevan lätäkön toisessa päässä olevalle terminaalille aikeenamme ottaa taksi (koska vettä satoi kaatamalla), jotta päästäisiin Eckerön terminaalille. No, katseltiin taksien ikkunoissa taksoja ja löydettiinkin suht edullinen taksi ja oltiinkin hyppäämässä sen kyytiin (kutsutaan tätä kuskia nyt vaikka kuski A:ksi). No, juuri kun kuski A oli tulossa nostamaan lavojamme auton kyytiin, jostain juoksi toinen kuski luoksemme (jota kutsun nyt vaikka kuski B:ksi). Tämä kuski B alkoi huutamaan kovaan ja kiukkuiseen ääneen, ettemme voisi mennä kuski A:n kyytiin, koska tämä oli venäläinen. No, olisimme kumminkin kaverini kanssa halunneet juuri sen kuskin kyytiin, koska taksat olivat yli puolta halvemmat kuin B:n taksat. Tämähän ei kumminkaan ollut B:lle ollenkaan ok ja molemmat kuskit alkoivat huutamaan toisillensa venäjäksi. Jossakin vaiheessa kun huuto hiukan väheni, niin kuski B tarjosi hinnaksi Eckerön terminaaliin 10 euroa, totesimme sen olevan liian kallis, joten hinta laski 7 euroon. No, koska A olisi velottanut matkasta noin 5 euroa, niin sanoimme matkan edelleen olevan kalliimpi, jolloin kuski B:n hinta laski äkisti 5 euroon. Tässä vaiheessa kuski A sanoi varoittavansa meitä siitä, ettei kuski B veisi meitä todellakaan terminaaliin jonne halusimme, vaan jonnekin ihan muualle. Tästäkös kuski B suuttui ja alkoi huutaa minulle ja kaverilleni naama punaisena, että meidän olisi pakko mennä hänen kyytiinsä. Kun totesin, että minulla ja kaverillani on oikeus valita taksi, johon menemme, kuski suuttui entisestään. Tulimme tässä vaiheessa kaverini kanssa siihen tulokseen, ettemme todellakaan uskaltaisi mennä kummankaan kuskin kyytiin, vaan kävelisimme kaatosateesta huolimatta terminaalille...
No, kuski A lähti mukisematta jatkamaan matkaansa ja luulimme hetken kuski B:nkin tekevän näin, joten lähdimme jatkamaan matkaa kävellen. Kerkesimme kävellä noin 100 metriä, kun kuski B ilmestyi yllättäen taksinsa kanssa meidän viereemme ja yritti käskeä meitä taksinsa kyytiin, niin hän heittäisi meidät terminaalille. Koska kyseisen kuskin toiminta oli muutenkin alkanut tuntua oudolta, emme todellakaan nousseet taksin kyytiin. Tästähän tämä kuski B riemastui ihan toden teolla ja alkoi raivoamaan, että meidän pitäisi maksaa hänelle 12 euroa, koska hän oli tullut siihen ottamaan meitä kyytiin. Kaverini suuttui tuosta kommentista ja totesi, ettemme todellakaan maksa senttiäkään kuskille, jota emme olleet paikalle tilanneet ja joka ei ollut meitä edes mihinkään vienyt. Kuski yritti edelleen huutamalla saada meitä maksamaan, koska olimme hänen mielestään jollain tavalla tilanneet taksin siihen ja aloitustaksa oli kuulemma 10 euroa. Lisäksi veloitus siitä noin sadasta metristä oli kuulemma 2 euroa. Tässä vaiheessa saimme tarpeeksemme, totesimme ettemme todellakaan maksa ja lähdimme jatkamaan matkaamme.
Edelleen ketuttaa tuon kiukkuisen kuskin toiminta ja olen todellakin iloinen, ettemme alunperinkään mennyt hänen kyytiinsä. Sen verran epäilyttävältä tuo toiminta vaikutti.. Mutta onneksi loppu hyvin ja kaikki hyvin ja päästiin turvallisesti takaisin Suomeen.
Eemilille ostin muuten tuliaisiksi Cars croksit (6 euroa) ja Cars sateenvarjon (4 euroa). Veetille en viitsinyt ostaa mitään, koska ei Veeti kumminkaan tajuaisi tuliaisista mitään... Tuliaiset olivat selkeästi mieleiset, sillä nyt Eemil ei enää muita kenkiä haluakaan käyttää ja sateenvarjoakin poika haluaisi käyttää jopa sisällä...
Niin ja viime postauksessanihan puhuin pihakirppiksen suunnitelusta, joo pidin sen eilen. Mainostin pihakirppistä hyvin monen taloyhtiön postilaatikoihin tiputtelmillani mainoslappusilla ja mainoksia levitin muutenkin mahdollisimman laajalle, toiveena saada edes muutama asiakas ja muutama tavara myytyä. Täällä Kalajärvellä kun on ollut muutenkin todella paljon pihakirppiksiä, niin oletin, että edes joku olisi tullut. No ei. Pihakirppiksen kestoksi olin merkinnyt klo 13-17 ja tasan yksi ihminen kävi. Sekin oli naapurimme, joka tuli tervehtimään uusia naapureitaan, eikä ostanut mitään. Sai kyllä jäädä viimeiseksi kerraksi kun yritän olla luova ja ensi kerralla menen suosiolla oikealle kirppikselle myymään. Jos vaikka vielä tänä kesänä saisin aikaiseksi mennä Vermon kirppikselle myymään...
Ja kuulumisia vielä sen verran, että perjantaina meillä tosiaan on tuparit + J:n synttärit yhdistettynä. Saapa nähdä kuinka moni tulee paikalle, koska suurin osa ei ole osannut vastata mitään kutsuun ja ainoastaan muutama ihminen on vahvistanut tulevansa paikalle... Mutta ei se mitään, eiköhän meillä ole ihan kivaa pienemmälläkin porukalla ja mahtuupahan kaikki istumaan. Tulen sitten perjantain jälkeen viimeistään kirjoittamaan, että miten tuparit menivät. Kirjoitan ennen sitä, jos jotain kerrottavaa tulee... Nyt kumminkin painelen nukkumaan, jos vaikka ihan oikeasti saisin sen unikoulun aloitettua Veetin kanssa. Nyt on nimittäin meinannut tulla ongelmaksi tuttipullo, Veeti kun ei sitä meinaa oikein huolia kun on niin kiintynyt tissiruokintaan ja pelottaa jättää pikkuinen perjantaina hoitoon jos en ennen sitä saa poikaa pullosta juomaan... Vinkkejä tuttipulloon totuttamiseen otetaan ilomielin vastaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)