tiistai 30. elokuuta 2016

Eemilin alkava koiraharrastus


Olen tainnut jo aiemminkin puhua siitä kuinka Eemil tahtoisi jo harrastaa Windyn kanssa ja kuinka varsinkin agility kiinnostaisi poikaa. Tahto koiraharrastukseen on edelleen suuri ja se kasvaa koko ajan, mutta ihan vielä en uskalla Eemiliä päästää harrastamaan Windyn kanssa.

Lauantaina tuli kumminkin oiva tilaisuus Eemilille kokeilla koiraharrastusta, vaikkakin vain leikkimielisesti mutta silti. Lauantaisessa mätsärissä oli nimittäin ilmainen luokka nimeltään lapsi ja lelukoira.
Kotona jo valittiin innolla pehmokoira mukaan ja matkalla sille keksittiin innolla nimeä. Lopulta nimeksi päätyi Lepakko. Paikan päällä Eemiliä alkoi kumminkin hieman jännittämään ja osallistuminen meinasi peruuntua, mutta onneksi Eemil lopulta uskaltautui kehään.


Esiintyminen lelukoiran kanssa sujui Eemililtä aivan loistavasti ja vaikka häntä hieman jännittikin niin poika uskalsi myös puhua mikrofoniin kun luokan vetäjä haastatteli kilpailijoita.

Lopulta kumminkin oli aika palkita kilpailijat ja Eemil sijoittui kolmanneksi. Palkinnoksi poika sai ruusukkeen, koirapehmolelun, suklaapatukan, sekä koiran nameja. Eemil olikin hyvin ylpeä saavutuksestaan ja tahtoo kuulemma pian uudelleen samanlaiseen kilpailuun kilpailemaan.

Hyvin alkoi siis Eemilin koiraharrastus vaikka vielä hän ei harrastanutkaan oikean koiran kanssa. Toivottavasti into säilyy jatkossakin.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Match show kuulumisia


Eilen olimme jälleen kerran Windyn kanssa mätsärissä pyörähtämässä ja samalla nähtiin Windyn sijoitukseen luovuttanut henkilökin. Windy muisti vielä luovuttajansa, sekä hänen toisen koiran hyvin ja Windy sai samalla pikakotitrimminkin pisimmille karvoille.

Odotellessamme isojen aikuisten kehän alkua juttelimme hieman suunnitelmistani Windyn kanssa ja luovuttaja kertoi hieman omista suunnitelmistaan. Hyvältä kuulosti suunnitelmat luovuttajan suhteen muunmuassa pentuja miettien. Hieman ehkä ärsytti kylläkin kun seuraamme lyöttäytyi yli-innokas uroksen omistaja joka ei tuntunut millään ymmärtävän etten tahdo hänen koiransa hyppivän Windyn selkään mutta onneksi heistä pääsi eroon kun menin sivummalle treenaamaan ravaamista Windyn kanssa.


Koira määrä ei päätä huimannut eilisessä mätsärissä ja isojen aikuisten kehässä olikin vain kahdeksan koiraa. Minuahan tämä ei haitannut sillä mahdollisuus sijoittumiseen oli luonnollisesti parempi.
Olimme muuten ensimmäistä kertaa ihan näyttelyhihnan ja -pannan kanssa liikenteessä ja meni ainakin omasta mielestäbi paljon paremmin kuin kahdella aiemmalla kerralla.

Saimme myös vinkkejä jatkoa varten muunmuassa ravaamista ajatellen sillä kuulemma Windy ravaa paremmin kun se saa enemmän löysää eikä ravaa ihan vierelläni. Hyvä neuvo jatkoa ajatellen ja neuvot on aina hyvästä jos meinataan kehittyä.

Kokonaisuudessaan mätsäri oli todella onnistunut ja oltiin jälleen kerran sinisten kolmannet, mutta tästä on hyvä jatkaa harjoituksia. Parin viikon päästä olisikin jälleen uudet mätsärit ja pitääkin katsoa päästäisiinkö silloinkin paikalle.

Niin ja Eemilkin pääsi kokeilemaan onneaan lapsi ja lelukoira luokasta, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa.

lauantai 27. elokuuta 2016

Miten suurperheessä riittää rahat?

Minulta on muutamankin otteeseen pyydetty kirjoitusta siitä, miten suurperheessä oikein riittää rahat ja mihin sitä rahaa oikeastaan edes kuluu. Alkuun ajattelin, että aihe olisi liian henkilökohtainen blogiin jaettavaksi, mutta olenhan avannut asiaa jo esimerkiksi Facebookin mammapalstoilla niin miksen täälläkin. Jo pelkästään äityleissä kun kommenttini näkee varmasti useampi ihminen kuin blogiani lukee. Mitään tarkkoja summia on turha odottaa tässä postauksessa olevan, vaan puhun summista yleisellä tasolla ja noin summina. Tarkat summat haluan pitää perheen sisäisinä.

Aloitetaan perustiedoista. Olemme siis kuusi henkinen perhe, johon kuuluu meidän ihmisten lisäksi koira. Asumme vuokralla kerrostalossa Länsi-Vantaalla ja asuntomme on hieman vajaa 100 neliön kokoinen. Lapsemme ovat kaikki päivähoidossa kun minä teen henkilökohtaisen avustajan töitä keikkalaisena ja J työskentelee taksikuskina vuorotyössä. Koiramme ruokintaan täysin raakaruualla.

Sitten jatketaan tuloihin eli kaikkiin niihin rahoihin joita saamme kuukaudessa. Tuloinamme on tällä hetkellä asumistuki (hieman yli 800e), lapsilisät (kuukaudessa 490e), minun palkkani (kuukaudessa pyöreästi 1100e), sekä J:n palkka (kuukaudessa pyöreästi 1300-1500e). Oma palkkani maksetaan kahdesti kuukaudessa ja se helpottaa hieman kaupassa käyntiä, sekä laskujen maksua sillä budjetti tulee miettittyä tarkemmin ainakin minun toimesta kun rahat jakautuvat tasaisesti koko kuukaudelle.

Sitten ne menot. Menoina meillä on vuokra (josta asumistuki kattaa melkein kaiken), internet, puhelinliittymät, Sonera viihde, kotivakuutus (joka 3. kuukausi), sähkö (joka 3. kuukausi), sekä päivähoitomaksut ja tietenkin ruoka ja päivittäiseen elämään tarvittavat tuotteet.

Miten menomme sitten jakautuvat?
Vuokraan menee noin kolmasosa kaikista tuloistamme kun asumistuen laskee mukaan tuloihin. Tämä onkin yksi syy miksi olemme miettineet pienempää ja halvempaa asuntoa. Toisaalta vuokra on aina iso menoerä, mutta siitä olisi kiva saada hieman säästettyä.
Netti, puhelimet ja Sonera viihde ovat kohtuullisen pieniä menoeriä. Kilpailutamme puhelinliittymät säännöllisesti ja juuri viikko sitten saimmekin taas liittymät halvemmaksi kilpailuttamalla vaikka operaattori pysyi samana.
Sähkö ja kotivakuutus tulevat tosiaan kolmen kuukauden välein jolloin joka 3. kuukausi menee säännöllisiin laskuihin hieman enemmän. Samoin koiravakuutus tulee kolmen kuukauden välein.
Päivähoitomaksut eivät ole yhtään niin suuret kuin alkuun luulin. Kaikkien neljän päivähoitomaksut ovat nimittäin yhteensä 190e kuukaudessa eli töissä käynti ja lasten tarhassa pitäminen on taloudellisesti kannattavaa.
Koiran kuluista sen verran, että ainoa säännöllinen kulu koiran osalta on ruoka. Rokotukset, vitamiini lisät ja muut lisät, tai muut hankinnat eivät ole kuukaisittaisia. Windy syö raakaruokaa ja lihoihin menee kuukaudessa noin 75-100e joka on tottakai enemmän kuin mitä nappuloihin uppoaisi, mutta olen laskenut että pitkällä tähtäimellä lihan syöttäminen on kannattavampaa. Lisäksi Windy syö liha-annoksista kaiken ja nappulat jäävät lähes poikkeuksetta syömättä. Mieluummin siis käytän hieman enemmän ruokaan jota koira syö kuin käytän turhaa rahaa ruokaan jota koira ei syö.

Pääsääntöisesti pärjäämme siis vallan mainiosti. Välillä on toki kuukausia jolloin saattaa joutua lainaamaan hieman rahaa, mutta nämä ovat pääsääntöisesti sellaisia kuukausia jolloin on enemmän hankintoja sekä laskuja.

En nyt tiedä avasiko tämä aihetta kenellekään kun en tarkkoja lukuja tahdo kirjoitella. Sanoisin kumminkin että kaikilla on mahdollisuus pärjätä rahallisesti kunhan vain miettii mihin rahansa käyttää.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kun lapsi ei puhu

Meillä on kolme vuotias poika nimeltään Niilo ja hän ei puhu. Tai oikeastaan puhuu neljän sanan verran jotka ovat: ei, en, joo ja namnam. Ei siis järin montaa sanaa ja näin ollen kommunikointi on välillä hieman haastavaa. Eikä se kommunikointi ole haastavinta edes meidän vanhempien kanssa vaan ongelma muodostuu enemmänkin kaverisuhteiden luonnissa. Kaverit eivät nimittäin ymmärrä ja siksi Niilo leikkiikin esimerkiksi päiväkodissa pääsääntöisesti Veetin kanssa.
3-vuotis neuvolassa saimme lähetteen puheterapiaan josta luvattiin lähete tutkimuksiin että miksi poika ei puhu. Tästä huolimatta ensimmäisellä käynnillä ei sanottu sanaakaan näistä tutkimuksista vaan puhuttiin että Niilo käy ainakin 15 kertaa puheterapiassa jota jatkettaisiin mahdollisesti päiväkodin tiloissa ylimääräisellä 20 käynnillä.


Tällä viikolla oli kumminkin toinen käynti puheterapiassa ja saimme hieman enemmän tietoa juuri siitä avusta jota kaipaamme. Puheterapeutti kertoi, että jos Niilo ei ala hyvin pian puhumaan, meidän pitää hakea Kelalta tukea yksityiseen puheterapiaan. Tämä tuki liikkuu kuulemma nimellä vammaistuki ja samalla saisimme hakea vammaistukea.
Puheterapeutti kehoitti hakemaan myös tukea Kelataksi oikeuteen Niilolle jotta poika voisi kulkea puheterapia matkansa taksilla.


Kun nämä miljoona erilaista tukijuttua oltaisiin selvitetty, mentäisiin ensinnä lääkärille joka on erikoistunut puheenkehityksen viivästymään joka sitten laittaisi sen lähetteen sinne yksityiselle puheterapeutille joka sitten vuorostaan laittaisi lähetteen tarkempiin tutkimuksiin. Aika moinen show siis edessä nyt loppuvuoden aikana ellei tapahdu ihmettä joka saa Niilon puhumaan.

Siihen saakka että saadaan joku fiksu selvyys asioista, opettelemme tukiviittomien sekä kuvakorttien käyttöä ja on muuten yllättävän vaikeaa kun opettelukumppanina on 3-vuotias jota ei pahemmin asian oppiminen kiinnosta...

Toivomme että asia etenee pian ja saamme jonkun syyn pojan puhumattomuudelle.

maanantai 22. elokuuta 2016

Windystä tuli iso tyttö!


Heiman koirakuulumisia tähän väliin nyt kun Windystä tuli iso tyttö. Viime viikon torstaina Windyllä alkoi siis juoksut joita oltiin jo odoteltukin muutama tovi. Ikää Windyllä oli juoksujen alkaessa vain muutama viikko päälle yksi vuosi ja niinpä juoksut alkoivatkin hyvään aikaan. Hieman jännitti milloin juoksut alkaisivat kun niitä ei tuntunut näkyvän, mutta onneksi enää ei tarvitse jännittää niiden alkua.

Pari päivää ennen juoksujen alkua Windy oli selkeästi tavallista rauhallisempi ja pesi itseään aktiivisemmin, joten periaatteessa olisi kai pitänyt arvata juoksujen alkavan, mutta jotenkin ajattelin rauhallisuuden vain johtuvan lenkkeilystä. Nyt kun juoksut ovat alkaneet kunnolla, on Windy selkeästi rauhallisempi kuin tavallisesti ja tyttö kaipaa huomiota huomattavasti tavallista enemmän. Nyt sitten vain odotellaan että millaisella aikataululla tulee seuraavat juoksut jotta Windyn sijoitukseen antaneella olisi helpompi miettiä mahdollista tulevaa astutusta.

Muita kuulumisia koiran suhteen on muunmuassa se, että viha imuria kohtaan vähenee koko ajan. Minä saan jo imuroitua puoli asuntoa ilman yhtään haukahdusta ja jos pidän jonkinlaisen tauon noin puolessa välissä asuntoa, saan yleensä imuroitua loputkin ilman haukahduksia.


Ruokinnassakin on tapahtunut hieman muutoksia. Aikaisemmin syötin Windylle nimittäin aamuisin nappulaa, sekä libaa ja iltaisin pelkkää lihaa. Koska nappulat eivät kumminkaan tuntuneet maistuvan Windylle ja osa lihastakin jäi kuppiin nappulan vuoksi, siirryimme nyt kokonaan raakaruokinnalle. Tällä hetkellä tilanne on se, että ruokakuppi tyhjenee joka ikinen kerta ja nirsoilua ei ole havaittavissa. Voisinkin sanoa siis että kyseessä on suhteellisen onnistunut ruokinnan muutos.

Lenkillä kiskomisessakin on tapahtunut sillä ostimme Windylle valjaat muutaman kaverini ehdotuksesta. Kyseessä on ihan tavalliset valjaat, eikä esimerkiksi vedonestovaljaat ja silti muutos aikaisempaan on ollut todella suuri! Vakjaiden kanssa Windy ei kisko yhtää niin paljon kuin aiemmin ja lenkkeily on huomattavasti miellyttävämpää. Pakko siis sanoa että vaikka olin alkuun hieman sekptinen valjaiden hankintaa kohtaan niin tähän mennessä ne ovar olleet ehdottomasti paras hankinta.

Mätsäri harrastuksesta sen verran, että oltiin viime viikon tiistaina taas mätsärissä, mutta sieltä emme saaneet kuin sinisen nauhan. Toisaalta yksikään pitkäkarvainen koira ei saanut isojen aikuisten kehässä punaista nauhaa eikä sijoittunut joten Windyn sininen nauha ei tullut yllätyksenä. Kehäkäytös oli kumminkin parempaa kuin edellisessä mätsärissä ja olihan tuo hyvää harjoitusta joten ei hautannut vaikka ei sijoituttu.

Tässä jälleen uusimmat kuulumiset Windyn osalta.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Onko lapsi hoidossa isällään?


Yhdessä äitien välisessä whatsup ryhmässä tuli puhetta lasten hoitoon jättämisestä, sekä siitä onko lapsi hoidossa isänsä kanssa ollessaan? Olen myös laittanut merkille, että todella monessa sosiaalisen median kanavassa lapsen isän kanssa jättämisestä puhutaan tyylillä "lapsi jäi isälleen hoitoon" tai "onneksi lapsen isä suostuu hoitamaan lasta esimerkiksi suihkun ajan".

Omaan korvaani kuulostaa todella hölmöltä, että lapsi olisi omalla isällään hoidossa sillä onhan isä yhdenvertainen vanhempi äidin kanssa. Tai ainakin näin pitäisi olla. Edes erillään asuminen ei mielestäni selitä sitä, että sanotaan lapsen olevan hoidossa kun lapsi on isällään sillä silloinkin lapsi on vanhempansa kanssa.

Olen myös törmännyt muutamiin keskusteluihin joissa on sanottu, ettei lapsi voi jäädä isänsä kanssa ennen kuin lapsen voisi viedä muuallekin hoitoon. Tämä taas saa itseni ainakin miettimään että miksei voisi? Tai kun perustellaan tätä sillä, että äiti on lapselle se tärkein henkilö maailmassa ja äiti on se ensisijainen ihminen kenen kanssa lapsen pitäisi viettää aikaansa. Tässäkään ei ole mielestäni järjen hiventäkään.
Lapsi tehdään yhdessä ja yhdessä siitä kuuluisi huolehtiakkin. En periaatteessa yhtään ihmettele, että nykyajan yhteiskunnassa vähätellään isän roolia lapsen elämässä jos ajatusmaailma on se, että isä on vain hoitaja omalle lapselleen ja tähän tulisi tulla muutos omasta mielestäni. Ei nyt välttämättä ole paras vertauskuva, mutta jos mietitään esimerkiksi perheitä joissa on kaksi äitiä. Jääkö lapsi näissäkin perheissä toiselle vanhemmalleen hoitoon ja miten se hoitajana toimiva vanhempi päätetään? Tai perheitä joissa on kaksi isää. Onko näissä perheissä lapsi molemmilla vanhemmillaan vain hoidossa? Voisin veikata ettei asia ole näin, joten miksi sen pitäisi olla toisin niissäkään perheissä joissa on äiti ja isä?

Voisikohan mitenkään osan nykyajan iseistä arkuus lapsistaan huolehtimiseen johtua juurikin siitä, että suhtautuminen on tällainen? Olisi myös mielenkiintoista tietää, että mistä tällainen ajatusmaailma juontaa juurensa?

Tällaista pohdintaa tälle päivälle. Onko teidän perheissä vanhemmat tasa-arvoisia vai jääkö teidän perheessä lapsi hoitoon isänsä kanssa? Jos puhutte vain hoitoon jäämisestä niin miksi?

(Loppuun huomautan että kuvassa Niilo on itse kivunnut koiran häkkiin ja vetänyt oven kiinni laskeakseen Windyn luut rauhassa. Ihan vaan ettei kukaan kauhistu kuvaa...)

perjantai 19. elokuuta 2016

Lapsiperheen aakkoset

A - Aurinko. Lämpö ja aurinko ovat samalla ihania, mutta samalla myös asioita joista lapsiperheitä varoitellaan todella paljon. Kesällä on ihana ulkoilla kun aurinko paistaa, mutta samalla pitää myös muistaa uv-säteilyn vaarat ja kunnollinen auringolta suojaaminen.

B - Banaani. Lapset rakastavat banaania ja meillä onkin kausia kun banaania uppoaisi useampikin kilo päivässä. Banaania on myös käytetty lasten vauva-aikana koventamaan mahdollista löysää vatsaa.

C - Cuplaton. Usealle vanhemmalle tuttu tuote lapsen vauva-ajasta. Tämä ehkäisee lapsen vatsassa kiertävää ilmaa ja vähentää joissain tapauksissa vauvan itkuisuutta.

D - D-vitamiini. Jokaisen suomalaisen kuuluisi syödä d-vitamiinilisää, mutta varsinkin lapsille se on tärkeä. D-vitamiinilisän syönti aloitetaan jo varhaisessa vaiheessa ja sitä kuuluisi jatkaa aikuisikään saakka.

E - Euro. Rahaa saa lapsiperheessä kulumaan milloin mihinkin eikä sen kulumista voi estää mitenkään. Lapsen ensimäisenä elinvuotena rahan meno on kaikkein pahinta, mutta onneksi se tasaantuu kun lapsi kasvaa ja jos on useampi lapsi niin lähes kaiken voi onneksi kierrättää jos ne ovat vielä hyvässä kunnossa.

F - Facebook-kirppikset. Nämä riitaa ja rahanmenoa aiheuttavat paholaiset. On hyvin vähissä ne äidit jotka ovat Facebookissa, mutta eivät kuulu yhteenkään Facebook kirppisryhmään. Kirppiksiltä voi tehdä mahtavia löytöjä, mutta niissä saattaa myös joutua taistelemaan tuotteista, joutua huijatuksi ja jopa joutua maksamaan moninkertaisesti uuden vaatteen hinnan jos löydät jotakin mitä tahdot palavasti.

H - Hiljaisuus. Tämä on asia jota jokainen vanhempi osaa arvostaa mutta josta lähes jokainen vanhempi myös tietää, että kun on liian hiljaista niin silloin lapset tekevät pahuuksia. Hiljaisuus on siis hyvästä, mutta liika hiljaisuus pahasta.

I - Iltarutiinit. Tämä on tärkeä sana ja suurimassa osassa perheitä iltarutiinit ovat todella tärkeä asia. Iltarutiinien käyttäminen kannattaa aloittaa jo hyvin ajoissa niin iltatoimien suorittaminen sekä lapsen nukkumaan laittaminen helpottavat huomattavasti.

J - Jälkivuoto. Inhottava ja ehkä jonkun mielestä ällöttäväkin asia ja hyi minua kun kehtaan tämän blogissani mainita. Kyseessä on kumminkin asia mistä kukaan ei ainakaan minua vaivautunut varoittamaan ennen kuin sen itse totesin synnytyksen jälkeen. Liekö sitten kyseessä ollut ettei minua haluttu pelotella vai mikä on syynä, mutta olisi ollut kiva kuulla tästä etukäteen ensimäistä lasta odottaessani...

K - Karkki. Tuo lapset pilaava sokerinen herkku joka saa jo pienenä annoksena lapsen vähintäänkin sokerikoukkuun ja käyttäytymään adhd lapsen lailla. Karkki myös jakaa mielipiteitä hyvin rajusti. Osa on sitä mieltä ettei lapsi saa ikinä koskaan syödä mitään sokeripitoista kun taas osa ei pidä satunnaista karkin syöntiä kovinkaan pahana asiana. Sitten on taas yksi ääripää joka antaa lapsensa syödä lähes rajoituksetta karkkia. Itse kuulun tuohon joukkoon joka ei pidä satunnaista sokeria pahana ja joka on tarjonnut jokaiselle lapselleen 1-vuotis syntymäpäivillä jotain makeaa.

L - Lika. Lapsiperheissä saa tottua likaan ja jokaiseen sen muotoon. Vaunut tuovat hiekkaa sisälle, lapsi kippaa kivet kengistä keskelle eteistä, ruokaa vaatteilla, puklua vanhempien vaatteilla ym. Onneksi lian voi aina siivota myös mutta välillä saattaa myös tuntua ettei se lopu ikinä... Lapsetkin onneksi kasvavat ja lian määrä vähenee.

M - Maito. Maitoa kuluu lapsiperheessä mielettömät määrät ja varsinkin jos vauva-aikana käytetään korviketta. Maitoa saa kantaa selkä vääränään kotiin ja välillä ainakin itsestäni tuntuu että oma lehmä olisi oiva vaihtoehto ettei kaupassa tarvitsisi käydä miljoonaa kertaa viikossa hakemassa maitoa.

N - Nänni. Hyvinkin oleellinen sana varsinkin imetykseen liittyen. Kyseessä on uloke, jos lapsi saa yleensä ensimmäisten kuukausien ravinnon ja joka jo pelkästään saattaa olla jonkun mielestä inhottava. Saatika imetykseen liittyvänä asiana. Kyseessä on kumminkin vain uloke kehossa joka löytyy sekä miehiltä että naisilta.

O - Odotus. Ensin odotetaan että tullaan raskaaksi, sitten odotetaan ensimmäistä ultraa, sitten toista ultraa, sitten vauvan syntymää, sitten jokaista kehitysvaihetta erikseen. Raskaus ja lapsiperheen elo tuntuukin siis olevan yhtä odotusta ja tuntuu että koko ajan odotetaan jotakin.

P - Potta. Yksi kuivaksiopettelun perusvälineistä. Toki kaikki eivät pottaa käytä välttämättä ollenkaan ja jotkut lapset oppivat suoraan pöntölle, mutta potta saattaa joskus olla äärimmäisen tärkeä väline.

R - Raivarit. Ehkä hieman negatiivinen sana, mutta liittyy kumminkin lapsiperheisiin hyvin vahvasti. On nimittäin olemassa useammanlaisia raivareita jotka liittyvät lapsiperheisiin. On rintaraivareita, uhmaraivareita, raskausraivareita ja noin miljoona muutakin tilannetta kun hermot saattavat mennä vanhemmalla tai lapsella.

S - Stereotypiat. Lapsiperheisiin liittyy noin tsiljoona stereotypiaa jotka yhdistetään erilaisiin perheisiin ja useimmat näistä ovat yleensä negatiivisia ihan ilman syytä. Suurperheitä pidetään vähävaraisina ja ettei lapset saa niissä tarpeeksi huomiota, teiniäidit luokitellaan yleensä huonoiksi ja epäkypsiksi äideiksi, yksinhuoltajista taasen puhutaan yleisesti todella rumasti. Stereotypioita löytyy siis todella monta ja yhteiskunta voisi vähitellen alkaa luopumaan niistä sillä ne ovat yleensä hyvin ilkeitä.

T - Tutti. Tutti jakaa todella paljon mielipiteitä sillä joissain perheissä se saattaa olla arjen pelastaja ja joissain perheissä taasen totaallisen turha. Niinkuin esimerkiksi meidän perheessä ainoastaan Eemil on käyttänyt tuttia, eikä hänkään kauaa. Vaikka tutti siis jakaakin mielipiteitä niin kenenkään valintoja sen suhteen ei sovi mennä arvostelemaan.

U - Uni. Tätä kirjainta ei tarvinnut edes erityisemmin miettiä sillä sanana uni liittyy hyvin vahvasti lapsiperheisiin. Vauvavuotena unta on luonnollisesti hyvin paljon vähemmän kuin lapsen kasvaessa ja joissain tapauksissa unta ei pahemmin ole vauvavuoden jälkeenkään. Joka tapauksessa melko varmasti suurin osa vanhemmista toivoisi unta olevan enemmän, mutta älä murehdi, kyllä kerkeät nukkumaan edes joskus. Ehkä viimeistään sitten kun lapsi muuttaa pois kotoa. Riippuen tietty hyvin paljon lapsesta että kuinka paljon hän aiheuttaa huolta vielä aikuistuttuaankin....

V - Vaipat. Vaippoja on monenlaisia, samoin kun niiden käyttäjiäkin. On värikkäitä, sekä kivan näköisiä kestovaippoja, on ekologia sekä kotimaisia vaippoja ja on ei niin ekologia kertakäyttövaippoja joiden käyttäjäkunta on melko varmasti suurin erilaisista vaipoista. Vaippoja ostavista vanhemmista löytyy myös erilaisia persoonia ja jotkut jopa kieltäytyvät kokonaan vaippojen käytöstä. Vaippojenkin suhteen on kumminkin hyvä muistaa, että jokainen tekee oman valintansa niiden suhteen ja sitä on turha arvostella.

X - Xylitol. Jokaiselle lapselle ja jopa aikuiselle tärkeä tuote hampaiden hyvinvointia ajatellen ja samalla tuote josta löytyy valinnanvaraa hyvin paljon. Toisaalta kun kaikesta muustakin tuntuu olevan paljon valinnanvaraa niin miksei sitten xylitol-tuotteistakin. Päiväkotia aloittelevien kannattaa muistaa omat xylitol-pastillit päiväkotiin sillä niitä tarvitaan.

Y - Yäk. Tämä sana tulee hyvin todennäköisesti kuulumaan jossain vaiheessa lapsen suusta ja hyvin todennäköisesti myös vanhemman suusta. Meillä sana yäk kuuluu hyvin usein kun tarjolla on esimerkiksi ruokaa joka ei ole jonkun lapsen mieleen ja jopa itse olen sanonut yäk pariinkin otteeseen varsinkin vauvavuotena kun kaikki mitä näkee ei ole niin kauhea mahtavaa tai kivaa...

Ä - Äiti. Yhtä tärkeä sana kuin isikin. Sana jonka varmaan jokainen äiti toivoisi olevan lapsensa ensimäinen sana. Sana jonka kuuleminen voi jopa ärsyttää jos sen kuulee parhaimmillaan sata kertaa päivässä ja asia jonka takia äitiä hoetaan on tyyliä "kunhan sanoin äiti" tai "ei sittenkään mitään". Samalla myös sana joka kuulostaa lähes jokaisen äidin korvaan ihanalta, sekä maailman kauneimmalta sanalta.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Lievää syysväsymystä ilmassa


Päivät pimenevät kovaa vauhtia ja pimeys alkaa vaikuttamaan omiin päiviini kohtuullisen väsyttävästi. Aamulla ja hieman ennen iltapäivää olen pirteä, mutta sitten töistä päästyäni tuntuukin että voisin painua nukkumaan melkeinpä samantien. Jostain syystä jään kumminkin iltaisin hereille ja muunmuassa tuijottamaan telkkaria ja viettämään omaa lapsetonta aikaa joten väsymys ei ainakaan helpota tuolla menolla...

Olenkin alkanut miettiä että pitäisiköhän aloittaa taas pitkästä aikaa rautalisän syönti josko se helpottaisi hieman väsymykseen. Kaapissa olisi vielä Leevin raskauden jäljiltä rautalisääkin, mutta ehkä pitää sitä vielä miettiä sillä vatsani ei pahemmin pidä rautalisästä...

Tämän valmiin väsymyksen lisäksi Leevi ilmeisesti tekee hampaita, joten yöt ovat äärimmäisen levottomia. Asiaa ei myöskään helpota yöimetys josta vissiin pitäisi päästä eroon vähitellen, mutta toistaiseksi minulla tai Leevillä ei ole yöimetyksiä kiire lopettaa. Pari viime yötä onkin menty äärimmäisen vähillä yöunilla sillä Leevi on herännyt öisin riekkumaan jopa neljäksi tunniksi. Eikä edes välttämättä huutamaan vaan alkuun huutaa jonkun aikaa ja kun särkylääke vaikuttaa niin huutaminen vaihtuu hillumiseen. Eikä auta vaikka sen särkylääkkeen antaa ennen nukkumaanmenoa. Tällöin on luvassa vain vähemmän huutoa ja enemmän hillumista sekä naureskelua... Voisinkin sanoa että tämä ei ole mukava vaihe ja toivottavasti poika rauhoittaa yöt mahdollisimman pian.

Onneksi J on kesälomalla ja kaksi vanhinta lähtee perjantaina vaarilleen yökylään eli edes yksi ilta on hieman rauhallisempi. Viikonloppuna meinaan myös nukkua. Nukkua hyvin paljon.
Onneksi on myös koira joka pakottaa kolme kertaa päivässä ulkoilemaan ja ulkoilu piristääkin edes jonkin verran sekä parantaa sitä vähäisen unen laatua..

Onko teillä hyviä vinkkejä väsymykseen? Muita kuin nuku enemmän ja syö rautaa?

tiistai 16. elokuuta 2016

Iso perhe ja pieni asunto?

Olen nyt jonkin aikaa haudutellut ajatusta, että hakisimme hieman pienempää ja luonnollisesti hieman halvempaa asuntoa. Eihän tässä nykyisessä varsinaisesti ole mitään vikaa mutta tuntuu että tilaa on vain liikaa... Tai oikeastaan leikkihuone tuntuu täysin turhalta huoneelta sillä se on jatkuvasti kuin ydinpommin jäljiltä eikä pojat siellä edes kamalasti viihdy...

Olenkin nyt katsellut, että kaupungilla olisi ihan poikien päiväkodin vieressä rivitaloasuntoja joissa olisi yksi huone vähemmän, mutta neliöitä olisi 7-17 vähemmän. Ei siis paljoakaan pienempiä kuin nykyinen asuntomme ja vuokra olisi todella paljon pienempi.

Tässä vaiheessa tiedän, että sukulaiset ja tutut huutavat päänsä sisällä "Vastahan te muutitte vuosi sitten!" mutta minäpä hieman pohjustan sitä miksi mietimme asiaa.

a) Asunto lähempää päiväkotia olisi aika huippu juttu sillä silloin Eemilin vuoden päästä alkava koulukin olisi luonnollisesti lähempänä päiväkotia. Nykyisen asuntomme sijainti on siitä hieman hankala sillä jos haluan saattaa Eemilin kouluun vuoden päästä niin "ylimääräistä" matkaa tulee useampi kilometri kun ensin pienemmät lapset pitäisi viedä täysin eri suuntaan päiväkotiin.

b) Tällä hetkellä maksamme periaatteessa yhdestä huoneesta turhaan kun lelut voisi karsia minimiin ja laittaa lelut samaan huoneeseen missä pojat nukkuvat. Huone jossa pojat viettävät viikossa maksimissaan tunnin tuntuu nimittäin aivan järjettömältä.

c) Oma sauna ja piha houkuttaa todella paljon. Varsinkin kun vuokra olisi näidenkin kanssa pienempi kuin nykyinen vuokra...

d) Mitä enemmän tilaa sitä enemmän turhaa tavaraa. Olen nimittäin huomannut että kun tilaa löytyy niin hamstraan herkästi kaikkea ihan tarpeetonta tavaraa. Kun tilaa olisi vähemmän ei tavaraakaan tulisi kerättyä niin paljon kun pitäisi miettiä tilan riittävyys tarkemmin. Samalla tulisi karsittua tosi iso osa tavaroista (tämän projektin olen itseasiassa jo aloittanutkin..)

Oikeastaan pienempi asunto kuulostaisi ainakin omaan korvaani hyvin loogiselta. Toisaalta jos ihan totta puhutaan niin mietintään vaikuttaa myös jonkun verran yksi naapureistamme jonka kanssa ei ihan olla samalla aaltopituudella mutta josko ei siitä sitten enempää.

Vielä en ole uskaltanut laittaa mitään hakemuksia ja katsotaan että uskallanko lopulta laittaa niitä ollenkaan vaikka ajatus kuinka houkuttaisi. Hieman pitää ainakin vielä kypsytellä ajatusta jottei ala sitten kaduttamaan jos meille tarjotaan sitä pienempää asuntoa.

Minkä kokoisia asuntoja teille lukijoilla on ja kuinka monta perheenjäsentä?

Ps. Pahoittelut kuvattomista postauksista. Kone hajosi ja odottaa huoltopäätöstä vakuutuksesta enkä saa jostain syystä kännykän galleriasta kuvia lisättyä...

torstai 11. elokuuta 2016

Miten rentoudun?

Lapsiperheen arki voi satunnaisesti olla hyvinkin hektistä, varsinkin kun lapsia on neljä kappaletta jotka kaikki ovat alle kouluikäisiä. Välillä hermot palaa hyvinkin pahasti ja välillä on olo sellainen että tekisi mieli vain lukittautua tyyliin parvekkeelle huutamaan. Onnekseni hermot ovat kumminkin säilyneet ainakin tähän saakka kun on ainakin muutamia tapoja rentoutua sekä saada ajatukset muualle.

Ihan paras keino rentoutumiseen on luonnollisesti lapsivapaa jolloin ei joudu kuuntelemaan "äitiiiii" huutoja tai miettimään että kohta joku lapsista kumminkin taas tahtoo jotain. Koska tämä on kumminkin suhteellisen harvinaista luksusta niin lapsivapaasta osaa myös nauttia ihan eri tavalla. Yleensä lapsivapailla lähden viihteelle sillä silloin saa täysin nollattua päänsä eikä lähistöllä varmasti ole yhtään lasta missään tai kenenkään toimesta. Kamalan usein tälläistä ei kumminkaan osaa edes kaivata ja onneksi on muitakin tapoja rentoutua.

Toinen tapa rentoutua on tietenkin nukkuminen. Nukkuminen on todellista luksusta varsinkin kun meillä on edelleen yöheräilyjä lasten toimesta, mutta onneksi olen tottunut pärjäämään myös vähemmillä yöunille. Vaikka nukkuminen kumminkin on tapa rentoutua, ei se tarkoita että osaisin nukkua nykyisin enää loputtomiin. Joskus ennen lapsia olisin voinut nukkua vaikka vuorokauden ympäri mutta nykyisin vaikka kuinka väsyttäisi, herään aamulla ihan viimeistään kahdeksalta ja päiväunienkin nukkuminen tuntuu vaikealta.

Yksi loistava tapa rentoutua on myös se, että kun lapset ovat menneet nukkumaan avaan telkkarin ja yleensä myös tietokoneen ja koomaan sohvalla hiljaisuudessa. Yleensä telkkarin katselu kylläkin menee siihen, että vilkuilen telkkaria toisella silmällä ja todellisuudessa keskityn netissä surffailuun sekä eri keskustelupalstojen selaamiseen. Facebookin pahamaineinen äitylit ryhmä on myös loistava tapa laittaa aivot narikkaan sillä siellä jutut ovat välillä niin hämmentäviä ettei voi muuta kuin jäädä selaamaan keskustelua vaikka todellisuudessa pitäisi olla jo esimerkiksi nukkumassa. Silloin kun J ei satu olemaan yövuorossa niin katsomme hyvin usein elokuvia yhdessä. Onneksi on olemassa Viaplay, sekä Netflix joten tarjonta ei ihan heti lopu.

Nyt kun meidän laumaan kuuluu myös koira niin on tullut huomattua, että koiran kanssa yksin lenkkeily on myös aivan mahtavaa aivot narikkaan touhua. Koiran kanssa lenkkeillessä löytää myös uusia paikkoja, niinkuin esimerkiksi yksi päivä löysimme metsän jossa oli ihan älyttömästi mustikkaa, puolukkaa sekä villivadelmaa. Puolukat eivät toki olleet vielä kypsiä, mutta ei siihenkään varmaan kauaa mene.
Eikä aina tarvitse välttämättä käydä edes ilman lapsia lenkillä koiran kanssa vaan joskus jopa lasten kanssa lenkkeily voi olla rentouttavaa. Riippuu toki ihan siitä, miten lapset käyttäytyvät mutta esimerkiksi uusia paikkoja tutkiessa lapset jaksavat olla kiukkuamatta ja heidän kanssaan on kiva tutkia luontoa. Ainoa mihin touhuun en kovin mielelläni ota lapsia mukaan on ne hetket kun yritän kouluttaa Windyä. Nämä hetket haluan rauhoittaa niin, että lapset eivät riehu vieressä ja Windyllä on rauha keskittyä siihen mitä opetellaan.

Ennen lapsia rentouduin hyvin usein muunmuassa kirjoja lukemalla, mutta nykyisin en oikeastaan osaa keskittyä lukemiseen. Aina välillä haikailen lukemisen perään, mutta tiedän kumminkin ettei aikaa ole niin paljon että saisin kirjan luettua loppuun saakka ilman monen päivän taukoja. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia otan taas lukemisen mukaan harrastuksiini, mutta sen näkee sitten. Ainakin uusia kirjoja on tullut markkinoille siinä vaiheessa iso pino ja valinnanvaran ei luulisi loppuvan ihan hetkessä...

Miten te rentoudutte arjen keskellä? Mikä on teillä paras keino saada aivot narikkaan?

lauantai 6. elokuuta 2016

Miten meni ensimäinen match show?


Tänään oli ohjelmassa ihka ensimäinen match show Windyn kanssa ja odotukset eivät tosiaankaan olleet kovinkaan korkealla aamusta, eikä edes silloin kun päätin että lähdemme tapahtumaan kokeilemaan onneamme. Montaa kertaa emme kokeilleet ravaamista saatika näyttelyseisontaa ja lähdimme tapahtumaan ajatuksella että saadaan kokemusta, sekä voin kokeilla tuntuuko mätsärit ollenkaan meille sopivalta harrastukselta. Eihän sitä kokemusta saa jos ei uskaltaudu yrittämään...

Aamusta pinna oli suhteellisen tiukalla kun pojat eivät meinanneet alkuunsakkaan olla yhteistyössä ja tuli hieman kiire pukea lapset sekä pakata tarpeelliset tavarat mukaan. Onneksi pikkuveljeni oli apuna sillä muuten lähdöstä ei olisi tullut yhtikäs mitään ja olisin melko varmasti perunut koko homman. Päästiin kumminkin ajoissa liikenteeseen ja ensimäisen bussin jälkeen näimme tuttuni vaihtobussipysäkillä sillä tämä tuttu oli tulossa mukaan auttamaan lasten paimentamisessa.

Paikalla oltiin todella hyvissä ajoin ja olinkin ensimäinen ilmoittautuja isojen koirien kehään. Hieman tätä stressasin sillä inhoan olla ensimäinen yhtään missään. Aikaa odotteluun jäi kumminkin reippaasti ja kokeilin ravaamista pariinkin otteeseen odotellessa. Pojatkin käyttäytyivät vielä odotusvaiheessa kohtuullisen nätisti eikä kummempaa pelleilyä ollut havaittavissa. Ravausharjoitukset eivät kumminkaan sujuneet ihan niin hyvin kuin lenkkeillessä silloin kun lähimaillakaan ei ollut toisia koiria sillä Windy hyppi aikalailla sekä keskittyi toisiin koiriin ja maan nuuhkimiseen...


Varsinaisessa kehässä Windy ei oikein tahtonut alkuun seistä ja ravaaminenkin oli hieman toheltamista joten arvasin jo heti alkuun että sininen nauha tulee. Saatiin kumminkin tuomarilta pari neuvoa jatkoa ajatellen ja nauhojen jaossa kommentti oli että toinen koira oli tällä kertaa rauhallisempi joten hän sai punaisen nauhan. Mahdollisuudet punaiseen nauhaan olisi kumminkin olleet jos Windy ei olisi toheltanut ihan niin kamalasti.

Koiria oli yhteensä isojen koirien luokassa 26 kappaletta eli onneksemme emme joutuneet kovinkaan kauaa odottamaan sinisten kehää. Sinisten kehään meno jännitti ehkä hieman enemmän kuin parikehään meno ja tässä vaiheessa olin ihan varma että tippuisimme Windyn kanssa ensimäisten joukossa. Yllätyksekseni Windy kumminkin käyttäytyi hieman paremmin sinisten kehässä vaikka koiria oli enemmän ja neiti ei hyppinytkään yhtään niin paljon kuin parikehässä. Jopa seisominen tuntui onnistuvan paremmin useamman koiran seassa.
Lopulta tuli aika valita viisi jatkoon menevää ja ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen kun minut ja Windy valittiin jatkoon. Jatkoon päässeet viisi kiersivät vielä kehän ravissa ja asettelivat koirat seisomaan. Lopulta sijoituimmekin sinisten viidensiksi ja saimme valkoisen ruusukkeen. Kommenttina saimme tuomarilta että lisää vain harjoitusta niin hyvä tulee.

Ensimäinen mätsärimme onnistui siis omasta mielestäni todella hyvin vaikka pojat alkoivatkin pelleilemään ja käyttäytymään huonosti juuri ennen sinisten kehän alkua. Ruusukkeeseen olin todella tyytyväinen ja juuri katselin, että loppukuusta olisi aivan lähellämme kaksikin mätsäriä peräkkäisinä päivinä. Pitää siis laittaa harkintaan josko osallistuisimme näistä edes jompaan kumpaa.

Kiitos Racinel match shown järjestäjille kivasta päivästä!

perjantai 5. elokuuta 2016

Windy 1v!


Windy täytti tänään 1-vuoden ja sen kunniaksi neiti sai itsellensä kana-nakki kakun. Mitään ihmeempää kakkua en viitsinyt tehdä ihan periaatteen vuoksi kun tahdon koiran syövän kunnollista ruokaa ja vaikka mietinkin jonkun aikaa josko olisi tehnyt kakun maksalaatikosta niin päädyin jättämään maksalaatikon kauppaan. Kakku onkin siis tehty kanamix raakapötköstä, sekä muutamasta nakista ja hyvin näytti sekin uppoavan Windylle. Windy vain ei tainnut järin arvostaa sitä kun käskin neidin pysyä paikallaan kuvan oton ajan ja näin ollen Windy joutui odottamaan pienen hetken ennen kuin sai hyökätä syömään. Nätisti Windy kumminkin odotti ja kakku näytti maistuvan hyvin.

Nyt meillä on ollut koira aika tarkkaan kuukauden ja koko perhe on täysin rakastunut Windyyn ja varsinkin pojat kiintyvät koiraan päivä päivältä vain enemmän. Huomenna olisikin edessä ensimäiset match showt jos taivaalta ei sada kissoja ja koiria, mutta säänhän näkee vasta aamulla... Toivotaan kumminkin että menisi edes ihan kohtuullisesti ja ettei nolattaisi meitä ihan totaallisesti yleisön edessä.

Tänään onkin siis opeteltu näyttelyhäkin kokoamista, sekä kasaamista kantamista varten, sekä harjattu Windy ja hieman vielä treenattu ravia ja seisomista. Lisäksi pikkuveljeni tuli meille yöksi sillä hän tulee auttamaan mätsäri paikalle kulkemisessa (raahaattavaa julkisilla paikalle on siis koira, häkki, vaunut ja neljä lasta joten yksin en ihan tästä hommasta selviäisi...).

Tulen kumminkin varmaan kertomaan kuinka mätsärissä sujui ja kuinka mahdollisesti nolasimme itsemme kehässä. Onneksi harjoitus tekee mestarin ja ihan harjoituksen kannalta otamme tämänkin tapahtuman.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Muuti hedelmäsoseet

Postaus toteutettu yhteistyössä Muutin ja Mammalandian kanssa.


Kun sain ehdotuksen Muuti hedelmäsoseiden testauksesta, olin hyvin innoissani sillä sen lisäksi että pussihedelmäsoseet ovat äärimmäisen käteviä eväitä Leeville niin ne maistuvat todella hyvin myös isommille pojillemme. Pussisoseita uppoaa helposti useampi päivässä ja siksi testaus tulikin hyvään hetkeen jotta saisin tietää, että maistuisiko Muutinkin soseet pojille.

Testiin saimme yhteensä kuusi eri makua:
*Apina-Muuti (luomumustikkaa ja banaania)
*Poro-Muuti (karpalo ja päärynä)
*Karhu VoimaMuuti (luomumustikkaa, luomubanaania, luomu neljän viljan hiutaleita ja luomuriisiproteiinia)
*Panda VoimaMuuti (luomupäärynää, luomukaakaota, luomukookosta ja luomuriisiproteiinia)
*Kettu-Muuti (luomuporkkana, luomuomena ja luomubanaani)
*Orava-Muuti (tyrni ja luomumango)
*Koala-Muuti (luomumangoa ja luomuomenaa)

Muuti soseissa ja puuroissahan on se hyvä juttu, että nämä soseet ovat lisäaineettomia, maidottomia, gluteenittomia ja ne eivät sisällä lisättyä sokeria. Soseet sopivat siis erinomaisesti perheen pienemmillekin välipaloiksi.
Näistä meidän kokeiluun saamista soseista ainoastaan Karhu VoimaMuuti on sellainen joka ei gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle sovi, mutta muut ovat gluteenittomia.
Osa soseista soveltuu yli 6kk ikäisille lapsille ja osassa taasen on suositusikä 12-kuukaudesta ylöspäin.


Karhu VoimaMuuti, Panda VoimaMuuti ja Koala Muuti on tulossa kauppoihin kuulemma lokakuun jälkeen, eli niitä ei kannata vielä metsästää kaupoista. Muiden makujen pitäisi kumminkin löytyä jo hyvin varustelluista ruokakaupoista.

Eemilin lempimaku oli kuulemma koala ja Niilon, sekä Veetin yhteinen lempimaku oli kuulemma apina. Leevin lempimakua on sen sijaan suhteellisen mahdoton tietää sillä Leevihän ei vielä puhu. Muutkin maut kumminkin maistuivat pojille todella hyvin ja ainoa joka ei ihan niin hyvin maistunut oli Orava Muuti. Lieneekö sitten johtunut tyrnistä vai mistä, mutta se ei oikein tuntunut olevan yhdenkään pojan makuun.

Muutien hintakaan ei poikkea muiden hedelmäpussisoseiden hinnoista ainakaan sen perusteella mitä olen hintoja katsellut kaupoissa. Jos teillä on siis pussisoseita käytössä välipaloina niin suosittelen kokeilemaan Muutin soseita.

Yhden miinuspuolen kumminkin huomasin soseissa ja se oli se, että Muutien korkit ovat paljon tiukemmalla kuin muiden pussisoseiden. Minun onkin pakko myöntää etten saanut osan korkkeja omin avuin auki vaan jouduin pyytämään J:tä avaamaan ne. Muutisoseiden korkit eivät siis välttämättä aukea lapsen käsissä joka toisaalta onkin ihan hyvä juttu sillä meillä nuo pussisoseet tuntuvat katoavan mystisesti kaapista ennen kuin itse tajuankaan. Näitä soseita pojat eivät kumminkaan pääse napostelemaan omia aikojaan vaan he joutuvat odottamaan oikeaa välipala-aikaa.

Muutin Facebook-sivut
Muutin Instagram-tili
Mammalandian Facebook-sivut

maanantai 1. elokuuta 2016

Tarvitseeko lapsi harrastuksia?

Elokuussa Mammalandian blogiyhteistyön aiheena on tarvitseeko lapsi harrastuksia.
Näiden blogiyhteistyö postausten tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta oma mielipidepostaus. Muihin Mammalandian blogeihin voit tutustua täällä.

Tämä aihe jakaa varmasti mielipiteitä jonkin verran ja voisin uskoa, että osittain vanhempien mielipiteet riippuvat hieman myös siitä että kuinka paljon vanhemmat itse ovat harrastaneet nuorena tai pikkulapsena. Olen nimittäin huomannut että yleensä ne vanhemmat joilla on ollut useampi harrastus tai jotka ovat aloittaneet harrastamisen hyvin nuorena, niin he tahtovat paljon hanakammin lapsilleen harrastuksen tai jopa parikin kuin sellaiset vanhemmat jotka eivät ole paljoakaan harrastaneet lapsena.

Itse olen tästä esimerkiksi hyvä esimerkki. En nimittäin ole harrastanut oikeastaan mitään lapsena mitä nyt joskus ylä-asteella kävin kokeilemassa koripalloa joka ei sitten lopulta tuntunutkaan juuri minulle sopivalta harrastukselta. Kaikki muut kyseisessä joukkueessa olivat nimittäin minua taitavampia sillä he olivat harrastaneet jo pidemmän aikaa enkä jotenkin saanut itseäni sopimaan joukkoon. Enkä oikeastaan jaksanut edes treenata yksinään sivummalla korien heittoa kun muut pelasivat ja treenasivat joukkueena. Tämä taitaakin oman muisteluni perusteella olla ainoa varsinainen harrastus mitä minulla on ollut lapsuudessani.
Tai no, harrastinhan joskus nuorempana virtuaalihevosia (eli pidin mielikuvitus hevostallia internetissä, lisää virtuaalihevosista mm. täällä) joka oli oikeasti hyvä harrastus mutta en sitten tiedä kuinka moni laskee mielikuvitusmaailman luomisen internetissä oikeaksi harrastukseksi vaikka se sitä onkin ja vieläpä omalla tavallaan hyvin fiksu harrastus. Ja taitaapa tämä muuten olla ensimäinen kerta kun kyseisen harrastuksen myönnän missään tai kenellekään, mutta miksipä tuota suotta häpeilemään...

Toisaalta taas ennen kuin voi määritellä että tarvitseeko lapsi harrastuksia niin pitäisi määritellä että mikä lasketaan harrastamiseksi? Lasketaanko harrastamiseksi esimerkiksi se, että lapsi vaikka rakentaa juurikin virtuaalimaailmaa internetissä? Tai se, että lapsi kävisi säännöllisesti kavereidensa kanssa esimerkiksi pelaamassa jalkapalloa ilman minkäänlaista joukkuetta? Vai lasketaanko harrastukseksi vain se, että lapsi harrastaa jossain joukkueessa tai seurassa säännöllisesti?

Omasta mielestäni harrastukseksi lasketaan kaikki sellainen toiminta mitä tehdään säännöllisen epäsäännöllisesti ja missä on selkeästi joku idea. Oli se sitten mielukuvituksen kehittämistä tietokonepohjaisten harrastusten avulla tai sitten liikunnallisten taitojen kehittämistä esimerkiksi jalkapalloa harrastamalla. Kaiken harrastamisen ei ainakaan omasta mielestäni tarvitse olla ohjattuakaan vaan riittää, että lapsi itse laskee jonkun toiminnan harrastamiseksi ja tahtoo mahdollisuuksien mukaan kehittyä kyseisessä asiassa.

Meidän pojillahan ei ole vielä mitään harrastuksia eikä lapset ole niitä osanneet kaivatakkaan. Yksi syy tähän myös on se, että nyt kun Eemil ja Veeti alkavat olemaan sen ikäisiä, että jonkun harrastuksen voisi aloittaa niin päivät kuluvat arkena aika pitkälle päiväkodissa ja viikonloppuisin lapset haluavat nukkua myöhään, sekä herätä hitaasti aamutoimille. Tämän vuoksi aamuaikataululla harrastaminen ei oikeastaan sovi ja ilta-aikataulullakin harrastaminen menisi hankalaksi kun lapset menevät nukkumaan jo 19.30 ja iltatoimet aloitetaan noin 18.30. Kovinkaan myöhään ei siis voi olla missään riekkumassa jotta nukkumaan päästään ajoissa.
Toisaalta heti kun pojat alkavat osoittamaan merkkejä, että he tahtoisivat harrastaa jotakin niin yritän mahdollisuuksien mukaan tämän järjestää. Kumpikaan isommista pojista ei vain tällä hetkellä omien sanojensa mukaan tahdo harrastaa mitään mitä ehdotan ja omat ideani alkavat olla kohtuullisen vähissä.  Eemil haluaisi kuulemma harrastaa Windyn kanssa, mutta ihan vielä mihinkään varsinaiseen harrastamiseen koiran kanssa en koe Eemilin olevan valmis. Ensin treenaan itse Windyn kanssa ja kun koira on niin sanotusti valmis, saa Eemil kokeilla esimerkiksi helppoa tokoa jos hän vielä niin tahtoo.

Lyhyesti sanottuna olen itse sitä mieltä, että lapsi tarvitsee harrastuksia jos lapsi niitä haluaa. Jos taas lapsi ei tahdo harrastaa mitään erityistä niin ei ne harrastukset niin välttämättömät ole kunhan lapsi saa virikkeitä muulla tapaa. Olen myös sitä mieltä, että minkä tahansa harrastuksen lapsi sitten valitseekaan kun hän on valmis harrastamaan niin vanhempien tulee tukea lasta tässä päätöksessä, mutta samalla vanhempien on osattava olla painostamatta lasta esimerkiksi harrastuksen jatkamiseen.

Onko teidän lapsilla harrastuksia? Jos on niin millaisia ja milloin ne on aloitettu?