Kun lapsi ei puhu

Meillä on kolme vuotias poika nimeltään Niilo ja hän ei puhu. Tai oikeastaan puhuu neljän sanan verran jotka ovat: ei, en, joo ja namnam. Ei siis järin montaa sanaa ja näin ollen kommunikointi on välillä hieman haastavaa. Eikä se kommunikointi ole haastavinta edes meidän vanhempien kanssa vaan ongelma muodostuu enemmänkin kaverisuhteiden luonnissa. Kaverit eivät nimittäin ymmärrä ja siksi Niilo leikkiikin esimerkiksi päiväkodissa pääsääntöisesti Veetin kanssa.

3-vuotis neuvolassa saimme lähetteen puheterapiaan josta luvattiin lähete tutkimuksiin että miksi poika ei puhu. Tästä huolimatta ensimmäisellä käynnillä ei sanottu sanaakaan näistä tutkimuksista vaan puhuttiin että Niilo käy ainakin 15 kertaa puheterapiassa jota jatkettaisiin mahdollisesti päiväkodin tiloissa ylimääräisellä 20 käynnillä.

Tällä viikolla oli kumminkin toinen käynti puheterapiassa ja saimme hieman enemmän tietoa juuri siitä avusta jota kaipaamme. Puheterapeutti kertoi, että jos Niilo ei ala hyvin pian puhumaan, meidän pitää hakea Kelalta tukea yksityiseen puheterapiaan. Tämä tuki liikkuu kuulemma nimellä vammaistuki ja samalla saisimme hakea vammaistukea.
Puheterapeutti kehoitti hakemaan myös tukea Kelataksi oikeuteen Niilolle jotta poika voisi kulkea puheterapia matkansa taksilla.

Kun nämä miljoona erilaista tukijuttua oltaisiin selvitetty, mentäisiin ensinnä lääkärille joka on erikoistunut puheenkehityksen viivästymään joka sitten laittaisi sen lähetteen sinne yksityiselle puheterapeutille joka sitten vuorostaan laittaisi lähetteen tarkempiin tutkimuksiin. Aika moinen show siis edessä nyt loppuvuoden aikana ellei tapahdu ihmettä joka saa Niilon puhumaan.

Siihen saakka että saadaan joku fiksu selvyys asioista, opettelemme tukiviittomien sekä kuvakorttien käyttöä ja on muuten yllättävän vaikeaa kun opettelukumppanina on 3-vuotias jota ei pahemmin asian oppiminen kiinnosta...

Toivomme että asia etenee pian ja saamme jonkun syyn pojan puhumattomuudelle.