Elokuussa Mammalandian blogiyhteistyön aiheena on tarvitseeko lapsi harrastuksia.
Näiden blogiyhteistyö postausten tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta oma mielipidepostaus. Muihin Mammalandian blogeihin voit tutustua täällä.
Tämä aihe jakaa varmasti mielipiteitä jonkin verran ja voisin uskoa, että osittain vanhempien mielipiteet riippuvat hieman myös siitä että kuinka paljon vanhemmat itse ovat harrastaneet nuorena tai pikkulapsena. Olen nimittäin huomannut että yleensä ne vanhemmat joilla on ollut useampi harrastus tai jotka ovat aloittaneet harrastamisen hyvin nuorena, niin he tahtovat paljon hanakammin lapsilleen harrastuksen tai jopa parikin kuin sellaiset vanhemmat jotka eivät ole paljoakaan harrastaneet lapsena.
Itse olen tästä esimerkiksi hyvä esimerkki. En nimittäin ole harrastanut oikeastaan mitään lapsena mitä nyt joskus ylä-asteella kävin kokeilemassa koripalloa joka ei sitten lopulta tuntunutkaan juuri minulle sopivalta harrastukselta. Kaikki muut kyseisessä joukkueessa olivat nimittäin minua taitavampia sillä he olivat harrastaneet jo pidemmän aikaa enkä jotenkin saanut itseäni sopimaan joukkoon. Enkä oikeastaan jaksanut edes treenata yksinään sivummalla korien heittoa kun muut pelasivat ja treenasivat joukkueena. Tämä taitaakin oman muisteluni perusteella olla ainoa varsinainen harrastus mitä minulla on ollut lapsuudessani.
Tai no, harrastinhan joskus nuorempana virtuaalihevosia (eli pidin mielikuvitus hevostallia internetissä, lisää virtuaalihevosista mm. täällä) joka oli oikeasti hyvä harrastus mutta en sitten tiedä kuinka moni laskee mielikuvitusmaailman luomisen internetissä oikeaksi harrastukseksi vaikka se sitä onkin ja vieläpä omalla tavallaan hyvin fiksu harrastus. Ja taitaapa tämä muuten olla ensimäinen kerta kun kyseisen harrastuksen myönnän missään tai kenellekään, mutta miksipä tuota suotta häpeilemään...
Toisaalta taas ennen kuin voi määritellä että tarvitseeko lapsi harrastuksia niin pitäisi määritellä että mikä lasketaan harrastamiseksi? Lasketaanko harrastamiseksi esimerkiksi se, että lapsi vaikka rakentaa juurikin virtuaalimaailmaa internetissä? Tai se, että lapsi kävisi säännöllisesti kavereidensa kanssa esimerkiksi pelaamassa jalkapalloa ilman minkäänlaista joukkuetta? Vai lasketaanko harrastukseksi vain se, että lapsi harrastaa jossain joukkueessa tai seurassa säännöllisesti?
Omasta mielestäni harrastukseksi lasketaan kaikki sellainen toiminta mitä tehdään säännöllisen epäsäännöllisesti ja missä on selkeästi joku idea. Oli se sitten mielukuvituksen kehittämistä tietokonepohjaisten harrastusten avulla tai sitten liikunnallisten taitojen kehittämistä esimerkiksi jalkapalloa harrastamalla. Kaiken harrastamisen ei ainakaan omasta mielestäni tarvitse olla ohjattuakaan vaan riittää, että lapsi itse laskee jonkun toiminnan harrastamiseksi ja tahtoo mahdollisuuksien mukaan kehittyä kyseisessä asiassa.
Meidän pojillahan ei ole vielä mitään harrastuksia eikä lapset ole niitä osanneet kaivatakkaan. Yksi syy tähän myös on se, että nyt kun Eemil ja Veeti alkavat olemaan sen ikäisiä, että jonkun harrastuksen voisi aloittaa niin päivät kuluvat arkena aika pitkälle päiväkodissa ja viikonloppuisin lapset haluavat nukkua myöhään, sekä herätä hitaasti aamutoimille. Tämän vuoksi aamuaikataululla harrastaminen ei oikeastaan sovi ja ilta-aikataulullakin harrastaminen menisi hankalaksi kun lapset menevät nukkumaan jo 19.30 ja iltatoimet aloitetaan noin 18.30. Kovinkaan myöhään ei siis voi olla missään riekkumassa jotta nukkumaan päästään ajoissa.
Toisaalta heti kun pojat alkavat osoittamaan merkkejä, että he tahtoisivat harrastaa jotakin niin yritän mahdollisuuksien mukaan tämän järjestää. Kumpikaan isommista pojista ei vain tällä hetkellä omien sanojensa mukaan tahdo harrastaa mitään mitä ehdotan ja omat ideani alkavat olla kohtuullisen vähissä. Eemil haluaisi kuulemma harrastaa Windyn kanssa, mutta ihan vielä mihinkään varsinaiseen harrastamiseen koiran kanssa en koe Eemilin olevan valmis. Ensin treenaan itse Windyn kanssa ja kun koira on niin sanotusti valmis, saa Eemil kokeilla esimerkiksi helppoa tokoa jos hän vielä niin tahtoo.
Lyhyesti sanottuna olen itse sitä mieltä, että lapsi tarvitsee harrastuksia jos lapsi niitä haluaa. Jos taas lapsi ei tahdo harrastaa mitään erityistä niin ei ne harrastukset niin välttämättömät ole kunhan lapsi saa virikkeitä muulla tapaa. Olen myös sitä mieltä, että minkä tahansa harrastuksen lapsi sitten valitseekaan kun hän on valmis harrastamaan niin vanhempien tulee tukea lasta tässä päätöksessä, mutta samalla vanhempien on osattava olla painostamatta lasta esimerkiksi harrastuksen jatkamiseen.
Onko teidän lapsilla harrastuksia? Jos on niin millaisia ja milloin ne on aloitettu?
Itsekin plen sitä mieltä, että päiväkoti riittää hienosti harrastukseksi alle kouluikäiselle. Eikä meilläkään haluta herätä viikonloppuaamuisin väkisin harrastamaan. Hyvä vaihtoehto ovat harrastukset, joita voi harrastaa kellonajasta riippumatta (kuten koiratoiminta tai uinti). Meillä lapset ovat käyneet uimakoulukursseja, jotka kestävät viikon, pari. Sen ajan jaksaakin raahautua hallille 😊 Suosimme myös lähiharrastuksia eli harrastuksia, joihin lapset voivat kulkea itse. Täällä pääkaupunkiseudulla on onneksi esim. kerhoja toiminnassa vähän joka kulmalla (esim. kokkikerhossa on tytär käynyt). Emme siis halua käyttää aikaa kuskina toimimiseen.
VastaaPoistaOn meillä harrastuksia. Ekaluokkalainen meni luistelukouluun kolmevuotiaana ja siitä lähtien on yksi harrastus kulkenut mukana. Nyt on jalkapallo ja partio. 5v pikkusisko pelaa jalkista, käy tanssissa ja akrobatiassa ihan omasta halusta. Nauttii eikä yhtään pelkää väsymistä. Mäkään en harrastanut lapsena liikuntaa ja se näkyy nyt aikuisiällä kyllä valitettavasti.
VastaaPoista