maanantai 31. maaliskuuta 2014

Hellurei.

Hui kun on pitkä aika siitä kun viimeksi olen käynyt kirjoittamassa ja josko nyt olisi aika alkaa oikeasti kirjoittamaan taas ahkerammin, sillä tähänkin mennessä olen tykännyt kun olen voinut tarkastaa asioita täältä blogista ja menneitä kuulumisia on ollut muutenkin kiva lukea. Aika vaan tuntuu jotenkin menevän kuin siivillä kun töitä on ollut ihan kamalasti, poikienkin kanssa pitäisi keretä viettämään aikaa jossain vaiheessa ja ihan ikiomaa aikaakin olisi kiva löytää joskus, vaikka se hieman kortilla tuntuukin välillä olevan.

Viime kirjoituksen jälkeen on tapahtunut jonkin verran ja voisinkin kertoa jonkinlaisen pikakatsauksen poikien kehitykseen ja muihin kuulumisiin.

Poikien hoitojärjestelyt. Ollaan nyt vaihdettu J:n kanssa paikkoja niin, että J jäi hoitovapaalle ja itse siirryin täysin työelämään. Syyt tähän ovat muunmuassa ne, että minulle jää palkastani käteen enemmän kuin miehekkeelle, minun työvuoroni ovat ainakin toistaiseksi vapaasti päätettävissäni (joten aikaa jää enemmän koko perheenä olemiseen kun voin tehdä enemmän muunmuassa iltavuoroja joiden aikana suurin osa vuorosta on silloin kun pojat nukkuvat) ja jos saan havittelemani vakipaikan, en voi sanoa että odottakaas siihen saakka kunnes saan lapsille hoitopaikan. Lisäksi oma jaksamiseni on huomattavasti parempaa kun saan välillä tehdä muutakin kuin vain kotitöitä. Vuoroja onkin riittänyt minulle ihan kivasti ja pojat ovat viihtyneet erinomaisesti isin kanssa kotona, joten kellään ei ole pahaa sanottavaa tästä järjestelystä ainakaan toistaiseksi.
Muutama tuttu kauhisteli alkuun uutta järjestelyämme, mutta hekin ovat alkaneet tottua ajatukseen että kotona voi olla toinenkin vanhemmista ja ettei aina sen kotonaolijan tarvitse olla äiti.

Niilon kehitys. Niilolla on jo huimat kuusi hammasta ja luojan kiitos hampaiden tulossa tuntuu olevan pieni tauko. Niilo on myös oppinut kävelemään lyhyitä matkoja tukea vasten, vaikka se kävelytuki pääsääntöisesti onkin joko pieni jakkara tai vaunut ja varsinkin nuo vaunut tuntuvat olevan ihan hittijuttu kävelyn tukena. Poitsu on myös siirtynyt syömään lähes kokonaan samaa ruokaa kuin me muutkin ja ainakaan vielä ei ole ilmennyt minkäälaisia masuvaivoja tai muutakaan. Noin kuukauden päästä aletaan pikkuhiljaa siirtymään samaan maitoonkin kuin meillä muilla. Huomaa kyllä hyvin ns. normiruuan vaikutuksen kun Niilo pysyy huomattavasti täydempänä syödessään tavallista ruokaa ja se myös maistuu huomattavasti paremmin kuin soseet. Yöt ovat vielä hieman katkonaisia, mutta eiköhän niihinkin saada helpotus jossakin vaiheessa.

Veetin kehitys. Veeti on vihdoin alkanut toistelemaan muutamia sanoja ja nyt vain elätellään toiveita, että poitsu alkaisi vihdoin puhumaan kunnolla. Oikeastaan mitään ihmeempiä Veetin kehityksessä ei ole tapahtunut, mutta mitäpä oikeastaan tuollaisen 2-vuotiaan kehityksessä kovinkaan pienessä ajassa kävisi.

Eemilin kehitys. Oikeastaan muuta ei ole Eemilin kehityksessä tapahtunut, kuin uhmaiän multimaksimaalinen pahentuminen. Vakiohuutoja Eemilin suusta ovat "Mä en tykkää susta!" joka ikinen kerta kun jotain on kielletty tai kun käsketään siivoamaan oma huone tai joku on pojan mielestä muuten vaan tyhmää (eli lähes koko ajan). Eemil on myös valitettavasti keksinyt sen, kuinka paljon ovien paiskominen takanaan ärsyttää minua ja J:tä. Tavaroitakin paiskotaan vähän väliä, jonka lisäksi Eemil on myös alkanut läpsimään. Huonoa käytöstä yritetään koko ajan karsia, mutta valitettavan hidasta näyttää tuo käytöskoulu olevan. Voi kumpa uhmaikä loppuisi pian!

Kertokaas te lukijat ihmeessä jos teillä on postaustoiveita, josko niistä saisin hieman lisää inspiraatiota kirjoittamiseen. Muistakaas myös, että Instagramiimme tulee useammin kuvia, eli sieltä pääsee seuraamaan kuulumisiamme kuvien muodossa.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Blogihiljaisuudesta.

Pahoittelut, että blogini on jäänyt täysin hiljaiseksi ja hieman itseänikin ärsyttää kun en ole kerennyt kuulumisia kirjoittamaan ylös, jotta voisin niitä myöhemmin muistella täältä. Hiljaisuus on siis johtunut siitä, että olen tehnyt töitä ihan megapaljon nyt lähiaikoina ja "vapaa-ajan" olen pyhittänyt lapsille, sekä talouden hoitamiseen. En siis suoraan sanottuna ole jaksanut suoda ajatustakaan edes seuraamieni blogien lukemiselle. Työtahtiin ei näillä näkymin ole mitään hurjaa helpotusta luvassakaan ja toisaalta se ei haittakaan, sillä ylimääräistä rahaa ei todellakaan ole ikinä ja nyt kun homma toimii toistaiseksi niin että pojat ovat kotona töideni ajan, niin aion tehdä töitä mahdollisimman paljon.

Tämän hiljaisuuden aikana meillä on ollut Eemilin 4v ja Niilon 8kk neuvolatkin. Tai no, ainoastaan ne terveydenhoitajaosiot, sillä Eemilin neuvolalääkärin unohdin kokonaan viime torstaina ja tänään nukuimme pommiin Niilon neuvolalääkäristä. Oho, ei taida olla aamuheräämiset ihan meitä varten... Josko yrittäisin kumminkin varata uutta aikaa, jotta päästään sinne lääkärintarkastukseenkin.
Hiljaisuuden aikana olemme myös kerenneet sairastamaan, ihan koko perhe siis. Itse jouduin jopa jäämään yhdeksi päiväksi sairaslomalla ja hitto tuntui kamalalta saikuttaa kun tiesi, että kauppa joutui lähes pulaan työntekijäpulan ja minun saikkuni vuoksi...

Eemilin neuvolassa kaikki oli kumminkin hyvin, poika oli hieman yli 17kg painava ja hieman yli 104cm pitkä. Vähän sanomista tuli Eemilin saksienpito-otteesta, sekä kynäotteesta, eli niitä pitäisi kuulemma harjoitella kotona. Rokotustenkin ottaminen meni yllättävän kivuttomasti, vaikka poika valittelikin rokotuskättä koko illan, eikä halunnut seuraavaan viikkoon ottaa laastariaan pois kädestä. Luojan kiitos laastari tippui sitten lopulta ahkeran suihkussa käynnin tuloksena.

Niilollakin oli kaikki neuvolassa aivan erinomaisesti. Poitsu oli hieman yli 74cm pitkä ja vajaa 10kg painava. Hyvin minimiehemmekin siis kasvaa. Kehitys on täysin iänmukaista ja jälleen saimme kehoituksen lopettaa imettäminen kokonaan kun imetys on nytkin enää vain yöpainotteista. Jotenkin ei vain raaskisi lopettaa imetystä vielä kokonaan ja onneksi saimmekin edes jonkinlaiset ohjeet siihen, jos jatkan imetystä vielä yli 10kk ikään saakka kun aletaan pikkuhiljaa siirtyä normaaliin maitoon. Tätä menoa imetän Niiloa niin pitkään kunnes poika itse kieltäytyy tissistä, vaikka nykyisten rintaraivareiden perusteella ei siihen enää kovinkaan pitkään mene...

Olemme myös kerenneet blogihiljaisuuden aikana leikkauttamaan vanhemman kissamme Riepun. Seuraavaksi onkin sitten Rähinän vuoro päästä eläinlääkärin leikkausveitsen alle, mieluiten mahdollisimman pian jotteivat kollimaiset tavat pääse jäämään. Olin kyllä äärimmäisen positiivisesti yllättynyt Länsi-Vantaan Eläinlääkärin toimintaan, sillä olin etukäteen kuullut että kissa saadaan melkein kaikkialla nukutettuna mukaan ja että kissa heräilisi kotona. Näin ei kumminkaan tehty tuolla missä kävimme, vaan kissa heräili kaikessa rauhassa eläinlääkärin heräämössä josta J sen sitten haki, koska itse jouduin lähtemään töihin ennen Riepun heräämistä.

Asuntomme huonejärjestyskin on kerennyt hieman muuttumaan, sillä Eemil muutti minun ja J:n huoneeseen ja me vanhemmat muutimme Eemilin jättihuoneeseen. Tämä huoneiden vaihtaminen johtui siitä, ettei Eemil uhkailuista huolimatta siivonnut omaa huonettaan ja onneksi pienempi huone on pysynyt huomattavasti paremmin siistinä kuin vanha iso huone... Itse olen myös äärimmäisen rakastunut uuteen isompaan huoneeseemme, jonne Niilonkin tavarat mahtuvat ongelmitta.

Josko tämä blogihiljaisuus tästä pikkuhiljaa helpottaisi kunhan opin hieman jakamaan aikaa kodille, lapsille, töille ja kaikelle muulle, toivottavasti te lukijat jaksatte kumminkin roikkua mukana hiljaisemmista kausista huolimatta! :)