Blogihiljaisuudesta.

Pahoittelut, että blogini on jäänyt täysin hiljaiseksi ja hieman itseänikin ärsyttää kun en ole kerennyt kuulumisia kirjoittamaan ylös, jotta voisin niitä myöhemmin muistella täältä. Hiljaisuus on siis johtunut siitä, että olen tehnyt töitä ihan megapaljon nyt lähiaikoina ja "vapaa-ajan" olen pyhittänyt lapsille, sekä talouden hoitamiseen. En siis suoraan sanottuna ole jaksanut suoda ajatustakaan edes seuraamieni blogien lukemiselle. Työtahtiin ei näillä näkymin ole mitään hurjaa helpotusta luvassakaan ja toisaalta se ei haittakaan, sillä ylimääräistä rahaa ei todellakaan ole ikinä ja nyt kun homma toimii toistaiseksi niin että pojat ovat kotona töideni ajan, niin aion tehdä töitä mahdollisimman paljon.

Tämän hiljaisuuden aikana meillä on ollut Eemilin 4v ja Niilon 8kk neuvolatkin. Tai no, ainoastaan ne terveydenhoitajaosiot, sillä Eemilin neuvolalääkärin unohdin kokonaan viime torstaina ja tänään nukuimme pommiin Niilon neuvolalääkäristä. Oho, ei taida olla aamuheräämiset ihan meitä varten... Josko yrittäisin kumminkin varata uutta aikaa, jotta päästään sinne lääkärintarkastukseenkin.
Hiljaisuuden aikana olemme myös kerenneet sairastamaan, ihan koko perhe siis. Itse jouduin jopa jäämään yhdeksi päiväksi sairaslomalla ja hitto tuntui kamalalta saikuttaa kun tiesi, että kauppa joutui lähes pulaan työntekijäpulan ja minun saikkuni vuoksi...

Eemilin neuvolassa kaikki oli kumminkin hyvin, poika oli hieman yli 17kg painava ja hieman yli 104cm pitkä. Vähän sanomista tuli Eemilin saksienpito-otteesta, sekä kynäotteesta, eli niitä pitäisi kuulemma harjoitella kotona. Rokotustenkin ottaminen meni yllättävän kivuttomasti, vaikka poika valittelikin rokotuskättä koko illan, eikä halunnut seuraavaan viikkoon ottaa laastariaan pois kädestä. Luojan kiitos laastari tippui sitten lopulta ahkeran suihkussa käynnin tuloksena.

Niilollakin oli kaikki neuvolassa aivan erinomaisesti. Poitsu oli hieman yli 74cm pitkä ja vajaa 10kg painava. Hyvin minimiehemmekin siis kasvaa. Kehitys on täysin iänmukaista ja jälleen saimme kehoituksen lopettaa imettäminen kokonaan kun imetys on nytkin enää vain yöpainotteista. Jotenkin ei vain raaskisi lopettaa imetystä vielä kokonaan ja onneksi saimmekin edes jonkinlaiset ohjeet siihen, jos jatkan imetystä vielä yli 10kk ikään saakka kun aletaan pikkuhiljaa siirtyä normaaliin maitoon. Tätä menoa imetän Niiloa niin pitkään kunnes poika itse kieltäytyy tissistä, vaikka nykyisten rintaraivareiden perusteella ei siihen enää kovinkaan pitkään mene...

Olemme myös kerenneet blogihiljaisuuden aikana leikkauttamaan vanhemman kissamme Riepun. Seuraavaksi onkin sitten Rähinän vuoro päästä eläinlääkärin leikkausveitsen alle, mieluiten mahdollisimman pian jotteivat kollimaiset tavat pääse jäämään. Olin kyllä äärimmäisen positiivisesti yllättynyt Länsi-Vantaan Eläinlääkärin toimintaan, sillä olin etukäteen kuullut että kissa saadaan melkein kaikkialla nukutettuna mukaan ja että kissa heräilisi kotona. Näin ei kumminkaan tehty tuolla missä kävimme, vaan kissa heräili kaikessa rauhassa eläinlääkärin heräämössä josta J sen sitten haki, koska itse jouduin lähtemään töihin ennen Riepun heräämistä.

Asuntomme huonejärjestyskin on kerennyt hieman muuttumaan, sillä Eemil muutti minun ja J:n huoneeseen ja me vanhemmat muutimme Eemilin jättihuoneeseen. Tämä huoneiden vaihtaminen johtui siitä, ettei Eemil uhkailuista huolimatta siivonnut omaa huonettaan ja onneksi pienempi huone on pysynyt huomattavasti paremmin siistinä kuin vanha iso huone... Itse olen myös äärimmäisen rakastunut uuteen isompaan huoneeseemme, jonne Niilonkin tavarat mahtuvat ongelmitta.

Josko tämä blogihiljaisuus tästä pikkuhiljaa helpottaisi kunhan opin hieman jakamaan aikaa kodille, lapsille, töille ja kaikelle muulle, toivottavasti te lukijat jaksatte kumminkin roikkua mukana hiljaisemmista kausista huolimatta! :)

Kuulumisia

Heti alkuun pahoittelen muutamien kirjainten puuttumista, silla koneemme paatti ottaa ja hajota ja paivitykset joudun kirjoittamaan xboxilla siihen saakka, etta uusi tietokone kotiutuu. Samasta syysta postausket ovat taysin kuvattomia siihen saakka, etta koneemme lahtee huoltoon viikonloppuna ja kunnes toivottavasti saadaan kaikki kuvat palautettua sielta...
Mutta siis asiaan. Eli Eemililla oli 3vuotis neuvola maanantaina ja poika oli 97cm pitka ja 15,6kg painava, hyvin on siis kokoa tullut lisaa vuodessa. Puheterapiaan saatiin lahete kun ei pikkumiesta oikein kiinnostanut puhua neuvolantadille joka oli uusi ja Eemil ei siis ollut kys. tatia ennen tavannut. Vaikka tuo lahete arsyttaakin, niin eipa siita ainakaan haittaa ole, joten mennaan sinne kunhan aika tulee postitse...
Eemilin neuvolan jalkeen oli oma neuvolani ja kaikki oli kunnossa. Hiukan sain sanomista kun paino oli vain tippunut, mutta koska syon omasta mielestani edelleen normaalisti, ei painon tippumiselle mitaan voi. Sf mitta oli huimat 26, mutta sille ei neuvolantati osannut sanoa muuta selitysta, kuin etta uudelleensynnyttajilla kohtu kasvaa yleensa nopeammin.
Ainiin ja liikkeetkin tuntuivat ensimaisen kerran viikonloppuna ja nyt niita tuntuu harvakseltaan.

Sitten voisin taas kertoa tasta suoranaisesta paska asunnosta... Eilen kavi se odotettu kosteusmittaaja uudelleen, talla kertaa poraamassa reikia lattioihin ja seiniin ja asentaen sinne jotkut kosteusmittaustikut. Sama kosteusmittaaja myos unohti raportin asunnon edellisesta tarkastuksesta meille ja sita lukiessa selvisi, ettei kosteusarvot olleetkaan ihan niin pienet kuin meille uskoteltiin. Ohessa asunnosta mitatut kosteusarvot.
Alakerran makuuhuoneen lattiasta noin 1m2 alueelta 85/98, saisi olla max. 50/55
Alakerran makuuhuoneen seinan alaosasra noin 1,5m matkalta 82/110, saisi olla max. 55/59
Keittion lattiasta yhteensa noin 1,5m2 alueelta 80/100, saisi olla max. 52/55
Keittion seinan alaosasta noin 2,5m alueelta 75/95, saisi olla max. 55/57
Olohuoneen lattiasta noin 0,5m2 alueelta 80/85, saisi olla max. 58/60
Ylakerran kylpyhuoneen lattiassa noin 1m2 kokoisella alueella 100/135, saisi olla max. 58/60

Samassa lapussa on myos suositellut korjaukset ja ne eivat todellakaan ole mitkaan pienet. J soitti sitten eilen laput luettuaan vuokranantajalle, joka yritti ensin ehdottaa sijaisasuntoa kunhan remontti alkaa. Joo ei kiitos. Lasketun ajan ollessa jo kesakuun alussa, en todellakaan ala muuttamaan edestakaisin asunnosta toiseen ja en todellakaan ala tahan asuntoon muuttamaan enaa takaisin, varsinkaan kun koko asunnon piti olla remontoitu ennen muuttoamme. Kiitos siis jalleen tastakin hyvasta asunnosta, ette arvaakkaan kuinka paljon voi ottaa paahan. Eika siis mikaan ihmekaan, etta kaikki ovat sairastelleet muutosta lahtien jos kerran kosteusarvot ylittavat paikoittaen sallitut yli tuplasti...

No, nyt odotellaan etta se sama aija tulee ottamaan nuo mittauspuikot pois seinista ja lattioista ehka huomenna tai ylihuomenna, jos siis saa tuurajaan kun on itse koulutuksessa. Siihen saakka poikia pitaa vahtia silma kovana, etteivat pikkutuholaiset revi mittauspuikkoja irti tai revi valmiiksi revittya lattiamattoa enempaa kuin mita se kosteusmittaaja repi...
Voisinpa menna nyt taas kaymaan turhaa tavaraa lapi kun ei tassa muutakaan tekemista ole, onpahan sitten valmiiksi heitetty turhat tavarat pois kunhan muutto tulee eteen joskus.

Eemilin 2-vuotis neuvola ja pihiyttä.

Torstaina oli vihdoin ja viimein Eemilin 2-vuotis neuvola, kun ei päästy aikaisemmin, koska koko perhe sairasti vuorotellen vähän päälle kuukauden... No, Eemil oli 90cm pitkä ja 13,3kg painava. Kasvaa siis tasaiseen tahtiin ja pituusennusti pikkumiehelle on tällä hetkellä 182,7cm. Hiukan karmii tuo ennuste, sillä onpas kiva jos omasta pojasta tulee yli 20cm pidempi, eli odotettavissa on, että Eemil taputtelee teini-iässä minua päälaelle... Ainoa mistä neuvolassa tuli sanomista oli Eemilin puhuminen, kun ei herra vielä 3-sanaisia lauseita puhu, vaikka kuulemma 2-vuotiaan pitäisi sellaisia jo osata. Niinpä saatiin lähete syksyksi puhekontrolliin... Itse en kyllä ole alkuunsakkaan huolissani Eemilin puhumisesta, sillä poika on oppinut niin paljon uusia sanoja lähiaikoina ja lisäksi en tunne yhtään 2-vuotiasta poikaa joka osaisi puhua yhtään Eemiliä paremmin... Saman ikäisiä tyttöjä kyllä tunnen montakin jotka puhuvat huomattavasti paremmin, mutta niinhän ne tytöt kuulemma oppivatkin kaiken poikia aiemmin. Toisaalta, ei meidän neuvolatätikään ollut huolissaan, juurikaan koska Eemil on alkanut puolessa vuodessa puhua niin paljon enemmän, mutta koska lähete puhekontrolliin täytyy laittaa jos ei puhu tarpeeksi, niin neuvolantäti sen myös laittoi...

Lisäksi neuvolassa katsottiin, miten Eemil osasi potkia palloa (ja osasikin sen hyvin, mutta ei olisi millään malttanut lopettaa), miten Eemil osasi koota nuppipalapeliä (osasi senkin, sillä kotona nuppipalapelit ovat kova sana) ja miten Eemil osasi piirtää (piirtäminen oli myös pojan mielestä kivaa, mutta piirtämisen lopettaminen ei ollut niinkään kivaa). Neuvolantäti myös yritti saada Eemiliä näyttämään, että missä oli nuppipalapelissä kukka, mutta ei Eemil oikein tajunnut kysymystä / tietänyt mikä se kukka oikein on. Neuvolantäti yritti saada Eemilin myös nimeämään Pikkumyyn + muutaman muun muumin, joka oli mielestäni hiukan hölmöä, koska meillä ei Muumeja katsota. En myöskään usko, että kaikissa muissakaan perheissä Muumeja katsottaisiin, joten ei voi myöskään olettaa, että lapsi osaisi niitä nimetä, vaikka puhua osaisikin. Eemilkin oli sitä mieltä, että Pikkumyy oli Teletappien Pai, joten kaikki varmaan arvaavat, mitä meillä katsotaan eniten...
Maanantaina olisi sitten Veetin neuvola ja saapa nähdä, miten toinen pikkumies on kasvanut...

Asiasta toiseen, olen nimittäin huomannut, että kuinka äitiys tekee ihmisestä huomattavasti pihimmän, sekä kekseliäämmän. Olen nimittäin jo pidemmän aikaa kironnut sitä, että meillä ei lasten kaikki lelut mahdu lelulaatikoihin ja niinpä lelut ovat olleet suurimmalta osin vain levällään lasten huoneessa tai kerättyinä ylitäysiin laatikoihin, niin että jos menet vähänkään koskemaan laatikkoon, kaikki lelut leviävät. Niinpä aloin hyötykäyttämään vaippalaatikoita (käytämme siis Pampers-vaippoja, jotka myydään pahvilaatikoissa) ja leikkasin niistä pahvilaatikoista "ylimääräisen pahvin", eli sen pahvilaatikon "kantena" olleen pahvin, sekä kantokahvojen "suojana" olleen pahvin pois. Nyt olisi vielä edessä pahvilaatikoiden päällystys jollain kivalla lahjapaperilla ja laatikoiden kylkiin pitäisi kirjoittaa, että mitä leluja kys. laatikossa säilytetään. Siis tyylillä: Autot, Duplot, Puupalikat yms... Tuolla laatikoiden uudelleenkäytöllä saa säästettyä vaivan laatikoiden roskiin kantamiselta, sekä ne muutamankin euron joka valmiisiin lelulaatikoihin menisi...
Pihiys näkyy myös siinä, että ennen lapsia saatoin ostaa surutta tavaraa uutena jolle saattaisi olla joskus käyttöä ja ostin myös vaatteita itselleni huomattavasti enemmän, mutta nykyisin en raaski ostaa edes kirppiksiltä vaatteita itselleni pahemmin. Myös uusien tavaroiden ostoa mietin tuplasti kauemmin... Lasten vaatteita en todellakaan osta uutena, sillä mielestäni kaupat pyytävät ihan ryöstöhintoja uusista lastenvaatteista, kun samalla hinnalla saa kirppikseltä ison kasan vaatteita molemmille pojille.
Mitenkäs te lukijat, oletteko huomanneet muutoksia rahan käytön suhteen lasten saannin jälkeen? Ja hyviä kirppisvinkkejä saa myös kertoa pk-seudulta....

Nyt kumminkin rupeän syöttämään Veetiä, niin yritän viimeistään Veetin neuvolan jälkeen päästä taas kertomaan kuulumisia...

Eemilin neuvolakuulumisia.

Eilen siis tosiaan oli Eemilin 1,5-vuotias neuvola, vaikkakin oli pari viikkoa tuon 1,5-vuoden iän saavuttamisen jälkeen... Kaikki oli todella hyvin, painoa oli 12 660g ja pituutta löytyi 84cm verran. Päänympärystä en nyt muista, kun neuvolantäti unohti sen neuvolakorttiin merkitä, mutta eipä se niin kamalan tärkeä mitta ainakaan itselleni muutenkaan ole... Neuvolassa kyllä huomasi hyvin, että Eemil ei tosiaan ollut hyvällä tuulella, sillä kaikki kiukutti. Oli aivan kamalaa kun herraa yritettiin punnita isojen poikien vaa´alla ja auta armias, mikä huuto tuli tuosta päänympäryksen mittauksesta. No, kun mitat oltiin ensin otettu terveydenhoitajan puolesta, niin päästiin hetkeksi odottelemaan neuvolalääkärille pääsyä.
Kun vihdoin päästiin neuvolalääkärin luokse, niin Eemilin kiukku vain yltyi... Mikään ei tuntunut kiinnostavan ja kaikesta nousi aivan järjetön meteli. Varsinkin korvien katsomisesta (oli pakko katsoa ennen rokotteen laittoa, koska korvakäytävä oli torstaina hiukan punottanut) ja paikalle jouduttiin pyytämään terveydenhoitaja pitämään hysteerisesti huutavaa poikaa. Neuvolalääkärin mielestä ei 1,5-vuotias saisi käyttäytyä ihan noin hysteerisesti toimenpiteitä kohtaan, mutta minkäs sille voi jos uhmaikäisellä sattuu olemaan huono aamu ja kokemukset lääkäreistä on, että aina on jonkinlainen lääkekuuri tullut... Eipä itseänikään tuossa vaiheessa kauheasti kiinnostaisi tutkimiset. No, korviin saatiin lopulta katsottua, vaikka toisen korvan tärykalvoa ei mukamas vaikun takia näkynyt. Kumma kyllä kun kotona putsasin herran korvat, ei korvasta irronnut yhtään vaikkua ja muutenkin kun korvat putsaan joka toinen päivä kylvyn yhteydessä, niin ei tosiaankaan pääse vaikkua niin paljon kerääntymään, ettei korvaan näkyisi... Takaisin asiaan, eli siis lääkäri tutki myös sydämen ja keuhkot, sekä kurkkasi kurkkuun (rokotteen antamisen varmistamiseksi) ja totesi, ettei rokotetta voida antaa, koska kurkku punoitti hiukan. Pitää siis varata ensi viikolla uusi aika rokotteen ottoa varten.
Eemilille tehtiin myös palikkatesti (piti koota kuusi palikkaa pinoon) ja sen mukaan herra vastaa kehitykseltään täysin ikäistään lasta. "Kävelytestissä" pojalla todettiin hiukan lättäjalat, mutta se on kuulemma täysin normaalia vielä tuon ikäiseltä lapselta ja kuulemma paranee iän myötä.
Muuten tuossa neuvolassa ei ollut mitään erikoista ja 2-vuotisneuvola pitää varata sitten lähempänä synttäreitä. Niin ja pituusennuste pikkuherralle on näiden mittojen mukaan 181cm. Kiva jos pojasta tosiaan tulee hiukan yli 20cm minua pidempi, niin siinäs sitten taputtelee minua teini-iässä päälaelle... No, onneksi nuo pituusennusteet harvoin pitävät paikkaansa, itsekin odottelen vielä pituusennusteestani puuttuvaa 19senttiä.

No, eipä tässä kai muuta. Kertokaas ihmeessä te muutamat lukijani, mistä haluaisitte lukea, kun ei oikein näitä kirjoitusaiheita tunnu olevan...

Ensi viikolla kerron sitten omat neuvolakuulumiseni.