sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joulu tuli, joulu meni.

Niin on sitten joulu juhlittu ja ainakin meidän taloudessamme jo kuusikin siivottu pois, samoin jouluvalot ikkunasta, johan se kuusi kerkesikin melkein kuukauden nököttää tuolla olohuoneen nurkassa. Nyt oli jonkun aikaa hiljaisempaa blogissa kun hieman ehkä söi kirjoitusaiheita tuo joulukalenteri, mutta nyt taas voisin kertoa kuulumisiamme ja siitä, miten se joulu oikein meni meidän perheessämme.

Jouluaattona Eemil ja Veeti heräsivät muita aikaisemmin ja hiippailivat leikkimään Duploilla olohuoneeseen, joten saatiin Niilon ja J:n kanssa jatkaa unia vielä jonkun aikaa ja se nukkuminen tekikin ihan hyvää, sillä Niilo päätti aamuyöllä että kun kerran nousin ottamaan kinkkua pois uunista niin ei sitten tarvitse enää nukkuakaan. Siirryttiinkin siis minimiehen kanssa sohvalle pötköttelemään melkein puoleksitoista tunniksi, kunnes Niilo suvaitsi nukahtaa uudelleen. Jossain vaiheessa ennen isompien poikien heräämistä siirryttiinkin sitten makkariin jatkamaan unia vielä hetkeksi...

Kun sitten noustiin ylös J:nkin kanssa niin syötiin aamupala kaikessa rauhassa ja isommat pojat saivat pienet paketit, jotta jaksaisivat odottaa ruokaan ja varsinaiseen lahjojen jakoon saakka. Paketeista paljastui molemmille uudet pikkuautot ja niillä jaksettiinkin leikkiä vallan mainiosti useampi tunti ja varsinkin Veeti tuntui olevan innoissaan kun kyseessä on pojan ensimäinen "oikea" pikkuauto, eikä sellainen kovaa muovia oleva auto... Kun pojat leikkivät kiltisti autoillaan, alettiin me J:n kanssa tuijottamaan Joulupukin kuumaa linjaa ja hetken päästä pojatkin tulivat tuijottamaan telkkaria.

Joulupukin kuuman linjan jälkeen lähdin tekemään ruokaa ja pikkuveljeni tuli auttamaan kun J viihdytti poikia, jotta pysyisivät poissa keittiöstä. Yllättävän kauan ruuan laitossa menikin kun olin ehkä "hieman" liioitellut ruuan kanssa muunmuassa maksalaatikkoja oli neljä kappaletta, porkkanalaatikoita kaksi, perunalaatikoita kaksi, perunoita melkein kolme kiloa. No, hyvähän se on ettei ruoka ainakaan päässyt loppumaan.
Syötiin joskus yhden aikaan ja kun kaikki olivat aivan ähkyjä ja ruokapöytä oli siivottu, menin poikien kanssa leikkimään kun Niilokin oli sopivasti nukahtanut. Tällä välin kun olin leikkimässä, meni pikkuveljeni "nukkumaan", eli puki pukinvaatteet päälleen, nappasi lahjasäkin (pussilakana täynnä lahjoja), hiipi hiljaa ulos ulko-ovesta ja pimpotti. Pojat olivat ihanan innoissaan joulupukista, vaikka tiesivätkin jo etukäteen sen olevan heidän enonsa. Jostain kumman syystä pojat kumminkin luulivat kyseessä olevan oikea joulupukki kun enohan oli mennyt nukkumaan ja joulupukki olikin kiva tyyppi kun lahjoja tuli niin paljon.

Kuvia en valitettavasti muistanut ottaa kun oli niin paljon häslinkiä, mutta ainakin pojat saivat sen verran liikaa lahjoja, että ensi vuonna aloitan lahjojen oston aikaisintaan viikkoa ennen jouluaattoa jottei lahjavuori pääsisi kasvamaan liiallisuuksiin. Onneksi sukulaiset olivat kuunnelleet lahjatoiveita ja kaikki lahjat oli toivottuja. Koko loppuilta menikin uusilla leluilla leikkiessä, vaikka niistäkin kerkesi tulla muutama tappelu (esimerkiksi Duploja tuli neljä kertaa enemmän kuin mitä niitä oli entuudestaan ja silti molemat halusivat juuri saman Duplon leikkeihinsä). Nukkumaan mennessä oli hieman kiukkua kun poikia olisi huvittanut leikkiä vielä uusilla leluilla, mutta nyt jo suurin osa leluista on unohtunut...

Nyt odotellaankin vain uutta vuotta ja huomista Niilon puolivuotis neuvolaa, eli varmaan tulen kertomaan huomenna tai ylihuomenna neuvolakuulumiset. Uusivuosi vietetään näillä näkymin serkkuvauvan perheen kanssa, jos he eivät keksi muuta menoa, mutta siinä tapauksessa vietetään vuodenvaihde vain perheen kesken.

Mitenkäs teidän joulu meni?

maanantai 23. joulukuuta 2013

23. joulukuuta. TEINIMINÄ.

Löysin "teini-iän" kuvia itsestäni ja pakkohan niitä on jakaa teidän kanssanne kun vihaan kuvien ottamista itsestäni nykyisin ja senpä vuoksi tuoreita kuvia ei pahemmin löydy. Tämä on siis täysin kuvapainotteinen postaus. Kuvat ovat sekalaisessa järjestyksessä (eikä kuvat periaatteessa ole kaikki edes teini-iältä, mutta vanhempia kuvia kumminkin...).

Huhtikuu -06 ja blondina.

Syyskuu -06 ja blondit hiukset sai jäädä.

Huhtikuu -07 ja kamala jälki kulmassa kulmakorusta...

Lokakuu -06

Kesäkuu -08 ja elämäni ensimäinen benjihyppy

Huhtikuu -07

Helmikuu -09 Ensimäistä kotihoitokoiraa Juliaa vastassa.

Lokakuu -08
Ysiluokan kuva

2006

Toi hiusten väri <3 (2006)

Konfirmaation jälkeen.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

22. joulukuuta. LASTEN LUONNE-EROISTA.

Joo, olen laiskistunut tämän joulukalenterin kanssa ja eilen jäi taas kirjoitus välistä kun en enää illalla jaksanut kirjoitella serkkuvauvan ristiäisten jälkeen ja muutenkin tuntuu että aika loppuu kesken kun yrittää tehdä normaalit askareet ja jonkin näköistä joulusiivoustakin siinä samalla... Nyt kumminkin asiaan.

Olen jo osalle tutuistani hämmästellyt sitä, että kuinka suuret erot poikiemme luonteissa on, vaikka kaikilla kolmella pojalla onkin samat geenit ja onkin ollut omalla tavallaan mielenkiintoista tutkailla eroja poikien luonteissa. Nyt ajattelinkin hieman kertoa poikiemme luonteista enemmän, jotta teillekin (ehkä) valkenisi se, kuinka erilaisia lapsosemme loppujen lopuksi ovat.

Eemil on luonteeltaan erittäin herkkä lapsi, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia (paitsi nyt uhmaikäisenä suurin osa on ihan tyhmää). Eemil pelkää erilaisia asioita hyvin herkästi ja kovinkaan paljon ei poikaa tarvitse pelotella kun uusi asia jo pelottaakin, siksi olemme pyrkineet siihen ettei kukaan pelottelisi Eemiliä turhan paljon ja hieman jopa harmittaakin kun pikkuveljeni yrittää välillä saada pojan tottelemaan pelottelua apunaan käyttäen. Omalla tavallaan Eemiliä voisi melkeinpä sanoa neitimäiseksi ja ei todellakaan vaadi paljoa kun Eemil jo alkaa itkemään, sekä leikkimään jonkin asteista marttyyriä... Eemil myös pyrkii hyvin herkästi esittämään ettei häntä haittaa jokin asia, vaikka kuka tahansa huomaa että esimerkiksi kielletyt asiat surettavat poikaa vaikka Eemil muuta väittäisikin. Toisaalta Eemil ei myöskään ole kovinkaan pitkävihainen, eli surettavat asiat unohdetaan kohtuullisen pian ja meno jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Eemil myös rakastaa eläimiä, sekä toisia ihmisiä yli kaiken ja kissamme saavatkin pojalta erittäin paljon huomiota ja Niilokin saa useita huomionosoituksia päivässä Eemililtä. Eemil myös huolehtii toisista ihmisistä erittäin paljon ja jos Niilo esimerkiksi itkee, niin Eemil kysyy erittäin herkästi että mikä Niiloa vaivaa ja pyrkii auttamaan parhaansa mukaan. Tietenkin uhmaikäisenä poika osaa myös olla ilkeä ja tuittupäinen, mutta pääsääntöisesti Eemil on kumminkin herkkä ja kiltti lapsi joka aiheuttaa välillä harmaita hiuksia olemalla melkeinpä liian herkkä. Toivomme kumminkin J:n kanssa, että poika oppisi jossain vaiheessa olemaan pelkäämättä kaikkea ja niin sanotusti ryhdistäytyisi vähän, sillä suoraan sanottuna pelkäämme Eemilin jäävän hyvin herkästi kiusatuksi tuon herkän luonteensa vuoksi. Olen nimittäin valitettavasti kuullut todella paljon pelotteluita jo tarhaikäisten "raadollisuudesta" ja siitä, kuinka jo pienetkin lapset osaavat kiusata toisiaan toisten "heikkouksia" hyväksikäyttämällä.

Veeti taasen on varsinainen rämäpää, joka tekee ensin ja ajattelee seurauksia vasta sen jälkeen. Välillä tuntuukin, ettei tämä pikkuherra pelkää yhtikäs mitään ja välillä Veetin kanssa jättää sydämeni muutaman lyönnin väliin kun säikähdän pojan tempauksia. Yleisimpiä tyhmyyksiä Veetillä on muunmuassa sohvan selkänojalle kiipeäminen, tiskipöydälle kiipeäminen, Eemilin huoneen lipaston päälle kiipeäminen ja oikeastaan minne tahansa kiipeäminen... Veeti on myös todella itsepäinen ja suhteellisen pitkävihainen lapsi, sillä kieltoja ei uskota läheskään ensimäisellä sanomiskerralla ja kun kielto lopulta uskotaan, niin Veeti saattaa huutaa jopa tunnin tai parikin kieltämisen johdosta ja auta armias jos poikaa yrittää mennä lohduttamaan ja selittämään miksi esimerkiksi jotain kiellettiin, niin huuto yltyy vain entisestään. Olemmekin vain tulleet siihen tulokseen, että pojan täytyy antaa itse rauhoittua rauhassa ja sen jälkeen selitetään miksi mikäkin menee mitenkin.
Vaikka Veeti onkin siis todella paljon poikamaisempi ja rämäpäisempi kuin Eemil, niin on yksi asia jonka suhteen Veeti on huomattavasti isoveljeään herkempi. Tämä on nimittäin uusien ihmisten tapaaminen. Poika saattaa nimittäin uuden ihmisen tavatessaan tuijottaa uutta tuttavuutta pidemmänkin tovin yrittämättäkään ottaa minkäänlaista kontaksia kyseiseen ihmiseen. Välillä on myös käynyt niinkin, että jos meille tulee joku uusi tuttavuus käymään, niin Veeti ei ota uuteen tuttavuuteen minkäänlaista kontaktia koko vierailun aikana. Tuttujenkin ihmisten suhteen käy välillä näin, jos Veeti ei ole nähnyt kyseistä ihmistä mielestään tarpeeksi usein.

Niilon luonteesta on tällä hetkellä hieman hankala sanoa oikeastaan yhtään mitään kun poika on vasta puolivuotias. Nyt jo olen kumminkin huomannut, että poika on todella paljon takertuvaisempi ja äitiriippuvaisempi kuin kumpikaan isoveljistään ja kaikenlaiset muutokset elämässä ovat Niilolle hankalia. Vierastustakin on alkanut jo ilmenemään hieman, mutta niin kauan kun itse pysyn lähettyvillä, ei vierastuskaan ylly liian pahaksi. Tiedän, että luonne voi Niilon kohdalla vielä muuttua rajustikin ja suoraan sanottuna toivonkin että muunmuassa tuo äitiriippuvaisuus rauhoittuisi mahdollisimman pian ja poika alkaisi hyväksymään muutkin hoitajikseen kuin ainoastaan minut.

Oletteko te huomanneet joitain eroja sisarusten luonteissa?

perjantai 20. joulukuuta 2013

20. joulukuuta. STRESSISTRESSISTRESSI.

Pahoittelut, että kaksi luukkua jäi välistä, mutta toissapäivänä alkoi jo aamusta niin hirveä päänsärky ettei jaksanut oikein keskittyä mihinkään ja sama päänsärky jatkui vielä eilenkin. Nytkin koittaa päänsärky kovaa vauhtia puskea kiusaamaan, mutta hieman helpompi olo on nyt. Johtuisiko joulustressistä koko päänsärky kun en oikein osaa olla stressaamatta joulusta ja tahtoisin kaiken olevan täydellistä, vaikka tiedän ettei se oikein ole mahdollista.

Jouluruuat on siis jo hankittu, ellei lasketa salaattitarvikkeita mukaan, mutta ne olisi tarkoitus hakea tänään tai ihan viimeistään huomenna. Mielummin tänään, sillä huomenna on serkkuvauvan ristiäiset (jonne mulla ei ole mitään päällelaitettavaa...) ja sitten meille on tulossa käymään sekä siskoni, että Niilon kummit, joten ihan kauheasti shoppailuaikaa ei huomiselle jää.
Lisäksi tänään pitäisi vielä keretä pakkaamaan viimeiset lahjat, jotka ostin eilen Jesper Juniorista kun kyseisessä liikeessä oli niin hyvät alennukset ja pitäisi pakata tuttavapariskunnan tytönkin lahja. Ja Veetikin kerkesi jo kaksi lahjaansa avaamaan kun poika oli liian nopea liikkeistään ja kävi huoneessamme tonkimassa lahjoja, onneksi poika avasi sentään omia lahjojaan eikä jonkun toisen.

Pakkaamisen ja ostoksilla käynnin lisäksi pitäisi vielä keretä leipomaan piparit ja joulutortut, joiden leipominen menee melkein pakosti sunnuntaille sillä tänään ja huomenna ei ole aikaa ja muistaakseni sunnuntainakin oli kai tulossa joku käymään, en kyllä enää muista kuka. No, ehkä sekin selviää vielä tässä viikonlopun aikana, jos joku oli tulossa käymään... Maanantaina tulee sitten Eemilin kummitäti käymään, eli loput päivät ennen jouluaattoa ovat täynnä vierailuja kun kaikki tuovat ostamansa lahjat kummilapsilleen / sukulaislapsilleen.
Kinkkukin pitäisi ottaa sulamaan ja muistaa laittaa se maanantai-iltana paistumaan yöksi. Ja pitäisi keretä tekemään joulusiivous, joka tuntuu aivan mahdottomalta sillä pojat sotkevat niin paljon nopeammin kuin itse kerkeän siivoamaan ja tämän lisäksi tuntuu että tavaraa on aivan liikaa joka suunnassa joten sitä ei vain kerkeä siivoamaan. Kuka meille onkaan tunkenut näin paljon tavaraa?

Luojan kiitos joulu on vain kerran vuodessa, eihän tälläistä stressia jaksaisi hullukaan useammin. Onneksi pikkusiskoni tulee tänään yöksi joten huomenaamulla sisko saa auttaa itseäni laittamaan itseni ihmisen näköiseksi ristiäisiin.

Stressaako joku muu joulusta liikaa?

tiistai 17. joulukuuta 2013

17. joulukuuta. KUULUMISIA.

Joulukalenteri lähenee jo loppua ja olen kohtuullisen ylpeä itsestäni kun olen jaksanut kirjoittaa jokaisena päivänä (yhtä päivää lukuunottamatta) edes jotakin, vaikka joka päiväiset juttuni tuskin ovat kaikkia kiinnostaneet tai ainakin olen huomannut, että kommentteja on tulltu erittäin paljon vähemmän kuin normaalisti (vaikka normaalistikaan niitä ei tule montaa) nyt kun olen kirjoittanut päivittäin.

Koska tämän päivän luukun kirjoittaminen meni vähän myöhäiseksi ja en oikein keksi mitään kovin fiksua kirjoitettavaa, niin ajattelin tulla kertomaan hieman kuulumisia.

Jouluvalmistelut ovat jo kovassa vauhdissa, vaikka Niilon kaksi hammasta jotka eivät ole kokonaan vielä tulleet esille (ovat jo ikenestä läpi, mutta eivät kumminkaan kokonaan ulkona) aiheuttavat hieman harmaita hiuksia Niilon kiukutessa vähän väliä. Lisäksi Veetillekin tulee yksi hammas kovaa vauhtia läpi, mutta se saatiin tietää vasta tänään kun käytiin herran 2-vuotis hammaslääkärikäynnillä. Hammas on siis tulossa niin taakse, ettei siihen oikeastaan osaakkaan kiinnittää huomiota ja siksi saimme kuulla hampaan tulosta vasta hammaslääkärissä. Veetin hampailla oli kaikki hyvin, vaikka plakkia olikin hieman liikaa ja saimmekin nyt kehoituksen pestä itse pojan hampaat itkuhuutoraivo-konsertista huolimatta ainakin parina iltana viikossa ja muuten Veeti saisi edelleen itse pestä hampaansa aamuin illoin. Seuraava hammaslääkärikäynti onkin sitten vuoden päästä.

Jouluostokset on kaikki jo tehty, paitsi ruuat käyn ostamassa perjantaina. Hieman taisin innostua poikien lahjojen kanssa, kun jo pelkästään minun + J:n ostamista lahjoista ja J:n äidin ostamista lahjoista on kertynyt yhteensä yli neljäkymmentä lahjaa kolmelle pojalle. Tuohon päälle kun laskee vielä muidenkin antamat lahjat, niin tuntuu että tulen hulluksi jouluaattona sen kaiken roskan ja lelun keskellä. Ensi vuonna aloitan kyllä lahjojen hankinnan vasta viikkoa ennen jouluaattoa, niin ei tule liioiteltua niiden lahjojen kanssa...

Eemil odottaa joulua jo kovasti ja varmasti eniten niiden lahjojen vuoksi. Poika kun tietää saavansa paljon lahjoja ja onneksi olenkin saanut pojan tottelemaan suhteellisen hyvin kun uhkailen lahjojen saamattomuudella. Pitääkin siis yrittää keksiä jo uusi tapa saada Eemil tottelemaan myös joulun jälkeen.
'
Asuntomme sisustuskin on muuttunut tässä hieman kun olen hieman innostunut laittamaan asuntoa kuntoon ja voisinkin siis tehdä jossain vaiheessa uuden asuntopostauksen, sillä muutosta on tosiaankin näkyvissä. Kunhan vain saisin tarpeeksi aikaa kuvien ottoon ilman, että pojat ovat räjäyttäneet koko asunnon kaksi sekunttia siivoamisen jälkeen. Olisihan tässä asunnossa vielä laitettavaa sisustuksen saralla, mutta toisaalta kiva taltioida tänne blogiin hieman sitä, että milloin asunto on näyttänyt miltäkin niin voi myöhemmin muistella sitten sitä, että missä ajassa asunto on vihdoin saatu täysin meitä miellyttäväksi.

Vielä olisi viikko jäljellä jouluaattoon, joten kerkeätte vielä ehdottaa aiheita joulukalenteriin jottei kaikki loppuluukut mene täysin sekalaiseksi länkytykseksi...

maanantai 16. joulukuuta 2013

16. joulukuuta. HAASTE.

Sain haasteen Nicole tahtoo taivaan-blogilta, kiitoksia, multa puuttuikin aihe tälle päivälle!  Tämän haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

    1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
    2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
    3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
    4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
    5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
    6. Kerro kuka sinut haastoi. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:
1. Olen kolmen pojan äiti, joista vanhimman sain 20-vuotiaana.
2. Juon kahvia aivan liikaa, yleensä päivässä menee vähintään kuusi kuppia kahvia.
3. Minulla on kaksi tatuointia ja kolmas tulossa (tatuoinneissa kahden vanhimman pojan nimet ja kolmanteen tulee luonnollisesti nuorimman nimi).
4. Minulla on ollut yhteensä kuusi lävistystä (kielessä, ylähuulessa, nännissä, navassa, kulmassa, rintojen yläpuolella), mutta nykyisin ei ole enää yhtään.
5. Meillä on kaksi kissaa, mutta haaveilen että vielä joskus meillä muuttaisi ragdoll rotuinen kissanpentu.
6. Olen asunut elämäni aikana yhteensä kymmenessä eri paikassa ja nyt asun siis yhdennessätoista asunnossa elämäni aikana.
7. Minulla on yhteensä viisi puolisisarusta ja näiden lisäksi kaksi sisarusta, jotka ovat tulleet sukuumme isäpuoleni kautta (eli eivät oikeasti ole minulle sukua).
8. Olen äärimmäisen laiska tekemään ruokaa ja siksi ruokalistamme onkin suhteellisen yksipuolinen.
9. Käytän aivan liikaa aikaa päivässä siivoamiseen, vaikka ennen en jaksanut stressata siivoamisesta lähes yhtään. Tästä johtuen minua myös ärsyttää suunnattomasti poikien taito sotkea lähes samaa vauhtia kuin siivoan.
10. Olen elämäni aikana onnistunut pitämään vain kaksi kasvia hengissä yli kuukauden ajan (ja hengissä ne ovat edelleen).
11. Olen valmistunut ainoastaan peruskoulusta ja näillä näkymin ei suunnitelmissani ole edes palata koulun penkille ainakaan muutamaan vuoteen.

Omat vastaukseni:
1. Mistä asioista pidät joulussa erityisesti?
*Lasten ilosta kun he saavat lahjansa avattavaksi, sekä tietysti perheen kanssa vietetystä yhteisestä ajasta.

2. Lempijouluruokasi, miksi?
*Kinkku, koska se vaan on niin hyvää :D

3. Jouluperinne, jota et voi sietää?
*Riisipuuron keittäminen aamulla, koska en vain osaa tehdä sitä polttamatta puuroa pohjaan...

4. Lempiluonteen piirre, joka löytyy sinusta itsestäsi?
*Sosiaalisuus sitä vaativissa tilanteissa (muunmuassa töissä), sekä pitkäpinnaisuus.

5. Mistä tämän vuoden aikaansannoksestasi olet ylpeä?
*Pääsin palaamaan työelämään lähes samantien kun tahdoinkin.

6. Mitä toivot ensivuodelta?
*Että lapset pysyisivät terveinä, oppisivat paljon uutta ja töitä riittäisi tarpeeksi.

7. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?

*Suoraan sanottuna varmaan edelleen kaupan kassalla, yhden murrosikäisen ja kahden melkein murrosikäisen äitinä jonka hermoja koetellaan oikein kunnolla. (Kamala ajatella noin pitkän aikaa eteenpäin..)

8. Jos saisit matkustaa ihan mihin tahansa, mihin menisit?
*Saako sanoa monta paikkaa? :D Japaniin, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan nyt ainakin.

9. Lapsuuden haave-ammattisi, miksi?
*Eläinlääkäri, koska pidin jo silloin eläimistä erittäin paljon.

10. George Clooney vai Brad Pitt?
*Ei kumpikaan :D

11. Miten palkitset itsesi hyvän työ-/kouluviikon jälkeen?
*Yleensä katsomalla telkkaria jonkun hyvän naposteltavan kanssa poikien nukkumaan menon jälkeen.

Itse kysyn haastetuilta:
1. Joko on jouluostokset tehty (ruokia lukuun ottamatta)?
2. Lemppari ja inhokki joulutraditiot?
3. Jos voittaisit lotossa miljoona euroa, mitä tekisit ensimäisenä?
4. Lemppari ja inhokki kotityöt?
5. Mikä on unelma-ammattisi vai oletko jo kyseisessä ammatissa?
6. Jos saisit nyt tietää odottavasi kaksosia raskausviikolla 20, mitä tekisit?
7. Onko sinulla lemmikkejä tai haaveiletko jostain erityisestä lemmikistä joskus tulevaisuudessa hankittavaksi?
8. Onko sinulla tatuointeja tai lävitystyksiä? Jos on niin missä?
9. Nimeä yksi paha tapasi?
10. Mikä on parasta joulussa?
11. Paras lapsuusmuistosi?

Itse haastan seuraavat blogit:
1. Äidin kasvatusopas
2. Sitruuna
3. Mintunmustaa
4. Meidän perheen kotona
5. Kahden vaiheilla
6. From me with love
7. Baby girl of the dream
8. Anarkisti Martta
9. Seikkailuni Turkissa
10. Timantit on ikuisia
11. The moment of our love

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

15. joulukuuta. TUPAKOINTI RASKAUSAIKANA.

Tiedän, että sohaisen muurahaispesää tällä aiheella ja olen varautunut ilkeiden kommentien saamiseen tämän postauksen jälkeen, mutta koska raskaudenaikainen tupakointi on nyt ollut suhteellisen yleinen puheenaihe, ajattelin kirjoittaa siitä toisestakin puolesta. Tunteita nostattavasta aiheesta huolimatta, yrittäkää pitää kommentit asiallisina.

Itse olen siis poltannut kaikkien kolmen raskauden aikana ja koska olen tällä hetkellä polttanut jo yhteensä kymmenen vuotta, ei lopettaminen todellakaan ollut helppoa, vaikka sitä yritinkin, enkä ole vieläkään pystynyt lopettamaan. Jokaisen raskauden aikana vähensin tupakan polttoa ja yritin lopettaa, siinä onnistumatta. Miksikö tuo lopettaminen ei onnistunut? Suurin syy oli, ettei neuvolassa tuettu lopettamista millään tapaa ja minkäänlaisia ohjeita vieroitusvalmisteiden käytöstä en saanut. Ainoa kommentti tupakoinnistani oli, että lopettamisen aiheuttama stressi voisi hyvin helposti tehdä lapselle pahempaa kuin polttaminen odotusaikana. Neuvolantädit olivat myös tyytyväisiä kun pystyin vähentämään tupakan polttoa, mutta ensimäisten neuvolakäyntien jälkeen tupakkaa ei enää edes otettu puheenaiheeksi. Jos neuvola olisi tukenut ja neuvonut enemmän, olisi lopetus taatusti ollut helpompaa ja mahdollisesti jopa onnistunut.

Toinen, mutta ei niin suuri syy oli se, että lähes jokainen kavereistani polttaa. Jopa J polttaa ja siksipä tupakkaa tulee nähtyä kaikkialla ja koko ajan. Eikä todellakaan ole helppo homma lopettaa tupakan polttoa kun jokainen meillä käyvä käy tupakalla muunmuassa kahvin kanssa ja muuten vaan. Se ei tietenkään ole mikään perustelu, että kun kaikki muutkin, mutta ei se tupakan lopettamista ainakaan helpommaksi tee.

Tämän lisäksi tupakka on ollut minulle lähes aina eräänlainen rentoutumiskeino. Hermot saa hyvin helposti tasattua kun menee pihalle "jäähylle" ja polttaa samalla tupakan. Ja kyllä, tiedän että on muitakin tapoja tasata hermot, mutta minulle se tupakka nyt sattuu olemaan niin sanotusti helpoin keino ja kaiken lisäksi vielä nopeakin.

Lisäksi ärsytti se, että lähes jokainen "amatöörilääkäri", eli omien mielipiteidensä totuudenmukaisuudesta varma henkilö toitotti jokaisen raskauden aikana sitä, kuinka lapseni tulisi syntymään äärimmäisen pienenä ja paljon ennen laskettua aikaa. Lapsille tulisi kuulemma aivan järkyttävät vieroitusoireetkin synnyttyään ja syntymän jälkeenkin vaivaisi vähintäänkin koliikki ja kaiken maailman taudit.
En nyt todellakaan tarkoita, etteikö tupakoinnista odotusaikana olisi haittaa, mutta ainakaan meidän poikien syntymäkokoihin tuo tupakointi ei ole vaikuttanut (kaikki olleet noin neljä kiloisia), samoin kun pojat eivät ole myöskään syntyneet aiemmin tupakointini vuoksi (Eemil 41+6, Veeti 42+0, Niilo 42+0). Eikä syntymän jälkeen näkynyt minkäänlaisia vieroitusoireita, niin kuin ei ole näkynyt koliikkiakaan, eikä niitä muitakaan sairauksia joilla minua on peloteltu. Eemilillä oli vauva-aikana suhteellisen monta korvatulehdusta, mutta niidenkään liittymistä tupakointiin ei ole millään todistettu. Ja ei, en tarkoita että kaikilla kävisi yhtä hyvin tupakoinnista huolimatta ja että kaikki saisivat terveitä, yliaikaisia ja isoja lapsia kun polttavat raskaana ollessaan, mutta ei sitä tarvitse laukoa idiootteja "totuuksia" kun niistä ei kumminkaan ole näyttöä.

Pointtini onkin, ettei odotusaikana tupakoivat äidit oikeasti ole hirviöitä, vaikka sellaista mielikuvaa yritetäänkin luoda, eivätkä he ainakaan toivo lapsellensa kuolemaa, niin kuin eräs tutun tuttuni totesi. Sama henkilö myös sanoi tupakoivien äitien olevan pahempia kuin massamurhaajat ja tässä olen äärimmäisen eri mieltä. Vaikka en puolustele tupakointia odotusaikana, niin ne jotka eivät polta tai ole ikinä polttaneetkaan, eivät todellakaan voi tietää kuinka hankalaa se tupakan lopetus voi loppujen lopuksi olla monen vuoden jälkeen. Eikä siihen lopettamiseen auta ainakaan tupakoitsijan moralisointi ja haukkuminen, olkaa ennemmin tukena lopettamassa olevalle ja kannustakaa. Eiköhän ne tupakoivat äidit tunne ihan tarpeeksi syyllisyyttä ilman teidän syyllistämistäkin ja tietoa tupakoinnin haitoista sikiölle saa varmasti jokainen haettua itse ilman että jokaisen ohi kulkevan ja tutun tutun tarvitsee niistä muistuttaa.
Lisäksi ihmettelen sitä, miksei neuvoloissa oikeasti tueta paremmin tupakoinnin lopettamisessa? Onko kyse resurssipulasta vai täydestä kiinnostuksen puutteesta? Uskoisin etten ole ainoa tupakoiva äiti, jota harmittaa tuen puute näinkin tärkeässä asiassa. Pitäisikö siis asialle tehdä jotakin? Mielestäni jotakin pitäisi tehdä, mutta valitettavasti en osaa vastata siihen, miten neuvolantädit saataisiin kannustamaan odottavia äitejä enemmän lopettamiseen.

Kommenttiboksissa voi keskustella aiheesta ja kertoa mielipiteitään, kunhan tosiaan pysyy asiallisena.

Loppuun vielä erään äitiyhteisön äitien kommentteja aiheesta (kysyin seuraavat kysymykset:
Miksi poltit / et lopettanut? Tuettiinko neuvolassa mahdollista lopetusta? Onko lapsellasi ilmennyt vieroitusoireita tupakasta tai onko lapsella todettu jotain sairauksia?):


*Olen polttanut 11vuotta, yrittänyt lopettaa lukuisia kertoja onnistumatta siinä. Kun tein positiivisen testin, lopetin. Aloin masentumaan, tulin kiukkuiseksi. Ei ollut muuta kuin että jatkan tupakointia. Neuvolassa täti sanoi minulle että parempi polttaa muutama päivässä kuin stressaa jatkuvasti. Sain tupakasta rauhoitusta kun poltin. Pojalle ei tullut vieroitusoireita ja syntyi pari päivää ennen LA:ta. 50cm & 3590g, terve, hymyilevä prinssi <3

*En osaa sanoa miks poltin, miks en vaan pystyny lopettamaan ei ollu tahdon voimaa tarpeeks... Yritin ajatella vauvaa ja yritin lopettaa siinä kuitenkaan onnistumatta.. Neuvolassa ei asiasta puhuttu mitään vaikka tiesivät että poltan.. Lapsella ei ole ollut mitään oireita ja on ollut normaalia suurempia syntyessään.

*Mä poltin raskausaikana, vähensin askista 3-4 päivässä. Neuvolassa ei kannustettu lopettamaan kokonaan, olivat tyytyväisiä kun vähensin. Lähipiiristä kukaan ei kehottanu lopettamaan tai mitään. Poltin varmaan siksi kun pelkäsin vierotusoireita yli kaiken, ja siitä aiheutuvaa stressiä. En osannut/älynnyt pyytää tukea siihen.. mutta tyttö syntyi yliaikaisena, terveenä, nelikiloisena. Edelleenkään ei ole mitään ilmennyt, mutta jos tulevaisuudessa ilmenee, syy ja vastuu täysin mun. Seuraavassa raskaudessa haluan olla ehdottomasti savuton, koska nyt jälkeenpäin oon saanu paljon enemmän tietoa ym. tupakoinnista ja sen vaikutuksista vauvaan. Raskausaikana ku pölliä vedin, en tiennyt miltä se tuntuu vauvasta, sama ku napanuoraa puristais.. tuli oikeen paha mieli kun rupes miettimään sitä ja mitä vauvalleen on aiheuttanu, vaikka toistaiseksi terve onkin. :/ Joten kadun kyllä mun polttamistani, ja halu on suuri lopettaa, kun seuraavaa lasta ruvetaan yrittämään. :)

*Itsekkin poltin koko raskausajan.. Plussattuani yritin lopettaa, mutta vaikeaahan tua oli, kun mieskin poltti niin ei siitä mitään tullut. Tupakoinnin määrää kuitenkin ja onneksi pystyin vähentämään. Voin kyllä sanoa että nolotti polttaa maha pystyssä julkisilla paikoilla ja varsinkin sukulaisten edessä. Mutta heti kun neiti syntyi niin täysin samana päivänä loppui tupakointi niin mulla kuin myös miehelläni :)

* Poltin koko raskauden ajan, sain neljännellä kuulla siis tietää raskaudestani vasta. Yritin lopettaa, mutta hormonit heitteli muutenkin miten sattuu, mielialat vaihteli koko ajan, stressas koulunkäynti ja se miten lapsen kanssa tulee pärjäämään. Mutta vähentämään onnistuin edes, ja neuvolassa olivat tyytyväisiä ja sanoivat että lopettaminen olisi vaarallista jos stressaa kaikki asiat. Imetys ajan olin polttamatta eli sen 2kk, ja neuvolassa joku tais sanoa että tärkeämpää on imetyksen aikana polttamattomuus. Tytär on nyt 2v ja 4kk eikä ole ollut ikinä mitään oireita, eikä ole todettu mitään sairauksia :) 

lauantai 14. joulukuuta 2013

14. joulukuuta. VEETIN 2V SYNTTÄRIT.

Tässä postauksessa kerrotaan myös Hopottajilta testiin saamistani lasten juhlajuomista.


Veeti, Eemil ja Niilo <3
Tänään vietettiin siis Veetin 2-vuotis synttäreitä, vaikka oikea synttäripäivä onkin vasta 18. päivä, mutta keskellä viikkoa olisi nihkeä järjestää juhlat ja siksipä niitä juhlittiinkin jo tänään. Saimmekin sopivasta Hopottajilta testiin lasten juhlajuomia, joten juomapuolesta huolehdittiin niiden ja kahvin avulla. Vierainamme oli kaksi Veetin kummeista, minun ja J:n äidit sekä sisarukset, äitini miesystävä, poikien "varamummi" (eli äitini kaveri), sekä Veetin kummin lapsi, eli suhteellisen pienet juhlat olivat, vaikka tuntuikin että tupa oli siitä huolimatta täysi yhdessä vaiheessa... Lisäksi pidimme synttärit nyyttärimeiningillä, joten ihan kaikki tarjottava ei onneksi jäänyt minun kontolleni, vaan lopulta tarjottavaa oli jopa hieman liikaakin. Jääpähän ainakin huomisellekin tarjottavaa kun tulee vielä muutama vieras käymään.

Sankari itse sammui jo ennen vieraiden tuloa...
Koska juhlien aloitusaika oli ilmeisesti hieman huono (kello 14.00), oli kaikki vieraat myöhässä ja ensimäinen vieras olikin Veetin kummi ja hänen lapsensa joskus puoli kolmen aikaan. Molemat vieraat saivat heti ovesta tultuaan alkujuomaksi Planes juhlajuomaa (persikan makuista) ja hyvin näytti maistuvan molemmille kyseinen juoma. Pian jo lapsivieras juoksikin tarjottavien kimppuun Eemilin kanssa kun Veeti itse vielä nukkui päiväuniaan. Vähän ajan päästä pikkumies herätettiinkin juhlimaan omia synttäreitään ja koska ensimäinen juhlajuoma oli jo loppunut tässä vaiheessa, sai Veeti itselleen Muumi juhlajuomaa (mustikka-vadelman makuista) joka oli omalla tavallaan ihan juotavaa, mutta kuitenkin sellaista jonka itse jättäisin kaupan hyllylle.

Kakut. Kiitoksia murulle kakkujen teosta <3
Tarjottavat. (kuvasta puuttuu mokkapalat, sekä porkkanamuffinit)
Ensimäinen erä juhlajuomia.
Loput juomat jäi valitettavasti kuvaamatta juhlahumussa.
Pian vieraita alkoikin valua paikalle enemmän ja juhlajuomat hupenivat valitettavan nopeasti. Lapsille noista juomista maistuivat kaikki, mutta aikuisten makuun ei Cars (mansikan makuinen) juoma valitettavasti ollut. Selkeät lempparit itselläni oli Prinsessa (omenan makuinen) ja Mikki Hiiri (vaalean viinirypäleen makuinen) juomat ja hieman jo vihjailinkin J:lle, että tahdon tuota Prinsessa juomaa uudeksivuodeksi, jonka vietämme täysin selvinpäin lasten kanssa kotona... Lisäksi voisin veikata, että samoja juomia nähdään myös Eemilin synttäreillä, vaikka se riippuukin ihan juhlien teemasta.
Veeti ei ihan tajunnut kynttilöiden ideaa...
Lahjojahan poika ei montaa saanut, mutta oltiinhan me itse sanottu vieraille ettei lahjoja tarvitse tuoda koska synttärit ovat nyyttärimeiningillä, eli nuo muutama saatu lahja oli iloinen yllätys ja Veeti näytti pitävän lahjoistaan todella paljon. Veikkaan kumminkin, että paras lahja oli se, että pojan täti nappasi Veetin yökylään viettämään kaksinkeskistä laatuaikaa tädin kanssa ja näin Veeti saa omaa aikaa, joka ei valitettavasti ole kovinkaan yleistä kun lapsia on kolme kappaletta.

Vieraat viihtyivät meillä parisen tuntia ja se olikin ihan sopiva aika, sillä kaikki pojat olivat ihan rättiväsyneitä juhlien jälkeen. Eemil olisi halunnut nukkumaan heti juhlien loputtua ja Niilo nukahtikin melko samantien vieraiden lähtemisen jälkeen. Lieköhän Eemilillä ja Veetillä aiheuttanut väsymyksen sokerin katoaminen elimistöstä. Eemil nukahti yöunille ilman tavallista temppuilua ja Veetikin oli kuulemma nukahtanut nätisti tädin luona. Huomenna tulee vielä muutama vieras käymään ja sitten saadaankin jo onneksi hengähtää jouluun saakka (paitsi lauantaina on vauvaserkun ristiäiset...).

Juhlajuomista vielä sen verran, että olen erittäin tyytyväinen siihen, että kyseiset juomat ovat C-vitaminoituja, sekä makeutusaineettomia. Voisinkin siis sanoa, että juhlajuomat ovat ainakin meidän talouteen parempi vaihtoehto kuin ne iänikuiset limut, joita on melkein kaikissa juhlissa tarjolla...

perjantai 13. joulukuuta 2013

13. joulukuuta. LASTENOHJELMISTA JA LEFFOISTA.

Meinaa koko joulukalenteri mennä mielipide ja mietintä kirjoituksiksi, mutta eipä kai se ole niin vakavaa, sillä mitään ihmeempiä kerrottavan arvoisia asioita ei meidän taloudessamme tapahdu... Paitsi eilen sain ensimäistä kertaa ikinä lähetettyä joulukortit ja vieläpä poikien kuvalla. Kuvan saatte myöhemmin, jotten pilaa jännitystä niiltä jotka korttia odottavat.

Postauksen linkin vievät Wikipediaan, joten kenenkään ei tarvitse pelätä mainoslinkkejä ja tämäkin ainoastaan siltä varalta, jos joku ei tiedä mistä elokuvista / ohjelmista puhutaan.

Nyt kumminkin asiaan ja lastenohjelmathan kuuluvat varmaan jokaisen lapsiperheen päiväohjelmaan edes joskus. Jos nyt ei päivittäin niin ainakin joskus ja jos ei varsinaiset lastenohjelmat, niin voisin kuvitella että ainakin lastenelokuvat.

Suoraan sanottuna ja rehellisesti meillä katsellaan lastenohjelmia ja / tai -leffoja melkein päivittäin, sillä ne ovat erinomainen keino saada lapset käyttäytymään siksi aikaa kun itse esimerkiksi siivoan tai teen ruokaa. Nyt kun Elisa Viihteellä näkyy tämän kuun MTV Juniori ilmaiseksi ja viime kuussa näkyi ilmaiseksi Nelonen Nappula, niin lastenleffoille ei ole pahemmin ollut tarvetta, mutta normaalisti kun bonuskanavana on joku "aikuistenkanava", tulee leffoja tuijotettua lastenohjelmien sijaan. Lastenleffojahan meillä on vaikka kuinka paljon ja jouluksi on tulossa vielä lisääkin, joten ainakaan leffoista ei ole pulaa ja pojilla riittää valinnanvaraa (ehkä hieman liikaakin) ja tavallisesti pojat saavat itse valita hyllystä elokuvan jota tahtovat katsoa.

Jotkut leffat eivät kumminkaan selkeästi meidän pojille ihan vielä sovi, tai esimerkkinä Cars 2 elokuva aiheutti Eemilille painajaisia noin vuosi sitten ja en ehkä ole täysin samaa mieltä elokuvan ikärajasta, sillä suoraan sanottuna kyseinen leffa on ehkä hieman liian raju pienille lapsille, tai ainakin meidän äärimmäisen herkälle Eemilille joka pelkää milloin mitäkin. En nyt osaa sanoa, mikä meni ajatuksissani vikaan sillä kyseinen elokuva on tästä huolimatta odottamassa joulua ja vaikkei se mielestäni ihan vielä lapsille sovikaan, niin onpahan valmiina odottamassa sitä kun pojat kasvaa kun elokuvan kerran löysin hyvästä alennuksesta.
Cars sen sijaan oli poikiemme ehdoton lempileffa silloin kun vielä toimi, mutta kun elokuvaa katsottiin liian monta kertaa ja levy kirjaimellisesti kului puhki. Tätä jaksettiin itkeä jonkun aikaa kunnes koko elokuva onneksi unohtui. Tämä oli suoraan sanottuna helpotus itselleni, sillä siinä vaiheessa kun itse osasin vuorosanat ja tapahtumat ulkoa, oli leffaa katsottu mielestäni liian monta kertaa.

Nykyisin pojilla ei sitten olekaan mitään varsinaisia lempileffoja, mutta ohjelmista sen sijaan Veeti rakastaa Simpsoneita. Vaikka olenkin sitä mieltä, ettei kyseinen sarja ole ihan lapsille suunnattu, niin annan poikien katsoa Simpsoneita niin kauan kun he eivät ymmärrä esimerkiksi tekstityksiä. Simpsoneitahan meillä on tällä hetkellä ensimäiset yksitoista kautta hyllyssä, joten niistä löytyy ainakin katsottavaa tarpeeksi silloin kun Veeti valitsee kyseisen sarjan katsottavaksi. (Meillä pojat saa vuoretellen valita hyllystä katsottavaa.) Eemilin ehdottomia lastenohjelma lemppareita ovat tällä hetkellä Munamies, sekä Angry Birds Toons. Angry Birds ei todellakaan tullut yllätyksenä pojan lempiohjelmaksi, mutta tuli alkuun ehkä hieman puun takaa, sillä pojalla ei ollut ketään joka olisi innostuksen tartuttanut, yhtäkkiä Eemil vain päätti rakastavansa kyseisiä hahmoja, vaikka koko homma on omasta mielestäni mennyt ehkä ylikaupalliseksi.
Munamies sen sijaan oli täydellinen yllätys, sillä yhdessä vaiheessa Eemil pelkäsi Munamiestä aivan hysteerisesti ja aina kun poika kuuli kyseisen hahmon äänen missä vain, juoksi Eemil kiljuen karkuun. Jouduinkin niin sanotusti siedättämään Eemiliä Munamieheen niin että näytin Youtubesta pieniä pätkiä ja kerroin ettei Munamiehessä ollut mitään pelottavaa. (Tämä siis silloin kun Munamies oli Putouksessa ja hahmo oli muunmuassa erittäin monissa mainoksissa.) Nyt yhtäkkiä Munamies naurattaakin poikaa, teki hahmo sitten mitä tahansa. Mutta onneksi Eemil ei kumminkaan enää pelkää Munamiestä, sillä turhat pelot tuntuvat välillä rasittavan koko perhettä.

Yhteisiä lemppareita pojilla on yksi ja se on Mikki Hiiren Kerhotalo. Rakkaus tähän rantautui asuntoomme kun pojat saivat Lasten Oman Kirjakerhon aloituspakkauksesta yhden dvd:n. Nyt joululahjaksi onkin tulossa kaksi uutta leffaa kyseistä sarjaa, tai ainakin toivottavasti ne kerkeävät ennen joulua, vaikka tilauksesta tuleekin tiistaina kolme viikkoa täyteen ja leffojen saapuminen ei näytä kovinkaan lupaavalta. Itse pidän jollain tapaa tästä sarjasta, vaikka se taas omalla tapaa on äärimmäisen rasittava. Mikki Hiiren Kerhotalo on nimittäin hieman opettavainen, mutta ei ehkä silti ihan aikuisten mieleen... Positiivista on kumminkin että tuon meillä jo olevan leffan ansiosta Eemil on alkanut innostumaan muunmuassa laskemisesta, joten ei tuollaiset leffat ainakaan pahaksi voi olla. Toivotaan että jouluksikin saapuvat kaksi leffaa olisivat siis yhtä mieleisiä pojille...

Mitenkäs teillä leffojen ja lastenohjelmien katselu? Onko lapsillanne jotain tiettyjä lemppareita ja miten rajoitatte vai rajoitatteko lastenohjelmien katselua?

Asiaa riittäisi vaikka kuinka, mutta pakko jatkaa siivoamista jotta asunto kiiltäisi huomenna kun on Veetin synttärit. Huominen postaus menee siis iltaan, jotta saan heti raportoitua teille synttäreistä...

torstai 12. joulukuuta 2013

12. joulukuuta. LAHJONTA, UHKAILU & KIRISTYS.

Eilinen luukku jäi valitettavasti välistä sillä minulle tuli aamulla yllättävä soitto työvuoroa koskien ja töihinhän se oli pakko lähteä... Illalla olin sitten niin yber väsynyt etten jaksanut enää kirjoittaa yhtikäs mitään.

Nuo otsikossa mainitut tavat ovat varmaan lähes jokaiselle lapsiperheelle tuttuja, tai ainakin osa niistä. Meillä ainakin käytetään jokaista noista keinoista, vaikkakin lahjonta tuppaa yleensä olemaan se viimeinen vaihtoehto ja vaikka lahjonnallakaan noita lapsia ei saa läheskään aina tottelemaan. Joskus vain on tilanteita kun tuntuu ettei mikään auta.

Näin joulun alla on tuota uhkailua varsinkin käytetty, tyylillä "Jos et tottele, vien kaikki joululahjat venäläisille köyhille." tai "Jos et tottele, niin äiti ottaa joululahjat itelleen." (Meillähän ei pojille uskotella joulupukkisatua, joten pojat tietävät että vanhemmat, sukulaiset, tutut ja kummit ne lahjat ostavat.) Suurin tottelemattomuuden aihe on ollut poikien omien huoneiden siivoaminen ja olemmekin saaneet pojat siivoamaan uhkaamalla, että kaikki lelut lentävät roskiin jos pikkumiehet eivät itse niitä siivoa lattialta.
Muutaman kerran olen itse joutunut siivoamaan huoneet, mutta silloin sieltä on oikeasti lentänyt rikkinäisiä leluja, sekä kirjoja roskiin joten aivan katteeton tuo uhkaus ei ole ollut ja jokseekin tuntuu, että pojat ovatkin oikeasti tajunneet ettei me vanhemmat ihan turhaan uhkailla, vaikka ne kaikki lelut eivät olekaan roskiin menneet. Eikä kumpaakaan noista pikkuisista kiinnosta, onko ne roskiin menneet lelut rikki vai ei, kun yhtä rakkaita ne kumminkin tuntuvat olevan.

Lahjontaa taas on käytetty pääasiassa esimerkiksi kauppareissuilla niin, että jos pojat ovat käyttäytyneet kiltisti ja olleet kiljumatta koko reissua niin yleensä pojat saavat jonkun pienen palkkion niinkuin esim. pastilleja tai tikkarin. Läheskään aina tämä lahjonta ei kumminkaan toimi, joten kenenkään ei tarvitse nyt huolestua siitä että pojat vetäisivät joka kauppareissun jälkeen karkkia. Aina lahjonnalle ei ole edes tarvetta kun pojat osaavat ilman sitäkin käyttäytyä edes joskus.

Uhkailu ja kiristys on kumminkin omasta mielestäni suhteellisen sama asia. En ainakaan itse ole keksinyt mitä oleellista eroa noilla asioilla on. Jos joku osaa valaista minua siitä tarkemmin, niin kuuntelen mielenkiinnolla. Molempia voi nimittäin käyttää mielestäni samalla tavalla ja en todellakaan tiedä onko tuo oma joululahjoilla uhkailemiseni varsinaisesti kiristystä vai uhkailua. (Joo tiedän, suomen kieli on minulle vähän hankalaa välillä enkä aina tajua kaikkien sanojen merkitystä. Kaipa mua voisi melkein kutsua piiloblondiksi.)

Käytättekö te lukija kyseisiä menetelmiä lapsiinne ja jos käytätte niin miten ja kuinka usein?

tiistai 10. joulukuuta 2013

10. joulukuuta. MUUTAMA BLOGI.

Ajattelin esitellä muutaman blogin, joiden kirjoittajilla on kolme tai enemmän lapsia ja kyselinkin eräässä äitiblogaajat yhteisössä sellaisia blogeja, jotka voisin linkittää tämän päivän postaukseen. Muuta löytyikin ja toivottavasti te lukijat löydätte vaikka uutta luettavaa näiden seasta:

& Something daily
"Uusioperhe, jossa yhteensä kolme lasta."

Veljekset Sisu ja Voima
"Perhe jossa on kolme lasta, mutta joista kahdesta kirjoittaja kirjoittaa pääasiassa."

minä ja me
"Perheessä kaksi lasta, mutta kolmatta odotellaan syntyväksi ensi vuoden puolella."

Mammavaara!
"Kolme lasta ja neljättä odotetaan."

vekaroiden valtakunta
"26- vuotias, päiväkodissa hoitajana työskentelevä kolmen ihanan lapsen äiti, poika 9/2008 ja kaksostytöt 9/2009."

Viiden tähden arkea
"3-lapsisen perheen arkea,lastenvaatteita,sisustusta ja vähän kaikenlaista"

maanantai 9. joulukuuta 2013

9. joulukuuta. OI ARMAAT KAUPAN ASIAKKAAT.

Jos joku ei kestä valitusta, niin skippaa tämä teksti kokonaan, pakko päästä purkamaan ajatuksia ärsyttävistä asiakkaista.

Olen ollut vasta vähän aikaa kaupan kassalla töissä, mutta kaiken näköistä hiipparia on jo tullut nähtyä asiakkaana ja muutamia erittäin ärsyttäviä puoliakin jo löytynyt asiakkaiden tavoista. Nyt kokoankin listan niistä tavoista, joilla saat varmasti kaupan kassan tai lähes minkä tahansa asiakaspalvelijan ärsyyntymään pienen päänsä sisällä, vaikka asiakaspalvelija ei sitä yleensä asiakkaalle näytäkkään.

*Älkää jooko syökö tai juoko mitään ilman maksamista, varsinkin se on inhottavaa kun osa vanhemmista antaa lapsilleen esimerkiksi tikkarin syötäväksi ja osassa tikkareistahan on se EAN-koodi siinä tikussa. Rupea siinä sitten myyjänä juoksemaan karkkihyllylle etsimään uutta samanlaista saadaksesi tikkarin lyötyä kassaan kun lapsi on mähmännyt koko tikun ja koodin lukukelvottomaksi. Tai jos teet näin, niin varmista että sinulla on rahaa maksaa ostoksesi, jottei kukaan joudu odottelemaan sinun ostoksiesi maksajaa kun ei rahaa löydykään. (Eikä se niiden tahmaisten kääreiden käsittely muutenkaan ole järin mieltä ylentävää...)

*Valitettavasti Suomen laki käskee nykyisin kysymään henkilöpaperit jokaiselta joka ostaa ikärajavalvottavia tuotteita ja näyttää alle 30-vuotiaalta. Minua ei kiinnosta henkkareidesi olinpaikka jos ne eivät ole mukanasi ja niitä kysyn, eikä minua myöskään valitettavasti kiinnosta vaikka vannoisit olevasi yli 18-vuotias. Ne kaljat ja tupakat jäävät tässä tapauksessa kassalle, vaikka sanoisit mitä.

*Tuohon papereiden kyselyyn vielä, että sinun on turha loukkaantua henkkareiden kysymisestä vaikka olisitkin jo yli 30-vuotias. Jos näytät alle 30-vuotiaalta, kysyn henkilöpaperit ja siitä on turha alkaa raivoamaan kuinka olen törkeä ja omahyväinen kakara kun niitä henkkareita kyselen. Ota se kohteliaisuutena että näytät hieman nuoremmalta, todennäköisesti joskus myöhemmin tulet olemaan onnellinen jos henkkareita kysytään.

*Jos jonoa on tavallista enemmän, niin ei, minä en jaksa alkaa vaihtamaan kuulumisia tai keskustelemaan esimerkiksi päivän säästä niin että asiakas jää hengaamaan muiden eteen ja näin ollen estää jonon liikkumisen. Kaikki pysyvät varmasti iloisempina kun pääsevät mahdollisimman pian maksamaan ostoksensa ja ulos kaupasta. Jos jonoa ei ole jälkeesi, niin kyllä, voin jäädä hetkeksi juttelemaan jos niin tahdot, mutta koko työvuoroani en valitettavasti voi viettää asiakkaiden kanssa jutellessa vaikka kuinka joskus tahtoisin.

*Älkää jemmatko tuotteita paikkoihin joihin ne eivät kuulu, älkääkä varsinkaan kylmässä säilytettäviä tuotteita esimerkiksi karkki- tai sipsihyllyyn. Tämä kun aiheuttaa valitettavan paljon hävikkiä kaupalle kun niitä tuotteita ei jakseta laittaa vaikka sitten lähimpään kylmähyllyyn jos niitä ei halutakkaan. Lisäksi vaikka tuote ei väärään paikkaan sijoittamisesta menisikään niin ei se mukavaa ole se asiakkaiden sotkujen siivoaminen.

*Jos et tahdo kuittia, älä ota sitä. Älä tee niin että otat kuitin sitä kysyttäessä ja heität sen kassalinjastolle edes vilkaisematta sitä kuittia. Kassan päädyissä kun yleensä tuppaa olemaan roskikset niin ei luulisi vaativan paljoa heittää sitä kuittia siihen tai olla suoraan ottamatta kuittia jos ei meinaa edes nopeasti vilkaista sitä.

*Ei, alkoholia ei myydä kello 21 jälkeen, eikä myöskään ennen kello 9. Asiaa ei myöskään auta se, että ehdotat ettei asiasta kerrottaisi kellekään. Kassakone kun ei anna myydä alkoholia noiden aikojen ulkopuolella, ei ainakaan niissä kaupoissa joissa itse työskentelen.

*Arvostan enemmän kuin paljon niitä asiakkaita jotka tervehtivät tervehdittäessä ja jotka vastaavat muunmuassa kysymyksiin "Tuleeko muuta?" tai "Tahdotko kuitin?" tai "Onko bonuskorttia?" muullakin tavoin kuin tuijottamalla. En valitettavasti osaa lukea ajatuksianne. Tuo kysyttäessä vastaaminen auttaisi myös siihen, ettei maksun ajan tullessa tarvitsisi alkaa karjumaan, että tahdotkin vielä esimerkiksi askin tupakkaa tai vastaavaa. Sen askin tupakkaakin saa kysymällä, ei hiljaa mielessään miettimällä.

*Meille myyjille on myös ihan turha kiukutella siitä, jos jokin tuote on loppu tai se ei edes kuulu valikoimiimme. Emme nimittäin voi valitettavasti muuttua haluamaksenne tuotteeksi tai kaivaa sitä jostain maagisesta taikavarastosta. Voimme ainoastaan pahoitella tilannetta ja mahdollisesti kertoa milloin loppunutta tuotetta olisi tulossa lisää.

*Me kassamyyjät emme valitettavasti ole vastuussa lapsistanne jos annatte heidän kirmata kaupassa kuin villi hyeenalauma, annatte lastenne tunkea sormiaan kassahihnan väliin tai annatte lastenne seistä pakkauskorokkeella kassan päässä. Suosittelen jättämään lapset kotiin jos se on mahdollista ja jos lapsillanne on taipumus loukata itsensä kaupassa ollessaan koska ei osaa käyttäytyä. Ne sormet nimittäin jäävät valitettavan helposti kassahihnan väliin (ja näin ollen aiheuttaen suhteellisen kovaa kipua) ja osa lapsista tippuu yllättävän herkästi kiipeillessään kassan päädyssä. Vahtikaa siis itse lapsianne jos ne on pakko ottaa kauppaan pelleilemään, itse vahdin omat lapseni kaupassa ollessani enkä todellakaan syytä myyjää jos lapsi pääsee itsensä telomaan jos en joka sekuntti kerkeä lasta valvomaan.

Tässä nyt muutamia mieleen tulleet asiat ja varmasti tulen jatkossakin törmäämään yhtä rasittaviin asiakkaisiin kun kierrän useissa kaupoissa tuuraamassa. Kumminkin pääsääntöisesti nautin työstäni ja ainakaan vielä ei onneksi ole yksikään asiakas saanut pilattua päivääni kokonaan. Lisäksi sellaiset asiakkaat jotka jäävät hiljaisina hetkinä vaihtamaan muutaman sanan tai juttelevat kassatapahtuman ohella, ovat enemmän kuin mukavia mielestäni. Kuitenkin nuo örmyasiakkaat latistavat valitettavasti tunnelmaa joksikin aikaa, joten jooko, yrittäkää kohdella meitä kassamyyjiäkin kuin ihmisiä, sillä mekin olemme ihmisiä, uskokaa tai älkää...

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

8. joulukuuta. ARVONNAN VOITTAJA

Arvonta on nyt suoritettu ja se suoritettiin perinteisellä menetelmällä, eli nimet paperille, nimi niin monta kertaa kuin arpoja oli ja laput rytättyinä hattuun. Onnettarena toimi tällä kertaa Eemil.

Arvonnan voittajaksi selviytyi anonyymi Anna K. kahdella arvalla ja voittajaan on otettu henkilökohtaisesti yhteyttä. Onnea vielä kerran voittajalle!

lauantai 7. joulukuuta 2013

7. joulukuuta. TÖISTÄ.

Kuten varmaan aktiivisimmat blogini lukijat ovat jo huomanneet, niin käyn nykyisin töissä, vaikka virallisesti olenkin vielä äitiyslomalla. Teen siis satunnaista keikkatyötä Siwoihin ja Valintataloihin Staffpointin kautta ja olen kyllä ollut enemmän kuin tyytyväinen työhöni, vaikka se suoraan sanottuna ei olekaan mikään loppuelämäni unelmatyö. Palkka on mielestäni hyvä, varsinkin kun ottaa huomioon ettei minulla ole minkäänlaista koulutusta mihinkään ja lisäraha ei todellakaan tee pahaa meidän taloudellemme.

Tämä työnteko on minulle sitä niin sanottua omaa aikaa ja lapsivapaata aikaa, sillä töiden teko tekee suoraan sanottuna enemmän äärimmäisen hyvää mielenterveydelleni kun voin tehdä muutakin kuin vain olla kotona, hoitaa lapsia ja siivota. Johon olinkin jo suhteellisen pitkään vain hengaamassa kotona ja suoraan sanottuna kotona olo alkoi maistumaan jo hieman puulta. Valehtelisin kumminkin jos sanoisin, että töistä saamani palkka ei yhtään olisi vaikuttanut päätökseeni palata töihin, vaan nimenomaan palkka olikin se viimeinen päätökseeni vaikuttava tekijä, sillä Kelan tuilla ei valitettavasti hankita sitä kaikkea mitä haluan ja asuntoakin on kiva saada laitettua lisää omannäköiseksi, sillä suurin osa tavaroistamme on halvalla jostain alennuksesta ostettuja tai sukulaisilta saatuja ja näin ollen tahdon joskus saada rahaa niin että saan sisustaa asuntomme sen näköiseksi että se varmasti miellyttää.

Miksi kirjoitan tästä aiheesta? Koska sain sähköpostiini erittäin ärsyttävän viestin joltain blogiini eksyneeltä persoonalta, joka oli sitä mieltä ettei pienten lasten äidin kuuluisi mennä töihin tai jos halu palata töihin on niin kova, niin kuuluisi lapset jättää hankkimatta. Itse taas en ole alkuunsakkaan tätä mieltä. En koe lastemme kärsivän millään tavalla töiden teostani, vaan pojille tekee nimenomaa hyvää viettää välillä aikaa isänsäkin kanssa. Eikä se äiti ole todellakaan ainoa ihminen maailmassa joka voi kasvattaa lapsiaan, sillä jokaisella lapsella on isäkin. Valitettavasti kaikkien lasten isä ei vain suostu lapsiansa hoitamaan, mutta koska meillä on mahdollisuus molempien työssä käymiseen ilman lasten laittamista päivähoitoon, on tämä järjestely meille juuri sopiva.
Ja miksi joku ulkopuolinen, joka todennäköisesti ei tunne perhettämme, eikä tilannettamme luulee voivansa vaikuttaa meidän päätöksiimme tai elämäämme haukkumalla tapojamme toimia? Itse heitän tuollaiset sähköpostit samantien roskakoriin ja unohdan asian. Nyt oli vain pakko kirjoittaa aiheesta, koska ihan mielenkiinnosta tahtoisin tietää ajatteleeko moni muukin minun olen paska äiti koska käyn töissä äitiyslomani aikana?

Jos nyt palataan kumminkin takaisin varsinaiseen aiheeseen, niin ilmeisesti olen tällä hetkellä aivan oikeassa työpaikassa. Työkaverini ovat tähän mennessä olleet mielettömän ihania, asiakkaat ovat olleet ystävällisiä (muutamia puhumattomia örmyjä lukuunottamatta, jotka eivät vastaa edes kysymykseen "tuleeko muuta?" tai "tahdotko kuitin", saatika sitten moikkaukseen). Lisäksi jokaisesta työkohteestani olen saanut erittäin paljon kehuja siitä, kuinka tulen asiakkaiden kanssa toimeen ja kuinka olen oppinut kaiken äärimmäisen nopeasti kun ottaa huomioon tekemieni vuorojen määrän. Nämä mukavat työilmapiirit antavat lisää potkua jaksaa töissä ja kertaakaan ei ole tullut sellaista oloa, että miksi lähdin tälläiseen työpaikkaan, saatika vuokrafirmaan töihin.

Vuokrafirmassa työskentelyhän sopii myös minulle erittäin hyvin, sillä saan tehdä vain iltaa ja viikonloppua jos tahdon, mutta saan myös ottaa aamuvuorojakin jos J on esimerkiksi vapaalla. Saan myös tehdä tunteja niin paljon kuin tahdon, kunhan en tee ylitöitä ilman erikoislupaa (eikä sen puoleen, tuskimpa ylitöitä jaksaisinkaan tehdä). Saan myös pitää ainakin parin viikon "loman" ilmoittamatta, eli olla ottamatta vuoroja jos siltä tuntuu. Juurikin tämän vuoksi uskoisin, että vuokrafirmassa työskentely saattaisi sopia lähes kelle tahansa joka ei voi vakituista työtä ottaa ja haluaisi kumminkin jotakin työtä itselleen satunnaisia tuloja saadakseen.

Oletteko te lukijat palanneet milloin äitiyslomalta töihin? Tai milloin olette suunnitelleet palaavanne töihin?

Jospa nyt kumminkin lopettelen tämän romaanin tähän ja lähden valmistautumaan kauppaan. Huomiseen taas, jolloin paljastetaan arvonnan voittaja!

perjantai 6. joulukuuta 2013

6. joulukuuta. RUOKARALLI.

Ruoka, tuo ikuinen pohdinnan aihe ainakin meidän perheessä. Olen ehkä maailman laiskin ja huonoin kokki ja senpä vuoksi taloutemme ruuat ovat hyvin yksinkertaisia ja käytän ruuan laittoon suhteellisen usein ns. puolivalmiita ruokia, eli valmista pastakastiketta purkista, kastikkeet jauhepusseista tehtyinä, lasagnette tehdään pakkauksesta jossa tulee kaikki ainekset mukana ja välillä syödään niinkin haastavaa ruokaa kuin esimerkiksi kalapuikkoja ja ranskalaisia.

Emme yleensä päätä ruokia etukäteen, vaan ostamme kaupasta niitä aineksia jotka sattuvat olemaan tarjouksessa tai jopa -30% tarralla varustettuja. Ostamme ruokaa aika usein myös pakastimeen ja sieltä sitten sulattelemma tarjouslöytöjämme jos emme muuta keksi ruuaksi. Pakko kyllä myöntää, että useimmiten ruokalistallamme on erilaisia variaatioita jauhelihasta ja pastasta, koska ne nyt sattuvat olemaan halvimmat ja helpoimmat ruuat laittaa. Yleisimpiin ruokiin kuuluu meillä siis jauhelihakastike & pasta, lasagnette, lasagne, "pikamakaronilaatikko" (eli makaronia ja jauhelihaa sekaisin) ym. saman tyyppiset ruuat. Joskus jos olen oikein ahkeralla tuulella, saatan tehdä paistia, kastiketta ja perunaa, mutta valitettavasti noiden paistien paistumiseen tuppaa menemään liian monta tuntia että pojat jaksaisivat odottaa sellaisen valmistumista.
Ja jottei kukaan nyt saisi väärää käsitystä, niin meillä syödään myös muuta ruokaa kuin jauhelihaa ja pastaa, vaikka se nyt onkin kaikille parhaiten maistuva vaihtoehto. Rehujakin olen yrittänyt pojille tuputtaa vähän väliä, mutta valitettavasti ne eivät oikein tunnu olevan poikien mieleen...

Ruokakauppaan meillä menee viikoittain noin sata euroa ja välillä enemmänkin jos pitää ostaa esimerkiksi vaippoja lisää. Välillä taas menee vähemmän jos kaupoissa sattuu olemaan tavallista enemmän tarjouksia tai poistuvia tuotteita. Nyt joku varmasti huokailee, että miten joku saa noin paljon kulumaan viikoittain ruokakauppaan. No, ensinnäkin Niilon korvikkeet vievät suuren osan kauppalaskusta, samoin kuin soseet jotka toistaiseksi ostetaan valmiina kaupasta. Lisäksi kauppalasku on suuri senkin vuoksi, että perheessämme on viisi henkeä + pikkuveljeni joka asuu meillä toistaiseksi. Eli loppujen lopuksi summa ei olekaan niin kovin paljoa.

Nyt tarkoituksenani olisikin kerätä voimia sen verran, että jaksaisisin tehdä viikoittaiset ruokalistat jotka olivat käytössä joskus vuosi sitten. Niiden avulla sain nimittäin kauppalaskun pysymään vieläkin kohtuullisempana ja söimme myöskin huomattavasti monipuolisemmin kun päivän ruuat oli päätetty etukäteen eikä niitä päätetty vasta kaupassa. Kysyisinkin, onko teillä lukijoilla joitain ehdotuksia helpoiksi ja suhteellisen edullisiksi ruuiksi tuohon ruokalistaan? Ja miten teidän perheissänne syödään / tehdään valinnat päivän ruuista.

torstai 5. joulukuuta 2013

5. joulukuuta. SYNTTÄRISTRESSIÄ.

Pian on Veetin 2-vuotis synttärit ja niitähän juhlitaan siis "jo" 14. päivä, vaikka virallinen synttäripäivä onkin 18. päivä. Meinattiin kokonaan unohtaa koko synttäreiden järjestäminen, vaikka tiedettiin että Veetin synttärit ovat ihan pian. Synttäreiden suunnittelu alkoi siinä vaiheessa kun yksi Veetin kummeista kysyin noin kaksi viikkoa sitten, etten milloinkas ne Veetin synttärit ovat. Tässä vaiheessa muistin, että ainiin, ne synttärit pitää ehkä järjestääkkin...

No, pikainen päätös viettopäivästä ja kutsut vetämään kutsutuille. Juhlien teemaksi valikoitui nyyttärit, ihan niinkuin Eemilinkin synttäreille pojan täyttäessä 2-vuotta, sillä kaiken tämän jouluhössötyksen keskellä en kaipaa enää yhtään enempää stressiä, enkä sen puoleen rahan menoakaan paljon enempää joten säästämpä edes hieman aikaa, sekä vaivaa kun vieraat tuovat mukanaan jotain tarjottavaa. Tarkoituksena on siis, ettei vieraat toisi lahjoja, vaan lahjana toimisi se jokin tarjottava sillä juuri ennen joulua ei tarvita enää yhtään romua talouteemme, mutta jos joku vieras tahtoo tuoda lahjankin niin senkun tuo. Veeti tuskin ainakaan pahastuu ylimääräisistä lahjoista.

Itse en tiedä yhtään, mitä meinataan tarjota synttäreillä. Voisin veikata, että J tekee taas sitruuna-juusto kakun niin kuin lastenvaatekutsuillenikin ja ostetaan varmaan jotain pasteijoita, tai coctailpiirakoita munavoin kanssa, sekä jotain keksejä. Juomapuolena toimii Hopottajilta testiin saatavat lasten juhlajuomat, joista kuulettekin sitten lisää synttäreiden jälkeen. Tämän lisäksi tulee tarjolla olemaan tietenkin kahvia, sekä teetä.

Vieraslistasta sen verran, että vieraiksi ei tule tällä kertaa kuin lähisuku, sekä kummit, sillä ennen joulua en jaksa alkaa kestitsemään koko sukua, saatika lapsivieraita. Keretäänhän me pitämään lapsisynttäreitäkin vielä monen monet, joten en jaksa ottaa liikaa stressiä siitä kutsutaanko Veetin kaverit vai ei, kun ei niitäkään ole kovinkaan montaa kerennyt vielä valitettavasti kerennyt kertymään. Stressaan nimittäin muutenkin liikaa kaikista juhlista ja joulun vietto stressaa tällä hetkellä enemmän kuin tarpeeksi, sillä vietämme ensimäistä kertaa joulua ihan vain meidän perheen kesken, joten saapa nähdä poltanko esimerkiksi kinkun vahingossa tai jotain vastaavaa.

Onneksi juhlien järjestysapuna on J, joka kieltää stressaamasta ja auttaa järjestelyissä parhaimpansa mukaan, vaikka oma stressaukseni johtuukin pääasiassa juuri siitä etten tahdo pahemmin ottaa muiden apua vastaan. Olen nimittäin jotenkin onnistunut iskostamaan pieneen päähäni, että itse hoidan kaiken helpoiten ja kivuttomammin ja muut mukamas vain sotkevat suunnitelmani.

Niin ja juhlien teemana tulee nyyttäreiden lisäksi olemaan Nalle Puh, sillä viimeisen joululahjatilaukseni mukana tulee myös Nalle Puh-teemaisia synttärisettejä kaksi kappaletta.
Nyt vain toivotaan että muistan käyttää kameraa synttäreillä ja saatte kuviakin pitkästä aikaa nähtäväksenne.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

4. joulukuuta. ÄITIEN VAPAA-AIKA.

Tämä aihe aiheuttaa riitaa joka ikisellä nettifoorumilla ja välillä jopa Facebookissa sekä äitien omilla seinillä, että Facebookin äitiyhteisöissä. Jokaisella kun tuppaa olemaan omat vahvat mielipiteensä siitä, kuinka paljon ja milloin äidit saisivat viettää vapaa-aikaa ja lisäksi riitaa aiheuttaa myös aihe, että millä tavalla äidit saisivat sitä vapaa-aikaansa viettää.

Itse vietän vapaa-aikaa niin sanotusti usein. Tai no, lapsivapaata aikaa on minulle töissä käynti sekä satunnaiset kaupassa käynnit, sekä ehkä jopa juoksemassa käynti tai esimerkiksi enollani käynti. Ihan viihteellä olen tainnut viimeisen vuoden aikana käydä huimat kolme kertaa ja niistäkin kahdella kerralla olen juonut maksimissaan yhden tai kaksi siideriä. Eli varsinaista vapaata en ole viettänyt kovinkaan usein, vaan lapsivapaani liittyvät lähes aina jollain tapaa talouden hoitoon tai rahan ansaitsemiseen.

Tästä huolimatta olen itsekin saanut muutaman kerran "riidan" aikaiseksi sekä muutamien tuttujeni, että netin äitifoorumeiden ihmisten kanssa siitä, että kuinka kehtaan jättää lapset edes isänsä hoitoon sillä lapsienhan pitäisi ehdottomasti olla äitinsä kanssa. Varsinkin kuulemma Niilon, joka on vasta 5-kuukautta vanha. Muutamat ovat olleet jopa sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti hankkia pojille päivähoitopaikka jos minun kerran on pakko käydä töissä. Ja ei, tämä ei ole minkäänlainen vaihtoehto ainakaan vielä. Ei ainakaan puoleen vuoteen tai niin pitkään aikaan kuin oma järjestelymme toimii ja J pystyy vahtimaan poikia minun töideni ajan tai saamme jonkun vahtimaan poikia siksi aikaa kun meidän työvuoromme menevät päällekäin.

Ihmettelyn aiheeni onkin se, että miksi isät saavat viettää vapaa-aikaa ilman että ulkopuoliset valittavat ja jos äiti lähtee vaikka kauppaan ilman lapsia niin se on aihe valittaa. Saatika sitten että äiti kehtaa lähteä jopa viihteelle niin että lapset ovat hoidossa. Ja asian laitaahan ei muuta yhtään se, jos lapset ovat isänsä kanssa kotona, eli toisen vanhempansa kanssa.

Herran jumala, onhan nykyisin koti-isejäkin jotka jäävät lapsen kanssa kotiin kun äiti lähtee jatkamaan työuraansa ja tämä on kaikkien mielestä vain ihailtavaa ja isää ylistetään lähes maasta taivaaseen kun isä jaksaa olla kotona lasten kanssa. Eikö se ole aivan yhtä ihailtavaa jos äiti on lasten kanssa kotona?

Voihan toki olla, että on myös ihmisiä, jotka eivät ajattele tällä tavoin, mutta valitettavasti olen huomannut liian monien mielipiteet ovat tällaisia ja voin ainakin itse myöntää ihan suoraan, että töissä käynti, sekä satunnainen lapsivapaa aika on minulle äärimmäisen tärkeää ja en suoraan sanottuna jaksaisi lasten kanssa jos en joskus saisi tehdä muutakin kuin kotitöitä.
Töiden aloittamisen jälkeen olenkin ollut erittäin paljon pirteämpi ja jaksanut lasten huudot, sekä kiukuttelut sata kertaa paremmin. Ihailen niitä vanhempia, jotka eivät koskaan tarvitse vapaa-aikaa ja silti jaksavat hymyssä suin kuunnella lapsensa tai lapsiensa uhmaamista ja huutoa. Ymmärrän myös enemmän kuin hyvin niitä vanhempia, jotka haluavat käydä vapaalla ja tarvitsevat omaa aikaa jaksaakseen taas paremmin.

Muistakaahan siis viettää myös sitä omaa aikaa ja varsinkin nyt juuri ennen joulua muistakaa myös hengähtää jottei stressitaso nouse liian korkeaksi!

tiistai 3. joulukuuta 2013

3. joulukuuta. VILLINÄ JOULULAHJOIHIN.

Pojiltamme ei tule todellakaan puuttumaan joululahjoja, ei vaikka yksikään sukulainen tai tuttu ei ostaisi yhtäkään lahjaa pojillemme. Itse olen nimittäin lievästi sanottuna friikahtanut lahjojen suhteen ja lahjoja on tullut hankittua kaiken näköistä tässä pikku hiljaa ja jouluaattona onkin edessä varsinainen show noiden lahjojen avaamisen kanssa ja aikaakin täytyy varmasti varata tavallista enemmän.

Lahjoja on siis tähän mennessä kertynyt ainakin: Kirjoja, Duploja, kylpyleluja, lasten elokuvia, muutama "merkitön" lelu, tehtäväkirjoja ja muuta sälää. Osan olen ostanut käytettynä kirpputoreilta, osan Facebookin kirpputoreilta, osan kaupoista alennusmyynneistä, osan nettikauppojen alennusmyynneistä ja ehkä kaksi lahjaa on tullut ostettua normaalilla hinnalla kaupasta. Tästä johtuen lahjoihin ei loppujen lopuksi ole edes mennyt kovinkaan suurta summaa, vaikka lahjoja sitten onkin valtava määrä. Tai no, Niilolle on ainoastaan yksi lahja tällä hetkellä, koska en yksinkertaisesti keksi mitä noin pienelle voisi ostaa. Eemilille ja Veetille on huomattavasti helpompi ostaa lahjoja, koska tiedän mistä pojat pitävät ja tiedän että joka ikinen ostamani lahja tulee menemään käyttöön ja Eemilin lahjat tulevat parhaimmillaan periytymään vielä Niilon ja Veetinkin käyttöön. Onneksi Niilon kummitäti on kuulemma ainakin ostanut Niilolle muutaman lahjan, jottei poika tule jäämään täysin ilman lahjoja ja pikkumies saa myös nauttia lahjoistaan vaikka äitinsä on niin saamaton ettei osaa ostaa lapselleen yhtä montaa lahjaa kuin isoveljille.

Toisaalta taasen, noista lahjoista on myös osa yhteisiä kaikille pojille, vaikkei Niilo niistä tajuakaan vielä yhtikäs mitään. Esimerkiksi muutamat Duplo paketit ovat yhteisiä ja kaikki lasten elokuvat ovat yhteisiä. Niitä kun tulee meillä tuijotettua jonkun verran esimerkiksi silloin kun itse siivoan ja lapset pitää saada pysymään hiljaa pois tieltä jotta asunto siistiytyisikin joskus.

Miksi lahjoja on sitten päässyt kertymään talouteemme näinkin paljon? No, veikkaan syyn olevan osittain siinä, että aloitin lahjojen ostamisen todella aikaisessa vaiheessa ja kun niitä on ostanut vähitellen vähän jokaisesta alelaarista ja kirpputorilta, niin lahjoja vain alkoi kertymään huomaamatta hieman liikaa. Olen myös miettinyt, nyt kun olen mennyt töihin osa-aikaiseksi, niin yritänkö jotenkin alitajuntaisesti korvata töissä oloani isolla lahjavuorella? Vaikka pojat ovatkin isänsä kanssa työvuorojeni ajan, niin omalla tavallaan on todella haikeaa olla töissä. Toisaalta taas tiedän poikien olevan hyvässä hoidossa isänsä kanssa ja tiedän että töihin meno oli niin sanotusti olosuhteiden pakko jotta pärjäämme taloudellisesti, mutta silti joku ehkä hieman kaihertaa... Vai voinko olla tajuamattani niin sanotusti koukussa lahjojen ostamiseen?

Osa lahjoistahan tulee jäämään piiloon niin että voin antaa niitä sitten myöhemmin esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi, nimipäivälahjaksi tai esimerkiksi poikien kavereille syntymäpäivälahjaksi, joten kaikkea pojat eivät tule varmaankaan samaan jouluna. Jos siis osaan hillitä itseni. Itseni tuntien tiedän nimittäin että lahjoja kerkeää varmaan vielä kertymään muutama kappale ennen jouluaattoa ja pakko alkaa jo pikku hiljaa ennakoimaan sitä, etten todellakaan voi antaa kaikkea kerralla. Katsotaan sitä sitten jouluna, että kuinka onnistun tässä suunnitelmassa...

Kuinkas teidän lukijoiden joululahja hankintojen laita on? Joko on kaikki lahjat hankittu? Aloitatteko lahjojen oston hyvissä ajoin, vai jätättekö sen mahdollisesti ihan viime tippaan?

maanantai 2. joulukuuta 2013

2. joulukuuta. VEETIN JA NIILON NEUVOLAKÄYNNIT.

Tänään olimme Niilon 5-kuukautis neuvolassa, sekä heti perään Veetin 2-vuotis neuvolassa. Odotin kovasti varsinkin Veetin neuvolaa, sillä halusin keskustella siitä ettei poika puhu vieläkään sanaakaan ja pikku hiljaa asia alkaa jopa huolestuttamaan. Lisäksi halusin mys kysellä siitä, että Veeti muuttuu äärimmäisen agressiiviseksi lähes aina kun poikaa ei ymmärretä ja suoraan sanottuna se, että 2-vuotias lyö (ja vieläpä lähes tulkoon aina jollain esineellä) alkaa pikku hiljaa raastaa hermoja, sekä huolestuttamaan koska 2-vuotiaastakin löytyy voimaa yllättävänkin paljon.
Jospa kumminkin kerron neuvoloista järjestyksessä, eli ensin Niilon neuvolakäynnistä:

Ensin juteltiin niin sanotusti joutavia, eli neuvolantäti kyseli kuulumisia ja miten on mennyt. Täti kyseli myös, onko huolenaiheita ja kerroin että Niilolle on ilmestynyt ihottumaa aina sellaisten soseiden jälkeen joissa on porkkanaa. Saatiin siis kehoitus välttää sellaisia soseita, mutta samalla pitäisi myös laajentaa kiinteiden syöminen viiteen kertaan päivässä ja lopettaa yösyötöt pikku hiljaa. Kerroin kumminkin etten välttämättä ole ihan vielä valmis luopumaan yöimetyksistä, vaikka se välillä tuntuukin kohtuullisen ilkeältä yhden puhjenneen hampaan vuoksi. Sovittiin että jatkan sen aikaa mikä hyvältä tuntuu, vaikka poika ei varsinaisesti kuulemma enää yömaitoa tarvitsisikaan. Niilon 5-kuukautis mitat olivat siis: 8410g & 69,1cm.
Pituuskäyrä oli hieman tipahtanut, mutta ei huolestuttavasti ja siitä huolimatta poitsu kulkee keskikäyrän yläpuolella, eli on keskimääräistä viisi kuukautta vanhaa hieman isomman kokoinen. Neuvolakorttiin saatiin tekstiksi: "Kiinteät, korvike ja RM. Eritys +. D-vit lisä on. Liikkuu hyvin. Hymypoika. Kasvu OK." Seuraava käynti onkin sitten loppukuusta, joten silloin saadaan taas ajankohtaisemmat 6kk mitat...

Veetin neuvola-ajan alkaessa neuvolantäti kysyi heti alkuun pojan puheesta, sillä hän kuuli jo Niilon ajan aikana ettei Veeti puhu sanaakaan. Juteltiin hetki Veetin puheesta ja siitä, ettei pojan suusta kuulu kuin "tö, tä tai ka". Muutaman kerran olen luullut kuulevani sanan äiti, mutta koska sellaisia tilanteita on tullut vain kerran tai kaksi, niin en laske sitä puhumiseksi. Sovittiinkin neuvolantädin kanssa, että otan yhteyttä puheterapeuttiin ja sovin kontrolli käynnin sinne, jotta asiantuntija voi arvioida puheterapian tarpeen. Lisäksi kerroin neuvolantädille huoleni Veetin agressiivisuudesta niissä tilanteissa kun poikaa ei ymmärretä ja sovimme siitä, että käytöstä tarkkailaan jonkun aikaa, kielletään muunmuassa lyöminen johdunmukaisesti sekä otetaan jäähyt joka kerralla käyttöön. Jos käytös ei noilla muutu parempaan suuntaan, niin aletaan kuulemma miettimään neuvolapsykologin vastaanotolle menoa.
Muuten neuvolantäti kehui Veetiä fiksuksi lapseksi, jonka motoriikka oli erinomaista. Mitään varsinaista huolen aihetta ei siis ole. Veetin 2-vuotis mitat olivat: 13,4kg & 89cm. Neuvolakorttiin täti kirjoitti seuraavanlaisesti: "Rauhallinen poika. Eritys +. Laktoositon maito käytössä. Puhetta ei vielä tule. Puheterapiakäynti. Liikkuu hyvin." Nyt edessä on siis huomenna puheterapia-ajan varaaminen ja toivominen, että sen saisi mahdollisimma pikaisesti. Veetin seuraava neuvola onkin sitten vuoden päästä, paitsi jos agressiivisuus ei rauhoitu niin puolen vuoden päästä.

Siinä olikin tämän kertaiset neuvolakuulumiset. Huomenna taas uusi postaus.

PS. Me koottiin tänään joulukuusi!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

1. joulukuuta. ARVONTA.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Näin joulukuun alun kunniaksi sain tilaisuuden ilahduttaa teitä ihania lukijoita arvonnalla, joka on toteutettu yhteistyössä Satuarkun kanssa. Satuarkku on siis firma, josta voi tilata muunmuassa aivan ihania askartelupaketteja, sekä kustomoituja, sekä yksilöllisiä kirjoja lapsilleen. Palkintoja tässä arvonnassa onkin siis yksi vapaavalintainen ja yksilöllinen kirja voittajalle.

Erilaisia kirjoja on yhteensä kaksitoista kappaletta ja niihin voi tutustua täällä. Sain itse valita yhden kirjan meidän pojille ja valinnan vaikeuden jälkeen päädyin Batman kirjaan Veetin tiedoilla. Veetillähän on ihan pian 2-vuotis synttärit ja näin ollen kirja oli hyvin luonnollinen vaihtoehto syntymäpäivälahjaksi.
Tuo meidän kappaleemme on ainakin aivan mahtava! Naureskelin yksinäni kun luin kirjan läpi sen saatuani ja täytyy kyllä myöntää että kirja sopii Veetille enemmän kuin hyvin. Kirjassa on siis joka toisella sivulla kuva ja joka toisella sivulla tekstiä, eli kirja on juuri sopivan pituinen esimerkiksi iltasaduksi. Ihana juttu kirjassa oli myös se, että kirjaan oli ujutettu myös Eemilin ja Niilon nimet, eli veljet eivät jääneet täysin huomioitta kirjassa.

Kirjavalikoimasta löytyy sekä tytöille, että pojille sopivia kirjoja, mutta luonnollisesti osa kirjoista sopii myös molemmille sukupuolille, eli luulisin että jokaiselle löytyy kyllä se juuri sopiva kirja.

Arvontaan voivat osallistua kaikki, mutta koska tahdon ilahduttaa nimenomaan lukijoitani, niin rekisteröityneille lukijoille on luvassa ylimääräinen arpa arvonnassa.

Ohjeet osallistumiseen:
-Arvonta-aika on 01.12.2013 klo 06.00 - 08.12.2013 klo 12.00
-Osallistua voit jättämällä kommentteihin nimesi (anonyymit, keksikää itsellenne nimimerkki josta tunnistan juuri sinut), sekä sähköpostiosoitteesi (ilman sähköpostiosoitetta kommentoineet eivät ole mukana arvonnassa) ja vastaamalla kysymykseen: Kenelle kirja tulisi jos voitat ja minkä kirjan valitsisit?

-Yhden arvan saat siis noudattamalla edellä mainittuja ohjeita.
-Bloggerin lukijalistaukseen rekisteröityneet lukijat saavat toisenkin arvan.
-Lisäksi jos tykkäät blogistani Facebookissa ja jätät kommentin Facebook-sivujen arvontapostaukseen, saat vielä kolmannenkin arvan. Muistathan mainita Facebookkiin kommentoidessasi, että millä nimimerkillä olet kommentoinut tähän postaukseen.

Voittaja arvotaan mahdollisimman pian arvonnan sulkeutumisen jälkeen ja voittajaan otetaan henkilökohtaisesti yhteyttä. Huomioithan, että jos tahdot kirjan ehtivän jouluksi, tulee voittajan olla yhteydessä Satuarkkuun 15.12.2013 mennessä.

Onnea arvontaan!