15. joulukuuta. TUPAKOINTI RASKAUSAIKANA.

Tiedän, että sohaisen muurahaispesää tällä aiheella ja olen varautunut ilkeiden kommentien saamiseen tämän postauksen jälkeen, mutta koska raskaudenaikainen tupakointi on nyt ollut suhteellisen yleinen puheenaihe, ajattelin kirjoittaa siitä toisestakin puolesta. Tunteita nostattavasta aiheesta huolimatta, yrittäkää pitää kommentit asiallisina.

Itse olen siis poltannut kaikkien kolmen raskauden aikana ja koska olen tällä hetkellä polttanut jo yhteensä kymmenen vuotta, ei lopettaminen todellakaan ollut helppoa, vaikka sitä yritinkin, enkä ole vieläkään pystynyt lopettamaan. Jokaisen raskauden aikana vähensin tupakan polttoa ja yritin lopettaa, siinä onnistumatta. Miksikö tuo lopettaminen ei onnistunut? Suurin syy oli, ettei neuvolassa tuettu lopettamista millään tapaa ja minkäänlaisia ohjeita vieroitusvalmisteiden käytöstä en saanut. Ainoa kommentti tupakoinnistani oli, että lopettamisen aiheuttama stressi voisi hyvin helposti tehdä lapselle pahempaa kuin polttaminen odotusaikana. Neuvolantädit olivat myös tyytyväisiä kun pystyin vähentämään tupakan polttoa, mutta ensimäisten neuvolakäyntien jälkeen tupakkaa ei enää edes otettu puheenaiheeksi. Jos neuvola olisi tukenut ja neuvonut enemmän, olisi lopetus taatusti ollut helpompaa ja mahdollisesti jopa onnistunut.

Toinen, mutta ei niin suuri syy oli se, että lähes jokainen kavereistani polttaa. Jopa J polttaa ja siksipä tupakkaa tulee nähtyä kaikkialla ja koko ajan. Eikä todellakaan ole helppo homma lopettaa tupakan polttoa kun jokainen meillä käyvä käy tupakalla muunmuassa kahvin kanssa ja muuten vaan. Se ei tietenkään ole mikään perustelu, että kun kaikki muutkin, mutta ei se tupakan lopettamista ainakaan helpommaksi tee.

Tämän lisäksi tupakka on ollut minulle lähes aina eräänlainen rentoutumiskeino. Hermot saa hyvin helposti tasattua kun menee pihalle "jäähylle" ja polttaa samalla tupakan. Ja kyllä, tiedän että on muitakin tapoja tasata hermot, mutta minulle se tupakka nyt sattuu olemaan niin sanotusti helpoin keino ja kaiken lisäksi vielä nopeakin.

Lisäksi ärsytti se, että lähes jokainen "amatöörilääkäri", eli omien mielipiteidensä totuudenmukaisuudesta varma henkilö toitotti jokaisen raskauden aikana sitä, kuinka lapseni tulisi syntymään äärimmäisen pienenä ja paljon ennen laskettua aikaa. Lapsille tulisi kuulemma aivan järkyttävät vieroitusoireetkin synnyttyään ja syntymän jälkeenkin vaivaisi vähintäänkin koliikki ja kaiken maailman taudit.
En nyt todellakaan tarkoita, etteikö tupakoinnista odotusaikana olisi haittaa, mutta ainakaan meidän poikien syntymäkokoihin tuo tupakointi ei ole vaikuttanut (kaikki olleet noin neljä kiloisia), samoin kun pojat eivät ole myöskään syntyneet aiemmin tupakointini vuoksi (Eemil 41+6, Veeti 42+0, Niilo 42+0). Eikä syntymän jälkeen näkynyt minkäänlaisia vieroitusoireita, niin kuin ei ole näkynyt koliikkiakaan, eikä niitä muitakaan sairauksia joilla minua on peloteltu. Eemilillä oli vauva-aikana suhteellisen monta korvatulehdusta, mutta niidenkään liittymistä tupakointiin ei ole millään todistettu. Ja ei, en tarkoita että kaikilla kävisi yhtä hyvin tupakoinnista huolimatta ja että kaikki saisivat terveitä, yliaikaisia ja isoja lapsia kun polttavat raskaana ollessaan, mutta ei sitä tarvitse laukoa idiootteja "totuuksia" kun niistä ei kumminkaan ole näyttöä.

Pointtini onkin, ettei odotusaikana tupakoivat äidit oikeasti ole hirviöitä, vaikka sellaista mielikuvaa yritetäänkin luoda, eivätkä he ainakaan toivo lapsellensa kuolemaa, niin kuin eräs tutun tuttuni totesi. Sama henkilö myös sanoi tupakoivien äitien olevan pahempia kuin massamurhaajat ja tässä olen äärimmäisen eri mieltä. Vaikka en puolustele tupakointia odotusaikana, niin ne jotka eivät polta tai ole ikinä polttaneetkaan, eivät todellakaan voi tietää kuinka hankalaa se tupakan lopetus voi loppujen lopuksi olla monen vuoden jälkeen. Eikä siihen lopettamiseen auta ainakaan tupakoitsijan moralisointi ja haukkuminen, olkaa ennemmin tukena lopettamassa olevalle ja kannustakaa. Eiköhän ne tupakoivat äidit tunne ihan tarpeeksi syyllisyyttä ilman teidän syyllistämistäkin ja tietoa tupakoinnin haitoista sikiölle saa varmasti jokainen haettua itse ilman että jokaisen ohi kulkevan ja tutun tutun tarvitsee niistä muistuttaa.
Lisäksi ihmettelen sitä, miksei neuvoloissa oikeasti tueta paremmin tupakoinnin lopettamisessa? Onko kyse resurssipulasta vai täydestä kiinnostuksen puutteesta? Uskoisin etten ole ainoa tupakoiva äiti, jota harmittaa tuen puute näinkin tärkeässä asiassa. Pitäisikö siis asialle tehdä jotakin? Mielestäni jotakin pitäisi tehdä, mutta valitettavasti en osaa vastata siihen, miten neuvolantädit saataisiin kannustamaan odottavia äitejä enemmän lopettamiseen.

Kommenttiboksissa voi keskustella aiheesta ja kertoa mielipiteitään, kunhan tosiaan pysyy asiallisena.

Loppuun vielä erään äitiyhteisön äitien kommentteja aiheesta (kysyin seuraavat kysymykset:
Miksi poltit / et lopettanut? Tuettiinko neuvolassa mahdollista lopetusta? Onko lapsellasi ilmennyt vieroitusoireita tupakasta tai onko lapsella todettu jotain sairauksia?):

*Olen polttanut 11vuotta, yrittänyt lopettaa lukuisia kertoja onnistumatta siinä. Kun tein positiivisen testin, lopetin. Aloin masentumaan, tulin kiukkuiseksi. Ei ollut muuta kuin että jatkan tupakointia. Neuvolassa täti sanoi minulle että parempi polttaa muutama päivässä kuin stressaa jatkuvasti. Sain tupakasta rauhoitusta kun poltin. Pojalle ei tullut vieroitusoireita ja syntyi pari päivää ennen LA:ta. 50cm & 3590g, terve, hymyilevä prinssi <3

*En osaa sanoa miks poltin, miks en vaan pystyny lopettamaan ei ollu tahdon voimaa tarpeeks... Yritin ajatella vauvaa ja yritin lopettaa siinä kuitenkaan onnistumatta.. Neuvolassa ei asiasta puhuttu mitään vaikka tiesivät että poltan.. Lapsella ei ole ollut mitään oireita ja on ollut normaalia suurempia syntyessään.

*Mä poltin raskausaikana, vähensin askista 3-4 päivässä. Neuvolassa ei kannustettu lopettamaan kokonaan, olivat tyytyväisiä kun vähensin. Lähipiiristä kukaan ei kehottanu lopettamaan tai mitään. Poltin varmaan siksi kun pelkäsin vierotusoireita yli kaiken, ja siitä aiheutuvaa stressiä. En osannut/älynnyt pyytää tukea siihen.. mutta tyttö syntyi yliaikaisena, terveenä, nelikiloisena. Edelleenkään ei ole mitään ilmennyt, mutta jos tulevaisuudessa ilmenee, syy ja vastuu täysin mun. Seuraavassa raskaudessa haluan olla ehdottomasti savuton, koska nyt jälkeenpäin oon saanu paljon enemmän tietoa ym. tupakoinnista ja sen vaikutuksista vauvaan. Raskausaikana ku pölliä vedin, en tiennyt miltä se tuntuu vauvasta, sama ku napanuoraa puristais.. tuli oikeen paha mieli kun rupes miettimään sitä ja mitä vauvalleen on aiheuttanu, vaikka toistaiseksi terve onkin. :/ Joten kadun kyllä mun polttamistani, ja halu on suuri lopettaa, kun seuraavaa lasta ruvetaan yrittämään. :)

*Itsekkin poltin koko raskausajan.. Plussattuani yritin lopettaa, mutta vaikeaahan tua oli, kun mieskin poltti niin ei siitä mitään tullut. Tupakoinnin määrää kuitenkin ja onneksi pystyin vähentämään. Voin kyllä sanoa että nolotti polttaa maha pystyssä julkisilla paikoilla ja varsinkin sukulaisten edessä. Mutta heti kun neiti syntyi niin täysin samana päivänä loppui tupakointi niin mulla kuin myös miehelläni :)

* Poltin koko raskauden ajan, sain neljännellä kuulla siis tietää raskaudestani vasta. Yritin lopettaa, mutta hormonit heitteli muutenkin miten sattuu, mielialat vaihteli koko ajan, stressas koulunkäynti ja se miten lapsen kanssa tulee pärjäämään. Mutta vähentämään onnistuin edes, ja neuvolassa olivat tyytyväisiä ja sanoivat että lopettaminen olisi vaarallista jos stressaa kaikki asiat. Imetys ajan olin polttamatta eli sen 2kk, ja neuvolassa joku tais sanoa että tärkeämpää on imetyksen aikana polttamattomuus. Tytär on nyt 2v ja 4kk eikä ole ollut ikinä mitään oireita, eikä ole todettu mitään sairauksia :)