perjantai 31. toukokuuta 2013

Testauksessa Lego Duplot.

Heti alkuun sanon, että tarkoitus oli laittaa postaukseen myös kuvia poikien Duplo rakennelmista ja pojista rankentamassa Duploilla, mutta kameran muistikortinlukijan ollessa jossakin viimeisistä muuttolaatikoista, ei tuo kuvien lisääminen tietenkään onnistu...

Saimme siis Buzzadorilta testattavaksemme Lego Duplo sarjan paketin: "Taaperon rakennus- ja leikkikuutiot" jota kuvailtiin Buzzadorin sivuilla seuraavanlaisesti:
(Tuote sisältää 17 helposti käsiteltävää ja kirkkaanväristä palikkaa ja osaa. Mukana on mm. kolme ikkunakuutiota, suloinen karhu ja kuviopalikoita, jotka kaikki sopivat yhteen muiden LEGO DUPLO osien kanssa).

Itsehän siis henkilökohtaisesti pidän enemmän niin sanotuista vanhoista Duploista, joita oli silloin kun itse olin pieni. Siis tarkoitan ihan perusvärisiä ja huomattavasti yksinkertaisempia osia, sekä hahmoja... Olin siis jälleen kerran hiukan skeptinen sitä kohtaa, että miellyttäisikö noiden Duplojen ulkonäkö omaa silmääni, vaikka lapsillehan ne oli oikeasti tarkoitettu...

Kun paketti vihdoin saapui, oli molemat pojat kärkkymässä paketin avaamista ja kun he huomasivat mitä paketista oikein löytyikään, alkoi välitön tappelu siitä kumpi saa Duplot ensin testattavaksi... Tappelu olikin jo arvattavissa, sillä vaikka taloudestamme löytyi Duploja äärimmäisen iso kasa jo entuudestaan, on niistä silti onnistuttu saamaan tappelu aikaiseksi joka ikinen kerta kun kyseinen laatikko kaivetaan esille.
Ennen kuin annoin uusia Duploja pojille, halusin hiukan itse tutkia paketin sisältöä. Iloisena yllätyksenä tuli se, että varsinaisen Duplopaketin kansi oli Duploille sopiva alusta, jonka päälle voisi rakentaa erilaisia rakennelmia ja samalla kansi toimi tietenkin myös säilytyslaatikon kantena. Positiivista oli myös se, että vaikka alkuun olinkin hieman skeptinen värikkäitä palikoita kohtaan, olivat tämän paketin palikat oikeasti kivan näköisiä. Varsinkin paketista tulleet ikkunakuutiot, jotka olivat vanhempia ikkunakuutioita isompia ja näin ollen pojat ovat leikeissään saaneet laitettua ikkunan sisälle huomattavasti enemmän leluhahmoja kuin noiden peruskapeiden ikkunoiden.

Kokonaisuudessaan olen ollut äärimmäisen tyytyväinen kyseiseen Duplopakettiin ja niin vaikuttaa olleen pojatkin. Alustan avulla on rakennettu monen monta taloa pikkuveljeni (eli poikien enon) avustuksella ja monenlaisia muitakin rakennelmia on nähty poikien rakentamana, vaikkakin suurimpiin rakennelmiin on tietenkin joutunut ottamaan mukaan myös tuohon saatuun pakettiin kuulumattomat Duplot.
Lisäksi Duplojen aivan erinomainen puoli on niiden kestävyys. Harva lelu nimittäin kestää niin hyvin kulutusta (ainakaan nykypäivän leluista), että ei tarvitse koko ajan olla ostamassa uusia. Lisäksi Duplot kehittävät selkeästi lapsen mielikuvitusta kun lapsi saa itse rakentaa ja keksiä niistä mitä ikinä haluaa.
Meille ostetaan varmasti jatkossakin Duploja, vaikka tiedänkin jo sen, että oli Duploja kuinka paljon hyvänsä, niin niistä tulee kumminkin aina tappelua veljesten kesken.

Buzzador on firma, jonka keskeisenä toimintaideana on saattaa yritykset ja kuluttajat lähemmäksi toisiaan, jotta kuluttajien tarpeet pystytäänhuomioimaan entistäkin paremmin ja yritykset pääsevät kehittämään tuotteitaan vieläkin halutummiksi. Buzzadorilla keskeisessä asemassa olemme me jäsenet, eli buzzadorit. Buzzadorit osallistuvat haluamiinsa kampanjoihin, joissa he sitoutuvat kokeilemaan kampanjan tuotetta itse ja sen jälkeen buzzaamaan sitä ystävilleen. Mikä olisikaan aidompi tapa saada ystävät kokeilemaan uutta tuotetta, kuin vilpitön suostuttelu? Mikäli kiinnostuit, voit liittyä buzzadoriksi tästä. Liittyminen ei maksa mitään, eikä vielä itsessään sido sinua mihinkään, koska buzzadorina pääset itse vaikuttamaan, mihin kampanjaan haluat osallistua. Usein kysyttyjä kysymyksiä Buzzauksesta löydät täältä. Ja jos joku kiinnostui Buzzauksesta, niin voi laittaa vaikka kommenttiboksiin sähköpostisoitteensa, niin voin laittaa kutsun sähköpostiisi :)

maanantai 27. toukokuuta 2013

Synnärikäynti.

Tulipa sitten lauantaina käväistyä synnärillä illalla kun havahduin yhdessä vaiheessa päivää, ettei Tyyppi ollut liikkunut ollenkaan. Tuon huomattuani join sokerilientä ja suoritin liikelaskennan, ei yhtään liikettä. Join vähän lisää sokeripitoista mehua ja laskin liikkeet uudelleen, ei yhtään liikettä. Jossain vaiheessa liikelaskennan jälkeen tunsin hikan, mutta sitä ei ilmeisesti lasketa liikkeeksi, eli soitin varmuuden vuoksi Jorviin ja kyselin tahtovatko näytille. No hepä tahtoivat ja aloin katsomaan julkisia ja kysyin J:n siskoa mukaani seuraksi, J kun jäi luonnollisesti poikien kanssa kotiin.

Kun saavuin Jorviin, odotin pienen hetken ja pääsinkin siitä melkein heti käyrille. Kätilö ei meinannut ensin löytää sydänääniä ollenkaan ja kun ne löytyivät, katosivatkin ihan yhtä nopeasti kun kätilö päästi irti niistä sydänääniä mittaavista laitteista (joiden nimeä en tähän hätään muista) ja senpä vuoksi sydänäänien etsiminen ja jatkuvan käyrän saaminen oli työn ja tuskan takana. Itse en voinut liikkua senttiäkään kun käyrä saatiin piirtymään, sillä jos liikahdin vähänkin, katosi sydänäänet kuuluvista. Ja voin muuten sanoa ettei ollut järin mukavaa matalan verenpaineen kanssa maata selällään (vaikka päätä olikin nostettu mahdollisimman paljon) kun koko ajan huippasi ja yhtään ei voinut liikkua... Käyrää otettiin vähän päälle tunnin verran ja sydänäänet kuuluivat vahvoina ja hyvinä, vaikkakin välillä katosivatkin kuuluvista kun liikuin vahingossa muutamaan otteeseen...

Koska liikkeitä ei tuntunut käyrillä olon aikanakaan, vaikka käyrät niitä löysivät muutamaan otteeseen, päätti kätilö pyytää lääkärin ultraamaan jotta saataisiin ihan sata prosenttinen varmuus että Tyypillä olisi kaikki ok. Hetken aikaa jouduin odottelemaan lääkäriä, mutta onneksi hänkin saapui paikalle suhteellisen pian. Ultrassakin oli vauvalla kaikki ok ja mitään hälyttävää ei löytynyt. Painoarviokin saatiin ja Tyyppi oli nyt noin 3050g painava, eli paino menee hiukan keskikäyrän alapuolella, vaikka vatsan koko onkin mennyt koko ajan yläkäyrillä tai yläkäyrän yläpuolella... Lääkäri lohdutteli liikkeiden tuntemattomuutta sillä, että en tosiaankaan ole ensimäinen ja tuskin viimeinenkään joka juuri viikolla 38 tai yli tulee tarkastuttamaan vauvan voinnin liikkeiden tuntemattomuuden vuoksi. Lisäksi istukka oli kokonaan vauvan ja vatsan välissä, joten sekin heikentää liikkeitä kuulemma todella paljon. Kätilö halusi kumminkin vielä käyrille käymään, sillä ultauksen aikana lääkäri sai näkymään vain yhden spontaanin liikkeen.

Tällä kertaa kätilö laittoi käyrille eri huoneeseen, sillä siellä olisi kuulemma paremmat laitteet ja saisin olla kyljelläni jottei päästä alkaisi huippaamaan niin paljon. Käyrät piirsivät tasaista viivaa sydänäänille ja ne olivat siis edelleen vahvat. Jossain vaiheessa alkoi supistamaankin aika kivuliaasti ja tuntui kuin selkärankaa revittäisiin kahtia. Voimakkaimmillaan laite sai mitattua supistusten voimakkuudeksi noin 50. Lisäksi tuntui että supistuksia tuli koko ajan, joten hiukan sain taas muistella miltä synnytys tuntuukaan ja voin suoraan sanottuna sanoa etten odota yhtään innoissani sitä kipua, vaikkakin kaikkea muuta synnytykseen liittyvää odotankin...

Jonkun ajan päästä kätilö tuli ilmoittamaan, että kaikki vaikuttaisi olevan hyvin ja pääsisin jo kotiin. Supistusten veikkasi johtuvan siitä, että makasin pitkän aikaa samassa asennossa ja ei siis epäillyt niiden olevan vielä synnytykseen liittyviä, menihän Eemilin ja Veetinkin raskauden 42 raskausviikkoon. Kätilö kumminkin tutki vielä kohdunsuun tilanteen varmuuden vuoksi ja kohdunkaulaa oli vielä jäljellä, mutta kohdunsuu oli noin sormelle auki, voi siis hyvinkin olla ettei Tyyppi mene yliaikaiseksi ainakaan paljon. Tai sitten minun tuurillani menee, mutta sen näkee sitten... Kotiin päästyä supisteli vielä hiukan ennen kuin sain unen päästä kiinni, mutta nekin supistelut loppuivat sitten. Nyt sitten vain odotellaan että milloinkas minimies suvaitsee tulla ulkomaailmaan tutustumaan perheeseensä, toivottavasti mahdollisimman pian, sillä koko perhe jo odotteleekin innokkaana ja Eemilkin odottaa että uusi vauva syntyy ja tulee leikkimään hänen kanssaan. Vaikka, leikkiaikaan menee vielä jonkun aikaa syntymän jälkeenkin...

perjantai 24. toukokuuta 2013

Espoonkruunun sikamaisuus.

Ei, nyt en puhu uudesta vuokranantajastamme jonka kanssa kaikki on toiminut ainakin tämän lyhyen aikaa, vaan puhun vanhasta vuokranantajastamme josta olen purnannut tänne blogiin monta kertaa aikaisemminkin. Ennen olen varonut laittamasta vuokranantajan nimeä tänne blogiin, mutta nyt voin sanoa Espoonkruunun tehneen sen verran törkeän tempun että en nimeä enää jätä mainitsematta. Olkoon varoituksena jokaiselle, joka Espoonkruunulta (tai siis nykyisin Espoon Asunnoilta) asuntoa hakee, jottei olisi ihan niin sinisilmäistä kansaa asuntojen suhteen kuin valitettavan moni on.

Pahoittelen jo etukäteen alkuun olevaa pitkää kertausta ihan alusta saakka, mutta selviääpä kaikille koko tarina ja jokainen voi sitten tehdä omat johtopäätöksensä.

Ne, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään, ovat tietoisia siitä että epäilimme kosteusvahinkoa jo lähes muutosta saakka (eli viime vuoden kesästä) ja kosteusmittaus saatiin loppujen lopuksi hiukan ennen uuttavuotta kun sen tilasi tuuraava isännöitsijä, oma isännöitsijämme ei ollut kertaakaan edes harkinnut tekevänsä asialle yhtikäs mitään. Ensimäisessä mittauksessa löydettiin kosteutta pintojen päältä ja sovittiin uudesta mittauksesta. Uusi mittaus tuli helmikuun alussa, jossa porattiin mittausreiät seiniin ja lattioihin ja otettiin sieltä kosteuslukemat. Kosteutta löytyi ja kosteusmittaaja unohti raporttinsa meidän olohuoneen lattialle, joten näimme itsekin ne lukemat (vaikka Espoonkruunu on kieltänyt kosteusmittaajia kertomasta mittaustuloksista yhtikäs mitään asukkaalle, koska ne eivät mukamas asukkaalle kuulu).
Tästä seurasikin sitten tappelu siitä, saammeko asuntoon remonttia. Mm. kylpyhuoneesta mitattiin kolminkertaiset kosteusarvot sallittuihin nähden ja tätä ei voinut selittää edes suihkussa käynnillä tai muulla, koska meitä oli varoitettu kosteusmittauksesta yli vuorokautta aikaisemmin, jolloin osasimme olla käymättä suihkussa ennen kuin kosteusmittaus olisi ohitse. Espoonkruunu totesi tylysti, että kylpyhuoneeseen emme saa ainakaan remonttia sillä sehän remontoitiin juuri ennen muuttoamme (mädät kattopaneelit + mädät saunan seinäpaneelit uusittiin + sauna uusittiin muutenkin, mutta kun tällä mittauskerralla kosteus löytyi lattiasta jolle ei oltu tehty ennen muuttoamme yhtään mitään). Luvattiin kumminkin, että aletaan selvittämään syytä, miksi koko alakerrasta löytyy kosteutta.

En tarkkaan muista, milloin tuli ensimmäinen tyyppi tutkimaan syytä kosteusvahingolle, mutta syyksi todettiin kumminkin rakennusvirhe talossa. Ensinnäkin salaojitukset puuttuivat kokonaan asuntojen ympäriltä, ilmanvaihtoreiät (vai mitä ne reiät talojen seinissä hienoilta nimiltä ovatkaan) olivat liian matalalla ja nurmikko jatkui seinään saakka, vaikka siinä olisi pitänyt olla jonkinlainen hiekka tai vastaava jottei kosteus pääse siirtymään suoraan seiniin. Tämän kuultuamme aloimme odottamaan, että jotakin tapahtuisi.
Maaliskuussa soittelimme Espoonkruunulle, että jokos he ovat päättäneet että mitä asunnolle tehdään. Vastaukseksi saimme, ettei heillä ollut tietoa asunnossa käyneistä kosteusmittaajista tai muistakaan asiaan liittyvistä työmiehistä. Tämän kuullessani alkoi verenpaineeni tosissaan nousta, koska onhan se nyt jo kumma jos ei vuokranantajalla ole tietoa HEIDÄN tilaamistaan remonttimiehistä. Asiaa luvattiin selvittää. Meni vissiinkin pari viikkoa ja mitään ei kuulunut, joten soitin itse perään. Minulle oli mukamas unohdettu soittaa kaikesta huolimatta, mutta nyt tilanne oli kuulemma että ensin korjattaisiin rakennusvirhe lumien sulettua ja sitten alettaisiin kuivaamaan varsinaista kosteusvahinkoa.

Lumet tosiaan sulivat jo huhtikuussa aika lailla, mutta minkäänlaista remonttia ei kuulunut. Isännöitsijä ei vastannut enää yhtiinkään soittopyyntöihin ja oli aina mystisesti palaverissa, lounaalla tai vastaavanlaisesti poissa kun yritti tavoitella. Espoonkruunun asiakaspalvelulta taasen ei saanut mitään vastausta mihinkään, sillä eiväthän he mistään mitään tiedä ja isännöitsijän kanssa piti keskustella tuosta.

Tuli huhtikuun loppu ja vieläkään ei ollut mitään tehty millekään. Emmekä saaneet edes uutta asuntotarjousta Espoonkruunulta, vaikka olimme alkaneet hakea uutta asuntoa jo heti alkuvuodesta kun selvisi kosteusvahingon tarkempi laatu. Lopulta saimme toiselta vuokranantajalta asunnon ja muutto oli toukokuun alussa, nyt olemme asuneet tässä asunnossa tyytyväisinä muunmuassa siihen, ettei tarvitse enää säätää Espoonkruunun kanssa.
Yllätyksekseni sain kumminkin tekstiviestin toissapäivänä, jossa nainen kertoi heille tarjotun juuri samaista Espoonkruunun asuntoa josta juuri muutimme pois ja nainen kysyi milloin voisimme asunnon näyttää (meillä on valitettavasti vuokrasopimus vielä kesäkuun puoleen väliin voimassa, koska irtisanomisaika menee seuraavan kuukauden puoleen väliin jos irtisanoo ennen edellisen kuukauden 15. päivää). Tästä hämmentyneenä soitin naiselle ja selitin asunnossa olevan kosteusvahingon, jolle ei useista yrityksistä huolimatta oltu vieläkään tehty yhtikäs mitään ja josta ei oltu naiselle eikä hänen perheelleen edes kerrottu mitään. Onneksi soitinkin, sillä heillä olisi laskettu aika kolmannelle lapselle parin päivän päästä ja yhdellä lapsella astma. Nainen sanoi kumminkin juttelevansa miehensä kanssa ja palaavansa asiaan seuraavana päivänä.
Eilen tulikin sitten viesti, jossa nainen sanoi että haluavat kumminkin nähdä asunnon kaikesta huolimatta sillä he olivat olleet yhteyksissä Espoonkruunuun. No, menimme vanhalle asunnolle esittelemään asuntoa ja keskustelimme hiukan lisää asunnon ongelmista. Selvisi, että tälle perheelle oli väitetty, ettei asuntoon ole tehty virallisia kosteusmittauksia ikinä ja että edelliset asukkaat saattavat puhua mitä tahansa tietämättä mistään mitään. Mahdollisuus heillä olisi kuulemma saada kylpyhuoneeseen kosteusmittaus ja remontti sinne jos tarve vaatii. Lisäksi asunnon tarjoaminen heille oli mukamas ollut vahinko (no niin se oli mukamas vahinko kun meillekin tarjottiin tuota asuntoa edeltävää asuntoa jossa lattia oli vajonnut noin 3cm aiheuttaen reiän listan ja lattian väliin). Kumma kyllä meille ei ikinä edes puhuttu kylpyhuoneremontin mahdollisuudesta, vaan sanottiin suoraan ettei sille mukamas ole tarvetta. Lisäksi on kumma jos kahdesta kosteusmittauksesta kumpikaan ei mukamas ollut virallinen, toisessa kun kumminkin porattiin reiät seiniin ja lattioihin ja niistäkin otettiin kosteusarvot.
Kun tuon perheen isä oli kysynyt, voisiko talon remontoida jo ennen heidän muuttoaan, oli vastaus ollut: "Ei, sillä pakkohan meidän on asukas siihen taloon saada ja näin ollen vuokratuloja asukkaalta". Tuskinpa siis todellakaan on ollut mikään vahinko asunnon tarjoaminen.
Kyseinen perhe tuli kumminkin siihen tulokseen, etteivät asuntoa ota vastaan. Eivät halunneet altistaa lapsiaan ja varsinkaan astmaatikkoa kosteusvahingolle ja kun osasimme kumminkin näyttää reiät joista kosteus on mitattu ja lupauduin tarvittaessa antamaan kosteusarvotkin heidän tietoonsa, vakuuttuivat he ettemme valehtele, vaikka Espoonkruunu täysin muuta olikin väittänyt. Lisäksi näytimme ulkokuoren rakennusvirheet ja ulkovaraston, josta vesi tuli sadesäällä läpi ja näin ollen estää kaiken vähänkin herkän tavaran säilytyksen varastossa.

Muuten ei ärsyttäisi lainkaan näin paljoa, mutta kun ei todellakaan ole ensimäinen samanlainen tempaus kyseiseltä firmalta. Kaveripiiristänikin löytyy muutama, jotka ovat asuneet kosteusvahinkoasunnossa Espoonkruunun vuokralaisena ja muuttaneet kosteusvahingon ja / tai homeen vuoksi ja saaneet samantyyppisiä tekstiviestikyselyitä asunnon näyttämisestä henkilöiltä jotka olisivat muuttaneet samantien vialliseen asuntoon. Ja yllätys, heillekään ei oltu infottu mitään edellisen asukkaan aikana löytyneistä mahdollisesti terveyden vaarantavista asioista.

Jos siis luet tätä juttua pohtien muuttoa Espoon Asuntojen asuntoon, olethan skeptinen ja et usko kaikkea mitä sinulle asunnosta sanotaan. Jos mahdollista, niin ennen asunnon hyväksymistä kysele naapureilta ja / tai edellisiltä asukkailta asunnon ja taloyhtiön kunnosta, tällä tavalla mekin olisimme säästyneet koko asunnon hyväksymiseltä. Olimme nimittäin kyseisessä asunnossa kuudennet asukkaat kuuden vuoden sisään...

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Neuvola ja äippäpolikäyntiä.

Vihdoin toimii kuvien lisääminen ja kuvituksena hieman huhtikuisia ulkoilukuvia pojista.

Toissapäivänä oli siis jälleen neuvolakäynti ja tällä kertaa neuvola olikin uuden kaupungin neuvolassa ja viikkoja oli maanantaina siis kasassa 37+2. Kaikki oli kunnossa hieman matalaa verenpainetta ja matalaa hemoglobiinia lukuunottamatta, mutta rautalääkkeillä pitäisi hemoglobiininkin lähteä nousuun jälleen ja toivottavasti se kerkeää nousta tarpeeksi ennen synnytystä. Hassua tuossa neuvolakäynnissä oli se, että jostain ihmeen syystä vanhasta neuvolasta oli minun tietojeni mukana tullut tieto että minulle olisi mukamas tehty verensiirto, joka ei tosiaankaan pidä paikkaansa. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen kun neuvolantäti kyseli verensiirron ajankohtaa... Onneksi kumminkin tuokin moka oli helppo korjata tietoihin, jottei mitään väärinkäsityksiä pääsisi jatkossa syntymään. Neuvolantäti oli kumminkin ihan äärimmäisen mukava suhteellisen nuori nainen ja mielelläni käynkin tuossa neuvolassa jatkossakin. Ihaninta oli, että vaikka käynti koskikin minua, niin tämä nainen otti Eemilinkin ihanasti huomioon (Veeti oli pikkuveljeni kanssa kotona) ja jutteli pojalle mukavia vähän joka välissä. Ensi viikolla olisikin sitten jo seuraava neuvola ja pikkuhiljaa käynnit alkaa tihentymään. Tai no, laskettuun aikaan saakka käyn kerran viikossa ja sen jälkeen vissiin parin päivän välein...
Eilen olikin sitten Jorvin äitiyspolikäynnin vuoro ja käynnin tarkoituksena oli tarkastaa tarjonta. Viikosta 26 saakka on nimittäin epäilty, että Tyyppi olisi perätilassa ja kun neuvolantätien, eikä neuvolalääkärin mielestä muutosta tapahtunut laitettiin lähete Jorviin. Käynti oli kumminkin erittäin nopea, sillä vauva oli kääntynyt oikein päin ja näin ollen ei tarvitse pelätä perätilassa synnyttämistä. Kätilö kokeili samalla vatsan päältä vauvan kokoa ja totesi, ettei pitäisi olla tulossa mitään ihan hervottoman kokoista lasta, vaan ihan keskivertovauvan kokoiselta Tyyppi vaikutti. Toisaalta taas, niin sanottiin Eemilistä ja Veetistäkin, mutta silti pojat olivat syntyessään 3990g / 52cm ja 4290g / 54cm. En sanoisi noita mittoja kovinkaan keskivertovauvan kokoisiksi, varsinkaan kun en itsekään ole mikään iso ihminen. No, mutta Tyypin todellisen koon näkee synnytyksen jälkeen joten turha sitä on stressata etukäteen...
Tänään olisikin vielä ohjelmassa Oriflame kutsujen pitämistä eräälle tutulleni illemmalla ja hiukan jännittää miten kutsujen pito menee kun kyseessä on toiset kutsut ikinä joita pidät ja ensimäiset jotka joudun pitämään yksin. Onneksi teemana on kumminkin jalkahoito, joka on helpoin teema ja kivaahan se on vain päästä jotain muutakin tekemään ennen synnyttämistä kuin kotihommia. Synnytyksen jälkeen en meinaan ihan heti pääsekään kutsuja pitämään sillä tavoitteenani olisi imettää vähintään puoli vuotta, mielellään enemmänkin jos se tuntuu oikealta ja kaikki sujuu hyvin. Nyt voisin kumminkin hiippailla pukemaan pojat ja hoitamaan loput aamutoimet jotta päästään kaupassa käymään ja ruuan laittoon ajoissa...

torstai 16. toukokuuta 2013

Taas täällä.

Varoitan jo etukäteen että postauksesta saattaa tulla pitkä, sillä asiaa on kertynyt paljon nettipimennossa olon aikana.

Vihdoin saatiin netti toimimaan uudessa asunnossa monenmoisen ongelman jälkeen ja nyt olisi taas aika aktivoitua bloginkin suhteen. Syy näinkin pitkään hiljaisuuteen oli, että alunperin netin piti alkaa toimimaan heti muuttoperjantaita seuraavana maanantaina, eli nyt viime viikon maanantaina. No, eipä toiminutkaan. Ajateltiin että vappu hiukan sotkenut asentajien aikataulua joten odoteltiin tiistaihin, eipä toiminut silloinkaan.
Soitettiin Elisalle, joka käski soittaa sähkömiehen omakustanteisena paikalle, vika ei kuulemma voinut olla heidän päässään. No, soitettiin isännöitsijälle ja sähkömies tulikin tämän viikon maanantaina. Sähkömiehen mukaan vika ei kuulemma ollut taloyhtiössämme, virta kulki ylös saakka puhelinpistokeisiin ihan niinkuin kuuluikin. Elisan asentaja vain oli kuulemma kytkenyt nettimme väärään asuntoon telehuoneessa. Uusi soitto Elisalle siis. Elisa taasen lupasi, että netti toimisi seuraavana päivänä heti aamusta, siihen aikaan kun he eivät kuulemma enää mitään voineet asialle tehdä (kolmen aikaan päivällä).
Aamulla uusi yritys, ei toiminut netti edelleenkään. Itse en jaksanut alkaa soittelemaan enää Elisalle, koska koko tilanne suoraan sanottuna vitutti, joten yritin mennä päiväunille Veetin kanssa ja kun olin juuri nukahtanut, joku pimpotti. Oven takana oli tällä kertaa Elisan sähkömies. Tämä sähkömies tutkaili hetken puhelinpistokkeita ja hyvin suoraan antoi ymmärtää, että epäili koko aikaisemman sähkömiehen edes käyneen meillä. Tämä jälkimmäinen sähkäri kun ei voinut ymmärtää millä tavalla aikaisempi sähkäri oli kuulemma mitannut jännitteen koska jännite oli niin heikko. Totesin väsyneenä ja hiukan kiukkuisena sähkömiehen epäilyistä etten tosiaankaan voi tietää, aikaisempi sähkömies nimittäin totesi vain omien kokeidensa perusteella että virta tulee ylös saakka ja netin + Elisa Viihteen tulisi toimia.
Hetken vielä tutkittuaan, totesi tämä jälkimmäinen sähkömies että Elisa Viihde ei toimi, eikä tule toimimaankaan nykyisessä asunnossamme. Lisäksi hän totesi, ettemme saa tähän asuntoon 24 megaista nettiä josta maksoimme ja joka meillä oli ollut viimeiset kaksi vuotta. Maksiminettinopeudeksi tähän asuntoon saamme kuulemma 2 megaisen netin ja sen on riitettävä.
Uusi soitto siis Elisalle, jotta saisimme sopimuksen muutettua. Elisa ihmetteli tätä ettei muka kaapelien pituuden vuoksi saisi nopeampaa nettiä, mutta muutti meille kumminkin Saunalahden 4 megaisen netin, joka kuulemma toimii tässä asunnossa ja huomenna pitäisi tuon hiukan nopeamman netin toimia tämän 2 megaisen sijaan. Ärsyttää vaan suunnattomasti se, että joutuu tekemään järjettömästi säätämistä jotta saa yhden netin toimimaan ja vielä enemmän ärsyttää kun Elisa Viihteen mukana meni kaikki tallenteet ja maksukanavat. Nyt sitten täytyykin totutella katsomaan jälleen leffoja dvd:ltä ja katsomaan kaikki ohjelmat juuri silloin kun ne tulee tv:stä...

Muuten asunto on ihana. Paitsi että Veetin huoneessa on toistaiseksi remontti, sillä yhden seinän takaa puuttui tukiparrut (eli vissiin hienommalta nimeltään koolaukset) kokonaan ja seinä jousti kun siihen esimerkiksi nojasi. Lisäksi yksi seinistä oli kohtuullisen reijitetty ja arvaukset siitä mitä seinälle oli tapahtunut, vaihtelivat aina konekiväärillä ampusesta, tikkatauluna toimimiseen. Onneksi sama urakoitsija korjaa nyt reijitetynkin seinän, jottei meidän tarvitse alkaa käyttämään useampaa päivää reikien kittaamiseen, hiomiseen ja maalaamiseen.
Maalaustahan meillä on muutenkin vielä tiedossa sillä saatiin vuokranantajalta valkoista maalia ja kaksi vapaavalintaista sävytettyä maalia joilla voimme maalata. Väreiksi valitsimme kermanvalkoisen ja vihreän. Kermanvalkoisella ollaan keretty maalaamaan minun ja J:n huoneesta kaksi seinää + vaatekaappien ovet ja olohuoneesta kaksi seinää. Jos joku nyt ihmettelee, miksi vain kaksi seinää niin kyseessä on niin sanotut huomioseinät. Eli muut seinät maalataan vielä valkoisella, jotta kittaukset ja edellisen asukkaan jäljiltä olevat maalin epäpuhtaudet saadaan piiloon. Kermanvalkoista olisi tarkoitus käyttää vielä eteiseen, jonne tulee yksi tai kaksi huomioseinää riippuen siitä miten maali riittää. Vihreällä maalaamme jokaisesta kolmesta lasten huoneesta yhden huomioseinän ja ainakin Eemil on hyvin onneissaan siitä, sillä poika sai itse valita lastenhuoneisiin tulevan maalin värin.
Maalauksessa on vain se huono puoli ettei homma valitettavasti etene ihan niin äkkiä kuin toivoisi. Minun ja J:n pitää nimittäin aina odottaa että pojat nukkuvat tai ovat jossain hoidossa ennen kuin saadaan maalattua, sillä en tahdo poikia hillumaan maalin keskelle saatika hengittämään maalihöyryjä. Saapa siis nähdä milloin maalausurakka on kokonaan valmis.
Muutenhan asunto on melkein valmis, tai ainakin melkein kaikki on jo paikallaan. Muutama laatikko olisi vielä purkamatta ja huonekaluja pitäisi uusia / ostaa lisää. Olohuoneeseen suunniteltiin ainakin sohvaryhmää, isohkoa mattoa ja sohvapöytää heti kun rahatilanne on parempi. Lisäksi huomioseinille olisi tarkoitus hankkia jonkinlaisia sisustustarroja... Asuntopostaus tulee luultavasti joskus myöhemmin kun asunto on hiukan valmiimpi, tai sitten teen asuntopostauksen keskeneräisellä sisutuksella ja myöhemmin valmiilla. Pitää katsoa miten jaksan ja kerkeän.

Pojatkin ovat tykänneet ihan mielettömästi uudesta asunnosta ja Eemil on tykännyt varsinkin omasta huoneestaan. Valitettavasti Eemil on vain hiukan liiankin omistuksenhaluinen omasta huoneestaan ja siellä olevista leluista ja senpä vuoksi Veeti häädetään hyvin ripeästi isoveikan huoneesta leikkimästä. Pitää siis vielä hiukan harjoitella tuota jakamista ja sitä, että vaikka osa leluista onkin Eemilin huoneessa, ovat ne silti yhteisiä.
Leikkipaikkakin on aina ihan täynnä lapsia, vaikkakin hiukan vanhempia kuin meidän pojat, mutta onpahan ainakin se positiivista että pojilla tulee aivan varmasti olemaan leikkiseuraa isompana. Kaiken hyvän lisäksi nuo naapurin lapset ovat äärimmäisen kohteliaitakin. Pitävät ovea auki kun tulevat rapussa vastaan, jotta vaunujen kanssa pääsee ulos hyvin, tervehtivät kun näkevät rapussa ym. Pitää siis toivoa että meidänkin pojat tulisivat olemaan yhtä kohteliaita ja ainakin ottaisivat edes hiukan mallia naapurin muksuista.

Eilen oli muuten viimeinen neuvolakäynti vanhassa neuvolassakin. Kyseessähän oli loppuraskauden lääkärikäynti ja viikkoja oli eilen tosiaan 36+4 kasassa. Painonnousu oli edelleen kohtuullista, noin 200g / viikko ja painoa on tullut koko raskauden aikana noin kilo lisää. Pakko siis hehkuttaa, sillä edellisissä raskauksissa painoa on tullut todella paljon enemmän... Kaikki oli muuten hyvin, paikat oli hiukan pehmenneet ja kohdunkaula lyhentynyt, mutta en jaksa siitä paljoa stressailla. Jotenkin en vain osaa ajatella että Tyyppi syntyisi ennen laskettua aikaa kun kaksi edellistäkin raskautta ovat menneet tasan kaksi viikkoa yli.
Ainoa mikä vähän alkoi huolestuttamaan neuvolassa, oli se että Tyyppi on ilmeisesti perätilassa ja senpä vuoksi sainkin lähetteen tarjonnantarkastukseen. Nyt sitten odotellaan postitse saapuvaa aikaa ja toivotaan sen olevan mahdollisimman pian jotta Tyyppi keretään kääntämään (tai ainakin yrittämään sitä) jos vauva on väärinpäin mahassa. Muuta ei oikein neuvolalääkärissä ilmennyt, nopea käyntihän tuo taas oli ja ensi viikolla olisi sitten aika uuteen neuvolaan.

Jos nyt kumminkin lopettaisin turhan jaarittelun ja jatkaisin myöhemmin lisää.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Muuttomölinää.

Pitkästä aikaa kun olisin lisännyt kuvia postaukseen, ei Blogger jostain syystä lataa niitä ollenkaan. Onko jollain muulla ollut samanlaista ongelmaa?Blogger siis vain lataa ja lataa ja lataa eikä lataus valmistu ollenkaan...

Ylihuomenna koittaa vihdoin ja viimein päivä kun pääsemme muuttamaan uuteen asuntoomme ja uuteen kaupunkiin. Tätä ollaan jo odotettukin siitä lähtien kun varmuus kosteusvahingosta saatiin viime vuoden lopulla ja koska nykyinen vuokranantajamme ei uutta asuntoa tarjonnut ollenkaan, vaihtui vuokrafirmakin samassa rytäkässä. Jos emme olisi uutta asuntoa saaneet, olisi vaihtoehtona ollut odotella kun kosteusremontti joskus mahdollisesti alkaisi ja saisimme ehkä mahdollisesti vara-asunnon siksi aikaa, jota emme kumminkaan isännöitsijän mukaan olisi tarvinneet, koska voisihan tavarat siirtää alakerrasta yläkertaan (jonne ne eivät todellakaan mahtuisi) tai varastoon (jossa on tähänkin mennessä homehtunut kaikki). Lisäksi olisihan se ihan täysin mahdollista asua kolmen lapsen kanssa yli puolet vuodesta remontin keskellä. Tai sitten ei. Lisäksi kun oma sosiaalityöntekijämme yritti selvittää asiaa nykyiseltä vuokranantajaltamme samalla kun teki päätöstä takuuvuokramme maksusta, ilmoitti vuokranantajamme ettei hänellä ole kuulemma tietoa asunnossamme olevasta kosteusvahingosta saatika tähän tulevista remonteista. Vastahan meillä tosiaan on kahteen otteeseen käynyt vuokranantajan puolesta kosteusmittaaja ja olen myös keskustellut isännöitsijän kanssa asuntoomme tulossa olevista remonteista. Eli uskoisin, ettei pois muuttomme jälkeen asuntoomme tehdä minkäänlaista remonttia vaan asunto vuokrataan samantien uudelle perheelle. Toivottavasti uudet asukkaat osaavat vaatia oikeuksiaan ennen kuin heidän mahdolliset lapsensa alkavat sairastella yhtä paljon kuin meidän pojat.

No, jottei tämäkin postaus menisi valittamiseksi niin taidanpa palata itse asiaan eli muuttoon. Muutto tosiaan tuli todella nopealla aikataululla sillä asuntotarjouksen saimme viime viikolla asuntohakemuksen laittoa seuranneena päivänä. Tästä seuraavana päivänä kävimme katsomassa asuntoa ja hyväksyimme asunnon. Tämän viikon maanantaina kävimme kirjoittamassa vuokrasopimukset ja eilen hakemassa avaimet. Vielä olisi edessä nykyisen asunnon irtisanominen huomenna ja tosiaan varsinainen muutto perjantaina.

Pakkaamisen kanssa ei ihme kyllä ole päässyt hoppua syntymään (ainakaan vielä) ja melkein kaikki on jo pakattuna, lukuunottamatta niitä tavaroita joita lapsiperhe tarvitsee vielä ennen varsinaista muuttopäivää, sekä jotain satunnaista pikkusälää joka odottelee vielä läpi käymistä. Lisäksi olen ihan hämmästynyt siitä, että kuinka vähän ns. ylimääräistä ja pois heitettävää tavaraa onkaan ja kuinka äkkiä tavarat saa loppujen lopuksi pakattua kunhan motivaatiota vain riittää. Meillähän tuo pakkaus on pääsääntöisesti mennyt niin että J on vahtinut poikia ja minä pakannut. Johan tässä alkaa tätä kokemustakin olla pakkauksesta kun kaksi edellistäkin muuttoa hoidin pakkaukset lähes kokonaan yksin J:n ollessa töissä. Lisäksi olen itsepäinen ja tahdon itse käydä tavarat läpi, koska olen huomattavasti hövelimpi heittämään turhaa tavaraa pois, toisin kuin J jonka mielestä kaikelle voi löytyä vielä käyttöä joskus tulevaisuudessa...

Muuttoapua ollaan saatu kerättyä myös ihan kiitettävästi, vaikka muutto onkin arkipäivänä. Enoni tulee töistä lainaan saamansa ison auton kanssa muuttokuskiksi ja kantoavuksi, enoni naisystävä ottaa pojat hoitoon illaksi, serkkuni ottaa pojat mahdollisesti yöksi ja lisäksi kantoavuksi tulee myös pikkusiskoni, pikkuveljeni, J:n pikkusisko ja muutama J:n kaveri. Luulisi tuolla porukalla tavaroiden muuttamisen olevan kohtuu helppo homma kun en itse uskalla lähteä näillä viikoilla paljoa kantamaan (viikkoja takana 34+4 ja vähänkin suurempi rasitus saa aikaan kivuliaat harjoitussupistukset).
Onneksi J:n isä ja hänen uusi vaimonsa lupautuivat auttamaan vanhan asunnon loppusiivouksessa, joten siinäkin on apua ja vanhan asunnon avaimet saadaan palautettua mahdollisimman pian.

Nyt kumminkin voisin lampsia taas pakkaamaan ja laittamaan pyykit kuivumaan jotta en totaallisen laiskistu ja tympäänny pakkaukseen (ja näin ollen pakkaus ei jää kesken). Kuulumisia tulen jälleen kertomaan viimeistään kun netti toimii uudessa asunnossa ja mahdollisesti jonkin näköistä asuntopostaustakin saattaa tulla uudesta asunnosta kunhan sen saa täysin kuntoon.