Neuvola ja äippäpolikäyntiä.

Vihdoin toimii kuvien lisääminen ja kuvituksena hieman huhtikuisia ulkoilukuvia pojista.

Toissapäivänä oli siis jälleen neuvolakäynti ja tällä kertaa neuvola olikin uuden kaupungin neuvolassa ja viikkoja oli maanantaina siis kasassa 37+2. Kaikki oli kunnossa hieman matalaa verenpainetta ja matalaa hemoglobiinia lukuunottamatta, mutta rautalääkkeillä pitäisi hemoglobiininkin lähteä nousuun jälleen ja toivottavasti se kerkeää nousta tarpeeksi ennen synnytystä. Hassua tuossa neuvolakäynnissä oli se, että jostain ihmeen syystä vanhasta neuvolasta oli minun tietojeni mukana tullut tieto että minulle olisi mukamas tehty verensiirto, joka ei tosiaankaan pidä paikkaansa. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen kun neuvolantäti kyseli verensiirron ajankohtaa... Onneksi kumminkin tuokin moka oli helppo korjata tietoihin, jottei mitään väärinkäsityksiä pääsisi jatkossa syntymään. Neuvolantäti oli kumminkin ihan äärimmäisen mukava suhteellisen nuori nainen ja mielelläni käynkin tuossa neuvolassa jatkossakin. Ihaninta oli, että vaikka käynti koskikin minua, niin tämä nainen otti Eemilinkin ihanasti huomioon (Veeti oli pikkuveljeni kanssa kotona) ja jutteli pojalle mukavia vähän joka välissä. Ensi viikolla olisikin sitten jo seuraava neuvola ja pikkuhiljaa käynnit alkaa tihentymään. Tai no, laskettuun aikaan saakka käyn kerran viikossa ja sen jälkeen vissiin parin päivän välein...

Eilen olikin sitten Jorvin äitiyspolikäynnin vuoro ja käynnin tarkoituksena oli tarkastaa tarjonta. Viikosta 26 saakka on nimittäin epäilty, että Tyyppi olisi perätilassa ja kun neuvolantätien, eikä neuvolalääkärin mielestä muutosta tapahtunut laitettiin lähete Jorviin. Käynti oli kumminkin erittäin nopea, sillä vauva oli kääntynyt oikein päin ja näin ollen ei tarvitse pelätä perätilassa synnyttämistä. Kätilö kokeili samalla vatsan päältä vauvan kokoa ja totesi, ettei pitäisi olla tulossa mitään ihan hervottoman kokoista lasta, vaan ihan keskivertovauvan kokoiselta Tyyppi vaikutti. Toisaalta taas, niin sanottiin Eemilistä ja Veetistäkin, mutta silti pojat olivat syntyessään 3990g / 52cm ja 4290g / 54cm. En sanoisi noita mittoja kovinkaan keskivertovauvan kokoisiksi, varsinkaan kun en itsekään ole mikään iso ihminen. No, mutta Tyypin todellisen koon näkee synnytyksen jälkeen joten turha sitä on stressata etukäteen...

Tänään olisikin vielä ohjelmassa Oriflame kutsujen pitämistä eräälle tutulleni illemmalla ja hiukan jännittää miten kutsujen pito menee kun kyseessä on toiset kutsut ikinä joita pidät ja ensimäiset jotka joudun pitämään yksin. Onneksi teemana on kumminkin jalkahoito, joka on helpoin teema ja kivaahan se on vain päästä jotain muutakin tekemään ennen synnyttämistä kuin kotihommia. Synnytyksen jälkeen en meinaan ihan heti pääsekään kutsuja pitämään sillä tavoitteenani olisi imettää vähintään puoli vuotta, mielellään enemmänkin jos se tuntuu oikealta ja kaikki sujuu hyvin. Nyt voisin kumminkin hiippailla pukemaan pojat ja hoitamaan loput aamutoimet jotta päästään kaupassa käymään ja ruuan laittoon ajoissa...