Synnärikäynti.

Tulipa sitten lauantaina käväistyä synnärillä illalla kun havahduin yhdessä vaiheessa päivää, ettei Tyyppi ollut liikkunut ollenkaan. Tuon huomattuani join sokerilientä ja suoritin liikelaskennan, ei yhtään liikettä. Join vähän lisää sokeripitoista mehua ja laskin liikkeet uudelleen, ei yhtään liikettä. Jossain vaiheessa liikelaskennan jälkeen tunsin hikan, mutta sitä ei ilmeisesti lasketa liikkeeksi, eli soitin varmuuden vuoksi Jorviin ja kyselin tahtovatko näytille. No hepä tahtoivat ja aloin katsomaan julkisia ja kysyin J:n siskoa mukaani seuraksi, J kun jäi luonnollisesti poikien kanssa kotiin.

Kun saavuin Jorviin, odotin pienen hetken ja pääsinkin siitä melkein heti käyrille. Kätilö ei meinannut ensin löytää sydänääniä ollenkaan ja kun ne löytyivät, katosivatkin ihan yhtä nopeasti kun kätilö päästi irti niistä sydänääniä mittaavista laitteista (joiden nimeä en tähän hätään muista) ja senpä vuoksi sydänäänien etsiminen ja jatkuvan käyrän saaminen oli työn ja tuskan takana. Itse en voinut liikkua senttiäkään kun käyrä saatiin piirtymään, sillä jos liikahdin vähänkin, katosi sydänäänet kuuluvista. Ja voin muuten sanoa ettei ollut järin mukavaa matalan verenpaineen kanssa maata selällään (vaikka päätä olikin nostettu mahdollisimman paljon) kun koko ajan huippasi ja yhtään ei voinut liikkua... Käyrää otettiin vähän päälle tunnin verran ja sydänäänet kuuluivat vahvoina ja hyvinä, vaikkakin välillä katosivatkin kuuluvista kun liikuin vahingossa muutamaan otteeseen...

Koska liikkeitä ei tuntunut käyrillä olon aikanakaan, vaikka käyrät niitä löysivät muutamaan otteeseen, päätti kätilö pyytää lääkärin ultraamaan jotta saataisiin ihan sata prosenttinen varmuus että Tyypillä olisi kaikki ok. Hetken aikaa jouduin odottelemaan lääkäriä, mutta onneksi hänkin saapui paikalle suhteellisen pian. Ultrassakin oli vauvalla kaikki ok ja mitään hälyttävää ei löytynyt. Painoarviokin saatiin ja Tyyppi oli nyt noin 3050g painava, eli paino menee hiukan keskikäyrän alapuolella, vaikka vatsan koko onkin mennyt koko ajan yläkäyrillä tai yläkäyrän yläpuolella... Lääkäri lohdutteli liikkeiden tuntemattomuutta sillä, että en tosiaankaan ole ensimäinen ja tuskin viimeinenkään joka juuri viikolla 38 tai yli tulee tarkastuttamaan vauvan voinnin liikkeiden tuntemattomuuden vuoksi. Lisäksi istukka oli kokonaan vauvan ja vatsan välissä, joten sekin heikentää liikkeitä kuulemma todella paljon. Kätilö halusi kumminkin vielä käyrille käymään, sillä ultauksen aikana lääkäri sai näkymään vain yhden spontaanin liikkeen.

Tällä kertaa kätilö laittoi käyrille eri huoneeseen, sillä siellä olisi kuulemma paremmat laitteet ja saisin olla kyljelläni jottei päästä alkaisi huippaamaan niin paljon. Käyrät piirsivät tasaista viivaa sydänäänille ja ne olivat siis edelleen vahvat. Jossain vaiheessa alkoi supistamaankin aika kivuliaasti ja tuntui kuin selkärankaa revittäisiin kahtia. Voimakkaimmillaan laite sai mitattua supistusten voimakkuudeksi noin 50. Lisäksi tuntui että supistuksia tuli koko ajan, joten hiukan sain taas muistella miltä synnytys tuntuukaan ja voin suoraan sanottuna sanoa etten odota yhtään innoissani sitä kipua, vaikkakin kaikkea muuta synnytykseen liittyvää odotankin...

Jonkun ajan päästä kätilö tuli ilmoittamaan, että kaikki vaikuttaisi olevan hyvin ja pääsisin jo kotiin. Supistusten veikkasi johtuvan siitä, että makasin pitkän aikaa samassa asennossa ja ei siis epäillyt niiden olevan vielä synnytykseen liittyviä, menihän Eemilin ja Veetinkin raskauden 42 raskausviikkoon. Kätilö kumminkin tutki vielä kohdunsuun tilanteen varmuuden vuoksi ja kohdunkaulaa oli vielä jäljellä, mutta kohdunsuu oli noin sormelle auki, voi siis hyvinkin olla ettei Tyyppi mene yliaikaiseksi ainakaan paljon. Tai sitten minun tuurillani menee, mutta sen näkee sitten... Kotiin päästyä supisteli vielä hiukan ennen kuin sain unen päästä kiinni, mutta nekin supistelut loppuivat sitten. Nyt sitten vain odotellaan että milloinkas minimies suvaitsee tulla ulkomaailmaan tutustumaan perheeseensä, toivottavasti mahdollisimman pian, sillä koko perhe jo odotteleekin innokkaana ja Eemilkin odottaa että uusi vauva syntyy ja tulee leikkimään hänen kanssaan. Vaikka, leikkiaikaan menee vielä jonkun aikaa syntymän jälkeenkin...