lauantai 29. lokakuuta 2016

Rentouttava(ko?) päivä messuilla.

Viime viikon perjantaina oli poikien päiväkoti kiinni ja ajattelin että voisin tehdä lasten kanssa jotain kivaa vähän niinkuin vaihtelun vuoksi. Ajattelinkin että messuille lähteminen olisi lasten mielestä kivaa ja saisimme hieman tekemistä vaikka messujen aihe olikin I Love Me eli ei varsinaisesti mikään lasten messut. Tiesin että koko reissu voisi olla totaalinen katastrofi, mutta silti olin uhkarohkea.

Aamulla pakkailin eväitä mukaan ja Niilo etsi innoissaan reppua. Kolme isointa poikaa pukivat innoissaan ja ajattelin että olisiko sittenkin edessä kiva päivä lasten kanssa liikenteessä. Ensimmäiset merkit siitä että lähtö olisi kannattanut jättää väliin tulivat jo kotona. Sekä Eemil että Veeti kiljuivat eteisessä tuntia ennen suunniteltua lähtöä ja tahtoivat olla menossa vaikka yritin selittää että nähtäisiin minun serkkuni vasta myöhemmin siellä. Hetken päästä alkoi Leevikin kiukkuamaan ja ajattelin että pakko se on liikkua ennen kuin kaikki lapset kiukkuavat ja ehkä Leevikin nukahtaisi vaunuihin...

Matka sujui yllättävän hyvin, pojat söivät junassa eväitään ja osasivat käyttäytyä. Yllätyinkin, että kerrankin matkustaminen kaikkien neljän kanssa sujui hyvin sillä yleensä matkustaminen on yhtä isoa sirkusta. Matkalla ihmeteltiin maisemia junan ikkunasta ja kävellessä juna-asemalta Messukeskukselle löytyi paljon kaikkea ihmeteltävää. Kerkesin jopa elättelemään toiveita että jos kerrankin reissu johonkin sujuisi kivasti ilman harmaita hiuksia.

Messukeskuksessa nähtiin J:n äiti ja sisko joiden kanssa pyörittiinkin messuilla melkein koko aika. Jossain vaiheessa Niilolla alkoi kumminkin mennä väsymys ihan yli ja poika alkoi pelleilemään muunmuassa vetämällä housut nilkkoihin joka käänteessä kun itse käänsin pääni sekunniksikaan. Lisäksi Leevi alkoi meneytää hermojaan ihmispaljouteen ja poika alkoi kiukuttelemaan vaunuissa joka ikisen pysähdyksen aikana. Tämän lisäksi Veeti sai energiaa Niilon pelleilystä ja Veeti yritti juosta karkuun aina kun silmä vältti.

Tarkoitus oli alunperin että oltaisiin liitytty serkkuni seuraan mutta valitettavasti poikien käytös alkoi olla sen verran levotonta että kerkesin näkemään serkkuni sekä hänen vauvansa vain hyvin pikaisesti. Kotimatka oli myös kaikkea muuta kuin helposti tehty sillä Niilo sekä Veeti pinkoivat joka käänteessä karkuun ulkonakin ja Leevi potki kengät jalastaan vähän väliä. Lopputulos kotimatkalla olikin se, että soitin J:lle josko hän heittäisi meidät autolla kotiin loppumatkan ja onneksi J suostui. Kotiin päästiin siis turvallisesti poikien käytöksestä huolimatta.

Messureissu olikin tällä kertaa kaikkea muuta kuin rentouttava ja ensi kerralla kun menen messuille niin ainoa mukaan lähtijä on näillä näkymin Eemil ellen kärsi jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä jälleen... Luonnollisesti reissusta ei siis myöskään ole kuvia tällä kertaa kun puolet lapsista olisi muuten kerenneet karata jos olisin edes miettinyt kuvaamista.

torstai 27. lokakuuta 2016

Vihdoin sain tupakanpolton lopetettua!

Tämmöinen tosi pikainen päivitys työmatkalla joka ehkä hieman selventää miksi olen ollut tavallista hiljaisempi. Oli nimittäin hieman huonoa oloa ja sairastelua tuossa alkuviikosta joten tupakan poltto loppui samalla. Blogiin en osannut keskittyä kunnolla, mutta nyt taas ryhdistäydyn!

Vielä on hieman opeteltavaa siinä että mitä teen silloin kun tavallisesti olisin polttanut tupakan, mutta vähitellen siihen oppii. J:hän lopetti tupakanpolton ja parisen viikkoa sitten joten nyt oli hyvä aika seurata perässä kun tupakka aiheutti entistä huonomman olon.

Nyt vain toivotaan että lopetus onnistui pysyvästi.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Aamupalat, välipalat ja iltapalat perheessämme

Perheessämme on lähes tulkoon joka päivä sama ongelma, mitä söisimme iltapalaksi. Aina kun ei jaksaisi samaa syödä ja pojatkin tahtovat välillä jotain hieman erilaisempaa niin on pakko miettiä välillä tarkkaakin että mitä sitä tänään söisi.

Aamu- ja välipalat on onneksi arkisin ulkoistettu päiväkodin hommiksi ja näin ollen näiden suhteen miettimisongelmia on vain viikonloppuisin. Viikonloppuisin Eemil tekee melkein aina aamupalan koko porukalle ja tämä helpottaa omaa hommaani ihan suunnattomasti. Yleensä Eemil tekeekin koko porukalle esimerkiksi voileipiä tai nappaa jääkaapista jugurttia kaikille. Puuroa syömme harvemmin sillä pojat eivät useinkaan tahdo puuroa kotona kun sitä on kumminkin tarhassa melkein joka aamu tarjolla.

Iltapaloista yksi poikien ehdoton lemppari on uunilihikset, eli uunissa lämmitettyjä lihapiirakoita joiden välissä on nakkeja sekä juustoa. Näitäkään ei kumminkaan kauhean usein viitisi mutustaa joten välillä on keksittävä muutakin...


Saimme Mammalandian ja Roberts Berrien kanssa yhteistyössä kokeiltavaksi uusia Moomin Berries mustikkajuomia. Olinkin jo aiemmin nähnyt näitä lapsimessuilla, mutta silloin Niilo oli jo niin väsynyt messuiluun etten pahemmin kerennyt tuotteeseen tutustua. Lisäksi tuotteen nimi oli tuolloin vielä Moomin Smoothie ja smoothiehan tämä tuote ei ole, joten nimi muutettiin berriesiksi. Nämä meidän testiin saamamme purkit ovat vielä vanhalla nimellä, mutta jatkossa purkit kulkevat tosiaan uudella nimellään.

Muumi Berrieitä on kahta eri makua, vadelma ja mustikka. Molemmissa on kumminkin päivän marjat yhdessä purkissa ja ainakin meillä mustikka berrie hävisi poikien vatsoihin nopeammin kuin tajusinkaan.


Plussaa näissä kätevissä marjajuomissa on se, että nämä säilyvät huoneenlämmössä (vaikkakin ovat paremman makuisia kylmänä) joten Berrie on todella helppo napata evääksi ilman pelkoa siitä että se pilaantuisi liian lämpimässä. Lisäksi repäisykannen alta paljastuu pienempi juomareikä joten riski siihen, että mustikat ovat pitkin rinnuksia on pienempi.

Harmikseni juodun kumminkin toteamaan, että ainakaan itse en ole näihin vielä kauppojen hyllyillä törmännyt ja jos itse tahdot näitä kokeiluun niin tuotteet on tilattava Roberts Berriesin sivuilta. Tarjolla on kumminkin myös muita makuvaihtoehtoja ilman Muumia, joiden uskoisin myös olevan lasten makuun vaikkeivat ne olekaan nimenomaan lapsille mainostettuja.

Nämä ovat kumminkin hyvä vaihtoehto esimerkiksi välipalalle leivän kanssa ja Berriesit sopivat loistavasti myös puuron joukkoon tuomaan lisämakua.

Roberts Berrie on muuten nyt viikonloppuna I Love Me messuillakin, eli jos tuotteet kiinnostavat niin suosittelen suuntaamaan heidän osastolleen.


Postaus toteutettu yhteistyössä Mammalandian ja Roberts Berrien kanssa.
Mammalandian Facebook-sivut.
Roberts Berrien Facebook-sivut.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Niilon 6. puheterapiakäynti

Keskiviikkona oli Niilon 6. puheterapiakäynti ja pian ollaankin siis jo puolivälissä viidestätoista käynnistä jotka pitää käydä ennen kuin saamme lähetteen erikoissairaanhoidon piiriin tutkimaan miksei Niilo puhu.

Jälleen kerran Niilolla oli mukana pulla, sekä pillimehua sillä puheterapeutti halusi tälläkin kertaa tarkkailla Niilon suun motoriikkaa syönnin ohessa. Tällä kertaa Niiloa vaan ei pahemmin tuntunut huvittavan syöminen kun hän huomasi että häntä tuijotetaan. Niinpä luovutimme syömisen tarkkailun ja puheterapeutti aloitti tehtävien teon Niilon kanssa.

Tällä kertaa tehtävinä oli taas kerran tukiviittomien opettelua, sekä ymmärtämisen hahmotuksen harjoittelua pelin ohella. Pelissä Niilon piti kiinnittää kuviin niihin sopivat hahmot ja tehtävä sujuikin ihan hyvin vaikka välillä Niilo kokeili naureskellen että josko kuvaan sopisi eri kuva kuin kuuluisi. Tukiviittomien aiheena oli tällä kertaa kulkuvälineet niinkuin esimerkiksi lentokone, paloauto ja moottoripyörä. Puheterapeutti testasi myös miten Niilo muisti viime kerralla opetellut eläinten tukiviittomat. Muutaman Niilo muisti eläimistä, mutta ei kaikkia.

Jossain vaiheessa tehtävien tekoa Niilo alkoi huomaamattomasti myös syömään eväänä ollutta pullaansa. Syöntiä hetken tarkkailtuaan puheterapeutti kertoi epäilevänsä ettei Niilo puhuisi koska suun motoriikassa olisi hieman ongelmaa. Kuulemma tämä on synnynnäistä jos tästä on kyse, mutta vasta erikoissairaanhoidossa voitaisiin tehdä virallinen diagnoosi syystä.

Lyhyesti sanottuna puheterapiakäynti meni melko samanlailla kuin aina ennenkin. Nyt seuraava käynti olisi jo ensi viikolla ja toivottavasti käynnit olisi pian käyty jotta pääsisimme jonottamaan aikaa tutkimuksiin...

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Jälleen edistystä koiran kanssa.


Jokin aika sitten, tai oikeastaan silloin kun kirjoitin ensimmäisiä kuulumisia Windyltä kerroin siitä kuinka opetan arkitottelevaisuuskäskyjä Windylle koirapuistossa. En nimittäin uskaltanut pitää koiraa vapaana sillä pelkäsin että koira voisi singota ihan milloin vain linnun tai minkä tahansa eläimen tai asian perään mitä koira sattuu näkemään.
Toisaalta koirapuistossa treenaaminen oli hieman hankalaa sillä aina piti olla varuillaan jos paikalle tulisi toinen koira ja lopettaa treenaus siihen.

Yksi päivä kumminkin rohkaisi itseni kun olimme koko porukan voimin metsälenkillä. Löysimme metsästä nimittäin kivan aukean keskellä pöpelikköä ja päätin että siellä jos missä uskaltaa kokeilla juoksuttaa Windyä ensimmäisen kerran vapaana. Päästinkin koiran vapaaksi ja yllätyin todella suuresti kun Windy kuunteli minua koko ajan ja vahti ettei joudu liian pitkälle yhdestäkään perheenjäsenestä. Lapsien liikkeitä Windy tarkkaili vieläkin tarkemmin kuin minun tai J:n liikkeitä mutta tarkkailun lomassa koira nautti todella paljon metsässä juoksemisesta sekä keppien noutamisesta.


Tuon yhden kerran jälkeen Windy onkin päässyt useammankin kerran juoksemaan metsässä vapaana. Koirasta huomaa hyvin kuinka se nauttii vapaana juoksemisesta ja muunmuassa siitä että heittelen keppejä joiden perässä on kiva juosta.
Ainoastaan yhden kerran Windy on meinannut lähteä oravan perään mutta silloinkin tyttö tuli takaisin ihan vain kutsumalla. Lintujen perään Windy ei ole edes yrittänyt lähteä vapaana ollessaan toisin kuin hihnalenkillä saan koko ajan olla kieltämässä kiskomasta pikkueläinten perään.

Vapaana ollessa Windy ottaa kontaktia aivan eri tavalla kuin hihnassa ollessaan ja näin ollen koira tuntuu löytävän korvansa aina kun saa olla vapaana. Perustottelevaisuuden treenaaminen onkin siis helpottunut kun Windy selkeästi kuuntelee käskyjäni vapaana ollessaan ja hyvin pientä edistymistä onkin tapahtunut. Itse olen tässä vaiheessa tyytyväinen pieneenkin edistykseen ja vähitellen koira oppii lisää.

Nyt odotellaan talvea että koira pääsee kahlaamaan hangessa ja saakin nähdä mitä Windy pitää lumesta.

torstai 13. lokakuuta 2016

Viikonloppu kahden lapsen kanssa


Perjantaina lähti kaksi isointa lasta vaarilleen viikonlopuksi joten jäimme J:n kanssa viikonlopuksi vain kahden pienimmän lapsen kanssa. On suhteellisen harvinaista että saamme viettää viikonloppua vain kahden lapsen kanssa ja jo perjantaina tuntuikin ihanan hiljaiselta kun vain kaksi lasta oli kotona.

Mitään ihmeellistä tekemistä emme perjantaille järjestäneet sillä pojat olivat kumminkin olleet normaalisti päiväkodissa ja päiväkodin jälkeen ei kovinkaan montaa tuntia jää ennen kuin onkin jo aika ruveta iltatoimille ja niinpä vietimme vain rauhallista koti-iltaa katsoen lastenohjelmia kerrankin ilman tappelua kanavasta.

Lauantaina sen sijaan lähdettiin juoksuttamaan Windyä hieman pidemmälle koirapuistoon ja jo se, että käytiin koirapuistoilemassa hieman pidemmällä tuntui olevan Niilosta erittäin hauskaa. Mukaan lähti myös veljeni avovaimo joka juoksutti sekä koiraa, että Niiloa koirapuistossa jossa ei ollut lisäksemme muita.
Kotimatkalla kiersimme pidempää reittiä kotiin jotta tuli samalla ulkoiltua, että väsytettyä Niilo kun pelkkä leikkipuistossakaan olo ei tunnu Niilolle riittävän väsytykseen. Illalla sitten tilattiin iltapalaksi pizzaa joka tuntui Niilosta olevan ihan huippu juttu. Leevi ei ihan vielä omaa pizzaa saanut, mutta sai hänkin maistaa vähän pizzaa muilta ja poika sai myös reunoja syödäkseen jotka itseasiassa tuntuivat maistuvan paremmin kuin pizza.


Sunnuntaina nukuttiin tavallista pidempään kun kerrankin isommat pojat eivät olleet herättämässä Niiloa heti aikaisin aamulla ja huomasi muuten Niilosta hyvin sen, että poika oli paljon pirteämpi pidemmälle päivää kuin normaalisti. Jo aamusta alkaen otettiin ihan rennosti ja Niilo katselikin aamun lastenohjelnia suhteellisen pitkään. Mitään kovin erikoista ei tehty kun Niilo, sekä Leevi nauttivat jo siitä ettei kukaan häirinnyt heidän leikkejään.

Isommat pojat kotiutuivat iltapäivästä ja he kertoivatkin innoissaan kuinka olivat muunmuassa päässeet ajamaan mönkijällä vaarin kanssa. Pojilla oli ollut hauskaa ja he kyselivätkin heti milloin pääsevät uudelleen. Olikin kiva kun pienemmät pojat saivat hieman enemmän omaa aikaa minun ja J:n kanssa ja isommat pojat saivat erilaista tekemistä viikonlopuksi.

tiistai 11. lokakuuta 2016

WheyHey proteiinijäätelöitä - se terveellisempi jäätelö


Saimme Oy Valkoiselta Ristiltä testiin WheyHey proteiinijäätelöitä joita odotinkin innolla testiin. Lupaukset terveellisemmästä jäätelöstä nimittäin kuulostivat todella hyvältä ja kun jäätelön sanottiin sopivan lapsillekin, en epäröinyt hetkeäkään ettenkö olisi tarttunut tilaisuuteen.

Kyseessähän on siis jäätelö jonka valmistuksessa ei ole käytetty yhtään sokeria vaan jäätelö on makeutettu xylitolilla. Näin ollen WheyHey onkin myös lapsille sopivampi vaihtoehto. Toki tämänkin herkun kanssa on muistettava kohtuus, sillä proteeniä jäätelössä on noin 20 grammaa joten on katsottava ettei lapset saa liikaa proteiinia tästä jäätelöstä. Tarkemmin proteiininä on käytetty heraproteiini-isolaattia joka on käsittääkseni fitness piireissä hyvin käytetty proteiini.


Hiilihydraatteja WheyHeyssä on 12,5 grammaa joten tuote sopii myös diabeetikoille. Tämä jäätelö nimittäin pitää verensokerit tasaisina eikä aiheuta niissä kohtuutonta piikkiä. Voisikin siis sanoa, että tämä jäätelö sopii jopa välipalaksi, tosin hieman maukkaammaksi sellaiseksi. Yksi purkki WheyHeyn jäätelöä vastaa noin yhden kananrintafileen syömistä ravintoarvoiltaan eli miksipä ei voisi välillä korvata yhtä välipalaa jäätelöllä.

Mitä meidän perheemme sitten piti tästä jäätelöstä?
Alkuun jäätelö oli todella kovaa kun sen otti pakastimesta, mutta jäätelö alkoi sulaa kohtuullisen vauhdikkaasti. Ihan heti pakastimesta oton jälkeen Niilo onnistui katkaisemaan lusikan kun yritti syödä jäätelöä, eli suosittelen pientä odotusta ennen kuin käyt herkun kimppuun.
Makuvaihtoehtoina WheyHeyssä on mansikka, suklaa, vanilja ja banoffee. Meidän neljä poikaa pitivät kaikista eri mauista ja suosikikseen he nimesivät suklaan.


Itse en jotenkin osannut tykätä tämän jäätelön koostumuksesta taikka mausta. Olen todennäköisesti totuttanut itseni liikaa sokerin makuun ja näin ollen en osannut nauttia sokerittomasta jäätelöstä. Vanilja oli kumminkin omasta mielestäni parhaan makuinen.

WheyHeyn jäätelöä on saatavilla suurimmassa osassa ruokakauppoja ja mitä olen itse huomannut niin hinta vaihtelee 3-4 euron välillä.

Postaus toteutettu yhteistyössä Oy Valkoinen Ristin ja Mammalandian kanssa.
WheyHeyn Facebook-sivut.
Mammalandian Facebook-sivut.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Muumivaippa-arvonnan voittaja


Niilo sai toimia arvonnan onnettarena ja poika olikin innokkaasti apulaisena jo kun kirjoitin osallistujat lapulle, sekä leikkasin jokaiselle osallistujalle omat laput.

Tämän jälkeen laput taiteltiin ja laitettiin hattuun jossa ne sekoitettiin.


Sopivaa lappua Niilo kaiveli hatusta pienen hetken kunnes lopulta löytyi lappu jonka Niilo nosti.

Tällä kertaa voitto osui seuraavalle lapulle. Onnea voittajalle johon on otettu henkilökohtaisesti yhteyttä!


lauantai 8. lokakuuta 2016

Onko suurperheen äitinä rankkaa?

Kysymys postaukseeni oli tullut vain yksi kysymys, jossa kysyttiin että onko suurperheen äitinä rankkaa. Aiheesta saa helposti kirjoitettua paljonkin ja näin ollen ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksen aiheesta sen sijaan että vastaisin siihen lyhyesti muutamalla lauseella.

Ihan suoraan sanottuna sanon heti alkuun että jos joku olisi varoittanut tarpeeksi ajoissa siitä kuinka rankkaa välillä voikaan olla niin lapsilukumme voisi olla ihan toinen. Tästä huolimatta todellakaan aina ei ole rankkaa ja jokainen neljästä lapsesta on aivan yhtä rakas minulle. En muuttaisi yhtikäs mitään lapsiluvussamme tällä hetkellä, mutta kuten sanoin niin luku voisi olla toinen jos minulle oltaisiin puhuttu rankkuudesta rehellisesti (tai jos olisin kuunnellut...)

Kaikkein rankinta on silloin kun koko perhe sairastaa samaan aikaan. Tai oikeastaan jopa silloin vaikka olisinkin vain ainoa sairastava. Neljän lapsen kanssa kun ei oikeastaan levätä yhtään ja vaikka lapset olisivat kovassakin kuumeessa niin virtaa heillä silti riittää. Hyvänä esimerkkinä vähän päälle viikon takainen kuumeeni. Makasin sängyn pohjalla kuolemaa tekevänä ja koko päivän aikana liikuin tasan vessaan ja juomaan. Illalla keräsin voimiani sen verran että pääsin koiran kanssa ulos. Onneksi J oli apuna ja käytti koiran sekä auttoi minua muunmuassa hoitamalla lapset sekä kantamalla minulle milloin mitäkin flunssalääkettä. Lapset eivät kumminkaan tuntuneet tajuavan kuinka kipeä olin ja pojat riehuivat normaaliin tapaansa sekä herättivät minut vähän väliä. Onkin pakko myöntää, että meillä lapset menevät päiväkotiin jos sairastan ja lapset ovat terveinä. Haluan aina parantua mahdollisimman pian eikä se onnistu ilman lepäämistä. Lepääminen taasen ei onnistu jos olen lasten kanssa yksin kotona.


On kumminkin todella ihana seurata kuinka pojat kasvavat yhdessä ja heistä on seuraa toisilleen. On toki päiviä jolloin leikkiminen on pelkkää tappelua leluista ja kiljumista, mutta on myös päiviä jolloin kaikki neljä poikaa leikkivät yhdessä nätisti niin ettei minua huolita edes katselemaan leikkimistä. Mutta sisarusrakkauteen kuuluu myös riidat ja uskoisin että pojat tulevat olemaan hyvissä väleissä aikuisinakin kun ikäeroa on kumminkin niin vähän. Ainakin toivon niin...

Välillä saatan myös väsyneenä ajatella että mitähän oikein olen miettinyt kun tällaisen lapsilauman olen mennyt hankkimaan. Onneksi lapset kumminkin kasvavat kovaa vauhtia ja koko ajan arki helpottaa vain enemmän. Tietenkin edessä on vielä muunmuassa neljä suunnilleen samaan aikaan teini-iässä olevaa poikaa ja niiden paimentaminen, mutta onneksi tähänkin on vielä aikaa. Enkä kyllä toistaalta osaisi edes ajatella muunlaista arkea kuin arkea työtä tekevänä suurperheen äitinä sekä koiran omistajana. Lisää lapsia ei missään nimessä ole enää tulossa joten joskus tulevaisuudessa perhe kasvaakin vain karvaisella perheenjäsenellä.

Lyhyesti sanottuna suurperheen äitinä on joskus rankkaa mutta niin on varmasti vain yhden lapsen äideilläkin. Jos joku väittää ettei äitinä olo ole ikinä rankkaa niin tahdon ehdottomasti tavata tämän henkilön ja tietää että miten hän oikein tekee sen ettei ikinä väsyttäisi tai olisi väsyttänyt.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Olisiko aika lopettaa imetys?

Tämä kysymys on nyt pyörinyt päässäni jonkun aikaa sillä olen miettinyt suoraan sanoen että jaksanko enää imettää. Leevihän on jo 1v3kk vanha ja imetän edelleen öisin, sekä silloin kun poika kipuaa tissille. Kyse siis on tosiaan jo kipuamisesta sillä Leevi osaa kiivetä itse sohvalle ja poika tulee nostamaan paitaani ihan omatoimisesti kun hän tahtoo tissille. Tätä saattaa tapahtua useamman kerran päivässä ja vähitellen olen alkanut vähentämään imetyskertoja niin etten imetä joka kerta kun poika niin tahtoisi. Tällä on muuten nyt jo ollut huomattava vaikutus Leevin ruokailuun joten aiempi huonosti syöminen on melko varmasti johtunut liiasta tissittelystä...

Yömme ovat edelleen suhteellisen katkonaisia ja katkonaiset yöunet onkin se syy miksi olen alkanut miettimään imetyksen lopetusta. Ruokailuja on yön aikana noin kolme kappaletta ja nukahtaminen tapahtuu sekä yöunille, että päiväunille imetyksen avulla. Osaahan Leevi onneksi jo nukahtaa myös nokkamukin tai tuttipullonkin kanssa, mutta näistäkin olisi hyvä päästä eroon unien yhteydessä.

Oma tavoitteenihan oli imettää ainakin vuoden ikään saakka ja se on nyt ylitetty. Leevin vatsa kestää jo lehmänmaitoa ja imetyksen lopettaminen helpottaisi tukiperheen saamista. Lisäksi Leevi on alkanut rinnalla ollessaan raapimaan sekä nipistelemään toista rintaa ja tämä ei tunnu kovinkaan mukavalta. Vielä epämukavampaa on se kun Leevi välillä iskee hampaansa lukkoon syödessään. Voin muuten sanoa että tuollaisella pienellä lapsella on yllättävän iso puruvoima ja terävät hampaat...

Nyt sitten jääkin pohdittavaksi että miten lopetan imetyksen? Pakko meinaan myöntää etten ole varma osaanko. Imetys on äärimmäisen helppo keino saada lapsi nukahtamaan sekä rauhoittumaan, mutta koska en tunne itse enää imetystä kivaksi niin koen parhaimmaksi sen lopettaa.
Ihan ensin pitäisi kai aloittaa siitä, että lopetan imettämisen päivällä ja sen jälkeen vähentää yösyöttöjä. Viimeisenä on vissiin fiksuinta lopettaa tissille nukuttaminen. Tällaiset neuvot muistelen ainakin saaneeni kun lopettelin Niilon imetystä, mutta jotenkin tuntuu että olen unohtanut kaikki nuo neuvot. Pitää vissiin vielä kysellä fiksummilta neuvoja imetyksen lopettamiseen sillä vaikka imetyksen lopettaminen ei ole mitään ruudin keksimistä niin haluan hoitaa asian mahdollisimman kivuttomasti. Lisäksi haluan lopettaa imetyksen niin ettei se tunnu Leevistä niin kamalan pahalta.

Nyt vain toivotaan että onnistun tässä.

Miten teillä lukijoilla on sujunut imetyksen lopettaminen?

tiistai 4. lokakuuta 2016

Testissä Muumivaipat ja Arvonta!

Sain ihan huippu yhteistyö tarjouksen Mammalandian ja Delipapin kanssa johon en voinut olla tarttumatta. Vaippoja meillä nimittäin menee todella paljon ja aika monia vaippamerkkejä on jo tullut testattua, mutta Muumivaipat ovat jääneet testaamatta jostain syystä. Suurin ongelma vaipoissa joita olemme testanneet on tähän mennessä ollut että joko ne haisevat todella pahasti kemikaaleille tai sitten ne päästävät pissat läpi kun Leevi pyörii nukkuessaan niin paljon.


Paketin mukana saimme myös puhdistuspyyhkeitä, sekä kertakäyttöisiä suoja-alustoja. Puhdistuspyyhe paketti kulkee meillä mukana hyvin usein melkein kaikkialla sillä puhdistuspyyhkeiden avulla on helppo putsata muunmuassa naama ja kädet lapsilta liikenteessä ollessa. Käytämme itseasiassa puhdistuspyyhkeitä kohtuullisen usein kotioloissakin lasten naaman putsaamiseen koska se on nopea tapa saada naama putsattua ennen kuin lapset kirmaavat leikkeihinsä takaisin.

Muumivaipat ovat itseasiassa ainoan suomalaisen vaippavalmistajan valmistamia vaippoja, eli kyseessä on kotimainen tuote joka on kaiken lisäksi vieläpä biohajoavaa materiaalia. Vaikka kestovaipat ovatkin kaikkein parhaita valintoja luonnolle, niin esimerkiksi meidän taloudessamme on pyykkiä ihan tarpeeksi ilman kestovaippojakin ja näin ollen Muumivaipat ovat hyvä valinta esimerkiksi meille jotka käytämme kertakäyttövaippoja, mutta tahdomme osaltamme tehdä edes hieman parempia valintoja luontoa ajatellen. Vielä tämän lisäksi on hyvää se, ettei Muumivaipoissa ole käytetty hajusteita taikka klooria joten nämä vaipat ovat parempi vaihtoehto myös lapsen herkälle iholle.


Testissä vaipat ovat osoittautuneet erittäin hyviksi. Vaippa ei vuoda yön aikana, ne ovat pehmeitä ja vaipat eivät haise kemikaaleille. Teippivaipat tuntuvat jokseenkin isommilta kuin muiden merkkien saman kokoiset vaipat, mutta ainakin uskoisin vaippojen siis mahtuvan juuri sen kokoisille lapsille mitä on ilmoitettu. Osasta vaipoista ollaan nimittäin jouduttu ostamaan kokoa isompia sillä vaikkei Leevi ole mitenkään erityisen tanakka niin vaippojen teipit eivät jostain syystä ole meinanneet pysyä kiinni kun vaippa on tuntunut niinsanotusti liian pieneltä.
Housuvaipat taasen ovat sopivan napakoita, mutta eivät purista ja tämä on ehdottomasti plussaa sillä oman kokemukseni mukaan housuvaipat ovat melkein aina jääneet joko liian löysiksi tai ovat olleet liian tiukkoja. Kumminkaan housuvaipat eivät ole ainakaan vielä tuntuneet kaikkein helpoimmalta vaihtoehdolta pukea yliväsyneelle ja kiukkuiselle 1-vuotiaalle joten uskoisin meidän pysyvän vielä ainakin toistaiseksi teippivaipoissa.

Nyt kun Muumivaipat on todettu toimiviksi meidän taloudessamme niin tulemme melko varmasti niitä ostamaan tulevaisuudessakin. Vielä kun olisi aiemmin tajunnut kokeilla Muumivaippojen sopivuutta niin olisi säästynyt aika monen merkin testaamiselta turhaan...


Haluatko sinä kokeilla Muumivaippoja? Sain nimittäin luvan arpoa vaippoja täällä blogissani, joten nyt sinulla on mahdollisuus päästä näitä kokeilemaan tai täydentämään vaippavarastoja jos merkki on entuudestaan tuttu.

Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän julkaisuun ja jättämällä mukaan myös sähköpostiosoitteesi jotta saan voittajaan yhteyden. Lisäarvan saat jos olet rekisteröitynyt blogini lukijaksi, infoathan kommentissasi jos olet lukija.
Osallistumisaikaa on 8.10.2016 saakka ja arvonnan loputtua otan voittajaan mahdollisimman pian yhteyttä.

Postaus toteutettu yhteistyössä Mammalandian ja Delipapin kanssa.
Mammalandian Facebook-sivut.
Muumivaippojen Facebook-sivut.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Uuden asunnon haku jälleen kerran

Blogiani jo pidempään seuranneet tietävät, että perheellämme on ollut valitettavan paljon ongelmaa asuntojen kanssa. Esimerkiksi nykyistä asuntoamme edeltävässä asunnossa tuli vesi läpi vaatehuoneen katosta ja sitä edeltävä asunto oli niin pahasti kosteusvahinko asunto ettei siellä suositeltu asuttavan.

Kuvittelimme jo löytäneemme hyvän asunnon kun muutumme nykyiseen asuntoomme, mutta nyt on tullut ilmi ettei asunto olekaan niin hyvä kuin luulimme.. Jo alkuun ihmettelimme kuplivia tapetteja, sekä kylpyhuoneen tiivisteitä jotka homehtuivat. Tiivisteet käytiin vaihtamassa ja tapettien kuplimisen syyksi annettiin vanhat tapetit joiden liisteri pettää vähitellen. Selvä, ei kai siinä sitten mitään ja hyvä kun asia hoidettiin.

Tiivisteet tosiaan vaihdettiin kesän alussa, mutta nyt ne ovat taas homeessa. Erona aiempaan on kylläkin se, ettei homepilkut ole pientä pilkkua joka pysyy vain tiivisteessä vaan suhteellisen isoja pilkkuja jotka leviävät kaakeleihin. Tämän lisäksi kaakeleihin seinällä, sekä lattiassa kertyy oranssinpunertavaa tahmaa joka toki lähtee pesemällä, mutta puskee takaisin hetken päästä. Lähteehän toki osa noista homepilkuistakin pois pesemällä mutta nekin tulevat aina hetken päästä takaisin. Ei auta suihkunurkan pesu joka suihkun jälkeen vaan silti home ja punertava tahma tulee aina takaisin. Kohta on mennyt pelkkiin kylppärin pesuaineisiin enemmän rahaa kuin muun asunnon pesuaineisiin yhteensä ja ei tuo jokakertainen kylppärin pesukaan tunnu järin mieltä ylentävältä aina suihkun jälkeen.

Neuvoksi saimme huollosta että pitäisi käydä ovi auki suihkussa ja pitää ovea auki myös silloin kuin kukaan ei ole suihkussa. Muuten hieno idea, mutta mielelläni käyn suihkussa ovi kiinni sillä muuten suihkuun on tukemassa mukaan neljä lasta ja koira. Ei kiitos. Ja mitä tuohon oven auki pitämiseen koko ajan tulee niin ihan kiva idea sekin, paitsi en tahdo lasten ja koiran hengaavan muuten vain kylpyhuoneessa eli ovea on pystyttävä pitämään kiinni.

Tilanteen kokonaisuuden huomioon ottaen olemmekin päättäneet, että haemme suosiolla uuden asunnon. Ei ole mitään hyötyä väitellä kylpyhuoneen kunnosta kun selkeästi kukaan ei ole sille mitään tekemässä. Toivottavasti tekevät edes sitten kun saamme uuden asunnon ja muutamme pois... Toivomme että saisimme uuden asunnon pian, mutta asuntojonot ovat aika pitkät.. Pitääkin siis toivoa että homeinen kylpyhuone lapsiperheellä nopeuttaisi asiaa ja että seuraava asuntomme olisi vihdoin sellainen ettei siellä olisi kosteuden kanssa ongelmaa.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Miten meille sopii walesinspringerspanieli?

Nyt kun Windy on asunut meillä jo toista kuukautta, olisi varmaan hyvä hetki kirjoittaa hieman siitä kuinka walesinspringerspanieli sopii meidän perheeseemme.

Alunperinhän koiraa etsiessäni lintukoira ei ollut todellakaan suunnitelmissani vaan mietin enemmänkin rotuja joilla on enemmän perhekoiran maine rotumääritelmässään. En itseasiassa ollut pahemmin edes tutustunut spanieleiden rotumääritelmiin. Ilmoitukseni perusteella minulle kumminkin tarjottiin rotuja, jotka eivät varsinkaan olleet sitä mitä hain tai koira ei muuten ollut hakemani oloinen ja meinasin jo menettää toivoni koiran löytymisen suhteen.
Eräänä aamuna Windyn sijoitukseen antanut henkilö oli kumminkin laittanut minulle Facebookissa viestiä että joko olemme löytäneet koiran. Emme olleet ja niinpä soitin hänelle 6.30 aamulla (On muuten hämmentävin aika milloin olen puhunut puhelimessa sellaisen kanssa jota en varsinaisesti tunne. Tiesin Windyn sijoitukseen antaneen henkilön entuudestaan netistä, mutta en varsinaisesti tuntenut häntä). Sain kuulla, että hänellä olisi koira mahdollisesti etsimässä sijoituskotia ja rodun kuullessani olin epävarma muutaman sekunnin ajan. Sovimme kumminkin, että menisin katsomaan Windyä sillä enhän häviäisi mitään jos kävisin koiraa joka tapauksessa katsomassa.


On varmaan turha kertoa miten koiraan tutustumiskäynti sujui. Hyvinhän se nimittäin sujui ja nyt meillä on koira. Ei sitä rotua mitä alunperin suunnittelin, mutta ihana koira joka tapauksessa.

Voisin aloittaa kertomalla miten walesinspringerspanieli, tai varsinkin Windy yksilönä on juuri meille sopiva. Windy on erittäin helposti laumaansa kiintyvä koira ja varsinkin Leevi on Windylle tärkeä ihminen. Tokihan Leevi on vasta 1-vuotias mutta poika on koiran kanssa jo kuin paita ja peppu kun he touhuavat yhdessä lattialla. Kaksikko saattaa jopa pötkötellä lattialla yhdessä pidemmän tovin vierekkäin. Windy myös vahtii hyvin tarkasti koko ajan mitä lapset milloinkin tekevät. Lenkkeillessä koira pysyy lähes koko ajan lasten lähellä ja vapaana pitäessä ei ole huolta että Windy karkaisi niin pitkään aikaan kun lapset ovat lähettyvillä. Kun tulemme kotiin mistä tahansa, on meillä iloisesti häntäänsä heiluttava koira vastassa joka selkeästi nauttii siitä kun oma lauma on tullut kotiin.


Rotu on kooltaan juuri sellainen kuin etsinkin eli keskikokoinen. Painoa ei ole turhan paljoa ja vaikka Windy vielä kiskookin jonkin verran lenkkeilyssä niin sillä ei ole niin sanotusti liikaa massaa etteikö sille pärjäisi ihan leikiten. Lisäksi Windy ei omalla massallaan saa vahinkoa aikaiseksi vaikka se hepulin saadessaan sattuisikin juoksemaan poikia päin. Karvaa on ehkä hieman liikaa siihen nähden mitä alunperin halusin. Etsin nimittäin lyhytkarvaista koiraa alunperin, mutta ei tuossa Windyn turkissakaan ole mikään kamala homma. Harjaa säännöllisesti ja pesee kun koira näyttää likaiselta. Jonkin verran on välillä päässyt takkuja syntymään, mutta ne ovat yleensä tulleet koirapuistossa riehumisen jälkeen tai pahimmilla rapakeleillä (okei, pahimmat rapakelit meillä on vielä edessä päin mutta tähän astisen koiran omistajauran aikaiset pahimmat rapakelit). Nämäkin takut ovat onneksi auenneet helposti kun pesun yhteydessä on käyttänyt koirashampoota jossa on hoitoaine samassa.

Luonne Windyllä on ihan mahtava. Tämä yksilö ainakin omistaa lehmänhermot ja se ei tunnu hermostuvan mistään. Edes pahimmat poikien hepulit tai uhmakohtaukset eivät saa Windyä hätkähtämään ja tyttö maksimissaan katsoo poikia ilmeellä "mikä tollekin nyt muka tuli?". Leevi on jopa saattanut pariin otteeseen yrittää Windyn yli konttaamista ja tässäkin tilanteessa koira on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ainoa asia mikä on Windyn saanut tähän mennessä säpsähtämään oli ukkosen jyrähdys ulkona ollessa, ei siis kovinkaan paha juttu vaikka pitääkin toivoa ettei uusivuosi aiheuta Windylle minkäänlaista hepulia.


Sitten ne muutamat asiat miksi en välttämättä aio tulevaisuudessa ottaa walesinspringerspanielia seuraavaksi koirakseni.

Kyseessähän tosiaan on lintukoira ja lintukoiralla on tietenkin lintukoiran vaistot. Meillä on vielä Windyn kanssa pitkä matka siihen ettei koira kisko ulkona jokaisen linnun, oravan, päästäisen tai vastaavan pikkueläimen perään. Vaikka tätä taipumusta ollaan hieman saatu opetettua pois niin hyvään hihnakäytökseen on vielä matkaa.

Lisäksi tahtoisin tulevaisuudessa vieläkin helpompihoitoisen turkin omaavan koiran. Toki Windyn turkki ei suurempia huoltoja kaipaa ja sijoitukseen luovuttaja on luvannut hoitaa trimmaamisen ennen näyttelyitä mutta lyhytkarvainen koira olisi hyvä jatke laumaan.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä tahdon seuraavasta koirasta harrastuskoiran mahdollisimman monipuoliseen harrastamiseen. Toki Windystäkin voisi saada kunnon harrastuskoiran pitkäjänteisellä treenaamisella ja hyvillä hermoilla mutta en koe lintukoiraksi jalostettua koiraa varsinaisena sporttikoirana. Windyn kanssa harrastetaan leppoisasti mätsäreissä käyntiä ja se riittää meille oikein hyvin. Joskus tulevaisuudessa voi sitten katsoa muita lajeja mahdollisesti mutta pääsääntöisesti Windy saa viettää meillä ihan kotikoiran elämää.

Enkä nyt tosiaan ole toista koiraa hankkimassa ainakaan pariin vuoteen ja Windy on äärimmäisen ihana koira vaikkei olekaan ihan sitä mitä alunperin etsin. Joka tapauksessa Windy on täydellinen juuri tuollaisena.