lauantai 1. lokakuuta 2016

Miten meille sopii walesinspringerspanieli?

Nyt kun Windy on asunut meillä jo toista kuukautta, olisi varmaan hyvä hetki kirjoittaa hieman siitä kuinka walesinspringerspanieli sopii meidän perheeseemme.

Alunperinhän koiraa etsiessäni lintukoira ei ollut todellakaan suunnitelmissani vaan mietin enemmänkin rotuja joilla on enemmän perhekoiran maine rotumääritelmässään. En itseasiassa ollut pahemmin edes tutustunut spanieleiden rotumääritelmiin. Ilmoitukseni perusteella minulle kumminkin tarjottiin rotuja, jotka eivät varsinkaan olleet sitä mitä hain tai koira ei muuten ollut hakemani oloinen ja meinasin jo menettää toivoni koiran löytymisen suhteen.
Eräänä aamuna Windyn sijoitukseen antanut henkilö oli kumminkin laittanut minulle Facebookissa viestiä että joko olemme löytäneet koiran. Emme olleet ja niinpä soitin hänelle 6.30 aamulla (On muuten hämmentävin aika milloin olen puhunut puhelimessa sellaisen kanssa jota en varsinaisesti tunne. Tiesin Windyn sijoitukseen antaneen henkilön entuudestaan netistä, mutta en varsinaisesti tuntenut häntä). Sain kuulla, että hänellä olisi koira mahdollisesti etsimässä sijoituskotia ja rodun kuullessani olin epävarma muutaman sekunnin ajan. Sovimme kumminkin, että menisin katsomaan Windyä sillä enhän häviäisi mitään jos kävisin koiraa joka tapauksessa katsomassa.


On varmaan turha kertoa miten koiraan tutustumiskäynti sujui. Hyvinhän se nimittäin sujui ja nyt meillä on koira. Ei sitä rotua mitä alunperin suunnittelin, mutta ihana koira joka tapauksessa.

Voisin aloittaa kertomalla miten walesinspringerspanieli, tai varsinkin Windy yksilönä on juuri meille sopiva. Windy on erittäin helposti laumaansa kiintyvä koira ja varsinkin Leevi on Windylle tärkeä ihminen. Tokihan Leevi on vasta 1-vuotias mutta poika on koiran kanssa jo kuin paita ja peppu kun he touhuavat yhdessä lattialla. Kaksikko saattaa jopa pötkötellä lattialla yhdessä pidemmän tovin vierekkäin. Windy myös vahtii hyvin tarkasti koko ajan mitä lapset milloinkin tekevät. Lenkkeillessä koira pysyy lähes koko ajan lasten lähellä ja vapaana pitäessä ei ole huolta että Windy karkaisi niin pitkään aikaan kun lapset ovat lähettyvillä. Kun tulemme kotiin mistä tahansa, on meillä iloisesti häntäänsä heiluttava koira vastassa joka selkeästi nauttii siitä kun oma lauma on tullut kotiin.


Rotu on kooltaan juuri sellainen kuin etsinkin eli keskikokoinen. Painoa ei ole turhan paljoa ja vaikka Windy vielä kiskookin jonkin verran lenkkeilyssä niin sillä ei ole niin sanotusti liikaa massaa etteikö sille pärjäisi ihan leikiten. Lisäksi Windy ei omalla massallaan saa vahinkoa aikaiseksi vaikka se hepulin saadessaan sattuisikin juoksemaan poikia päin. Karvaa on ehkä hieman liikaa siihen nähden mitä alunperin halusin. Etsin nimittäin lyhytkarvaista koiraa alunperin, mutta ei tuossa Windyn turkissakaan ole mikään kamala homma. Harjaa säännöllisesti ja pesee kun koira näyttää likaiselta. Jonkin verran on välillä päässyt takkuja syntymään, mutta ne ovat yleensä tulleet koirapuistossa riehumisen jälkeen tai pahimmilla rapakeleillä (okei, pahimmat rapakelit meillä on vielä edessä päin mutta tähän astisen koiran omistajauran aikaiset pahimmat rapakelit). Nämäkin takut ovat onneksi auenneet helposti kun pesun yhteydessä on käyttänyt koirashampoota jossa on hoitoaine samassa.

Luonne Windyllä on ihan mahtava. Tämä yksilö ainakin omistaa lehmänhermot ja se ei tunnu hermostuvan mistään. Edes pahimmat poikien hepulit tai uhmakohtaukset eivät saa Windyä hätkähtämään ja tyttö maksimissaan katsoo poikia ilmeellä "mikä tollekin nyt muka tuli?". Leevi on jopa saattanut pariin otteeseen yrittää Windyn yli konttaamista ja tässäkin tilanteessa koira on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ainoa asia mikä on Windyn saanut tähän mennessä säpsähtämään oli ukkosen jyrähdys ulkona ollessa, ei siis kovinkaan paha juttu vaikka pitääkin toivoa ettei uusivuosi aiheuta Windylle minkäänlaista hepulia.


Sitten ne muutamat asiat miksi en välttämättä aio tulevaisuudessa ottaa walesinspringerspanielia seuraavaksi koirakseni.

Kyseessähän tosiaan on lintukoira ja lintukoiralla on tietenkin lintukoiran vaistot. Meillä on vielä Windyn kanssa pitkä matka siihen ettei koira kisko ulkona jokaisen linnun, oravan, päästäisen tai vastaavan pikkueläimen perään. Vaikka tätä taipumusta ollaan hieman saatu opetettua pois niin hyvään hihnakäytökseen on vielä matkaa.

Lisäksi tahtoisin tulevaisuudessa vieläkin helpompihoitoisen turkin omaavan koiran. Toki Windyn turkki ei suurempia huoltoja kaipaa ja sijoitukseen luovuttaja on luvannut hoitaa trimmaamisen ennen näyttelyitä mutta lyhytkarvainen koira olisi hyvä jatke laumaan.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä tahdon seuraavasta koirasta harrastuskoiran mahdollisimman monipuoliseen harrastamiseen. Toki Windystäkin voisi saada kunnon harrastuskoiran pitkäjänteisellä treenaamisella ja hyvillä hermoilla mutta en koe lintukoiraksi jalostettua koiraa varsinaisena sporttikoirana. Windyn kanssa harrastetaan leppoisasti mätsäreissä käyntiä ja se riittää meille oikein hyvin. Joskus tulevaisuudessa voi sitten katsoa muita lajeja mahdollisesti mutta pääsääntöisesti Windy saa viettää meillä ihan kotikoiran elämää.

Enkä nyt tosiaan ole toista koiraa hankkimassa ainakaan pariin vuoteen ja Windy on äärimmäisen ihana koira vaikkei olekaan ihan sitä mitä alunperin etsin. Joka tapauksessa Windy on täydellinen juuri tuollaisena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)