Viime viikon perjantaina oli poikien päiväkoti kiinni ja ajattelin että voisin tehdä lasten kanssa jotain kivaa vähän niinkuin vaihtelun vuoksi. Ajattelinkin että messuille lähteminen olisi lasten mielestä kivaa ja saisimme hieman tekemistä vaikka messujen aihe olikin I Love Me eli ei varsinaisesti mikään lasten messut. Tiesin että koko reissu voisi olla totaalinen katastrofi, mutta silti olin uhkarohkea.
Aamulla pakkailin eväitä mukaan ja Niilo etsi innoissaan reppua. Kolme isointa poikaa pukivat innoissaan ja ajattelin että olisiko sittenkin edessä kiva päivä lasten kanssa liikenteessä. Ensimmäiset merkit siitä että lähtö olisi kannattanut jättää väliin tulivat jo kotona. Sekä Eemil että Veeti kiljuivat eteisessä tuntia ennen suunniteltua lähtöä ja tahtoivat olla menossa vaikka yritin selittää että nähtäisiin minun serkkuni vasta myöhemmin siellä. Hetken päästä alkoi Leevikin kiukkuamaan ja ajattelin että pakko se on liikkua ennen kuin kaikki lapset kiukkuavat ja ehkä Leevikin nukahtaisi vaunuihin...
Matka sujui yllättävän hyvin, pojat söivät junassa eväitään ja osasivat käyttäytyä. Yllätyinkin, että kerrankin matkustaminen kaikkien neljän kanssa sujui hyvin sillä yleensä matkustaminen on yhtä isoa sirkusta. Matkalla ihmeteltiin maisemia junan ikkunasta ja kävellessä juna-asemalta Messukeskukselle löytyi paljon kaikkea ihmeteltävää. Kerkesin jopa elättelemään toiveita että jos kerrankin reissu johonkin sujuisi kivasti ilman harmaita hiuksia.
Messukeskuksessa nähtiin J:n äiti ja sisko joiden kanssa pyörittiinkin messuilla melkein koko aika. Jossain vaiheessa Niilolla alkoi kumminkin mennä väsymys ihan yli ja poika alkoi pelleilemään muunmuassa vetämällä housut nilkkoihin joka käänteessä kun itse käänsin pääni sekunniksikaan. Lisäksi Leevi alkoi meneytää hermojaan ihmispaljouteen ja poika alkoi kiukuttelemaan vaunuissa joka ikisen pysähdyksen aikana. Tämän lisäksi Veeti sai energiaa Niilon pelleilystä ja Veeti yritti juosta karkuun aina kun silmä vältti.
Tarkoitus oli alunperin että oltaisiin liitytty serkkuni seuraan mutta valitettavasti poikien käytös alkoi olla sen verran levotonta että kerkesin näkemään serkkuni sekä hänen vauvansa vain hyvin pikaisesti. Kotimatka oli myös kaikkea muuta kuin helposti tehty sillä Niilo sekä Veeti pinkoivat joka käänteessä karkuun ulkonakin ja Leevi potki kengät jalastaan vähän väliä. Lopputulos kotimatkalla olikin se, että soitin J:lle josko hän heittäisi meidät autolla kotiin loppumatkan ja onneksi J suostui. Kotiin päästiin siis turvallisesti poikien käytöksestä huolimatta.
Messureissu olikin tällä kertaa kaikkea muuta kuin rentouttava ja ensi kerralla kun menen messuille niin ainoa mukaan lähtijä on näillä näkymin Eemil ellen kärsi jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä jälleen... Luonnollisesti reissusta ei siis myöskään ole kuvia tällä kertaa kun puolet lapsista olisi muuten kerenneet karata jos olisin edes miettinyt kuvaamista.
:D <3
VastaaPoista