maanantai 29. lokakuuta 2012

Iltaa.

Mitään fiksua en keksinyt otsikoksi, joten olkoon nyt vaikka ajankohtaa ilmaiseva otsikko. Tämän postauksen sisältö nimittäin käsittelee taas varmaan kaikenlaista, joten turhaan otsikoida juttua yhdellä aiheella.

Perjantaina oltiin tosiaan messuilemassa, kuten taisinkin jo viime postauksessa mainita ja messuista jäi hyvä mieli, sillä muutamia joululahjoja löytyi pojille ja ruokamessuiltakin tarttui muutamia tuotteita mukaan. Kirjamessujen puolelta ostin siis Eemilille Barbapapa palapelikirjan, oma äitini osti pojille kaksi kirjaa, joissa toisessa oli "vedettävä" itsestään kulkeva paloauto ja toisessa oli mukana magneetteja, joilla pystyi itse kuvittamaan tarinan. Harmiksi puolet magneeteista on jo kerennyt katoamaan ja tuon paloautokirjan ajoradankin Eemil kerkesi jo tuhoamaan. Oma mummoni, ei poikien isomummi osti Eemilille kirjamessujen puolelta "sanakirjan", eli kirjan jonka avulla voi opetella sanoja ja Veetille Miina ja Manu kirjan (joita en edes tiennyt enään olevan olemassakaan) ja nuokin pistin piiloon joulua odottamaan, jottei pojat saa liikaa tavaraa normaaleina päivinä...
Ruokamessujen puolelta ostin irtoteetä (lakritsi-, suklaa ja mustikkateetä), sekä sen haudutuspallon. Varsinkin tuo mustikkatee oli aivan ihanaa ja se taisikin päästä suosikikseni teelaaduista. Lisäksi ostin aivan ihanaa Välimeren herkut merkkistä chili-aiolia, joka harmiksi on jo melkein loppunut. J:kin kun tykkäsi siitä. Hiukan hukkaostoksi koitui ostamani "juustovohvelipallot", joita siis ostin kolmea erillaista laatua (cheddar, wasabi ja pekoni) ja oikeastaan kukaan ei niistä tykännyt. Kaikki maistuivat samoilta ja juustocreme täyte noiden vohveleiden sisällä ei tosiaankaan ollut mikään varsinainen makuelämys. No, nyt ne odottelevat kaapissa kunnes vaikka joku vieraistamme tykkäisikin niistä ja söisi ne pois.
Ainiin ja musiikkimessuilta löysin J:lle isänpäivälahja pakettiin herralle oman tee- / kaakaomukin. Isänpäivälahjaa kun ei ole todellakaan helppoa keksiä ihmiselle, joka ei a) mitään tarvitse ja b) ei myöskään mitään turhaa tahdo. Onneksi tiedän J:n pitävän tuosta mukista...

Asiasta toiseen näppärästi hypäten. Huomenna olisi Eemilillä varattuna parturiaika aamusta, sillä torstaina olisi tarhakuvaus ja poika olisi kiva saada näyttämään vähemmän tytöltä. Rohkaistuin siis vihdoin varaamaan ihan koneleikkuu ajan ja saapa nähdä miten pian totun sitten Eemilin lyhyisiin hiuksiin, kun nyt pojalla on ollut pienestä pitäen järjetön ruuhkatukka. No, saadaanpahan ainakin siistit hiukset kuviin ja tarkoitushan olisi siis otattaa samalla pojista sisaruskuvat, jotta saadaan kerrankin (tai ainakin toivottavasti) edustavat  yhteiskuvat pojista.

Veetin kehityksestä sen verran, että pikkumies on vihdoin oppinut huutelemaan äitiä ja tuo ilmenee varsinkin kun Veeti on kiukkunen tai väsynyt. Ihana kumminkin, kun kuulee pojan huutavan äitiä, vaikka se sitten olisikin vain kun lapsi on kiukkuinen... Ainiin ja Veeti on oppinut myös kiipeämään asuntomme portaita ylös ja tuossa asiassa Eemil auttaa näppärästi avaamalla portin pikkuveljelle, jottei porttikaan estäisi Veetin ylös pääsyä. Nykyisin onkin siis pakko valvoa huomattavasti tarkemmin Eemilin toimia, ettei vaan pääse tapahtumaan vahinkoa ja Veeti tippumaan portaista...

Nyt kumminkin painelen tuo hoputtavan miehen kanssa katsomaan The Walking Deadia nauhalta. Jatkan taas kun kerkeän ja jaksan.
(ja yritän ryhdistäytyä blogijulkaisu kelpoisten kuvien ottamisessa, ettei teidän joka kerta tarvitsisi lukea täysin kuvatonta postausta)

perjantai 26. lokakuuta 2012

tiistai 23. lokakuuta 2012

Syyssairastelua ja väsymystä

Vähän on jäänyt nyt kirjoittelu kun joku syysväsymys meinaa puskea kovasti päälle ja ei oikein ole jaksanut keksiä jutun aihetta... Nyt ajattelin tulla edes nopeaan kirjoittamaan jotain kuulumisia.
Haettiin siis asuntoa Helsingin puolelta ja olin jo ihan innoissani asunnosta, mutta ei saatu sitä sitten. Niin olisin toivonut, että oltaisiin se asunto saatu ja kerkesin melkeinpä jo innostua siitä, mutta kun ei niin ei... Pakko se on nyt sitten jatkaa asunnon hakua, koska voisin melkein väittää että tässä nykyisessä asunnossa on edelleen jossain kosteutta, Eemil kun ei vaan parannu tuosta jatkuvasta flunssastaan, paitsi silloin kun pikkumies on ainakin yhden yön poissa kotoa, niin flunssa häviää samantien. Ja en usko että asunnossamme olisi niin kylmäkään, että sen takia Eemilille puskisi flunssa koko ajan, koska jos flunssa johtuisi tuosta, niin eikai se paranisi aina samantien kun Eemil on jossain muualla kuin kotona?
Kaikkein inhottavinta tuossa Eemilin jatkuvassa sairastelussa on, että en voi viedä poikaa ryhmikseenkään. Ja ryhmiksen hoitajat eivät tunnu enää edes uskovan Eemilin jatkuvaa flunssaa, vaan hoitajat ovat jo selkeästi alkaneet näyttämään epäilynsä sairastelua kohtaan. Yritä siinä sitten selittää, että lapsi on oikeasti koko ajan kipeä ja mitään ei lääkärissäkään saada todettua, muuta kuin "normaali syysflunssa".
Ja jottei tuota sairastelua olisi vahingossakaan ollut meidän perheessä liian vähän, niin Veetikin kerkesi jo sairastamaan korva- ja silmätulehdukset. Onneksi molemat paranivat äkkiä lääkekuureilla, mutta nukkuminen jäi kohtuullisen vähälle tuona aikana. Ja koska tuo silmätulehdus on niin kauhean kiva tauti, niin se tarttui minullekin, sehän se vasta siistiä olikin... Näh, nyt tämä alkaa mennä jo pelkäksi valittamiseksi sairastelusta, joten jos vaikka kertoisin jotain muitakin kuulumisia.

Ensi viikolla olisi Eemilin tarhakuvauskin ja ennen sitä pitäisi keretä viemään poika parturiin. Tuo Eemilin reuhkatukka alkaa meinaan olla jo kohtuullisen tyttömäinen ja pakko siis saada se siistittyä ennen kuvausta (varsinkin kun itse näppäränä tyttönä leikkasin Eemilille kauhean "siistin" otsatukan, jottei hiukset olisi jatkuvasti silmillä). Ajattelin samalla otattaa pojista myös sisaruskuvan, jos kuvat eivät ole mitään yberkalliita. Saataisiin ainakin edes yksi edustava kuva pojista yhdessä...

Niin ja tosiaan kun viime postauksessa kerroin, että etsimme Albertille uutta kotia, niin se Albertia katsomassa käynyt tyttö tosiaan rakastui Albertiin ja kissa lähti uuteen kotiin viikon päästä siitä. Nyt elämä meillä on rauhoittunut huomattavasti, Eemil ei enää pelkää Riepuakaan, Riepu ei stressaa jatkuvasti ja turkkikin on alkanut Riepulle kasvamaan takaisin. Lisäksi Riepu viihtyy nyt huomattavasti enemmän meidän seurassamme alakerrassa kuin aikaisemmin, sillä nyt ei tarvitse olla koko ajan tappelemassa veljen kanssa. Voisin siis sanoa, että tuo uuden kodin etsiminen Albertille oli paras päätös pitkiin aikoihin. Albertkin kun on ilmeisesti kotiutunut todella hyvin uuteen kotiinsa, eli Albertillekaan muutosta ei koitunut haittaa, pikemminkin muutto oli sillekin vain parempi.

Loppuviikosta olisi edessä kirja-, musiikki-, art forum-, ruoka-, viini-, ja hyvä elämä messut. Voitin tuonne siis kaksi lippua ja tarkoitus olisi mennä käymään. Vielä kun keksisi, että kenen kanssa sitä menisi... J lähtee ehkä mukaan, niin että pyörin messuilla perjantaina aamusta siihen saakka, että J pääsee töistä ja sitten J tulee töiden jälkeen messuille. Oikeastaan mikään muuhan tuosta ei kiinnosta, paitsi nuo ruokamessut ja toivottavasti siellä olisi yhtä hyviä tarjouksia kuin pari vuotta sitten. Onneksi pikkusiskoni tulee meille vahtimaan ainakin Veetiä, niin ei tarvitse pienempää ottaa mukaan kiukkuamaan. Eemil nyt kulkee nätisti mukana ja nauttii menosta, mutta Veetille on tosiaan ehkä parempi jäädä kotiin ja noudattaa omaa päivärytmiään, jottei vaivalla kuntoon saatu rytmi mene ihan pilalle yhden päivän takia...

Nyt kumminkin velvollisuudet kutsuvat ja pitää mennä nukuttamaan Veeti aamupäiväunille + siivoamaan kissanhiekkalaatikko. Kirjoitan taas kunhan juttua keksin.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Hiton syysflunssat.

Eli kuten otsikosta saattaa jo joku arvatakkin, niin meillä ollaan taas kipeinä... Tällä kertaa sairastuskierre alkoi Eemililtä viime viikon perjantaina kun pojan flunssa nousi kolmessa tunnissa 37,4stä 39,9sään ja koska tuo tapahtui illalla, niin eikäs edessä ollut reissu Jorvin lastenpäivystykseen. Pienen odottelun jälkeen päästiin todella mukavan sairaanhoitaja opiskelijan vastaanotolle, joka antoi Eemilille sekä Buranaa, että Panadolia, jotta pieni jaksaisi odottaa lääkärille pääsyä. Opiskelija kurkkasi myös Eemilin korviin, mutta sanoi omien silmiensä perusteella, että korvatulehdusta ei ainakaan olisi. Lopuksi Eemil sai myös autotarran opiskelijalta, sillä pikkumies oli ottanut lääkkeet niin hienosti ja antanut katsoa korviinsakkin ongelmitta...
Lääkärille päästiin myös yllättävän äkkiä, sillä Eemilillä oli polvitaipeissa ja selässä jotain pieniä punaisia näppylöitä (joita itse epäilin hikinäppylöiksi, mutta lääkäri kertoi, että enterorokko kuulemma saattaa alkaa pienillä näppylöillä, jotka sitten muuttuvat rakkuloiksi). Lääkäri kurkkasi Eemilin nieluun ja korviin, kuunteli keuhkot, sekä sydämet ja tutki Eemilin näppylät. Diagnoosina oli normaali syysflunssa ja kotiinviemisiksi saatiin reseptit sekä Buranaan, että Panadoliin. Nyt Eemil on jo kohtuullisen terve, vaikka nenä vielä vuotaakin jonkun verran ja yskääkin löytyy vähäsen, mutta Eemil on silti melkeinpä tervein ihminen perheestämme tällä hetkellä...

Itseäni jäi kumminkin Jorvin lastenpäivystyksen ovessa ollut lappu: "Jos lapsellasi on, tai epäilet olevan vesirokko, jätäthän lapsen ulos tai autoon odottamaan ilmoittautumisen ajaksi" (ei nyt millilleen noilla sanoille, mutta asia oli kumminkin tuo) mietityttämään, sillä itselleni ei tulisi mieleenkään jättää sairasta lasta yksin jonnekin odottelemaan, varsinkaan kun Jorvin päivystys on yleensä aina ihan täynnä jo ilmoittautumisesta saakka... Ymmärrän kumminkin toisaalta tuon lapun pointin, ettei muita tartutettaisi ja ymmärrän myös ettei lasta ole todennäköisesti tarkoitus jättää yksin pihalle tai autoon, mutta en yhtään ihmettelisi vaikka joku väsynyt + ensimäisen lapsen äiti näin toimisikin koska lappu antaa ymmärtää, että niin pitää tehdä...

Nyt kumminkin takaisin aiheeseen, eli sairasteluun. Veeti siis heräsi eilen silmät ihan mielettömästi rähmineenä ja punoittavina, sekä ihan tukossa. Kuumetta ei Veetillä onneksi ollut, eikä se ole onneksi vieläkään noussut. Eilen ajattelin seurailla Veetin silmiä päivän ja kun punoitus laski + rähmiminen loppui, en kokenut tarpeelliseksi viedä lääkäriin. Kunnes sitten tänään kun Veeti heräsi aamulla jälleen silmät melkein umpeen rähmiytyneinä ja edelleen todella tukkoisena, niin päätin soittaa omalle terveyskeskuksellemme ja varata ajan lääkäriin. No, aina ei mene kaikki niin kuin suunnittelen ja automaatti puhelimessa lupasi, että soitto takaisin tulee noin 8.45. Odottelin ja odottelin, kunnes lopulta puhelu tuli 9.50 ja mitä sainkaan kuulla kun yritin saada aikaa. Ei ole. Kaikki lääkäriajat on jo varattu sekä omalta terveyskeskukseltamme, että toiselta terveyskeskukselta joka sijaitsee noin 40min bussimatkan päässä meiltä.
Emme siis päässetkään lääkäriin tänään. Huomiseksi saatiin aika tuonne kauemmalle terkkarille klo 8.00 aamulla ja hiukan karmii jo valmiiksi kipeiden poikien sinne raahaaminen julkisilla... (vaikka Eemil onkin suht terve, niin en silti tykkää ajatuksesta raahata toipilasta julkisilla mihinkään) No, toivotaan että päästään huomenna lääkäriin ajoissa ja että saadaan joku tolkku Veetinkin sairastelulle.

Itsekin olen siis ihan tukossa, kaikki lihakset jumissa ja edes ruoka ei maistu kunnolla. Todella siistiä siis paimentaa lapsia. Onneksi kaverini tulee tänään meille yöksi ja tulee aamulla seuraksi lääkäriin, jotta kerkeän kaverini avustuksella saada pojat ajoissa valmiiksi ja päästään matkaan...

Kissoista vielä sen verran, että kissojen tappelu ei ole edelleenkään rauhoittunut ja nyt Eemil on alkanut pelätä Albertia ihan hysteerisesti. Eemil ei siis suostu portaitakaan kulkemaan jos vain näkee Albertin jossakin lähistöllä. Koimme siis parhaaksi etsiä Albertille uuden kodin ja tänään tuleekin eräs tyttö katsomaan Albertia ja toivotaan että kaikki menisi hyvin ja Albert lähtisi sitten lauantaina uuteen kotiin. Jos vaikka Riepun karvanlähtökin sitten rauhoittuisi ja Eemil uskaltaisi taas kulkea vapaammin...