Syyssairastelua ja väsymystä

Vähän on jäänyt nyt kirjoittelu kun joku syysväsymys meinaa puskea kovasti päälle ja ei oikein ole jaksanut keksiä jutun aihetta... Nyt ajattelin tulla edes nopeaan kirjoittamaan jotain kuulumisia.
Haettiin siis asuntoa Helsingin puolelta ja olin jo ihan innoissani asunnosta, mutta ei saatu sitä sitten. Niin olisin toivonut, että oltaisiin se asunto saatu ja kerkesin melkeinpä jo innostua siitä, mutta kun ei niin ei... Pakko se on nyt sitten jatkaa asunnon hakua, koska voisin melkein väittää että tässä nykyisessä asunnossa on edelleen jossain kosteutta, Eemil kun ei vaan parannu tuosta jatkuvasta flunssastaan, paitsi silloin kun pikkumies on ainakin yhden yön poissa kotoa, niin flunssa häviää samantien. Ja en usko että asunnossamme olisi niin kylmäkään, että sen takia Eemilille puskisi flunssa koko ajan, koska jos flunssa johtuisi tuosta, niin eikai se paranisi aina samantien kun Eemil on jossain muualla kuin kotona?
Kaikkein inhottavinta tuossa Eemilin jatkuvassa sairastelussa on, että en voi viedä poikaa ryhmikseenkään. Ja ryhmiksen hoitajat eivät tunnu enää edes uskovan Eemilin jatkuvaa flunssaa, vaan hoitajat ovat jo selkeästi alkaneet näyttämään epäilynsä sairastelua kohtaan. Yritä siinä sitten selittää, että lapsi on oikeasti koko ajan kipeä ja mitään ei lääkärissäkään saada todettua, muuta kuin "normaali syysflunssa".
Ja jottei tuota sairastelua olisi vahingossakaan ollut meidän perheessä liian vähän, niin Veetikin kerkesi jo sairastamaan korva- ja silmätulehdukset. Onneksi molemat paranivat äkkiä lääkekuureilla, mutta nukkuminen jäi kohtuullisen vähälle tuona aikana. Ja koska tuo silmätulehdus on niin kauhean kiva tauti, niin se tarttui minullekin, sehän se vasta siistiä olikin... Näh, nyt tämä alkaa mennä jo pelkäksi valittamiseksi sairastelusta, joten jos vaikka kertoisin jotain muitakin kuulumisia.

Ensi viikolla olisi Eemilin tarhakuvauskin ja ennen sitä pitäisi keretä viemään poika parturiin. Tuo Eemilin reuhkatukka alkaa meinaan olla jo kohtuullisen tyttömäinen ja pakko siis saada se siistittyä ennen kuvausta (varsinkin kun itse näppäränä tyttönä leikkasin Eemilille kauhean "siistin" otsatukan, jottei hiukset olisi jatkuvasti silmillä). Ajattelin samalla otattaa pojista myös sisaruskuvan, jos kuvat eivät ole mitään yberkalliita. Saataisiin ainakin edes yksi edustava kuva pojista yhdessä...

Niin ja tosiaan kun viime postauksessa kerroin, että etsimme Albertille uutta kotia, niin se Albertia katsomassa käynyt tyttö tosiaan rakastui Albertiin ja kissa lähti uuteen kotiin viikon päästä siitä. Nyt elämä meillä on rauhoittunut huomattavasti, Eemil ei enää pelkää Riepuakaan, Riepu ei stressaa jatkuvasti ja turkkikin on alkanut Riepulle kasvamaan takaisin. Lisäksi Riepu viihtyy nyt huomattavasti enemmän meidän seurassamme alakerrassa kuin aikaisemmin, sillä nyt ei tarvitse olla koko ajan tappelemassa veljen kanssa. Voisin siis sanoa, että tuo uuden kodin etsiminen Albertille oli paras päätös pitkiin aikoihin. Albertkin kun on ilmeisesti kotiutunut todella hyvin uuteen kotiinsa, eli Albertillekaan muutosta ei koitunut haittaa, pikemminkin muutto oli sillekin vain parempi.

Loppuviikosta olisi edessä kirja-, musiikki-, art forum-, ruoka-, viini-, ja hyvä elämä messut. Voitin tuonne siis kaksi lippua ja tarkoitus olisi mennä käymään. Vielä kun keksisi, että kenen kanssa sitä menisi... J lähtee ehkä mukaan, niin että pyörin messuilla perjantaina aamusta siihen saakka, että J pääsee töistä ja sitten J tulee töiden jälkeen messuille. Oikeastaan mikään muuhan tuosta ei kiinnosta, paitsi nuo ruokamessut ja toivottavasti siellä olisi yhtä hyviä tarjouksia kuin pari vuotta sitten. Onneksi pikkusiskoni tulee meille vahtimaan ainakin Veetiä, niin ei tarvitse pienempää ottaa mukaan kiukkuamaan. Eemil nyt kulkee nätisti mukana ja nauttii menosta, mutta Veetille on tosiaan ehkä parempi jäädä kotiin ja noudattaa omaa päivärytmiään, jottei vaivalla kuntoon saatu rytmi mene ihan pilalle yhden päivän takia...

Nyt kumminkin velvollisuudet kutsuvat ja pitää mennä nukuttamaan Veeti aamupäiväunille + siivoamaan kissanhiekkalaatikko. Kirjoitan taas kunhan juttua keksin.