Hopeatoffee purkkaa!

Minä, hopeatoffeen suuri ystävä sain Chloettalta herkullisen ehdotuksen kun heidän suunniltaan kyseltiin mielinkiintoani testata uutta hopeatoffee purkkaa. Eikä muuten tarvinnut miettiä muutamaa sekunttia kauempaa, että tartunko ehdotukseen sillä hopeatoffee on mielettömän hyvää ja näin arvelin ettei siltä maistuva purkkakaan voisi missään nimessä ainakaan huonon makuista olla.

Sainkin paketin viime viikolla käsiini ja nyt ollaan koko perheen voimin maisteltu hopeatoffee purkkaa ja täytyy kyllä sanoa, että en ole tippaakaan pettynyt. Koko muukin perhe on ollut innoissaan uutuudesta.
Tämä uutuuspurkka maistuu ainakin omasta mielestäni juurikin hopeatoffeelle mille luonnollisesti pitääkin ja aina vain parempi, että tämä vaihtoehto on huomattavasti parempi hampaita ajatellen. Hopeatoffee sellaisenaan ei myöskään ole ihan lapsille sopivaa sillä ainakin meidän lapset ovat vielä sen verran pieniä että hopeatoffeeta on hankala saada pureskeltua.ja tämän purkan ansiosta lapsetkin voivat nauttia hopeatoffeen mausta.

Itse en myöskään pidä pahemmin ihan peruspurkista niinkuin esimerkiksi piparmintun makuisista sillä ne ovat omaan makuuni jopa liiankin raikkaan makuisia. Näin ollen hopeatoffee purkka on meidän talouteemme vieläkin tervetulleempi uutuus. Lisäksi jos hopeatoffee purkan pureskelun jälkeen sattuu vaikka juomaan kahvia (jota ainakin meidän taloudessa kuluu hyvin paljon), ei kahvi maistu pahalta. Tai paha ei ole oikea sana kuvaamaan makuelämystä, mutta siis niin, kahviakin kelpaa juoda tämän purkan jälkeen.

Suun terveyteen panostaminen ei siis voisi juurikaan helpompaa tai maukkaampaa olla. Jo kuudella Jenkki Hopeatoffee purukumilla saa varmistettua suun hyvinvoinnin kannalta riittävän päivittäisen ksylitoliannoksen (5 grammaa) ja tuon kuusi palaa pureskeleekin hyvin mielellään päivän aikana. Jopa pojat pyytelevät tätä purkkaa ruuan jälkeen, vaikkeivat normaalisti kovinkaan monesta purkkamausta pidä. Taitavat olla äitiinsä tulleita ja eivät erityisemmin välitä liian raikkaista mauista...

Oletko jo itse bongannut Jenkki Hopeatoffee purkkaa kaupoista? Meinaatko maistaa? Millainen purkka ylipäänsä on juuri sinun mieleesi?

Kyseessä on kaupallinen yhteistyö, eli tuote on saatu ilmaiseksi testiin. Mielipiteet tuotteesta ovat kumminkin omiani ja täysin aitoja.

Hankintalista päivähoitoa varten.

Viikon päästä tosiaan alkaa päivähoito ja aloitinkin jo nyt miettimisen, että mitä tarvitsee vielä hankkia päivähoitoa varten. Alkuun olin ihan kauhuissani, että saan raahata puoli kauppaa kotiin jotta saan kaiken tarvittavan hankittua, mutta onneksi nyt kun tarkemmin mietin ei lista olekaan kovinkaan pitkä. Yllättävän hyvin pojilla on kaikki tarpeellinen vielä viime kesältä jäljellä ja suurin osa hankinnoista onkin Eemilille kun hänelle ei vaatteet periydy veljiltä toisin kuin pikkuveikoille.

Ensi viikon keskiviikkona onkin sitten edessä ostosreissu koko perheen voimin ja odotan kauhulla sitä kuinka pojat jaksavat pyöriä ostoksilla... Ja kaikki tulisi löytää viimeistään silloin koska minun ja J:n työvuorot menee sen verran hankalasti päällekäin, että keskiviikko on ainoa päivä jolloin kerkeämme minun töideni jälkeen kiertämään kaupoilla ja yksinhän en tosiaan lähde neljän lapsen kanssa ostoksille...

Niilolle toki varmaan kelpaisi mikä tahansa vaate, tämän postauksen kuvissakin Niilo on vetänyt päällensä Leevin 80cm kokoisen lammaspuvun joka yllättäen oli hieman liian pieni...

Hankintalistalla onkin siis ainakin:
*Sisätossut kaikille pojille
*Muutamat varahanskat & Niilolle ja Leeville kurahanskat
*Eemilille & Veetille & Niilolle kumisaappaat
*Leeville välikausipuku
*Niilolle sadehousut
*Xylitol pastillit
*Teippivaipat
*Nimikointitarrat tai tussi

Osan vaatteista yritän löytää Facebookin kirppiksiltä käytettynä josko jotain löytyisi hieman edullisemmin. Varsinkin Leeville uskoisin olevan fiksumpi etsiä käytettyä sillä Leevi kasvaa niin ripeästi ettei vaatteet kovinkaan kauaa pojalle mahtuisi...

Onko jotain hyviä vinkkejä mitä kannattaa ehdottomasti hankkia päiväkotiin?

Mammalandian blogiyhteistyö: Kiusaaminen

Huhtikuun Mammalandia blogiyhteistyön aiheena on kiusaaminen.
Näiden blogiyhteistyö postausten tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta oma mielipidepostaus. Muihin Mammalandian blogeihin voit tutustua täällä.

Kiusaaminen on viime kuun aiheen tavoin aihe, josta jouduin ihan miettimään että mitä kirjoitan. Ei ole kyse siitä, että mielipiteeni aiheesta ei olisi kovinkaan selvä vaan siitä, etten tiedä edes kuinka moni lähipiiristäni tai sukulaisistani tietää minun olleen koulukiusattu. En varsinaisesti edes tiedä, tajusiko nämä kiusaajatkaan sitä kuinka paljon he aiheuttivat pahaa mieltä sanoillaan.

Omasta kouluhistoriastani johtuen en siis sulata kiusaamista ollenkaan. Oli kyse sitten siitä, että lapset haukkuisivat toisiaan luullen sen olevan hauskaa tai muunlaisesta kiusaamisesta niin tiedän ettei se varmastikaan tunnu kiusatusta kivalta. Lisäksi kiusaamisella voi olla hyvinkin kauaskantoiset vaikutukset niinkuin vaikka itselläni. Minähän siis lintsasin ylä-asteella ihan mielettömän paljon ja 9-luokalla en tainnut yhteensä olla montaakaan kuukautta koulussa. Ei siis ihmekään, että päättötodistuksessani ei kovinkaan esittelykelpoisia numeroita ollut ja sehän vasta ärsyttääkin nykyisin kun ei päättötodistus ole läheskään sellainen että sitä voisi esitellä kenellekään.

Kiusaamista voi olla myös välillä todella hankala huomata. En usko, että itsekään olisin päässyt ylä-asteelta yhdeksännen luokan jälkeen ellei muutamat kaverini olisi menneet puhumaan opettajalleni ja kertomaan tilanteesta. Uskoisin osittain, että kyseessä on ollut osittain sääli jonka vuoksi pääsin peruskoulun läpi kertaamatta yhtään luokkaa. Ei ollut ilmeisesti opettajakaan tajunnut tilannetta ennen kuin hänelle asiasta mainittiin kavereideni toimesta. Eikä melko varmasti ollut moni muukaan tajunnut asiaa.

Kiusaaminen on myös asia johon tulisi aina puuttua jos sellaista huomaa. Tiedän, ettei nykyisin kovinkaan moni uskalla puuttua toisten asioihin sillä nykyisin on kuvitelma että muiden asiat ei kuulu muille millään tapaa. Tästä huolimatta ihmisten tulisi kiinnittää enemmän huomiota ympäristöönsä ja puuttua epäkohtiin joita huomaa. Uskoisin nimittäin monen kiusatun elämän helpottuvan jo sillä, että joku puuttuisi asiaan ja yrittäisi tehdä asialle jotakin.
Vanhempien kannattaa myös seurata lastensa käytöstä ja jos lapsi ei yhtäkkiä viihdykkään esimerkiksi koulussa tai muiden lasten kanssa, joiden kanssa on ennen viihtynyt niin asiasta kannattaa keskustella. Yleensä kaikelle on joku syy ja esimerkiksi koulukiusaaminen on valitettavan yleistä vaikkei siltä kaikkien silmissä vaikuttaisikaan.

Jokaisen kannattaa myös puhua lapsilleen siitä, ettei ketään saa kiusata ja kiusaamiseen saa ja kannattaakin puuttua. Vaikka sitten edes kertomalla jollekulle aikuiselle. Yritetään jokainen vaikuttaa omilla teoillamme siihen, että kiusaamista saataisiin vähennettyä. Tiedän, että kiusaaminen tuskin tulee ikinä loppumaan mutta jos sitä saisi edes vähennettyä.
Itse yritän opettaa lapsilleni, että jokainen on saman arvoinen ja ketään ei ole syytä kiusata. Pitää vain toivoa että onnistun tässä asiassa. Ainakin yritys on kova.

Robot 13 kaulakoru

Saimme Mammalandian järjestämästä yhteistyöstä meille testiin Robot 13 kaulakorun MustHavelta ja kävimme noutamassa tuotteen lapsimessuilta. Kaulakoru tuli Niilon käyttöön ja koska kyseessä on koru, jota voi pureskella, oli tarkoituksena kokeilla josko tuolla korulla saisi Niilon vähentämään vaatteidensa pureskelua.

Koru oli ensinnäkin isompi, mitä kuvittelin. Ei mitenkään järjettömän iso, mutta juuri sopivan iso tuollaisen vajaa 3-vuotiaan kaulaan ja pureskeltavaksi. Nythän koru on ollut meillä testissä viikon verran ja ainakin tähän mennessä käyttökokemukset korusta ovat ihan mahtavat. Lisäksi robotti on vielä todella sympaattisen näköinenkin.
Kun Niilolla on tämän robotti kaulassaan roikkumassa, ei ainakaan tähän mennessä ole vaatteet ajautuneet suuhun pureskeltaviksi vaan poika on automaattisesti napannut korun ja pureskellut sitä. Tähän mennessä kaulakoru onkin siis ajanut tehtävänsä todella hyvin. Saa vain nähdä kuinka kauan innostus korusta riittää.

Hyvää korussa on myös se, että tuon robotin voi keittää ja muovi on bpa-vapaata silikonia. Ei siis pääse liukenemaan ylimääräisiä myrkkyjä lapsen elimistöön kun hän pureskelee korua. Ihan kaikille lapsille tämä koru ei kumminkaan sovi, sillä muovi on kumminkin hajoavaa jos lapsi pureskelee korua todella intensiivisesti tai paljon ja siksi korua onkin ehdottomasti käytettävä aikuisen valvonnassa jottei vaaratilanteita pääse tapahtumaan.

Näitä robottikoruja löytyy muuten eri väreissäkin, mutta tuo camokuosinen oli omaan silmääni kaikkein kivoin. Purukoruista löytyy muutenkin valinnanvaraa jonkun verran, eli suosittelen kurkkaamaan Musthaven sivut jos tuntuu siltä, että teillekin voisi olla apua purukorusta.

Ensi kuun puolella tulen kertomaan vielä lisää käyttökokemuksia tästä korusta ja siitä, onko Niilo edelleen yhtä mieltynyt korun käyttöön.

Yhteistyön välitti Mammalandia (Mammalandian Facebook-sivut)
Korun saimme Musthaveltä (Musthaven Facebook-sivut)

Kyseessä on kaupallinen yhteistyö, eli tuote on saatu ilmaiseksi testiin. Mielipiteet tuotteesta ovat kumminkin omiani ja täysin aitoja.

Päivähoitoasiat kunnossa!

Tänä aamuna meno oli juuri noin hulvatonta kuin mitä kuva antaa ymmärtääkin. Ainoa joka oli heti aamusta innoissaan, oli Niilo. Eilisen päivähoito-paniikki-valitusvirren jälkeen asiat alkoivat nimittäin kuin taikaiskusta järjestyä ja keikan jälkeen sainkin huomata puhelimessani iloisen viestin, että minua oltiin tavoiteltu päivähoitopaikan tiimoilta. Onnekseni päiväkodin johtaja vastasi puhelimeensa vielä, vaikka kello oli silloin jo vähän päälle neljä ja saimme tietää, että kaikille lapsille oli tarjolla päiväkotipaikka 2.5 alkaen.

Päiväkodit eivät ole ihan asunnon vierestä, eivätkä luonnollisesti ne ensimäiset vaihtoehdot, mutta onnekseni päiväkodit eivät ole kaukanakaan. Monikossa puhun sen vuoksi, että Eemil menee Leevin kanssa samaan päiväkotiin ja Niilo menee Veetin kanssa samaan päiväkotiin. Onnekseni näillä päiväkodeilla ei ole myöskään kuin 700 metriä välimatkaa, eli ihan loistava juttu.
Päiväkodit eivät kylläkään ole kuin viiteen saakka auki, mutta tämäkin ongelma on ratkaistu sillä että hieman sumplimme työpaikkani kanssa keikkojani uusiksi niin että pääsen viimeistään neljältä joka päivä töistä. J:n vapaapäivinä voin kumminkin ottaa satunnaista lisäkeikkaa niin että voin olla myöhempään. Mutta ei tarvitse siis stressata aiemmasta hoitoajan loppumisestakaan enää.

Hieman jännitystä aiheuttaa kumminkin se, että elokuussa Eemil vaihtaa hoitopaikkaa kun esikoulu alkaa toisessa päivähoidossa, mutta samalla yritetään saada muitakin perheemme poikia samaan päiväkotiin. Tämä taasen helpottaisi entisestään matkoja päiväkotiin ja sieltä kotiin päivän päätteeksi ja onneksi tuohonkin on vielä hieman aikaa, joten turha sitä stressata juuri nyt.

Niin ja miksi kuvassa Eemil, sekä Veeti ovat noin myrtsin näköisiä? Aamusta oli hieman erilaista menoa tällä kertaa sillä lähdimme hyvin pian heräämisen, sekä aamutoimien jälkeen tutustumaan päiväkoteihin. Eemil kävi jopa vähän jo leikkimässä uusien kavereidensa kanssa pihalla, eikä Leevi vierastanut ainakaan nyt hoitotätejä ollenkaan. Niilo ja Veeti taasen rakastuivat oman päiväkotinsa leluihin jo nyt heti tutustumiskäynnillä ja matkalla kotiin Veeti kyselikin jo, että milloin pääsee leikkimään näillä leluilla. Eiköhän nuo lapset siis viihdy päiväkodeissaan hyvin.

Ensi viikolla olisikin siis edessä kamalan paperinivaskan täyttäminen kun jokaiselle lapselle on oma nippu täytettäviä papereita ja kaupassakin pitää käydä ostamassa läjä tavaraa mitä vielä puuttuu päivähoitoa ajatellen. Ensi viikolla on siis ohjelmassa ainakin hermojen menetystä sillä kaupoissa pyöriminen ei todellakaan kuulu lempihommiini. Varsinkaan neljän lapsen kanssa...

Nyt odotellaankin sitten jännityksellä miten poikien päivähoitoarki lähtee toimimaan ja ainakin toivon ettei pojat stressaa ihan kamalasti kun kyseessä on kumminkin iso muutos.

Tarhapaikan odottelua.

Taas saatiin huomata, ettei kaikki ole ihan niin helppoa kuin asioiden pitäisi teoriassa olla. Tällä kertaa ongelmaksi on muodostunut päivähoitopaikan saamisen hankaluus.

Leevin kummitäti ei nimittäin omien työkuvioidensa myötä voi olla meillä ihan joka kerta lapsenvahtina ja nyt meillä onkin ollut apuna minun pikkuveljeni. Kumminkin pikkuveljelläni on kesäksi suunnitelmissa kesätyöt jotka alkavat jo ensi kuussa, joten ajattelin turvautua suunnitelmaan B, eli päivähoitopaikan hakemiseen. Iloisena ajattelin, että töiden vuoksi päivähoitopaikanhan pitäisi järjestyä kahdessa viikossa ja laitoin hakemukset positiivisin mielin. Noin viikon päästä hakemusten laitosta ajattelin, että soittelen hieman perään kuinka hakemukset edistyvät.

Vastaus ei kumminkaan ollut ihan sellainen kuin toivoin. Päivähoitopaikat ovat täynnä koko Länsi-Vantaalla ja edes yksityisissä päivähoidoissa ei ole tilaa. Jopa syksyn paikat ovat jo varattuina. Sainkin osakseni vain voivotteluja, sekä kehoituksen jäädä uudelleen kotihoidontuelle kun Leevikin on niin pieni vielä. Tämä suunnitelma kuulostaa ihan kivalta, mutta ei ole edes vaihtoehto meidän taloudessa. Olen juuri aloittanut työt ja rahallinen tilanne vähän niinkuin vaati töihin menoa, joten ei tosiaankaan ole vaihtoehto lopettaa töitä samantien kun olen ne aloittanut. Tämän kerrottuani sainkin sitten napakan kehoituksen keksiä uuden varasuunnitelman sillä hoitopaikkojen saanti voisi helposti mennä ensi vuoden puolelle kun paikat ovat niin täynnä.

Eipä muuten ollut itku kaukana kun tajusin, ettei varavaihtoehtoni ollutkaan ihan niin helppo toteuttaa kuin luulin. Minä nimittäin tosiaan tuudittauduin ajatukseen, että kun laki sanoo että hoitopaikan on järjestyttävä kahdessa viikossa, luulin että se myös järjestyy.
Avauduinkin aiheesta eräässä Facebookin vanhempien ryhmässä ja onnekseni sain sieltä neuvoksi ottaa yhteyttä varhaiskasvatuksen päällikköön, sillä sen paikan tosiaan on järjestyttävä.

Tuumasta toimeen siis ja yhteys varhaiskasvatuksen päällikköön. Onneksi puhelimen päässä oli tällä kertaa ihminen joka ymmärsi sen, että hoitopaikat tosiaan olisi saatava eikä kotiin jääminen olisi vaihtoehto. Päivähoitopaikat kuulemma keksitään jostain, mutta ihan kahden viikon sisällä niitä ei voitu luvata. Toukokuun alussa kuulemma pääsisivät lapset hyvällä tuurilla aloittamaan päivähoidon.
Samaan päivähoitoon minun on turha edes kuvitella saavani lapsia, mutta kunhan nyt saataisiin edes jotkut paikat. Ainahan voi hakea siirtoa lähimpään mahdollisimman pian kun paikka vapautuu. Pitää myös toivoa, ettei päivähoitopaikat olisi ihan niin kaukana kuin kerrottiin hakualueen olevan jos muualta ei paikkoja löydy...

Mutta ei tämä hankaluus ihan tähän vielä päättynyt. Eemilin esiopetus paperit tulivat ja Eemil pääsi siihen ainoaan esikouluun johon en pojalle hakenut paikkaa. Esikoulu menee kiinni tunnin aiemmin kuin mitä hoidontarpeemme loppuu pisimpinä päivinä ja nyt pitää vielä yrittää selvittää, että mitenkäs tämän jutun saisi hoidettua...

No, nyt vain odotellaan ja toivotaan parasta...

Sairastelua.

Sairastuvalta hellurei taasen. Tässä on taas sairasteltu mukava tovi, vaikkakaan tällä kertaa kyseessä ei ole mikään pikkuflunssa vaan kylkiluussa pieni murtuma ja saman kyljen lihas revähtänyt. Onneksi vamma alkaa olla jo paranemaan päin ja särkylääkkeillä särky on pysynyt suhteellisen hyvin kurissa. Töissäkin olen onneksi pystynyt käymään. Ja ennen kuin kukaan rupeaa spekuloimaan niin loukkasin itseni ihan töissä ilmeisesti tekemällä töitä huonossa työasennossa. Nytpä tulikin siis opittua kantapään kautta se, kuinka tärkeä oikeanlainen työasento on...
Tämän lisäksi meinaa allerginen flunssa voittaa minua, mutta vähitellen sekin alkaa helpottamaan kun tajusin hakea allergialääkkeet itselleni. Hieman vaan hankaloittaa kotitöiden tekoa ja lasten kanssa touhuamista flunssa, sekä kylkikipujen yhdistelmä, mutta onneksi kotitöitäkin pystyy jo tekemään pienissä erissä, alkoikin jo riittämään pari viikkoa oikein urakalla kipuillut kylki.

Tänä aikana Leevi on kumminkin oppinut hieman liikkumaan, mutta liikkumatyyli ei ole se kaikkein tavanomaisin. Leevi ei nimittäin ryömi, eikä konttaa, mutta liikkuu istuma-asennossa itseään käsillä eteenpäin hilaten. Mutta kukin tyylillään ja Leevin mielestä tämä tapa on ilmeisesti kaikkein näppärin liikkumiseen.

Käytiin myös Eemilin asioita hoitamassa tapaamalla psykologi, sekä puheterapeutti. Tämä käynti liittyi toivomiini adhd-testeihin ja tällä ensimäisellä kerralla Eemil itse ei ollut mukana. Sovittiin, että puheterapia aloitetaan alkuun ja samalla poissuljetaan mahdollisuus lukihäiriöön, josta ei ole ollut merkkejä. Puheterapeutin mielestä on kumminkin hyvä aloittaa tutkiminen puheterapialla, sekä lukihäiriö poissulkemalla niin samalla puheterapeutti saa myös tarkkailtua Eemilin käyttäytymistä, sekä keskittymistä.
Psykologi astuu kuvioihin vasta esikoulun alettua sillä lähete oli laitettu esiopetuksen psykologille ja näin ollen hän ei voi aloittaa tutkimuksia ennen esikoulun alkua. Ollaankin yhteyksissä heti kun esikoulu alkaa jotta pääsemme eteenpäin tutkimuksissa.

Lisäksi meillä kävi Kaksplussan toimittaja, sekä kuvaaja haastattelemassa sekä ottamassa kuvia. Tästä lisää kumminkin sitten, kunhan juttu julkaistaan toukokuun lehdessä.

Tässä kuulumisemme lyhyesti tällä kertaa.