Mammalandian blogiyhteistyö: Kiusaaminen

Huhtikuun Mammalandia blogiyhteistyön aiheena on kiusaaminen.
Näiden blogiyhteistyö postausten tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisimman monen Mammalandian bloggaajan kanssa samasta aiheesta oma mielipidepostaus. Muihin Mammalandian blogeihin voit tutustua täällä.

Kiusaaminen on viime kuun aiheen tavoin aihe, josta jouduin ihan miettimään että mitä kirjoitan. Ei ole kyse siitä, että mielipiteeni aiheesta ei olisi kovinkaan selvä vaan siitä, etten tiedä edes kuinka moni lähipiiristäni tai sukulaisistani tietää minun olleen koulukiusattu. En varsinaisesti edes tiedä, tajusiko nämä kiusaajatkaan sitä kuinka paljon he aiheuttivat pahaa mieltä sanoillaan.

Omasta kouluhistoriastani johtuen en siis sulata kiusaamista ollenkaan. Oli kyse sitten siitä, että lapset haukkuisivat toisiaan luullen sen olevan hauskaa tai muunlaisesta kiusaamisesta niin tiedän ettei se varmastikaan tunnu kiusatusta kivalta. Lisäksi kiusaamisella voi olla hyvinkin kauaskantoiset vaikutukset niinkuin vaikka itselläni. Minähän siis lintsasin ylä-asteella ihan mielettömän paljon ja 9-luokalla en tainnut yhteensä olla montaakaan kuukautta koulussa. Ei siis ihmekään, että päättötodistuksessani ei kovinkaan esittelykelpoisia numeroita ollut ja sehän vasta ärsyttääkin nykyisin kun ei päättötodistus ole läheskään sellainen että sitä voisi esitellä kenellekään.

Kiusaamista voi olla myös välillä todella hankala huomata. En usko, että itsekään olisin päässyt ylä-asteelta yhdeksännen luokan jälkeen ellei muutamat kaverini olisi menneet puhumaan opettajalleni ja kertomaan tilanteesta. Uskoisin osittain, että kyseessä on ollut osittain sääli jonka vuoksi pääsin peruskoulun läpi kertaamatta yhtään luokkaa. Ei ollut ilmeisesti opettajakaan tajunnut tilannetta ennen kuin hänelle asiasta mainittiin kavereideni toimesta. Eikä melko varmasti ollut moni muukaan tajunnut asiaa.

Kiusaaminen on myös asia johon tulisi aina puuttua jos sellaista huomaa. Tiedän, ettei nykyisin kovinkaan moni uskalla puuttua toisten asioihin sillä nykyisin on kuvitelma että muiden asiat ei kuulu muille millään tapaa. Tästä huolimatta ihmisten tulisi kiinnittää enemmän huomiota ympäristöönsä ja puuttua epäkohtiin joita huomaa. Uskoisin nimittäin monen kiusatun elämän helpottuvan jo sillä, että joku puuttuisi asiaan ja yrittäisi tehdä asialle jotakin.
Vanhempien kannattaa myös seurata lastensa käytöstä ja jos lapsi ei yhtäkkiä viihdykkään esimerkiksi koulussa tai muiden lasten kanssa, joiden kanssa on ennen viihtynyt niin asiasta kannattaa keskustella. Yleensä kaikelle on joku syy ja esimerkiksi koulukiusaaminen on valitettavan yleistä vaikkei siltä kaikkien silmissä vaikuttaisikaan.

Jokaisen kannattaa myös puhua lapsilleen siitä, ettei ketään saa kiusata ja kiusaamiseen saa ja kannattaakin puuttua. Vaikka sitten edes kertomalla jollekulle aikuiselle. Yritetään jokainen vaikuttaa omilla teoillamme siihen, että kiusaamista saataisiin vähennettyä. Tiedän, että kiusaaminen tuskin tulee ikinä loppumaan mutta jos sitä saisi edes vähennettyä.
Itse yritän opettaa lapsilleni, että jokainen on saman arvoinen ja ketään ei ole syytä kiusata. Pitää vain toivoa että onnistun tässä asiassa. Ainakin yritys on kova.