keskiviikko 28. elokuuta 2013

Flunssan kourissa.

Eemil peitti naamansa joka kerralla kun pyysin hymyilemään.
Hellurei ja pahoittelut jälleen hitaasta postaustahdista. Viime viikko meni pääasiassa erilaisten aktiviteettien kanssa ja tällä viikolla ollaan koko porukka sairastettu flunssaa. Itse alan olemaan jo suhteellisen terve, mutta Eemil yskii suht pahan kuuloisesti ja Niilokin on hieman tukkoinen. Onneksi pojatkin ovat jo selkeästi paranemaan päin ja uskoisinkin poikien paranevan lauantaiksi kun menevät yöhoitoon kaikki kolme. Itse meinaan nimittäin lähteä viettämään synttäreitäni ja vapaailta tulee tosissaan tarpeeseen sillä kolmen lapsen kanssa kotona oleminen menee ihan työstä.

Viime viikolla oli siis tosiaan jos jonkinlaista menoa, niinkuin esimerkiksi torstaina käytiin Fallkullassa poikien ja Eemilin sylikummin kanssa ja keskiviikkona oltiin puistoilemassa Tikkurilassa kahden Facebooksta löydetyn äidin kanssa. Pakko sanoa, että oli kyllä mielettömän kivoja päiviä molemat ja tuonne Tikkurilaan mennään varmasti puistoon uudestaankin, sen verran iso ja kiva puisto oli kumminkin kyseessä. Fallkullassa oli myös ihan äärimmäisen kiva viettää päivää ja pojatkin nauttivat kun saivat nähdä erilaisia eläimiä ja Eemil nimesikin lempieläimekseen lampaat. Veeti taasen rakastui sikoihin ja ei olisi millään halunnut liikkua sika-aitauksen luota mihinkään...
Seuraavaksi ajattelimmekin mennä käymään Haltialan tilalla kunhan Eemilin sylikummilla on taas jossain vaiheessa vapaata, sillä mikäs sen parempi tapa viettää päivä kuin hyvässä seurassa ja samalla pojille hauskan tekemisen ohessa opettaen jotakin fiksua.

Ärsyttää vain ihan mielettömästi kun vihdoin viime viikolla sain pidettyä kiinni siitä, että lähdemme lounaan jälkeen ulkoilemaan, oli sää mikä tahansa ja sitten tullaankin jo kipeiksi ettei tuosta ajatuksesta saanut pidettyä kiinni. No, jatkamme aivan varmasti Pk-seudun tutkimista kunhan ollaan sata prosenttisen terveitä. Nyt pysytellään vain kotipihalla siihen saakka kunnes ollaan parannuttu.

Niilo ei turhia hötkyillyt Fallkullassa.
Huomenna olisi vuorossa Niilon 2kk neuvola ja pojan olisi tarkoitus saada rotarokote. Onneksi vielä ei tule pistoksia, sillä tuntuu aina pahalta katsoa vieressä kun lasta sattuu eikä lapsi vielä edes tajua miksi sattuu. Onneksi rokotteita tulee kumminkin suhteellisen vähän ensimäisten vuosien aikana, joten en joudu liian usein pitelemään lasta väkisin paikalla pistoksen ajan. Huomisessa neuvolassa vain jännittää, miten Niilolle on tullut lisää mittoja sillä nyt olen antanut hieman useammin korviketta kun oma maito ei tunnu riittävän enää yhtään niin hyvin. Enkä jaksa edes stressata imetyksestä, se loppuu jos loppuu ja sitten Niilo saa korviketta vaikka kuinka olisin halunnut täysimettää vähintään 4kk ikään ja osittaisimettää vähintään 6kk ikään. Saapa nyt sitten nähdä kuinka pitkälle imetys onnistuu...

Niilon kehityksestä sen verran, että poika on alkanut varsinaiseksi hymypojaksi. Koko ajan hymyillään lähes kaikelle ja seuran tarve on todella kova. Niilo haluaisi nimittäin olla koko ajan joko sylissä, tai muuten vain juttelun kohde. Lattialla tai sitterissä poika ei pahemmin viihdy jos joku ei ole koko ajan juttelemassa. Onneksi kumminkin isoveikat viihdyttävät erittäin mielellään pikkuveljeään ja Eemil on muunmuassa alkanut "opettamaan värejä" Niilolle, eli Eemil nostelee Lego Primoja purnukasta ja kertoo vuoron perään jokaisen värin. Tämän lisäksi sekä Eemil, että Veeti esittelevät Niilolle mielellään vauvaleluja ja heiluttelevat niitä pikkuveljensä edessä. Itse voin vain kiittää luojaa siitä, että veljesrakkaus on noinkin kovaa, sillä ilman Eemiliä ja Veetiä en varmastikaan kerkeäisi tehdä lähes mitään Niilon ollessa hereillä.

Veeti Fallkullan leikkipaikalla (minikokoinen maatila).
Tänään olisikin sitten tarkoitus lähteä Viroon päiväristeilylle J:n siskon kanssa kun sain eilen extempore ajatuksen, että lähden Virosta hakemaan juotavat lauantaisille synttäreilleni. Onneksi oma pikkusiskoni (18v) suostui tulemaan meille lapsenvahdiksi niin että hänellä on pikkuveljeni (21v) apunaan, joten kaikki kolme poikaa ovat varmasti hyvässä hoidossa.
Tämän päivän ja lauantain jälkeen jaksankin sitten taas ihan eri tavalla olla kotona poikien kanssa ja tehdä kaikki kotityöt, sillä jo yksi päivä (tai edes tunti) ilman poikia ja kotitöiden ajattelua tekee oikeasti hyvää sekä ruumiille, että sielulle. Esimerkkinä meidän talouden hullunmyllystä voisin kopioida maanantaiaamuisen Facebook statukseni tähän:
"Olipa viiminen kerta kun imetän sohvalla ilman et keittiön ovi on lukossa. Rupesin ihmettelemään kun isommat pojat oli niin hiljaa, kun kerkesin kävin kattomassa mitä tekee ja tuloksena: kilo sokeria levitetty lattialle, leivinjauhe siihen päälle, Veeti seisoo tiskipöydällä ja jakaa karkkia kaapista itelleen sekä Eemilille, teepussit levitetty, ryöstökeikka kuvattu kameralla, kynttilästä sorkittu steariinia irti ja kaapin sisältö myllätty täysin. Että hyvää huomenta teille muillekkin -.-"
Näinkin hyvä aamu voi siis olla joskus... Voin muuten sanoa että oli kiva siivoaminen tuossa sokerissa ja leivinjauheessa, varsinkin kun samalla kun itse imuroin niitä, levitti pojat paketillisen voileipäkeksejä olohuoneeseen, sekä heitti kaikki sohvatyynyt alas sohvalta ja kaikki tuo alle kaksi tuntia heräämisen jälkeen. Ja voin vielä sanoa, että tuossa vaiheessa luulin kuolevani maanantain aikana, mutta onneksi J jäi töiden jälkeen poikien kanssa pariksi tunniksi ja pääsin ihan yksi kauppaan, postiin ja kirppikselle käymään. Onneksi on ihana mies jotta saan myös omaa aikaa silloin kun tuntuu että pää hajoaisi.

Pojat katsomassa lampaita (ja pässiä).
Nyt on kumminkin pakko laittaa vauhtia ja alkaa laittamaan itseäni kuntoon jotta kerkeän satamaan menevään bussiin. Yritän huomenna keretä kertomaan Niilon neuvolakuulumiset, sekä mahdollisesti jotakin Viron reissustani.

lauantai 17. elokuuta 2013

Prinsessavaihe.

Koko lapsuus tuntuu olevan täynnä erilaisia vaiheita, jotka onneksi menevät suurin osa ohi jossakin vaiheessa ja osa ei onneksi kestä kovinkaan kauan. Eemilillä on tällä hetkellä selkeä prinsessa- / tyttövaihe meneillään sillä kaikki tyttöjen jutut ja prinsessajutut ovat olleet kova sana. Itse olen aina ollut sitä mieltä että poikamme saavat vaikka käyttää mekkoa tai tanssia balettia harrastuksenaan jos niin tahtovat, en nimittäin aio millään tavalla rajoittaa lasten oman itsensä etsimistä, mutta välillä tuntuu silti siltä että Eemil voisi hieman rajoittaa tuota tyttömäisyyttään.

Tämä vaihe siis ilmenee sillä tavalla, että aina jos on mahdollisuus valita esimerkiksi vaaleanpunaista tai vaikkapa Hello Kittyä, niin se valitaan. Kaupasta tahdotaan Hello Kitty hammastahnaa, sekä Hello Kitty hammasharja, lakua valitessa poika valitsee vaaleanpunaisen Angry Birds lakun, McDonaldissa valitaan vaaleanpunainen lelu kun vaihtoehtona olisi joku poikien örrimöykkykin, Ikeassa Eemil olisi tahtonut vaaleanpunaisen hyllyn itselleen, lisäksi poika haluaisi vihreän seinänsä tilalle vaaleanpunaisen seinän. Eemil tahtoo myös joka käänteessä käyttää käsikoruja, kaulakoruja, minun ja kaikkien naispuolisten vieraiden kenkiä, minun paitojani, sekä kokeilla lähes kaikkien käsilaukkuja. Yksi suuri ilonaihe oli eräs päivä kun poika sai vanhan hoitolaukun omaksi käsilaukukseen ja kun täti toi muutaman vanhan käsikorunsa Eemilille.

Osa tutuistani on jo melkein alkanut huolestumaan Eemilin tyttömäisyydestä, itse en niinkään, mutta omalla tavallaan tämä vaihe tuntuu äärimmäisen ärsyttävältä. En vain tahdo ostaa pojalle kauheasti esimerkiksi "tyttöjen" leluja, sillä tiedän että niillä leikkiminen tulee todennäköisesti loppumaan hyvinkin pian. Eemilillä ja Niilolla on molemmilla omat Hello Kitty pehmolelunsa ja Eemilillä on yhteinen nukkekoti Veetin kanssa, mutta siinä on mielestäni tarpeeksi ns. tyttöjen leluja, tai no muutamia vaaleanpunaisia mäkkileluja löytyy taloudestamme, mutta onneksi ne ovat olleet kaupanpäällisiä aterian ostaessa joten niiden olemassaolo ei niinkään häiritse... Tai no nukkea olen suunnitellut pojille ostettavaksi jos tuo vaihe kestää pidempään, sillä sekä Veeti, että Eemil rakastuivat neuvolan odotustilassa olleisiin nukkeihin ja hoitivat niitä todella hyvin. Lisäksi My Little Ponyt (ne vanhat) olisivat myös ihan kiva lisä lastenhuoneisiin...
Pelkään kumminkin tuputtavani pojille ns. tyttöjen leluja joten niiden ostaminen on niin sanotusti hyvin hankalaa koska en halua omilla mielipiteilläni vaikuttaa siihen minkälaisilla leluilla pojat leikkivät ja en tahdo myöskään että poikia kiusataan esimerkiksi koulussa tai tarhassa tulevaisuudessa sen vuoksi että olen ostanut heille vaikkapa nyt nuken. En nimittäin yhtään osaa sanoa kuinka yleistä tuollainen on pojilla esimerkiksi juurikin Eemilin iässä.

Lisäksi pelkään että tietämättäni yritän tehdä pojista tyttöjä, sillä olisihan se tyttölapsi kiva tässä katraassa, mutta en kumminkaan tahdo tuputtaa pojille tyttömäisyyttä. Ja tiedän, ettei oikeasti ole tyttöjen leluja, poikien leluja, tyttöjen värejä tai poikien värejä, mutta ne nyt vain on valitettavasti jaoteltu yhteiskunnan yleisen mielipiteen vuoksi. Muutaman kerran olenkin jo Niilonkin kohdalla saanut kuulla uteluita "tytön" iästä kun pojalla on ollut joko oranssia tai punaista päällään ja saanut sen jälkeen kummastuneita katseita osakseni kun olen ilmoittanut kyseessä olevan poika. Harmi sinänsä, itse tykkäisin pukea poikia vaikka minkä värisiin vaatteisiin ja Eemil tahtoisi kovasti vaaleanpunaisia vaatteita, mutta enpä viitsi vaaleanpunaista Eemilille ostaa sillä tiedän että esimerkiksi pihamme pojat kiusaisivat Eemiliä siitä. Lisäksi muunmuassa pikkuveljeni on erittäin kova arvostelemaan Eemilin prinsessavaihetta kun kaiken pitäisi olla tyttömäistä ja Eemilistä kuulemma tuleekin 100% varmasti homo. Ja tuota homojuttua on saatu kuulla muutamalta kaveriltanikin ja tosiaan toivon että se loppuu pian, ennen kuin Eemil tajuaa asian olevan kiusaamista ja loukkaantuu siitä. Lisäksi itse olen sitä mieltä että jos jostakusta pojasta nyt homo sattuisi tulemaan niin siitä vain, en vain suostu uskomaan että lapsuuden mielipiteet esimerkiksi lempiväristä tai tyttöjen leluilla leikkiminen tarkoittaisi mitään aikuisuuden seksuaalisesta suuntautumisesta.

Nyt alkaa kumminkin aihe taas karkaamaan alkuperäisestä, joten ehkä olisi parempi jättää tämä pohdinta tähän ennen kuin juttu alkaa rönsyilemään enempää. Mitäs mieltä te lukijat olette, kannattaako poikalasta kannustaa tyttöjen juttuihin esimerkiksi ostamalla vaaleanpunaisia vaatteita vai suojella kiusaamiselta olemalla ostamatta niitä? Ja onko muiden lapset kiinnostuneet jossain tietyssä iässä ns. väärän sukupuolen tavaroista?

perjantai 16. elokuuta 2013

Heipsan jälleen.

Pienen nettipimennon jälkeen on hyvä tulla kirjoittelemaan jälleen kuulumisia ja ristiäisistäkin olisin jo kirjoittanut ellei nettiliittymämme vaihto olisi mennyt niin kauheaksi säätämiseksi kun se meni.

Lauantaina tehtiin siis sopimus Soneran kanssa 100 megaisesta netistä ja käytiin Saunalahdelle ilmoittamassa, että saavat katkaista nettimme keskiviikkona 14.08.2013 ja koska se tuntui olevan liian vaikeaa, katkaisi kyseinen firma nettimme samantien vahingossa. Tämä netin vahingossa heti katkaissut asiakaspalvelija soitti kumminkin heidän asiakaspalveluun ja asian piti olla kunnossa ja netin toimia sovittuun päivään saakka. Kotona odotti kumminkin yllätys kun netti ei toiminutkaan, joten J soitti Saunalahden asiakaspalveluun ja asiaa selvitettiin. Tunnin puhelun päätteeksi asiakaspalvelu oli tullut siihen tulokseen että he tiesivät että netin piti toimia keskiviikkoon saakka, sillä he löysivät kyllä nauhoitteen netin vahingossa katkaisseen asiakaspalvelijan puhelusta, sitä he eivät kumminkaan osanneet sanoa miksei netti toiminutkaan. No, asia luvattiin korjata viimeistään maanantaiksi. Maanantai koitti ja netti ei toiminut, mutta kappas kummaa kun J:lle oli tullut sähköpostiin sopimus kokonaan uudesta Saunalahden nettiliittymästä, sekä 78 euron avausmaksulasku. No, kiukkuinen puhelu perään ja lopputuloksena ettei nettiä saada toimimaan ilman tuota avausmaksua ja senkin kanssa aikaisintaan keskiviikkona, J siis ilmoitti että antaa olla ja Saunalahti kuoletti laskun ja odottelimme keskiviikkoa kun Soneran netin piti alkaa toimimaan.
Koitti keskiviikko ja tuli viesti että laajakaistasi on kytketty ja toimintavalmis, vaan kun ei toiminut. Soitto Soneran asiakaspalveluun ja yhdessä ihmeteltiin miksei netti toimi ja asiakaspalvelija ei saanut ollenkaan yhteyttä modeemiimme. Asiakaspalvelu neuvoi hyvin ystävällisesti hyvin monta konstia joilla netti piti saada toimintaan, mutta mikään ei auttanut joten asiasta tehtiin vikailmoitus.
Tänään sitten vihdoin ja viimein soitti Relacomin työntekijä joka ilmoitti että netti toimii ja ongelmana oli ollut se, ettei Soneran nettiä oltu ikinä kytkettykään asuntoomme, vaikka minulle tullut tekstiviesti niin väittikin. No, nyt netti siis toimii mutta ei kyllä luvatulla nopeudella. Maksiminopeus on tällä hetkellä 18 megaa, vaikka 100 megaisella netillä sen pitäisi lupausten mukaan olla minimissään 50 megaa. Kiitoksia siis Sonera tästäkin, pitääpä siis soittaa jälleen asiakaspalveluun ja kysellä miksei nopeus ole luvatunlainen sillä tuolla nopeudella ei meillä tule toimimaan Sonera Viihdekkään jonka hankintaa suunnittelimme tähän saakka.

No se siitä valituksesta ja nyt siirryn oikeisiin asioihin.

Sunnuntaina oli siis Tyypin ristiäiset ja ne menivät hyvin. Onneksi kaverini oli apuna aamusta sillä itselleni meinasi iskeä paniikki. Harmiksemme kaksi kummeista ei päässyt paikalle sillä heidän lapselleen iski yöllä oksennustauti, mutta kyllä he kerkeävät kummipoikaansa näkemään vielä ihan niin paljon kuin tahtovat. Pojan nimeksi tuli siis Niilo Olavi.

Niilo kasvaa kamalaa vauhtia ja oppii uusia asioita koko ajan. Viimeisimpänä on löytynyt omat kädet ja niitä mutustellaan taukoamatta. Yritystä löytyy kovasti myös kääntymiseen, mutta sen oppimiseen menee onnekseni vielä ainakin jonkun aikaa koska en tahdo ajatella että vauvani kasvaisi liian äkkiä. Niilo kun tulee näillä näkymin olemaan viimeinen lapsi ja ollaan tällä hetkellä J:n kanssa molemat sitä mieltä että lapsiluku on täysi ellei sitten joskus hamassa tulevaisuudessa tule puheeksi lapset kunhan ainakin nämä pojat saisi kouluikään.

Kotona olokin ilman J:tä on onnistunut ihan kohtuullisen hyvin ja vielä on kaikki kolme lasta hengissäkin vaikka välillä tuntuu että hermot menee totaallisesti. Eemil nimittäin ilmeisesti protestoi vauvan saamaa huomiota pissaamalla joka käänteessä housuihinsa (ja itse saan melkeinpä harmaita hiuksia kun poika ei yli kuukauden säännöllisestä harjoittelusta huolimatta ole vieläkään edistynyt mihinkään suuntaan kuivaksi opettelussa) ja Veeti keksii kaikki ilkeimmät tempauksensa juuri silloin kun imetän. No, saapahan Niilo tottua hulinaan jo pienestä pitäen, sekä siihen että huomiota pitää jakaa kaikille lapsille eikä vain pienimmälle, varsinkaan kun Niilo saa muutenkin eniten huomiota minulta imetyksestä johtuen.

Imetys taasen on lähtenyt hieman paremmin käyttöön, kiitos rintapumpun jonka avulla olen pumppaillut maitoa hieman pakkaseen ja näin stimuloinut maidontuotantoa. Niilokin on huomattavasti paremmalla tuulella kun maitoa tulee tarpeeksi ja illatkin ovat rauhoittuneet. Taisi siis koliikkiepäily johtua vain huonosti nousseesta maidosta. Nyt olenkin jo hieman pumpannut maitoa pakkaseen satunnaisia kertoja varten kun en ole paikalla, jotta poika voisi juoda rintamaitoa tällöinkin korvikkeen sijaan. Ja ensimäinen yökyläilykin on itse asiassa jo sovittu kun Niilo menee kummitädilleen yöksi tämän kuun vika päivä ja itse lähden juhlimaan synttäreitäni. Isommat pojat menevät siis omalle kummitädilleni yökylään. Veikkaanpa kyllä etten kovinkaan myöhään jaksa olla liikenteessä vaan nukkumatti kutsuu todennäköisesti hyvinkin aikaisin, mutta ainakin saan nukkua univelkojani pois edes jonkin verran. Uskoisin jaksavani pienen hengäsdystauon jälkeen itsekin paremmin.

Nyt taidan kumminkin painella siivoamaan vielä kun Niilo nukkuu ja Eemil on tulossa Linnanmäeltä kavereideni kanssa.

lauantai 10. elokuuta 2013

Ristiäispaniikki.

Huomenna ne on, ristiäiset nimittäin ja itse panikoin aina juhlia järjestäessäni koska epäilen aina ruuan riittävyyttä ja vieraiden viihtyvyyttä. En siis todellakaan ole juhlajärjestäjien aatelia ja eilenkin kaupassa käydessä liioittelin ruuan kanssa ja tajusin sen vasta kassalla kun kassatäti veti ostoksia hihnan läpi. No ei ainakaan ruuan pitäisi loppua kesken...

Tosiaan, suurin osa vieraista pääsee paikalle joten vieraita odotetaan paikalle 25 - 26 ja panikoin jo nyt mihin kaikki mahtuvat istumaan. Toisaalta, meillä on nyt kaksi sohvaa kun J:n isä toi meille vuodesohvan vauvan huoneeseen vierassängyksi, mutta olkoot nyt ristiäisten ajan vieraiden istumapaikkana, siihen mahtuu noin kolme henkeä istumaan ja olohuoneeseen kuuluvalle sohvalle mahtuu 3-4 ihmistä istumaan. Sitten meillä on 4kpl keittiöntuoleja, 4kpl lasten pikkujakkaroita (joissa lapsivieraat saavat istua), 3kpl kokoontaitettavia tuoleja jotka kaverini toi lainaan ja 4kpl jakkaroita, joten istumapaikkoja on ainakin 21 - 22 hengelle, joten kaikille pitäisi riittää kaikille ottaen huomioon että neljä henkeä ovat kummeja jotka seisovat joka tapauksessa tilaisuuden ajan. Tai no, pappi toivoi että sylikummille annettaisiin tuoli jotta jaksaisi kannatella isohkoa poikaa koko tilaisuuden ajan.

Virsiksi valitsimme jumalan kämmenellä, sekä ystävä sä lapsien, eli varmaan kaikkein yleisimmät virret ristiäisissä laulettaviksi ja nyt pitäisi vielä etsiä jostain päin nettiä taustamusiikki virsiin. Ja tänään pitäisi vielä siivota ja käydä vielä kaupassa kun muistin vasta äsken ettei meillä ole edelleenkään salaattiottimia, koska niille ei pahemmin ole ollut käyttöä.

Huomenna kaverini tulee aamusta auttamaan, onneksi sillä en mitenkään kerkeäisi tekemään kaikkea kun vauva vaatii oman huomionsa ja J:n täytyy laittaa olohuone uuteen järjestykseen jotta kaikki mahtuvat sinne. Ja tehdä viimeinen siivous kun pojat kumminkin kerkeävät sotkea tänään siivoamisen jälkeen. Onneksi kakut tulee kaverilta jottei tarvitse niitäkän stressata.

Nyt jännittää vain mitä mieltä ihmiset ovat valitsemastamme nimestä, kys. nimet löytyvät nimittäin väliviivan kanssa ainakin yhdeltä tytöltä (väestörekisterin mukaan alle 5 sen nimistä tyttöä on kastettu 00-09 välisenä aikana väliviivan kanssa) ja pojalle tulee siis kaksi nimeä, vaikka alunperin olikin tarkoitus laittaa kolme nimeä. Itse kyllä pidän nimestä todella paljon, etunimi on J:n valitsema ja toinen nimi minun valitsemani.

Nyt kumminkin menen siivoamaan ja purkamaan stressiäni siihen. Jatketaan taas.

perjantai 9. elokuuta 2013

6-viikkois neuvola

Aika menee ihan järjetöntä vauhtia ja Tyyppi onkin jo lauantaina seitsemän viikkoa vanha ja tiistaina meillä oli siis 6-viikkoisneuvola. Poika kasvaa mielettömän hyvin ja painoa olikin tullut tasan kolmessa viikossa 910g lisää ja pituuttakin oli tullut 2,7cm lisää. Mitat olivat siis tällä kertaa 5640g ja 58,7cm. Kohta pitääkin jo alkaa siirtymään vaatteissa isompaan kokoon, vaikka kaikkia 56cm kokoisia vaatteitakaan ei olla keretty käyttämään... Kaikki oli neuvolassa hyvin, vaikka saimmekin kehoituksen ostaa Basibact voidetta hieman tulehtuneeseen vaippaihottumaan, sekä hieman ihottumaiseen kainaloon. Kuulemma näillä helteillä kaikenlainen ihottuma tulehtuu erittäin herkästi. No, voiteena tuota ei löytynyt kun oli kuulemma lääketukusta loppu, mutta ostin sitten samaa ainetta pulverina, josko se sitten auttaisi...

Tyyppi sai myös kehuja aktiivisuudestaan ja neuvolantäti ihmetteli sitä ettei yhtään itkua tullut koko käynnin aikana, vaikka siihenkin vaikutti varmasti juuri vaihdettu vaippa, sekä juuri täytetty vatsa. Neuvolalääkäri tutki pojan lonkatkin kunnolla taas kerran minulla olevan perinnöllisen lonkkaluksaation vuoksi ja kunnossahan nuo lonkatkin olivat joten syytä huoleen ei ole ainakaan näillä näkymin.

Alunperin oma jälkitarkastukseni piti olla myös samalla käynnillä joten isommat pojat odottivat odotustilassa kahdestaan ja hienosti osasivat leikkiä keskenään vaikka, ovi olikin varmuuden vuoksi rakosallaan jos olisi tullut hätä. Lääkäri ei kumminkaan kerennyt tekemään jälkitarkastusta joten se oli vasta eilen. Kaikki oli omalta osaltanikin kunnossa ja sain reseptin minipillereihin sillä paljon muita vaihtoehtoja ei imettäessä ole. Kierukan aion kumminkin hakea heti kun mahdollista kun se kerran on vantaalaisille ilmainen ensimäistä kertaa haettaessa.

Nyt kumminkin on pakko jatkaa arkihommia ja palaan ehkä illemmalla tai huomen aamulla kirjoittamaan lisää jos kerkeän.