Flunssan kourissa.

Eemil peitti naamansa joka kerralla kun pyysin hymyilemään.

Hellurei ja pahoittelut jälleen hitaasta postaustahdista. Viime viikko meni pääasiassa erilaisten aktiviteettien kanssa ja tällä viikolla ollaan koko porukka sairastettu flunssaa. Itse alan olemaan jo suhteellisen terve, mutta Eemil yskii suht pahan kuuloisesti ja Niilokin on hieman tukkoinen. Onneksi pojatkin ovat jo selkeästi paranemaan päin ja uskoisinkin poikien paranevan lauantaiksi kun menevät yöhoitoon kaikki kolme. Itse meinaan nimittäin lähteä viettämään synttäreitäni ja vapaailta tulee tosissaan tarpeeseen sillä kolmen lapsen kanssa kotona oleminen menee ihan työstä.

Viime viikolla oli siis tosiaan jos jonkinlaista menoa, niinkuin esimerkiksi torstaina käytiin Fallkullassa poikien ja Eemilin sylikummin kanssa ja keskiviikkona oltiin puistoilemassa Tikkurilassa kahden Facebooksta löydetyn äidin kanssa. Pakko sanoa, että oli kyllä mielettömän kivoja päiviä molemat ja tuonne Tikkurilaan mennään varmasti puistoon uudestaankin, sen verran iso ja kiva puisto oli kumminkin kyseessä. Fallkullassa oli myös ihan äärimmäisen kiva viettää päivää ja pojatkin nauttivat kun saivat nähdä erilaisia eläimiä ja Eemil nimesikin lempieläimekseen lampaat. Veeti taasen rakastui sikoihin ja ei olisi millään halunnut liikkua sika-aitauksen luota mihinkään...
Seuraavaksi ajattelimmekin mennä käymään Haltialan tilalla kunhan Eemilin sylikummilla on taas jossain vaiheessa vapaata, sillä mikäs sen parempi tapa viettää päivä kuin hyvässä seurassa ja samalla pojille hauskan tekemisen ohessa opettaen jotakin fiksua.

Ärsyttää vain ihan mielettömästi kun vihdoin viime viikolla sain pidettyä kiinni siitä, että lähdemme lounaan jälkeen ulkoilemaan, oli sää mikä tahansa ja sitten tullaankin jo kipeiksi ettei tuosta ajatuksesta saanut pidettyä kiinni. No, jatkamme aivan varmasti Pk-seudun tutkimista kunhan ollaan sata prosenttisen terveitä. Nyt pysytellään vain kotipihalla siihen saakka kunnes ollaan parannuttu.

Niilo ei turhia hötkyillyt Fallkullassa.

Huomenna olisi vuorossa Niilon 2kk neuvola ja pojan olisi tarkoitus saada rotarokote. Onneksi vielä ei tule pistoksia, sillä tuntuu aina pahalta katsoa vieressä kun lasta sattuu eikä lapsi vielä edes tajua miksi sattuu. Onneksi rokotteita tulee kumminkin suhteellisen vähän ensimäisten vuosien aikana, joten en joudu liian usein pitelemään lasta väkisin paikalla pistoksen ajan. Huomisessa neuvolassa vain jännittää, miten Niilolle on tullut lisää mittoja sillä nyt olen antanut hieman useammin korviketta kun oma maito ei tunnu riittävän enää yhtään niin hyvin. Enkä jaksa edes stressata imetyksestä, se loppuu jos loppuu ja sitten Niilo saa korviketta vaikka kuinka olisin halunnut täysimettää vähintään 4kk ikään ja osittaisimettää vähintään 6kk ikään. Saapa nyt sitten nähdä kuinka pitkälle imetys onnistuu...

Niilon kehityksestä sen verran, että poika on alkanut varsinaiseksi hymypojaksi. Koko ajan hymyillään lähes kaikelle ja seuran tarve on todella kova. Niilo haluaisi nimittäin olla koko ajan joko sylissä, tai muuten vain juttelun kohde. Lattialla tai sitterissä poika ei pahemmin viihdy jos joku ei ole koko ajan juttelemassa. Onneksi kumminkin isoveikat viihdyttävät erittäin mielellään pikkuveljeään ja Eemil on muunmuassa alkanut "opettamaan värejä" Niilolle, eli Eemil nostelee Lego Primoja purnukasta ja kertoo vuoron perään jokaisen värin. Tämän lisäksi sekä Eemil, että Veeti esittelevät Niilolle mielellään vauvaleluja ja heiluttelevat niitä pikkuveljensä edessä. Itse voin vain kiittää luojaa siitä, että veljesrakkaus on noinkin kovaa, sillä ilman Eemiliä ja Veetiä en varmastikaan kerkeäisi tehdä lähes mitään Niilon ollessa hereillä.

Veeti Fallkullan leikkipaikalla (minikokoinen maatila).

Tänään olisikin sitten tarkoitus lähteä Viroon päiväristeilylle J:n siskon kanssa kun sain eilen extempore ajatuksen, että lähden Virosta hakemaan juotavat lauantaisille synttäreilleni. Onneksi oma pikkusiskoni (18v) suostui tulemaan meille lapsenvahdiksi niin että hänellä on pikkuveljeni (21v) apunaan, joten kaikki kolme poikaa ovat varmasti hyvässä hoidossa.
Tämän päivän ja lauantain jälkeen jaksankin sitten taas ihan eri tavalla olla kotona poikien kanssa ja tehdä kaikki kotityöt, sillä jo yksi päivä (tai edes tunti) ilman poikia ja kotitöiden ajattelua tekee oikeasti hyvää sekä ruumiille, että sielulle. Esimerkkinä meidän talouden hullunmyllystä voisin kopioida maanantaiaamuisen Facebook statukseni tähän:
"Olipa viiminen kerta kun imetän sohvalla ilman et keittiön ovi on lukossa. Rupesin ihmettelemään kun isommat pojat oli niin hiljaa, kun kerkesin kävin kattomassa mitä tekee ja tuloksena: kilo sokeria levitetty lattialle, leivinjauhe siihen päälle, Veeti seisoo tiskipöydällä ja jakaa karkkia kaapista itelleen sekä Eemilille, teepussit levitetty, ryöstökeikka kuvattu kameralla, kynttilästä sorkittu steariinia irti ja kaapin sisältö myllätty täysin. Että hyvää huomenta teille muillekkin -.-"
Näinkin hyvä aamu voi siis olla joskus... Voin muuten sanoa että oli kiva siivoaminen tuossa sokerissa ja leivinjauheessa, varsinkin kun samalla kun itse imuroin niitä, levitti pojat paketillisen voileipäkeksejä olohuoneeseen, sekä heitti kaikki sohvatyynyt alas sohvalta ja kaikki tuo alle kaksi tuntia heräämisen jälkeen. Ja voin vielä sanoa, että tuossa vaiheessa luulin kuolevani maanantain aikana, mutta onneksi J jäi töiden jälkeen poikien kanssa pariksi tunniksi ja pääsin ihan yksi kauppaan, postiin ja kirppikselle käymään. Onneksi on ihana mies jotta saan myös omaa aikaa silloin kun tuntuu että pää hajoaisi.

Pojat katsomassa lampaita (ja pässiä).

Nyt on kumminkin pakko laittaa vauhtia ja alkaa laittamaan itseäni kuntoon jotta kerkeän satamaan menevään bussiin. Yritän huomenna keretä kertomaan Niilon neuvolakuulumiset, sekä mahdollisesti jotakin Viron reissustani.