tiistai 28. huhtikuuta 2015

Tuskainen olo.

Raskaus alkaa vähitellen olemaan loppuvaiheilla ja vaikka viikkoja onkin vielä ihan kiitettävästi jäljellä, eikä vauva ole vielä edes valmis syntymään niin alan itse olemaan totaallisen kyllästynyt koko raskauteen. Tiedän, ettei vauva saisi vielä näillä viikoilla syntyä, enkä siis toki sitä tahdokaan, toivon vain että viikot vierisivät mahdollisimman nopeasti eteenpäin ja että vauva syntyisi mahdollisimman pian täysiaikaisuuden saavutettuaan.

Oloni on tällä hetkellä suoraan sanottuna kuin maalle rantautuneella valaalla, maha turpoaa ihan eläimellistä vauhtia, närästys pahenee ilta illalta eikä närästyslääkkeet auta, pahoinvointikin palasi TAAS riemukseni ja nyt taas oksennellaan aina silloin tällöin pitkin päivää, tämän kaiken lisäksi vauva on vissiin jo laskeutunut kohtuullisen alas sillä tuntuu kuin kävelisin keilapallo haarojen välissä ja välillä tuntuu kuin joku iskisi puukon haaroihini, öisinkään en saa nukuttua kunnolla kun jalat puutuvat, suonenvedot ovat vähitellen rantautuneet yöllisiksi kavereiksini, eikä vessassa juoksemiseltakaan ole vältytty öisin.
Ja eikä siinäkään vielä kaikki näistä oi niin mahtavista raskausoireista, vaan nyt jo useamman viikon jatkuneet supistelut vain pahenevat viikko viikolta ja nyt olo on suoraan sanottuna niin hävytön, että melkein mitään en voi tehdä kotona. Ei vaadi mitään kummallisempaa että alkaa supistaa, ei siis kyse ole tosiaankaan siitä että rehkisin liikaa, mutta kun jo pelkkä sohvalta nouseminen alkaa supistaa niin on naurut vähissä. En muista olenko täällä maininnut, mutta Naistenklinikallekin on jo kerran tullut soiteltua supisteluiden takia ja ei ole kauhean kaukana ollut uudelleen soittamisetkin. Voin siis kiittää onneani että olen uudelleensynnyttäjä, muuten olisin todennäköisesti juossut näytillä jo vähän väliä...


Kuten kuvastakin huomaa, niin en todellakaan vähättele mahan kasvuani ja toisaalta en yhtään ihmettele, että elimistö alkaa vähitellen laittamaan hieman vastaan kun ei tuo maha mitenkään helppo kannateltava ole. Ja tosiaan jäljellä olisi vielä useampi viikko mahankasvatusta, eli saapa nähdä pääsenkö kesäkuussa enää liikkumaan kuin pyörien... Kukaan tuskin myöskään ihmettelee, että selkäni on kohtuu tiukilla tämän vatsan kanssa ja kun yhdistää sekä selkäsäryn, että supistelut niin asunto ei todellakaan ole tällä hetkellä se siistein paikka. En vain suoraan sanottuna saa oikein mitään tehtyä näillä oloilla ja mielummin otan hieman rauhallisemmin kuin rehkisin ja rikkoisin koko kroppani tai pahimmillaan aiheuttaisin synnytyksen käynnistymisen...

Tänään olisi myös pitänyt olla ylimääräinen neuvolalääkäri supisteluiden takia, koska olisin halunnut neuvolalääkärin tarkastavan ettei supistelu ole aiheuttanut mitään muutosta kohdunsuulla. No eipä olekaan kun viime viikolla neuvolasta soitettiin ettei kellään ole tällä hetkellä oikeutta ylimääräiseen neuvolalääkärikäyntiin, sillä ei vain ajat riitä. No eipä siinä mitään, kiitos tästä.. Nyt pitää kuulemma odottaa viikon 36 neuvolalääkäriä joka on ikuisuuden päästä tai varata terveyskeskukseen aika sillä varauksella, ettei heillä välttämättä ole raskaana oleviin erikoistunutta lääkäriä.
Kotihoidonapuakin kyselin neuvolasta nyt kun kaikissa lehdissä on sitä niin hehkutettu, että jokaisella perheellä tulisi olla mahdollisuus kyseiseen palveluun. Luulin, että olisi ihan helppo homma ilmoittaa näiden olojen ja kolmen pienen lapsen kanssa, että kotihoidonavulle olisi tarvetta, mutta eipä mennyt sekään ihan niinkuin luulin. Neuvolantäti nimittäin ilmoitti, että jonoa on niin paljon ettei kannata edes yrittää. En tulisi saamaan apua ennen lapsen syntymää ja silloin tilannekin olisi jo toinen ja saattaisi olla, että pärjäisin ilman apua. No, eipä siinäkään sitten mitään, pärjäillään ilman apua ja annetaan asunnon räjähtää.
J toki auttaa sen mitä kerkeää töiltään, mutta 12 tunnin vuoroilla ei paljon jää aikaa auttaa kotitöissä kun yövuorojen jälkeenkin on pakko nukkua edes hieman. Ylimääräisiin vapaisiinkaan ei ole varaa provikkapalkkaisella, eli teen siis itse sen mitä voin ja siivoamme isommin kun J on vapaalla.

Nyt alkaa kumminkin selkää taas kolottamaan ikävästi tämä istuminen, joten pakko lopetella. Tulossa olisi vielä ainakin raporttia Amolta. sekä muita kuulumisia oman valittamiseni lisäksi. Pahoittelut tästä valitusvirrestä, pakko purkaa oloaan johonkin...

torstai 9. huhtikuuta 2015

Käännä selkäsi hetkeksi.


Tiedättekö sen tunteen kun olet juuri saanut vaikkapa lastenhuoneen siivottua ja tulet ulos lastenhuoneesta ajattellen, että juot vaikka kupin kahvia ja istut hetken rauhassa tai jatkat siivoamista toisessa huoneessa? Lapset siirtyvät takaisin lastenhuoneeseen ja jonkun aikaa kuuluukin iloisia leikin ääniä, kunnes ainakin meillä, yleensä aina tulee epäilyttävän hiljaista...

Meillä käy näin äärimmäisen usein ja kolme rasavilliä poikaa kerkeävätkin sotkemaan ja tuhoamaan yllättävän paljon jopa pelkän vessareissun aikana, saatika että yrittäisin esimerkiksi tiskata ilman että menisin kertaakaan tarkastamaan mitä lapset tekevät...
Hyvä esimerkki on tuo yllä näkyvä kuva sillä ennen kuvan ottoa olin juuri tehnyt suursiivouksen koko asunnolle ja jopa tuolle kuvassa näkyvälle nukkumahuoneelle. Siivouksen jälkeen menin laittamaan Niiloa päiväunille. Ihmettelinkin siinä Niilon vieressä istuskellessa, että jotakin kolinaa nukkumahuoneesta lähti jonka jälkeen tuli hiljaista mutta tiesin pienimmäisen nukahtavan ihan pienen hetken sisään ja niinpä en sännännyt katsomaan mitä tapahtuu. Taisi olla virhe, sillä Niilon nukahtamisessa menikin hetki pidempään kuin normaalisti. Pääsin Niilon huoneesta pois, menin tarkastamaan isompien poikien touhuja ja vastassa olikin sitten kuvan mukainen näky. Joka ikinen kirja, sekä pehmolelu on levitetty lattialle, vuodesohvan patja nakattu sohvalta lattialle, Eemilin sängyn patja oli nakattu kirjahyllyn päälle liukumäeksi ja petivaatteet oli tietenkin heitelty ulos huoneesta.
En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kun vastassa oli tuo näky, mutta kyllä se vähän nauratti kun isommat pojat olivat niin innoissaan itse keksimästään liukumäestä ja lopulta huone siivottiinkin yhdessä. Meillä kumminkin vastaavanlaiset yllätykset ovat jo niin arkipäivää ettei niistä jaksa enää edes pahemmin hermostua, vaikka pakko myöntää että jos päivä on valmiiksi huono niin kyllä se hieman ärsyttää jos koko asunto räjäytetään nopeammin kuin itse saan sen siivottua..

Edelleen on kumminkin meneillään operaatio tavaran radikaali vähennys ja tuntuu että vaikka kuinka valokuvaan tavaraa myyntiin, niin ei se vaan lopu. Onneksi ensi kuussa on valtakunnallinen siivouspäivä jolloin olisi tarkoitus iskeytyä mahani kanssa johonkin päin myymään tavaraa, josko edes vähän saisi tavarapaljoutta vähennettyä ja omia hermoja säästettyä kun lapsilla ei olisi niin paljon tavaraa jota räjäyttää...

Tänään olisikin taas kumminkin siivouspäivä ja toivotaan ettei lapset tapansa mukaan räjäytä ihan kaikkea heti siivouksen jälkeen. Mitenkäs teillä tekeekö lapset tuhmuuksia jos ovat liian hiljaa? Tai tuleeko teillä edes niin sanottuja liian hiljaisia hetkiä?

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Lapselle valjaat?

Oli aika kun olin täysin vastaan valjaita lapsella ja kun mielsin valjaiden käytön lapsen rinnastamiseen koiraan. Nyt olen kumminkin pikkuhiljaa alkanut muuttamaan omaa mielikuvaani valjaista ja tosissani harkitsemaan sellaisten ostoa, sillä kolmen kävelevän lapsen paimentaminen yleisillä paikoilla ei tosiaankaan ole se helpoin homma. Itseasiassa tämän vuoksi Niilo joutuukin aika usein istumaan vaunuissa, sillä vaikka Eemil käveleekin pääsääntöisesti ihan nätisti, niin Niilo ja Veeti säntäävät joka käänteessä täysin päinvastaisiin suuntiin...

Niiloa onkin vielä suhteellisen helppo ohjailla sinne, minne itse haluan mennä, mutta Veetin käytös sen sijaan on alkanut menemään ihan överiksi. Vielä vähän aikaa sitten Veeti käyttäytyi todella nätisti kun liikuttiin yleisillä paikoilla, mutta sitten kuvaan tulivat mielikuvituskaverit. Nämä kaverit joille ei ole edes nimeä siunaantunut, yllyttävät kuulemma Veetiä mitä idiootimpiin tempauksiin ja koko ajan vain useammin. Muutaman esimerkin mainitakseni, nämä kaverit muunmuassa käskevät Veetiä kuulemma säntäämään autotielle yllättäen, juoksemaan kaupasta ulos sillä välin kun itse pakkaan ostoksia, sekä karkaamaan ulko-ovesta ulos heti kun käännän selkäni. Ulko-ovesta karkaamiseen nyt ei tietenkään valjaat auttaisi millään tapaa, mutta josko edes tuon yleisillä paikoilla kulkemisen saisi hieman turvallisemmaksi.
Joka kerta nimittäin kun Veeti säntää esimerkiksi autotielle päin, joudun hylkäämään Niilon vaunuineen juuri siihen missä kohtaa ollaan milloinkin ja lähteä juoksemaan Veetin perään, tässä vaiheessa yleensä Eemilkin lähtee juoksemaan, kuulemma ottaakseen Veetin kiinni. Ja hyvässä lykyssä alkaa vielä Niilokin huutamaan koska hänet on jätetty paikalleen vaunuihin kahlittuna. Kädestä pitäminen toimisi ehkä muuten, mutta Veeti alkaa hyvin herkästi kiljumaan, huutamaan ja pysähtyy niille sijoilleen koska haluaa kävellä itse. Näin ollen eteenpäin liikkumisesta ei tule yhtikäs mitään.
Kaupassa taasen jos Veeti pinkaisee karkuun kun pakkaan ostoksia, joudun punnitsemaan vaihtoehtoja, että lähetänkö Eemilin juoksemaan veljensä perään vai hylkäänkö ostokset ja Niilon hetkellisesti kassoille jotta kerkeän saamaan Veetin kiinni ennenkuin poika kerkeää ovista ulos ja parkkipaikalle.

Olenkin siis tullut tulokseen, että pikkuhiljaa on tullut aika harkita valjaita Veetille ja mahdollisesti myös Niilolle, sillä en nimittäin suostu uskomaan että Niilo olisi vielä vähän kasvaessaan yhtään isoveljeään rauhallisempi tapaus...

Vaikka kumminkin mietin valjaita, niin en tahdo pukea lapselleni sellaisia perinteisiä valjaita, sillä niistä tulee kaikkein helpoiten olo, että nyt rinnastettaisiin lapsi koiraan. Tahdon mielummin reppuvaljaat, joissa on siis reppu ja repussa on kiinni hihna, jonka saa tarvittaessa kumminkin myös irroitettua. Nyt onkin enää kivan näköisten reppuvaljaiden etsiminen edessä ja kyselisinkin teiltä lukijat, onko teillä tiedossa onko markkinoilla edes muiden valmistajien reppuvaljaita kuin Skiphopin? Nekin ovat nimittäin kyllä ihan kivan näköisiä, mutta kaipa se kannattaa tutustua valikoimaan edes hieman ennen kuin tekee päätöstään..

Lisäksi onko teillä kokemuksia reppuvaljaista tai valjaista lapsella? Saako sellaisia käyttämällä ilkeitä katseita julkisilla paikoilla vai onko ne jo niin normaali näky, ettei ihmiset jaksa kummastua? Hyviä ja huonoja puolia kuulisin myös mieluusti valjaista ja reppuvaljaista.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

The Liebster Award - haaste !

Sain haasteen TittaMama - blogilta ja ajattelin tehdä sen samantien, jottei jäisi roikkumaan ja jopa unohtuisi.

Haasteen säännöt:
*Vastaa haastajan antamiin 11 kysymykseen.
*Haasta sitten 11 blogia, joilla on alle 1000 lukijaa.
*Keksi haastetuille 11 uutta kysymystä.


Saamani kysymykset:

Mikä on mieleenpainuvin lapsuusmuistosi?
*Nyt on pakko myöntää, että tunnen olevani dementikko kun vaikka kuinka mietin, en keksi pahemmin lapsuudestani oikein mitään. Tai sitten se johtuu yllättävästä kysymyksestä ja juuri nyt ei tule mitään järin mieleenpainuvaa mieleen. Yksi muisto kumminkin jota voisi pitää mahdollisesti mieleenpainuvimpana, on se että olen ihan mininä (reippaasti alle kouluikäisenä) saanut "ohjata" lentokoneen lentoon. Eli suomeksi olen saanut istua lentäjän sylissä kun lentäjä on ohjannut lentokoneen ilmaan. Lisäksi olen päässyt jättikokoisen lentokoneen potkuri/tuulettimen/mikä ikinä se pyöreä osa jossa on pyörivät siivekkeet sisällä onkaan sisälle käymään.

Mitkä olisivat kolme esinettä, joista et luopuisi?
*Kuivausrumpu - ehdoton pelastus pyykinpesulle tämän kokoonpanon kanssa.
Tietokone - milläs sitä muuten blogia rustaisin ja onhan tämä aika henkireikä lakisääteisille kahvitauoilleni.
Kännykkä - nykyaikana kun kaikki yhteydenpito tapahtuu melkeinpä puhelimen avulla.

Mikä saa sinut onnelliseksi?
*Lasten onnellisuus, sekä se kun lapset oppivat jotain uutta tai kun lapset yllättävät iloisesti.

Asuisitko mielummin maalla vai kaupungissa?
*Jos olisin varakkaampi ja omistaisin auton, niin asuisin ehdottomasti mielummin maalla, mieluiten omakotitalossa ja omistaisin useamman eläimen. Tässä elämäntilanteessa kumminkin pian neljän lapsen äitinä ja autottomana asun mielummin kaupungissa jossa on kaikki tuttuni ja julkisilla pääsee helposti liikkumaan lähes minne vain.

Voisitko kuvitella asuvasi joskus ulkomailla, missä?
*Suoraan sanottuna en. Suomessa on kumminkin asiat verrattain hyvässä jamassa verrattuna moneen muuhun maahan niin pysyn ihan mielelläni suomalaisena Suomessa.

Minkälaisista ihmisistä pidät?
*Rehellisistä ja sellaisista, jotka sanovat suoraan miten asiat ovat.

...Minkälaisia taas et voi sietää?
*Selän takana pahaa puhuvia. Oikeastaan on hyvin vaikea keksiä, millaisia ihmisiä en voi sietää mutta kun sellaisen tapaan niin tiedän sen kyllä lähes samantien.

Kolme asiaa bucket listiltasi?
*Suoraan sanottuna en omista kyseistä listaa, joten en voi nimetä kolmea sellaista asiaa.

Mitkä ovat parhaat puolesi?
*Apua, nyt on vaikea kysymys, olen nimittäin todella huono nimeämään parhaita puoliani. Jos jotain on kumminkin pakko nimetä, niin ehkä se, että pinnani venyy yllättävänkin pitkälle suurimmassa osassa tilanteita, en yleensä tykkää ajatella kenestäkään pahaa vaan mielummin yritän keksiä jotain positiivista tai vaikkapa syyn ns. huonolle käytökselle ja työelämässä olen ainakin omasta mielestäni reipas sekä aikaansaava, enkä ole ikinä saanut valituksia työnteostani.

Kirja vai elokuva?
*Ennen lapsia vastaus olisi ollut ehdottomasti kirja, sillä luin ennen lapsia ihan mielettömästi. Nykyisin vastaus on kumminkin muuttunut niin, että katson mielummin elokuvan. Se on paljon nopeampi ja helpompi vaihtoehto pienten lasten kanssa.

Mikä on unelmien matkakohteesi?
*Japani. En edes itseasiassa tiedä, mistä olen saanut päähänpinttymän siitä, että tahdon käymään Japanissa, mutta tähän kysymykseen ei tarvinnut miettiä montaa hetkeä vastausta.

Omat kysymykseni haastetuille:

1. Kahvi vai tee?
2. Kolme positiivista asiaa kuluvasta viikosta?
3. Nimeä yksi paha tapasi?
4. Inhokki kotityösi?
5. Kotityö jonka teet mieluiten?
6. Mitä haaveilit lapsena tekeväsi työksesi aikuisena?
7. Harrastatko jotakin ja jos harrastat niin miten päädyit tähän harrastukseen?
8. Millainen olisi unelmiesi talo?
9. Ikimuistoisin matkakohteesi?
10. Mitä odotat kesältä?
11. Viimeisin näkemäsi elokuva ja mitä pidit siitä?

Haastan seuraavat bloggaajat:

*With All My Love
*Seikkailuni Turkissa
*Rockerine
*Pieni pojan pallero
*Pieni perhe
*Onnellinen kirsikka
*Parasta ikinä!
*Oi siskoni mun
*Koivukumpu
*Me+2
*Heart Pumps Diesel