Nimi ja kummipohdintaa.

Kovaa vauhtia lähestyvän lasketun ajan vuoksi on alkanut erinaiset asiat mietityttämään kovasti.
Yhtenä mietityttävänä asiana on Tyypin nimi. Eemilillähän tosiaan on kolme nimeä ja Eemil nimi on vasta toinen nimi, josta sitten tulikin kutsumanimi. Veetillä taasen on kaksi nimeä. Ensimäisenä mietityttää siis, tuleeko pojalle kaksi vai kolme nimeä? Toisena mietityttää varsinainen nimi. Kivoja nimiä olisi vaikka kuinka paljon, mutta omalla tavallaan tahtoisin nimetä kolmannen pojan niin sanotusti joukkoon sopivalla nimellä ja niitä taasen ei tunnu pahemmin olevan. Tai ainakaan sellaisia jotka kuulostaisivat kivoilta. Lisäksi nimen keksimistä hankaloittaa J, sillä tuntuu että kaikki toisillemme ehdottamat nimet ovat olleet toisen mielestä jollain tapaa huonoja ja niitä ehdotettuja nimiähän on tosiaan ollut todella monia. Hylättyjä nimiehdotuksia en tässä ala luettelemaan, sillä voihan olla, että jostain niistä tulisikin vielä Tyypille nimi. Tai edes toinen nimi. Tai kolmas. Onneksi on vielä aikaa päättää nimi kun eihän sen nimen pidä olla valmiina kun Tyyppi syntyy, olisi vain kiva olla edes joitain varteen otettavia ehdotuksia valmiina, sillä tahdon pitää ristiäiset J:n kesäloman aikana ja se kesälomahan ei tosiaankaan ole kauaa. Tämä siis aiheuttaa pakosti sen, että nimeä pitää miettiä jo etukäteen jos meinaa ristiäiset saada ajoissa järjestettyä.

Toinen mietityttävä asia on kummit. Periaatteessahan kummit on jo päätetty ja niitä tulee olemaan kolme kappaletta + yksi haamukummi. Sylikummi meiltä kumminkin edelleen puuttuu ja sen valinta tuntuu olevan jotenkin ylitsepääsemättömän hankalaa... Haamukummina toimiva ei luonnollisestikaan voi toimia sylikummina ja tämän haamukummin naisystävä, josta tulee varsinainen kummi ei jotenkin tunnu luonnolliselta vaihtoehdolta, hänellä kun on kummilapsia jo ennestään suhteellisen monta. Eihän tuokaan nyt mikään syy ole, mutta jotenkin ajatus sylikummista jolla on monta muutakin kummilasta ei tunnu vain hyvältä. Tavallisena kummina tämä pari tulee varmasti olemaan loistavat. Toinen tavallisista kummeista on oma pikkuveljeni, joka asuu hyvin monen sadan kilometrin päässä meistä, joten jotenkin hänkään ei tunnu luonnolliselta valinnalta sylikummiksi. Sitten jääkin vaihtoehdoksi serkkuni, jonka kanssa ollaan aina oltu suhteellisen läheisissä väleissä, varsinkin nuorempina ja joka oli aivan selkeä valinta kummiksi. Jotenkin vain tuntuu hölmöltä pyytää ensin ns. vain kummiksi ja myöhemmin sitten kysyä vielä, haluaisiko hän olla sylikummi.
Onneksi tätäkin on aikaa miettiä vielä ja keskustella J:n kanssa, että mitä mieltä hän on asiasta. Voin tosiaankin huokaista helpotuksesta, ettei tarvitse tehdä yksin tälläisiä päätöksiä. Siinä tapauksessa nimittäin jahkailisin varmaan puoli elämää ja tekisin jotkut hätäiset päätökset lapsen syntyessä. Ja ei, sekään tuskin olisi hyvä päätös...

Mutta, nyt kumminkin päivällistä syömään ja pohdintaa jatkan myöhemmin.

Terveisiä Jorvin lastenpäivystyksestä.

Jos et tahdo lukea vatsataudista, skippaa tämä teksti.
 
Meinaa ilmeisesti tuo Jorvi ja sen päivystykset tulla turhankin tutuiksi nyt, sillä eilen käytiin vuorostaan lastenpäivystyksessä Eemilin kanssa. Eemilillähän tosiaan on vatsatauti jatkunut nyt sunnuntai-illasta saakka, vaikkakin keskiviikkona oli niinsanotusti terve päivä eli vaippa pysyi puhtaana koko päivän. Torstaina vatsatauti ja vatsan sekaisuus alkoi kumminkin uudelleen niin ettei enää mikään pysynyt sisällä. Yöllä poika heräsikin siihen että koko sänky oli vatsan sisällöissä ja könyttiin pikkumiehen kanssa sohvalle nukkumaan loppuyöksi kun en suoraan sanottuna jaksanut alkamaan lakanoita vaihtamaan klo 3.00 aamuyöllä. Likaiset lakanat otin tietenkin pois ja heitin kylppärin lattialle.

Perjantai aamulla Eemil heräsi normaalisti, avasin tv:n ja yritin itse vielä pötkötellä sohvalla koska Veeti nukkui vielä yläkerrassa. No, olinkin nukahtanut ja kun heräsin uudelleen, nukkuin Eemil lattialla. Raukka parka oli väsähtänyt kesken matkan johonkin ja jäänyt sitten lattialle nukkumaan...
Kun Eemil heräsi lattialta, ei poika tahtonut syödä eikä juoda mitään, ainoa mitä tahtoi tehdä oli pötköttää sohvalla ja katsoa telkkaria. No, kaverini tuli pyörähtämään kahvilla yhdessä vaiheessa ja silloin sain Eemilin syömään jopa lihapiirakan ja juomaan vettä. Tätä ennen olin siis saanut Eemilin juomaan vain noin puoli desiä mehukeittoa...
Kun tuli lounasaika, niin Eemil söi kaksi hyvin minikokoista palaa piknikpaistista ja joi hyvin vähän vettä. Eipä siis ollut huima lounas pojalla. Vähän kaverini lähdön jälkeen nukahti pojat sohvalle. Tämä oli jo sinällään outoa, koska Eemilhän ei siis nuku päiväunia kuin hyvin kipeänä... No, Veetihän heräsi parin tunnin päikkäreiden jälkeen, mutta Eemil senkun jatkoi uniaan. Poika heräsi vasta kun J tuli koulusta kotiin, eli yhteensä Eemil nukkui noin neljä - viisi tuntia putkeen, eli hereilläkään ei oltu kovin kauaa keretty olla (vaikkakin hereillä ollessaan Eemil jaksoikin jonkin verran komentaa Veetiä ja jopa leikkiäkin jonkun verran).

Tässä vaiheessa soitin kaverilleni, että kun soitan Jorvin päivystykseen ja jos he haluavat Eemilin näytille niin voivatko heittää minut ja Eemilin sinne miehekkeensä kanssa. Onneksi vastaus oli myöntävä, sillä muuten olisi ollut todellinen ongelma keksiä edes kyytiä sinne päivystykseen... Soitinkin siis päivystykseen ja ihmeekseni he eivät osanneet sanoa, haluavatko Eemilin näytille vai eivät. Käskivät soittaa terveysneuvontaan, joka on ihan järjetöntä että Jorvin päivystys ei osaa sanoa haluavatko sinne käymään vai eivät. Eipä olisi heti tullut mieleen, että pitää johonkin terveysneuvontaan soittaa kysyäkseni mennäänkö vai tuleeko olemaan turha käynti...
Saatiin kumminkin kehoitus lähteä käymään päivystyksessä ja niinpä soitin uudelleen kaverilleni josko lähtisivät meille päin ajalemaan kun itse pakkaan varmuuden vuoksi Eemilille tavarat jos poika joutuisi jäämään yöksi.
Paikan päälle päästessä yllätyin heti, ettei lastenpäivystykseen mentykään enää oman sisäänkäynnin kautta, vaan aikuisten päivystyksen kautta. No, tulipahan tämäkin samalla sitten tietoon. Päivystyksessä ilmottauduttiin, hoitaja otti Eemililtä lämmön jota ei ollut ja ohjasi meidät tarkkailuhuoneeseen.

Hetken päästä tuli hoitaja sinne tarkkailuhuoneeseen ja Eemil punnittiin (16,3kg vaatteet päällä, hyvin on siis paino noussut helmikuun neuvolasta jolloin oli 15,6kg), keuhkot + vatsa kuunneltiin, vatsaa paineltiin ja kurkkuun katsottiin. Noiden perusjuttujen perusteella hoitaja sanoi ettei Eemilissä ole mitään vikaa, mutta otettaisiin veren kuihtumisarvot, sekä tulehdusarvot varmuuden vuoksi.
Odotuksen ajaksi saatiin Eemilille jotain sokeri-suola-vesi litkua, sekä kuumavesipullo lämmittämään hiukan viileitä käsiä, jotta verikokeen otto onnistuisi paremmin. Juotava litku ei ollut erityisemmin pojan mieleen ja jouduinkin tsemppaamaan Eemiliä hyvin paljon jotta litku saatiin alas. Kuumavesipullo oli kumminkin hauska lelu ja siitä Eemil ei olisi tahtonut laskea ollenkaan irti ("kuumavesipullo" oli siis kuumalla vedellä täytetty kumihanska).
Jo ennen labratädin huoneeseen oloa oli kaikki Eemilin juoma neste tullut suoraan läpi vaippaan, mutta onneksi labratäti oli kumminkin asiansa osaava vanhempi rouva joka sai tarvittavat verikokeet otettua todella helposti sormen päästä vaikka nestettä ei oikein ollutkaan koko päivänä pysynyt pojan vatsassa. Eemil ei edes inahtanut verikokeiden oton aikana ja voisinpa veikata että hyvänä lohdutuksena toimi mukana ollut rakkain unilelu Kira (eli siis Eemilin parin päivän ikäisenä saama kirahvipehmolelu).

Labrakokeiden oton jälkeen oli vuorossa jälleen odottelua. Luettiin siis huoneessa olevia lastenkirjoja, ihmeteltiin vedellä täytettyä kumihanskaa, käytiin vähän väliä vaihtamassa vaippa, taisteltiin nesteen juomisesta, ihmeteltiin erilaisia ääniä joita huoneessa / huoneeseen kuului, ihmeteltiin Eemilin labratädiltä saamia Batmantarroja ym.
Jonkun ajan päästä tuli hoitaja huoneeseen tuomaan lisää sitä juotavaa litkua Eemilille, sillä edellinen muki oli jo tyhjä ja samalla hoitaja kertoi verikokeissa ilmenneen ainakin lievän nestehukan. Olisi siis entistä tärkeämpää saada poika juomaan mahdollisimman paljon. Loppuja tuloksia pitäisi kumminkin vielä odotella...

Joskus seitsemän aikaan illalla samasssa huoneessa ollut toinen äiti kysyi että haittaako jos hän laittaa telkkarista uutiset. No ei tietenkään haitannut, oli ihan kiva saada itsekin jotain tekemistä kun Eemil puuhaili omiaan sängyllään. Katseltiin siis uutisia ja odoteltiin samalla hoitajan huoneeeseen tuloa ja käytiin edelleen vaihtamassa vaippa aina vähän sen jälkeen kun Eemil oli juonut.
Uutisten jälkeen alkoi Salatut Elämät, jotka Eemil tahtoi katsoa (kyllä, meillä katsotaan joka arki-ilta Salatut Elämät poikien kanssa. Poikkeuksena ne illat jolloin ikäraja on yli K-7, silloin katsotaan joku nauhoitettu jakso. Salkkareiden lopputunnarista Eemil osaa aina itse mennä nukkumaan automaattisesti, joten kuuluu osaksi iltarutiineita.) Eemil kylläkin ilmoitti myös, ettei tahdo nukkua sairaalassa, vaan tahtoo lähteä kotiin nukkumaan. Yritin kovasti selittää pojalle, että pitää juoda jotta päästään kotiin ja tämän jälkeen juominen parani huomattavasti.

Vähän ennen Salattujen Elämien loppumista hoitaja tulikin uudelleen huoneeseen ja kertoi kotiuttavansa meidät. Lopuissa verikokeissa kun ei ollut näkynyt muuta kuin viruspohjainen ripuli, sekä se lievä nestehukka ja nuo voisi hoitaa hyvin kotonakin. Saatiin siis kotiohjeiksi juoda mahdollisimman paljon nestettä, syöttää Eemilille mitä ikinä poika suostuukaan syömään ja lähteä herkästi takaisin jos kunto romahtaa oikeasti huonoksi (eli ei jaksa katsoa telkkaria, eikä tee muuta kuin nukkuu tai lopettaa jopa reagoimasta mihinkään).
Soitin siis samalle kaverille, joka oli meidät päivystykseen heittänytkin ja hän lupasi tulla hakemaan miehekkeensä kanssa. Mentiin ulos odottelemaan ja Eemil ehkä hiukan säikähti alkuun kun ulkona olikin yhtäkkiä niin pimeä ja oltiin ihan vieraassa paikassa. Hetken päästä poika jo ihmettelikin ambulansseja, sekä kaikkia autoja jotka ajoivat päivystyksen ohi.

Kotona oltiin joskus yhdeksältä ja Eemil ilmoitti hyvin tomerasti ettei syö tai juo mitään vaan menee pelkästään nukkumaan. Nukkumaan poika menikin ja nukkui onneksi koko yön sikeästi, vaikka sen seurauksena vaippa olikin jälleen ihan täysin Eemilin herätessä.

Nyt vain toivotaan, että tauti lähtee äkkiä paranemaan ja ettei kunto ainakaan huonone.

Pahoittelut tämän romaanin pituudesta, en vain olisi osannut tiivistää enempää...

Jälleen kipeänä ja muita kuulumisia.

Koska meidän perhe ei ilmeisesti voikaan olla terveinä, ainakaan samaan aikaan niin on vähän jäänyt blogin kirjoittaminen kun sairastettiin koko perhe norovirus. Tai no, itse nyt sairastan edelleen mutta en usko sen olevan enää norovirus kun jatkunut jo melkein viikon, mutta on se nyt silti nihkeää olla kipeänä koko perhe kun kellekään ei oikein ruoka maistu ja kaikki voisivat vain nukkua ympäri vuorokauden. Tai no, se yhdessä sairastamisessa on hyvä puoli että kaikki tosiaan voivat nukkua, toisin kun jos kipeänä on pelkästään vanhemmat niin eivät lapset tosiaankaan anna vanhempiensa nukkua keskellä päivää.

Kaikki arkirutiinitkin tuntuvat inhottavilta kipeänä + tämän hervottoman vatsan kanssa, maha kun tuntuu tosiaan kasvavan ihan mieletöntä vauhtia ja Tyyppi riehuu kaiket päivät niin että mahanahka tuntuu repeävän joten ei ole olo kovin freessi. Painokin on varmasti pudonnut tämän sairastelun johdosta, joten seuraavaa neuvolaa odotellessa joka onkin sitten ensi kuun alussa... Saapa nähdä saanko paljonkin sanomista jos paino tosiaan on pudonnut ihan niin paljon kuin kuvittelen.

Ainiin ja eilen tuli ensimäisen kerran ihan mielettömän kipeä harjoitussupistus, joka tuntui vain kestävän ja kestävän. Loppujen lopuksi sain jomotuksen loppumaan kun otin särkylääkkeen ja menin kuumaan suihkuun. Illallakin tuli muutama suhteellisen napakka harjoitussupistus, samoin nyt aamulla on tullut muutama. En nyt usko että synnytys todellisuudessa lähelläkään, onhan viikkojakin kasassa vasta 28+5, mutta silti voin kuvitella kuinka toivon vähän ajan päästä pääseväni jo synnyttämään jos nuo harjoitussupistukset ottavat tavakseen ilmestyä päivittäin. Seuraava neuvolalääkärikin on vasta joskus viikolla 36, eli sinne saakka pitäisi odotella että saa tietää edistävätkö nuo harjoitussupistukset jotain kohdunsuulla (toivottavasti eivät nyt ihan vielä). Okei, jos tuntuu siltä voin toki mennä terveyskeskukseenkin tarkastuttamaan kohdunsuun tilanteen, mutta toivotaan ettei sille ole tarvetta aikaisemmin...
(liitoskivuista en edes ala valittamaan, koska muuten tämä postaus vain venyisi ja venyisi)

No joo, jottei koko kirjoitus menisi vain sairastamisesta valittamiseen niin voisin kertoa myös Veetin kuulumisia. Veetin omaan sänkyyn muuttaminen on nyt mennyt hyvin kun poika on tottunut, että on tilaa pyöriä. Yötkin nukutaan lähes jokainen heräämättä ennen aamua ja siksi oma olo on omalla tavallaan erittäin levännyt, toisaalta taas entistä väsyneempi kun en ole tottunut nukkumaan ihan noin montaa tuntia putkeen heräämättä.
Veeti myös vieroitti itse itsensä tuttipullosta, yhtenä iltana iltamaito ei enää kelvannutkaan ja nyt nukkumaan mennään siis ilman iltamaitoa. Päiväunillekaan poika ei kaipaa enää tuttipulloa, joten voisinpa sanoa että kaikin puolin helposti meni tämä tuttipullosta vieroitus. Äärimmäisen hyvä myös, että Veeti niin sanotusti itse vieroitti itsensä, jotta tuttipullosta päästiin ajoissa eroon ennen Tyypin syntymää.

Nyt voisin kumminkin alkaa keräämään itseni ja alkaa hoitamaan poikien aamutoimia, jotta keretään ajoissa kymmeneksi Eemilin puheterapian toiseen kertaan. Viime viikkoinen aika kun jäi väliin sairastelun vuoksi...

Möller Omega-3 Pikkukalat

Nyt kun Buzzadorilta saamani Möller Omega-3 Pikkukalat tabletit ovat loppuneet, koen parhaimmaksi kirjoittaa niistä mielipiteeni ennen kuin unohdan tai muuta vastaavaa. Olen siis jo aikaisemmin maininnut kyseiset tabletit blogissani silloin kun sain paketin kotiin ja aikaisemmassa postauksessa on siis lueteltuna muutamia oleellisia asioita tableteista.

Meillä nuo saadut kaksi pakettia ei siis kestäneet kovinkaan kauaa, sillä yhdessä paketissa oli niin sanotusti vain 45 kappaletta tabletteja ja koska meillä asustaa kaksi lasta, jotka molemat söivät kaksi tablettia päivässä + minä ja J jotka otimme silloin tällöin yhden tabletin, niin eipä nuo pakkaukset tosiaan kovin kauaa kestäneet.

Molemat pojat kumminkin söivät pikkukalansa erittäin mielellään ja Eemil onkin tullut joka ikinen aamu heti herätessään vaatimaan "kalalääkettä", eli ainakin löytyi tärkeät ravintolisät sellaisessa muodossa jossa niitä syö lapsetkin erittäin mielellään. Molemat pojat nimittäin suuttuivat joka ikinen kerta tajutessaan ettei pikkukaloja saa kuin kaksi kappaletta päivässä. Minä ja J:kin pidettiin pikkukalojen mausta, mutta koska nuo ovat kumminkin hintavampia kuin "normaali" omega-3 ja d-vitamiini, niin me aikuiset taidetaan pysyä niissä niin sanotusti edullisemmissa vaihtoehdoissa ja annetaan poikien syödä hyvän makuisia ja helposti alas meneviä "kalalääkkeitä".

Koska lähes tulkoon jokaisessa tuotteessa on aina jotakin negatiivista, niin oli näissäkin. Vaikkakin pikkukalojen niin sanottu negatiivinen asia ei ollut iso juttu, mutta kyllä se kieltämättä itseäni häiritse jollain tavalla. Eli pikkukalojen limaisuus / rasvaisuus, jonka vuoksi niitä oli välillä hiukan hankala saada foliosta irti ja muutama pikkukala hajosikin pyrstön kohdalta niitä ottaessa. Eihän tuo muuten haittaisi yhtään, mutta omalla tavallaan todella inhottavaa koskea niinkin rasvaiseen (joo saatan olla hiukan yliherkkä) ja hiukan kieltämättä ärsytti myös niiden hajonneiden osien kaivaminen foliosta irti, sillä en halunnut jättää palasia folioon hengailemaan turhan takia. Onneksi tuo koostumus ei näyttänyt poikia haittaavan millään tapaa, vaikkakin rasvaisuuden vuoksi pikkukalat lipesivät muutaman kerran poikien otteesta.

Yksi erittäin positiivinen asia kumminkin noissa pikkukaloissa oli. Ne nimittäin helpottivat Eemilin polvitaipeissa ja jaloissa ollutta ihottumaa / kuivaa ihoa todella hyvin, jopa niin hyvin että rasvaaminen ollaan voitu jättää lähes kokonaan pois. Muistaakseni olen nimittäin joskus aikaisemminkin täällä blogissani kertonut epäilystäni, että Eemilillä olisi atooppinen ihottuma, sillä iho on ollut todella kuivaa ja siihen ei ole auttanut edes rasvaamiset. Nyt kumminkin Möllerin pikkukalojen säännöllisen syömisen aloittamisen ihottuma on parantunut selkeästi ja vaikka se voikin olla vain sattumaa, niin itse haluan uskoa pikkukaloilla olleen edes jonkinlaisen vaikutuksen asiaan. Vaikka ihottumaa toki pojalla on edelleen, niin nyt Eemil ei ole enää koko ajan raapimassa polvitaipeitaan verille ja rasvaamisenkin on tosiaan voinut jättää vähemmälle, eli enää ei tarvitse koko ajan häiritä Eemiliä komentamalla seisomaan kunnes rasva on imeytynyt tai ylipäänsä varomaan sohvaa ja muita huonekaluja.

Yhteenvetona voisin todeta, että kyllä meillä tullaan jatkossakin syömään Möller Omega-3 Pikkukaloja ja voin olla enemmän kuin tyytyväinen niihin, vaikka yksi pieni negatiivinen asia pikkukaloista löytyikin. Voisin näitä kumminkin suositella lähes kaikille, joiden lapset eivät oikein d-vitamiinitipoista välitä tai joilla on muuten hankalaa syödä tarvittavia ravintolisiä...

Buzzador on firma, jonka keskeisenä toimintaideana on saattaa yritykset ja kuluttajat lähemmäksi toisiaan, jotta kuluttajien tarpeet pystytäänhuomioimaan entistäkin paremmin ja yritykset pääsevät kehittämään tuotteitaan vieläkin halutummiksi. Buzzadorilla keskeisessä asemassa olemme me jäsenet, eli buzzadorit. Buzzadorit osallistuvat haluamiinsa kampanjoihin, joissa he sitoutuvat kokeilemaan kampanjan tuotetta itse ja sen jälkeen buzzaamaan sitä ystävilleen. Mikä olisikaan aidompi tapa saada ystävät kokeilemaan uutta tuotetta, kuin vilpitön suostuttelu? Mikäli kiinnostuit, voit liittyä buzzadoriksi tästä. Liittyminen ei maksa mitään, eikä vielä itsessään sido sinua mihinkään, koska buzzadorina pääset itse vaikuttamaan, mihin kampanjaan haluat osallistua. Usein kysyttyjä kysymyksiä Buzzauksesta löydät täältä. Ja jos joku kiinnostui Buzzauksesta, niin voi laittaa vaikka kommenttiboksiin sähköpostisoitteensa, niin voin laittaa kutsun sähköpostiisi :)

Iskias, laiskotus, pesänrakennusvietti.

Minua vaivaa siis otsikon mukainen kombo erilaisia asioita, asioiksi kutsun niitä koska nuo kaikki eivät ole vaivoja, ainoastaan iskias on oikea vaiva ja laiskotus nyt olisi korjattavissa keräämällä motiaaviota itselleen. Pesänrakennusvietti taasen ei ole vaiva mistään suunnasta. Ja ennen kuin kukaan kerkeää mitään sanomaan, tiedän ettei kyseinen kombo ole millään tavalla looginen, mutta en koe olevani itsekään kovin looginen persoona aina, joten en oleta minua vaivaavien asioidenkaan olevan kovin loogisia...

Iskias. Tämä vaiva on vaivannut minua jo pidemmän aikaa tämän raskauden aikana ja oikeastaan kahden aikaisemmankin raskauden aikana. Pahoittelen, jos joku jo meinaa kyllästyä valittamiseeni selkäkivuistani, mutta onpahan ainakin muistissa miksen tahdo enempää lapsia tämän raskauden jälkeen jos meinaa vauvakuume iskeä enää kertaakaan. Iskias on vaivannut huomattavasti pahemmin tämän raskauden aikana kuin ikinä ennen ja nyt selkäkipu tuntuu pahenevan päivä päivältä. Välillä helpottaa hetkellisesti, mutta sitten taas seuraavana päivänä saattaa olla kirjaimellisesti helvetti irti selkäkivun vuoksi. Iskias rajoittaa päivittäisiä toimiani hyvinkin paljon, mutta koska olen itsepäinen niin en osaa olla esimerkiksi siivoamatta ja sen vuoksi selkä kipuileekin välillä enemmän.
Maanantaina kerkesin jo päivystyksessäkin pyörähtämään iskiaksen vuoksi kun olin sunnuntai-illasta saakka kärsinyt niin kovista selkäkivuista, että itku meinasi tulla. Lisäksi en voinut laskea yhtään painoa oikealle puolelle ja en siis näin ollen päässyt liikkumaan senttiäkään esimerkiksi sohvalta. Päivystysreissu tuntui kylläkin mitä turhimmalta, sillä koko päivän lepäämisen + päivystyksessä kolmen tunnin istuen odottamisen jälkeen ei selkä kipuillut enää yhtään niin pahasti kuin aikaisemmin ja siksi sainkin vain reseptin särkylääkkeisiin ja käskyn mennä kotiin. Onneksi J sai kumminkin olla maanantain ja tiistain kotona työharjoittelusta, jotten ollut aivan pulassa. Onneksi on vielä mukavia työnantajia jotka ymmärtävän ns. hädän kotona.
Tänäänkin selkä kipuilee, joten varmasti jää siivoaminen tänään väliin jos en meinaa nappailla särkylääkkeitä koko päivää. Pakko se on kumminkin jotain tehdä, joten jos vaikka yritän pärjätä mahdollisimman vähällä siivouksella ja niinsanotusti kiertää kaiken helpoimman kautta niin josko selkä olisi kipeytymättä lisää.

Laiskotus. Toinen minua vaivaava niin sanottu vaiva on laiskotus. Tämä olisi ihan korjattavissa asenteen muutoksella, mutta edellisessä kohdassa puituun iskiakseen vedoten ei asenteen korjaus ole kovinkaan helppoa. Ja ei, laiskotus ei koske pääasiassa siivousta, lastenhoitoa tai muutakaan arkista vaan minun laiskotukseni kohdistuu pääasiassa muunmuassa Eemilin ryhmikseen vientiin ja kaikkeen missä pitäisi liikkua johonkin vähänkin pidemmälle. Eemilhän on siis nyt ollut kohta kuukauden putkeen poissa ryhmiksestä, koska milloin Eemil on ollut kipeä, milloin oma selkäni on kipuillut niin paljon ettei olla päästy liikkeelle, milloin Veeti on ollut kipeä ja milloin ollaan vaan nukuttu pommiin ettei Eemil ole päässyt ryhmikseen.
Itse olen hyvin hanakasti puolustellut kaikille, miksi Eemil on ryhmiksessä vaikka itse olen kotona ja siihen onkin mielestäni aivan loistavat syyt sanoi kuka mitä tahansa. En kumminkaan rupea siihen, että laitan aamuisin herätyksen herra ties kuinka aikaisin soimaan ja revin pojat väkisin sängystä ylös vaikka kuinka väsyttäisi, vain jotta Eemil pääsisi ryhmikseen leikkimään. Mielummin nukutaan niin pitkään kun nukuttaa ja sitten vien pojan ryhmikseen jos kerkeän.
Nyt olen kumminkin alkanut miettimään, josko ottaisin Eemilin kokonaan pois ryhmiksestä. Ei kai siitä sen suurempaa haittaakaan olisi kun ei Eemil nytkään vietä ryhmiksessä paljon ollenkaan aikaa ja voisin veikata etteivät ryhmiksen hoitajatkaan meistä kauheasti pidä kun paikka on Eemilin nimissä, vaikka poika ei siellä melkeinpä yhtään vietä aikaa. Tämä on kumminkin tarkkaan pohdittava aihe ja onneksi J on tekemässä päätöstä tästä kanssani, etten joudu yksin tekemään mitään ns. isoja päätöksiä...

Pesänrakennusvietti. Tämä on normaali oire raskaudessa ja tähän osasinkin varautua. En vain muistanut, että pesänrakennusvietti alkaa ihan näin aikaisilla viikoilla. Nautin kumminkin siitä, että kerrankin tunnen olevani omassa elementissäni kun siivoan, käyn turhia tavaroita läpi ja järjestelen niitä loogisemmille paikoille, tavallisesti en nimittäin pidä mistään siivoamiseen liittyvästä ollenkaan ja se hoituu pakollisena kotityönä joka on pakko tehdä. Nyt kumminkin olen pessyt vessat, heittänyt ihan mielettömän kasan turhaa tavaraa pois, aloittanut joka aamu pienen siivouksen heti herätessäni samalla kun aamukahvi valuu ja viimeistellyt lähes koko asunnon siivouksen kunhan J on tullut kotiin ja voi olla poikien kanssa.
Odotan ihan mielettömästi sitä, että saataisiin uusi (kosteusvahingoton) asunto ja pääsisin sisustamaan ja laittamaan uutta kotia kivaksi. Harmi vain, että ne asunnot joita ollaan haettu, valmistuu vasta huhtikuun viimeinen päivä ja vuokralaisetkin päätetään ilmeisesti vasta silloin, joten muutto menisi pakosti toukokuun puoliväliin - loppuun. Eihän tässäkään muuta, mutta en osaa jotenkin nähdä itseäni sisustamassa noin kuukausi ennen laskettua aikaa ja voin vain sääliä muuttoapua + J:tä jos olen itse siinä kunnossa että voin kirjaimellisesti vain määrätä kaapin ja muiden huonekalujen paikan. Onneksi tiedossamme on kumminkin jo kyseisen asunnon pohjapiirrustus, joten olen jo aika pitkälle tehnyt suunnitelmat asunnon sisustuksesta ja huonejärjestyksestä, nyt pitää vain tosiaan toivoa että kyseinen asunto saadaan, muuten voin suoraan sanoa että petyn ja pahasti.

Nyt alkoi jo juttukin vissiin hieman luisia alkuperäisestä aiheesta, joten kaipa se olisi aika lopettaa ja mennä kokeilemaan, josko saisin jotain kotitöitä aikaiseksi tehdä.

Lastenvaate shoppailua.

Kävin siis kaverini kanssa sunnuntaina Tuusulassa Rok Clothing nimisessä liikkeessä shoppailemassa hiukan vaatteita Tyypille sillä pieniä vauvanvaatteita ei valitettavasti ole säilössä melkeinpä yhtään (olen kyseisen liikkeen löydöistä kirjoittanut jo aikaisemminkin joskus viime vuonna). Tai no, kivahan se oli kun oli tekosyy ostaa ihania vauvanvaatteita ilman että tarvitsi potea minkäänlaista syyllisyydentuntoa rahan menosta.
Kyseisessä liikkeessä olen vieraillut aikaisemminkin ja vielä silloin kun Rokilla oli liike tuossa meidän lähellä, kävin sielläkin muutamaan otteeseen. En siis voi olla tarpeeksi hehkuttamatta kyseisen liikkeen vaatevalikoimaa, sillä sen lisäksi että vaatteet ovat lähes varmasti Suomessa uniikkeja (tuodaan käytettyinä Usasta), ovat ne myös mielettömän hyvä kuntoisia ja halpoja. Harmi vain, että Rok Clothing on Tuusulassa, joten eipä tule liian usein siellä vierailtua ja sen vuoksi jääkin paljon vaatteita löytämättä, vaikka tiedän että varmasti joka kuormassa olisi ihanuuksia, joita juuri meidän pojat kaipaisivat.

Koska kärsin itse selkävammasta tällä hetkellä ja en oikein jaksa koneella kykkiä, niin tässä postauksessa ajattelin esitellä sunnuntaiset löydöt.

Eemilille Salama McQueen vyö.

Pupu body (en muista tuon pupun "oikeaa" nimeä)

Käyttämättömät body + pipo.

Saa ottaa lapulla varustettu helleasu.

Kesävauvalle pari kesämiehen paitaa (VAIN 20snt / kpl!)

Nalle Puh ja tähti body.

Viileämpiä kesäpäiviä varten fleecepuku.

2kpl bodyja.

Pitkähihainen käyttämätön paita.

Body.

Ehdoton lempparini, Tyypille ristiäisasu (kastetilaisuuden jälkeen käytettäväksi) ja koko setti oli alle 8e!

Kaikki nuo yllä olevat vaatteet (vyötä lukuunottamatta) oli siis Tyypille ja noiden lisäksi ostin myös Veetille 2kpl t-paitoja. Koko satsiin meni tasan 30e, joten ei todellakaan pahan hintainen reissu. Voin siis lämpimästi suositella kyseistä liikettä kaikille Tuusulassa päin vieraileville, ette takuulla pety!

Kun Eemil ruuan laitosta innostui.

Eemil teki "pizzaa".

Välillä tuntuu, että meillä kasvaa kotona pieni Junior Mastechef, tai ainakin yritys on Eemilin puolelta hyvin suuri. Joskus viime vuoden puolella Eemil sai nimittäin kipinän innostukseen ruuan laitosta ja nyt poika tahtoisi olla auttamassa jokaisessa leipomis / ruuan laitto touhussa. Kaikenlaista Eemil on jo päässyt kokeilemaan ja ainakin omasta mielestäni on ihana seurata, kuinka 3-vuotias voi olla niinkin innostunut jostain kuten ruuan laitosta, kuin Eemil on. Lisäksi on positiivista, että Eemil aloittaa ruuan laiton harjoittelun jo pienenä, niin osaapahan ainakin joskus tulevaisuudessa tehdä edes jotakin ruokaa itse jottei omille muuttaessaan pojan ruokavalio mene pizza- ja kebablinjalle...
Jouluna poika leipoi joulutorttuja ja pipareita (okei joulutorttujen reunojen leikkaamisessa auttoi minä ja Eemilin mummi) ja ihan hienoja leivonnaisiahan Eemilin käsissä syntyi. Okei, piparit eivät olleet kaikki ihan muottinsa muotoisia ja joulutortuissa ei ollut kaikissa ihan tasaisesti kananmunaa, mutta ainakin poika sai yrittää.

Lisäksi ollaan tehty Eemilin kanssa muunmuassa pizzaa, joka maistui tavallisesti (ainakin nykyisin) hyvin huonosti syövälle pojalle erinomaisesti ja juuston määräkin vaikutti juuri sopivalta minunlaiselleni juustohiirelle.

Pizza ennen uuniin laittoa (täytteenä ananasta, paprikaa ja kinkkua)

Ollaan myös leivottu pannukakkua, jonka aineksia Eemil sekoittaa erittäin mielellään aina kun tulee mahdollisuus, vaikka joudun itse sekoittamaan jauhot kunnolla vielä Eemilin jälkeen, mutta harjoitushan tekee mestarin.

Suklaapannukakku.

Eemil saa myös auttaa puuron keitossa (vaikkakin ainoastaan hyvin tarkasti valvovan silmän alla) ja aina silloin tällöin puurokin uppoaa paremmin kun poika on saanut itse auttaa sen teossa.

Eilenkin leivottiin korvapuusteja tänään tulevia vieraita varten ja Eemil sai muunmuassa sekoittaa taikinaa, voidella korvapuustit kananmunalla ja auttaa korvapuustin täytteiden laitossa. Vaikkakaan Eemil ei täysin tajunnut päälle tulevan sokerin ideaa, vaan yritti laittaa sokerin tilalle kanelia heti kun silmä vältti. Lisäksi Eemil maisteli myös raakaa (voiteluun tarkoitettua) kananmunaa, sekä jauhoja. Veetille Eemil tarjosi sen sijaan raakaa, uuniin menoa odottavaa korvapuustia joka näytti pikkuveikallekin maistuvan ihan hyvin... Hyviä noista korvapuusteistakin tuli loppujen lopuksi, vaikka muutama olikin erittäin kanelinen Eemil innostumisesta johtuen ja kyllähän kyseisiä leivonnaisia kehtaa tänään vieraille tarjota. Valitettavasti niistä en ole kuvaa ottanut, vaikka yritänkin mahdollisimman paljon kuvata "Eemilin tekemää" ruokaa, jotta niitäkin voi sitten muistella joskus.

Ruuan laitosta innostuminen tulee enemmän kuin hyvin esille myös leikeissä. Eemilillä on nimittäin muovinen astiasto tarjottimineen kaikkineen, salaattikulhosetti jossa on puisia ja kankaisia rehuja, iso kasa muovisia erilaisia ruokia, sekä leivontasetti joka kai varsinaisesti on tarkoitettu oikeasti lasten leivontaan, mutta meillä se meni leikkeihin. Ruokaa siis laitetaan paljon ja koko ajan myös lastenhuoneen puolella ja sitä myös tarjoillaan kaikille meillä käyville siitäkin huolimatta vaikka vieraat eivät olisi kovinkaan otettuja leikkiruuan tarjoilusta.

Saapa siis nähdä mitä Eemilistä tulee isona, vaikka poika onkin nyt sitä mieltä että hänestä tulee isona kokki. Voisin kumminkin veikata, että innostus tulee laantumaan vielä jossakin vaiheessa ja että tilalle tulee muita innostuksen aiheita, mutta Eemil saa auttaa niin kauan erilaisten ruokien laitossa ja leipomisessa kun pojasta siltä tuntuu.
Onkos teidän lukijoiden lapset innostuneet jostain palavasti tai onko lapsenne jo ilmoittaneet ensimäisiä urahaaveitaan?

Valio Onni puurot

Saimme siis tosiaan Buzzadorilta testattavaksi Valio Onni lastenpuuroja, jotka sopivat 5kk ikäisestä alkaen. Tässä kampanjassa emme saaneet tavallista pakettia kotiin, vaan puurot haettiin itse S-ryhmän kaupasta sinne käyvällä lahjakortilla ja testattavaksi olisi voinut ottaa myös Valio Onni-sarjan vellejä, joita itse en viitsinyt ottaa koska pojat ovat jo sen verran isompia etteivät vellejä ole enää pitkiin aikoihin syöneet. Vaikka, ei pojat enää ihan niinsanotussa vauvapuuro iässäkään enää ole, mutta puuro kuin puuro, eli mukavana vaihtelunahan nämä makupuurot menevät normaalin kaurapuuron sijasta välillä.

Valio Onni lastenpuuroissa on erilaisia makuvaihtoehtoja yhteensä viisi kappaletta, joita kaikkia ostin testattavaksi, sillä varsinkin Eemil on erittäin huono syömään puuroa ja siksi en osannutkaan sanoa mikä puuromaku maistuisi pojalle paremmin. Veeti taasen on tottunut syömään puuroa joka ilta iltapalaksi muutamia poikkeusiltoja lukuunottamatta, jolloin on ollut jotain niinsanotusti erikoisempaa iltapalaksi. Makuvaihtoehdot puuroissa ovat tosiaan: viljaisa puolukka, neljän viljan, vadelma-kaura, vadelma-mustikka ja omena-kaura.

Ensimäisenä iltana annoin Veetille vadelma-mustikkapuuroa ja Eemilille viljaisa puolukka puuroa. Eemil siis sai itse valita puurot molemmille pojille, koska elättelin toivoa että se saisi pojan syömään puuronsa paremmin. Lämmityksen jälkeen puuro vaikutti inhottavan "löysältä", eli koostumus löyseni silmin nähden huoneenlämpöisen puuron koostumuksesta, mutta hyvin puuro tuntui silti Veetille uppoavan. Ainoa vain, että tuo vadelma-mustikka puuro sotkee turhan pahasti itse syömään opettelevan lapsen käsissä (ja varsinkin kun kyseinen lapsi ei huoli mitään syöttämällä) ja lopputulos oli siis enemmän kuin sotkuisa. Onneksi olin kumminkin ennakoinut ja laittanut Veetin syömään ainoastaan vaippa päällään, sillä muuten olisi kaikki vaatteetkin olleet tuossa puurossa, joka tuskin lähtisi pesussa järin helposti. Eemil sen sijaan söi tasan yhden lusikallisen ja ilmoitti syöneensä liikaa puuroa, eli tuo viljaisa puolukka ei ollut Eemilin makuun.
Niin ja pitää muuten mainita sekin, että ainakin Veetille tuo yksi puuro on liian vähän iltapalaksi, joten jos alkaisin näitä puuroja syöttämään ihan joka ilta, tulisi iltapalat turhan hintaviksi koska jo pelkkä Veeti söisi puuroja kaksi kappaletta kerralla. Tavallinen kaurapuuro hillolla tai mehukeitolla tulee siis huomattavasti halvemmaksi.

Veeti maistelee omena-kaura puuroa.

Eilen illalla oli toisen Valio Onni puuro illan aika ja Eemil olikin koko päivän kysellyt, milloin saa "vihreää puuroa", eli siis omena-kaura puuroa, joka on pakattu vihreään tetraan. Ei siis tullut yllätyksenä kun Eemil valitsi omaksi iltapalapuurokseen omena-kaura puuron ja Veetille Eemil valitsi neljän viljan puuron. Tällä kertaa annoinkin pojille puurot huoneenlämpöisinä ja molemat pojat tuntuivat syövän puuronsa huomattavasti paremmin kuin edellisenä iltana, liekö sitten johtunut paremmasta makuvaihtoehdosta vai niinsanotusti kiinteämmästä puurosta...?
Veeti söi jälleen tällä kertaa vain yhden tetran ja Eemilkään ei tahtonut toista annosta puuroa. Veetille annoin kumminkin puuron lisäksi vielä maitoa ja ruisleipää, koska tuo yksi puurotetra tuskin olisi pitänyt nälkää poissa koko yötä.

Eemil syö reippaana omena-kaura puuroa.

Tiivistettynä voisin sanoa, että vaikka Veetille nuo puurot maistuvat erittäin hyvin ja vaikka Eemilkin suostuu tuota omena-kaura puuroa syömään huomattavasti paremmin, tuskin tulemme ostamaan kyseisiä puuroja pojille jatkossa koska normaali kaurapuuro tulee tosiaan huomattavasti halvemmaksi.
Toisaalta, esimerkiksi kyläilyreissuihin tai pidemmille reissuille voisin kuvitella näitä puuroja ostavani jottei tarvitsisi kokonaista kaurapuuropakettia raahata mukana.
Kesäkuussa syntyväksi arvioidulle kolmannelle pojalle voisin kyllä kuvitella näitä puuroja kunhan puurojen aika tulee. Tyypin puuroaikaan on kumminkin vielä useampi kuukausi aikaa, joten aika näyttää syödäänkö meillä tosiaan Valio Onni puuroja silloin vai kenties jotakin toista merkkiä.

Buzzador on firma, jonka keskeisenä toimintaideana on saattaa yritykset ja kuluttajat lähemmäksi toisiaan, jotta kuluttajien tarpeet pystytäänhuomioimaan entistäkin paremmin ja yritykset pääsevät kehittämään tuotteitaan vieläkin halutummiksi. Buzzadorilla keskeisessä asemassa olemme me jäsenet, eli buzzadorit. Buzzadorit osallistuvat haluamiinsa kampanjoihin, joissa he sitoutuvat kokeilemaan kampanjan tuotetta itse ja sen jälkeen buzzaamaan sitä ystävilleen. Mikä olisikaan aidompi tapa saada ystävät kokeilemaan uutta tuotetta, kuin vilpitön suostuttelu? Mikäli kiinnostuit, voit liittyä buzzadoriksi tästä. Liittyminen ei maksa mitään, eikä vielä itsessään sido sinua mihinkään, koska buzzadorina pääset itse vaikuttamaan, mihin kampanjaan haluat osallistua. Usein kysyttyjä kysymyksiä Buzzauksesta löydät täältä. Ja jos joku kiinnostui Buzzauksesta, niin voi laittaa vaikka kommenttiboksiin sähköpostisoitteensa, niin voin laittaa kutsun sähköpostiisi :)

Rv 26+5 neuvola

Tänään oli siis vuorossa ensimäinen neuvolalääkärini tämän raskauden osalta ja viikkoja tosiaan kasassa 26+5, kuten jokainen varmaan jo otsikostakin tajusi. Toiveenani oli saada lääkäriltä jonkinlainen resepti selkäkivun hoitoon, tai edes neuvo millä tuotteella iskiaskipua voisi hoitaa, mutta lääkärin mielestä ainoa hoitokeino raskauden aikana on Paracetamol (tarvittaessa grammanen), sekä venyttely. Harmi vain, ettei edes grammasesta särkylääkkeestä ole apua, mutta onneksi neuvolalääkärini sattui olemaan toiselta ammatiltaan fysioterapeutti, joten sainpahan ainakin hyvät venyttelyohjeet ammattilaiselta. Kyseinen neuvolalääkäri myös rusautti keskiselän lihakset auki ja alaselän lihaksiakin yritti avata, muttei onnistunut koska lihakset eivät olleet alaselässä varsinaisesti jumissa, vaan turhan käyrän keskiselän vuoksi kaikki paino kuulemma menee alaselän kannateltavaksi, jonka seurauksena lihakset painavat iskiashermoa aiheuttaen kipua. Nyt siis kokeillaan jatkaa magnesium & b-vitamiini kuurilla, grammasilla särkylääkkeillä ja venyttelyllä, josko sillä selän saisi edes jonkinlaiseen kuntoon.

Kaikki oli muuten hyvin neuvolassa, painoa oli tullut noin 500g per viikko lisää. Tuokin oli kuulemma ihan kohtuullinen määrä jos otetaan huomioon, että viime neuvolassa paino oli vain laskenut. Nytkin painoa on tullut koko raskauden aikana vasta 1,5kg lisää, eli ei todellakaan huolestuttavan paljoa.
Itseäni alkoi vain huolestuttamaan sf-mitta, joka oli tällä neuvolakäynnillä 29cm. Tuokin mitta saatiin kun mittanauhaa oikein venytettiin tiukalle, sillä jos mittanauhaa ei olisi venytetty ihan äärimilleen, olisi mitta ollut 30cm. Molemmissa edellisissä raskauksissa tuo mitta on ollut noinkin suuria lukemia vasta joskus viikon kolmekymmentä jälkeen ja käyrienkin mukaan sf-mittani on erittäin paljon yläkäyrienkin yläpuolella. Odotettavissa olisi siis iso vauva ja näillä näkymin pääsenkin / joudunkin vauvan kokoarvioon joskus viikolla 30-32, jotta osataan hieman varautua jos vauva onkin todella paljon isompi kuin pitäisi.

Vauvan koko huolettaa hiukan muutenkin, sillä olihan Eemil syntyessään 3990g ja Veeti 4290g, eli mistään pienistä vauvoista ei todellakaan ole ollut kyse. Nyt jos tämä vauva on paljonkin isompi kuin veljensä syntyessään, niin tekisi mieli luovuttaa koko synnytyksen suhteen jo valmiiksi. Itse en nimittäin ole mitenkään koolla pilattu ja voisin uskoa, ettei huimaa 159cm pitkää vartaloani ole luotu synnyttämään mitään jättiläisvauvaa...
Jos nyt kumminkin lopettaisin tämän kauhukuvien maalailun jo heti alkuunsa, muuten voi olla että alan muuttua hysteerisemmäksi sitä mukaa, mitä lähempänä laskettu aika on. Luotan kumminkin lääkäreihin ja siihen, että jos ja kun pääsen kokoarvioon, niin minulle sanotaan suoraan jos vauvan kokoennuste on jotain ihan hävyttömiä lukemia.

Ainiin ja etukäteen pelkäämäni verenpaineen mittaus + pissanäytteen itse tutkiminenkin menivät mainiosti ja ei ne nyt niin vaikeita toimenpiteitä ollutkaan kuin pelkäsin. Nyt sitten odotellaankin seuraavaa neuvolaa joka on ensi kuun alussa ja seuraavaa neuvolalääkäriä joka on joskus viikolla 36.

Hyvin sekalaiset kuulumiset.

Rv 26+0

Rv 26+0

Ensinnäkin, vihdoinkin sain aikaiseksi otettua uudet mahakuvat vaikka niitä on jo muutama tovi pitänyt ottaa. Tai no, otin nuo kuvat jo lauantaina ennen Oriflame kutsuille emännöimään lähtemistä, mutta sain ne tosiaankin tänne vasta nyt... Ai miten niin hidasta toimintaa? Älkää välittäkö likaisesta peilistä (kiitos poikien, se on täynnä tahmakädenjälkiä) tai sotkuisesta eteisestä taustalla, eteinen ei ole se ykkösprioriteetti siivoamisen aloittamisen suhteen, joten se harvemmin näyttää hyvin organisoidulta.
Toisekseen, tästä postauksesta tulee hyvin todennäköisesti todella sekava, koska asiaa on taas mukamas paljon muttei oikeastaan tarpeeksi jotta jokaisesta jutusta voisi tehdä oman postauksen.

Selkä tosiaan kipuilee edelleen ja se onkin yksi syy, miksei blogia tule päiviteltyä järin usein, koska en saisi istua pitkään tai edes seistä pitkään putkeen, joten siinäs sitten pohdin että mitäs sitä tekisi. Huomasi kyllä hyvin lauantaina kun olin emännöimässä Oriflame kutsuja, että selkä ei ollut alkuunsakkaan samaa mieltä melkein kolmen tunnin seisomisesta, mutta onneksi kutsut menivät kunnialla ohi ja jalatkaan eivät lähteneet alta kertaakaan vai muutamaan otteeseen siltä tuntui.
Ainakaan toistaiseksi magnesium + b-vitamiini ei ole auttanut, mutta eiköhän sekin vie oman aikansa ennen kuin nuo vitamiinilisät alkavat toimimaan ja näyttämään jotain toimimisen merkkejä... Jatkan siis sitkeästi niiden syömistä kahdesti päivässä, vaikka joka ikinen kerta meinaakin tulla oksennusrefleksi tablettien pahan maun ja jauhomaisen koostumuksen vuoksi.

Torstaina olisikin sitten ohjelmassa koko raskauden ensimäinen neuvolalääkäri ja hippasen jännittää kun pitää itse punnita itseni, mitata verenpaine ja tutkia pissanäyte. Punnitsemisessa ei nyt ole mitään outoa tai pelottavaa, mutta varsinkin tuo pissanäytteen analysoiminen itse jännittää, samoin kuin verenpaineen mittaus koska verenpainetta en ole koskaan mitannut itse. Kaipa sekin onnistuu ja onneksi apua saa pyytää neuvolantädeiltä jos tuntuu, ettei mistään tule mitään.

Raskaus muuten on edennyt varsin hyvin, jos ei tosiaan oteta huomioon selkäkipuja. Tyyppi melskaa mahassa kovasti ja nyt jo tuntuu välillä että poika tulisi vatsanahoista läpi, sen verran kova meno mahassa on välillä. Eemil ja Veeti ei pahemmin kasvavaan vatsaani reagoi millään tapaa, mutta Veeti rakastaa nojailla vatsaani ja nukkua pää vatsaani vasten. Liekö sitten raskausvatsa tarpeeksi pehmeä, vai mistä johtuu yhtäkkinen into nukkua vatsaa vasten...

Eemilille ja Veetille kuuluu muuten varsin hyvää, vaikkakin edelleen häiritsee Eemilin jaloissa ja naamassa oleva ihottuma. Muistaakseni olen joskus aikaisemminkin maininnut tuosta ihottumasta ja Eemilin 3-vuotis neuvolassa neuvolantäti totesi vain "Ihottumaltahan tuo näyttäisi" ja vaihtoi aihetta. Itse tosiaan epäilen atooppista ihottumaa kun rasvaus ei auta ja varsinkin nyt talvi tuntuu pahentaneen ihottumaa entisestään. Lisäksi lähihoitajaksi opiskeleva siskoni sanoi, että ihottuma muistuttaa varsin paljon atooppista ihottumaa heidän koulussa saamien oppiensa mukaan.
Kuulemma myös asunnon kosteusvahinko / sille pidempään altistuminen lisää atooppisen ihottuman riskiä ja myös sen vuoksi voisin uskoa Eemilillä olevan atooppinen ihottuma.
Sain onneksi omalta Oriflamen tiiminvetäjältäni hyviä vinkkejä atooppisen ihottuman hoitoon, sillä hänellä itsellään on kyseisestä vaivasta kärsivä tyttö. Nyt pitää vain kokeilla, toimisiko nuo ohjeet ja yrittää samalla selvittää, että mistäköhän sitä saisi varattua Eemilille ajan tarkempiin tutkimuksiin jotta saisin tietää pitääkö epäilyni paikkaansa?
Osaisiko joku muuten suositella hyvää (ja mielellään kohtuu edullista) saippuatonta saippuaa? Sitä meinaan suositeltiin tuohon ihottumaan kun ei atooppisen ihottuman yhteydessä saa käyttää (tai ei suositella käytettäväksi) saippuaa ollenkaan.

Asuntomme kosteusvahinkoremontista ei ole vieläkään kuulunut mitää ja alkaa pikku hiljaa hiukan toivo loppumaan, että asuntoa edes meinattaisiin remontoida. Risoo vain kun joka kerta jos asiasta soittaa ja yrittää saada jotain selville, niin aina sanotaan että "soitetaan kun saadaan kosteusmittausraportit". Ymmärrän täysin, ettei mitään päätöksiä voi tehdä ennen raporttien saamista, mutta on se nyt kumma kun kuukausi on mennyt toisesta kosteusmittauksesta, jo ensimäisen kosteusmittauksen aikana löytyi kosteusvahinko koko alakerrasta, ensimäiselläkin kerralla raportit menivät perille vuokranantajalle muutamassa päivässä ja nyt vuokranantaja ei mukamas ole kuukaudenkaan jälkeen saanut raportteja käsiinsä. Kaksi viikkoa tuon toisen kosteusmittauksen jälkeen vuokranantaja ei muka tiennyt edes, että toinen kosteusmittaus kerta on jo ollut asunnossamme.
Olenkin siis nyt melko varma, että saadaan uusi asunto ja kun muutamme, ei tälle asunnolle tehdä mitään. Ainoastaan pintapuolinen remontti (eli muutenkin suunniteltu keittiöremontti ja nuo irrotetut listat / lattiamatot kiinnitetään) ja sen jälkeen asuntoon otetaan uusi vuokralainen, joka saa uudelleen tapella samoista asioista. En nimittäin usko, että alunperinkään vuokranantajallamme ei mukamas olisi ollut tietoa asunnon kosteusvahingosta jos asukkaat ovat muuttaneet asunnosta muualle 6kk - 1v tähän muuttamisen jälkeen. Ei tämä asunto nyt herran jumala muuten ole niin huono, että turhaan lähtisi muuttamaan. Tai ainakaan niin, että olemme kahdeksannet asukkaat neljän vuoden sisällä...
Lisäksi en usko että remontin aloittamisen venyttäminen olisi vain sattumaa. Ei meinaan olisi ensimäinen asunto samalla vuokranantajalla joka vuokrataan eteenpäin, vaikka kosteusvahingosta tai muusta vastaavasta ongelmasta olisi jo 100% varmuus.

No, itse olen iloinen jos ja kun saadaan uusi asunto. Varsinkin jos se on se asunto jota haettiin. Kyseinen taloyhtiö valmistuu ensi kuun viimeinen päivä, joten siihen saakka saadaan pitää peukkuja pystyssä että saataisiin asunto.

Nyt kumminkin alkaa taas selkä kipuilemaan sen verran istumisesta, että voisin jatkaa juttua taas toisella kertaa.