Rv 26+5 neuvola

Tänään oli siis vuorossa ensimäinen neuvolalääkärini tämän raskauden osalta ja viikkoja tosiaan kasassa 26+5, kuten jokainen varmaan jo otsikostakin tajusi. Toiveenani oli saada lääkäriltä jonkinlainen resepti selkäkivun hoitoon, tai edes neuvo millä tuotteella iskiaskipua voisi hoitaa, mutta lääkärin mielestä ainoa hoitokeino raskauden aikana on Paracetamol (tarvittaessa grammanen), sekä venyttely. Harmi vain, ettei edes grammasesta särkylääkkeestä ole apua, mutta onneksi neuvolalääkärini sattui olemaan toiselta ammatiltaan fysioterapeutti, joten sainpahan ainakin hyvät venyttelyohjeet ammattilaiselta. Kyseinen neuvolalääkäri myös rusautti keskiselän lihakset auki ja alaselän lihaksiakin yritti avata, muttei onnistunut koska lihakset eivät olleet alaselässä varsinaisesti jumissa, vaan turhan käyrän keskiselän vuoksi kaikki paino kuulemma menee alaselän kannateltavaksi, jonka seurauksena lihakset painavat iskiashermoa aiheuttaen kipua. Nyt siis kokeillaan jatkaa magnesium & b-vitamiini kuurilla, grammasilla särkylääkkeillä ja venyttelyllä, josko sillä selän saisi edes jonkinlaiseen kuntoon.

Kaikki oli muuten hyvin neuvolassa, painoa oli tullut noin 500g per viikko lisää. Tuokin oli kuulemma ihan kohtuullinen määrä jos otetaan huomioon, että viime neuvolassa paino oli vain laskenut. Nytkin painoa on tullut koko raskauden aikana vasta 1,5kg lisää, eli ei todellakaan huolestuttavan paljoa.
Itseäni alkoi vain huolestuttamaan sf-mitta, joka oli tällä neuvolakäynnillä 29cm. Tuokin mitta saatiin kun mittanauhaa oikein venytettiin tiukalle, sillä jos mittanauhaa ei olisi venytetty ihan äärimilleen, olisi mitta ollut 30cm. Molemmissa edellisissä raskauksissa tuo mitta on ollut noinkin suuria lukemia vasta joskus viikon kolmekymmentä jälkeen ja käyrienkin mukaan sf-mittani on erittäin paljon yläkäyrienkin yläpuolella. Odotettavissa olisi siis iso vauva ja näillä näkymin pääsenkin / joudunkin vauvan kokoarvioon joskus viikolla 30-32, jotta osataan hieman varautua jos vauva onkin todella paljon isompi kuin pitäisi.

Vauvan koko huolettaa hiukan muutenkin, sillä olihan Eemil syntyessään 3990g ja Veeti 4290g, eli mistään pienistä vauvoista ei todellakaan ole ollut kyse. Nyt jos tämä vauva on paljonkin isompi kuin veljensä syntyessään, niin tekisi mieli luovuttaa koko synnytyksen suhteen jo valmiiksi. Itse en nimittäin ole mitenkään koolla pilattu ja voisin uskoa, ettei huimaa 159cm pitkää vartaloani ole luotu synnyttämään mitään jättiläisvauvaa...
Jos nyt kumminkin lopettaisin tämän kauhukuvien maalailun jo heti alkuunsa, muuten voi olla että alan muuttua hysteerisemmäksi sitä mukaa, mitä lähempänä laskettu aika on. Luotan kumminkin lääkäreihin ja siihen, että jos ja kun pääsen kokoarvioon, niin minulle sanotaan suoraan jos vauvan kokoennuste on jotain ihan hävyttömiä lukemia.

Ainiin ja etukäteen pelkäämäni verenpaineen mittaus + pissanäytteen itse tutkiminenkin menivät mainiosti ja ei ne nyt niin vaikeita toimenpiteitä ollutkaan kuin pelkäsin. Nyt sitten odotellaankin seuraavaa neuvolaa joka on ensi kuun alussa ja seuraavaa neuvolalääkäriä joka on joskus viikolla 36.