Iskias, laiskotus, pesänrakennusvietti.

Minua vaivaa siis otsikon mukainen kombo erilaisia asioita, asioiksi kutsun niitä koska nuo kaikki eivät ole vaivoja, ainoastaan iskias on oikea vaiva ja laiskotus nyt olisi korjattavissa keräämällä motiaaviota itselleen. Pesänrakennusvietti taasen ei ole vaiva mistään suunnasta. Ja ennen kuin kukaan kerkeää mitään sanomaan, tiedän ettei kyseinen kombo ole millään tavalla looginen, mutta en koe olevani itsekään kovin looginen persoona aina, joten en oleta minua vaivaavien asioidenkaan olevan kovin loogisia...

Iskias. Tämä vaiva on vaivannut minua jo pidemmän aikaa tämän raskauden aikana ja oikeastaan kahden aikaisemmankin raskauden aikana. Pahoittelen, jos joku jo meinaa kyllästyä valittamiseeni selkäkivuistani, mutta onpahan ainakin muistissa miksen tahdo enempää lapsia tämän raskauden jälkeen jos meinaa vauvakuume iskeä enää kertaakaan. Iskias on vaivannut huomattavasti pahemmin tämän raskauden aikana kuin ikinä ennen ja nyt selkäkipu tuntuu pahenevan päivä päivältä. Välillä helpottaa hetkellisesti, mutta sitten taas seuraavana päivänä saattaa olla kirjaimellisesti helvetti irti selkäkivun vuoksi. Iskias rajoittaa päivittäisiä toimiani hyvinkin paljon, mutta koska olen itsepäinen niin en osaa olla esimerkiksi siivoamatta ja sen vuoksi selkä kipuileekin välillä enemmän.
Maanantaina kerkesin jo päivystyksessäkin pyörähtämään iskiaksen vuoksi kun olin sunnuntai-illasta saakka kärsinyt niin kovista selkäkivuista, että itku meinasi tulla. Lisäksi en voinut laskea yhtään painoa oikealle puolelle ja en siis näin ollen päässyt liikkumaan senttiäkään esimerkiksi sohvalta. Päivystysreissu tuntui kylläkin mitä turhimmalta, sillä koko päivän lepäämisen + päivystyksessä kolmen tunnin istuen odottamisen jälkeen ei selkä kipuillut enää yhtään niin pahasti kuin aikaisemmin ja siksi sainkin vain reseptin särkylääkkeisiin ja käskyn mennä kotiin. Onneksi J sai kumminkin olla maanantain ja tiistain kotona työharjoittelusta, jotten ollut aivan pulassa. Onneksi on vielä mukavia työnantajia jotka ymmärtävän ns. hädän kotona.
Tänäänkin selkä kipuilee, joten varmasti jää siivoaminen tänään väliin jos en meinaa nappailla särkylääkkeitä koko päivää. Pakko se on kumminkin jotain tehdä, joten jos vaikka yritän pärjätä mahdollisimman vähällä siivouksella ja niinsanotusti kiertää kaiken helpoimman kautta niin josko selkä olisi kipeytymättä lisää.

Laiskotus. Toinen minua vaivaava niin sanottu vaiva on laiskotus. Tämä olisi ihan korjattavissa asenteen muutoksella, mutta edellisessä kohdassa puituun iskiakseen vedoten ei asenteen korjaus ole kovinkaan helppoa. Ja ei, laiskotus ei koske pääasiassa siivousta, lastenhoitoa tai muutakaan arkista vaan minun laiskotukseni kohdistuu pääasiassa muunmuassa Eemilin ryhmikseen vientiin ja kaikkeen missä pitäisi liikkua johonkin vähänkin pidemmälle. Eemilhän on siis nyt ollut kohta kuukauden putkeen poissa ryhmiksestä, koska milloin Eemil on ollut kipeä, milloin oma selkäni on kipuillut niin paljon ettei olla päästy liikkeelle, milloin Veeti on ollut kipeä ja milloin ollaan vaan nukuttu pommiin ettei Eemil ole päässyt ryhmikseen.
Itse olen hyvin hanakasti puolustellut kaikille, miksi Eemil on ryhmiksessä vaikka itse olen kotona ja siihen onkin mielestäni aivan loistavat syyt sanoi kuka mitä tahansa. En kumminkaan rupea siihen, että laitan aamuisin herätyksen herra ties kuinka aikaisin soimaan ja revin pojat väkisin sängystä ylös vaikka kuinka väsyttäisi, vain jotta Eemil pääsisi ryhmikseen leikkimään. Mielummin nukutaan niin pitkään kun nukuttaa ja sitten vien pojan ryhmikseen jos kerkeän.
Nyt olen kumminkin alkanut miettimään, josko ottaisin Eemilin kokonaan pois ryhmiksestä. Ei kai siitä sen suurempaa haittaakaan olisi kun ei Eemil nytkään vietä ryhmiksessä paljon ollenkaan aikaa ja voisin veikata etteivät ryhmiksen hoitajatkaan meistä kauheasti pidä kun paikka on Eemilin nimissä, vaikka poika ei siellä melkeinpä yhtään vietä aikaa. Tämä on kumminkin tarkkaan pohdittava aihe ja onneksi J on tekemässä päätöstä tästä kanssani, etten joudu yksin tekemään mitään ns. isoja päätöksiä...

Pesänrakennusvietti. Tämä on normaali oire raskaudessa ja tähän osasinkin varautua. En vain muistanut, että pesänrakennusvietti alkaa ihan näin aikaisilla viikoilla. Nautin kumminkin siitä, että kerrankin tunnen olevani omassa elementissäni kun siivoan, käyn turhia tavaroita läpi ja järjestelen niitä loogisemmille paikoille, tavallisesti en nimittäin pidä mistään siivoamiseen liittyvästä ollenkaan ja se hoituu pakollisena kotityönä joka on pakko tehdä. Nyt kumminkin olen pessyt vessat, heittänyt ihan mielettömän kasan turhaa tavaraa pois, aloittanut joka aamu pienen siivouksen heti herätessäni samalla kun aamukahvi valuu ja viimeistellyt lähes koko asunnon siivouksen kunhan J on tullut kotiin ja voi olla poikien kanssa.
Odotan ihan mielettömästi sitä, että saataisiin uusi (kosteusvahingoton) asunto ja pääsisin sisustamaan ja laittamaan uutta kotia kivaksi. Harmi vain, että ne asunnot joita ollaan haettu, valmistuu vasta huhtikuun viimeinen päivä ja vuokralaisetkin päätetään ilmeisesti vasta silloin, joten muutto menisi pakosti toukokuun puoliväliin - loppuun. Eihän tässäkään muuta, mutta en osaa jotenkin nähdä itseäni sisustamassa noin kuukausi ennen laskettua aikaa ja voin vain sääliä muuttoapua + J:tä jos olen itse siinä kunnossa että voin kirjaimellisesti vain määrätä kaapin ja muiden huonekalujen paikan. Onneksi tiedossamme on kumminkin jo kyseisen asunnon pohjapiirrustus, joten olen jo aika pitkälle tehnyt suunnitelmat asunnon sisustuksesta ja huonejärjestyksestä, nyt pitää vain tosiaan toivoa että kyseinen asunto saadaan, muuten voin suoraan sanoa että petyn ja pahasti.

Nyt alkoi jo juttukin vissiin hieman luisia alkuperäisestä aiheesta, joten kaipa se olisi aika lopettaa ja mennä kokeilemaan, josko saisin jotain kotitöitä aikaiseksi tehdä.