Kun Eemil ruuan laitosta innostui.

Eemil teki "pizzaa".

Välillä tuntuu, että meillä kasvaa kotona pieni Junior Mastechef, tai ainakin yritys on Eemilin puolelta hyvin suuri. Joskus viime vuoden puolella Eemil sai nimittäin kipinän innostukseen ruuan laitosta ja nyt poika tahtoisi olla auttamassa jokaisessa leipomis / ruuan laitto touhussa. Kaikenlaista Eemil on jo päässyt kokeilemaan ja ainakin omasta mielestäni on ihana seurata, kuinka 3-vuotias voi olla niinkin innostunut jostain kuten ruuan laitosta, kuin Eemil on. Lisäksi on positiivista, että Eemil aloittaa ruuan laiton harjoittelun jo pienenä, niin osaapahan ainakin joskus tulevaisuudessa tehdä edes jotakin ruokaa itse jottei omille muuttaessaan pojan ruokavalio mene pizza- ja kebablinjalle...
Jouluna poika leipoi joulutorttuja ja pipareita (okei joulutorttujen reunojen leikkaamisessa auttoi minä ja Eemilin mummi) ja ihan hienoja leivonnaisiahan Eemilin käsissä syntyi. Okei, piparit eivät olleet kaikki ihan muottinsa muotoisia ja joulutortuissa ei ollut kaikissa ihan tasaisesti kananmunaa, mutta ainakin poika sai yrittää.

Lisäksi ollaan tehty Eemilin kanssa muunmuassa pizzaa, joka maistui tavallisesti (ainakin nykyisin) hyvin huonosti syövälle pojalle erinomaisesti ja juuston määräkin vaikutti juuri sopivalta minunlaiselleni juustohiirelle.

Pizza ennen uuniin laittoa (täytteenä ananasta, paprikaa ja kinkkua)

Ollaan myös leivottu pannukakkua, jonka aineksia Eemil sekoittaa erittäin mielellään aina kun tulee mahdollisuus, vaikka joudun itse sekoittamaan jauhot kunnolla vielä Eemilin jälkeen, mutta harjoitushan tekee mestarin.

Suklaapannukakku.

Eemil saa myös auttaa puuron keitossa (vaikkakin ainoastaan hyvin tarkasti valvovan silmän alla) ja aina silloin tällöin puurokin uppoaa paremmin kun poika on saanut itse auttaa sen teossa.

Eilenkin leivottiin korvapuusteja tänään tulevia vieraita varten ja Eemil sai muunmuassa sekoittaa taikinaa, voidella korvapuustit kananmunalla ja auttaa korvapuustin täytteiden laitossa. Vaikkakaan Eemil ei täysin tajunnut päälle tulevan sokerin ideaa, vaan yritti laittaa sokerin tilalle kanelia heti kun silmä vältti. Lisäksi Eemil maisteli myös raakaa (voiteluun tarkoitettua) kananmunaa, sekä jauhoja. Veetille Eemil tarjosi sen sijaan raakaa, uuniin menoa odottavaa korvapuustia joka näytti pikkuveikallekin maistuvan ihan hyvin... Hyviä noista korvapuusteistakin tuli loppujen lopuksi, vaikka muutama olikin erittäin kanelinen Eemil innostumisesta johtuen ja kyllähän kyseisiä leivonnaisia kehtaa tänään vieraille tarjota. Valitettavasti niistä en ole kuvaa ottanut, vaikka yritänkin mahdollisimman paljon kuvata "Eemilin tekemää" ruokaa, jotta niitäkin voi sitten muistella joskus.

Ruuan laitosta innostuminen tulee enemmän kuin hyvin esille myös leikeissä. Eemilillä on nimittäin muovinen astiasto tarjottimineen kaikkineen, salaattikulhosetti jossa on puisia ja kankaisia rehuja, iso kasa muovisia erilaisia ruokia, sekä leivontasetti joka kai varsinaisesti on tarkoitettu oikeasti lasten leivontaan, mutta meillä se meni leikkeihin. Ruokaa siis laitetaan paljon ja koko ajan myös lastenhuoneen puolella ja sitä myös tarjoillaan kaikille meillä käyville siitäkin huolimatta vaikka vieraat eivät olisi kovinkaan otettuja leikkiruuan tarjoilusta.

Saapa siis nähdä mitä Eemilistä tulee isona, vaikka poika onkin nyt sitä mieltä että hänestä tulee isona kokki. Voisin kumminkin veikata, että innostus tulee laantumaan vielä jossakin vaiheessa ja että tilalle tulee muita innostuksen aiheita, mutta Eemil saa auttaa niin kauan erilaisten ruokien laitossa ja leipomisessa kun pojasta siltä tuntuu.
Onkos teidän lukijoiden lapset innostuneet jostain palavasti tai onko lapsenne jo ilmoittaneet ensimäisiä urahaaveitaan?