Terveisiä Jorvin lastenpäivystyksestä.

Jos et tahdo lukea vatsataudista, skippaa tämä teksti.
 
Meinaa ilmeisesti tuo Jorvi ja sen päivystykset tulla turhankin tutuiksi nyt, sillä eilen käytiin vuorostaan lastenpäivystyksessä Eemilin kanssa. Eemilillähän tosiaan on vatsatauti jatkunut nyt sunnuntai-illasta saakka, vaikkakin keskiviikkona oli niinsanotusti terve päivä eli vaippa pysyi puhtaana koko päivän. Torstaina vatsatauti ja vatsan sekaisuus alkoi kumminkin uudelleen niin ettei enää mikään pysynyt sisällä. Yöllä poika heräsikin siihen että koko sänky oli vatsan sisällöissä ja könyttiin pikkumiehen kanssa sohvalle nukkumaan loppuyöksi kun en suoraan sanottuna jaksanut alkamaan lakanoita vaihtamaan klo 3.00 aamuyöllä. Likaiset lakanat otin tietenkin pois ja heitin kylppärin lattialle.

Perjantai aamulla Eemil heräsi normaalisti, avasin tv:n ja yritin itse vielä pötkötellä sohvalla koska Veeti nukkui vielä yläkerrassa. No, olinkin nukahtanut ja kun heräsin uudelleen, nukkuin Eemil lattialla. Raukka parka oli väsähtänyt kesken matkan johonkin ja jäänyt sitten lattialle nukkumaan...
Kun Eemil heräsi lattialta, ei poika tahtonut syödä eikä juoda mitään, ainoa mitä tahtoi tehdä oli pötköttää sohvalla ja katsoa telkkaria. No, kaverini tuli pyörähtämään kahvilla yhdessä vaiheessa ja silloin sain Eemilin syömään jopa lihapiirakan ja juomaan vettä. Tätä ennen olin siis saanut Eemilin juomaan vain noin puoli desiä mehukeittoa...
Kun tuli lounasaika, niin Eemil söi kaksi hyvin minikokoista palaa piknikpaistista ja joi hyvin vähän vettä. Eipä siis ollut huima lounas pojalla. Vähän kaverini lähdön jälkeen nukahti pojat sohvalle. Tämä oli jo sinällään outoa, koska Eemilhän ei siis nuku päiväunia kuin hyvin kipeänä... No, Veetihän heräsi parin tunnin päikkäreiden jälkeen, mutta Eemil senkun jatkoi uniaan. Poika heräsi vasta kun J tuli koulusta kotiin, eli yhteensä Eemil nukkui noin neljä - viisi tuntia putkeen, eli hereilläkään ei oltu kovin kauaa keretty olla (vaikkakin hereillä ollessaan Eemil jaksoikin jonkin verran komentaa Veetiä ja jopa leikkiäkin jonkun verran).

Tässä vaiheessa soitin kaverilleni, että kun soitan Jorvin päivystykseen ja jos he haluavat Eemilin näytille niin voivatko heittää minut ja Eemilin sinne miehekkeensä kanssa. Onneksi vastaus oli myöntävä, sillä muuten olisi ollut todellinen ongelma keksiä edes kyytiä sinne päivystykseen... Soitinkin siis päivystykseen ja ihmeekseni he eivät osanneet sanoa, haluavatko Eemilin näytille vai eivät. Käskivät soittaa terveysneuvontaan, joka on ihan järjetöntä että Jorvin päivystys ei osaa sanoa haluavatko sinne käymään vai eivät. Eipä olisi heti tullut mieleen, että pitää johonkin terveysneuvontaan soittaa kysyäkseni mennäänkö vai tuleeko olemaan turha käynti...
Saatiin kumminkin kehoitus lähteä käymään päivystyksessä ja niinpä soitin uudelleen kaverilleni josko lähtisivät meille päin ajalemaan kun itse pakkaan varmuuden vuoksi Eemilille tavarat jos poika joutuisi jäämään yöksi.
Paikan päälle päästessä yllätyin heti, ettei lastenpäivystykseen mentykään enää oman sisäänkäynnin kautta, vaan aikuisten päivystyksen kautta. No, tulipahan tämäkin samalla sitten tietoon. Päivystyksessä ilmottauduttiin, hoitaja otti Eemililtä lämmön jota ei ollut ja ohjasi meidät tarkkailuhuoneeseen.

Hetken päästä tuli hoitaja sinne tarkkailuhuoneeseen ja Eemil punnittiin (16,3kg vaatteet päällä, hyvin on siis paino noussut helmikuun neuvolasta jolloin oli 15,6kg), keuhkot + vatsa kuunneltiin, vatsaa paineltiin ja kurkkuun katsottiin. Noiden perusjuttujen perusteella hoitaja sanoi ettei Eemilissä ole mitään vikaa, mutta otettaisiin veren kuihtumisarvot, sekä tulehdusarvot varmuuden vuoksi.
Odotuksen ajaksi saatiin Eemilille jotain sokeri-suola-vesi litkua, sekä kuumavesipullo lämmittämään hiukan viileitä käsiä, jotta verikokeen otto onnistuisi paremmin. Juotava litku ei ollut erityisemmin pojan mieleen ja jouduinkin tsemppaamaan Eemiliä hyvin paljon jotta litku saatiin alas. Kuumavesipullo oli kumminkin hauska lelu ja siitä Eemil ei olisi tahtonut laskea ollenkaan irti ("kuumavesipullo" oli siis kuumalla vedellä täytetty kumihanska).
Jo ennen labratädin huoneeseen oloa oli kaikki Eemilin juoma neste tullut suoraan läpi vaippaan, mutta onneksi labratäti oli kumminkin asiansa osaava vanhempi rouva joka sai tarvittavat verikokeet otettua todella helposti sormen päästä vaikka nestettä ei oikein ollutkaan koko päivänä pysynyt pojan vatsassa. Eemil ei edes inahtanut verikokeiden oton aikana ja voisinpa veikata että hyvänä lohdutuksena toimi mukana ollut rakkain unilelu Kira (eli siis Eemilin parin päivän ikäisenä saama kirahvipehmolelu).

Labrakokeiden oton jälkeen oli vuorossa jälleen odottelua. Luettiin siis huoneessa olevia lastenkirjoja, ihmeteltiin vedellä täytettyä kumihanskaa, käytiin vähän väliä vaihtamassa vaippa, taisteltiin nesteen juomisesta, ihmeteltiin erilaisia ääniä joita huoneessa / huoneeseen kuului, ihmeteltiin Eemilin labratädiltä saamia Batmantarroja ym.
Jonkun ajan päästä tuli hoitaja huoneeseen tuomaan lisää sitä juotavaa litkua Eemilille, sillä edellinen muki oli jo tyhjä ja samalla hoitaja kertoi verikokeissa ilmenneen ainakin lievän nestehukan. Olisi siis entistä tärkeämpää saada poika juomaan mahdollisimman paljon. Loppuja tuloksia pitäisi kumminkin vielä odotella...

Joskus seitsemän aikaan illalla samasssa huoneessa ollut toinen äiti kysyi että haittaako jos hän laittaa telkkarista uutiset. No ei tietenkään haitannut, oli ihan kiva saada itsekin jotain tekemistä kun Eemil puuhaili omiaan sängyllään. Katseltiin siis uutisia ja odoteltiin samalla hoitajan huoneeeseen tuloa ja käytiin edelleen vaihtamassa vaippa aina vähän sen jälkeen kun Eemil oli juonut.
Uutisten jälkeen alkoi Salatut Elämät, jotka Eemil tahtoi katsoa (kyllä, meillä katsotaan joka arki-ilta Salatut Elämät poikien kanssa. Poikkeuksena ne illat jolloin ikäraja on yli K-7, silloin katsotaan joku nauhoitettu jakso. Salkkareiden lopputunnarista Eemil osaa aina itse mennä nukkumaan automaattisesti, joten kuuluu osaksi iltarutiineita.) Eemil kylläkin ilmoitti myös, ettei tahdo nukkua sairaalassa, vaan tahtoo lähteä kotiin nukkumaan. Yritin kovasti selittää pojalle, että pitää juoda jotta päästään kotiin ja tämän jälkeen juominen parani huomattavasti.

Vähän ennen Salattujen Elämien loppumista hoitaja tulikin uudelleen huoneeseen ja kertoi kotiuttavansa meidät. Lopuissa verikokeissa kun ei ollut näkynyt muuta kuin viruspohjainen ripuli, sekä se lievä nestehukka ja nuo voisi hoitaa hyvin kotonakin. Saatiin siis kotiohjeiksi juoda mahdollisimman paljon nestettä, syöttää Eemilille mitä ikinä poika suostuukaan syömään ja lähteä herkästi takaisin jos kunto romahtaa oikeasti huonoksi (eli ei jaksa katsoa telkkaria, eikä tee muuta kuin nukkuu tai lopettaa jopa reagoimasta mihinkään).
Soitin siis samalle kaverille, joka oli meidät päivystykseen heittänytkin ja hän lupasi tulla hakemaan miehekkeensä kanssa. Mentiin ulos odottelemaan ja Eemil ehkä hiukan säikähti alkuun kun ulkona olikin yhtäkkiä niin pimeä ja oltiin ihan vieraassa paikassa. Hetken päästä poika jo ihmettelikin ambulansseja, sekä kaikkia autoja jotka ajoivat päivystyksen ohi.

Kotona oltiin joskus yhdeksältä ja Eemil ilmoitti hyvin tomerasti ettei syö tai juo mitään vaan menee pelkästään nukkumaan. Nukkumaan poika menikin ja nukkui onneksi koko yön sikeästi, vaikka sen seurauksena vaippa olikin jälleen ihan täysin Eemilin herätessä.

Nyt vain toivotaan, että tauti lähtee äkkiä paranemaan ja ettei kunto ainakaan huonone.

Pahoittelut tämän romaanin pituudesta, en vain olisi osannut tiivistää enempää...