torstai 28. helmikuuta 2013

Pirun selkävammaisuus.

Pakko purkaa turhautumista jonnekin, joten valitan että luvassa taas jonkinasteista valitusta. Iskias meinaan vaivaa ja kipuilee vähän turhankin pahasti ja grammaset Panadolitkaan ei kipuun auta. Kipugeeliä ei voi käyttää raskauden vuoksi ja kipulääkettä piikkinäkään en voi hakea lääkäristä, koska se olisi Voltarenia jonka jollekin ainesosalle olen allerginen.

Pakko siis kärsiä kivusta jonka vuoksi pelkään nyt jo loppuraskautta ylitsepääsemättömän paljon, koska jos jo viikoilla 25+5 selkä kipuilee niin paljon ettei sängystä / sohvaltakaan meinaa ylös päästä niin ei paljon naurata. Voitte myös vain kuvitella, ottavatko pojat kaiken ilon irti äidin selkäkivuista kun kielletyistä paikoista ei joudukaan pois niin ripeästi? J:n opiskellessa päivisin olen täysin kahden tuholaisen armoilla ja saan muunmuassa nostaa Veetiä pois ruokapöydältä noin sata kertaa päivässä ja siivota molempien poikien jälkiä sitä mukaa kun sotkevat, vaikka asunnon sotkuisuus tuntuu silti vain kasvavan koska siivotakkaan ei voi yhtä paljon kuin normaalisti. Siivoan siis noin 15min, jonka jälkeen on pakko pitää ainakin 30min - 1h tauko koska selkää särkee niin mielettömästi.

Eilen sain kumminkin tutultani neuvon Facebookissa, että kannattaa kokeilla iskiakseen B-vitamiinia ja magnesiumia, kuulemma auttaa mielettömän hyvin pidemmän päälle. Ihmettelen vain, miksei yksikään lääkäri tai neuvolantäti ole vaivautunut ikinä vinkkaamaan minulle tuosta, vaikka olen ahkerasti selkää valittanut neuvolassa ja käynyt selkäsäryn vuoksi päivystyksessäkin. Aina on vain neuvottu lepäämään ja syömään Panadolia, yritäköön itse levätä kahden pienen lapsen kanssa. Nyt tosiaan toivon, että tänään aloitettu B-vitamiini ja magnesium kuuri auttaisi mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvin jottei tarvitse enää kovinkaan kauaa kärsiä särystä.

Ajattelin myös pyytää neuvolassa, josko synnytys voitaisiin käynnistää viimeistään laskettuna päivänä jos selkäkipu pahenee entisestään niinkuin pelkään. Epäilen kylläkin ettei tuohon suostuta, mutta yrittänyttä ei laiteta ja siksi ajattelin ainakin keskustella ajatuksesta kunhan ensi viikolla on neuvolalääkärille aika.

Onneksi huomenna tulee pikkuveljeni pohjoisesta meille ainakin osaksi hiihtolomaa ja saan siis ainakin jonkunlaista apua edes muutamaksi päiväksi. Kiva myös, että Eemil näkee enoaan jota on ikävöinyt kovasti.
Nyt kumminkin painelen katsomaan tv:tä ja jatkan taas myöhemmin.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Kuka arvaa Eemilin lempikappaleen?

Hiukan vanhempi video vanhemman vaippahousun tanssimisesta. Haluaako joku hiukan ylimääräistä energiaa, meiltä löytyisi vaikka muille jakaa. :D


maanantai 25. helmikuuta 2013

Möller Omega-3 Pikkukalat

Sain Buzzadorilta testiin Möller Omega-3 Pikkukalat tabletteja lapsille ja koska meillä ei pahemmin D-vitamiinitippoja käytetä (kumpikin lapsista räkii ne muutamatkin tipat suustaan heti tippojen tipahdettua suuhun) tuli nuo tipat ihan hyvään väliin kokeiltaviksi.

Tippojen luvataan maistuvan hedelmältä ja suositeltu vuorokausiannos on 2kpl noita "tabletteja", joten voisin kuvitella että on helpompi antaa lapsille aamuin, illoin yksi tabletti kuin yrittää väkisin taistella D-vitamiinitippojen antamisen kanssa.
Ravintosisältöhän kahdessa tabletissa on:
Omega-3-rasvahappoja 400mg
josta
-DHA 135mg
-EPA 205mg
D3-vitamiini 10 (jotain ihmemerkkiä, eli 200% vuorokautisen saannin vertailuarvosta)

Lisäksi paketissa kerrotaan, ettei Omega-3 Pikkukalat sisällä lainkaan keinotekoisia väri- tai makeutusaineita, eivätkä lainkaan säilöntäaineita. Makeutusaineena taasen on käytetty ksylitolia ja sorbitolia.

Ensikokeilulla voisin sanoa, että ainakin nuo "tabletit" upposivat pojille enemmän kuin hyvin ja Veeti alkoi huutamaan kun ei saanut lisää. Tabletit on heittomerkeissä sen vuoksi, että varsinaisesti ei noita voi tableteiksi kutsua ns. hyytelömäisen koostumuksen ja kalanmuotoisen muodon vuoksi. Oli pakko maistaa itsekin yksi kun pojat omansa niin ahneesti söivät ja pakko kyllä myöntää, että oli ihan hyviä. Maistuivat vähän hedelmäkarkeilta...

Tämän kokeilun perusteella voisin sanoa, että taisi meidän perheelle löytyä oma ravintolisä, joka ei ainakaan jää syömättä keltään osapuolelta ja sen syömisestä ei tule lusmuiltua.

Tässä vaiheessa on vielä todella vaikea sanoa sen parempia kokemuksia tuotteesta, mutta yritän muistaa myöhemmin kertoa vielä tarkempia kokemuksia kunhan Pikkukaloja on syöty säännöllisesti jonkin aikaa.

Buzzador on firma, jonka keskeisenä toimintaideana on saattaa yritykset ja kuluttajat lähemmäksi toisiaan, jotta kuluttajien tarpeet pystytäänhuomioimaan entistäkin paremmin ja yritykset pääsevät kehittämään tuotteitaan vieläkin halutummiksi. Buzzadorilla keskeisessä asemassa olemme me jäsenet, eli buzzadorit. Buzzadorit osallistuvat haluamiinsa kampanjoihin, joissa he sitoutuvat kokeilemaan kampanjan tuotetta itse ja sen jälkeen buzzaamaan sitä ystävilleen. Mikä olisikaan aidompi tapa saada ystävät kokeilemaan uutta tuotetta, kuin vilpitön suostuttelu? Mikäli kiinnostuit, voit liittyä buzzadoriksi tästä. Liittyminen ei maksa mitään, eikä vielä itsessään sido sinua mihinkään, koska buzzadorina pääset itse vaikuttamaan, mihin kampanjaan haluat osallistua. Usein kysyttyjä kysymyksiä Buzzauksesta löydät täältä. Ja jos joku kiinnostui Buzzauksesta, niin voi laittaa vaikka kommenttiboksiin sähköpostisoitteensa, niin voin laittaa kutsun sähköpostiisi :)

lauantai 23. helmikuuta 2013

Rv 25

Kuulumisia ajattelin tulla taas kertoilemaan vaihtuvan raskausviikon kunniaksi. Ihan kauheasti meillä ei tapahdu, joten juttua ei sen vuoksi tule paljoa blogiin saakka tuotettavaksi. Nyt kumminkin saatiin toissapäivänä vihdoin postissa tilaamamme muistikortinlukijakin, joten eiköhän kohta tule taas kuviakin. Mahakuvankin otan tänään jossain vaiheessa, joten yritän saada sen mielellään jo huomenna esille. Raskauden suhteen ei mitään uutta kerrottavaa, Tyyppi möyryää mahassa ihan mielettömästi ja ihan älyttömän eläväinen lapsi masussa kasvaakin, jos nyt liikkeet siitä kertovat mitään...
Tänään pääsen muuten hakemaan äitiyspakkauksen postista kunhan äitini tulee käymään! Pääsen selaamaan pakkauksen sisältöä ja ihastelemaan niitä. Sitä onkin jo odotettu.

Eemilistä sen verran, että tiistaina olisi ensimäinen puheterapia pojalla kun ei Eemiliä oikein huvittanut neuvolassa puhua. Ei sen puoleen, tuskinpa puheterapiasta haittaakaan on, koska en ainakaan itse osaa sanoa osaako Eemil puhua iän mukaisesti vai olenko vain itse tottunut pojan puheeseen niin että ymmärrän niinsanottua vääränlaista puhetta? Uusia sanoja on alkanut tulla ihan järjettömästi ja osa tuntuu vaikeilta sanoilta tuon ikäiselle, mutta kaipa ne sitten on normaalin iän mukaisia sanoja. Uusia sanoja on muunmuassa: kananmuna, limukone (tark. Sodastreamia), Puuha-Pete, kettu, Pikku Myy (ja meillä ei edes Muumeja katsota...) ym. Uusia sanoja on niin paljon, että jos kaikki lähtisin luettelemaan, niin en pääsisi koneelta vielä huomennakaan pois.
Jännittää vaan ihan mielettömästi tuo puheterapia kun pelkään ettei Eemil suostu puhumaan siellä ja puheterapeutti luulee ettei poika osaa puhua tai vastaavaa... Onneksi kaverini sanoi, että ainakaan heillä ei ollut puheterapiassa kauheita paineita asetettu lapselle ja lapsi sai leikkiä vapaastikkin jolloin puhetta alkoi tulemaan. Loppujen lopuksi leikin lomassa tulleen puheen perusteella heidän ei tarvitse käydä siellä kuin vasta kontrollissa myöhemmin. Toivon että meilläkin kävisi samoin.

Veetikin kasvaa ihan mieletöntä vauhtia ja nyt on alkanut varsinainen kiipeilykausi kun kaikkialle pitäisi saada kiivetä. Tuolit siirrellään niin, että niiden avulla pääsee paremmin kiipeämään muunmuassa tiskipöydälle, tv-tasolle, ruokapöydälle ym. Tuolien avulla kiipeillään leikkihuoneen hyllyjen päälle ja yksi hylly meillä jo kerkesi hajoamaankin kun pojat kiipesivät yhdessä kyseisen hyllyn päälle ja hyppyvät siinä kunnes hylly hajosi. Samoin seinillä olevat boordit revittiin puoliksi irti hyllyllä seisten, joten jouduin sitten koko boordin repimään samalla pois. No, olisi ollut tuo boordin repiminen kumminkin edessä jos ja kun saadaan se hakemamme uusi asunto, joten kaipa se oli sama repiä se alas nyt jo.
Lisäksi Veetillä on joku kausi, että kaikesta loukkaannutaan verisesti, varsinkin siitä jos jotain kielletään tai nostetaan alas esimerkiksi pöydältä. Ei Eemil muistaakseni ollut ihan noin dramaqueen pienenä, mutta joko aika kultaa muistot tai sitten lasten luonne vaan voi olla täysin päinvastainen. Ihan samanlaisia rämäpäitä molemmat pojat kumminkin ovat ja odotankin kauhulla että mikä hullujen huone meillä on kolmannen pojan syntyessä...

Nyt voisin mennä kyllä vähän siivoilemaan ja etsimään Eemilille vaatteet valmiiksi kun poika lähtee serkkuni, hänen miehensä ja serkkuni miehen veljen perheen kanssa Huimalaan.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Vähemmän mukavat raskausoireet.

Olen taas valitettavasti ollut hiukan laiskempi kirjoittamaan, mutta liiallisesta istumisesta (tai yhtä lailla liiallisesta seisomisesta) kipuilemaan alkava selkä ja jatkuvasti puutuvat / kramppaavat jalat eivät oikein innosta kirjoittamaan tai ylipäänsä hengaamaan koneella, tai oikeastaan, tekemään yhtikäs mitään. Nyt viikkoja on siis kasassa 24+4 (jos nyt ylipäänsä laskin oikein) ja kun alussa ei ollut raskausoireta ei yhtään, niin nyt ne oireet ovatkin sitten kasaantuneet urakalla kiusaamaan minua.

Ensinnäkin iskias. Maailman inhottavin selkävamma mitä voi löytyä ja ilmeisesti vielä perinnöllinenkin, eli periaatteessa olen lasten puolesta onnellinen etteivät ole tyttöjä, eipähän tarvitse ikinä kärsiä raskaudenaikaisista iskiaskivuista. Välillä selkä on nimittäin niin kipeä ettei meinaa sohvalta ylös päästä, saatika lattialta jos olen jonkun aikaa esimerkiksi poikien kanssa istunut lattialla leikkimässä. Välillä alaselkään iskee myös kipupiikkejä, joiden seurauksena meinaa jalat lähteä alta ja samalla taju. Onneksi luotan siihen että iskiaskivut häviävät jälleen synnytyksen jälkeen, ihan niinkuin Veetin ja Eemilinkin synnytyksien jälkeen säryt hävisivät. Ja muutenhan tämä olisi siedettävää, mutta kun tuo särkylääkevalikoima jää Panadoliin ja edes kipugeelejä ei saa käyttää. Täytyykin muistaa ensi neuvolassa, joka on muuten ensimäinen lääkärineuvola, kysäistä, että saisinko alkaa käyttämään kipugeelejä...
Niin ja onhan se nyt kiva siivotakkin 15min pätkissä kun ei selkä kestä enempää ilman ihan hävytöntä kipua.

Toisekseen jalkojen kramppaus ja puutuminen.  Jos siis istun hetkenkin liian kauan esimerkiksi bussissa tai sohvalla katsomassa telkkaria, niin voin olla varma että jalat puutuvat. Tai oikeastaan tuota tunnetta on kovin vaikea kuvailla, koska aina kyse ei ole selkeästi puutumisesta (jalkoja ei siis kihelmöi tai muutakaan) vaan varsinkin nukkuessa herään monta kertaa yössä siihen, että tuntuu kuin jaloissa ei kiertäisi veri ollenkaan. En tiedä vaikuttaako lonkkaluksaationi tuohon jollain tapaa, mutta jos kerran lonkkanivelet eivät ole kunnolla paikallaan, niin voisin kuvitella sen vaikuttavan jollain tapaa jalkojen verenkiertoon. Pitääkin muuten muistaa ottaa myös tuo puheeksi neuvolalääkärillä, jos vaikka sieltä saisi joitain hyviä vinkkejä olon helpottamiseen.

Suonenvedot. Nyt on alkanut meinanaamaan tulemaan suonenvetoja. Suonenveto siis periaatteessa alkaa jalassa, mutta loppuu hetken päästä. Vielä ei siis onneksi ole niin hirveitä suonenvetoja kuin esimerkiksi Veetiä odottaessa kun heräsin öisin kirjaimellisesti lähes itkemään kun suonenvedosta aiheutuva kipu teki niin pahaa. Tosiaan toivon ettei nuo suonenvedot mene niin pahoiksi, mutta muistaakseni magnesiumlisä auttoi siihen, joten täytyykin sitä käydä ostamassa valmiiksi kaappiin.

Närästys. Heti alkuun voisin kiittää luojaa Renniestä. Molempien edellistenkin raskauksien aikana närästys on ollut jossain vaiheessa suoraan sanottuna helvetillistä ja niin se närästys on alkanut nytkin muistuttelemaan olemassaolostaan. Onneksi J kävi yksi ilta hakemassa apteekista isoimman mahdollisen Rennie-pakkauksen jottei hänen tarvitse kuunnella valituksiani kurkun polttelusta tai muustakaan. Hassua vain, että ikinä muulloin kuin raskaana en ole kokenut närästystä ja nytkään sitä ei aiheuta mikään tietty vaan närästys puskee milloin mistäkin. Paitsi, huomasin että Sodastreamin Cola aiheuttaa aika ikävän närästyksen, joten taidanpa jatkossa hapottaa itselleni vain muita limuja kuin Colaa.

Yölliset vessareissut. Joo kaikki ei välttämättä halua tietää rakkoni toiminnasta, mutta koska kirjoitan blogia pääasiassa itselleni ja muistutukseksi ettei se raskaus ole niin ihanaa aikaa kuin synnytyksen jälkeen muistelee, niin kuuluu myös jatkuva yöllinen pissahätä näihin vähemmän mukaviin raskausoireisiin. Yölliset vessahädät muistin kyllä edellisistä raskauksista, mutta en tosiaankaan muistanut että pissalla saa alkaa juoksemaan öisin jo näillä viikoilla. Onpa kiva herätä keskellä yötä pissalle juuri kun on saanut Veetin nukutettua uudelleen (Veeti on alkanut kapinoimaan pinnasängyssä nukkumista vastaan ja heräilee siis sen vuoksi, onneksi päästään ensi kuun alussa hakemaan pojalle isojen poikien sänky). Onneksi en myöskään vielä ihan niin usein vessassa kuin loppuraskaudesta joutuu, mutta sekin on edessä.
Enkä edes tiedä vaikuttaako Tyypin mahdollinen isompi koko yölliseen vessahätään jo näillä viikoilla. Voihan se toisaalta olla jos Tyyppi kasvaa nopeampaa ja sen vuoksi painaa rakkoa enemmän...

Eiköhän tuossa nyt ollut suurin osa, yritän ensi postaukseen kirjoitella kunnon kuulumisia ja ensi viikolla pitäisi tulla ulkoinen muistikortin lukijakin, joten sitten pääsen taas lisäilemään kuvia tänne.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Atria itämaiset ateriat

Sain hopottajilta kokeiltavaksi Atrian itämaisia mikroaterioita, tai oikeastaan Atrian lahjakortin jolla sain itse hakea ateriat kaupasta. Tarkoitus oli testata vain kahta makua kolmesta erilaisesta, mutta koska valinnanvaikeus oli liian suuri, ostinkin kaikkia kolmea kokeiltavaksi.
Makujahan on tosiaan kolme erilaista: Atria 350 g Chicken Vindaloo, Atria 350 g Chicken Rogan Josh ja Atria 350 g Chicken Teryaki Korean Style ja tuotteet sisältävät runsaasti mausteista kastiketta, kotimaista broilerin lihaa, kasviksia ja riisiä tai nuudelia.
Koska aterioita mainostetaan aidosti mausteisina, niin odotin tavallista mausteisempaa ruokaa, sillä meillä esimerkiksi J käyttää hyvin paljon mausteita arkiruuan laitossakin, varsinkin jos pojat eivät ole kotona syömässä jostain syystä.

Ensimäisenä kokeiluun pääsi  Atria 350 g Chicken Rogan Josh, jota kuvaillaan Atrian sivuilla seuraavanlaisesti: Ateriassa on aito itämainen lämmin makumaaailma ja se on tehty suomalaisesta broilerista. Lisäksi ateriassa on riisiä runsaalla kashmirilaisittain maustetulla tomaattisella Rogan Josh-kastikkeella. Aterian mausteina on käytetty mm. valkosipulia, korianteria, kanelia ja kardemummaa. Rogan Josh tarkoittaa intohimoa, kuumuutta ja punaista väriä, joka kuvaa annoksen makumaailmaa. 
Itse kylläkin hiukan petyin tuohon mausteisuuteen, sillä vaikka maku oli todella hyvä, niin mausteisuus ei ilmennyt läheskään niin hyvin kuin odotin aterioiden kuvauksen perusteella. Voisin kumminkin kuvitella syöväni kyseistä ateriaa useamminkin jos on tarve syödä yksinään ettei tarvitse koko poppoolle valmistaa ruokaa samaan aikaan.

Seuraavana kokeiluvuorossa oli Atria 350 g Chicken Teryaki Korean Style, jonka kuvaus Atrian sivuilla oli seuraavanlainen: Tuoteperheen tulinen vaihtoehto. Annos sisältää suomalaista broileria, nuudelia, paprikaa, valkosipulin versioa ja pinaattia sekä korealaisittain maustettua teryaki -kastiketta. Mausteina mm. seesaminsiemenet, inkivääri ja chili. Annoksesta kolmannes on kasviksia. Teryaki on japanilaisessa keittiössä suosittu valmistustapa, jolle on ominaista makean soijakastikkeen käyttö. Korealaiseen teryakiin kuuluu mm. seesaminsiemenet. 
Tämä annos oli kyllä selkeästi tulisin / mausteisin vaihtoehto, mutta jollain tapaa ruuasta puski vähän turhankin vahvasti soijan maku läpi. Tai oikeastaan tuota makua on hyvin vaikea kuvailla, omalla tavallaan siis soijainen, toisaalta taas suolaisen makuinen. Tämä annos ei siis erityisemmin ollut mieleeni ja sitä tulen tuskin jatkossakaan valitsemaan kaupan valmishyllyltä.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä kokeiltavana oli Atria 350 g Chicken Vindaloo, jota kuvaillaan tällä tapaa: Aito intialainen curryannos, jossa on suomalaista broileria, riisiä, porkkanaa ja papuja sekä runsaasti intialaisittain maustettua Vindaloo-kastiketta. Aterian mausteina on käytetty mm. chiliä currya, inkivääriä ja valkosipulia. Vindaloo on suosittu intialainen curry-annos, jolle on ominaista vahva ja lempeän mausteinen maku. 
Tämä ateria oli mausteisuudeltaan suhteellisen samalla tasolla kuin ensimäisenä kokeiltu  Chicken Rogan Josh ja myös tämä ateria oli mieleeni maultaan, vaikka hiukan petyin tämän mausteisuuteen sillä odotin paljon mausteisempaa ruokaa. Tämäkin ateria oli sellainen, että voisin ihan hyvin kuvitella itseni syömässä tätä muulloinkin, kunhan tosiaan ruokittavana olisi ainoastaan itseni.

Yhteistä näille kaikille aterioille oli se, että vaikka kahden kohdalla hiukan petyinkin mausteiden määrään, en silti syöttäisi näitä aterioita ainakaan kovin pienille lapsille, sillä mausteita kumminkin löytyi vaikka itse odotinkin niitä olevan enemmänkin.
Lisäksi koin hieman yllätyksenä sen, että vaikka aterioiden pakkauksen kuvassa ateriassa olikin useita broilerinpaloja, oli itse annoksessa kumminkin tasan yksi isohko broilerinpala joka oli sitten tarkoitus itse pilkkoa pienemmiksi palasiksi. Ei tuossa pilkkomisessa muuten mitään, mutta kun aterioiden oma astia oli hieman heikompaa laatua ja siihen siis tuli reikiä haarukasta vaikkei edes painanut lujaa. Oma suositukseni onkin siis siirtää ateria toiselle lautaselle syömisen ajaksi, sillä en ainakaan itse edes uskaltanut kokeilla miten aterian oma astia olisi reagoinut jos olisin kanan pilkkonut veitsellä.

Kokonaisuudessaan siis ihan hyvä ateriasarja, eikä ollut edes erityisen pahan hintaisia nuo ateriat. S-marketissa yksi 350g kokoinen ateria maksoi 2,59e.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Lastenvaatteiden himohamstraus

Muistaakseni olen tästä aiheesta joskus aikaisemminkin kirjoittanut, mutta nyt kun taas kävin poikien vaatekaapista läpi liian pienet vaatteet ja siirsin Veetille seuraavan koon esille, tuli aihe taas mieleeni. Itsehän ilmeisesti harrastan huomaamattani jonkin asteista lastenvaatteiden hamstraamista, sillä ennen kuin kävin liian pienet vaatteet läpi kaapista oli kaappi kirjaimellisesti niin täynnä, että joka kerta kaapin avatessa tippui poikien vaatteita syliini. Ja kun kävin vaatteita läpi, tuli liian pienien pinosta esille vaatteita joita en muistanut edes pojilla olevan, saatika että kaikkia olisi edes ikinä käytetty.

Kaiken huippuhan tässä on, että tiedän jo Tyypinkin hukkuvan vaatteisiin, vauvanvaatteita kun on ihan levoton määrä ja silti ostan niitä lisää kun kivoja tulee vastaan ja sukulaiset ostavat / ovat jo ostaneet vaatteita myös ihan kohtuullisen määrän, joten miksi ihmeessä hamstraan vaatteita koko ajan vain lisää kun tiedän jälleen törmääväni ajatukseen etten olekaan kerennyt kaikkia käyttämään kertaakaan?
Onneksi ostan vaatteita edes käytettyinä, tai ainakin suurimman osan. Lisäksi olen saanut tutuilta kamalan määrän vaatteita, joten suinkaan en ole omaisuuksia vaatteisiin käyttänyt. Ongelmahan on enemmän siinä, etten vain yksinkertaisesti osaa sanoa ei jos joku kysyy että tarvitseeko pojat vaatteita. Nytkin olisi kaksi Ikea kassillista ulkovaatteita läpikäytävänä, että mitkä mahtuvat päälle ja mihin vuodenaikaan ne ovat sopivia. Tiedän jo ennen läpikäymistäkin, että suurin osa noistakin ulkovaatteista on saman kokoisia ja että pojat voisivat kulkea ainakin lähes kaksi viikkoa joka päivä eri ulkovaatteet päällä ja ulkovaatteet eivät edes loppuisi kesken.

Hassuintahan tässä on että lahjoitin ennen kuin tiesin tästä raskaudesta tutuilleni ihan järjettömän kasan pieniä vauvanvaatteita ja Hope yhdistykselle lähti yhteensä neljä jätesäkillistä lastenvaatteita ja SILTI niitä on järjettömästi. Vielä kun osaisin käydä nuo loputkin läpi ja vaikka myydä osan niistä ja ostaa vaikka myyntirahoilla uusia vaatteita edes muutaman vähemmän. Mutta kun ei. Kaikissa on mukamas joku muisto ja kaikki ovat mukamas yhtä kivoja, ettei niistä vain voi luopua.
Järjellä kun ajattelen, niin eihän nyt herran jumala noin 3 äitiyspakkauksellista ja 5 Ikea kassillista alle 86cm kokoisia vaatteita vain voi olla kaikki yhtä ihania ja tärkeitä. Mutta kun en osaakkaan ajatella fiksusti ja tätä menoa kun nuo vaatteet käyvät Tyypille liian pieniksi, hukumme niihin silti koska en vain raaski luopua. Eikä noissa liian pienissä vaatteissa vielä mitään, mutta kun meillä on Eemilillekin isoja vaatteita säilössä jo koossa 140cm ja niitäkään ei ole mitään pientä määrää. Voisin veikata, että lapsi joka nyt käyttää 3-vuotiaana 104cm kokoisia vaatteita, ei kasva noiden 140cm vaatteiden kokoiseksi ihan yhdessä yössä, eikä yhdessä vuodessa, tuskin edes kahdessa vuodessa. Voisiko joku keksiä jostain hiukan ylimääräistä säilytystilaa meille, jotta nuo kaikki vaatteet mahtuisivat johonkin? Tai voisiko joku lahjoittaa minulle taidon raaskia luopua edes osasta vaatteista?

Onneksi emme ole vielä saaneet hankittua ulkoista muistikortinlukijaa, joten en voi ottaa kuvaa vaatekaapin räjähdysalttiudesta, enkä säilytyksessä olevien vaatteiden määrästä, säästän teidät siis järkytykseltä. Tai säästän itseäni tajuamasta sitä, että kuinka järjetön tuo vaatteiden määrä jo onkaan tai tajuamasta että emme todellakaan tarvitse enää yhtään uutta lastenvaatetta. Mutta kun pakkohan se on Tyypinkin saada jotain omia vaatteita, ei kaikki voi olla isoveljiltä perittyä.

Onko jollain muulla ongelmaa lastenvaatteiden liikapaljouden vuoksi? Tai onko joku saanut vaatteiden liikapaljous ongelman ratkaistua, jos on niin millä tapaa?

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kestovaippa pohdintaa

Tämän kolmannen lapsen saapuessa maailmaan olen päättänyt, että edes yritän käyttää kestovaippoja, vaikka sitten vain välillä, mutta yritän kumminkin. Muutaman kestovaipan ja lisäimun sainkin jo äitini kaverilta, mutta nyt olenkin jo ihan pihalla koko kestovaipoista. Yksi niistä vaipoista on ilmeisesti all in one, mutta muista minulla ei ole mitään tietoa miten niitä tulisi käyttää ja miten ihmeessä se lisäimu mukamas pysyy siellä vaipan sisällä?

Sain samalta ihmiseltä myös kirjan, joka kertoo hyvin kattavasti kestovaipoista, mutta vielä kun löytäisi aikaa lukea se ajatuksella, niin olisin ehkä hiukan viisaampi. Jonkin verran olen yrittänyt Googlettaa kestovaippojen käyttöä ja onhan sieltä jotain tietoa löytynytkin, vielä kun löytäisi aikaa perehtyä oikeasti ajatuksella aiheeseen.

Motiivini aloittaa kestovaippojen käyttö edes satunnaisesti on yksinkertaisesti rahan säästäminen. Rupesin nimittäin laskemaan, että vaikka korvaisin ainoastaan yhden kertakäyttövaipan päivässä kestovaipalla, niin säästäisin silti hyvin monen vaippapaketin verran vuodessa ja sen rahan voisi sitten käyttää johonkin muuhun tarpeelliseen. Lisäksi olen ihastunut kestovaippojen aivan ihaniin kuoseihin, siis miksei kaikki vaipat voi olla yhtä ihania ulkonäöltään?

Kestovaippojahan löytyisi käytettyinä vaikka kuinka paljon normikirppiksiltä, sekä nettikirppiksiltä käytettyinä, mutta koska en yhtään tiedä mitä ja kuinka monta pitäisi hankkia, tai ylipäänsä edes että mitä kokoa, niin on ostaminen vähän jäänyt. Nyt kumminkin kun kävin melkein naapurissa noutamassa muutaman varaamani vauvanvaatteen, niin oli kyseisellä rouvalla myös kestovaippoja myynnissä. Sanoin miettiväni kestovaippojen ostoa ja ilmoittavani mahdollisimman pian. Kyseinen rouva kun ei ollut vielä edes päättänyt hintoja kestovaipoille... Itsekään en yhtään osaa sanoa, että mikä on kohtuullinen hinta ja minkälaisesta kestovaipasta, joten olen ihan ulalla myös sen asian kanssa, että paljon niistä kannattaa maksaa käytettyinä?

Että voikin tulla paljon mietittävää lastentarvikkeiden vuoksi... Kumminkin koska tuo kestovaippojen käyttö tosiaan houkuttelisi, niin ehkä vain kerään joku ilta aikaa lukea kestovaippakirjan alusta loppuun (tai toivottavasti edes osan siitä) ja yritän saada koottua jonkinlaista listaa, että mitä vaippoja minulla jo on ja mitä vielä tarvitaan.

Jos blogissani vierailee joku kestovaippaekspertti, niin saa vinkata paljon ja mistä vaipoista kannattaa maksaa? Ja minkälaisella määrällä vaippoja / harsoja / lisäimuja pärjää pienen lapsen kanssa edes osittain?

maanantai 11. helmikuuta 2013

Tuhonaattorit ja mutinaa uhmaiästä.

Olen jo jonkun aikaa miettinyt, että missä ihmeen välissä kaksi lasta kerkeää sotkemaan ainakin neljä kertaa enemmän kuin itse kerkeän siivoamaan poikien sotkuja samassa ajassa? Ja miten ihmeessä kaksi pientä poikaa saa tuhottua niinkin paljon tavaraa vaikkapa äidin veskireissun aikana?

Muunmuassa leluja siis tuhoutuu meidän taloudessa hyvinkin nopeaan tahtiin ja harvemmin muutkaan lasten ulottuvilla tavarat pysyvät ehjinä kovinkaan pitkään. Pikkuautoista irtoaa renkaat, kirjoista revitään sivut (jopa pahvisista ns. vauvakirjoista, joiden kai pitäisi olla kestävämpiä), sukkiin ja sukkahousuihin saadaan varpaiden kohdalle reikiä aikaiseksi kun uusi mukamas hauska juttu on keksitty (tungetaan sukka / sukkahousujen varvaspää suuhun ja revitään sillä tavalla pois jalasta), yhteen välioveen on hakattu reikä hakan vasaralla, yksi taulu on revitty seinältä jonka seurauksena taulua suojaava lasi sälähti rikki, pehmoleluilta irtoaa milloin mikäkin ruuminosa, dvd-koteloista revitään kansipaperi ulos jonka jälkeen se revitään noin sataan osaan, levyt naarmutetaan jos vain mitenkään saadaan käsiin, vanhan pöytäkoneen itse koneosan sisään oli tungettu pelikortteja jollain tapaa ym. Tuhottuja tavaroita löytyisi esimerkiksi vieläkin pidempi lista, mutta eiköhän jo tuosta selviä, että minkälaiset pikkutuholaiset meillä asuvat. Ja jos joku nyt ihmettelee miten pojat pääsevät vaikkapa dvd:ihin käsiksi, niin meillä leffat ovat seinähyllyissä jotka olivat tarpeeksi korkealla siihen saakka, kunnes pojat keksivät kiivetä sohvan selkänojalle yltääkseen leffoihin...

Kaipa tämäkin tuhoamisvimma on vain vaihe, joka menee jossain vaiheessa ohi kunhan vain jaksaa kieltää tarpeeksi usein ja aina kun havaitsee pahantekoa. Näitä niinsanottuja vaiheita vain tuntuu koko ajan tulevan lisää ja lisää sitä mukaa kun edelliset vaiheet loppuvat. Onko asia tosiaan niin, että erilaisia vaiheita tulee koko elämän, vai onko tuo vaihe sanan käyttö vain jonkinlainen tekosyy perustella lasten käytöstä? Osittain Eemilin tuhoamisvimma johtuu aivan varmasti uhmaiästä, joka on juuri nyt päällä ja ilmeisesti pahenee koko ajan. Veetin tuhoamisvimma taas johtuu hyvin todennäköisesti siitä, että isoveljeä on pakko apinoida joka ikisessä asiassa, varsinkin kielletyissä koska kielletyt asiathan ne parhaita ovat...

Eemilin uhmaikä myös esiintyy monella muullakin tapaa, muunmuassa sillä, että nykyisin pikkumies toteaa joka ikiseen käskyyn "MITÄ?!", vaikka aivan varmasti kuulisikin mitä asiaa jollakin on Eemilille. Tuota rasittavuuteen hoettua sanaa myös sanotaan noin kaksikymmentä kertaa putkeen, jos erehtyy toistamaan asiansa joka kerta kun Eemil tajuaa kysyä mitä. Toinen hyvin ärsyttävä tapa Eemilillä on nykyisin hokea hyvin ärsyyntyneellä äänellä "JOOJOO!" siinä vaiheessa kun käsky tehdä jotain tai olla tekemättä jotain on mennyt perille, mutta silti sama temppuilu jatkuu. Ja nuo toteamuksethan eivät tosiaan tule mitenkään pieneen ääneen, vaan tosiaankin huutamalla.
Uhmaikäisen kanssa liikenteessä on myös erittäin ihanaa kun lapsi heittäytyy karjumaan vaikkapa keskelle kaupan käytävää, eikä suostu liikkumaan, vaan lasta joutuu ns. puoliväkisin raahaamaan jotta selviytyy kaupasta uloskin joskus. Eikä siis todellakaan ole mitenkään kiva tilanne, kun tuntuu että puolet kaupasta tuijottaa vihaisesti ja tuntuu ajattelevan, että eikös tuo saa lastaan kuriin?
Ihan yhtä rasittavaa on kun uhmaikäinen huutaa täyttä kurkkua bussissa, koska ei saa painaa nappia noin puolessa välissä matkaa, mutta joku muu matkustaja saakin painaa pysähtymisnappia.

Onneksi kumminkin tuo tuhoamisvimma, sekä uhmaikäkin tuntuvat aina hetkittäin helpottavan, jolloin elämä kahden lapsen (joista toinen uhmassa) on aivan ihanaa. Lisäksi vaikka uhmaikäinen ei aina osaakkaan olla parasta seuraa pikkuveljelleen, on ihana seurata niitä hyviä hetkiä jolloin pojat leikkivät kiltisti keskenään ja jakavat lelut kiltisti. Aina kannattaa kumminkin muistaa, että tälläinen rauha ei kestä kauaa, kunnes Eemil heittääkin jo seuraavan kerran autot päin pikkuveljeä tai seinää, koska Veeti on sattunut ottamaan käsiinsä ns. väärän auton.

Miten te muut uhmaikäisten vanhemmat jaksatte uhmaa? Tai miten uhmaikä on teillä ilmennyt ja missä vaiheessa alkanut?

perjantai 8. helmikuuta 2013

Belvita aamukeksit testauksessa.

Nyt kun uusi tietokoneemme kotiutui eilen, pystyn kirjoittamaan raportin Buzzadorin kautta testaukseen saamistani Belvita aamukekseistä. Kuvia en valitettavasti saa vieläkään lisättyä, sillä tähän läppäriin pitäisi ostaa vielä ulkoinen muistikortinlukija, mutta ehkä osaan kirjoittaa jonkinlaisen raportin testauksesta ilman kuviakin...
Eli sain siis testaukseen kaikkia kolmea erilaista makua Belvita kekseistä: Jogurtti, vilja-maito ja hunaja-pähkinä. Odotin kekseiltä paljon, sillä kahden lapsen kanssa ei pahemmin ole aikaa aamupalaa nauttia, tai ainakaan täyttävää sellaista ja noiden keksien luvattiin pitävän nälkää poissa hyvin, vaikka niitä söisi vain kahvin tai teenkin kanssa.
Heti kun keksit saapuivat, oli pakko maistaa jokaista lajia koska olen todella utelias luonne ja tahdoin tietää miltä keksit maistuivat, myös kaverini oli meillä käymässä joten maisteluapua sain myös sieltä taholta. Hunaja-pähkinä kekseistä sai sekä Eemil, että kylässä ollut kaverini allergisen reaktion, vaikka allergiaa ei pitäisi mitään kekseissä käytettyä ainesosaa kohtaan olla. Onneksi reaktio jäi vain punaisiksi läiskiksi naamaan, jotka hävisivät illan myötä. Itse kyllä säikähdin tuota Eemilin reaktiota kohtuullisen paljon, sillä omalla äidilläni on hyvin paha hunaja-allergia joka voi periytyä niin, että hyppää yhden sukupolven yli... No, minä ja J pidettiin kyseisten hunaja-pähkinä keksien mausta, J ehkä enemmän. Itse en kumminkaan voisi noita keksejä kuvitella syöväni yhtä enempää, sillä maku oli ehkä hiukan liian makea mieleeni.
Jogurtti keksit olivat ensimäisellä puraisulla todella hyviä. Kunnes rupesin miettimään, miksi se jogurtti täytteen maku on kumman tutun oloinen. Hetken aikaa mutustelin jogurtti keksiä, kunnes tajusin miksi maku on niin tuttu. Maku on lähes tulkoon sama kuin ns. vauvajogurteissa, eli niissä huoneenlämmössä säilytettävissä jotka eivät sisällä yhtään oikeaa maitoa ja siksi sopivat myös alle vuoden ikäisille. No, maku oli edelleen ihan ok tuosta mielikuvasta huolimatta, mutta enpä noita jogurtti keksejäkään montaa söisi putkeen.

Seuraavana aamuna olikin aamu, jolloin oli kamala kiire järjestäessä Eemilin synttäreitä. No, kiireessä hörppäsin kahvin ja mutustin muutaman Belvita maito-vilja keksin. Tässä kohtaa ainakin yllätyin positiivisesti kekseistä, ne ovat ihan yber helppoja syödä kiireessä, samalla kun tekee sataa muuta asiaa mm. yrittää laittaa synttäritarjottavia valmiiksi ja paimentaa kahta tuholaista. Keksit eivät myöskään olleet ollenkaan liian raskasta syötävää ihmiselle, joka ei tavallisesti aamupalaa syö ollenkaan.
En myöskään tiedä johtuiko noista kekseistä, vai armottomasta kiireestä, mutta nälkä tuli vasta joskus yhden aikoihin päivällä, vaikka tavallisesti siihen mennessä olenkin mutustanut jo vaikka mitä ns. välipaloja. Hyvin tuntuivat siis pitävän nälkää, tai sitten se johtui omasta kuvittelustani kun uskoin keksien täyttävän.
Ajattelin myös hiukan taktikoida saa saada ns. enemmän buzzattua kekseistä, joten laitoin niitä Eemilin synttäriruokapöytään tarjolle jonkin verran, ajattelin myös että lasten on kivempi syödä hiukan terveellisempiä keksejä kuin jotain suklaahillojaffakeksejä. Todella moni aikuinen kehui Belvitojen makua ja tosiaan noita hunaja-pähkinä keksejä en laittanut ollenkaan esille, ettei vain kukaan saa niistä pahempaa allergista reaktiota.

Koska nuo keksit kumminkin olivat pääasiassa aamupalakeksejä, säästin niitä tottakai kotiinkin maisteltavaksi ja varsinkin J on syönyt noita keksejä koulumatkallaan, koska Belvitoja on todella helppo napata yksi "pikkupaketti" (isossa paketissa siis useampi pikkupussi keksejä) mukaan matkalle ja syödä vaikka bussissa. J:kin on siis ihminen joka ei tavallisesti aamupalaa syö ollenkaan.
Tähän mennessä testauksen perusteella sekä minä, että J ollaan sitä mieltä että Belvitat todellakin pitävät nälkää hiukan paremmin jos niitä syö aamulla ja jopa minä olen saanut aamupalaa syötyä edes vähäsen noiden keksien avulla. Oma lempparini on ehdottomasti maito-vilja ja se maistuu ehdottomasti parhaalta sellaisenaan, aamukahvin kanssa.
Myös pojille olen satunnaisesti antanut muutamaan maito-vilja keksiä aamulla mm. juuston tai kurkun kanssa ja hyvin on näyttänyt uppoavan, lisäksi pojat eivät ole olleet yhtään känkkäränkköjä odotellessaan lounasta, eli voisin siis sanoa että normaalin aamupalan lisänä Belvitat sopivat myös lapsille jos päälle laittaa jotain ns. voileipätäytteitä. Hunajassahan tosiaan oli muistaakseni joku suositus, ettei saisi antaa alle 3-vuotiaille (tai ainakin näin meille neuvottiin Eemilin ollessa pienempi), joten hunaja-pähkinä keksejä en voi suositella annettavaksi pienille lapsille, nuo kaksi muuta sen sijaan sopivat hyvin.

Enempää en oikeastaan osaa noista kekseistä sanoakaan, mutta eiköhän tuossa ollut aika kattava selostus kekseistä.

Buzzador on firma, jonka keskeisenä toimintaideana on saattaa yritykset ja kuluttajat lähemmäksi toisiaan, jotta kuluttajien tarpeet pystytäänhuomioimaan entistäkin paremmin ja yritykset pääsevät kehittämään tuotteitaan vieläkin halutummiksi. Buzzadorilla keskeisessä asemassa olemme me jäsenet, eli buzzadorit. Buzzadorit osallistuvat haluamiinsa kampanjoihin, joissa he sitoutuvat kokeilemaan kampanjan tuotetta itse ja sen jälkeen buzzaamaan sitä ystävilleen. Mikä olisikaan aidompi tapa saada ystävät kokeilemaan uutta tuotetta, kuin vilpitön suostuttelu? Mikäli kiinnostuit, voit liittyä buzzadoriksi tästä. Liittyminen ei maksa mitään, eikä vielä itsessään sido sinua mihinkään, koska buzzadorina pääset itse vaikuttamaan, mihin kampanjaan haluat osallistua. Usein kysyttyjä kysymyksiä Buzzauksesta löydät täältä. Ja jos joku kiinnostui Buzzauksesta, niin voi laittaa vaikka kommenttiboksiin sähköpostisoitteensa, niin voin laittaa kutsun sähköpostiisi :)

torstai 7. helmikuuta 2013

Menee hermot vuokranantajaan.

Sori jo etukateen edelleen puuttuvista kirjaimista, uuden koneen pitaisi kotiutua huomenna viimeistaan, jos ei posti pista vauhtia ja saa konetta perille jo tanaan. Pahoittelen myos jatkuvaa valittamistani tasta asunnosta, mutta kun koko ajan selviaa uusia asioita vuokranantajastamme ja siita, kuinka vuokranantaja hoitaa asuntojen remonttiasiat...
Eilen siis kavi se sama kosteusmittaaja ottamassa uudet kosteuslukemat niista seinaan ja lattiaan jattamistaan antureista ja koska J sattui jo olemaan kotona, sai J samalla kyseltya kosteusmittaajalta lukemia ja muutenkin mita mielta kosteusmittaaja on remontin laajuudesta ym. J saikin kuulla kosteusmittaajalta, etta vuokranantaja on kieltanyt kertomasta lukemia asukkaalle, jottei tarkka kosteuden maara selvia asukkaalle ja ainoa jonka mittaaja saa sanoa on, etta kosteutta loytyy vahasen. No, koska J on kumminkin erittain utelias luonne, sai han lukemat kumminkin selville ja ne eivat edelleenkaan nayttaneet yhtaan sen paremmilta kuin meille unohtuneessa ensimaisen mittauksen raportissakaan.
Tosiaan, se raporttihan ei kuulemma olisi missaan nimessa saanut jaada meille juurikaan siita syysta, etta asukkaan ei haluta tietavan kosteusmittauslukemia. Ja kun se meille jai, emme kuulemma olisi missaan nimessa saanut sita lukea. Mutta kai me nyt luemme raportit jotka KOSKEVAT MEIDAN ASUNTOA! Ja puolustukseksi voin todeta, etta vaikka arvasinkin raportin vain unohtuneen meille, ei kukaan ollut aikaisemmin sanonut etta sita ei saisi lukea. Itse kumminkin olemme Jn kanssa sita mielta, etta jos raportissa on tietoa, joka niinsanotusti koskee myos meidan terveytta, niin kai me se luetaan. Vuokranantajamme kun on hyvin taitava pimittamaan tietoja ja ilmeisesti myos hyvin haluton kertomaan asioiden oikeaa laitaa, niinkuin jo selvisi siitakin ettei kosteuslukemia saa kertoa asukkaalle...
Toinen mika pisti veren kiehumaan oli se, etta kylpyhuoneessammehan todettiin kosteutta todella paljon yli sallitun arvon. Ja tuo kosteus ei todellakaan johtunut edes suihkussa kaynneista tai vastaavasta, koska suihkua oltiin kaytetty ennen kosteusmittausta sita edeltavana iltapaivana. Juurikin koska tiedettiin kosteusmittauksen olevan tulossa ja ei tahdottu vaaristaa lukemia. No kumminkin, nyt kun kysyttiin eiliselta kosteusmittaajalta, etta milloin he tulevat poraamaan kylpyhuoneen lattiaan reian ja mittaamaan sielta tarkat lukemat, kuten jo ensimainen kosteusmittaaja sanoi olevan edessa, saimme vastaukseksi ettei vuokranantajamme ole tilannut sellaista tyota ja niin ollen sita ei ole tehty. Tarkka kosteusmittaus kylpyhuoneeseen ei kuulema ole tarpeellinen, koska se remontoitiin juuri ennen meidan tahan asuntoon muuttoa ja siksi kosteusvahinko ei ole mahdollinen. Joo, remontoitiinhan tuo kylppari kylla, mutta ainoastaan kattopaneeleiden ja saunan osalta. Miten paneeleiden vaihto mukamas vaikuttaa kosteusvahingon korjaamiseen mitenkaan. Niin, ei vaikutakkaan.
Nyt pitaisikin siis ilmeisesti ottaa ohjat omiin kasiin ja alkaa soittelemaan terveysviranomaiselle, jotta sielta tulisi joku kosteusmittaamaan tuon kylpyhuoneen. Terveysviranomainen kun kuulemma tulee mittaamaan kosteudet, jos ei vuokranantaja tee sita kolmen kuukauden sisalla epailyiden osoittamisesta ja mehan olemme kosteutta epailleet jo kesasta saakka, lisaksi kylpyhuoneessa on nyt todettu pintapuolista kosteutta, jolle vuokranantajalla ei ole aikomustakaan tehda mitaan. Luulisin siis etta terveysviranomaista alkaisi kiinnostamaan tama juttu kun vuokranantaja tieten tahtoen vaarantaa vuokralaisten terveyden...
No joo, jospa tama vaahtoaminen riittaisi talla kertaa ja kiitoksia teille kaikille ihanille lukijoille, jotka jaksatte seurata blogiani valituksistani huolimatta.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kuulumisia

Heti alkuun pahoittelen muutamien kirjainten puuttumista, silla koneemme paatti ottaa ja hajota ja paivitykset joudun kirjoittamaan xboxilla siihen saakka, etta uusi tietokone kotiutuu. Samasta syysta postausket ovat taysin kuvattomia siihen saakka, etta koneemme lahtee huoltoon viikonloppuna ja kunnes toivottavasti saadaan kaikki kuvat palautettua sielta...
Mutta siis asiaan. Eli Eemililla oli 3vuotis neuvola maanantaina ja poika oli 97cm pitka ja 15,6kg painava, hyvin on siis kokoa tullut lisaa vuodessa. Puheterapiaan saatiin lahete kun ei pikkumiesta oikein kiinnostanut puhua neuvolantadille joka oli uusi ja Eemil ei siis ollut kys. tatia ennen tavannut. Vaikka tuo lahete arsyttaakin, niin eipa siita ainakaan haittaa ole, joten mennaan sinne kunhan aika tulee postitse...
Eemilin neuvolan jalkeen oli oma neuvolani ja kaikki oli kunnossa. Hiukan sain sanomista kun paino oli vain tippunut, mutta koska syon omasta mielestani edelleen normaalisti, ei painon tippumiselle mitaan voi. Sf mitta oli huimat 26, mutta sille ei neuvolantati osannut sanoa muuta selitysta, kuin etta uudelleensynnyttajilla kohtu kasvaa yleensa nopeammin.
Ainiin ja liikkeetkin tuntuivat ensimaisen kerran viikonloppuna ja nyt niita tuntuu harvakseltaan.

Sitten voisin taas kertoa tasta suoranaisesta paska asunnosta... Eilen kavi se odotettu kosteusmittaaja uudelleen, talla kertaa poraamassa reikia lattioihin ja seiniin ja asentaen sinne jotkut kosteusmittaustikut. Sama kosteusmittaaja myos unohti raportin asunnon edellisesta tarkastuksesta meille ja sita lukiessa selvisi, ettei kosteusarvot olleetkaan ihan niin pienet kuin meille uskoteltiin. Ohessa asunnosta mitatut kosteusarvot.
Alakerran makuuhuoneen lattiasta noin 1m2 alueelta 85/98, saisi olla max. 50/55
Alakerran makuuhuoneen seinan alaosasra noin 1,5m matkalta 82/110, saisi olla max. 55/59
Keittion lattiasta yhteensa noin 1,5m2 alueelta 80/100, saisi olla max. 52/55
Keittion seinan alaosasta noin 2,5m alueelta 75/95, saisi olla max. 55/57
Olohuoneen lattiasta noin 0,5m2 alueelta 80/85, saisi olla max. 58/60
Ylakerran kylpyhuoneen lattiassa noin 1m2 kokoisella alueella 100/135, saisi olla max. 58/60

Samassa lapussa on myos suositellut korjaukset ja ne eivat todellakaan ole mitkaan pienet. J soitti sitten eilen laput luettuaan vuokranantajalle, joka yritti ensin ehdottaa sijaisasuntoa kunhan remontti alkaa. Joo ei kiitos. Lasketun ajan ollessa jo kesakuun alussa, en todellakaan ala muuttamaan edestakaisin asunnosta toiseen ja en todellakaan ala tahan asuntoon muuttamaan enaa takaisin, varsinkaan kun koko asunnon piti olla remontoitu ennen muuttoamme. Kiitos siis jalleen tastakin hyvasta asunnosta, ette arvaakkaan kuinka paljon voi ottaa paahan. Eika siis mikaan ihmekaan, etta kaikki ovat sairastelleet muutosta lahtien jos kerran kosteusarvot ylittavat paikoittaen sallitut yli tuplasti...

No, nyt odotellaan etta se sama aija tulee ottamaan nuo mittauspuikot pois seinista ja lattioista ehka huomenna tai ylihuomenna, jos siis saa tuurajaan kun on itse koulutuksessa. Siihen saakka poikia pitaa vahtia silma kovana, etteivat pikkutuholaiset revi mittauspuikkoja irti tai revi valmiiksi revittya lattiamattoa enempaa kuin mita se kosteusmittaaja repi...
Voisinpa menna nyt taas kaymaan turhaa tavaraa lapi kun ei tassa muutakaan tekemista ole, onpahan sitten valmiiksi heitetty turhat tavarat pois kunhan muutto tulee eteen joskus.