maanantai 11. helmikuuta 2013

Tuhonaattorit ja mutinaa uhmaiästä.

Olen jo jonkun aikaa miettinyt, että missä ihmeen välissä kaksi lasta kerkeää sotkemaan ainakin neljä kertaa enemmän kuin itse kerkeän siivoamaan poikien sotkuja samassa ajassa? Ja miten ihmeessä kaksi pientä poikaa saa tuhottua niinkin paljon tavaraa vaikkapa äidin veskireissun aikana?

Muunmuassa leluja siis tuhoutuu meidän taloudessa hyvinkin nopeaan tahtiin ja harvemmin muutkaan lasten ulottuvilla tavarat pysyvät ehjinä kovinkaan pitkään. Pikkuautoista irtoaa renkaat, kirjoista revitään sivut (jopa pahvisista ns. vauvakirjoista, joiden kai pitäisi olla kestävämpiä), sukkiin ja sukkahousuihin saadaan varpaiden kohdalle reikiä aikaiseksi kun uusi mukamas hauska juttu on keksitty (tungetaan sukka / sukkahousujen varvaspää suuhun ja revitään sillä tavalla pois jalasta), yhteen välioveen on hakattu reikä hakan vasaralla, yksi taulu on revitty seinältä jonka seurauksena taulua suojaava lasi sälähti rikki, pehmoleluilta irtoaa milloin mikäkin ruuminosa, dvd-koteloista revitään kansipaperi ulos jonka jälkeen se revitään noin sataan osaan, levyt naarmutetaan jos vain mitenkään saadaan käsiin, vanhan pöytäkoneen itse koneosan sisään oli tungettu pelikortteja jollain tapaa ym. Tuhottuja tavaroita löytyisi esimerkiksi vieläkin pidempi lista, mutta eiköhän jo tuosta selviä, että minkälaiset pikkutuholaiset meillä asuvat. Ja jos joku nyt ihmettelee miten pojat pääsevät vaikkapa dvd:ihin käsiksi, niin meillä leffat ovat seinähyllyissä jotka olivat tarpeeksi korkealla siihen saakka, kunnes pojat keksivät kiivetä sohvan selkänojalle yltääkseen leffoihin...

Kaipa tämäkin tuhoamisvimma on vain vaihe, joka menee jossain vaiheessa ohi kunhan vain jaksaa kieltää tarpeeksi usein ja aina kun havaitsee pahantekoa. Näitä niinsanottuja vaiheita vain tuntuu koko ajan tulevan lisää ja lisää sitä mukaa kun edelliset vaiheet loppuvat. Onko asia tosiaan niin, että erilaisia vaiheita tulee koko elämän, vai onko tuo vaihe sanan käyttö vain jonkinlainen tekosyy perustella lasten käytöstä? Osittain Eemilin tuhoamisvimma johtuu aivan varmasti uhmaiästä, joka on juuri nyt päällä ja ilmeisesti pahenee koko ajan. Veetin tuhoamisvimma taas johtuu hyvin todennäköisesti siitä, että isoveljeä on pakko apinoida joka ikisessä asiassa, varsinkin kielletyissä koska kielletyt asiathan ne parhaita ovat...

Eemilin uhmaikä myös esiintyy monella muullakin tapaa, muunmuassa sillä, että nykyisin pikkumies toteaa joka ikiseen käskyyn "MITÄ?!", vaikka aivan varmasti kuulisikin mitä asiaa jollakin on Eemilille. Tuota rasittavuuteen hoettua sanaa myös sanotaan noin kaksikymmentä kertaa putkeen, jos erehtyy toistamaan asiansa joka kerta kun Eemil tajuaa kysyä mitä. Toinen hyvin ärsyttävä tapa Eemilillä on nykyisin hokea hyvin ärsyyntyneellä äänellä "JOOJOO!" siinä vaiheessa kun käsky tehdä jotain tai olla tekemättä jotain on mennyt perille, mutta silti sama temppuilu jatkuu. Ja nuo toteamuksethan eivät tosiaan tule mitenkään pieneen ääneen, vaan tosiaankin huutamalla.
Uhmaikäisen kanssa liikenteessä on myös erittäin ihanaa kun lapsi heittäytyy karjumaan vaikkapa keskelle kaupan käytävää, eikä suostu liikkumaan, vaan lasta joutuu ns. puoliväkisin raahaamaan jotta selviytyy kaupasta uloskin joskus. Eikä siis todellakaan ole mitenkään kiva tilanne, kun tuntuu että puolet kaupasta tuijottaa vihaisesti ja tuntuu ajattelevan, että eikös tuo saa lastaan kuriin?
Ihan yhtä rasittavaa on kun uhmaikäinen huutaa täyttä kurkkua bussissa, koska ei saa painaa nappia noin puolessa välissä matkaa, mutta joku muu matkustaja saakin painaa pysähtymisnappia.

Onneksi kumminkin tuo tuhoamisvimma, sekä uhmaikäkin tuntuvat aina hetkittäin helpottavan, jolloin elämä kahden lapsen (joista toinen uhmassa) on aivan ihanaa. Lisäksi vaikka uhmaikäinen ei aina osaakkaan olla parasta seuraa pikkuveljelleen, on ihana seurata niitä hyviä hetkiä jolloin pojat leikkivät kiltisti keskenään ja jakavat lelut kiltisti. Aina kannattaa kumminkin muistaa, että tälläinen rauha ei kestä kauaa, kunnes Eemil heittääkin jo seuraavan kerran autot päin pikkuveljeä tai seinää, koska Veeti on sattunut ottamaan käsiinsä ns. väärän auton.

Miten te muut uhmaikäisten vanhemmat jaksatte uhmaa? Tai miten uhmaikä on teillä ilmennyt ja missä vaiheessa alkanut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)