Olen taas valitettavasti ollut hiukan laiskempi kirjoittamaan, mutta liiallisesta istumisesta (tai yhtä lailla liiallisesta seisomisesta) kipuilemaan alkava selkä ja jatkuvasti puutuvat / kramppaavat jalat eivät oikein innosta kirjoittamaan tai ylipäänsä hengaamaan koneella, tai oikeastaan, tekemään yhtikäs mitään. Nyt viikkoja on siis kasassa 24+4 (jos nyt ylipäänsä laskin oikein) ja kun alussa ei ollut raskausoireta ei yhtään, niin nyt ne oireet ovatkin sitten kasaantuneet urakalla kiusaamaan minua.
Ensinnäkin iskias. Maailman inhottavin selkävamma mitä voi löytyä ja ilmeisesti vielä perinnöllinenkin, eli periaatteessa olen lasten puolesta onnellinen etteivät ole tyttöjä, eipähän tarvitse ikinä kärsiä raskaudenaikaisista iskiaskivuista. Välillä selkä on nimittäin niin kipeä ettei meinaa sohvalta ylös päästä, saatika lattialta jos olen jonkun aikaa esimerkiksi poikien kanssa istunut lattialla leikkimässä. Välillä alaselkään iskee myös kipupiikkejä, joiden seurauksena meinaa jalat lähteä alta ja samalla taju. Onneksi luotan siihen että iskiaskivut häviävät jälleen synnytyksen jälkeen, ihan niinkuin Veetin ja Eemilinkin synnytyksien jälkeen säryt hävisivät. Ja muutenhan tämä olisi siedettävää, mutta kun tuo särkylääkevalikoima jää Panadoliin ja edes kipugeelejä ei saa käyttää. Täytyykin muistaa ensi neuvolassa, joka on muuten ensimäinen lääkärineuvola, kysäistä, että saisinko alkaa käyttämään kipugeelejä...
Niin ja onhan se nyt kiva siivotakkin 15min pätkissä kun ei selkä kestä enempää ilman ihan hävytöntä kipua.
Toisekseen jalkojen kramppaus ja puutuminen. Jos siis istun hetkenkin liian kauan esimerkiksi bussissa tai sohvalla katsomassa telkkaria, niin voin olla varma että jalat puutuvat. Tai oikeastaan tuota tunnetta on kovin vaikea kuvailla, koska aina kyse ei ole selkeästi puutumisesta (jalkoja ei siis kihelmöi tai muutakaan) vaan varsinkin nukkuessa herään monta kertaa yössä siihen, että tuntuu kuin jaloissa ei kiertäisi veri ollenkaan. En tiedä vaikuttaako lonkkaluksaationi tuohon jollain tapaa, mutta jos kerran lonkkanivelet eivät ole kunnolla paikallaan, niin voisin kuvitella sen vaikuttavan jollain tapaa jalkojen verenkiertoon. Pitääkin muuten muistaa ottaa myös tuo puheeksi neuvolalääkärillä, jos vaikka sieltä saisi joitain hyviä vinkkejä olon helpottamiseen.
Suonenvedot. Nyt on alkanut meinanaamaan tulemaan suonenvetoja. Suonenveto siis periaatteessa alkaa jalassa, mutta loppuu hetken päästä. Vielä ei siis onneksi ole niin hirveitä suonenvetoja kuin esimerkiksi Veetiä odottaessa kun heräsin öisin kirjaimellisesti lähes itkemään kun suonenvedosta aiheutuva kipu teki niin pahaa. Tosiaan toivon ettei nuo suonenvedot mene niin pahoiksi, mutta muistaakseni magnesiumlisä auttoi siihen, joten täytyykin sitä käydä ostamassa valmiiksi kaappiin.
Närästys. Heti alkuun voisin kiittää luojaa Renniestä. Molempien edellistenkin raskauksien aikana närästys on ollut jossain vaiheessa suoraan sanottuna helvetillistä ja niin se närästys on alkanut nytkin muistuttelemaan olemassaolostaan. Onneksi J kävi yksi ilta hakemassa apteekista isoimman mahdollisen Rennie-pakkauksen jottei hänen tarvitse kuunnella valituksiani kurkun polttelusta tai muustakaan. Hassua vain, että ikinä muulloin kuin raskaana en ole kokenut närästystä ja nytkään sitä ei aiheuta mikään tietty vaan närästys puskee milloin mistäkin. Paitsi, huomasin että Sodastreamin Cola aiheuttaa aika ikävän närästyksen, joten taidanpa jatkossa hapottaa itselleni vain muita limuja kuin Colaa.
Yölliset vessareissut. Joo kaikki ei välttämättä halua tietää rakkoni toiminnasta, mutta koska kirjoitan blogia pääasiassa itselleni ja muistutukseksi ettei se raskaus ole niin ihanaa aikaa kuin synnytyksen jälkeen muistelee, niin kuuluu myös jatkuva yöllinen pissahätä näihin vähemmän mukaviin raskausoireisiin. Yölliset vessahädät muistin kyllä edellisistä raskauksista, mutta en tosiaankaan muistanut että pissalla saa alkaa juoksemaan öisin jo näillä viikoilla. Onpa kiva herätä keskellä yötä pissalle juuri kun on saanut Veetin nukutettua uudelleen (Veeti on alkanut kapinoimaan pinnasängyssä nukkumista vastaan ja heräilee siis sen vuoksi, onneksi päästään ensi kuun alussa hakemaan pojalle isojen poikien sänky). Onneksi en myöskään vielä ihan niin usein vessassa kuin loppuraskaudesta joutuu, mutta sekin on edessä.
Enkä edes tiedä vaikuttaako Tyypin mahdollinen isompi koko yölliseen vessahätään jo näillä viikoilla. Voihan se toisaalta olla jos Tyyppi kasvaa nopeampaa ja sen vuoksi painaa rakkoa enemmän...
Eiköhän tuossa nyt ollut suurin osa, yritän ensi postaukseen kirjoitella kunnon kuulumisia ja ensi viikolla pitäisi tulla ulkoinen muistikortin lukijakin, joten sitten pääsen taas lisäilemään kuvia tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat valvonnassani, eli älä säikähdä jos kommenttisi ei ilmesty heti. Se ilmestyy tarkastukseni jälkeen :)