Lastenvaatteiden himohamstraus

Muistaakseni olen tästä aiheesta joskus aikaisemminkin kirjoittanut, mutta nyt kun taas kävin poikien vaatekaapista läpi liian pienet vaatteet ja siirsin Veetille seuraavan koon esille, tuli aihe taas mieleeni. Itsehän ilmeisesti harrastan huomaamattani jonkin asteista lastenvaatteiden hamstraamista, sillä ennen kuin kävin liian pienet vaatteet läpi kaapista oli kaappi kirjaimellisesti niin täynnä, että joka kerta kaapin avatessa tippui poikien vaatteita syliini. Ja kun kävin vaatteita läpi, tuli liian pienien pinosta esille vaatteita joita en muistanut edes pojilla olevan, saatika että kaikkia olisi edes ikinä käytetty.

Kaiken huippuhan tässä on, että tiedän jo Tyypinkin hukkuvan vaatteisiin, vauvanvaatteita kun on ihan levoton määrä ja silti ostan niitä lisää kun kivoja tulee vastaan ja sukulaiset ostavat / ovat jo ostaneet vaatteita myös ihan kohtuullisen määrän, joten miksi ihmeessä hamstraan vaatteita koko ajan vain lisää kun tiedän jälleen törmääväni ajatukseen etten olekaan kerennyt kaikkia käyttämään kertaakaan?
Onneksi ostan vaatteita edes käytettyinä, tai ainakin suurimman osan. Lisäksi olen saanut tutuilta kamalan määrän vaatteita, joten suinkaan en ole omaisuuksia vaatteisiin käyttänyt. Ongelmahan on enemmän siinä, etten vain yksinkertaisesti osaa sanoa ei jos joku kysyy että tarvitseeko pojat vaatteita. Nytkin olisi kaksi Ikea kassillista ulkovaatteita läpikäytävänä, että mitkä mahtuvat päälle ja mihin vuodenaikaan ne ovat sopivia. Tiedän jo ennen läpikäymistäkin, että suurin osa noistakin ulkovaatteista on saman kokoisia ja että pojat voisivat kulkea ainakin lähes kaksi viikkoa joka päivä eri ulkovaatteet päällä ja ulkovaatteet eivät edes loppuisi kesken.

Hassuintahan tässä on että lahjoitin ennen kuin tiesin tästä raskaudesta tutuilleni ihan järjettömän kasan pieniä vauvanvaatteita ja Hope yhdistykselle lähti yhteensä neljä jätesäkillistä lastenvaatteita ja SILTI niitä on järjettömästi. Vielä kun osaisin käydä nuo loputkin läpi ja vaikka myydä osan niistä ja ostaa vaikka myyntirahoilla uusia vaatteita edes muutaman vähemmän. Mutta kun ei. Kaikissa on mukamas joku muisto ja kaikki ovat mukamas yhtä kivoja, ettei niistä vain voi luopua.
Järjellä kun ajattelen, niin eihän nyt herran jumala noin 3 äitiyspakkauksellista ja 5 Ikea kassillista alle 86cm kokoisia vaatteita vain voi olla kaikki yhtä ihania ja tärkeitä. Mutta kun en osaakkaan ajatella fiksusti ja tätä menoa kun nuo vaatteet käyvät Tyypille liian pieniksi, hukumme niihin silti koska en vain raaski luopua. Eikä noissa liian pienissä vaatteissa vielä mitään, mutta kun meillä on Eemilillekin isoja vaatteita säilössä jo koossa 140cm ja niitäkään ei ole mitään pientä määrää. Voisin veikata, että lapsi joka nyt käyttää 3-vuotiaana 104cm kokoisia vaatteita, ei kasva noiden 140cm vaatteiden kokoiseksi ihan yhdessä yössä, eikä yhdessä vuodessa, tuskin edes kahdessa vuodessa. Voisiko joku keksiä jostain hiukan ylimääräistä säilytystilaa meille, jotta nuo kaikki vaatteet mahtuisivat johonkin? Tai voisiko joku lahjoittaa minulle taidon raaskia luopua edes osasta vaatteista?

Onneksi emme ole vielä saaneet hankittua ulkoista muistikortinlukijaa, joten en voi ottaa kuvaa vaatekaapin räjähdysalttiudesta, enkä säilytyksessä olevien vaatteiden määrästä, säästän teidät siis järkytykseltä. Tai säästän itseäni tajuamasta sitä, että kuinka järjetön tuo vaatteiden määrä jo onkaan tai tajuamasta että emme todellakaan tarvitse enää yhtään uutta lastenvaatetta. Mutta kun pakkohan se on Tyypinkin saada jotain omia vaatteita, ei kaikki voi olla isoveljiltä perittyä.

Onko jollain muulla ongelmaa lastenvaatteiden liikapaljouden vuoksi? Tai onko joku saanut vaatteiden liikapaljous ongelman ratkaistua, jos on niin millä tapaa?