Rv 25

Kuulumisia ajattelin tulla taas kertoilemaan vaihtuvan raskausviikon kunniaksi. Ihan kauheasti meillä ei tapahdu, joten juttua ei sen vuoksi tule paljoa blogiin saakka tuotettavaksi. Nyt kumminkin saatiin toissapäivänä vihdoin postissa tilaamamme muistikortinlukijakin, joten eiköhän kohta tule taas kuviakin. Mahakuvankin otan tänään jossain vaiheessa, joten yritän saada sen mielellään jo huomenna esille. Raskauden suhteen ei mitään uutta kerrottavaa, Tyyppi möyryää mahassa ihan mielettömästi ja ihan älyttömän eläväinen lapsi masussa kasvaakin, jos nyt liikkeet siitä kertovat mitään...
Tänään pääsen muuten hakemaan äitiyspakkauksen postista kunhan äitini tulee käymään! Pääsen selaamaan pakkauksen sisältöä ja ihastelemaan niitä. Sitä onkin jo odotettu.

Eemilistä sen verran, että tiistaina olisi ensimäinen puheterapia pojalla kun ei Eemiliä oikein huvittanut neuvolassa puhua. Ei sen puoleen, tuskinpa puheterapiasta haittaakaan on, koska en ainakaan itse osaa sanoa osaako Eemil puhua iän mukaisesti vai olenko vain itse tottunut pojan puheeseen niin että ymmärrän niinsanottua vääränlaista puhetta? Uusia sanoja on alkanut tulla ihan järjettömästi ja osa tuntuu vaikeilta sanoilta tuon ikäiselle, mutta kaipa ne sitten on normaalin iän mukaisia sanoja. Uusia sanoja on muunmuassa: kananmuna, limukone (tark. Sodastreamia), Puuha-Pete, kettu, Pikku Myy (ja meillä ei edes Muumeja katsota...) ym. Uusia sanoja on niin paljon, että jos kaikki lähtisin luettelemaan, niin en pääsisi koneelta vielä huomennakaan pois.
Jännittää vaan ihan mielettömästi tuo puheterapia kun pelkään ettei Eemil suostu puhumaan siellä ja puheterapeutti luulee ettei poika osaa puhua tai vastaavaa... Onneksi kaverini sanoi, että ainakaan heillä ei ollut puheterapiassa kauheita paineita asetettu lapselle ja lapsi sai leikkiä vapaastikkin jolloin puhetta alkoi tulemaan. Loppujen lopuksi leikin lomassa tulleen puheen perusteella heidän ei tarvitse käydä siellä kuin vasta kontrollissa myöhemmin. Toivon että meilläkin kävisi samoin.

Veetikin kasvaa ihan mieletöntä vauhtia ja nyt on alkanut varsinainen kiipeilykausi kun kaikkialle pitäisi saada kiivetä. Tuolit siirrellään niin, että niiden avulla pääsee paremmin kiipeämään muunmuassa tiskipöydälle, tv-tasolle, ruokapöydälle ym. Tuolien avulla kiipeillään leikkihuoneen hyllyjen päälle ja yksi hylly meillä jo kerkesi hajoamaankin kun pojat kiipesivät yhdessä kyseisen hyllyn päälle ja hyppyvät siinä kunnes hylly hajosi. Samoin seinillä olevat boordit revittiin puoliksi irti hyllyllä seisten, joten jouduin sitten koko boordin repimään samalla pois. No, olisi ollut tuo boordin repiminen kumminkin edessä jos ja kun saadaan se hakemamme uusi asunto, joten kaipa se oli sama repiä se alas nyt jo.
Lisäksi Veetillä on joku kausi, että kaikesta loukkaannutaan verisesti, varsinkin siitä jos jotain kielletään tai nostetaan alas esimerkiksi pöydältä. Ei Eemil muistaakseni ollut ihan noin dramaqueen pienenä, mutta joko aika kultaa muistot tai sitten lasten luonne vaan voi olla täysin päinvastainen. Ihan samanlaisia rämäpäitä molemmat pojat kumminkin ovat ja odotankin kauhulla että mikä hullujen huone meillä on kolmannen pojan syntyessä...

Nyt voisin mennä kyllä vähän siivoilemaan ja etsimään Eemilille vaatteet valmiiksi kun poika lähtee serkkuni, hänen miehensä ja serkkuni miehen veljen perheen kanssa Huimalaan.