Neuvola ja äippäpolikäyntiä.

Vihdoin toimii kuvien lisääminen ja kuvituksena hieman huhtikuisia ulkoilukuvia pojista.

Toissapäivänä oli siis jälleen neuvolakäynti ja tällä kertaa neuvola olikin uuden kaupungin neuvolassa ja viikkoja oli maanantaina siis kasassa 37+2. Kaikki oli kunnossa hieman matalaa verenpainetta ja matalaa hemoglobiinia lukuunottamatta, mutta rautalääkkeillä pitäisi hemoglobiininkin lähteä nousuun jälleen ja toivottavasti se kerkeää nousta tarpeeksi ennen synnytystä. Hassua tuossa neuvolakäynnissä oli se, että jostain ihmeen syystä vanhasta neuvolasta oli minun tietojeni mukana tullut tieto että minulle olisi mukamas tehty verensiirto, joka ei tosiaankaan pidä paikkaansa. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen kun neuvolantäti kyseli verensiirron ajankohtaa... Onneksi kumminkin tuokin moka oli helppo korjata tietoihin, jottei mitään väärinkäsityksiä pääsisi jatkossa syntymään. Neuvolantäti oli kumminkin ihan äärimmäisen mukava suhteellisen nuori nainen ja mielelläni käynkin tuossa neuvolassa jatkossakin. Ihaninta oli, että vaikka käynti koskikin minua, niin tämä nainen otti Eemilinkin ihanasti huomioon (Veeti oli pikkuveljeni kanssa kotona) ja jutteli pojalle mukavia vähän joka välissä. Ensi viikolla olisikin sitten jo seuraava neuvola ja pikkuhiljaa käynnit alkaa tihentymään. Tai no, laskettuun aikaan saakka käyn kerran viikossa ja sen jälkeen vissiin parin päivän välein...

Eilen olikin sitten Jorvin äitiyspolikäynnin vuoro ja käynnin tarkoituksena oli tarkastaa tarjonta. Viikosta 26 saakka on nimittäin epäilty, että Tyyppi olisi perätilassa ja kun neuvolantätien, eikä neuvolalääkärin mielestä muutosta tapahtunut laitettiin lähete Jorviin. Käynti oli kumminkin erittäin nopea, sillä vauva oli kääntynyt oikein päin ja näin ollen ei tarvitse pelätä perätilassa synnyttämistä. Kätilö kokeili samalla vatsan päältä vauvan kokoa ja totesi, ettei pitäisi olla tulossa mitään ihan hervottoman kokoista lasta, vaan ihan keskivertovauvan kokoiselta Tyyppi vaikutti. Toisaalta taas, niin sanottiin Eemilistä ja Veetistäkin, mutta silti pojat olivat syntyessään 3990g / 52cm ja 4290g / 54cm. En sanoisi noita mittoja kovinkaan keskivertovauvan kokoisiksi, varsinkaan kun en itsekään ole mikään iso ihminen. No, mutta Tyypin todellisen koon näkee synnytyksen jälkeen joten turha sitä on stressata etukäteen...

Tänään olisikin vielä ohjelmassa Oriflame kutsujen pitämistä eräälle tutulleni illemmalla ja hiukan jännittää miten kutsujen pito menee kun kyseessä on toiset kutsut ikinä joita pidät ja ensimäiset jotka joudun pitämään yksin. Onneksi teemana on kumminkin jalkahoito, joka on helpoin teema ja kivaahan se on vain päästä jotain muutakin tekemään ennen synnyttämistä kuin kotihommia. Synnytyksen jälkeen en meinaan ihan heti pääsekään kutsuja pitämään sillä tavoitteenani olisi imettää vähintään puoli vuotta, mielellään enemmänkin jos se tuntuu oikealta ja kaikki sujuu hyvin. Nyt voisin kumminkin hiippailla pukemaan pojat ja hoitamaan loput aamutoimet jotta päästään kaupassa käymään ja ruuan laittoon ajoissa...

Taas täällä.

Varoitan jo etukäteen että postauksesta saattaa tulla pitkä, sillä asiaa on kertynyt paljon nettipimennossa olon aikana.

Vihdoin saatiin netti toimimaan uudessa asunnossa monenmoisen ongelman jälkeen ja nyt olisi taas aika aktivoitua bloginkin suhteen. Syy näinkin pitkään hiljaisuuteen oli, että alunperin netin piti alkaa toimimaan heti muuttoperjantaita seuraavana maanantaina, eli nyt viime viikon maanantaina. No, eipä toiminutkaan. Ajateltiin että vappu hiukan sotkenut asentajien aikataulua joten odoteltiin tiistaihin, eipä toiminut silloinkaan.
Soitettiin Elisalle, joka käski soittaa sähkömiehen omakustanteisena paikalle, vika ei kuulemma voinut olla heidän päässään. No, soitettiin isännöitsijälle ja sähkömies tulikin tämän viikon maanantaina. Sähkömiehen mukaan vika ei kuulemma ollut taloyhtiössämme, virta kulki ylös saakka puhelinpistokeisiin ihan niinkuin kuuluikin. Elisan asentaja vain oli kuulemma kytkenyt nettimme väärään asuntoon telehuoneessa. Uusi soitto Elisalle siis. Elisa taasen lupasi, että netti toimisi seuraavana päivänä heti aamusta, siihen aikaan kun he eivät kuulemma enää mitään voineet asialle tehdä (kolmen aikaan päivällä).
Aamulla uusi yritys, ei toiminut netti edelleenkään. Itse en jaksanut alkaa soittelemaan enää Elisalle, koska koko tilanne suoraan sanottuna vitutti, joten yritin mennä päiväunille Veetin kanssa ja kun olin juuri nukahtanut, joku pimpotti. Oven takana oli tällä kertaa Elisan sähkömies. Tämä sähkömies tutkaili hetken puhelinpistokkeita ja hyvin suoraan antoi ymmärtää, että epäili koko aikaisemman sähkömiehen edes käyneen meillä. Tämä jälkimmäinen sähkäri kun ei voinut ymmärtää millä tavalla aikaisempi sähkäri oli kuulemma mitannut jännitteen koska jännite oli niin heikko. Totesin väsyneenä ja hiukan kiukkuisena sähkömiehen epäilyistä etten tosiaankaan voi tietää, aikaisempi sähkömies nimittäin totesi vain omien kokeidensa perusteella että virta tulee ylös saakka ja netin + Elisa Viihteen tulisi toimia.
Hetken vielä tutkittuaan, totesi tämä jälkimmäinen sähkömies että Elisa Viihde ei toimi, eikä tule toimimaankaan nykyisessä asunnossamme. Lisäksi hän totesi, ettemme saa tähän asuntoon 24 megaista nettiä josta maksoimme ja joka meillä oli ollut viimeiset kaksi vuotta. Maksiminettinopeudeksi tähän asuntoon saamme kuulemma 2 megaisen netin ja sen on riitettävä.
Uusi soitto siis Elisalle, jotta saisimme sopimuksen muutettua. Elisa ihmetteli tätä ettei muka kaapelien pituuden vuoksi saisi nopeampaa nettiä, mutta muutti meille kumminkin Saunalahden 4 megaisen netin, joka kuulemma toimii tässä asunnossa ja huomenna pitäisi tuon hiukan nopeamman netin toimia tämän 2 megaisen sijaan. Ärsyttää vaan suunnattomasti se, että joutuu tekemään järjettömästi säätämistä jotta saa yhden netin toimimaan ja vielä enemmän ärsyttää kun Elisa Viihteen mukana meni kaikki tallenteet ja maksukanavat. Nyt sitten täytyykin totutella katsomaan jälleen leffoja dvd:ltä ja katsomaan kaikki ohjelmat juuri silloin kun ne tulee tv:stä...

Muuten asunto on ihana. Paitsi että Veetin huoneessa on toistaiseksi remontti, sillä yhden seinän takaa puuttui tukiparrut (eli vissiin hienommalta nimeltään koolaukset) kokonaan ja seinä jousti kun siihen esimerkiksi nojasi. Lisäksi yksi seinistä oli kohtuullisen reijitetty ja arvaukset siitä mitä seinälle oli tapahtunut, vaihtelivat aina konekiväärillä ampusesta, tikkatauluna toimimiseen. Onneksi sama urakoitsija korjaa nyt reijitetynkin seinän, jottei meidän tarvitse alkaa käyttämään useampaa päivää reikien kittaamiseen, hiomiseen ja maalaamiseen.
Maalaustahan meillä on muutenkin vielä tiedossa sillä saatiin vuokranantajalta valkoista maalia ja kaksi vapaavalintaista sävytettyä maalia joilla voimme maalata. Väreiksi valitsimme kermanvalkoisen ja vihreän. Kermanvalkoisella ollaan keretty maalaamaan minun ja J:n huoneesta kaksi seinää + vaatekaappien ovet ja olohuoneesta kaksi seinää. Jos joku nyt ihmettelee, miksi vain kaksi seinää niin kyseessä on niin sanotut huomioseinät. Eli muut seinät maalataan vielä valkoisella, jotta kittaukset ja edellisen asukkaan jäljiltä olevat maalin epäpuhtaudet saadaan piiloon. Kermanvalkoista olisi tarkoitus käyttää vielä eteiseen, jonne tulee yksi tai kaksi huomioseinää riippuen siitä miten maali riittää. Vihreällä maalaamme jokaisesta kolmesta lasten huoneesta yhden huomioseinän ja ainakin Eemil on hyvin onneissaan siitä, sillä poika sai itse valita lastenhuoneisiin tulevan maalin värin.
Maalauksessa on vain se huono puoli ettei homma valitettavasti etene ihan niin äkkiä kuin toivoisi. Minun ja J:n pitää nimittäin aina odottaa että pojat nukkuvat tai ovat jossain hoidossa ennen kuin saadaan maalattua, sillä en tahdo poikia hillumaan maalin keskelle saatika hengittämään maalihöyryjä. Saapa siis nähdä milloin maalausurakka on kokonaan valmis.
Muutenhan asunto on melkein valmis, tai ainakin melkein kaikki on jo paikallaan. Muutama laatikko olisi vielä purkamatta ja huonekaluja pitäisi uusia / ostaa lisää. Olohuoneeseen suunniteltiin ainakin sohvaryhmää, isohkoa mattoa ja sohvapöytää heti kun rahatilanne on parempi. Lisäksi huomioseinille olisi tarkoitus hankkia jonkinlaisia sisustustarroja... Asuntopostaus tulee luultavasti joskus myöhemmin kun asunto on hiukan valmiimpi, tai sitten teen asuntopostauksen keskeneräisellä sisutuksella ja myöhemmin valmiilla. Pitää katsoa miten jaksan ja kerkeän.

Pojatkin ovat tykänneet ihan mielettömästi uudesta asunnosta ja Eemil on tykännyt varsinkin omasta huoneestaan. Valitettavasti Eemil on vain hiukan liiankin omistuksenhaluinen omasta huoneestaan ja siellä olevista leluista ja senpä vuoksi Veeti häädetään hyvin ripeästi isoveikan huoneesta leikkimästä. Pitää siis vielä hiukan harjoitella tuota jakamista ja sitä, että vaikka osa leluista onkin Eemilin huoneessa, ovat ne silti yhteisiä.
Leikkipaikkakin on aina ihan täynnä lapsia, vaikkakin hiukan vanhempia kuin meidän pojat, mutta onpahan ainakin se positiivista että pojilla tulee aivan varmasti olemaan leikkiseuraa isompana. Kaiken hyvän lisäksi nuo naapurin lapset ovat äärimmäisen kohteliaitakin. Pitävät ovea auki kun tulevat rapussa vastaan, jotta vaunujen kanssa pääsee ulos hyvin, tervehtivät kun näkevät rapussa ym. Pitää siis toivoa että meidänkin pojat tulisivat olemaan yhtä kohteliaita ja ainakin ottaisivat edes hiukan mallia naapurin muksuista.

Eilen oli muuten viimeinen neuvolakäynti vanhassa neuvolassakin. Kyseessähän oli loppuraskauden lääkärikäynti ja viikkoja oli eilen tosiaan 36+4 kasassa. Painonnousu oli edelleen kohtuullista, noin 200g / viikko ja painoa on tullut koko raskauden aikana noin kilo lisää. Pakko siis hehkuttaa, sillä edellisissä raskauksissa painoa on tullut todella paljon enemmän... Kaikki oli muuten hyvin, paikat oli hiukan pehmenneet ja kohdunkaula lyhentynyt, mutta en jaksa siitä paljoa stressailla. Jotenkin en vain osaa ajatella että Tyyppi syntyisi ennen laskettua aikaa kun kaksi edellistäkin raskautta ovat menneet tasan kaksi viikkoa yli.
Ainoa mikä vähän alkoi huolestuttamaan neuvolassa, oli se että Tyyppi on ilmeisesti perätilassa ja senpä vuoksi sainkin lähetteen tarjonnantarkastukseen. Nyt sitten odotellaan postitse saapuvaa aikaa ja toivotaan sen olevan mahdollisimman pian jotta Tyyppi keretään kääntämään (tai ainakin yrittämään sitä) jos vauva on väärinpäin mahassa. Muuta ei oikein neuvolalääkärissä ilmennyt, nopea käyntihän tuo taas oli ja ensi viikolla olisi sitten aika uuteen neuvolaan.

Jos nyt kumminkin lopettaisin turhan jaarittelun ja jatkaisin myöhemmin lisää.

Neuvolakuulumisia ja hiukan ehkä muutosta.

Eilen oli siis vuorossa jälleen neuvola ja viikkoja oli eilen siis takana 33+4. Tämä oli siis niin sanottu ylimääräinen neuvolakäynti, joka varattiin kohdunpohjankorkeuden hervottoman kasvun vuoksi ja tarkoitus oli, että jos sf-mitta olisi edelleen mennyt yläkäyrien yläpuolella, olisin saanut lähetteen painoarvioon. Sf-mitta oli kumminkin hiukan tasaantunut tällä kerralla se oli "vain" 33cm, mutta siltikin edelleen aivan yläkäyrillä. Edelleen jatkuu siis vatsan kasvun tarkkailu ja noin kahden viikon päästä olevan neuvolalääkärikäynnin jälkeen olisi tarkoitus mennä vielä yhdelle ylimääräiselle neuvolakäynnille jotta mittaa voidaan tarkkailla.

Muuten kaikki oli neuvolassa täysin ok ja painoakin on tullut lähtöpainosta vain 200g ja sekös se vasta neuvolantätiä ihmetytti. Painoa olisi kuulemma nimittäin jo tähän mennessä pitänyt tulla huomattavasti enemmän. Neuvolantäti jo epäili etten söisi tarpeeksi, mutta jos täti näkisi ruokamääräni niin johan loppuisi epäily. Itse epäilen että painoa oli jo ennen raskautta ihan liikaa (niin kuin painoindeksin mukaan olikin), joten elimistö ei kerää ns. ylimääräistä painoa tuhottomasti vaan polttaa entisiä ylimääräisiä kiloja jotta lapsi saa tarvitsemansa energian.

Lisäksi huojennuin tiedosta että vaikka muutamme naapurikaupunkiin, saan pitää Jorvin synnytyssairaalanani. En nimittäin todellakaan olisi halunnut enää näillä viikoilla vaihtaa synnytyssairaalaa ja onhan Jorvi muutenkin tuttu paikka jo kahdesta edellisestä synnytyksestä. Lisäksi en tuntenut kovin mukavaksi ajatusta että joutuisin menemään täysin vieraaseen synnytyssairaalaan, jonka olemassa olosta en edes tiennyt. Sukulaisilta ja tutuilta vain kuulin, että kyseinen sairaala hoitaa myös synnytyksiä... Valitettavasti neuvolan joudun kumminkin vaihtamaan ja heti kun tarkka muuttopäivä selviää, joudun varaamaan ajan uuteen neuvolaan. Naapurikaupungin asukkaana kun en kuulemma saa käyttää Espoon neuvolapalveluita ja kaikki tähän mennessä varatut ajat joudutaan siis perumaan ja varaamaan uuteen neuvolaan.
Omalla tavallaan inhottaa suunnattomasti vaihtaa neuvolaa näillä raskausviikoilla, koska nykyinen neuvolantäti on tullut tutuksi sekä minulle, että pojille ja hän tietää meistä kaiken. Uudessa neuvolassa kun joudun hyvin todennäköisesti selittämään kaiken alusta alkaen ja sekään ei takaa että osaisin varmasti sanoa kaiken tarpeellisen tai että tulisin neuvolantädin kanssa toimeen. Onneksi tuotakaan on turha miettiä etukäteen, koska sen näkee vasta kun on ensimäisen kerran käynyt uudessa neuvolassa...

Muutosta sen verran, että maanantaina mennään allekirjoittamaan vuokrasopparit ja sopimaan avainten hausta ym. Muutto olisikin sitten ensi viikon lauantaina, eli onneksi kerkeämme muuttamaan hyvissä ajoin ennen Tyypin syntymää. Pakkaaminen sujuu onneksi ainakin toistaiseksi suhteellisen vauhdikkaasti ja mm. sauna on jo vuorattu pakatuilla laatikoilla + jätesäkeillä. Nyt alkaakin siis olemaan vain ongelma, että mitä voi pakata ennen muuttopäivää ja mitä tarvitaan vielä lapsiperheessä.
Onneksi tavaraa tuntuu olevan kohtuu vähän ja muuttoapuakin ollaan saatu sovittua kohtuullisesti muuttopäiväksi. Tämä on minulle suuri helpotus sillä jo pelkkä pakkaaminen aiheuttaa ilkeitä harjoitussupistuksia, niin en näe itseäni kantamassa tavaraa portaita kuudenteen kerrokseen. Vaikka hissikin siis toki löytyy, mutta hissin ollessa kohtuullisen pieni, ei sinne varsinaiset huonekalut todennäköisesti mahdu. Kiitoksia siis jo etukäteen ihanille ihmisille jotka ovat lupautuneet avuksi!

Nyt painelen kumminkin takaisin vielä pakkaamaan ennen kuin pojat menevät kohta nukkumaan. Katsellaan josko kerkeän muuttohälinän keskellä vielä kirjoittelemaan ennen varsinaista muuttoa, mutta yritys on ainakin kova.

Kylläpä aika juoksee.

Aika tosiaan tuntuu juoksevan ihan järjetöntä vauhtia, nyt jo on viikko 31+2 vaikka tuntuu että vastahan se raskaustestikin oli positiivinen... Tuntuu myös, että aika tämän kolmannen raskauden suhteen menee huomattavasti nopeammin kuin kahden ensimäisen raskauden suhteen, varsinkin Eemiliä odottaessa tuntui nimittäin että aika matelee eikä päivät kulu millään. Toisaalta, onhan nyt enemmän tekemistäkin jonka ansiosta aika kulkee paljon nopeammin.

Viime viikon torstaina oli neuvolakin, eli silloin oli viikkoja 30+5. Tajusin muuten, että tuo kyseinen neuvola oli vasta viides neuvola koko raskauden aikana, eli ei ihmekään kun tuntuu ettei neuvoloita ole ollut kovinkaan usein... Kaikki oli muuten kunnossa, mutta pissanäytteen jouduin viedä seuraavana päivänä varmuuden vuoksi terveyskeskukseen, sillä neuvolantäti epäili lievää virtsatieinfektiota. Tänään pitäisi sitten soittaa tulokset kun perjantaina unohdin. Vatsan kasvu oli tasoittunut vähäsen, mutta edelleen vahvasti yläkäyrillä, joten sain uuden lähetteen sokerirasitukseen (edellisen lähetteen voimassaolo aikana en käynyt sielä) ja perjantaina olisikin sitten se kauhulla odottamani sokerirasitus. Pakko sinne on kumminkin mennä, koska kuulemma en pääse Jorviin painoarvioon ellei sokerirasitusta ole tehty. Mitään merkkejä raskausdiabeteksestä ei siis ole tuota mahan hervotonta kasvua lukuunottamatta.
Painon suhteen saan olla enemmän kuin tyytyväinen, painoni oli nimittäin 500g vähemmän kuin ensimäisessä neuvolassa. Eihän tuo siis todellakaan ole mikään iso tiputus, mutta kun ottaa huomioon lapsiveden, lapsen, istukan painon niin painonihan on siis tippunut raskauden aikana. Lisäksi koska laihdutus ei ole ollut tarkoituksellista, vaan paino on tippunut niin sanotusti luonnollisesti, ei tarvitse edes huolestua. Nyt täytyy vain toivoa ettei tässä loppuraskaudessa tule mitään painonkeräys spurttia, jotta kilot olisi mahdollisimman helppo tiputtaa synnytyksen jälkeen.

Oikeastaan muuta ei olekaan tapahtunut ja kuulumisia ei ole pahemmin kerrottavaksi joten en viitsisi täysin turhuuksiakaan jaaritella... Yritän kunnostautua kameran kanssa, jotta saisin kuvia tänne blogiinkin saakka, mutta kun kännykällä on niin paljon helpompi kuvata ja lisätä kuvat mm. Facebookkiin automaattisesti niin ei valitettavasti tule normaalikameraa kamalasti käytettyä.

Kertokaas te lukijat, että mitä te haluaisitte lukea? Mielipiteitä jostain tietystä? Yleisiä jorinoita kuulumisista? Vai saman tyyppisiä juttuja kuin nytkin, eli sekalaisesti mielipiteitä ja sekalaisia kuulumisia? Olisi nimittäin kiva kuulla teidänkin mielipiteitä siitä, mitä haluaisitte lukea...

Rv 26+5 neuvola

Tänään oli siis vuorossa ensimäinen neuvolalääkärini tämän raskauden osalta ja viikkoja tosiaan kasassa 26+5, kuten jokainen varmaan jo otsikostakin tajusi. Toiveenani oli saada lääkäriltä jonkinlainen resepti selkäkivun hoitoon, tai edes neuvo millä tuotteella iskiaskipua voisi hoitaa, mutta lääkärin mielestä ainoa hoitokeino raskauden aikana on Paracetamol (tarvittaessa grammanen), sekä venyttely. Harmi vain, ettei edes grammasesta särkylääkkeestä ole apua, mutta onneksi neuvolalääkärini sattui olemaan toiselta ammatiltaan fysioterapeutti, joten sainpahan ainakin hyvät venyttelyohjeet ammattilaiselta. Kyseinen neuvolalääkäri myös rusautti keskiselän lihakset auki ja alaselän lihaksiakin yritti avata, muttei onnistunut koska lihakset eivät olleet alaselässä varsinaisesti jumissa, vaan turhan käyrän keskiselän vuoksi kaikki paino kuulemma menee alaselän kannateltavaksi, jonka seurauksena lihakset painavat iskiashermoa aiheuttaen kipua. Nyt siis kokeillaan jatkaa magnesium & b-vitamiini kuurilla, grammasilla särkylääkkeillä ja venyttelyllä, josko sillä selän saisi edes jonkinlaiseen kuntoon.

Kaikki oli muuten hyvin neuvolassa, painoa oli tullut noin 500g per viikko lisää. Tuokin oli kuulemma ihan kohtuullinen määrä jos otetaan huomioon, että viime neuvolassa paino oli vain laskenut. Nytkin painoa on tullut koko raskauden aikana vasta 1,5kg lisää, eli ei todellakaan huolestuttavan paljoa.
Itseäni alkoi vain huolestuttamaan sf-mitta, joka oli tällä neuvolakäynnillä 29cm. Tuokin mitta saatiin kun mittanauhaa oikein venytettiin tiukalle, sillä jos mittanauhaa ei olisi venytetty ihan äärimilleen, olisi mitta ollut 30cm. Molemmissa edellisissä raskauksissa tuo mitta on ollut noinkin suuria lukemia vasta joskus viikon kolmekymmentä jälkeen ja käyrienkin mukaan sf-mittani on erittäin paljon yläkäyrienkin yläpuolella. Odotettavissa olisi siis iso vauva ja näillä näkymin pääsenkin / joudunkin vauvan kokoarvioon joskus viikolla 30-32, jotta osataan hieman varautua jos vauva onkin todella paljon isompi kuin pitäisi.

Vauvan koko huolettaa hiukan muutenkin, sillä olihan Eemil syntyessään 3990g ja Veeti 4290g, eli mistään pienistä vauvoista ei todellakaan ole ollut kyse. Nyt jos tämä vauva on paljonkin isompi kuin veljensä syntyessään, niin tekisi mieli luovuttaa koko synnytyksen suhteen jo valmiiksi. Itse en nimittäin ole mitenkään koolla pilattu ja voisin uskoa, ettei huimaa 159cm pitkää vartaloani ole luotu synnyttämään mitään jättiläisvauvaa...
Jos nyt kumminkin lopettaisin tämän kauhukuvien maalailun jo heti alkuunsa, muuten voi olla että alan muuttua hysteerisemmäksi sitä mukaa, mitä lähempänä laskettu aika on. Luotan kumminkin lääkäreihin ja siihen, että jos ja kun pääsen kokoarvioon, niin minulle sanotaan suoraan jos vauvan kokoennuste on jotain ihan hävyttömiä lukemia.

Ainiin ja etukäteen pelkäämäni verenpaineen mittaus + pissanäytteen itse tutkiminenkin menivät mainiosti ja ei ne nyt niin vaikeita toimenpiteitä ollutkaan kuin pelkäsin. Nyt sitten odotellaankin seuraavaa neuvolaa joka on ensi kuun alussa ja seuraavaa neuvolalääkäriä joka on joskus viikolla 36.

Oma neuvola ja Eemilin 3v hammaslääkäri.

Eilen oli siis oman neuvolakäyntini aika ja viikkoja kasassa eilen 18+5. Kaikki oli täysin kunnossa, vaikka säikähdinkin aika pahasti kun tyypin sydänääniä ei meinannut ensin löytyä millään. Onneksi muistin kumminkin sanoa loppujen lopuksi, että ensimäisellä neuvolakäynnillä äänet löytyivät todella korkealta ja pian sen jälkeen sydänäänet löytyvätkin reippaina. Tyypin syke oli siis eilisessä neuvolassa 149. Hemoglobiinia ei edes mitattu kun se oli edellisellä kerralla ollut 151, niin tultiin siihen tulokseen ettei mittaukselle ollut tarvetta. Painoakin oli tullut kahdessa kuukaudessa vain 200g lisää, eli ei todellakaan paljoa. Vaikka painoa ei kuulemma saisi tulla yhtään lisää, mutta en jaksa stressata sillä painoa tulee melkein pakosti vauvan kasvaessa masussa.
Seuraava neuvola onkin ensi kuussa samaan aikaan kuin Eemilin 3-vuotis neuvola ja siellä saankin jo raskaustodistuksen Kelalle, että saan alkaa hakemaan tukia ja äitiyspakkausta...

Ja otsikon mukaisesti käytiin siis tänään Eemilin kanssa herran 3-vuotis hammaslääkäritarkastuksessa. Eipä sielläkään mitään ihmeellistä todettu, juteltiin suunhoidosta ja hammaslääkäri tarkisti hampaiden määrän suussa. Viimeinen tähän ikään mennessä tullut hammas (eli siis pitäisi olla 3-vuotiaana ainakin 10 maitohammasta) oli juuri tulossa läpi, eli ei mikään ihmekkään, että Eemil on ollut hiukan kiukkuinen lähipäivinä... Hammaslääkärin tuoli aiheutti pientä pelkoa Eemilissä ja loppujen lopuksi hampaiden tarkastus onnistui niin, että Eemil makasi sylissäni. Vaikka, suun avaus tuotti hieman ongelmia, mutta lupaamalla purkan tarkastuksen jälkeen aukeni pojan suukin.

Eipä tässä mitään kummempia muuten, ajattelin tulla vain uusimmat kuulumiset kertomaan nyt kun pojat leikkivät hetken nätisti keskenään...

Neuvolakuulumisia.

Tänään oli siis neuvolalääkäri ja viikkoja kasassa 36+3. Oli kovin "kiva" neuvolakäynti, sillä jos synnytys ei tähän mennessä pelottanut ja olen tähän saakka suunnitellut ilman kipulääkkeitä synnytystä, niin nyt pelottaa ja en todellakaan synnytä ilman kipulääkkeitä... Vauva oli nimittäin tehnyt kahdessa viikossa jonkun ihmeellisen kasvuspurtin mahassa taas ja neuvolalääkäri hiukan pelotteli, että Kääpiö on syntyessään isompi kuin Eemil syntyessään (Eemil oli syntyessään 52cm ja 3990g) ja omasta mielestäni Eemil oli ihan tarpeeksi iso vauva synnytettäväksi. Tuon ennustuksen jälkeen mieleeni muistui myös kauhukuva siitä, että perhetuttumme tytär on juuri vähän aikaa sitten saanut 5,1kg painavan lapsen alateitse ja lapsi jäi synnytyksessä kiinni hartioistaan, jonka seurauksena vauva halvaantui vasemmalta puolelta. No onneksi lääkärit osasivat asiansa ja leikkauksen + muiden hoitojen jälkeen vasenkin puoli toimii jo jotenkuten ja vauva on päässyt jo kotiinsa toipumaan... Näen silti kauhukuvia mielessäni, että vauva on varmasti joku ihan järkyttävän kokoinen ja minulle käy synnytyksessä samalla tavalla kuin tuolle perhetuttumme vauvallekin.
Pakko kumminkin ehkä hiukan rauhoittua ja pyytää ensi neuvolassa painoarviota vauvasta, jos nuo kauhukuvat eivät katoa mielestäni. Ei vain tunnu kamalan kivalta kun muutenkin jossittelen aina ihan kauhesti ja olen muutenkin hyvin vainoharhainen, niin hyvin helposti sitä tulee luotua kaikkein pahimmat kauhuskenaariot mielessään tuollaisesta pienestä asiasta, josta kumminkin jossain päin aivojani tiedän, että neuvoiloiden kokoarviot harvoin pitävät paikkaansa.

Niin ja ne neuvolakuulumiset muuten (suluissa viime neuvolakäynnin arvot, viikolta 34+2) [ja hakasuluissa samoilta viikoilta arvot Eemiliä odottaessani]:
Paino 70,2kg (70.3kg) [66.8]
Turvotus - (-) [-]
RR 94/66 (90/60) [107/75]
Pissa +- (--) [--] ja tämän seurauksena huomenna siis labraan antamaan pissanäyte.
Sf-mitta 36 (33) [34]
Syke 140 (135) [147]
Liikkeet ++ (++) [++]

Eli kaikki arvot oli ihan ok, paitsi tuo pissa jossa näkyi hiukan proteiinia ja kauhulla odotan huomista näytteen antoa kun pitää olla 12h syömättä ennen sitä ja vähintään 4h pissaamatta ennen näytteen antoa. Muutenkin huippaa koko ajan päästä tuon alhaisen verenpaineen vuoksi ja voin muutenkin aamuisin ihan yberhuonosti, niin karmii melkein tunnin bussimatka lähimpään labraan. Saapa siis nähdä joutuuko bussikuski soittelemaan ambulanssia kun minulta lähtee taju. Tai, voi olla että taju lähtee jo Eemiliä ryhmikseen viedessä...

No, eipä tässä kai muuta kerrottavaa ollutkaan, seuraava neuvola on taas parin viikon päästä ja palailen viimeistään silloin kertomaan kuulumisia, jos ei mitään kerrottavaa ennen sitä tule.

Kotiäiteilyä ja second hand löytöjä.

Viime aikaisia kuulumisia ajattelin jälleen tulla hiukan kertomaan ja jottei menisi taas ihan turhan päiväiseksi löpinäksi, niin alkuun voisin kertoa tämänpäiväiset neuvolakuulumiset... Viikkoja on siis kasassa jo 34+2 ja neuvolassa oli kaikki hyvin. Painoa oli tullut 100g kuukaudessa, eli viikossa noin 27g, ei siis mitään ihan huimia painonnousuja ole ollut koko raskauden aikana. Verenpaineet oli muistaakseni 90/60, eli siinäkään ei mitään vikaa. Hemoglobiinia ei tällä kertaa edes mitattu, koska se on koko raskauden ajan ollut sen verran hyvä... Mitään ihmeempiä ei siis neuvolassakaan ollut ja raskaus etenee normaalisti, itse olen vain niin kyllästynyt jo koko raskauteen, että en malta odottaa saavani Kääpiön syliini ja että pääsen vihdoin tekemään tuttavuutta pikkuiseen.

Tuosta otsikon kotiäitely osiosta sen verran, että alan pikkuhiljaa tuntemaan itseni vähän turhankin höperöityneeksi kotiäidiksi. Ikinä en nimittäin ole itseäni tuntenut mitenkään ihanne kotiäidiksi ja kaikki kodinhoitoon liittyvä on ollut enemmänkin haukottelun arvoista. Vaikkakin tietenkin olen perussiivoukset ja ruuan laiton hoitanut kotona ollessani, mutta en ole siitä ikinä erityisemmin nauttinut. Nyt kumminkin on omat tapani heittäneet täysin häränpyllyä ja olen alkanut siivoilemaan enemmän kotona ja tein meille jopa kuukauden ruokalistan valmiiksi, jonka mukaan sitten valmistan ruuat perheellemme. Hassua tuossa ruokalista-asiassakin on se, että kuvittelin kyllästyväni ruokalistan noudattamiseen alta kahden päivän, mutta nyt olenkin noudattanut sitä "jo" kaksi viikkoa (vaikkakin muutamien ruokien paikkaa vaihtanut) ja ei tunnu edes pahalta. Lisäksi olen nyt neljän päivän sisällä leiponut kahteen otteeseen tuoreita sämpylöitä ja jopa pitänyt kyseisestä touhusta, vaikka tavallisesti leipominen on ollut mielestäni hyvin vastenmielistä puuhaa... Tässä kohtaa joku saattaisi vedota loppuraskauden pesänrakennusviettiin, mutta itse en usko asian johtuvan siitä. Eemiliä odottaessa tuo pesänrakennusvietti nimittäin ilmestyi noin viikkoa ennen synnytystä ja ilmeni ainoastaan järjettömänä siivousintona... Nyt toisaalta siis toivonkin, että jaksaisin jatkaa tätä idyllistä kotiäiteilyä vielä synnytyksen jälkeenkin, mutta se jää nähtäväksi...

Sitten jos hiukan kertoisi noista second hand löydöistäni. Bongattiin siis J:n kanssa lähiaikoina tästä aivan kotimme vierestä aivan ihana second hand liike, joka tuo käytettyjä lastenvaatteita Jenkeistä ja myy niitä halvalla. Ensin hiukan arvoimme, että kannattaako liikeeseen mennä edes tutustumaan kun vaatteet kerran tuodaan niin pitkältä, koska luulimme hintojen olevan jotain aivan muuta kuin budjetillemme sopivia. No, keräsimme itsemme ja menimme tutustumaan Rok Clothing nimeä kantavaan liikeeseen ja sitä ei tarvinnut katua. Kahdella käyntikerralla sain kulumaan vain 22,5e ja se ei tosiaankaan ole paljoa, kun kumminkin sain nämä kaikki sillä ostettua:

 ^ Kääpiölle lappuhaalarit.

 ^ Kääpiölle ihan minikokoinen huppari lyhyillä hihoilla.

 ^ Kääpiölle raitahousut. (rakastan kaikkea raidallista lastenvaatteissa)

 ^ Eemilille hiukan siistimmiksi housuiksi samettihousut. (enemmänkin ajattelin ostaa nämä tulevaa tarhakuvausta varten)

 ^ Kääpiölle ihan uusi body, jossa vielä USAn pään hintalaputkin jäljellä. Tuo väri vain on jotain aivan ihanaa<3

 ^ Kääpiölle minibody. (saa muuten olla sitten laiha vauva, jotta tuohon bodyyn mahtuu)

 ^ Kääpiölle maastokuvioinen pitkähihainen paita.

 ^ Ja pitäähän sitä isoveikallekin olla samantyyppinen paita, jottei kateus iske...

^ Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä Eemilille mustat reisitaskuhousut.

Itse olin siis hyvin tyytyväinen näihin löytöihin ja kaikkien vaatteiden laatu oli aivan mahtava. Noita vaatteita voisi siis melkeinpä luulla uusiksi ja siihen nähden parin euron hinta per vaate ei tosiaankaan ole liikaa pyydetty... Jos siis asutte jonkun Rok Clothingin liikkeen vieressä, niin suosittelen ehdottomasti kyseiseen liikkeeseen tutustumista. Facebookista löytyy myös jokaiselle kolmelle liikkeelle omat sivut, joista löytyy aina tieto milloin tulee uusi kuorma Jenkeistä (uusia tuotteita lisätään ainakin Vantaan myymälän hyllyihin lähes päivittäin), joten kannattaa myös Facebook sivua tarkkailla.

Jos nyt kumminkin lopettaisin taas löpinän tältä päivältä ja menisin syömään lisää muroja. Jatkellaan taas kun tulee jotain asiaa...

Unikoulu, neuvola ja yleisiä kuulumisia.

Höms, mistäköhän sitä aloittaisi kun on mukamas paljon kerrottavaa kun huimaan kahteen viikkoon en ole mitään tänne jaaritellut... No, jos vaikka ihan ensimäisenä kertoisi hiukan unikoulusta Helsingin Ensikodissa. Eli siis unikoulussa vierähti näppärästi kaksi viikkoa aikaa ja ainakaan Eemil ei enää juo maitoa öisin, vaikkakin muutamia heräilyjä saattaa tulla edelleen yön aikana. Herra kumminkin nukahtaa hyvin äkkiä uudelleen ja yöunillekin mennään jo noin klo 20-20.30, eli huima parannus entiseen noin klo 22-23 tapahtui. Aamulla herätään viimeistään klo 7.30, eli ihan hyvät yöunet kerkeää tuossa ajassa ottamaan ja kuulemma tuo on ihan normaali määrä alle 3-vuotiaalle yöunia...
Kaikki ei kumminkaan mennyt ihan niin helposti ja mm. ensimäisenä yönä valvoin 2,5h Eemilin kanssa kun herra huusi maidon kaipuutansa. Muutamana muunakin yönä Eemil hiukan protestoi, mutta onneksi osasin pitää omat hermoni kasassa ja olla antamatta sitä maitoa (okei, siihen auttoi myös tieto, että voin koska tahansa soittaa yöhoitajan paikalle jos oikeasti menee hermot). Ja kaiken huipuksi Eemil ei syönyt melkeinpä kertaakaan lämmintä ruokaa tuon kahden viikon aikana ja muutenkin syöminen oli todella huonoa, lopputuloksena tästä parin viikon syömälakosta Eemil laihtui aika paljon. Onneksi ruokahalu palasi samantien kotiin päästyämme ja nyt nämä pari päivää mitä ollaan kotona oltu, on Eemil syönyt kuin pieni hevonen. Eiköhän se painokin siis pikku hiljaa palaile normaalilukemiin... Ja ennenkuin kukaan kerkeää tulla mitään saarnaamaan, niin paino ei tosiaan pudonnut huolestuttaviin lukemiin ja vaikka poika laihtuikin, niin normaalipainossa pysyttiin koko ajan.
Enempää en nyt oikeastaan osaa tuosta unikoulusta kertoa, jos jotakuta kiinnostaa niin kysykää ihmeessä, vastailen sitten parhaani mukaan. Minua saa myös lähestyä sähköpostitse (mhaavisto1@gmail.com), jos joku haluaa ns. yksityisemmin kysellä kokemuksia unikoulu ajastamme...

Sitten voisinkin kertoa neuvolakuulumisia... Eli meillä tosiaan oli neuvola viime viikon torstaina, jolloin viikkoja oli kasassa jo huimat 30+4 (meneepä aika nopeaa, nytkään enää muutama kuukausi aikaa laskettuun aikaan). Kaikki oli hyvin neuvolassa ja painoa oli tullut lisää 700g viikkoa kohden (eli nyt on koko raskauden aikana paino noussut 3,8kg), hemoglobiinikin oli vielä 131, eli edelleenkään ei tullut käskyä syödä rautatabletteja. Näillä näkymin en usko, että rautaa joutuisin syömään koko raskauden aikana, ainakin sen verran hyvältä näyttää tuo rauta-arvo vieläkin... Sf-mitta oli taas kasvanut kuukaudessa huimasti (oli nyt 30cm) ja hiukan jo alkaa pelottamaan, että mikä jättiläisvauva sielä mahassa kasvaa... Ei nimittäin Eemilinkään aikana sf-mitta ihan noin huimaa vauhtia kasvanut (oli korkeimmillaan 33cm).
Tällä kertaa varattiin myös kaikki loput neuvola-ajat ja onneksi niitä on vähemmän kuin ensi raskaudessa. Toisen raskauden aikana joutuu nimittäin viimeisillään käymään neuvolassa "vain" kahden viikon välein, kun taas ensimäistä odottaessa neuvolassa sai juosta viikon välein... Ainiin ja Eemil pelkäsi Kääpiön sydänääniä, joka sinällään oli minusta outoa, koska luulisi pikkuisen vielä muistavan mahassa oleskelu ajalta miltä sydänäänet kuulostavat...

Sitten niihin yleisiin kuulumisiin. Eli siis Eemil ei enää käytä tuttipulloakaan ollenkaan (päästiin siitäkin eroon lopullisesti unikoulussa, kun ei enää nukkumaan mentäessä anneta maitoa pullosta) ja kaikki juotava menee joko juomapullosta, nokkamukista, normi mukista tai lasista.
Eemil on myös periaatteessa kokonaan päiväkuiva, tuo periaatteessa sana tulee siitä, että aina ei oma ajoitukseni Eemilin potalle kiikuttamisessa onnistu ja hätä kerkeää tulla vaippaan. Onneksi tuollakaan asialla ei ole mikään aivan mieletön hoppu ja tyytyväinen olen siinä vaiheessa, kunhan Eemil olisi päiväkuiva viimeistään 2,5-vuoden iässä.
Raskauskuulumisia ei oikeastaan ole mitään uusia, joka asia vain vihloo vatsaan ja aiheuttaa harkkasupistuksia, mutta niidenkin kanssa olen jo oppinut elämään, vaikka välillä tuleekin ruma irvistys kun sattuu niin järjettömästi... Maha myöskin tuntuu olevan vain entistä enemmän koko ajan tiellä ja esim. lattialta en pääse enää yhtään niin helposti ylös jos sinne erehdyn istumaan vaikkapa leikkiäkseni Eemilin kanssa. Nyt on myös alkanut ah niin kamalan ihanat liitoskivut, jotka sattuvat ja saavat myös irvistelemään. Nyt toista lasta odottaessani, ihmettelen entistä enemmän, että miksi kaikki aina hokevat raskauden olevan elämän ihaninta aikaa? Ja että siitä pitäisi vielä nauttia? Itse nautin huomattavasti enemmän vauva-arjesta kuin tästä jatkuvasta tukalasta olosta ja joka paikan särkemisestä... Keskiraskaus oli vielä kohtuullisen ihanaa aikaa ja rakastan raskausmahaani (johon ei luojan kiitos ole vielä yhtään raskausarpea ilmestynyt), mutta joku voisi kyllä kertoa miten tästä olosta voi vielä nauttiakin?

Mahakuvan pyrin ottamaan seuraavan kerran viikolla 33, jotta saan verrattua sitä Eemilin odotuksen aikaiseen mahakuvaan samalta viikolta...

Nyt tämä meni kyllä jo ihan överiksi tämä kirjoituksen pituus, mutta toivottavasti edes joku jaksaa lukea loppuun saakka.

Syntymäpäivät.

Hiphei ja hellät tunteet ja silleen. Tänään on siis omat synttärini ja täytän 22v ja ihan samalta tuntuu kuin eilenkin, paitsi että on väsy ja hiukan paha olo tuon väsymyksen vuoksi. Eemil siis oli toissapäivänä vähän päälle 39 asteen kuumeessa ja kuume laski vasta eilen, joten ei ole pahemmin tullut nukuttua kun pikkumies on heräillyt 30min välein kurjaan oloonsa... Onneksi kuume kumminkin laski ja viime yönä Eemil heräsi vain kerran kunnolla, joten sain edes vähän nukuttua univelkojani pois.

Mutta siis varsinaiseen asiaan, eli tiistaisiin neuvolakuulumisiin. Tiistaina oli neuvolassa viikkoja kasassa 26+2 ja painoakin oli tullut neljässä viikossa lisää vain 1,2kg, eli 290g viikko eli voin olla hyvinkin iloinen tuosta painonnoususta kun nyt vasta tullut lähtöpainoon 600g lisää... Muuten oli kaikki erinomaisesti neuvolassa, turvotusta oli vähän, verenpaine oli 92/62, sf-mitta oli 26 ja vauvan syke oli 140. Hemoglobiinia ei edes otettu kun se on ollut aina niin korkea ja Eemiliäkin odottaessa hemppa laski minimillään 119. Viime neuvolassakin hemoglobiini oli 136, eli ei siis mitenkään kovin alhainen. Kysyin noista kivuliaista harkkasupistuksistakin ja pitää kuulemma yrittää levätä mahdollisimman paljon, mutta eipä siitä lepäämisestä mitään tule tuon pikkuterroristin kanssa... Ja lisäohjeeksi tuli, että jos harkkasupistuksia alkaa tulemaan enemmän ja kipeimpinä niin pitää varata uusi aika neuvolaan tarkistamaan kohdunsuun tilanne. Toivotaan nyt kumminkin, ettei ainakaan 10 viikkoon tapahtuisi minkäänlaista muutosta kohdunsuulla ja vauveli pysyisi kiltisti sisällä ainakin viikkoon 36 saakka.

No mutta asiasta toiseen, olen alkanut pikkuhiljaa miettimään sisarusrattaiden ostoa ja olen tosiaankin kahden vaiheilla, että ostetaanko sellaiset missä lapset istuvat peräkkäin / allekkain vai sellaiset jossa lapset ovat vierekkäin? Molemmissa kun tuntuu olevan omat hyvät puolensa ja molemmista malleista olen löytänyt juuri minua miellyttävät rattaat, joten se nyt ei helpota päätöstä yhtään... Olisiko jollakin teistä kokemusta sisarusrattaista ja osaisitte neuvoa?

No, eipä tässä kai muuta, voisin painella lepäämään kun Eemil on hoidossa ja masukuvaa yritän saada aikaiseksi mahdollisimman pian, kunhan jaksan ja muistan sen ottaa...

Neuvolakuulumisia.

Tänään siis tosiaan oli neuvola ja viikkoja on kasassa 22+1. Eipä siellä mitään ihmeempiä todettu, hemoglobiini oli 136, eli laskenut aika huimasti alkuraskauden 156 lukemasta. Mutta vielä ei kuulema ole tarvetta rautatableteille, ellei omasta mielestäni kunto ala heikkenemään tai ala huononemaan, niin voin kuurin aloittaa... Painoa oli 66, eli hiukan vielä on kirittävää alkuraskauden painon saavuttamiseenkin, mutta eipä se itseäni haittaisi vaikka menisikin sen painon saavuttamiseen vielä hetki. Ja ainakaan ei haittaa tippaakaan, vaikka "ylimääräistä" painoa ei tulisi paljoakaan, jos vaikka nimittäin saisin tämän raskauden jälkeen raskauskilot oikeasti karistettua poiskin.
Sain Kelan paperitkin ja nyt pitäisi enää vain pohtia, että tahdonko äitiyspakkauksen vai sen 140e rahana. Periaatteessa kun tuo äitiyspakkaus olisi kiva ottaa, mutta toisaalta taas Kääpiölle on jo kaikki tarvittava, niin oikeastaan ei mitään siitä tarvittaisi. Ja toisaalta tuo 140e on järjettömän pieni summa sen pakkauksen arvoon nähden... Äh, kamalan hankalaa päättää kun Eemilin aikana oli sanomattakin selvää, että äitiyspakkaus me otetaan.

Niin ja uusin masukuva tältä päivältä:

Huono kuva, mutta minkäs teet kun en osaa tuota masua oikein kuvata... Pitää varmaan pyytää joku toinen kuvaamaan mahakuva joku päivä...

Niin joo ja tänään käytiin tosiaan sielä päivähoidossakin tutustumassa ja sopimassa, että nyt ainakin pari päivää olen Eemilin kanssa hoitopaikassa pari tuntia kerrallaan, jottei hoidon aloitus tulisi niin shokkina. Ihan kivaltahan tuo hoitopaikka vaikutti ja hoitotädit vaikuttivat kivoilta. Silti vain karmii kun Eemil on jo niin iso poika, että hoitoon pitäisi jo viedä. Ja kauhulla odotan myös, että kummalta tulee helpommin itku "ekana oikeana hoitopäivänä", minulta voi Eemililtä.
Huomenna mennään sitten hoitopaikalle kello yhdeksäksi aamulla, ulkoillaan siinä heidän kanssaan ja osallistutaan ruokailuun. Sen jälkeen lähdetäänkin taas kotiin ja keskiviikkona jälleen uusiksi. Toivottavasti tuo pikku-ukko sopeutuu nopeasti, jottei mamilla ole niin paha mieli sitten jättää sitä hoitoon aina itkemään...

No, eipä tässä kai muuta, painelen vahtimaan Eemilin iltapalan syöntiä ja siivoilemaan hiukan Eemilin tämän päiväisiä sotkuja...

Aloittelua.

Jos sitä vaikka saisi tämän bloginkin joskus aloitettua ja nyt tuli sellainen pieni hetki että kerkeän kirjoitella. Alkuun voisin kertoa hiukan perheestämme, johon kuuluu minä (21), kihlattuni (24) ja helmikuussa 2010 syntynyt poika Eemil. Toisen lapsemme laskettu aika on 4.12.2011, eli tällä hetkellä mennään viikolla 13+3.
Asumme pienessä paritalo kolmiossa Espoossa ja kärsimme Eemilin varhaisuhmasta + jatkuvista yöheräilyistä, mutta siitä huolimatta elämä hymyilee ja ainakin toivomme yöheräilyjen loppuvan teini-ikään mennessä...

No nyt kun olen jotain kertonut meidän poppoosta, niin voisin vaikka kertoa neuvolakuulumiset. Neuvolassa oli siis kaikki hyvin ja painoakin olin saanut tippumaan kaksi kiloa, joka on ihan positiivista koska painoa oli viimeksi "liikaa". Yksi mitä ihmettelin suunnattomasti oli neuvolalääkärin merkintä neuvolakorttiini, että poltan 20 tupakkaa päivässä, vaikka mistään tupakoiden määrästä ei ollut puhetta... Hassua, että kyseinen lääkäri merkitsee tupakoiden määrän ilmeisesti omasta päästään.. Ja seuraava neuvolakäyntikin on vasta elokuun ensimäinen, eli joskus viikolla 22. No kaipa vain kuvittelen, mutta tuntuu että Eemiliä odottaessa juoksin neuvolassa koko ajan..

Koska tämä on ensimäinen blogikirjoitukseni ja en oikein kirjoitettavaa keksi, niin jos joku tänne sattuu eksymään niin saa ihmeessä kysyä jos kysyttävää tulee mieleen :)