Neuvolakuulumisia ja hiukan ehkä muutosta.

Eilen oli siis vuorossa jälleen neuvola ja viikkoja oli eilen siis takana 33+4. Tämä oli siis niin sanottu ylimääräinen neuvolakäynti, joka varattiin kohdunpohjankorkeuden hervottoman kasvun vuoksi ja tarkoitus oli, että jos sf-mitta olisi edelleen mennyt yläkäyrien yläpuolella, olisin saanut lähetteen painoarvioon. Sf-mitta oli kumminkin hiukan tasaantunut tällä kerralla se oli "vain" 33cm, mutta siltikin edelleen aivan yläkäyrillä. Edelleen jatkuu siis vatsan kasvun tarkkailu ja noin kahden viikon päästä olevan neuvolalääkärikäynnin jälkeen olisi tarkoitus mennä vielä yhdelle ylimääräiselle neuvolakäynnille jotta mittaa voidaan tarkkailla.

Muuten kaikki oli neuvolassa täysin ok ja painoakin on tullut lähtöpainosta vain 200g ja sekös se vasta neuvolantätiä ihmetytti. Painoa olisi kuulemma nimittäin jo tähän mennessä pitänyt tulla huomattavasti enemmän. Neuvolantäti jo epäili etten söisi tarpeeksi, mutta jos täti näkisi ruokamääräni niin johan loppuisi epäily. Itse epäilen että painoa oli jo ennen raskautta ihan liikaa (niin kuin painoindeksin mukaan olikin), joten elimistö ei kerää ns. ylimääräistä painoa tuhottomasti vaan polttaa entisiä ylimääräisiä kiloja jotta lapsi saa tarvitsemansa energian.

Lisäksi huojennuin tiedosta että vaikka muutamme naapurikaupunkiin, saan pitää Jorvin synnytyssairaalanani. En nimittäin todellakaan olisi halunnut enää näillä viikoilla vaihtaa synnytyssairaalaa ja onhan Jorvi muutenkin tuttu paikka jo kahdesta edellisestä synnytyksestä. Lisäksi en tuntenut kovin mukavaksi ajatusta että joutuisin menemään täysin vieraaseen synnytyssairaalaan, jonka olemassa olosta en edes tiennyt. Sukulaisilta ja tutuilta vain kuulin, että kyseinen sairaala hoitaa myös synnytyksiä... Valitettavasti neuvolan joudun kumminkin vaihtamaan ja heti kun tarkka muuttopäivä selviää, joudun varaamaan ajan uuteen neuvolaan. Naapurikaupungin asukkaana kun en kuulemma saa käyttää Espoon neuvolapalveluita ja kaikki tähän mennessä varatut ajat joudutaan siis perumaan ja varaamaan uuteen neuvolaan.
Omalla tavallaan inhottaa suunnattomasti vaihtaa neuvolaa näillä raskausviikoilla, koska nykyinen neuvolantäti on tullut tutuksi sekä minulle, että pojille ja hän tietää meistä kaiken. Uudessa neuvolassa kun joudun hyvin todennäköisesti selittämään kaiken alusta alkaen ja sekään ei takaa että osaisin varmasti sanoa kaiken tarpeellisen tai että tulisin neuvolantädin kanssa toimeen. Onneksi tuotakaan on turha miettiä etukäteen, koska sen näkee vasta kun on ensimäisen kerran käynyt uudessa neuvolassa...

Muutosta sen verran, että maanantaina mennään allekirjoittamaan vuokrasopparit ja sopimaan avainten hausta ym. Muutto olisikin sitten ensi viikon lauantaina, eli onneksi kerkeämme muuttamaan hyvissä ajoin ennen Tyypin syntymää. Pakkaaminen sujuu onneksi ainakin toistaiseksi suhteellisen vauhdikkaasti ja mm. sauna on jo vuorattu pakatuilla laatikoilla + jätesäkeillä. Nyt alkaakin siis olemaan vain ongelma, että mitä voi pakata ennen muuttopäivää ja mitä tarvitaan vielä lapsiperheessä.
Onneksi tavaraa tuntuu olevan kohtuu vähän ja muuttoapuakin ollaan saatu sovittua kohtuullisesti muuttopäiväksi. Tämä on minulle suuri helpotus sillä jo pelkkä pakkaaminen aiheuttaa ilkeitä harjoitussupistuksia, niin en näe itseäni kantamassa tavaraa portaita kuudenteen kerrokseen. Vaikka hissikin siis toki löytyy, mutta hissin ollessa kohtuullisen pieni, ei sinne varsinaiset huonekalut todennäköisesti mahdu. Kiitoksia siis jo etukäteen ihanille ihmisille jotka ovat lupautuneet avuksi!

Nyt painelen kumminkin takaisin vielä pakkaamaan ennen kuin pojat menevät kohta nukkumaan. Katsellaan josko kerkeän muuttohälinän keskellä vielä kirjoittelemaan ennen varsinaista muuttoa, mutta yritys on ainakin kova.

Tänään on hyvä päivä.

Rv 33+2

Rv 33+2 edestä.

Yllä olevat kuvat on siis otettu eilen ja kuten kuvista näkyy, niin alan olla melkoinen tankkeri. Raskaus kumminkin etenee omalla vauhdillaan ja toivotaan ettei ihan juhannukseen saakka menisi synnytys, koska maha alkaa olla aikalailla koko ajan edessä ja vain harmina.

Jottei postaus kumminkaan menisi valittamiseksi, niin pakko kertoa että tänään tosiaan on hyvä päivä, vaikka ulkona onkin kurja sää ja aamulla päivä ei vaikuttanut sen paremmalta kuin aikaisemmatkaan. Saatiin nimittäin eilen tietää, ettei saatu sitä asuntoa jota oltiin haettu ja siitä suoraan sanottuna vittuuntuneina laitettiin hakemuksia useisiin eri firmoihin ja yhden firman kautta laitettiin hakemus yhdestä heti vapaana olevasta asunnosta. Tänään sitten sähköpostiini kolahtikin tarjous juuri tuosta asunnosta jota haettiin eilen. 118 neliötä, 5 huonetta + keittiö + kodinhoitohuone. Ainoa vain, että tulee olemaan totuttelua asua taas kerrostalossa ja kuudennessa kerroksessa, mutta eiköhän siihenkin totu ja parempi kerrostalo kuin tämä nykyinen kosteusvahinkoasunto. Saadaanpahan ainakin muutettua ennen Tyypin syntymää ja se olikin pääasiallinen toive kun asuntohakemuksia laitettiin useampaan firmaan.

Hiukan jännittää muutto lähes viimeisillään raskaana ja pakkauksen kanssa tulee mega kiire, mutta eiköhän sekin mene kun pistää hippulat vinkumaan ja vauhtia toimiin. Lisäksi saadaan ainakin kaikki ylimääräinen pois nurkista, joten muutto tulee hyvään saumaan.

Toinen tämän päivän hyvä uutinen oli, että pääsen Buzzadorin kautta testaamaan Lego Duploja. Okei, onhan meillä Duploja jo ennestäänkin mutta nuo ovat ilmeisesti jotain uudenlaisia. Ja Duploja ei voi olla ikinä liikaa kun pojat tappelevat jo noista edellisistä lähes verisesti. Lisää siis noista Duploista kunhan saapuvat ja ollaan saatu ne mukaan leikkeihin.

Nyt kumminkin menen jo aloittamaan pakkaamista. Huomenna olisi asuntonäyttö ja sen jälkeen pitää samantien varmistaa asunnon ottaminen. Hetkellinen hiljaisuus blogissa saattaa siis tulla muuton, pakkauksen ym. vastaavan vuoksi, mutta kirjoittelen heti lisää kun kerkeän.

Masupäivittelyä (ja ehkä vähän muutakin)

Tällä hetkellä on siis menossa viikko 33+1 ja olo on niin totaallisen kyllästynyt koko raskauteen ettei mitään rajaa. Kääpiö laskeutuu kovaa vauhtia ja sen mukaiset ovat myös liitoskivut, vatsan vihlomisen ym. muut ah niin mukavat oireet. Olen ihan sitä mieltä, että lapsi saa syntyä samantien kun viikko 36 on täynnä, tai ainakaan ei tarvitsisi syntyä viikolla 42 niin kuin isoveljensä teki... Masukuvaa tältä aamulta:

Yhtään en enää tuon kuvan näkemisen jälkeen ihmettele, miksi osa ihmisistä järkyttyy vatsani kokoa (varsinkin omalla äidilläni on tapana kommentoida vatsan kokoa joka kerta kun nähdään). Ennen tuota kuvaa olin nimittäin pitänyt vatsaani vain isona ja hiukan turvonneena, en sentään kirjaimellisesti valtavana.

Vertailun vuoksi masukuva Eemiliä odottaessa viikolta 33+0:

(joo ja matto tyylikkäästi kasassa taustalla odottamassa roskiin menoa). Onhan tämä vatsa nyt tämän raskauden ajalta ihan järkyttävästi suurempi, joten jos vatsan koko on verrannollinen lapsen kokoon, niin en todellakaan edes tahdo tietää, että mikä mutaatiovauva vatsassani asustaa. (Eemil oli syntyessään 3990g ja 52cm, joten kauhesti isompaa lasta ei tarvitsisi tulla).

Ja jos nyt edes vähäsen kertoisi muitakin kuulumisia, niin Eemil on oppinut itse pukemaan kengät, hanskat, housut melkein täydellisesti ja pipon. Varsinkin tuo kenkien jalkaan laitto on niin järjettömän hauskaa, että sitä on ihan pakko tehdä koko ajan ja kaikkien kengillä... Tässä muutama kuva esimerkkinä tämän pikkumiehen hauskasta leikistä (joka varsinkin itseäni karmii kun Eemil lähtee yli-isoilla kengillä kävelemään pitkin asuntoa ja pelkään nilkan nyrjähtävän...)

 ^ Ensin siis laitetaan vain yksi kenkä ja kokeillaan naurun kanssa, että suuttuuko äiti vai ei...

 

^ Kun on yhdet kengät saatu jalkaan, niin todetaan että juttu olikin niin hauska, että kokeillaan saadaanko toisetkin kengät samaan aikaan jalkaan...

^ Loppujen lopuksi pitää vielä hiukan tuijotella äitiä ja hakea hyväksyntää mahtavalle idealle, jonka äiti sitten loppujen lopuksi pilaa kieltämällä kys. leikin...

Ainiin ja tällä viikolla pitäisi vihdoin tulla huoltomiehen suorittamaan muutosta saakka odotettu kosteusmittaus koko asuntoon! Toivon tosiaan että kosteutta ei löytyisi, mutta toisaalta se olisi helpotus kun saisi syyn Eemilin jatkuvalle sairastelulle, jota on jatkunut aina siitä asti kun tähän asuntoon muutettiin. Ja kuulemma neuvolassa on melkein kaikki tässä samassa taloyhtiössä asuvat valittaneet lasten oireilevan ja kaiken huipuksi sain joku aika sitten kuulla Eemilin hoitotädiltä, että tämä talo on rakennettu suon päälle, josta olohuoneen lattian vajoumakin (oli muuten kolmas kerta silloin kun muutimme tähän) todennäköisesti johtui... No, pidetään peukkuja että joku syy oireilulle löytyy ja jos talossa mahdollisesti on kosteutta, niin että saadaan mahd. pian uusi asunto, jottei tarvitsisi lapsen enää kärsiä...

Äh, nyt loppu inspiraatio taas kirjoittamiseen ja väsykin puskee läpi, pakko se on kai jotain syödä ja painella sitten sängynpohjalle päiväunille... Jatkan taas paremmalla ajalla kun ajatus kulkee paremmin...