Ruotsin laivalla.

Pahoittelut, saatte lomaterveiset vain kuvina, sillä kirjoitin tekstin jo kahteen kertaan, mutta ensimäisellä kerralla Niilo poisti tekstin ja toisella kerralla Blogger kadotti tekstin johonkin julkaisun jälkeen. En jaksa valitettavasti näpytellä samaa tekstiä kolmatta kertaa, joten toivottavasti kuvat kertovat enemmän kuin sanat.

Asuntopostaus osa 1. Niilon huone (ja alkuinfo)

Ajattelin tehdä asuntoesittelyn ja koska asuntomme on kumminkin ihan kohtuullisen kokoinen, niin ensimäisenä esittelyssä on Niilon huone. Huoneet tulevat satunnaisessa järjestyksessä, kunhan jaksan niitä kuvata.

Alkuun voisin kumminkin kertoa jotain asunnostamme (vanhemmat lukijat tietävätkin osan, sillä olen jo kerran aikaisemmin tehnyt asuntopostauksen, mutta koska asuntomme on tästä muuttunut, niin ajattelin tehdä uuden).
Asumme siis Vantaalla kerrostaloasunnossa ja neliöitä meillä on 118. Huoneita asunnossamme taasen on 5h + k + vh + wc + kh. Tilaa on siis ihan kiitettävästi ja vaikka asunnossa on muutamia juttuja joita en varsinaisesti rakasta ja vaikka tällä vuokralla suoraan sanottuna maksaisi isompaakin asuntolainaa pois, pidän silti asunnostamme. Tykkään siitä että jokaiselle riittää omaa tilaa ja siitä, että asunnossa on mielestäni suhteellisen fiksu pohjaratkaisu, vaikka muutamia hukkaneliöitä kylläkin löytyy...
Haemme kumminkin koko ajan uutta asuntoa, sillä ensi vuonna vuokramme nousee ja suoraan sanottuna sen jälkeen vuokra alkaa olla niin korkea ettemme pidemmän päälle pysty maksamaan niin korkeaa vuokraa, varsinkaan jos vuokrannousut tulevat olemaan jokavuotisia. Lisäksi vuokrannousun jälkeen vuokra alkaa olemaan jo niin korkea, että vaikka kuinka tykkään tästä asunnosta, en tykkää tästä niin paljon että maksaisin suoraan sanottuna hävytöntä vuokraa.

Nyt kumminkin siihen ensimäiseen esiteltävään kohteeseen, nimittäin Niilon huoneeseen joka ei olekaan ennen blogissa näkynyt kun alivuokralaisemme muutti sieltä pois vasta alkukesästä ja siihen saakka Niilo nukkui minun ja J:n huoneessa.

Heti kun ovesta astuu sisälle, on vasemmalla puolella Niilon oma lökösohva, jota pojat rakastavat. Oikeastihan tuo ei ole mikään sohva, vaan kun vanha divaanivuodesohvamme alkoi olla elämänsä loppupäässä ja osat eivät enää pysyneet kunnolla paikallaan, meinasimme ensin heittää koko sohvan roskiin. Jostain sain kumminkin päähäni, että divaanin levitettävän osan ja vuodelaatikon kantena samalla toiminut osa sopisi mahtavasti lapselle omaksi sohvaksi. Otinkin siis osan irti, kannoin Niilon huoneeseen, nakkasin päälle fleeceviltin ja asettelin vanhan sohvan selkätyynyt selkätyynyiksi lasten sohvalle. Miten voikaan yksi pieni vanhan sohvan osa tuoda niin paljon iloa lapsille? Tuo osa on nimittäin juuri sopivan pehmeä istuskeluun ja välillä jopa lepäämiseen, mutta samalla tuo sohva saa myös poikien mielikuvituksen kasvamaan.
Sohvan selkänojatyynyistä kootaan nimittäin majoja, sohvan viltti toimii piilosleikin piilopaikkana kun sinne alle menee makaamaan (tai näin pojat ainakin kuvittelevat, että ovat piilossa viltin alla) ja sohvalla leikitään tv:n katsomista, eli pojat tuijottelevat Niilon vaatekaappeja leikkiruokien keskellä ja leikkivät katsovansa mm. Simpsoneita.
Kuvassa näkyvä turvaistuin ei kuulu huoneen vakiovarustukseen, se oli vain siirretty sinne vähäksi aikaa kun pojat kantoivat sitä koko ajan vaatehuoneesta ulos.

Kun ovesta katsoo suoraan eteenpäin, näkee aikalailla koko huoneen. Suhteellisen tyhjältähän huone näyttää, mutta ainakin on tilaa leikkiä ja silloin kun Niilon lelulaatikon sisältö on levitetty, on tyhjyyden tunne kaukana. Yleensä myös muutkin lelut kulkeutuvat salaperäisesti Niilon huoneeseen ja silloin ei varsinkaan näytä tyhjältä. Yleensä huone onkin siisteimmillään aamuisin kun pojat eivät ole vielä kerenneet räjäyttää leluja ympäriinsä.
Toisesta kuvasta huomaa totuuden verhoistakin, eli yleensä koko ajan ainakin toinen verho repsottaa kun Niilo tykkää repiä verhoja ja suoraan sanottuna verhojen uudelleen kiinnitys päivittäin ei ole se lempihommani, eli kiinnitänkin verhot uudelleen aina silloin tällöin, enkä suinkaan joka kerta kun Niilo niitä repii alaspäin.
Sänky pedataan päivittäin, vaikkakaan ei aina heti aamusta. Joinain päivinä petaan sängyn vasta kun Niilo on nukkunut päiväunet, sillä poika nukkuu päiväunensa yleensä jo heti lounaan jälkeen tai jopa ennen lounasta. Näin ollen en koe tarpeelliseksi pedata sänkyä heti heräämisen jälkeen kun parin tunnin päästä se räjähtää kumminkin uudelleen kun Niilo menee päiväunille.
Kuvassa näkyvät kaksi jättikokoista pehmolelua ovat sen sijaan vakiovaruste Niilon sängyssä sillä poika nukkuu molempien pehmolelujen kanssa. Kaipa nuo jättiläispehmot tuovat jonkunlaista turvallisuuden tunnetta nukkuessa ja toisaalta, tuovathan ne hieman niinsanottua lapsellisuutta huoneen yleisnäkymäänkin.

Jottei huone suinkaan olisi kumminkaan liian kiva, niin huoneessa on kumminkin yksi asia joka on mielestäni erittäin ärsyttävä. Nimittäin vaatekaapit. Ensinnäkin nämä vaatekaapit sijaitsevat suoraan huoneen oven takana, eli jos tahtoo käydä vaatekaapilla, tulee huoneen ovi ensin sulkea ja jos taas joku tahtoo tulla huoneeseen samaa aikaa kun vaatekaapit ovat auki niin ovet kolisevat ilkeästi. Lisäksi kaappien ovien väritys on mielestäni suhteellisen ruma tummanharmaa (näyttävät kuvassa vaaleammilta kuin mitä todellisuudessa ovat), mutta onneksi tuohon väritykseen on jo tottunut ja se ei oikeastaan edes näy kun huoneen ovi on lähes aina auki ja ovi peittää vaatekaappien ovet.
En myöskään pidä järin kätevänä sitä, että vaatekaapeissa ei ole ollenkaan hyllyjä, vaan tässä vaatekaapissa on korit korvaamassa niitä. Nuo korit ovat meinaan siinä mielessä turhauttavat, että korien reiät ovat suhteessa kohtuullisen isot ja näin muunmuassa Niilon sukat pääsevät silloin tällöin tipahtelemaan korista kaapin alatasolle. Onhan noihinkin tottakai jo tottunut osittain, mutta toisaalta toivon edelleen että korien tilalla olisi ne hyllyt.
Ja kuten joku varmaan huomaakin, niin vaatekaappi näyttää suhteellisen räjähtäneeltä. Kyllä, näinhän se onkin. Ensinnäkin Niilolla on suoraan sanottuna aivan liikaa vaatteita ja joka kerta kun vedän laatikon auki, levähtää siistit pinoni ja siihen jatkuvaan uudelleen viikkaamiseen on jo hieman kyllästynyt. Samoin Niilo on nyt oppinut itse menemään kaivelemaan omia laatikoitaan ja poika räjäyttää laatikot itsekin suhteellisen usein. Helpompi siis viikata vaatteet ennen kaappiin laittamista ja antaa niiden olla rauhassa kunnes vaate taas kaivetaan esiin kaapista.
Kaappejahan tosiaan on kaksi, mutta toisen kaapin sisällössä ei ole mitään kuvattavaa. Toisessa kaapissa on nimittäin yksi tanko ja muuten kaappi on tyhjä. Vielä kun muistaisi joku kaunis päivä ostaa lisää lastenvaatteiden henkareita niin ehkä saisin osan Niilon vaatteista roikkumaan nätisti kaappiin. Kyllä mä vielä joku päivä muistan...

Tässä olikin Niilon huone, katsotaan mikä huone on seuraavana esittelyssä.

Lastenpäivystysreissu.

Kuvat eivät liity mitenkään postaukseen, muuten kuin kuvien malli oli tämän kertaisen sydänkohtauksen aiheuttaja.

Eilinen päivä alkoi aivan normaalisti ja mitään normaalista poikkeavaa ei ollut havaittavissa. Aamulla siivosin ja pojat leikkivät, syötiin ja katseltiin telkkaria. Kaverikin tuli jossain vaiheessa käymään. Kaverini viihtyi meillä useamman tunnin ja pojatkin selkeästi nauttivan vieraasti, sillä pojat esiintyivät aivan niin kuin aina vieraiden käydessä. Juorusimme kaverini kanssa ja vaihdoimme uusimmat kuulumiset ja pian kello olikin jo melkein niin paljon, että alkaisi olemaan poikien iltapala-aika. Koska ei kumminkaan ollut ihan iltapala-aika ja Niilo alkoi kiukkuilemaan väsymystään, päätin antaa pojalle pienen kipollisen mustaherukka-vanilja soijajugurttia.

Mikään varsinainen tarvehan meidän perheellä ei ole soijajugurtin syömiseen, mutta olin ajatellut ostaa sitä kokeiluun kun se kerran tarjouksessa oli ja hyvin näytti kaikille pojille maistuvan, samoin kuin itsellenikin. Niilo söikin kupin vauhdilla ja paineli leikkimään vielä hetkeksi veljiensä kanssa. Kaverinikin alkoi suunnittelemaan lähtöään kun hänen oma kaverinsa oli luvannut kyydin kotiin. Hetken päästä Niilo kumminkin tuli takaisin olohuoneeseen leikkimästä ja ensimäisenä kiinnitin huomiota siihen, että pojan naama oli kirkkaan punainen. Ensimäinen reaktioni oli, että mitä ihmettä veljet ovat tehneet Niilolle, kunnes kaverini totesi että punoitus näytti allergiselta reaktiolta. Nostinkin pojan sohvalle pötköttämään ja aloin tutkailla naamaa tarkemmin jolloin huomasin naamassa pieniä vesikellon näköisiä näppylöitä, melkein kuin nokkosrokkoa.
Hetken aikaa kerkesin panikoimaan, kunnes tulin järkiini ja soitin terveysneuvontaan, jossa kehoitettiin lähtemään päivystykseen. Olihan reaktio kumminkin tullut naaman alueelle ja oli ensimäinen laatuaan, joten olisi hyvä tarkastaa ettei reaktio muuttuisi vakavammaksi. Onneksi kaverini kyyti ei ollut vielä saapunut ja sama kyyti lupasi heittää minut ja Niilonkin samalla päivystykseen. Onneksi J:lläkin oli vapaailta joten hän pystyi jäämään isompien kanssa kotiin.

Pääsimmekin päivystykseen melko nopeasti, eikä Niilon kuntokaan onneksi mennyt huonommaksi matkalla. Ilmoittauduimme, saimme Niilolle kutinaa helpottavaa allergialääkettä ja istahdimme odottamaan.
Ennen meidän paikalle saapumista oli odotustilassa kaksi perhettä ja yksi oli lääkärin vastaanotolla. Kerkesinkin jo ajattelemaan, että luojan kiitos siellä ei ehkä menisi kovinkaan pitkään. Kuinka väärässä voikaan kumminkin ihminen olla? Perheitä saapui päivystykseen koko ajan lisää ja ennen meitä paikalla olleet kävivät lääkärillä useammankin kerran. Jopa nämä meidän jälkeenkin tulleet pääsivät lääkärin vastaanotolle suhteellisen monta kertaa, kun taas meitä ei kutsuttu sisälle. Meni tunti odotellessa ja Niilo alkoi pikkuhiljaa olla kiukkuinen väsymyksen vuoksi, olihan sillä hetkellä nukkumaanmeno aika normaalisti ja iltapalakin oli jäänyt väliin. Laitoin kumminkin pojalle maidon pulloon ja toivoin, että pian olisi meidän vuoro. Odotus tuntui tuskalliselta kun Niilo alkoi muuttumaan hetki hetkeltä kiukkuisemmalta ja maitokaan ei enää kelvannut. Lisäksi, vaikka nokkosrokkoa oli ilmestynyt selkään ja olkapäihinkin, oli koko reaktio jo helpottanut ja jäljellä oli enää pelkkää naaman punoitusta.
Odotimme edelleen ja vihdoin hieman ennen yhdeksää illalla, oli meidän vuoromme mennä lääkärille. Vastahan olimmekin kaksi tuntia odotelleet...

Ihan ensin lääkäri tutki iho-oireet ja kuunteli keuhkot. Keuhkoissa ei kuulunut mitään normaalista poikkeavaa ja iho-oireitakaan ei tosiaan ollut enää pahemmin havaittavissa. Lääkäri kertoi ettei kyseessä välttämättä ollut allerginenreaktio, vaan pienikin virus kehossa voisi aiheittaa yliherkkyyden jollekin tietylle ruoka-aineelle. Siksipä lääkäri halusikin katsoa myös korvat ja korvatulehdushan toisesta korvasta löytyi ja silmätulehdus toisesta silmästä. Kumpaakaan poika ei ollut oireillut millään tapaa ja silmän punoituksen epäilin itse johtuneen siitä kun poika hieroi väsymyksen vuoksi silmiään.

Saimme kumminkin reseptit sekä silmätippoihin, että antibiootteihin ja varmuuden vuoksi reseptin vielä allergialääkkeisiinkin, jotka jätimme kumminkin tänään noutamatta sillä lääkäri sanoi ettei niitä tarvitse hakea jos iho-oireet eivät jatku.

Nyt onkin sitten kaksi lääkekuuria samaan aikaan ja toivotaan, että sekä korva-, että silmätulehdus paranee pian. Ei meinaan tunnu tosiaankaan Niilon lempihommalta tuo silmätippojen laitto ja pojan kanssa saakin tapella ihan kunnolla että tipat saa paikalleen.

Tälläista siis tällä kertaa, nyt jääkin soijavalmisteet toistaiseksi pois meidän ruokavaliosta ja toivotaan etten saa vähään aikaan uutta sydänkohtausta...

Talvivaate pohdintaa.

Nyt kun ilmat ovat pikkuhiljaa alkaneet viilenemään, olen alkanut pohtia talvivaatteita. Veetille ja Niilolle pitäisi löytyä varastosta sopivat talvivaatteet sillä niitä on jo muutamaa kokoa kertynyt Eemilin jäljiltä, mutta Eemilille olisikin sitten talvivaatteet hankittavana...

Olen jo muutamia nettikauppoja selannut ja löytänytkin aivan ihania talvivaatteita, mutta valitettavasti en ole miljonääri ja sen vuoksi näiden talvivaatteiden osto on jäänyt. Olen jo kumminkin niin kauan himoinnut Molo Kidsin Rainbow haalaria, että voi olla, että anelen sukulaisilta josko joku tahtoisi osallistua kyseisen puvun ostoon vaikkapa minun synttäri-/joululahjana ja saisin sen hankittua Eemilille. Toisaalta, poika itse ei vaikuttanut järin innostuneelta kun näytin hänelle kyseisen haalarin, vaan poika tykkäsi enemmän Racoonin Alvin tähti haalarin tyyppisistä haalareista kun katseltiin yhdessä talvivaatteita...

Sen lisäksi, että pitäisi löytää miellyttävä kuosi, joka miellyttäisi sekä minua, että Eemiliä niin tahtoisin vaatteen olevan kivalla kuosilla, mielellään myös värikäs, kestävä (jotta puku kestäisi mielellään myös pikkuveljille) ja vieläpä inhimillisen hintainen. Toki tiedän, että laatu maksaa ja jos tahdon talvivaatteet jotka ovat kaikkien kriteerieni mukaiset, saan siitä maksaa, mutta jotenkin nuo talvivaatteet vain tuntuvat ihan älyttömän hintaisilta. Onnekseni Eemilin vaatteet periytyvät lähes poikkeuksetta Niilolle, sekä Veetille joten sinällään niihin voi satsata, mutta koska en tunne noita merkkejä pahemmin, en tiedä mikä merkki on sellainen josta kannattaa maksaa enemmän. Olen nimittäin myös kuullut kokemuksia, joiden perusteella kallis hinta ei takaa kestävyyttä, joten olen aivan pihalla kaikesta...

Sorruin jopa selaamaan Ebaytä, josko sieltä löytyisi kriteerejäni vastaavat talvivaatteet Eemilille sillä ilmeisesti aika moni on alkanut tilaamaan sillä onhan siellä osa tuotteista ihan tosi paljon halvempia kuin Suomessa. Hieman vaan mietityttää nuo kokoasiat, eli miten koot vastaavat ilmoitettuja, samoin toimitusaika ja vastaavat jutut. Onneksi tässä on vielä jonkin verran aikaa talveen, joten kerkeän miettimään ihan rauhassa...

Ja jottei mietittävää olisi valmiiksi liikaa talvivaatteiden suhteen, en ole vielä edes täysin varma, tahdonko Eemilille haalarin vaiko takki + housu yhdistelmän. Eemil itse toivoisi haalaria, mutta kun muistelen viime vuoden tappelua haalarin päälle pukemisesta, niin se ei oikein houkuttele toista vuotta putkeen. Lisäksi takki olisi helpompi riisua esimerkiksi kaupassa, mutta toisaalta taas haalari olisi helpompi Eemilin itse pukea. Ehkä pitää mennä ihan johonkin liikkeeseen Eemilin kanssa yhdessä tutkailemaan tarjontaa, josko poika sitten osaisi päättää kumman tahtoo ja josko saisin itsekin hieman selvyyttä valinnan tekoon.

Joko te lukijat olette hankkineet talvivaatteet? Mitkä kriteerit teillä oli tai on talvivaatteiden hankinnalle? Ja kaikki vinkit talvivaatteiden hankintaan otetaan toki vastaan, sillä tunnen itseni edelleen ihan aloittelijaksi tämän homman suhteen...

Viimeisen kerran imetyksestä.

Nyt se on loppu, nimittäin imetys. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt imetyksen lopetusta, sillä Niilo alkoi hyvin pian hampaiden tulon jälkeen puremaan imetettäessä ja suoraan sanottuna se sattui ja paljon. Jostain syystä se imetyksen lopetus ei kumminkaan ollutkaan niin helppoa kuin luulin ja onnistuin vähentämään imetystä vain yöimetykseen ja imetys jatkuikin öisin. Jossain takaraivossa kumminkin oli ajatus, että olihan neuvolakin kehoittanut lopettelemaan imetyksen jo puolen vuoden kohdalla ja varsinkin yöimetys ei kuulemma olisi enää tarpeellista yli puolen vuoden ikäiselle, mutta omasta mielestäni se vain tuntui oikealta kun maitoa kerran tuli tarpeeksi. Imetyksen pitkään jatkumiseen saattoi vaikuttaa myös se, että Eemilin kohdalla imetys onnistui vain hyvin lyhyen aikaa ja Veetinkin kohdalla maidon tulo hiipui jo hieman yli puolen vuoden kohdalla. Syynä maidontulon hiipumiseen vanhempien poikien aikana oli varmaan se, että stressasin imetystä liikaa sillä halusinhan imettää vähintään vuoden.

Nyt Niilon aikana päätin, etten tulisi ottamaan minkäänlaista stressiä imetyksestä ja imettäisin juuri sen aikaa kun se tuntuisi sekä minusta, että lapsesta hyvältä ja en kuuntelisi tuntemattomien niin sanotusti mahtavia vinkkejä tai arvosteluita imetyksestä. Selkeästi tuo taktiikka toimikin sillä imetys onnistui huomattavasti paremmin näiden päätösten ansiosta. Toisaalta on kyllä pakko myöntää, että vaikka päätin etten kuuntele imetyksen arvostelua, kyllä silti jouduin sellaista kuulemaan ja aina se ei tosiaankaan kuulostanut kivalta. Ensinnäkin oli mielestäni väärin, ettei neuvolassa kunnolla kannustettu imetykseen enää puolen vuoden jälkeen ja mitä lähempänä oltiin Niilon 1-vuotis synttäreitä, sitä enemmän kannustus väheni. 1-vuotisneuvolassa sainkin kuulla, ettei imetyksestä olisi enää mitään hyötyä ja sen lopettamista tulisi harkita tosissaan. En myöskään saanut minkäänlaisia vinkkejä miten jatkaa imetystä ja samalla totuttaa Niiloa tavalliseen lehmänmaitoon. Tämä olikin varmaan se viimeinen niitti jonka jälkeen en osannut enää ajatella imetystä kovinkaan positiivisena asiana.
Sain myös kuulla tutuiltani useampaan otteeseen, kuinka sairasta oli imettää vajaa vuoden ikäistä lasta ja kuinka se ei ollut kuulemma alkuunsakkaan normaalia. Onneksi osasin sivuuttaa tällaiset kommentit kokonaan, koska tiedän ettei lapsettomat ihmiset voi sanoa mikä on normaalia lapsenkasvatuksessa taikka ruokkimisessa ja mikä ei. Lisäksi oma mielipiteeni on, että imetys on täysin luonnollista ja sitä voi jatkaa ihan pitkään kuin äiti vain jaksaa ja lapsi tahtoo olla tissillä. Tietty omasta mielestäni on myös poikkeuksia, niin kuin en esimerkiksi henkilökohtaisesti ymmärrä ihmisiä jotka imettävät lähemmäs kouluikäisiä lapsiaan, mutta tämäkin on vain oma mielipiteeni ja jokainen tehköön niin kuin parhaimmaksi tuntee.

Kumminkin. Sain lopetettua oman imetykseni niin, että Niilo siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan viime viikon perjantaina ja samalla sain lopetettua imetyksen luontevasti kun ei tullut enää houkutusta ottaa lasta viereen aina Niilon herätessä. En olisi myöskään millään mahtunut imettämään mukavassa asennossa Niilon sängyssä ja niinpä se jäi. Vaikka imetyksen loppuminen tuntuukin haikealta ja tulee varmaan tuntumaan vielä jonkun aikaa, on silti huojentavaa että tissini ovat vihdoin omani. Lisäksi on myös huomattavasti mukavampi nukkua kun vieressä ei ole pientä hikoilevaa lasta, varsinkin kun nämä helteet ovat mitä ovat. Niilokin on sopeutunut ajatukseen, että maito tulee nyt joko tuttipullosta tai mukista, mutta tisseistä sitä ei enää tule (okei, tulee sitä maitoa edelleen hieman jos kokeilee, mutta sitä Niilo ei onneksi tajua tai huomioi).
Seuraava virstanpylväs tulee olemaan Niilon unikouluttaminen, heti kun helteet hieman laantuvat. En nimittäin raaski huudattaa lasta näillä helteillä ja Niilollahan voi oikeastikin olla ihan vain jano kun on näin kuuma. Onhan Eemilillä ja Veetilläkin vettä tarjolla öisinkin.

Loppuun voisin mainita, että jos meille joskus tulee vielä lapsi tai lapsia (joita ei ole näillä näkymin tulossa), meinaan imettää silloinkin mahdollisimman pitkään. Onhan imetys kumminkin se helpoin tapa ruokkia lapsi ja suoraan sanottuna imetyksellä säästääkin pitkän pennin.
Olen myös omalla tavalla ylpeä itsestäni kun onnistuin jatkamaan imetystä yli vuoden, vaikka aina kaikki eivät tukeneetkaan imetystäni.
Pakko vielä sanoa loppuun, että omasta mielestäni lapset kasvavat ihan yhtä hyvin rintamaidolla kuin korvikkeellakin ja jokainen siis ruokkikoon lapsensa niin kuin parhaimmaksi näkee ja suosittelen olemaan ottamatta turhaa stressiä asiasta, kunhan se lapsi nyt saa ruokansa jotenkin.

1-vuotis kuvat.

Kaverini Sinna otti siis Niilosta jonkinlaiset 1-vuotis kuvat kun kaikki pojat menivät yökylään Niilon synttäreiden jälkeen. Eihän nämä nyt tietenkään ammattilaistasoisia ole, mutta minulle riittää kun on edes muutama parempi kuva pojasta. Pitää vielä nakittaa joku ottamaan Eemilistä ja Veetistäkin paremmat kuvat.

Tässä nyt vain muutama kuva, vaikka kuvia oli huomattavasti enemmän, en vain viitsi täyttää blogia tsiljoonalla lähes samanlaisella kuvalla, saatika niillä niin sanotisti epäonnistuneilla kuvilla, kun Niilo kuulemma oli vähän turhankin pirteä kuvattavaksi...

Ainiin. Meillä vissiin sairastetaan vesirokkoa. Kaikki kolme poikaa ovat täynnä punaista näppylää joka kutisee ja vedessä kirvelee. Siistiä hengata kotona kolmen kipeän ja kiukkuisen lapsen kanssa, tai sitten ei... Vinkkejä vesirokkoisten lasten olon helpottamiseen otetaan enemmän kuin mielellään vastaan...

Niilon 1-vuotis synttärit.

Pahoittelen jo valmiiksi kuvaoksennusta, sillä meillä oli Niilon synttäreillä kaverini kuvaamassa ja luonnollisesti kuviakin tuli otettua tsiljoona kun se kuvaaja en kerrankin ollut minä. Kuvista siis kiitos kaverilleni Sinnalle! Alkupään kuvat otettu Sinnan puhelimella, loppupäässä järkkärillä sillä järkkäri saapui paikalle vasta hieman synttäreiden alkamisen jälkeen.

Heräsin siis Niilon synttäriaamuna mielettömän aikaisin, niin kuin joka kerta kun on tiedossa jotkut järjestämäni juhlat, sillä stressaan juhlia ihan älyttömästi. Onneksi kuvaamassakin ollut kaverini lupautui tulemaan jo aikaisin avukseni sillä hommaa oli ja J:n huomio meni lähes kokonaan lasten paimentamiseen jotta sain itse tehtyä edes jotakin.
Olin edellisenä iltana saanut älynväläyksen tehdä vadelmista hyytelöä aamupalaksi ja hyytelöä pojat sitten saivatkin.

Isommat pojat tykkäsivät hyytelöstä ja olisivat halunneet lisääkin, harmi vaan etten ollut tehnyt kuin pienen hyytelön ja aamupalaksihan tuo sopi enemmän kuin hyvin kun en ollut lisännyt hyytelöön yhtään sokeria, eli siinä oli ainoastaan vadelmia, niiden keitinvesi, sekä liivate. Niilo taasen ei ollut ihan samaa mieltä tästä makuelämyksestä, vaan ilme oli lähes koko ajan tyyliä: "Mitä hittoa sä mulle tyrkytät?" Lopulta puolet hyytelöstä löytyikin siis lattialta...

Koska pojat kävivät aamupalan jälkeen aivan ylikierroksilla, päätimme laittaa pojat hetkeksi kylpyyn ja sen jälkeen he saisivat leikkiä samalla kun me aikuiset järjestettäisiin synttäreitä kuntoon. Asunnossamme oli meinaan jo heti aamusta kuuma kuin saunassa ja itsenikin olisi tehnyt mieli loikata poikien vannaan viilentäytymään.

Suihkun jälkeen pojat saivatkin heilua vaippasillaan ja varsinkin Niilolla oli kivaa kun poika leikki minulta ja J:ltä lahjaksi saamallaan merirosvolaivalla. Harmi vaan, että Eemil ja Veetikin olisivat tahtoneet leikkiä samalla laivalla ja lopulta pojat saivat noin viiden sekunnin välein riidan aikaiseksi. No, eipä siinä voinut muuta kuin laittaa laiva jäähylle ja pojat leikkimään muita leikkejä...

Kellon viisarit tuntuivat liikkuvan hieman liian nopeasti eteenpäin ja pian alkoikin olla melkein kiire koristella kakku, pukea pojat, laittaa pöytä ja tehdä kaikki viimeiset hommat. Luulin, että tarjottavaa olisi ollut jotenkin tosi vähän, mutta lopulta sitä tarjottavaa oli kumminkin aivan liikaa ja pakkasimmekin osan tarjottavista vieraiden mukaan. Tarjottavana meillä oli:
*Neljiä erilaisia keksejä
*Valkosipuli- ja yrttipatonkia
*Coctailpiirakoita ja munavoita
*Limua, kahvia, teetä
*Kolmen suklaan juustokakkua koristeltuna mansikoilla (Kinuskikissan ohjeella tehtyä)
*Täytekakku

Melkein samantien kun olin saanut kaiken valmiiksi, alkoi vieraita saapua paikalle ja oma stressinikin alkoi pikku hiljaa hieman hellittämään. Niilo sai ihan kivasti lahjoja ja ihana kun minua oltiin kuunneltu lahjatoiveissa, ettei ainakaan mitään turhaa krääsää miljoonaa kiloa. Niilo sai lahjaksi vaatteita, rahaa ja potkupyörän, ei siis mitään turhaa. Potkupyörä on itseasiassa ollut ihan hitti meidän taloudessa, kaikki pojat tahtoisivat nimittäin ajaa sillä koko ajan ja tappelukin saadaan vähän väliä aikaiseksi. Niilokin osaa muuten ajaa yllättävän hyvin potkupyörällään, vaikka luulin allkuun ettei poika tulisi pysymään sillä pystyssä...

Sitten olikin aika korkata kakku. Niiloa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kynttälän puhallus ja poika olisikin halunnut vain tunkea kätensä kakkuun. Lopulta jouduin itse puhaltamaan kynttilän sammuksiin ja Niilo sai omalle laitaselleen kakkua. Osa kakusta meni kumminkin vaatteille ja lattialle, eli se määrä mikä lopulta päätyi suuhun saakka on hieman arvoitus... Täytekakku oli vielä jääkaapissa piilossa, sillä se oli pikkusiskoni tilaama ja samalla synttärilahja Niilolle, joten oltiin sovittu että se otetaan esiin vasta kun siskonikin on päässyt töistä ja synttäripaikalle.

Vihdoin siskonikin pääsi paikalle ja saimme ottaa varsinaisen synttärikakun esille. Kakku oli ihan mielettömän hieno ja sen lisäksi kakku vielä maistuikin älyttömän hyvälle. Ei jää siis epäilystäkään, mistä seuraavatkin synttärikakut tilataan jatkossa.

Pikku hiljaa synttärisankaria alkoi kumminkin väsyttämään, isommat pojat alkoivat käymään ylikierroksilla, juustokakku alkoi lässähtämään kuumuudesta ja vieraat alkoivat lähteä koteihinsa. Kun kaikki muut vieraat olivat lähteneet, tulivat vielä Niilon kummitäti ja -setä käymään tyttärensä kanssa.

Lopulta päivä päättyi niin, että meidän pojat lähtivät kaverilleni yökylään ja minä, sekä J lähdettiin viettämään iltaa viimeisenä käymään tulleiden Niilon kummien kanssa. Kaiken kaikkiaan synttärit menivät hyvin ja oli ihana päästä viettämään pitkästä aikaa iltaa J:n kanssa kahdestaan. Tämä kaverini Sinna, joka valokuvasi, auttoi ja otti pojat yökylään, otti Niilosta myös 1-vuotis kuvat luonaan kun pojat olivat siellä. 1-vuotiskuvat esittelen kumminkin myöhemmin jottei tämä postaus veny kilometrin mittaiseksi...