Viimeisen kerran imetyksestä.

Nyt se on loppu, nimittäin imetys. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt imetyksen lopetusta, sillä Niilo alkoi hyvin pian hampaiden tulon jälkeen puremaan imetettäessä ja suoraan sanottuna se sattui ja paljon. Jostain syystä se imetyksen lopetus ei kumminkaan ollutkaan niin helppoa kuin luulin ja onnistuin vähentämään imetystä vain yöimetykseen ja imetys jatkuikin öisin. Jossain takaraivossa kumminkin oli ajatus, että olihan neuvolakin kehoittanut lopettelemaan imetyksen jo puolen vuoden kohdalla ja varsinkin yöimetys ei kuulemma olisi enää tarpeellista yli puolen vuoden ikäiselle, mutta omasta mielestäni se vain tuntui oikealta kun maitoa kerran tuli tarpeeksi. Imetyksen pitkään jatkumiseen saattoi vaikuttaa myös se, että Eemilin kohdalla imetys onnistui vain hyvin lyhyen aikaa ja Veetinkin kohdalla maidon tulo hiipui jo hieman yli puolen vuoden kohdalla. Syynä maidontulon hiipumiseen vanhempien poikien aikana oli varmaan se, että stressasin imetystä liikaa sillä halusinhan imettää vähintään vuoden.

Nyt Niilon aikana päätin, etten tulisi ottamaan minkäänlaista stressiä imetyksestä ja imettäisin juuri sen aikaa kun se tuntuisi sekä minusta, että lapsesta hyvältä ja en kuuntelisi tuntemattomien niin sanotusti mahtavia vinkkejä tai arvosteluita imetyksestä. Selkeästi tuo taktiikka toimikin sillä imetys onnistui huomattavasti paremmin näiden päätösten ansiosta. Toisaalta on kyllä pakko myöntää, että vaikka päätin etten kuuntele imetyksen arvostelua, kyllä silti jouduin sellaista kuulemaan ja aina se ei tosiaankaan kuulostanut kivalta. Ensinnäkin oli mielestäni väärin, ettei neuvolassa kunnolla kannustettu imetykseen enää puolen vuoden jälkeen ja mitä lähempänä oltiin Niilon 1-vuotis synttäreitä, sitä enemmän kannustus väheni. 1-vuotisneuvolassa sainkin kuulla, ettei imetyksestä olisi enää mitään hyötyä ja sen lopettamista tulisi harkita tosissaan. En myöskään saanut minkäänlaisia vinkkejä miten jatkaa imetystä ja samalla totuttaa Niiloa tavalliseen lehmänmaitoon. Tämä olikin varmaan se viimeinen niitti jonka jälkeen en osannut enää ajatella imetystä kovinkaan positiivisena asiana.
Sain myös kuulla tutuiltani useampaan otteeseen, kuinka sairasta oli imettää vajaa vuoden ikäistä lasta ja kuinka se ei ollut kuulemma alkuunsakkaan normaalia. Onneksi osasin sivuuttaa tällaiset kommentit kokonaan, koska tiedän ettei lapsettomat ihmiset voi sanoa mikä on normaalia lapsenkasvatuksessa taikka ruokkimisessa ja mikä ei. Lisäksi oma mielipiteeni on, että imetys on täysin luonnollista ja sitä voi jatkaa ihan pitkään kuin äiti vain jaksaa ja lapsi tahtoo olla tissillä. Tietty omasta mielestäni on myös poikkeuksia, niin kuin en esimerkiksi henkilökohtaisesti ymmärrä ihmisiä jotka imettävät lähemmäs kouluikäisiä lapsiaan, mutta tämäkin on vain oma mielipiteeni ja jokainen tehköön niin kuin parhaimmaksi tuntee.

Kumminkin. Sain lopetettua oman imetykseni niin, että Niilo siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan viime viikon perjantaina ja samalla sain lopetettua imetyksen luontevasti kun ei tullut enää houkutusta ottaa lasta viereen aina Niilon herätessä. En olisi myöskään millään mahtunut imettämään mukavassa asennossa Niilon sängyssä ja niinpä se jäi. Vaikka imetyksen loppuminen tuntuukin haikealta ja tulee varmaan tuntumaan vielä jonkun aikaa, on silti huojentavaa että tissini ovat vihdoin omani. Lisäksi on myös huomattavasti mukavampi nukkua kun vieressä ei ole pientä hikoilevaa lasta, varsinkin kun nämä helteet ovat mitä ovat. Niilokin on sopeutunut ajatukseen, että maito tulee nyt joko tuttipullosta tai mukista, mutta tisseistä sitä ei enää tule (okei, tulee sitä maitoa edelleen hieman jos kokeilee, mutta sitä Niilo ei onneksi tajua tai huomioi).
Seuraava virstanpylväs tulee olemaan Niilon unikouluttaminen, heti kun helteet hieman laantuvat. En nimittäin raaski huudattaa lasta näillä helteillä ja Niilollahan voi oikeastikin olla ihan vain jano kun on näin kuuma. Onhan Eemilillä ja Veetilläkin vettä tarjolla öisinkin.

Loppuun voisin mainita, että jos meille joskus tulee vielä lapsi tai lapsia (joita ei ole näillä näkymin tulossa), meinaan imettää silloinkin mahdollisimman pitkään. Onhan imetys kumminkin se helpoin tapa ruokkia lapsi ja suoraan sanottuna imetyksellä säästääkin pitkän pennin.
Olen myös omalla tavalla ylpeä itsestäni kun onnistuin jatkamaan imetystä yli vuoden, vaikka aina kaikki eivät tukeneetkaan imetystäni.
Pakko vielä sanoa loppuun, että omasta mielestäni lapset kasvavat ihan yhtä hyvin rintamaidolla kuin korvikkeellakin ja jokainen siis ruokkikoon lapsensa niin kuin parhaimmaksi näkee ja suosittelen olemaan ottamatta turhaa stressiä asiasta, kunhan se lapsi nyt saa ruokansa jotenkin.