Kommunikointi Veetin kanssa.

Ajattelin hieman kirjoittaa väliaikatietoja Veetin kanssa kommunikoinnista, sillä olenhan maininnut jo aikaisemmin siitä, että pojalla on jonkinasteisia ongelmia puhumisen suhteen ja aina välillä myös ymmärryksessä. Tai oikeastaan, en voi olla täysin sata prosenttisen varma, mitä Veeti ymmärtää ja mitä ei, sillä poika ei varsinaisesti osaa kertoa mitä kertomistani asioista on mennyt jakeluun ja mikä taas ei. Tästä johtuen joudun itse vetämään omat johtopäätökseni siitä, mitä ymmärretään ja mitä ei.
Veetihän siis tosiaan täyttää jouluussa jo kolme vuotta ja puhetta on alkanut tulemaan vasta parisen kuukautta sitten, tai oikeastaan silloin pari kuukautta sitten poika alkoi vähitellen toistamaan sanoja aikuisten ja isompien lasten perässä ja nyt noin kuukausi sitten Veeti alkoi vähitellen, hitaasti, mutta varmasti puhumaan koko ajan enemmän. Nyt puhe alkaa siis pikkuhiljaa olla enemmän ymmärrettävää ja onkin helpottanut joka päiväisiä toimia kun ymmärrän paremmin mitä Veeti tahtoo milloinkin ja koko ajan ei tarvitse tapella kun en ymmärrä poikaa.

Yhdessä vaiheessahan Veeti oli myös äärimmäisen agressiivinen lapsi ja poika mätki koko ajan joko minua, tai veljiään koska kukaan ei ymmärtänyt häntä (tai tähän johtopäätökseen tultiin neuvolan kanssa, että poika purkaa turhautumisensa agressiivisuutena) ja vaikka kuinka kiellettiin (ja kielletään edelleen), sekä kannettiin jäähylle (ja kannetaan edelleen) kun poika teki jotain kiellettyä, ei Veeti tuntunut ymmärtävän mistä kieltäminen ja rangaistukset johtuivat. Vieraampien ihmisten seurassahan Veeti harvemmin näyttää tuota hankalampaa puoltaan ja sen vuoksi onkin ollut äärettömän hankala saada ihmisiä uskomaan, ettei poika todellakaan ole se pieni, kiltti enkeli jonka antaa ymmärtää olevansa. Kotioloissa ja perheen kesken Veeti nimittäin näyttää sekä kommunikaatio-ongelmista johtuvan, sekä uhmaiästä johtuvan agressiivisuutensa juurikin sillä että jokainen joka ei ymmärrä samantien, saa osakseen järjettömän huudon, sekä pahimmillaan kokea pojan lyönnit, sekä potkut. Ollaan onneksi jo J:n kanssa totuttu tähän, mutta muunmuassa Niilo ei vielä ymmärrä mistä veljen vihaisuus johtuu. Onneksi Veeti on alkanut vähentämään huomattavasti väkivaltaisuuttaan ja liekö syy sitten siinä, että kommuniikatiokyvyt ovat parantuneet edes jonkun verran, vai lukemattomissa jäähyissä, sekä kielloissa, mutta kaikki saavat olla tyytyväisempiä kun Veetikin osaa olla iloisempi.
Paitsi, nyt kärsijän asemassa ovat kissamme joihin Veeti purkaa agressioitaan vähän turhankin usein ja en tiedä johtuuko kissojen kiusaaminen siitä, etteivät kissat osaa puolustautua (tai vaikka osaisivatkin, eivät tee niin) vai siitä, että kissamme tunkevat koko ajan ihmisten läheysyyteen riippumatta Veetin käytöksestä, mutta tilanne on alkanut menemään lähes mahdottomaksi ja tilanne aiheuttaa minulle lisästressiä kun kissat ovat alkaneet stressioksentamaan, sekä tekemään hätäpissoja. Tästä syystä tulinkin siihen tulokseen, että etsin kissoillemme uuden kodin (teen vielä tänään blogiini uuden välilehden jossa on ilmoitus kissoista) sillä itse en tahdo yhtään lisästressiä itselleni, enkä myöskään tahdo hankaloittaa hyvin alkanutta kommunikaation sujumista Veetin suhteen jatkuvilla kielloilla / jäähyillä, en tahdo kissojenkaan stressaavan jatkuvasti ja hyvin todennäköisesti kärsivän tilanteesta. Toivotaankin, että kissoille löytyy hyvä koti ja Veetin käytökseen olisi jälleen hieman helpompi puuttua sen jälkeen kun ylimääräiset häiriötekijät on saatu pois.

Nyt kun kommunikaatio on kumminkin alkanut sujumaan paremmin, on Veeti alkanut myös vähitellen harjoittelemaan kuivana oloa aktiivisemmin. On huomattavasti helpompi opettaa poikaa kuivaksi ja pitää ilman vaippaa kun Veeti osaa jo kertoa milloin on hätä (tai no, kertoo kun muistaa) ja ainakin tähän mennessä olen ollut tyytyväinen pojan kehitykseen tässäkin asiassa. Mikään kiirehän meillä ei ole luopua vaipasta, olen nimittäin sitä mieltä että lapsi oppii kun on valmis oppimaan ja koska meillä on Veetin suhteen tärkempiäkin asioita opeteltavana, en aio painostaa poikaa kuivaksi.

Olemme kokeilleet myös kuvakorttien, sekä Midi-AACI kuvakirjan käyttöä kommunikoinnin apuna, mutta koska Veetiä ei selkeästikään kumpikaan tapa kiinnosta, emme painosta lasta myöskään noiden käyttöön. Puheterapiassakin painotettiin, ettei lasta saa missään nimessä painostaa kyseisen kommunikointityylin opetteluun, sillä muuten lapsi voi kyllästyä koko asiaan niin ettei opettelu kiinnosta jatkossakaan. Odottelemme siis kaikessa rauhassa, että joko Veeti oppisi itse puhumaan paremmin, tai että kuvakortit ja / tai kirja alkaisi kiinnostamaan enemmän ja uskoisinkin, että puhuminen alkaa pikkuhiljaa sujumaan paremmin ennen kuin kuvakortit kiinnostavat enempää.

Tässä nyt siis jonkinlaista tilannepäivitystä Veetin kanssa kommunikoinnista, saa toki kysyäkin jos jotakuta aihe kiinnostaa enemmän.