Voihan näppylät.

Mainitsin viime postauksen lopussa, että meillä on vissiin verirokko, no hitot tuo mitään vesirokkoa olekkaan, mutta en kyllä yhtään osaa sanoa mitä nuo näppylät ovat. Veetillä nimittäin ilmestyi näppylät torstai aamuna, torstai iltana ilmestyi Niilolle pieniä näppyjä ja perjantai aamuna oli sitten Eemililläkin jo näppylöitä. Jos tuo olisi vesirokkoa, olisi kuumeen pitänyt jo nousta ja näppylöiden muuttua vesikelloiksi, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nuo näppylät vaan pysyvät sitkeästi poikien vartoloissa, eikä niihin tunnu auttavan oikein mikään, ainakaan hävittävästi.

Nuo näppylät ovat siis suhteellisen pieniä, vaaleahkon punaisia ja niitä on isoina rykelminä pitkin kroppaa. Näppylöiden määräkin on lisääntynyt huomattavasti siitä kuin huomasin ne ensimäisen kerran Veetillä, Eemil on ainoa joka on selvinnyt vain muutamilla näpyillä. Nuo näppylät tuntuvat koskettaessa kuivilta ja ne selkeästi kutisevat sillä Veeti ja Niilo ovat jo kerenneet repimään muutamat näppylät verille... Suihkussa näppylöitä taasen ilmeisesti kirvelee sillä sekä Veeti, että Niilo vetävät ihan mielettömän hepulin jos kehtaan viedä heitä suihkuun pestäkseni näppylöistä päivän liat pois. Ainoa mikä tähän mennessä on auttanut, on ollut aloe veraa sisältävä after sun voide (tästä ohjeesta kiitos eräälle tutulleni!) joten sitä sitten onkin kulunut oikein kunnolla, jotta olen saanut kutinan pysymään edes jollain tapaa kurissa.

Jotta nämä näppylät aiheuttaisivat varmasti vielä lisää päänvaivaa, on ilmeisesti monella muullakin lapsella ollut täysin samanlaisia. Kun kirosin näppylöitä Facebookissa, tuli muutamat kaverini kertomaan että heidänkin lapsilla oli samanlaista, eikä tietoa mitä se on. Itseasiassa yhdeltä näistä sainkin after sun ohjeen kokeiltavaksi...
Tämän lisäksi Facebookin Äityleissä on ollut montakin aloitusta samanlaisista näppylöistä, joissa yksikään ei tiedä mitä ne näppylät ovat. Aloitusten alle on tietenkin aina tullut myös keskustelua ja näissä keskusteluissa on ilmennyt lisää ihmisiä joilla tuota mysteerinäppylää on. Muutamat ovat jopa vieneet lapsensa lääkäriinkin, eikä sieltäkään ole selvinnyt että mitä tuo näppylä on...

No, koska olen jo torstaista saakka hengannut poikien kanssa keskenään kotona, luullen että heillä on tarttuva vesirokko, olen alkanut jo vähän muuttua mökkihöperöksi. Eilen olikin sitten pakko lähteä liikkeelle ja meninkin Helsingin keskustaan moikkaamaan erästä tuttuani ja olikin ihan mielettömän kiva nähdä häntä pitkästä aikaa! Oli myös kiva olla ulkoilemassa kun ei nuo näppylät selkeästikään ole mitään tarttuvaa, muutenhan minulla ja J:lläkin olisi niitä.
Matka oli kiva, jos ei oteta huomioon vihaisia mulkaisuja jotka sain bussissa kotimatkalla kun vaunuissa oli yksi näppyläinen lapsi ja penkillä istui toinen. Yksi vanhempi rouva jopa jupisi miehelleen (tai oletettavasti ole hänen miehensä), että pitääkö kaiken maailman teinien raahata vesirokkoisia lapsiaan tartuttamaan koko kaupunki. Onneksi kyseinen pariskunta jäi parin pysäkin jälkeen pois kyydistä, joten en joutunut tuota kuuntelemaan pidempään, mutta ei se nyt suoraan sanottuna järin kivalta tuntunut, varsinkaan kun olen itse varma ettei lapsillani ole vesirokkoa. Enkä myöskään ala todellakaan höperöitymään kotona pahimmillaan useampaa viikkoa kun lapsetkin alkaa jo hyppimään melkein seinille jos eivät pääse ulos...

Nyt toivotaankin, että näppylät katoavat pian, jotta voidaan liikkua ilman vihaisia mulkaisuja tai arvosteluja. Ja kaikkein eniten tahdon näppylöiden katoavan, jottei ne häiritsisi enää lapsia kutinallaan.